Talvipäivä Tampereella

Eilen oli mahtava auringonpaistepäivä, ainakin osan aikaa. Suuntasin koirien ja kameran kanssa Iidesjärven jäälle tavoitteena saada superhienoja juoksukuvia. Toteutus oli sitten vähän toinen, melkein heti kun päästiin järvelle aurinko meni pilvien taakse piiloon, puudeli inisi mun jaloissa koska se oli nähnyt kun laitoin pallon kameralaukkuun, sormet jäätyivät kameraa käyttäessä eikä niistä kuvistakaan nyt mitään superhienoja tullut. :-D

Tässä joitain yritelmiä:

Bensonin uusi panta, kiitos Marja!

Tao juoksee tuhannella mutkalla nauraen, tosikkopuudeli irvistää

Puudeli tönii

Iltapäivällä mentiin Hannan kanssa Tallille. Kokeiltiin sellaista jekkua, että lelun avulla saataisiin Taolle vauhtia eteen istumaan tulemiseen niin että mä pyysin Taon eteeni, ja sitten jes-sanalla vapautin sen menemään jalkojeni välistä. Ihan takanani oli karvapatukka, josta lähti ohut naru Hannalle. Kun Tao lähti tavoittelemaan lelua niin Hanna nykäisi sen vauhdilla karkuun. Pian edettiin siihen pisteeseen, että Tao meinasi mennä sukkana jalkojen välistä lelulle, mutta refleksinomaisesti laitoin polvet yhteen niin että se jäi nalkkiin. En tiedä oliko kauheen järkevä juttu, mutta minkäs sitä reflekseilleen mahtaa.. Tämän jälkeen kuitenkin kun myöhemmin kutsuin Taoa sivulle istumaan niin se yritti väkisin tarjota vaan eteen istumaan tulemista, ei se oo sellaista koskaan ennen tehnyt. Kun peruutin alta pois niin pentu vaan seurasi sinnikkäästi perässä tiiviissä edessäistumisasennossa. Että katsellaas nyt mitä tästä seuraa.

Seuraamisesta puheenollen, yritän varmaan tappaa Taon hienosti alkuun lähteneen seuraamisinnon. Teetin pitkän seuraamisen, jossa käännöksissä vasemmalle käytti takaosaansa tosi kivasti. Olisi pitänyt tehdä perään muutama motivaatiopätkä lelupalkalla eikä ahnehtia liian pitkiä seuraamisjaksoja. Sitten kokeilin hidasta kävelyä seuraamisessa ja pentu oli ihan ihmeissään. Lähti herkästi aukeamaan ja kaartamaan mun eteeni. Namilla ohjasin oikeaan kohtaan. Juoksuseuruupätkissä sama juttu vauhdin hidastuessa käyntiin, että lähti aukeamaan, mutta namilla muutaman toiston jälkeen rupesi saamaan ideasta kiinni.

Benson on jostain syystä nyt kekkassut, että ruutuun menon jälkeen siellä kuuluu pyöriä paikallaan ympäri. Taidan myydä sen sirkukseen.

Tehtiin myös perushyppysarjaa, Taolla tein vain pari-kolme toistoa koska ne meni mun mielestä hyvin, ponnistuspaikkakin pysyi aina keskellä esteiden välissä ja kaikki hypyt näyttivät symmetrisiltä. Jotain kehitystä oli ilmeisesti tapahtunut viikonlopun aikana munkin silmissä, koska Rommin kohdalla huomasin ettei se hyppyjen välissä koonnut itseään kunnolla vaan kauhoi etujaloilla eteenpäin niin että ponnistuspaikka ajautui lähelle viimeistä estettä. Saatiin toimimaan paremmin kun lelupalkka oli toiseksiviimeisen esteen kohdalla, mutta parin toiston jälkeen kun otettiin lelu pois niin alkuperäinen tyyli palautui. Eli reeniä vaan lissää. :)

Loppuun pientä agilityiloittelua. Pennut saivat tehdä helpompaa rataa ja Hanna, oliskohan toista kertaa tekemässä ratapätkää ja neljättä kertaa ylipäätään mitään agilityyn liittyvää, meni superhienosti Bensonin kanssa. Tekivät sellaisen harjoituksen jossa piti tehdä pakkovalssi-persjättö-takaaleikkaus ihan tuosta vain! Benson oli maailman onnellisin pieni villakoira kun sai vähän hypellä estehisiä.

Rommi vauhdissa

Tao on ruvennut kypsässä 10,5kk iässä merkkailemaan! Enää hyvin harva pissa tapahtuu kyykkyältään, päinvastoin lenkeillä nostetaan koipea puunrunkoja vasten useampaankin otteeseen ja hajut kiinnostaa. Välillä seuraan käsi silmillä kuinka sihtaus menee vähän miten sattuu ja suurin osa pissistä valuu etutassua pitkin alas. Aika usein puudelilla on kiire päästä nuuskimaan Taon merkkauksia, olenkin saanut useamman kerran pelastaa sen pissasuihkun alta kun ei millään jaksaisi ryhtyä puudelin ja sen vaatteiden pesutalkoisiin.

Olen nyt myös huomannut, että Taon ajatukset ei pysy ihan niin hyvin kasassa, etenkään jos on häiriötä. Aikaisemmin sai vaikka nappulaliiga lämmitellä vieressä ja se ei haitannut, mutta nyt ottaa häiriötä, ei onneksi pahasti kuitenkaan. Mun murrosikäinen juniorini :)

23/1/13 Treenipäiväkirjaa osa 253

Viikonloppuna oltiin tosiaan Taon kanssa Vappu Alatalon hyppyseminaarissa, teorialuennon muistiinpanot löytyvät edellisestä postauksesta.

Lauantaina tehtiin ensin perushyppysarjaa (5 estettä, välit 6 jalkaa, korkeus 15-20cm), jota ollaan kolme kertaa kokeiltu aiemmin, kokemusta ei siis hirveästi löytynyt mutta ei mikään täysin uusi juttukaan. Vappu oli ollut ihan varma, että meno on kovaa räpellystä kun honkkelilla on korkeutta vaikka muille jakaa (tarkalleen ottaen 60,5cm). Tao suoriutui hyppysarjasta kuitenkin ongelmitta mitä Vappu vielä seuraavanakin päivänä ihasteli. Ketterä poju koko ja ikä huomioon ottaen. :-) Palkkasin namikipolla, lelu olisi ollut parempi vireen kannalta.

Seuraava treeniharjoitus oli vauhditon hyppy okserin yli eli check point(?). Taolla korkeus oli 25cm mutta vanhemmilla koirilla sitä voidaan nostaa huomattavasti korkeammaksi. Speed pumpin etäisyys okserista on säkäkorkeudeltaan yli 50cm korkeilla koirilla 6 jalkaa, alle 50cm koirilla 5 jalkaa. Taolla oli kuulemma samanlainen hyppytekniikka kuin hevosella. Jos Tao oli perjantaina sorkkaeläin (peura), niin nyt sitä verrattiin kavioeläimeksi. ;) Tämä oli kuulemma hyvä hyppytekniikka, piti ihan varmistaa. Tätä vauhditonta voimahyppyä ei kuitenkaan saa tehdä kuin vasta puolen vuoden päästä (Tao on silloin 14kk), koska Taon pitää nyt saada kasvaa ja kypsyä rauhassa.

Sunnuntaina tehtiin etäisyyden arviointia kahdella erilaisella harjoitteella.

Ensimmäisessä harjoitteessa oli viisi estettä vakiokorkeudella (15 tai 20cm), mutta niiden etäisyydet kasvoivat niin että 1. väli oli 6 jalkaa, 2. väli 7 jalkaa, 3. väli 8 jalkaa ja 4. väli 9 jalkaa. Tässä seurattiin mm. sitä, että pystyikö koira venyttämään laukka-askeltaan niin että hyppykaari pysyi sivusta katsoen symmetrisenä suhteessa rimaan. Laukkahevonen alias Tao suoriutui laukka-askeleen venyttämisestä leikiten.

Seuraavassa harjoitteessa oli kolme ensimmäistä estettä 6 jalan välein, kolmatta siirrettiin aina kaksi jalkaa eteenpäin ja sitten lähdettiin tuomaan sitä takaisinpäin kunnes oltiin aloitusetäisyydessä. Speed pump oli lähellä ensimmäistä estettä, lelu oli tässä harjoituksena kaukana viimeisestä esteestä koska tavoitteena oli että koira venyttää laukka-askeltaan, ei kokoaminen.

Tao oli kovin innoissaan ja sen laukka-askelet venyivät niin, että piti tehdä muutama toisto laittaen lelu kolmannen esteen rimalle. Näin saatiin sitä kokoamaan itsensä paremmin. Taolla ei ole eikä tule jatkossakaan olemaan minkään valtakunnan ongelmia laukan pituuden venyttämisen suhteen, pikemminkin haasteet tulevat olemaan siinä että laukka-askel saadaan tarvittaessa lyhyemmäksi, jotta se pystyy hyppäämään esim. takaakierrossa lyhyen ylöspäin suuntautuvan hypyn. Vappu kehui että Taolla on hyvä rytmitaju (hyvä että toisella meistä edes on, toiselle sitä ei ole suotu pätkän vertaa...) ja että se oppii asiat parilla toistolla (huomattu on ja se ei aina tee kouluttamisesta kovin helppoa).


Muutamia keskeisiä huomioita:
- olennaista hyppytekniikkaharjoitteissa ei ole hypyn korkeus. Taolle sopiva hyppykorkeus on 15-20cm. Hyppyharjoitteiden avulla pyritään opettamaan koira pois kompensaatiomekanismien käytöstä (esim. niskalla itsensä ylös heittäen), ei vahvistaa niitä.
- joka toiston välissä (paitsi perushyppysarjalla ei vältätmätöntä) kannattaa tehdä yksi muutos (ja vain yksi muutos kerrallaan), jotta koira ei rutinoidu tiettyyn este-etäisyyteen tai korkeuteen vaan oppii aktiivisesti arvioimaan hypyn korkeutta ja etäisyyttä. (Sama pätee myös ratatreeniin, eli ei kannata laittaa kaikkia esteitä vakiokorkeudelle) Eli joko muutetaan esteväliä tai estekorkeutta.
- koira asetetaan istuma-asentoon lähelle ensimmäistä hyppyä (4 jalkaa), mikä ohjaa sitä siirtämään painoaan takajaloilleen (mikä on näiden hyppyharjoitteiden tavoite, että koira oppii siirtämään hypyssä painon takajaloilleen joista löytyy varsinainen ponnistusvoima)
- lelu laitetaan lähelle viimeistä estettä, jos on tavoitteena että koira kokoaa itseään hyppyjen välissä (esim. jos estevälit vakiot, 5-6 jalkaa) tai muutaman metrin päähän viimeisestä esteestä, jos on tavoitteena että koira venyttää laukka-askeliaan
- pitäisi katsella huomattavan paljon enemmän koirien hyppyjä, jotta oma silmä kehittyisi. Uskomatonta, kuinka Vappu näki pienenpieniä asioita, joita en itse ollut havainnut lainkaan. Olen kyllä nyt Bensonin agilityuran loppumisen jälkeen vältellyt agilityn katsomista, mutta nyt taas kentän laidalle tai videoiden kautta seuraamaan koirien menoa. :)

Suurin työ joka Taon kanssa on hyppytekniikan osalta edessä, on vartalonhallinnan ja koordinaation opettelu. Taon ollessa näin isokokoinen ja honkkeli, vie tämä luonnollisesti enemmän aikaa kuin tiiviimmältä vastaavanikäiseltä. Saatiin Vapulta ohjeeksi treenata Taon kanssa takatassutargettia ja tämän treenaus aloitettiin heti sunnuntaina. Ei mennyt kovin kauaa, kun Tao oppi laittamaan takatassunsa Bensonin jumppatyynyn päälle (puudeli mökötti sivummalla paikkakäskyn kun tätä treenattiin). Eilen jatkettiin harjoittelua naksutellen, lisäksi pyysin Taoa pyörimään ison lattiatyynyn päällä. Meidän pitäisi myös opettaa peruuttaminen uusiksi niin, että Tao pitäisi päänsä alhaalla, nyt se peruuttaa pää liian ylhäällä. Lenkillä kaveri juoksee suurimman osan ajasta metsän vaihtelevassa maastossa, Tao ei paljon tallatulla uralla juokse. Usein sillä on myös kipakka puudeli perässä tavoittelemassa sen häntää suuhunsa, koirat juoksevatkin kovaa kyytiä puiden välistä pujotellen ja ihailen niitä käännöksiä kovista vauhdeista, joita Tao tekee. Mahtavaa treeniä niin ketteryydelle kuin lihaskunnollekin.

Vappu totesi että Tao näyttää visuaalisesti vähän siltä sun tältä, koska se on vielä niin pitkäkoipinen, lyhytkarvainen, keskeneräinen ja laiha. Ensi tapaamisella se on jo jotain aivan muuta varmasti! :)

Eilen illalla oltiin TamSK:n tokon tavoitteellisten treeneissä, päästiin mukaan porukkaan mukavaan. :) Taon kanssa otin alkuun seuruuta, ihan pienesti aukeaa välillä takaosa ulospäin mutta paikka on hyvä. Tässä vaan palkkausta ulkokautta, näin kuinka Marika pyöräytti palkan omalle koiralleen ja taidanpa ruveta tekemään samanlailla. Kulmissa käytti takaosaansa hyvin vaikkei ollut namikättä apuna. Pyysin muilta vinkkiä omaan vasempaan käteen, että missä mun kannattaisi sitä pitää. Ei ole ihan helppoa löytää vasemmalle kädelle luonnollista kohtaa, kun vieressä tassutteleva hujoppi on aikas iso. Tao ei nyt ottanut yhtään häiriötä vasemmasta kädestäni, joten uskalsin ruveta pitämään sitä lähempänä Taoa ja käteni näytti kuulemma olevan ihan luontevan näköisesti.

Otettiin yksi vauhtinouto vieraalla lainakapulalla, mikä olikin superhyvä juttu koska se oli mun treenikapulaa isompi ja oudonhajuinen Taon mielestä. Tao oli taas aivan intoa piukassa kapulalle menossa, mutta sitä pitikin sitten hetki nuuskia ennenkuin otti sen suuhun. Mun pitäisi varmaan opettaa Tao irrottamaan kapulasta jes-merkillä, jotta saisin palautuksissa sen vaihtamaan noutokapulan leluun? Nyt noutokapula on jo itsessään niin hieno juttu että on vaikeaa palkata siitä. Ehkä nami voisi olla tässä välivaiheena leluun siirryttäessä.

Otettiin myös luoksetuloa. Marikan mukaan Tao näyttää juostessaan siltä, että se koko ajan odottaisi että siltä pyydetään jotain. Tehtiin niin että Marika piti pennusta kiinni, mä juoksin riekkuen 15-20m päähän, käännyin ja olin hetken aikaa virallisessa asennossa kutsuen Taoa, kun pentu oli lähtenyt liikkeelle käännyin ja lähdin juoksemaan poispäin karkuun lelun kanssa. Taon saavuttaessa mut kovasti kehua ja leikkimistä palkaksi. Nyt ymmärrän, että mun täytyy vain rakentaa Taolle uusi mielentila luoksetuloon, eli että sillä olisi hirveä kiire mun luokse. Jääviä ja luoksetulon stoppeja treenataan vähän eri yhteyksissä ja pidän rintamasuuntani Taoon nähden joko vinottain tai poispäin.

Paikkamakuu ja -istuminen tehtiin rivissä. Tao kummassakin pysyi varmasti paikoillaan, mutta katseli kovasti ympärilleen ja paikkamakuussa haisteli maata. Nyt treenataan seuraavat kaksi viikkoa erittäin aktiivisesti pään maassapitoa lisäten suoritukseen kestoa. Tätä varmemmaksi ja vasta sitten jatketaan yhteistreenejä muiden kanssa.

Tämän viikon treenattavat asiat ovat:
- vauhdikkaan mielentilan luominen luoksetuloon (pois kaikki ajatukset luoksetulon stopeista yms)
- takatassujen laittaminen erilaisille kohteille
- pään maassa pitämisen keston lisääminen (kesto nyt 10s, tavoite nyt 1min)

Nyt täytyy lopettaa ja lähteä rapsuttelemaan poikia. Tao on ollut tunnin metsälenkillä ja teki tämän jälkeen Henkan kanssa 5km juoksulenkin, nyt sillä on ihan hirveä hellyydenpuuska meitä ihmisiä kohtaan, mahdoton kakara. Yli puolet pissoista tapahtuu jo niin, että takajalka nousee, välillä niinkin uhkaavasti että pelkään pennun kaatuvan. :D

19/1/13 Agilitya kehiin

Eilen alkoi agilitytreenit ProCaniksella, kylläpäs oli hienoa ja jännää. Meillä on ihan superkiva ryhmä, toivottavasti on juuri tällainen kokoonpano joka eilen oli. Tehtiin kaksi pientä radanpätkää, aika helppoja tämänkin dementikon muistaa estejärjestys, pari valssia, putkia ja hyppyjä. Tao oli näppärä, se luki ohjaustani hyvin ja oli yllättävän ketterä vaikka olikin saanut liikanimen 'peura' ennenkuin aloitimme. ;) Väliajat harjoiteltiin asiallista odottelua kentän laidalla ja ne meni hyvin. Sekin on superihanaa, ettei meidän ryhmässä ole ketään joka huutaisi mennessään/kentän laidalla vuoroa odotellessaan.

Pari oppia tunnista jäi mieleen:
- on niin helppoa opettaa koira karkaamaan lähdöstä vapauttamalla se kun koira on juuri lähtemässä muutenkin tai jo lähtenyt. Eli tiukkana heti alusta alkaen; lähdöstä liikkeelle vasta luvalla
- ajattelen ohjauksen vastedes niin, että suurin osa informaatiosta koiralle annetaan omalla rintamasuunnalla, liikkeellä ja jaloilla. Kädet muodostaa vain pikkiriikkisen osan ohjauksesta ja ne pysyvät suurimman osan ajasta lähellä vartaloa. Ohjauskäden sijaan keskityn ajattelemaan ohjausjalkaa.
- yksi laukka-askel, tarvittaessa aikaisemminkin, ennen ponnistuskohtaa liikkeellä kerrotaan koiralle mihin koiran linja suuntautuu hypyllä / liike jatkuu hypyn jälkeen. Tämä auttoi siihen että sain linjattua Taon esteelle eikä se luikahtanut selkäni takaa.

Tänään tuli paleltua jokunen tunti SDP:llä Vapun hyppyseminaarissa.

Alkuun oli puolentoista tunnin luento, jolla Vappu kertoi hyppytekniikan osa-alueista. Tässä tiivistelmä teoriaosuudesta:

Hyppytekniikka on taito, joka on mahdollista opettaa koiralle (mikäli sen fysiikka sallii sen)
-- ei välttämättä synnynnäistä, mutta mahdollista oppia
-- painon siirto taakse ponnistusvaiheessa, tukilihaksiston rakentaminen (mm. syvät lihakset), kropan käytön opettaminen hypyssä
- Tavoite: koira oppii oikean hyppytekniikan ja rakastaa hyppäämistä
-- ei huomauteta virheistä, koska 99% koirista korjaa toimintaansa ilman huomauttamista, koira haluaa tehdä parhaansa. Jos koira esim. ylivireen takia ei keskity ja tiputtaa rimoja, otetaan koira sivuun rauhoittumaan mutta tätä ei käytetä rankaisukeinona vaan vireen laskukeinona jonka tavoitteena ottaa aivot mukaan tekemiseen
-- kuinka moni palkkaa koiraa radalla onnistuneen hypyn jälkeen?? Sitä pitäisi tehdä myös kokeneemmillakin koirilla, eikä vasta sitten kun hypyissä alkaa olla ongelmia

Ihmisen tehtävät hyppäämisessä
1) Opettaa koiralle ohjaussysteemi, joka on selkeä, systemaattinen ja jonka avulla koira tietää mitä siltä odotetaan
2) Ohjaaja suorittaa ohjauksen oikea-aikaisesti = riittävän ajoissa kertoo koiralle mihin liike suuntautuu esteen jälkeen. Tässä ollaan pääsääntöisesti suurin osa ajasta myöhässä. Tavoite esim. yksi laukka-askel ennen ponnistuskohtaa tai ennen edellistä estettä, voi kertoa aikaisemminkin. Rytmityksen oppiminen on vaikeaa ja vaatii paljon toistoa ja treeniä
3) Koiran pitäminen sellaisessa fyysisessä kunnossa, että se pystyy suoriutumaan esteistä hyvällä hyppytekniikalla.
-- koiran käyttäminen eläinfysioterapiassa säännöllisesti, 2-6 viikon välein
-- syvien lihasten vahvistaminen. Syvät lihakset tukevat ja vakauttavat niveliä, erityisen tärkeitä jos koiralla löysät paikat
-- takaosa ja selkä tärkeimmät vahvistettavat kohdat, myös etuosa tärkeä koska auttaa alastulon vaimentamisessa
-- etuosajumppaa: voi toteuttaa esim. sohvalla niin, että koiran takajalat on sohvan käsinojalla ja etutassut sohvatyynyllä. Tästä asennosta koira syö makupalan joko etutassujensa välistä tai vierestä, samalla tekee punnerruksia
-- opi tuntemaan koirasi hyppytekniikka jotta havaitset siihen tulevat muutokset ja pystyt puuttumaan ajoissa ongelmiin
4) Antaa koiran opetella hyppäämään teettämällä oikeaoppisia harjoitteita
-- hyppytekniikan perustreeni
-- viikoittaiset virittelyt
-- 2-3 eri harjoitetta, n 10 toistoa per harjoite (jos koira jaksaa tehdä niin monta toistoa), valitse yksi teema (seitsemän eri teemaa; koiran tehtävät hyppäämisessä) joista 3 erilaista harjoitetta
-- maltti treenissä: nuoren koiran viimeiset luun luutumiset tapahtuvat 14kk iässä (kintereessä), vasta sitten voi alkaa nostaa rimoja 45 senttiin. Pehmytkudoksen kehittyminen jatkuu vielä pitkään tämän jälkeen.
-- hyppytekniikkatreenissä koira saa keskittyä vain hyppäämiseen (vrt ratatreeni), jolloin sen on helpompi parantaa omaa hyppytekniikkaansa
-- opetetaan koira keskittymään esteeseen ja kuolleeseen targettiin (ei ryysäämään esteiden yli vailla järjen häivää hyppytekniikka unohtaen)
--- tavoite: koiran pää ja katse alaspäin, ohjaajan merkitys häivytetään pois eli koira keskittyy esteisiin

Koiran tehtävät hyppäämisessä
1) Oikean reitin löytäminen
-- koira osaa edetä suoraan, ei juokse serpentiiniä, pyörähtele ympäri tai vastaavaa
-- koira osaa hakea parhaan mahdollisen reitin

2) Etäisyyden arviointi
-- tärkeää lähestyttäessä hyppyä, keppien aloituskohtaa, kontakteja
-- nuorella koiralla ongelmat usein johtuvat osaamattomuudesta
--Etäisyyden arviointiin vaikuttaa kolme taustatekijää:
--- kuinka paljon koiralla on habaa takajaloissa, paljonko yksi laukka-askel vie eteenpäin (tähän vaikuttaa myös kentän pohjan pitävyys)
--- koiran itseluottamus (jos koira epävarma, se lisää laukka-askeleita väliin, rämäpäinen koira puolestaan jättää nopeammin pois laukka-askeleita. Yksi laukka-askel kestää n 0.3-0.4 sekuntia radalla) --> tavoitteena vahvistaa koiran voimaa, taitoa ja rohkeutta
--- koiran motivaatio hyppäämiseen kannustaa koiraa suorittamaan estevälit tehokkaasti

3) Ponnistuspaikan arviointi ja valinta
 -- vaihtelee tilanteesta riippuen (hypyn korkeus, pituus, koiran voima ja taito, radan jatkuminen ennen estettä ja esteen jälkeen, koiran vauhti esteelle lähestyttäessä)
-- hyppy on laukka-askel, joka suuntautuu hieman eri tavoin
-- eri radan kohdissa haetaan erilaista hyppykohtaa, vrt estesuoralla on tarkoituksenmukaista ponnistaa kaukaa ja suorittaa pitkä hyppy, takaakierrossa on tarkoituksenmukaista tehdä lyhyt hyppy läheltä estettä.
-- läheltä ponnistaminen vaatii koiralta enemmän voimaa ja tekniikkaa
-- koiran rakenne vaikuttaa myös ponnistuspaikan valintaan - koira jonka etukulmaukset ovat suorat joutuu hyppäämään kauempaa. On myös rotukohtaisia eroja, esim. jotkut rodut ovat neliraajaponnistajia (esim. tervut) tai neliraajalentäjiä (esim. jotkut terrierit)

4) Painonsiirto
-- normaalisti koiran painosta 60-80% etujaloilla (bc -- staffi)
-- ponnistaessa koiran on siirrettävä paino takajaloille, joista tulee kaikkein suurin ponnistusvoima
-- menee näin: koira siirtää painon takajaloilleen, kerii etujalat alleen, selkäranka pyöristyy koko matkalta
--- kintereet, polvet ja lonkat menevät koukkuun -- tällöin syvien lihasten stabiloitava niveliä
-- tätä pidettävä yllä
-- on normaalia, että rasituksen myötä koira alkaa väsyessään siirtämään painoaan etuosalle. Esim. rankkojen kisarupeamien jälkeen voi mennä pari päivää ennenkuin koira palautuu ja pystyy taas siirtämään painoa taakse normaaliin tapaansa
-- hyppytekniikkaharjoitteet aktivoivat takaosan, koska ne suunnitellaan sellaisiksi että niitä on hankala suorittaa paino etuosalla
---- koira lähtee paikaltaan läheltä ensimmäistä estettä, mikä edesauttaa painon siirtoa takaosalle
-- jos koiralla on kipua/ongelmaa takana, se välttää siirtämästä painoaan taakse. Opi tunnistamaan koirasi hyppytekniikka, jotta pystyt havaitsemaan jos siihen tulee muutoksia ja viemään koira nopeasti esim. fysioterapiaan ennenkuin ongelmat pahenevat
-- Koiran selkä
--- hypyssä ensin pyöristyy, sitten ojentuu
--- kauttaaltaan hännäntyvestä niskaan
-- selkää ei saa hypyn päällä yliojentaa (tosin tässäkin rotukohtaisia eroja)
--- nuorella kokemattomalla koiralla takapää voi nousta yli etuosan, koska koira epävarmuuttaan lataa ponnistusta hieman liikaa ylöspäin ja hypyn päällä katoaa vartalon hallinta. Tähän auttaa kokemuksen tuoma luotto siihen, että pääsee yli esteen ilman yliponnistamista
--- pitkäselkäisten koirien hankala tehdän painonsiirtoa taakse (esim. mäyräkoirat)
--- lyhyt, pysty lantio ja muut rakenneongelmat voivat aiheuttaa epästabiiliutta ja voimattomuutta mikä hankaloittaa painonsiirtoa taakse

5) Ponnistuskulma
-- lyhyt ja pysty hyppy vai pitkä ja laakea
-- valintaan vaikuttaa moni asia, eri asia tehdä hyppy paikaltaan kuin liikkeestä
-- alkukantaiset rodut osaavat yleensä luonnostaan hyvän tekniikan

6) Hyppykorkeus
-- helpoin arvioida verrattuna edellisiin viiteen kohtaan
-- harjoittelussa kannattaa vaihdella hyppyjen korkeutta
--- pentutreeni: hyppykorkeuden vaihtelu: speedpump - 10cm - 15cm - 10cm, joka hypyllä eri korkeus
-- jos treenaa aina rimat samalla korkeudella koira oppii hyppäämään oletusarvoisesti, mikä ei ole tavoitteena
-- Koiralla rimantiputusongelma --- teetä huolellisuustreeniä:
--- yhtä hyppyä eri suunnista, teetä haastetta ---  älä rankaise jos koira tiputtaa riman vaan vahvista onnistuneista hypyistä
--- luodaan itsevarmuutta, hyvää mieltä ja halu tehdä oikein ja huolellisesti
--- rankaisu (toruminen, haloon nostaminen jne) näyttäisi toimivan koska sillä koira oppii hetkellisesti skarppaamaan, mutta ei ole hyvä keino opettaa oikeaa hyppytekniikkaa ja tätä ei saisi tehdä
--- totuta koira ohjaajaan liikkeeseen, tätä voi harjoitella jo pennun kanssa ilman esteitä
-- kun saatu hyppytekniikkaa kuntoon, aletaan koiraa totuttamaan ohjaajan liikkeisiin (ohjaaja paikoillaan -- kävelee hitaasti -- kävelee -- juoksee hitaasti -- spurttaa täysillä ja silti koiran pitää keskittyä hyppäämään oikein)

7) Alastulo ja sen vaimentaminen
-- etuosan vahvat syvät lihakset ja etuosan hyvä kulmaus ensiarvoisen tärkeitä
-- koira opetettava vaimentamaan alastulo, tähän tarvitaan vahvat lihakset ja habaa
--- kuuntelee kuuluuko tömähdys / hengityksen ulospuushkahdus
-- etuosaa jumpattava säännöllisesti ja jatkuvasti

Koulutuspäivän aikana huomio kiinnittyi koirien takaosan lihasvoimaan. Kotona oli pakko testata villakoiran takajalkojen lihasvoimaa. Barffaukseen siirtymisen jälkeen ei olla tehty iltajumppaa (tekosyy, tiedetään tiedetään) ja se kyllä näkyy. :( Lihakset ovat taas lähteneet tippumaan ja takaosa on tosi voimaton. Bensonin barffaus ei siihen kaadu että vastedes se saa kourallisen muroja iltajumpan yhteydessä. Myös Tao hyötyisi kovasti syvien lihasten vahvistamisesta joten sekin pääsee jumppakuurille, mietin vain että voikohan sen kanssa tehdä samantyyppistä harjoittelua kun se on pentu vielä... Harjoitteet ovat kyllä todella helppoja sinänsä. Pitäisi käydä Marikalla kysymässä jumppaohjelma Taolle...

17/1/2013 Tokoa ja valokuvausta

Kävin poikien kanssa Sipoossa Saaraa ja koiria moikkaamassa, olipas kivaa. :-) Reissuun mahtui tokoilua, agilitya ja valokuvausta. Saara selitti mulle syväterävyysalueen niin että nyt tämä blondikin sen ymmärtää, antoi kuvausvinkkejä ja pääsin kokeilemaan iki-ihanaa 50mm kiinteää kuvaputkea, sellainen lähtee heti tilaukseen!

Olimme eilen Ojangolla treenaamassa, jossa meille piti yksärin Jaana Orava

Meillä oli Taon kanssa työn alla seuruu ja luoksetulot. Seuraaminen on parantunut taas ja siihen on alkanut tulla ajatusta. Mielentilaan olen ihan tyytyväinen, Taon silmät loistaa ja häntä heiluu pienesti. Namilla palkatessa vire on matalampi, mutta paikka parempi. Lelulla palkatessa lähtee helposti aukeamaan, edistämään tai painaa jalkaa vasten. Tämän työstämistä jatketaan, voisin kokeilla seinän vieressä seurauttamista lelupalkkaa käyttäen. Palkkaan lelulla aina taaksepäin. Namikäden avulla saa hyvän, kootun seuraamisen jossa ryhti ja paikka ovat hyvät ja käyttää hienosti takaosaansa, mutta haluaisin namimagneetista jo eroon, koska tuntuu että siinä Tao seuraa vain namia eikä ajatus ole samalla lailla mukana itse tekemisessä. Nyt on uutena asiana alkanut tulla ajatusta takaosan käyttöön myös silloin, kun namikäsi ei ole apuna.Tähän olen tosi tyytyväinen! Hommassa alkaa jo olla oikeaa seuraamisen makua ja olen huomannut itsestäni sen muutoksen, että uskallan nyt kävellä reippaasti koska luotan siihen että Tao tulee mukana niinkuin pitääkin. :-) Jatkossa rupean siirtämään kättäni rennompaan asentoon sivulle heilumaan. Yllättävän hankalalta tuntuu pitää kättä sivulla rentona, kun vieressä seuraava hujoppi on niin iso, etenkin verrattuna villaeläimeen.

Jaanalta saatiin vinkiksi tehdä paikallakääntymisiä ja naksuttimen avulla työstää seuraamista. Samalla lupaan ja vannon, että kun Tao toimii niinkuin haluan, niin:
- ensin tulee naksautus / merkkisana
- sitten vasta käsi menee taskulle
Jos kuka näkee tämän jälkeen mun tekevän näitä kahta asiaa samaan aikaan, niin saa antaa satikutia ;-)

Taolla tippui ajoittain kontakti uudessa treenihallissa seurauttaessa. Olen tähän asti luullut, että se piupaut välittää missä me treenataan, mutta näköjään sekin voi ottaa vähän häiriötä ympäristöstään. Perusasennot oli jostain syystä alussa tosi huonoja, mutta pienen muistuttelun jälkeen paranivat.

Luoksetulo on parantunut ihan huimasti. Olen pitänyt kuuria eteen istumaan tulossa lyhyeltä etäisyydeltä palkaten superherkulla, ja nähtiinpä eilen sekin, että se teki niin tiiviin ja vauhdikkaan eteen istumaan tulon että se samalla törmäsi mun jalkoihin. Olen haltioissani. :) Jaana kehui eteenistumaan tuloasentojen suoruutta. Jatkossa treenataan sitä, että vaihdellen eri laukka-askelten jälkeen annan merkkisanan ja lelu ilmestyy näkyviin. Totesimme, ettei sillä ollut mitään vaikutusta Taon luoksetulonopeuteen, että pitääkö joku kiinni siitä vai ei. Se ei rimpuillut kiinnipitäjältä irti vaan istuskeli tyynen rauhallisena. Toisaalta kun se istui paikkakäskyssä, niin se ei karannut luokseni vaikka hetsasin sitä lelulla. Videolla se lähtee vasta toisella luoksetulokäskyllä, mitä se ei aiemmin ole tehnyt. Täytyypä tässä seurailla että kehittyykö tämä käytös johonkin suuntaan.

Bensonin kanssa tehtiin ruutua. Jaana oli sen koulukunnan edustajia, jotka ottaisivat ruutunauhat pois aika varhaisessa vaiheessa. Olen nyt kumminkin päättänyt että me pidetään ne ruutunauhat eikä meillä ole mitään kiirettä niitä sieltä poistella. Juteltiin eri tavoista opettaa ruutu, ja keskustelun päätteeksi tulin siihen tulokseen, että meidän ruututreenit jatkuu niin että siellä on puolet tai kaksi kertaa kolmesta lelu, ja puolet tai kerran kolmesta ei ole lelua. Rupean vähentämään lelun ruudussa oloa, kun näen että varmuutta ja vauhtia ruutuun juoksemiseen alkaa tulla lisää silloin kun lelua ei siellä ole. En ole vielä päättänyt, että tykkäänkö että appari heittää lelun vai ei. Se on ainakin selvää, että apparin täytyy olla ruudun takana, koska muuten Benson lähtee ajattelemaan sivullepäin apparin suuntaan ja haluan että sillä on ajatus mahdollisimman suoraan ruutuun menossa. En myöskään tiedä että haluanko että Benson ajattelee treeneissä että palkka voi tulla joltain muulta kuin multa. Tähän mennessä, jos on vaikuttanut hiukkaakaan siltä että Benson lähtisi meidän treenatessa ajattelemaan apparin suuntaan, ollaan vaihdettu palkkaustyyliä niin että mulla on palkka. Haluan olla treenikentällä Bensonille se maailman kiinnostavin juttu jossa sen ajatukset ovat täysillä, osin varmaan sen häiriöherkkyyden vuoksi. Tämän takia en palkkaa sitä esim. vapauttamalla sitä agilityesteille tai käyttämällä takapalkkaa. Sen sijaan mietin palkkauksen suunnan aina sen mukaan, mihin haluan koiran ajatusten suuntautuvan liikettä tehdessä / liikkeen jälkeen. Jaana antoi myös hyvän vinkin siitä, että koira oppii nopsaan kuinka monen laukka-askelen jälkeen se on ruudussa, ja koska hallissa harvoin mahtuu tekemään ruutua ihan täydestä pituudesta, voi tässä tulla koetilanteessa ongelmia. Voisinkin treenata ruutua pihalla ylipitkältä matkalta sitten kun ollaan valmiimpia siinä.

Kaukojakin tehtiin ja siinä etupalkka toimi takapalkkaa huomattavasti paremmin. Benson pystyy nyt tekemään kaukovaihdot kroppansa puolesta, mutta ongelmana on se että kuinka saan sen ymmärtämään, että takajalat täytyy pitää paikallaan. Olen käyttänyt tässä oikeiden suoriutusten palkkaamista ja väärien huomioimatta jättämistä (Benson paineistuu herkästi tässä joten ei kestä yhtään huomauttamista), mutta kriteerini on vähän heitellyt. Jaanan kanssa juteltiin, että koiralle paljon selvempi jos kriteeri on hyvin yksiselitteinen - eli kriteerini on se etteivät takajalat saa liikkua yhtään. Samalla mietin takatassutargetin mukaan ottamista. Laudanpala oli liian kapea ja ohut, nyt etsin sopivammanmallista targettia. Myös Jaana korosti, että tekee muutaman päivän yhtä asentovaihtoa.

Lopuksi tehtiin paikkamakuu kolmen koiran kesken, Tao makasi reunassa. Hyvää: makasi paikallaan varmasti, ei puhettakaan että olisi noussut, makasi täysin äänettä. Huonoa: Nuuhki maata, katseli ympärilleen. Suunnitelma: jatkaa kuonon maassapitämisen treenausta. Tänään tehtiin ekat treenit niin, että sivulta pyysin Taon maahan ja palkkasin tämän, sitten tämän jälkeen pyysin laskemaan kuonon maahan. Ei aluksi meinannut pentunen ymmärtää mitä siltä halusin, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi tulla ajatusta. Tänään hiottiin vain näitä leuan maahanlaskuja, ei tehty ollenkaan kestoa. Lisäksi tein sivulta maahanmenoja jossa kuonoa ei lasketa maahan, koska pelkään että pian Tao yleistää leuan maahan laskemisen tavalliseen maahanmenemiseenkin. Tehtiin myös paikallakääntymisiä niin, että Tao oli sivulla. Tänään namiavusteisesti ja pompahtaa vielä kovasti asentoaan vaihtaessa eli jatkan vielä tovin namin kanssa.

Saara treenasi Isakin kanssa ohjaajan aiheuttamaa häiriötä agilityssa, huiskien käsillään kuin olisi ollut lentoon lähdössä. Rimat lentelivät ja kaatuipa  yksi siivekekin kun Isak oli niin kummissaan. Olipa kiva sitten seurata, kuinka tämä mahtava nuori, 1,5-vuotias bc-uros handlasi sille asetetun haasteen ja pian radansuoritus onnistuikin Saaran käsillä huiskimisista huolimatta tyylikkäästi ja varmasti. Samalla näin, kuinka koira luki enemmän Saaran rintamasuuntaa ja liikettä eikä välittänyt niistä huiskivista käsistä. Meidän agilityura kun alkaa tässä ihan pian eli huomenna, niin täytyypä muistaa mikä merkitys koiralle on ohjaajan rintamasuunnalla.