5/3 Paradoksaalista

Täytyypä pitkästä aikaa laittaa asioita vähän ylös, oikein ajan kanssa. :)

Viime viikot ovat olleet monella tapaa kiireistä aikaa. Opiskelut, työnteko, seuran touhut ja kirsikkana kakun päällä muutto ihkaomaan kotiin ovat pitäneet huolta, ettei vapaa-aikaa ja lepoa juuri ole ollut. En malta olla hieman hehkuttamatta, että löydettiin pitkän etsinnän jälkeen meille koti, ja ollaan siihen iltaisin tehty muuttoa. Koirat olivat aluksi pahoilla mielin uudessa paikassa, jossa oli tyhjää ja outoa. Mököttivät ja luimuilivat ja ilolla lähtivät pois. Ajattelin jo että onko talolla paha karma, mutta pikkuhiljaa ovat sopeutuneet sinne. Lenkkimaastot ovat aivan ihanat, tänään tehtiin reilun tunnin kävelylenkki järven jäällä ja oikein fyysisesti tunsi, kuinka stressi ja väsymys valui pois jäsenistä ja niiden tilalle tuli rento hyvä mieli. Koirat juoksivat keskenään ja niiden iloa oli ihana seurata. Kovasti on koiranulkoiluttajia meidän huudeilla ja kahdesti on tullut bortsuja vastaan, ihanaa! :-)

Vähän ollaan jaksettu treenatakin, Tao kyllä tekisi mielellään paljon enemmänkin mutta minä olen ollut iltaisin niin puhki etten ole usein jaksanut kuin työntää sille ruokakupin nenän eteen. Löysin sattumalta sopivan takatassutargetin kaukokäskyjen treenaamista varten. Ongelmana on aikaisempien targettien kanssa ollut niiden liukkaus. Nyt treenataan asennonvaihtoja vaahtomuovipalan avulla, joka pysyy hyvin paikallaan tassujen alla ja tarjoaa mahtavan stimulaation koiran takatassuille auttaen koiraa keskittämään ajatuksensa takajalkoihinsa, mikä on tämän treenin tavoite. Olen asiasta muiden kanssa keskusteltuani ottanut sen linjan, etten siedä yhtään takajalan liikettä kaukojen asennonvaihdoissa (koska en myöhemmässäkään vaiheessa halua että Tao liikauttaa takajalkojaan pätkän vertaakaan). Tao on etenkin aikaisemmin hyvin herkästi maahanmennessä liikauttanut oikeaa takatassuaan ja sitä ollaan nyt työstetty pois ihan hyvällä menestyksellä. Kriteerinä on siis ollut oikean takajalan paikallaan pysyminen, syystä etten pysty edestä käsin näkemään molempia Taon takatassuja ja että vasen pysyy 99-prosenttisesti paikallaan. Mikäli Tao liikauttaa oik. takajalkaa, huomautan tästä eikä se saa palkkaa. Olen Taon ensimmäiset 11 kuukautta varonut huomauttamasta sille mistään, kaikki on tehty vain hyvän kautta. Vasta viime viikkoina olen uskaltanut alkaa huomauttelemaan virheistä, ja vaikutus on ollut yllättävä - se on lisännyt Taon itsevarmuutta ja motivaatiota. Pelkäsin huomauttamisen paineistavan sitä mutta se onkin tehnyt koulutuksesta selkeämpää ja mustavalkoisempaa ja Tao arvostaa palkkaakin enemmän kun se tietää että sen pitää oikeasti yrittää ansaita se. Silti en jälkikäteen ajateltuna tekisi mitään toisin - mielestäni Tao on koira joka ei pelkää epäonnistumista, mikä on ollut yksi keskeisimpiä tavoitteitani sen koulutuksessa. Noh, sen pelkäämisen ehtii sössimään ja opettamaan sille vielä moneen kertaan. ;)

Seuraamista ollaan myös tehty ja siinä ollaan päästy hyvään alkuun. Haluan Taolle edelleen selkempää käsitystä juuri siitä paikasta ja asennosta, jossa haluan sen olevan. Eli toiveissa olisi saada paikkaa hieman taaksemmas ja takaosaa pysymään varmemmin suorana, nyt se tahtoo aueta vasemmalle. Laitan itselleni muistiin, että palkkaisin Taon vieden namikäden taaemmas, tämä auttaisi niin aukeamiseen kuin edistämiseen. Oikealle käännökset leviävät usein - Tao rupeaa käyttämään hampaitaan tai pyörähtää eteeni. Huomauttamisesta ei ollut toivotunlaista tulosta, tässä onkin auttanut se että käännöksissä annan sille namin suuhun. Tällä ollaan saatu mielentilaa kohti haluttua, eli että ei rupea kuumumaan ja näykkimään ja pysyy lähellä. Näitä oikealle käännöksiä pitäisi tehdä enemmän - usein tulee tehtyä vain vasemmalla käännöksiä tai askelsiirtymiä oikealle. Mun pitäisi pikkuhiljaa pystyä suunnittelemaan treenejäni vaihtelevammaksi - helposti tulee tehtyä niitä tiettyjä harjoitteita. Miksi teen usein askelsiirtymät oikealle ja vasen jää niin vähälle treenille? Voi huokaus..

Tässä on viime viikolta video yhdestä iltatreenistä jossa treenattiin noita yllämainittuja asioita:

Eilen oli tavoitteellisten tokotreenit, joissa selvisi seuraavaa:
- Taon luoksetulo oli ok, tuli laukalla loppuun asti, juoksi suoraan, teki suoran eteen istumaantulon. MUTTA: tekee aivan liian tiiviit luoksetulon asennot eli juoksee päin. Ei enää ihan niin töksäytä vauhtiaan mun haaroväliin niinkuin muutama kuukausi takaperin mutta saisi istuutua pari senttiä aikaisemmin. Olen tässä miettinyt, että ehkä vauhti hidastuu kun ruvetaan yhdistämään luoksetuloa ja stoppeja. Yhtä kaikki, namin avulla pysäytän koiran hieman aiemmin.
- Sivulletulossa jää usein hieman liian eteen. Palkka pitäisi tulla vähän taaempaa ja palkata vaan ne sivulletulot kun tekee oikein.
- Edestä sivulle tullessa hypähtää. Näitä treenattiin eilen ja tänään, ja jotain oli ilmeisesti mennyt perille koska tänään ajatus oli vahvasta takaosan pyöräyttämisessä edestä sivulle, ei yrittänytkään hypähtää.
- Seuruussa jos kävelen liian nopsaan, pakka leviää: takapää seilaa, etuosa pomppii, yrittää purra. Eli nyt pitäisi löytää tasapaino oikean seuruun kävelynopeuden suhteen. Itse rentona niin hyvä tuli ja löytyi oikea mielentila molemmille. Ihmettelin eilen kun Taon ryhti alkoi laskea seuraamisessa, selvisi että siinä seuruuta viilatessa oli tullut seuruutettua sitä melkein kymmenen minuuttia. Huh huijakkaa. Tyhmä omistaja ei seuraa kelloa, ihana koira yrittää näin pitkään tehdä oikein.
- paikkamakuussa ei halua heti ekalla lepo-käskyllä laittaa kuonoa maahan. Luokse palatessa nostaa herkästi kuonon maasta. Eli nyt motivaatiotreeniä kuonon laskemiseen ja varmuustreeniä kuonon maassa pitämiseen.

Tao on nyt - vuoden ikää lähestyessään - taas muuttunut. Ja taas muutos on tapahtunut parempaan suuntaan. Tänään kun tehtiin iltatokoa, niin se teki asiat niin nopeasti kuin pystyi ja sillä oli ihan hirveän kova motivaatio tehdä asioita mun kanssani. Se on niin mahtava työkoira kuin olla ja voi. Lenkillä käydessä en tarvitse hihnaa juuri lainkaan, juuri mietin että pitäisi varmaan ruveta pitämään kissantalutinta taskussa johon voisi Taon kytkeä niinä harvoina hetkinä kun se täytyy ottaa kiinni. Se on niin tavattoman nöyrä. Osaakohan se ollenkaan kyseenalaistaa? Sanon sille vain että takana ja se kävelee pienen matkan päässä takanani, näin mennään niin vilkkaan autotien yli kuin ohitetaan koirakoitakin. Tuntuu että me opitaan pikkuhiljaa ymmärtämään toisiamme ja tekemään asioita yhdessä. Vasta nyt on tullut tunne, että Tao on lopullisesti, viimeistä karvatupsuaan myöten, sulautunut perheeseemme ja että siitä on hyvää vauhtia tulossa elämäni The Koira, asema jota en uskonut kenenkään vievän Bensonilta. Mutta tällaiset koiran arvottamisajatukset tuntuvat itselle vierailta ja ikäviltä enkä halua nostaa kumpaakaan toisen yläpuolelle, kummatkin ovat äärettömän rakkaita ja korvaamattomia ja olen onnellinen ja etuoikeutettu että juuri kyseiset koiraherrat ovat elämäämme liittyneet. Kummatkin tuntuvat haluavan asua mun suussani. Ihme homma. Välillä meinaa mennä hermo, kun kuonoa tungetaan jatkuvasti liian lähelle naamaa. Kummatkin ovat niin kovin huomionhakuisia, pilalle rakastettuja pusupoikia. ;)

Agilitya ollaan tehty ProCaniksen Markon opissa ja voi kuinka helppoa ja kivaa se Taon kanssa onkaan. Se lukee ohjaustani kuin unelma ja on äärettömän helppo ohjattava, estehakuinen nöyrä koira. Mulle tuottaa tuskaa ratojen muistaminen. Olen äärimmäisen huono hahmottamaan reittejä - asia jonka jokainen minut tunteva ystävä allekirjoittaa muistaen ainakin muutaman aihepiiriin liittyvän kommelluksen. Mulla toimii hyvin ajattelu, että risteykseen tullessa jos tuntuu että pitäisi kääntyä oikealle, niin kääntyy vasemmalle koska se todennäköisesti on oikea suunta. Yksi parhaimpia saamiani joululahjoja on ollut navigaattori. Meidän radat ovat tähän asti olleet helppoja, mutta nyt perjantaina oli ensimmäinen vähän vaikeaselkoisempi rata ja heti mulla oli vaikeuksia hahmottaa ja muistaa se. Mulla meni suuri osa kapasiteetista radan muistamiseen ja se harmittaa. Agi.fi-lehdessä oli hyvä juttu kisajännittämisestä, ja vaikka koen etten pahemmin kärsi kisajännityksestä vaan rakastan kilpailemista, niin artikkeli kolahti. Siinä oli hyvä ajatus että jos ei muista rataa, niin jakaa sen mielessään pienempiin osakokonaisuuksiin. Mun täytyy ruveta kehittelemään jotain tällaista ajattelutapaa rataan tutustuessani. Olen myös kuullut että muistiaan voisin kehittää ja tätä täytyy kanssa tulevaisuudessa miettiä. Tosin en tiedä auttaako muistin kehittäminen yleiseen suuntavaistottomuuteen.

Tässä on perjantain rata, tunnin teemana oli takaakierto-valssit joita oli mahdutettu 12 esteen radalle muutama (niin että mä olin jo suunnistustaitoni kanssa ihan helisemässä). Olen vaikuttunut kuinka tiukkoja käännöksiä pitkäkoipinen Tao tekee esteillä:

Viime viikon torstaina kävimme Piiralla Halikossa. Bensonilla olivat selkälihakset jonkin verran jumissa, talvi näkyy silläkin vaikka se on voinut ihan supehyvin ja ollut hyväntuulinen talven ajan verrattuna viime talveen. Piira sanoi ettei kannattaisi päästää Bensonia hankeen juoksemaan. Ymmärrän tämän hyvin, ja silti aion päästää Bensonin edelleenkin juoksemaan hankeen jos se niin haluaa tehdä. Mielestäni olemme pärjänneet talven hyvin, vaikken ole juurikaan rajoittanut Bensonin menemistä. Rakastan katsoa kuinka koirat juoksevat takaa-ajoleikkiä Bensonin ajaessa harmistuneesti haukkuen itseään selvästi nopeampaa, virnistelevää Taoa. Leikki alkaa yhdestä koirien keskenään vaihtamasta vilkaisusta, sitten jo juostaan ja mennään. Myönnän että koirani voisi varmasti paremmin jos kieltäisin niiltä tämän leikin, mutta sitä en tee. Juoskoot ja menkööt. Eläkööt niin pitkään kuin voivat, mutta tehkööt sen ilolla! (Ja silti, näin sanoessani, pelkään että Benson teloo itsensä tai saa spondyloosimuutoksia. Kuinka kaksijakoista.) Iloinen uutinen oli, että Tao oli täysin suora ja sen lihastasapaino oli korjaantunut. Joulukuussa sen vasen kylki oli selkeästi vahvempi. Aika pienellä vaivalla tätä lihasepätasapainoa sai korjattua. :) Piiran mukaan Taon etujalkojen ojentajat ja koukistajat ovat kireät ja sain ohjeet niiden hieromiseen. Olen iki-onnellinen hyvärakenteisesta, terveestä koirastani. Nautin sen terveydestä suunnattomasti ja silti en suuremmin varo sen loukkaantumista. Mikä paradoksi. Ehkä mun paradoksi liittyy lähinnä koirien tekemisiin silloin, kun ne liikkuvat omaehtoisesti vapaana. Taon kanssa ei olla vieläkään tehty pujottelua eikä kontaktiesteitä ja tokossa yritän välttää tekemästä elimistöä rasittavia liikkeitä, kuten seuraamista, liian pitkään. Kerään rohkeutta aloittaa kontaktiesteiden opettelu. Pujottelun aion treenata omalla pihalla hyvälle mallille kevään aikana.

Piira-visiitin jälkeen ajeltiin Tanjan luokse. Kylläpä oli taas niin huippumukavaa nähdä. Jaksan loputtomiin ihmetellä hyvää onneani; kuinka sain näin ihanan koiran näin ihanalta kasvattajalta? :)

Upea Tanjan ottama kuva!!

Äiti ja poika :D

Vähän Bensoninkin kuulumisia loppuun. Benson on ollut niin onnellinen ja lapsellinen, että olen tulkinnut sen olevan melko kivuton. Se on edelleen rasittava joka paikkaan jalassa kiinni seuraava takiainen. Hänen pitää tunkea se utelias kuononsa joka paikkaan eikä suuttuminen auta vaan vain pahentaa huomionhakuisuutta. Kaikkia ja kaikkea pitää myös epäillä ainakin vähäsen. Benson on edelleen maailman suloisin elävä pehmolelu. Bensonin kaukot ovat hieman edistyneet, se pystyy jo tekemään seiso-maahan-vaihdot takajalat paikallaan pysyen. Vähänkin kun ottaa etäisyyttä, niin puudeli seuraa perässä, eli hirveän vaikealta tuntuu saada kerrotuksi sille että odotan sen pysyvän paikallaan. Tänään opeltiin uusi temppu, Benson kiertää mun ympäri kierrä-käskyllä. Pitäisi opiskella että mitä ralli-tokokokeissa on liikkeitä ja alkaa treenaamaan niitä omaksi iloksi.

25/2 Tavoitteita ja suunnitelmia

Kävin tänään jäähallin parkkiksella tekemässä tilannekartoituksen Taon kanssa:

Luoksetulo, etäisyys 15-20m:
- hyvää: juoksee suoraan, laukalla loppuun asti, tekee suoran eteen istumaantulon
- huonoa: vauhtia saisi olla vielä enemmän lisää (en kuitenkaan stressaa tästä koska sitä tulee aivan takuuvarmasti kun saadaan nyt vain onnistuneita toistoja)
- suunnitelma: oma katse selvästi yli koiran. Odota hetki koira edessä istuen, ennenkuin annat merkkisanan (jotta istuu rauhassa eikä vain käväise edessä). Anna palkka ihan kiinni edestä.

Sivulletulo:
- hyvää: ei ota herkästi häiriötä
- huonoa: sekoittaa edelleen välillä tänne-käskyyn tullen eteen istumaan, tulee yleensä sivulla liian eteen istumaan, takapuoli hieman vinoon vasemmalle
- suunnitelma: sivulletulo treenejä eri suunnista, eri vauhdeista. Palkka vasta kun on oikeassa kohdassa. Namin avulla tulee hyvään kohtaan - voisiko häivyttää niin että alkuun kädessä nami, sitten ei namia mutta käsi niinkuin siinä olisi nami? Toisaalta Tao töykkää  nytkin usein kuonollaan kättäni enkä haluaisi ainakaan vahvistaa sitä. Sivulletuloja edestä niin, että ohjaan namilla eteen istumaan ja siitä sivulle pyörähdys. Askelkäännöksiä vasemmalle. Vatitreeniä. Pitäisikö palkka vipata taakse?

Seuruu:
- hyvää: pidän Taon letkeästä ja motivoituneesta asenteesta seuruussa. Namin avulla tekee superhyvää seuruuta jossa paikka oikea, ryhti todella hyvä, käyttää käännöksissä takapäätään ja pitää niissäkin paikan oikeana. Palkkaantuu sosiaalisista kehuista jos mulla ei ole namia mukana. Kestää pienet huomautukset ja tällöin yrittää parantaa omaa toimintaansa, ei paineistu. Näykkiminen on nyt taas jäänyt. Ei ota häiriötä vasemman käden heilumisesta. Pitää katsekontaktin.
- huonoa: jos ei ole namia kädessä, saattaa haahuilla. Mistä katsoo paikan? Ilman namia seuruu väljää, takapää aukeaa, ei käytä käännöksissä takaosaansa niin hyvin.
- suunnitelma: lyhyitä seuraamispätkiä, palkan ajoitus kun koira oikeassa kohdassa. Palkan suunnan miettiminen. Käännöksiä yms joissa koiralle vahvistuisi se mitä kohtaa sen kannattaa pitää kiintopisteenä.

Nouto:
- hyvää: rakastaa noutokapulaa. Juoksee innolla noutokapulan perään vauhtinoudoissa, palauttaa sen ja irroittaa vasta sitten kun sanon jes - vaihtaa noutokapulan vetoleikkiin. Pystyy tekemään temppuja noutokapula suussa (pyöriminen, istuminen, maahanmeno jne) eli pystyy toimimaan vaikka pitää kapulaa.
- huonoa: noudon palautuksissa usein jostain syystä sylkäisee kapulan jalkoihin. Kun huomautan tästä, ottaa kapulan suuhun ja tekee pienen kannustuksen kera tiiviin eteen istumaan tulon.
- suunnitelma: paljon vielä vauhtinoutoja sekaan. Noudon luovutukset niin että alkuun kannustan tulemaan nopeasti eteen istumaan, sitten oman kannustuksen asteittainen häivytys.

Liikkeestä jäävät:
- hyvää: tunnisti ainakin tämän päivän treeneissä 100% onnistumisella kaikki jäävät (istu, maahan, seiso). Reagoi käskyihin hyvin. Jäi asentoihin kunnes sai vapautusluvan.

Kaukot: (treenattiin myöhemmin kotona)
- aloitettu treenata takatassutargettia paksun 10x50cm vaahtomuovipalan avulla. Asettelee takatassut hyvin huolellisesti vaahtomuoville. Eka setti oli vähän hakemista, mutta toisella setillä kaikki toistot onnistuivat.
- Suunnitelma: vahvistan vielä yhden treenikerran takatassujen targetille laittoa, sitten ruvetaan tekemään seiso-maahan asennonvaihtoja.

22/2 Jestas sentään!

Voi jestas sentään, kuinka kivaa tuo agility on Taon kanssa! Se on niiiin synnynnäisen pro! Tao on niin mutkaton ja nöyrä koira ja tekee just niinkuin mä sille sanon ja irtoaa hyvin. Käytiin taas tänään ProCaniksen treeneissä, tehtiin 12 esteen rataa jossa oli valssia ja päällejuoksua ja meille uusi pussieste. Taon kanssa on niin helppoa mennä ja ollaan jo muutaman treenikerran jälkeen saatu useita flow-hetkiä, jolloin kaikki sujuu hyvässä yhteisymmärryksessä koiran kanssa ja ympäröivä maailma unohtuu. Pitäis saada videota, olisi kiva nähdä että onko se meno niin kivan näköistä kuin miltä se tuntuu. ;) Vähän olisin voinut skarpata tuon omien linjojen valinnan kanssa enemmän, törmäsin sitten keinuun ja nyt on oikea hauis ihan mustelmilla. Onneksi osui hauis, onneksi ei keinu vääntynyt käyttökelvottomaksi. ;)

Tokossa pojasta on löytynyt uusia puolia ja uusi viretaso. Se on ruvennut seuraamisessa käymään niin kuumana, että napsii mun käännöksissä tai jos en palkkaa. Ja pomppii ilmaan. Oon ihan fiiliksissäni kun mun pyhäkoulupojasta löytyy luonnetta ja virettä. En ole vielä kieltänyt kovin napakasti mutta se lienee pian edessä ennenkuin meininki on ihan päätöntä. Tao on kuitenkin niin nöyrä, mitä sillä murrosikäkin kesti jotain kolme päivää, että en ole huolissani tästä näykkimisestä. Laitettiin hakemus nuorten koirien tokorinkiin, ennen karsintoja on vielä paljon työtä tehtävänä.

Benson on niin tykästynyt Taoon, että yksi päivä yllätti mut perinpohjin viemällä pallon Taolle ja toisena päivänä käymällä Taon viereen maate. Se tuntuu ottavan Taosta tukea ja turvaa. Benson on aika epävarma koira (paitsi silloin kun se innostuu jostain), joten on hyvä että sillä on tällainen vakaa ja varma Tao kaverina. Bensonilla on selkä aika jumissa, mikä liittynee siihen että kaveri on poukkoillut päin mitäkin tai tippunut ties mistä. Ei kuitenkaan mitään niin vakavaa, mistä ei bot-loimen ja pienen hieronnan avulla selvittäisi.

18/2 Hippasilla

Perjantain ProCaniksen tunnilla treenattiin päällejuoksuja ja ylösnousukontakteja.

Päällejuoksua tehtiin ensin yhden esteen kanssa. Koira toiselle puolelle siivekkeen viereen istumaan, itse toiselle puolelle toisen siivekkeen taakse. Katse olkapään yli koiraan, koiranpuoleinen käsi alhaalla kyljessä kiinni, vastainen käsi kutsuu koiran kohti ohjaajaa. Tao lähti herkästi aluksi kiertämään koko estettä eikä lelua voinut pitää kädessä kun se tuijotti vain sitä. Kiertämiseen auttoi että ihmetteli mites se sieltä nyt tuli ja vei takaisin lähtöön, näki oikein että Taoa ketutti kun ei mennyt oikein ja yritti seuraavalla kerralla enemmän. Ajatukset kiertämiseen lähdöstä vähenivät nopeaan tahtiin. Leluun auttoi se että sen laittoi joko maahan tai kaivoi taskusta esille.

Sitten tehtiin sellaista harjoitusta jossa neljä estettä oli ruudun muodossa, joka toiselle tehtiin päällejuoksu ja joka toinen normisti. Päällejuoksussa koira piti saada takaakiertoon ennen ko estettä, mitä ei oltu ennen treenattu mutta kuten Marko sanoi, aina me yksi flänkkäävä koira takaakiertoon saadaan. ;) Alku oli vähän haparoivaa mutta pian oli mahtava tunne kun saatiin molemmat rytmistä kiinni. Tao reagoi ihan sikamakeasti mun ohjauksiin; vaikka se on tuollainen peura se kääntyy melkein paikallaan esteen takana ympäri ja hyppää takaisin esteen yli jos oon mennyt oman ohjaukseni kanssa sössimään ja annan sille vääriä signaaleja. Samoin jos käsi on liian ylhäällä, se ottaa hienosti etäisyyttä. Se ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan kovin häiriöherkkä esteen päällä vaan suorittaa esteen hyvällä tekniikalla vaikka mä annan jo viestiä seuraavasta esteestä. No, estekorkeus on n 20cm että ehkä emme vielä osaa tästä sanoa mitään varmuutta. ;-)

Tao ja Pentti

Pallo hetkellisesti murti pikku-taolaisen sisäisen harmonian

Kokeiltiin sellaistakin 3-radan kohtaa, missä koira lähetettiin putkeen ja sieltä sen piti itsenäisesti osata mennä vielä vähän kauempana olevaan putkeen, ohjaaja jäi kauas ekan putken alkuun. Alussa vähän enemmän tukea tähän, mutta parin toiston jälkeen riitti kun näytti kauempaa kädellä kohti toisen putken suuta ja antoi suullisen käskyn. Tässä höntsättiin myös niin että oli yksi hyppy ennen putkeen lähetystä. Tao teki supertiukat käännökset hypyille, kävi sääliksi vähän kentän pohjaa kun oikein kuuli kuinka kynnet raapi pohjaan kiinni.

Tao oli niin innoissaan tunnilla että sen kieli roikkui puoli metriä suusta ja silmät säihkyi. Silti, jos laitoin sen lepäämään kentän laidalle, se pysyi siinä rentona ja äänettä. Radallakin kierrokset pysyivät ja järki päässä. Jos tokon kanssa on ollut haastetta siinä että malttia ja harkitsevaisuutta on vähän liikaakin, niin agilityssa se toimii kuin unelma!

Martta <3

Tokossa ollaan jäävissä edistytty niin, että enää Tao ei ennakoi niitä vaan seuraa nätisti käskyn antopaikkaan, suorittaa toiminnon, jää siihen paikalleen. Toisinaan kun palaan sen sivulle (oon tehnyt jäävät avoimenluokan tyyliin eli käynyt kääntymässä parisen metriä Taon takana ennen sivulle palaamista) Tao ennakoi ja tekee sivulleistumisen. Istu-käskyyn se herkästi reagoi menemällä maahan. Varmuutta vielä tähän tietenkin lisää toistojen kautta. Paikkamakuu on edistynyt niin että lepo-käskyllä laittaa kuonon alas maahan ja kestää kohtuullisen suurtakin häiriötä nostamatta kuonoaan. Eilen oli oikein tulikoe kun päätin ettei saa tuijottaa ohiajavaa moottorikelkkaa (jota oli hetkeä aiemmin paimentanut - tuli mieleen että ehkä ei ihan kovin viisasta antaa tehdä tätä) - käskin paikkamakuuseen ja kuono maahan. Silmät vähän haki moottorikelkan suuntaan mutta kun huomautin tästä, keskittyi tehtävään eli kuonon maassa pitämiseen.

Luoksetulo on nyt työn alla. Oon teettänyt kilpaluoksetuloja Bensonin kanssa, mulla kädessä jotain superhyvää namia. Sisällä toimii jo kivasti mutta ulkona ei lähde kisaamaan vaan peesaa Bensonin sivulla. Jos on useampi koira, ottaa häiriötä niistä ja tuijottaa vaan niitä vieressä juoksevia koiria, Bensonin kanssa toimii paremmin eli katsoo vain mua. Benson on tässä viime päivinä saanut aika lailla nakkia ja leikkelettä syödäkseen koska Tao ei vaan oo vielä ottanut tosissaan tavoitteekseen ulkona voittaa sitä nopeudessa. Se ei siis mielestäni halua tätä ruokaa riittävän halukkaasti. Milläs sen muuten saisi haluamaan nakkipalkkaa riittävän palavasti että se olisi valmis oikeasti tavoittelemaan sitä, kuin että sillä olisi riittävän nälkä? Ajattelin että katson tämän keinon ja katsotaan kuinka nälkäinen täytyy olla ennenkuin alkaa löytyä oikeaa yrittämistä. Mun hypoteesini on (oon lukenut kohtalaisen monta akateemista tutkimusta tässä männä keväänä ;)), että kun Tao on riittävän nälkäinen, sillä on niin suuri motivaatio voittaa Benson saadakseen ruokaa että se pistää tassua toisen eteen. Toinen hypoteesini on, että kun se kerran voittaa Bensonin juoksukisassa luokseni ja saa tästä palkan ja iloiset kehut, se alkaa ymmärtää että kannatti juosta mahdollisimman nopeasti. Kolmas hypoteesini on että kun olen tehnyt näitä harjoituksia riittävän monta kertaa, Taolle iskostuu selkäytimeen että kun sanon Tänne -> kannattaa juosta luokseni niin nopeasti kuin jaloista lähtee. Lenkillä Tao ja Benson kisaavat ja menevät takaa-ajohippaa, se on niiden suurinta huvia. Näissä kisoissa olen nähnyt, kuinka paljon nopeampi Tao oikeasti on ja pystyy tekemään räjähtäviä lähtöjä. Eli edellytykset on olemassa, nyt katsotaan vaan osaanko mä kaivaa niitä ominaisuuksia sieltä esille. ;)