Blogi jatkuu hierojakoulupainoitteisena, koska nyt omien koirien kanssa ollaan lähinnä lenkkeilty ja ovat tunnin jos toisenkin toimineet hierontauhreina, ei mitään uutta siis... Hyvin ovat osaansa sopeutuneet ja kaikki ovat iloisen oloisia. Bensonin takia olen ehkä tyytyväisin että pääsin tähän kouluun. Sen kanssa on aina ollut hankalaa viedä sitä hierojalle, kun se jännittää niin paljon eikä rauhoitu hoitoon. Mamman käsittelyyn on helpompi rauhoittua, ja nähtiinpä sekin ihme, että Benson nukahti hierontaan (vieläpä kun hieroin sen heikomman takajalan nelipäistä reisilihasta)! En olisi ikinä kuuna päivänä uskonut että tällainenkin voisi olla mahdollista, lehmienkin lentämisen uskoin olevan enemmän mahdollista. Kulo on mulle täydellinen harjoituskappale. Se ei onnu, mutta liikkuu ravissa vähän vinottain, ottaa oikealla takajalalla lyhyempää askelta, ja vetää tietyt paikat toistuvasti jumiin. Mulla on (ainakin) yksi jumikohta, jonka aukomista en ole vielä saanut ratkaistua (meillä on vielä koulussa käymättä läpi mm. trigger- ja origo-insertio-käsittelyt), mutta moneen jumiin olen keksinyt tavan jolla saan ko kohdan aika mukiinmenevästi auki. Pohdiskelua on auttanut koulussa saavutettu ymmärrys lihasten kiinnittymiskohdista. Mutta opintomatka on vasta alkutaipaleella ja jatkuu...
Joululoma koulusta tuli tosi tarpeeseen, olin ihan tooosi poikki syksyn jälkeen. Sain luettua yhden kirjan ja askarreltua lihaskortteja lisää, projektihierontoja tein hyvin vähänlaisesti. Tammikuun puolivälin kouluviikonlopun lähestyessä en olisi millään malttanut odottaa että on lauantaiaamu ja saa mennä kouluun imemään oppia.
Lauantaina Päivin kanssa käytiin läpi mm. selkänikaman anatomiaa ja niveltä yleisesti ottaen. Tutustuttiin laserhoitoon. Nyt en muista mitä muuta käytiin läpi. Ainakin hännän hieromista käsiteltiin ja saatiin kotiläksy. Iltapäivällä meille tuli puolustuvoimista kaveri kertomaan sotakoirien käytöstä Suomen maanpuolustuksessa. Keskustelimme mitä kannattaa huomioida tietyntyylisten vahvojen koirien hieromisessa, että homma sujuu ilman turhia konflikteja. Näistä käytännön vinkeistä saa omaan työkalupakkiin välineitä. Luento-osuuden jälkeen saimme nähdä työnäytöksen, jonka jälkeen osa meistä pääsi hieromaan (sota)koiran. Kivanoloinen koira, joka saa elää monipuolisesti tehden, rakastettuna työkaverina ja perheenjäsenenä.
Sunnuntaina Turusen Virpi kävi pitämässä meille selkäpäivän. Virpi on koirahierojaksi valmistuttuaan jatkanut opiskelua, selän traktio- ja mobilisointihoitoihin ja faskiakäsittelyihin. Saimme ymmärrystä mm. selän kunnon arviointiin, koiran selän kuormituskohdan arviointiin, röntgenkuvien löydösten vaikutusten koiran vointiin pohtimiseen etc.
Edellispäivänä, lauantaina käytiin läpi kotitehtävä joka oli kuvitteellinen asikas case. Keskustellen käytiin läpi, mitä asiakkaalta kysellään ennen hoitoa, millaisia asioita voisi olla asiakkaan koiran oireiden takana, millainen hoitosuunnitelma tehdään etc. Sitten alkoi sellainen teoriapaukutus, että iltapäivällä oli paukut aika vähissä ja taisin illan olla kiukkuinen kun olin niin väsynyt :D Käytiin läpi värttinä- ja kyynärluu. Luustokuvat olivat useammasta eri suunnasta, jolloin päästiin niin lähelle kolmiuloitteista havainnollistamista kuin paperilla on mahdollista. Latinankieliset sanat olivat aika pitkiä ja jotenkin oli vaikeaa sisäistää, että miten ne menivätkään. Kun luurangosta käytiin samat kohdat läpi. Opiskeltiin myös olka-, kyynär-, lonkka- ja polvinivel nivelsiteineen ja muine anatomisine kohtineen, niveltyyppeineen, liikesuuntineen jne. Ja toki taas monesta eri kuvakulmasta. Iltapäivällä käytiin läpi nivelten mobilisointihoito jota harjoittelimme toisillemme, ja päivän lopuksi meille tuli muutama asiakas hierottavaksi ja opettajat seurasivat meidän työskentelyämme.
Eilen päivä alkoi puoli yhdeksältä ja päättyi vähän ennen viittä, parilla erittäin lyhyellä tauolla pidettynä. Puhumassa oli eläinlääkäri Pipsa Lampinen, mahtava persoona ja viihdyttävä esiintyjä rautaisella ammattitaidolla. Pipsa kertoi että hän oli ollut ortopedisessa koulutuksessa ulkomailla jossa oli viikon ajan käsitelty patellaluksaatiota ja sen erilaisia hoitomuotoja. Nyt edettiin vähän reippaammalla tahdilla kun kahdeksan tunnin aikana käytiin pitkälle yli kaksisataa pp-diaa jonka aikana käsiteltiin niin selän kuin nivelen ja luiden kehityshäiriöitä, sairauksia, hoitomuotoja, murtumia ja kipulääkitystäPäivän ehkä suurin ymmärrys tuli röntgenkuvan rajallisen informaation ymmärryksestä ja magneettikuvan merkityksestä, jos oikeasti halutaan ymmärtää oireilun taustalla olevia syitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti