Arvoisat blogin lukijat, josta teitä montaa on. ;) Musta tuntuu että soudan ja huopaan treeneihin liittyvien ajatusteni kanssa ja saatte seurata tätä blogin välityksellä. Yhtenä päivänä olen yhtä mieltä, toisena päivänä toista. Aina en oikein edes tiedä olenko mitä mieltä. Se on varmaan tätä naisena olemisenkin ihanuutta. Samalla olen tutkimusmatkalla koirien kouluttamisen ja ylipäätään koirien ihmeelliseen maailmaan. Välillä mietin että miksi oikein pidän tätä blogia ja että onko tämä treeniblogi vai kertoisinko täällä vain kuulumisia. Mietin myös sitä, että kelle oikein kirjoitan tätä. Olen tullut siihen tulokseen, että ensisijassa kirjoitan tätä itselleni. Täältä blogista on hyvä tarkastella, että mitä olen miettinyt jostain asiasta milloinkin ja minkä asioiden kanssa tuskaillut. Benson ja Tao ovat mysteereitä, joita ratkon varmaan niin monta vuotta kuin saan kyseisten koiraherrojen seurasta nauttia. Kuinka saan Bensonin kaukot kuntoon? Oppiiko se ikinä luottamaan, että paikallamakuussa koetilanteessa palaan sen luokse, pystyykö se koskaan odottamaan levollisin mielin vai tuleeko toko-uramme raja vastaan tämän takia? Entä sitten Tao; kuinka saan sen esimerkiksi luoksetuloissa juoksemaan luokseni täysillä? Millaiseen vauhtiin minun on tyytyminen? Mitä meille kuuluu vuoden, parin päästä? Koulutushaasteiden ratkominen on toisaalta juuri tämän koiraharrastamisen suolakin ja se että saa yhdessä muiden kanssa matkan varrella miettiä näitä asioita. :-)
Kävin maanantaina Tallilla treenaamassa. Mulla oli suunnitelmissa vain mennä vauhdikasta leikkiä Taon kanssa, mutta se oli niin säpäkkänä hallilla että tehtiin yhtä sun toista. Tein kummankin koiran kanssa lyhyttä pätkää ja vaihdoin niitä tiheästi, toisen odottaessa autossa vuoroaan. Näin talvikelillä tämä tuntui muutenkin hyvältä systeemiltä, koirat pysyivät paremmin lämpiminä.
Bensonin kanssa aloitin laittamalla sen paikkaistumiseen aidan taakse, jolloin se ei nähnyt minua. Tein sillä välin ruudun ja laitoin sinne lelun. Palatessani oli todella iloinen yllätys nähdä koira istumassa luottavaisesti, suu kiinni. Suun kiinni pitäminen on minulle tärkeä asia, koska se kertoo koiran mielentilasta paljon. Läähättäminen on yksi ensimmäisistä koiran levottomuuden merkeistä. Tehtiin ensimmäinen ruutuunlähetys vajaan 10m päästä. Benson vastasi jo virittelysanaan hakien katseella ruutua, ja käskyn saatuaan ampaisi matkaan juosten vauhdilla ruutuun ja lelulle. Täytyy sanoa että villakoira yllättää aina :) Näitä ruutuun lähetyksiä tein treenin aikana muutamia, pidentäen matkaa. Lelu oli aina valmiina ruudussa.
Tehtiin myös seuraamista. Pientä yli-innokkuutta oli ilmassa, mikä ilmeni ajautumisena liian eteen mutta myös alussa niin, että villakoira oli suurimman osan ajasta ilmassa. Tassuset kävivät maassa vain sen verran, että niillä saatiin taas pompattua uudestaan ilmaan. Kuka on päättänyt että seuratessa saa vain ravata?? ;) Tein aika pitkän seuruutuksen ja palkkasin, kun meno alkoi tasaantua ja näyttää siltä kuin kuuluukin. Tein sivusiirtymiä oikealle ja vasemmalle. Oikealle siirtymissä haluaisin, että Benson kulkisi sivuttain aivan suorana, koska tämä olisi sille hyvää kehonhallintaharjoitusta. Namin avulla nämä onnistuivat hyvin. Vasemmalle siirtymiin olen opettanut käskyn 'väistä' ja Benson liikkuu suoraan vasemmalle, tosin se on tässä hieman liian kaukana jalastani ja aaltoilee, haluaisin että liikkuisi vakaammin. Benson ei tässä liikkeiden välissä istu vaan seisten odottaa että otan uuden askeleen, mikä on nyt hyvä kun mä siirtelen jalkojani ihan liian hitaasti kun pelkään että astun B:n päälle ja pilaan tämän liikkeen. Koira ei myöskään liikkeen pysähtyessä tarjoa sivulleistumista.
Maahanmenot liikkeestä jäivät alkuun vajaiksi, mahdollisesti siitä syystä että Bensonilla oli pakkaskelin vuoksi vaatetta päällä. Näissä odotin että laski kyynärpäät alas, ennenkuin merkkasin liikkeen oikeaksi ja palkkasin. Tämän jälkeen otin istumisia seuraamisen yhteydessä. Nyt kun maahanmenoja on treenattu ahkerasti, puudeli ei muuta tarjoaisikaan kuin maahanmenoja. Yritän tehdä mahdollisimman selvän äänenkorkeuseron maahan- ja istu-käskyjen välillä. Silti alkuun muutamia maahanmenoja, näistä huomautus ja korjaus oikeaan asentoon, ei palkkaa. Tämän jälkeen muutama onnistunut toisto käsiavulla, sitten muutama toisto ilman käsiapua.
Tein voi-luokan luoksetulon kokeeksi niin pitkältä matkalta, kuin kenttä antoi myöden. Seisomaan -pysähdys oli terävä ja varma. Ensimmäiseen maahanmeno-käskyyn ei reagoinut, viereisellä kentällä tosin treenattiin agilitya kera kovan haukunnan ja näytti kuin Benson ei olisi edes tajunnut että annoin sille käskyn. Uusin käskyn vähän turhankin painokkaalla äänellä Bensonin ilmeestä päätellen, tähän se reagoi hyvin. Etäisyys tässä enää 2-3m minusta. Tehtiin sama uudestaan ja nyt molemmat liikkeet sujuivat. Pitäisi treenata tätä ensi kerralla niin, että mittaan oikeat etäisyydet ja merkkaan ne kartioilla. Bensonin kanssa on hauska treenata luoksetuloa, kun sillä on aina niin kiire luokseni ettei ongelmana ole hitaat luoksetulo-osuudet.
Taon kanssa aloitettiin höntsäämällä. Lähetin sitä putkeen, heittelin lelua, mentiin vetoleikkiä jne. Tässä yksi videoklippi, jossa kaikki menee vähän väärin mutta tässä fiilis ratkaisee:
http://www.youtube.com/watch?v=yt2gVrOA0TI
Aloitettiin sitten seuruulla. Suora pätkä sujui hyvin, nyt Tao ei yhtään kiertänyt kaulaansa jalkani ympärille vaan seurasi suorana, muutama sentti irti jalasta. Vire oli niin hyvä, että päätin vähän haastaa pentua. Seurautin pidemmän pätkän n 15m. Puolivälissä Tao alkoi näyttää kummastuneelta ja jättäytyä, taputin reiteen ja uusin seuruu-käskyn jolloin pentu korjasi. Näitä pari toistoa ja alkoi saada ideasta kiinni, tämän jälkeen taas lyhyitä motivaationkohotusseuruita. Seuruun käännökset aikas hirveitä, nyt ei ollut näistä oikein hajua. Makupala-avusteisesti tekee tosi hyvin. Ensi kerralla aion ottaa vadin mukaan hallille ja tehdään vasemmalle käännöksiä sen avulla. Palkkaan lelulla. Tämän jälkeen tehdään käännöksiä paikallaan ilman vatia ja katson josko ajatus siirtyisi tähänkin mukaan.
Sitten tehtiin kokeenomainen maahanmeno liikkeestä. Tao seurasi hyvässä vireessä oikeassa kohtaa sen mitä pystyin näkemään. Reagoi käskyyn nopeasti ja jäi makaamaan paikoilleen. Jatkoin kävelyä viiden metrin päähän, sitten annoin merkkisanan ja heitin palkan. Tämän jälkeen tehtiin liikkeestä seisominen, se myös hyvin. Pentu reagoi heti käskyyn ja pysyi hyvin paikoillaan. Pian voisi kokeilla josko onnistuisi liike ihan loppuun asti.
Tehtiin luoksetuloja niin, että pyysinkin Taon liki-käskyllä sivulle istumaan. Tässä on suunnitelmana, että kun otan sivulle seison jalat kiinni yhdessä, kun pyydän eteeni seison jalat haara-asennossa. Tao lukee eleitäni vähän turhankin tarkasti, joten pystyn seisoma-asennollani kertomaan sille millaisesta luoksetulon loppuasennosta on kyse, tietenkin myös käskysanat on selvästi erilaiset (liki/tänne). Jätin Taon istumaan ja kävelin niin kauas kuin pääsin, ehkä parinkymmenen metrin päähän. Tao lähti liki-käskyllä laukkaamaan innokkaasti, tosin hieman vasemman kautta kaartaen. Tuli laukalla loppuun asti ja teki täsmällisen sivulletulon. Tämä oli sellainen luoksetulo, johon voin jo olla ihan tyytyväinen. Toki aina voisi olla vielä nopeampi... :)
Treenit pidin lyhyinä ja palkkasin vauhdikkaalla leikillä. Tao innostui frisbeestä aika lailla, etenkin kun se sai kerran napattua sen ilmasta kiinni. Tämän jälkeen aina kun Tao pääsi hallille, se juoksi treenikassille frisbeetä hakemaan.
http://www.youtube.com/watch?v=5dmy2vc59Pw
Jatkossa suunnitelma on, että käyn ainakin kahdesti viikossa treenihallilla tokoilemassa ja treenaamme siellä liikkeitä joihin haluan korkeamman vireen. Kotona teemme rauhallisempia suorituksia, esim. pään maassa pitämisen harjoittelua tai tunnarikapulan etsimistä.
Tao on ruvennut tuomaan mulle leluja. Se oikein tunkee lelun syliin. Jos en reagoi, se lyö tassulla että etkös huomaa. Kun heitän lelun, Benson säpäkkänä ehtii yleensä sille ensimmäisenä. Tao odottaa ja kun Benson tuo lelua takaisin, se käy ottamassa lelun puudelilta ja tuo sen sitten mulle ottaen kunnian lelun palautuksesta. Hirmumielellään se myös alkaa vetoleikin. Benson on oppinut Taon myötä heiluttamaan häntäänsä ja menemään vetoleikkiä. Molemmat ovat ihan mahdottoman huomion- ja hellyydenkipeitä, sekä toisilleen mustasukkaisia huomiosta.
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
6/1/13 Ompelua ja potemista
Voi tylsyyksien tylsyys, kun flunssa iski päälle ja piti perua kaikki kivat koiramenot jotka oli viikonlopulle sovittuna. :-/
Menin koirien kanssa vanhemmille potemaan. Ihan paikoillani en pystynyt olemaan, joten ompelin hät'hätää äidin mäykky-cockeri-mixille suojapuvun kun se viikon päästä viedään steriloitavaksi. Kaavoja ei ollut ja ompelu eteni varsin nopsaan ja ronskisti saumurilla vedellen. Tällainen siitä sitten tuli. Saumat on kyljissä eikä haavaa pitäisi päästä mistään nuolemaan. Koska meillä ei ollut aineksia (eikä kyllä viitseliäisyyttäkään) nappien tai nepparien laittamiseen, niin ratkaisuksi tuli että puku solmitaan takapuolelta kiinni, samalla saa säädettyä puvun tiukkuudenkin.
Taon ja Bensonin kanssa olen treenannut nopeita maahanmenoja. Bensonista on tullut ihan supernopea: nykyään se maa-käskyn kuullessaan suorastaan iskee kyynärpäät lattiaan. Taolla nopeus vaihtelee ihan hirveästi päivän mukaan, välillä se on säpäkkä ja välillä hidas ja vetelä kuin mikä. Muistutan itselleni että Tao on vielä niin keskeneräinen ja mun täytyy olla sen kanssa kärsivällinen. Musta tuntuu, että taidan nyt vain toden teolla keskittyä leikkimään ja nostattamaan Taoa. Jotta saan siitä sellaisen harrastuskoiran kuin mistä haaveilen, mun täytyy saada se oikeasti syttymään tekemiseen ja lelumotivaatiota paremmaksi. (Ei Tao nytkään todellakaan inhoa treenaamista, päinvastoin, mutta tavoittelen että mun kanssa treenaaminen olisi parasta mitä se tietää maan päällä olevan ja ettei täytyisi huolehtia siitä kestääkö sen vire ja motivaatio. Bensonin kanssa ollaan tällaiseen tilaan päästy joten miksei Taonkin.) En pidä hienoa teknistä osaamista missään arvossa, jos koira ei tehdessään osoita silminnähtävää innostusta tekemiseen. Sallin mieluummin sen, että koira tekee pieniä virheitä koska on niin innoissaan, kuin että se tekee teknisesti hyvin mutta näyttää siltä kuin se ei tekisi täydestä sydämestään. Häntien pitää heilua ja silmien loistaa. :) Eli seuraava kuukausi Taon kanssa vauhdikasta leikkiä, lyhyttä superhelppoa treeniä ja agilitya. Muistaakseni Benson syttyi yhdessä treenaamiseen juuri agilityn kautta, tosin se on hirveän pallohullu ja näin ollut aina helposti palkattavissa. Mutta nuorempana treeneissä Benson saattoi usein viedä pallon jollekin muulle kuin tuoda takaisin mulle, nyt sille ei edes herkkuluu kelpaa jos se näkee että treenaan toisen koiran kanssa vaan se yrittää ihan raivoisasti päästä luokseni. Kun Benson oli alle vuoden ikäinen, olin sen kanssa ihan lohduton kun se oli niin mahdoton sählä ja häiriöherkkä eikä me oltu löydetty yhteistä säveltä tekemiseen, tekemiseninto saattoi lopahtaa kesken kaiken. Ja kuinka kiva harrastuskoira siitä on nyt tullutkaan.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa luen tätä blogitekstiä ja mietin hymyillen, että olenko joskus joutunut Taon vireen ja säpäkkyyden kanssa päätäni vaivaamaan. :)
Paikkamakuut on Bensonin kanssa edistyneet; koira odottaa kuono tiukasti kiinni suljettuna että annan sille luvan mennä ruokakipolle. Ei puhettakaan että meinaisi patistaa vinkumalla. Tosin tätä ollaan tehty vain kotona ja lyhyitä harjoituksia, häiriö on ollut sitä että treenaan sivummalla Taon kanssa. Bensonin kanssa olisi nyt hyvä mennä esim. hallille suurempaan häiriöön treenaamaan tätä. Projekti kaukot on edelleen vaiheessa, kehonhallinta on selkeästi nyt kehittynyt niin että oikea suoritustapa on teknisesti mahdollista, mutta puudeli ei vielä ole kunnolla tajunnut ettei se saisi liikuttaa takajalkojaan. Ruutua ei olla taas tehty moneen viikkoon ja voin uskoa että sen osalta pakka on taas ihan auki.
Menin koirien kanssa vanhemmille potemaan. Ihan paikoillani en pystynyt olemaan, joten ompelin hät'hätää äidin mäykky-cockeri-mixille suojapuvun kun se viikon päästä viedään steriloitavaksi. Kaavoja ei ollut ja ompelu eteni varsin nopsaan ja ronskisti saumurilla vedellen. Tällainen siitä sitten tuli. Saumat on kyljissä eikä haavaa pitäisi päästä mistään nuolemaan. Koska meillä ei ollut aineksia (eikä kyllä viitseliäisyyttäkään) nappien tai nepparien laittamiseen, niin ratkaisuksi tuli että puku solmitaan takapuolelta kiinni, samalla saa säädettyä puvun tiukkuudenkin.
 |
| Pimu |
Taon ja Bensonin kanssa olen treenannut nopeita maahanmenoja. Bensonista on tullut ihan supernopea: nykyään se maa-käskyn kuullessaan suorastaan iskee kyynärpäät lattiaan. Taolla nopeus vaihtelee ihan hirveästi päivän mukaan, välillä se on säpäkkä ja välillä hidas ja vetelä kuin mikä. Muistutan itselleni että Tao on vielä niin keskeneräinen ja mun täytyy olla sen kanssa kärsivällinen. Musta tuntuu, että taidan nyt vain toden teolla keskittyä leikkimään ja nostattamaan Taoa. Jotta saan siitä sellaisen harrastuskoiran kuin mistä haaveilen, mun täytyy saada se oikeasti syttymään tekemiseen ja lelumotivaatiota paremmaksi. (Ei Tao nytkään todellakaan inhoa treenaamista, päinvastoin, mutta tavoittelen että mun kanssa treenaaminen olisi parasta mitä se tietää maan päällä olevan ja ettei täytyisi huolehtia siitä kestääkö sen vire ja motivaatio. Bensonin kanssa ollaan tällaiseen tilaan päästy joten miksei Taonkin.) En pidä hienoa teknistä osaamista missään arvossa, jos koira ei tehdessään osoita silminnähtävää innostusta tekemiseen. Sallin mieluummin sen, että koira tekee pieniä virheitä koska on niin innoissaan, kuin että se tekee teknisesti hyvin mutta näyttää siltä kuin se ei tekisi täydestä sydämestään. Häntien pitää heilua ja silmien loistaa. :) Eli seuraava kuukausi Taon kanssa vauhdikasta leikkiä, lyhyttä superhelppoa treeniä ja agilitya. Muistaakseni Benson syttyi yhdessä treenaamiseen juuri agilityn kautta, tosin se on hirveän pallohullu ja näin ollut aina helposti palkattavissa. Mutta nuorempana treeneissä Benson saattoi usein viedä pallon jollekin muulle kuin tuoda takaisin mulle, nyt sille ei edes herkkuluu kelpaa jos se näkee että treenaan toisen koiran kanssa vaan se yrittää ihan raivoisasti päästä luokseni. Kun Benson oli alle vuoden ikäinen, olin sen kanssa ihan lohduton kun se oli niin mahdoton sählä ja häiriöherkkä eikä me oltu löydetty yhteistä säveltä tekemiseen, tekemiseninto saattoi lopahtaa kesken kaiken. Ja kuinka kiva harrastuskoira siitä on nyt tullutkaan.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa luen tätä blogitekstiä ja mietin hymyillen, että olenko joskus joutunut Taon vireen ja säpäkkyyden kanssa päätäni vaivaamaan. :)
Paikkamakuut on Bensonin kanssa edistyneet; koira odottaa kuono tiukasti kiinni suljettuna että annan sille luvan mennä ruokakipolle. Ei puhettakaan että meinaisi patistaa vinkumalla. Tosin tätä ollaan tehty vain kotona ja lyhyitä harjoituksia, häiriö on ollut sitä että treenaan sivummalla Taon kanssa. Bensonin kanssa olisi nyt hyvä mennä esim. hallille suurempaan häiriöön treenaamaan tätä. Projekti kaukot on edelleen vaiheessa, kehonhallinta on selkeästi nyt kehittynyt niin että oikea suoritustapa on teknisesti mahdollista, mutta puudeli ei vielä ole kunnolla tajunnut ettei se saisi liikuttaa takajalkojaan. Ruutua ei olla taas tehty moneen viikkoon ja voin uskoa että sen osalta pakka on taas ihan auki.
 |
| Miksi pitää aina mennä Bensonin petiin? :-D |
torstai 3. tammikuuta 2013
3/1/13 Lentsun toko-oppia netissä
Tänään alkoi Lentsun nettitokokurssi! :)
Pähkäilin pitkään, ilmoittautuisinko alokas- vai avoimenluokan nettikurssille mutta päätin lähteä mestarin oppiin ihan alkeista lähtien. Kun pohjat on tehty kunnolla, on mukavampi edetä korkeampiin luokkiin.
Olen maailman huonoin ja surkein ihminen tekemään suunnitelmia. En ikinä tykkää suunnitella lomareissuillekaan päiväohjelmaa; Ausseihin ja Thaikkuihinkin lähdettiin vain lentolippujen ja viisumien kanssa. Siellä sitten paikan päällä päivä ja viikko kerrallaan mietittiin että mitä tehtäis. Koiran koulutukseen moinen suunnittelemattomuus ei kuitenkaan sovi, ja tässä Lentsun kurssi tulee olemaan mulle apuna koska saan kahden viikon välein treenisuunnitelman ja tavoitteet kahdelle viikolle.
Ensimmäisen kahden viikon treeniteemana on nopea maahanmeno. Tavoitteena on, että kahden viikon jälkeen koira menee nopeasti maahan edessäni, sivullani tai liikkeestä aina ja kaikkialla. Tämä onnistuu käyttämällä alkuun runsaasti vartaloapuja. Toisella viikolla mukaan otetaan häiriö.
Toinen treenin aihe on pään maassa pitäminen paikallamaatessa. Näin PM toko-kisojen paikkamakuussa, että tämä on todella hyödyllinen taito osata: arvokisoissa sakotettiin rankasti koiraa jonka pää pyöri paikkamakuussa, vaikka koira pysyikin nätisti paikoillaan. Tavoitteena on, että kahden viikon treenin jälkeen koira pitää päätä maassa ainakin minuutin verran.
Onko teillä muuten eri käskyt liikkeestä maahanmenolle (jossa ei välttämättä tarvitse laittaa päätä maahan) ja paikkamakuulle (jossa haluatte että koira laskee pään alas)?
Tao oli eilen kuin eri koira. Tuntuu että päivät vaihtelee suuresti, on tämä koiruus kyllä vielä niin junnu ja paljon tapahtuu asioita elimistössä. Tehtiin alkuillasta reilun kolmen kilometrin juoksulenkki koirien kanssa. Tao juosta jolkottaa kuin juna omaa raidettaan pitkin, villakoira menee hepsankeikkalaukkaa ja jäi ainakin kaksi kertaa joko mun tai Henkan jalkoihin, kun yhtäkkiä pitikin pysähtyä ottamaan joku lumipaakku suuhun. No, ei siitä sen enempää, ehjin nahoin ja hyvillä mielin päästiin kaikki kotiin. ;)
Illalla annoin Taon iltaruoan treenin ohessa, tehtiin seuruuta, jääviä, kaukoja ja Anulta saamani vinkin mukaisin maasta eteen istumaan ponkaisuja. Tao oli todella hyvässä vireessä ja teki töitä sellaisella innolla ja vauhdilla, että en voinut kuin nauraa ääneen. Melkein kaikki heittämäni murotkin se sai säpäkkänä poikana ilmasta kiinni, mitä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Tao tarjoaa seuruuta nykyisin milloin missäkin; kun lähden kävelemään asunnossamme, huomaankin yhtäkkiä että joku kulkee sivullani hyvin ylpeänä. Näin etenkin jos mulla on kädessä jotain, ihan mitä tahansa.
On varmaan pennun koordinaatiokin parantunut. Toinen muutos jonka olen viime viikkoina huomannut, että nykyisin Tao pystyy menemään kerrostalomme raput alas liukastelematta yhtään, täysin hallitusti.
Bensonin maahanmenot ovat nopeutuneet eikä se enää hiihtele maahanmennessään niin paljon eteenpäin kuin aiemmin, johtunee siitä että olen sen kanssa treenannut maahanmenoa viime aikoina niin runsaasti.
Pähkäilin pitkään, ilmoittautuisinko alokas- vai avoimenluokan nettikurssille mutta päätin lähteä mestarin oppiin ihan alkeista lähtien. Kun pohjat on tehty kunnolla, on mukavampi edetä korkeampiin luokkiin.
Olen maailman huonoin ja surkein ihminen tekemään suunnitelmia. En ikinä tykkää suunnitella lomareissuillekaan päiväohjelmaa; Ausseihin ja Thaikkuihinkin lähdettiin vain lentolippujen ja viisumien kanssa. Siellä sitten paikan päällä päivä ja viikko kerrallaan mietittiin että mitä tehtäis. Koiran koulutukseen moinen suunnittelemattomuus ei kuitenkaan sovi, ja tässä Lentsun kurssi tulee olemaan mulle apuna koska saan kahden viikon välein treenisuunnitelman ja tavoitteet kahdelle viikolle.
Ensimmäisen kahden viikon treeniteemana on nopea maahanmeno. Tavoitteena on, että kahden viikon jälkeen koira menee nopeasti maahan edessäni, sivullani tai liikkeestä aina ja kaikkialla. Tämä onnistuu käyttämällä alkuun runsaasti vartaloapuja. Toisella viikolla mukaan otetaan häiriö.
Toinen treenin aihe on pään maassa pitäminen paikallamaatessa. Näin PM toko-kisojen paikkamakuussa, että tämä on todella hyödyllinen taito osata: arvokisoissa sakotettiin rankasti koiraa jonka pää pyöri paikkamakuussa, vaikka koira pysyikin nätisti paikoillaan. Tavoitteena on, että kahden viikon treenin jälkeen koira pitää päätä maassa ainakin minuutin verran.
Onko teillä muuten eri käskyt liikkeestä maahanmenolle (jossa ei välttämättä tarvitse laittaa päätä maahan) ja paikkamakuulle (jossa haluatte että koira laskee pään alas)?
Tao oli eilen kuin eri koira. Tuntuu että päivät vaihtelee suuresti, on tämä koiruus kyllä vielä niin junnu ja paljon tapahtuu asioita elimistössä. Tehtiin alkuillasta reilun kolmen kilometrin juoksulenkki koirien kanssa. Tao juosta jolkottaa kuin juna omaa raidettaan pitkin, villakoira menee hepsankeikkalaukkaa ja jäi ainakin kaksi kertaa joko mun tai Henkan jalkoihin, kun yhtäkkiä pitikin pysähtyä ottamaan joku lumipaakku suuhun. No, ei siitä sen enempää, ehjin nahoin ja hyvillä mielin päästiin kaikki kotiin. ;)
Illalla annoin Taon iltaruoan treenin ohessa, tehtiin seuruuta, jääviä, kaukoja ja Anulta saamani vinkin mukaisin maasta eteen istumaan ponkaisuja. Tao oli todella hyvässä vireessä ja teki töitä sellaisella innolla ja vauhdilla, että en voinut kuin nauraa ääneen. Melkein kaikki heittämäni murotkin se sai säpäkkänä poikana ilmasta kiinni, mitä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Tao tarjoaa seuruuta nykyisin milloin missäkin; kun lähden kävelemään asunnossamme, huomaankin yhtäkkiä että joku kulkee sivullani hyvin ylpeänä. Näin etenkin jos mulla on kädessä jotain, ihan mitä tahansa.
On varmaan pennun koordinaatiokin parantunut. Toinen muutos jonka olen viime viikkoina huomannut, että nykyisin Tao pystyy menemään kerrostalomme raput alas liukastelematta yhtään, täysin hallitusti.
Bensonin maahanmenot ovat nopeutuneet eikä se enää hiihtele maahanmennessään niin paljon eteenpäin kuin aiemmin, johtunee siitä että olen sen kanssa treenannut maahanmenoa viime aikoina niin runsaasti.
tiistai 1. tammikuuta 2013
1/1/2013 Lelunoudon alkeita
Vuosi vaihtui ja nyt on uudet kujeet edessä. Tai ehkei niinkään, aikas samanlailla elämä jatkuu, jos ei emännän pyhää lupausta herkunsyönnin vähentämisestä ja juoksulenkkien lisäämisestä lasketa ;)
Tao oli Teiskossa evakossa vuodenvaihteen, eipä se ollut kuulemma ollut yhtään moksiskaan niistä parista raketista jotka kauempana oli ammuttu. Benson oli Nastolassa juhlistamassa meidän kanssa, se oli jopa hihnassa mukana ulkona vuoden vaihtuessa kun ammuttiin raketit. Benson oli niin pätevänä, häntä pystyssä, ei moksiskaan paukuista. Tai ehkä vähän, koska piti ottaa suulla hihnasta kiinni ja alkaa vetoleikki. Benson nautti suunnattomasti, kun sai olla ainoana koirana ihmisjoukon keskipisteenä, tuoden pehmoleluja heiteltäväksi.
Tästä pääsenkin aasinsillalla Taoon. Tao ei ole kiinnostunut kuolleesta lelusta enkä ole sitä oikein osannut opettaa niistä pitämään. Naruun sidotun lelun avulla ollaan nostatettu leluuntarttumisintoa. Kun heitän lelun niin tuo sen takaisin, mutta voisi tuoda innokkaamminkin.
Tänään luin hyvän William Halinin kirjoittaman alkeistreenausvinkin lelunoudon opettamisesta pennulle ja tehtiin harjoitus sen mukaisesti:
Laitoin lattialle vetoleikkiin soveltuvia leluja, vasemmassa nyrkissäni oli lihanpaloja. Lopullisena treenin tavoitteena oli, että Tao hakee maassa olevan lelun, tuo sen mulle, tarjoaa sitä käteeni ja vetoleikillä voittaa sen itselleen ansaiten näin ruokapalkan.
Alkuun Tao meni lelulle, otti sen suuhun ja pudotti heti alas. Kutsuin sitä luokse kun sillä oli lelu suussa. Pian harjoitus eteni niin, että Tao toi lelun lähemmäs mutta tiputti sen jalkohini ennenkuin ehdin tarttua siihen kiinni. Otin lelun maasta, innostin Taon vetoleikkiin ja kun se veti hyvin, annoin sen voittaa kiljaisten jes, tästä lihanpala palkaksi. Ruokapalkkaa edelsi aina vetoleikki, koska halusin vahvistaa sitä että lelu kannattaa tuoda mulle käteen sitä suussa hyvällä otteella pitäen ja mennä vetoleikkiä jes-sanan kuullakseen ja ruokaa saadakseen. Alkuun palkkasin kerran siitä, että toi lelun jalkoihini, sitten aloin käsi ojossa odottaa että nostaa sen käteeni. Kun palkkaa edelsi aina pieni vetoleikki, Tao alkoi nopeasti tarjota lelua käteeni vetoleikkiä varten. Se alkoi innostua lelusta ja vetoleikistä yrittäen pontevasti kiskoen voittaa lelun itselleen. Myös alun löyhä puruote leluun alkoi muuttua paljon paremmaksi treenin myötä.
Tätä lelunoutoa hyödynnän myös noudon ja esineruudun opettamiseen.
Nyt mun pitäisi selvittää, miten saisin Taon luoksetulossa tulemaan vauhdilla eteeni istumaan. Ongelmana on, että se hidastaa raville. Tao tulee kyllä kiinteästi eteen istumaan, eli se ei mielestäni arista lähelleni tulemista. Ehkä mun pitäisi tässä käyttää parempaa ruokaa palkkana? Olen heittänyt lelua jalkojen välistä taakse, mutta tästä ei oikein ole ollut apua. Olen ollut itse liikkeessä poispäin lelu näkyvillä kädessä, mutta tästä ei ole päästy etenemään yhtään kohti kokeenomaisempaa suoritusta. Osasyinä ovat ainakin lievä silmänkäyttö, rauhallinen luonne ja se etten ole saanut sitä innostumaan leluista riittävästi. Agilitytreenien kautta toivon Taon saavan enemmän virettä ja vauhtia ja syttyvän enemmän leluihin. Voimaa ja vauhtia tässä koirassa on, kun vain oppisin kaivamaan sen esille siitä. Välillä treenit on jo tosi vauhdikkaita ja Tao on hyvässä vireessä, mutta välillä se taas "lässähtää" ja toimii rauhallisesti.
Koko ajan tässä oppii itsekin, mutta täytyy myöntää että opittavaa on vielä ja paljon itsellä!
Bensonin kanssa ollaan joka ilta tehty pieni hetki kaukoja, ja ilokseni voin kertoa että puudeli pystyy koko ajan suorittamaan liikkeet paremmin ja paremmin paikallaan pysyen. Oon käyttänyt takapalkkaa treeneissä tai sitten ollaan tehty namikädellä ohjaten vaihdot. Tao tekee kaukoja jo tosi kivasti, takapalkan avulla kokeilin ottaa etäisyyttä ja 1 metristä teki vaihdot oikeaoppisesti paikallaan pysyen. Ensimmäisellä maasta seisomaan vaihdolla liikahti vähän eteenpäin, kävin työntämässä takaisin oikeaan kohtaan ja tämän jälkeen teki vaihdot paikallaan pysyen.
Tao oli Teiskossa evakossa vuodenvaihteen, eipä se ollut kuulemma ollut yhtään moksiskaan niistä parista raketista jotka kauempana oli ammuttu. Benson oli Nastolassa juhlistamassa meidän kanssa, se oli jopa hihnassa mukana ulkona vuoden vaihtuessa kun ammuttiin raketit. Benson oli niin pätevänä, häntä pystyssä, ei moksiskaan paukuista. Tai ehkä vähän, koska piti ottaa suulla hihnasta kiinni ja alkaa vetoleikki. Benson nautti suunnattomasti, kun sai olla ainoana koirana ihmisjoukon keskipisteenä, tuoden pehmoleluja heiteltäväksi.
Tästä pääsenkin aasinsillalla Taoon. Tao ei ole kiinnostunut kuolleesta lelusta enkä ole sitä oikein osannut opettaa niistä pitämään. Naruun sidotun lelun avulla ollaan nostatettu leluuntarttumisintoa. Kun heitän lelun niin tuo sen takaisin, mutta voisi tuoda innokkaamminkin.
Tänään luin hyvän William Halinin kirjoittaman alkeistreenausvinkin lelunoudon opettamisesta pennulle ja tehtiin harjoitus sen mukaisesti:
Laitoin lattialle vetoleikkiin soveltuvia leluja, vasemmassa nyrkissäni oli lihanpaloja. Lopullisena treenin tavoitteena oli, että Tao hakee maassa olevan lelun, tuo sen mulle, tarjoaa sitä käteeni ja vetoleikillä voittaa sen itselleen ansaiten näin ruokapalkan.
Alkuun Tao meni lelulle, otti sen suuhun ja pudotti heti alas. Kutsuin sitä luokse kun sillä oli lelu suussa. Pian harjoitus eteni niin, että Tao toi lelun lähemmäs mutta tiputti sen jalkohini ennenkuin ehdin tarttua siihen kiinni. Otin lelun maasta, innostin Taon vetoleikkiin ja kun se veti hyvin, annoin sen voittaa kiljaisten jes, tästä lihanpala palkaksi. Ruokapalkkaa edelsi aina vetoleikki, koska halusin vahvistaa sitä että lelu kannattaa tuoda mulle käteen sitä suussa hyvällä otteella pitäen ja mennä vetoleikkiä jes-sanan kuullakseen ja ruokaa saadakseen. Alkuun palkkasin kerran siitä, että toi lelun jalkoihini, sitten aloin käsi ojossa odottaa että nostaa sen käteeni. Kun palkkaa edelsi aina pieni vetoleikki, Tao alkoi nopeasti tarjota lelua käteeni vetoleikkiä varten. Se alkoi innostua lelusta ja vetoleikistä yrittäen pontevasti kiskoen voittaa lelun itselleen. Myös alun löyhä puruote leluun alkoi muuttua paljon paremmaksi treenin myötä.
Tätä lelunoutoa hyödynnän myös noudon ja esineruudun opettamiseen.
 |
| Agilitytreeneissä kong wubba oli must lelu! |
Nyt mun pitäisi selvittää, miten saisin Taon luoksetulossa tulemaan vauhdilla eteeni istumaan. Ongelmana on, että se hidastaa raville. Tao tulee kyllä kiinteästi eteen istumaan, eli se ei mielestäni arista lähelleni tulemista. Ehkä mun pitäisi tässä käyttää parempaa ruokaa palkkana? Olen heittänyt lelua jalkojen välistä taakse, mutta tästä ei oikein ole ollut apua. Olen ollut itse liikkeessä poispäin lelu näkyvillä kädessä, mutta tästä ei ole päästy etenemään yhtään kohti kokeenomaisempaa suoritusta. Osasyinä ovat ainakin lievä silmänkäyttö, rauhallinen luonne ja se etten ole saanut sitä innostumaan leluista riittävästi. Agilitytreenien kautta toivon Taon saavan enemmän virettä ja vauhtia ja syttyvän enemmän leluihin. Voimaa ja vauhtia tässä koirassa on, kun vain oppisin kaivamaan sen esille siitä. Välillä treenit on jo tosi vauhdikkaita ja Tao on hyvässä vireessä, mutta välillä se taas "lässähtää" ja toimii rauhallisesti.
Koko ajan tässä oppii itsekin, mutta täytyy myöntää että opittavaa on vielä ja paljon itsellä!
Bensonin kanssa ollaan joka ilta tehty pieni hetki kaukoja, ja ilokseni voin kertoa että puudeli pystyy koko ajan suorittamaan liikkeet paremmin ja paremmin paikallaan pysyen. Oon käyttänyt takapalkkaa treeneissä tai sitten ollaan tehty namikädellä ohjaten vaihdot. Tao tekee kaukoja jo tosi kivasti, takapalkan avulla kokeilin ottaa etäisyyttä ja 1 metristä teki vaihdot oikeaoppisesti paikallaan pysyen. Ensimmäisellä maasta seisomaan vaihdolla liikahti vähän eteenpäin, kävin työntämässä takaisin oikeaan kohtaan ja tämän jälkeen teki vaihdot paikallaan pysyen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)