Urheilukoirahierojaksi

Koirien lihashuolto alkoi kiinnostaa mua Bensonin sairastututtua 3,5-vuotiaana spondyloosiin, tai olihan se sillä jo ollut, mutta tuolloin sai diagnoosin. Sitten tulivat Tao ja etenkin Kulo, jolle vauhdikkaana neitinä usein tuntuu sattuvan jotain. Koiria on tullut kymmeniä, ehkä jopa satoja tunteja käytettyä hieronnoissa ja hoidoissa. Keväällä tokon valintakokeessa kyselin muilta, että kuinka usein he hoidattavat koiriaan. Monet hoidattivat jopa 1-2 viikon välein. Mietin, että jos tähtään Kulon kanssa huipulle, pitäisi sen lihashuollonkin olla ensiluokkaista. Mutta ei minulla ole mahdollisuutta Kuloa viikoittain kuskata jonnekin hierottavaksi, helpompaa se olisi kun osaisi itse hieroa ja sitten käyttää harvakseltaan jossain tsekattavana. Tällöin voisin illalla, lasten nukahdettua, hieroa jonkun kolmesta koirastani, samalla vaikka telkkaria katsellen. Ja nyt tämän superliukkaan kevättalven jälkeen, koirien liukasteltua itseään kipeäksi, tuli tunne, että olisi hyvä jos osaisi itse antaa koirille ensiavun, etteivät liukastumisesta aiheutuvat ongelmat pääsisi pahenemaan ja kroonistumaan odotellessa hierontaan pääsyä.

Olen paljon hieronut koiriani myös itse, mutta multa puuttuu teoriaosaaminen lihaksista, niiden kiinnittymiskohdista, oikeista hierontaotteista ja -tekniikoista, hierontasuunnitelman tekemisestä, hieronnan esteistä ja monesta muusta asiasta. Ja olisi mukava syventää omaa osaamista myös urheilukoiran ravitsemuksesta, kunnon rakentamisesta, nesteytyksestä eli kokonaisvaltaisesti urheilukoiran hyvinvoinnista huolehtimisesta.

Mua ei tässä vaiheessa kiinnosta opiskella varsinaiseksi tutkinnon suorittaneeksi koirahierojaksi vuoden tutkintoa. Niinpä olen skannaillut lyhyempiä kursseja. Ja näillä näkymin olisin menossa kesäkuussa alkavaan Tampereen koirahierojakoulun järjestämään Urheilukoirahierojakoulutukseen. Siinä on 22 lähipäivää ja koulutus kestää neljä kuukautta. Jos innostuisi jatkamaan, niin voisi käydä puuttuvat opinnot tutkintoon johtavasta hierojakoulutuksesta, kurssit on suunniteltu siten että jatkaminen onnistuu.

Tulen kirjoittamaan kokemuksia urheilukoirahierojakoulutuksesta, jos kiinnostaa niin niitä voi lueskella asiaan viittaavaan tägin alta. :)

Kevään tokon edustusjoukkueen valintakoekierros takana

Kulon kanssa kierrettiin Tampereen valintakoetta lukuunottamatta muut paikkakunnat: Kuopio, Seinäjoki ja Vantaan kaksi päivää. Tampere jäi välistä tassuhaavan vuoksi. Muuten olen iloinen, että koira on ollut siinä kunnossa että ollaan voitu noihin karkeloihin osallistua, mitenkään itsestäänselvää kun terveys ei valitettavasti ole.

Jokaisessa kokeessa sattui pieniä virheitä, joista seurasi pienempiä tai vähän isompia pistemenetyksiä. Kiertohyppynouto nollattiin kahdessa kokeessa. Ruutua ei nollattu kertaakaan! Vaikka se eteenmenon johdosta ei mitenkään vahvalta liikkeeltä tunnukaan. Joitakin asioita on saatu treeneissä työstettyä paremmaksi niin, että toimivat kisatilanteessa, mutta osa vaatii vielä lisää treeniä. Kulon tyyppiongelmia ovat huonot valuvat stopit (niitä ei olla nyt syksyllä Kulon toipuessa rankasta pennutuksesta ja jumiutuessa helposti ja keväällä tassuhaavan vuoksi kauheasti voitu treenatakaan), kuonolla tökkiminen ja levoton seuruu (johon avun toi Katjan vinkki namilla palkkaamisesta niin, että ennen palkkausta tehtiin namista luopuminen), huono menovauhti merkille ja stopin ennakointi (johon on auttanut merkin arvon kasvattaminen ja treenaus noutokapulahäiriöin) ja uutena ettei laita kyynärpäitä/oikeaa kyynärpäätä alas asti kun menee perusasennosta maahan. Tässä muutamia mainitakseni.

Valintakoekierroksen jälkeen päällimmäisin tunne on kiitollisuus ja tyytyväisyys. Olen niin kiitollinen, että ollaan saatu yhdessä kiertää noita kokeita, ja että Kulo on kaikista vastoinkäymisistä (mm. ripuli, lihasjumit) huolimatta aina yrittänyt parhaansa. Meillä on ollut kehässä mukavaa yhdessä ja aina Kulon innosta palavaan naamaan katsoessani muistan, mikä minua motivoi.

Viikonloppuna meillä oli kaksi evl-koetta, lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina Kulo sijoittui jaetulle 8. sijalle 1-tuloksella. Ensimmäistä kertaa kisasimme kahtena perättäisenä päivänä, joten en tiennyt mitä odottaa, en ainakaan sitä hätäistä koiraa joka sunnuntaina vingahteli seuruussa ja kiertohyppynoudossa ei malttanut tulla hypyn kautta takaisin. Olin ylpeä koirastani, joka viimeisen suoritusvuoron saatuamme yksilöliikkeistä palatessaan meni heti juoksunartun kaveriksi paikallaoloihin, ja tästä juoksunartun yksilöliikkeiden jälkeen pian tokon valmennusrenkaan näyttökokeeseen. Kolme paikallaoloa, kolme koetta kahden päivän aikana.

Maanantaina valkkutokoissa piti ottaa todella rauhallisesti, ei tehtykään ihan niin paljon kuin varmaan normaalisti olisin innostunut treenaamaan, mutta enemmän kuin alunperin piti, koska Kulo oli aivan täpinöissään. On onni treenata tokoa koiran kanssa, joka rakastaa työntekoa ja yhdessä tekemistä! <3

Nyt meidän pitäisi ottaa vielä yksi (pitkä) askel eteenpäin, jotta saataisiin teknistä osaamista ja suoritusvarmuutta riittävälle tasolle, että päästäisiin sieltä 8-15.sijalta, joissa nyt ollaan onnistuessamme sijoituttu, sinne ihan kärjen tuntumaan. Nyt jännätäänkin tokon valmennusrenkaan valintatiimin päätöstä, renkaaseen pääsy olisi hieno mahdollisuus kehittää meidän osaamista seuraavalle tasolle. :)

Christan koulutus

Christa  koulutti perjantaina meidän valkkua, tästä nopsat muistiinpanot

3,5 viikon totaalisen treenitauon (tassuhaavan takia) jälkeen tehtiin kokeenomainen setti jonka Christa oli suunnitellut. Kokonaisuus toimi kivasti, mutta olihan siinä kaikenlaista korjattavaa. Christa sanoi että Kulon seisomisasento kaukoissa oli niin hurjan pitkä, että hän ihan kauhistui, mutta Kulo pystyi tästä peruuttamaan istumaan takatassut paikoillaan pysyen, Ja näin oon sen sille opettanutkin, ihan tietoisesti.

Kulolla ohjatussa noudossa merkillemeno hidas. Ongelmana on se, että merkki on sille vain tylsä välivaihe ennenkuin saa hakea noutokapulan, eli merkillemeno ja noutaminen ovat kovin eriarvoiset sen näkökulmassa. Sen kanssa on jonkun verran tehty leluhäiriöin merkkiä, mutta noutokapulaa en ole häiriönä käyttänyt. Christa laittoi noutokapulan hieman merkin eteen, sillä seurauksella, että Kulo ei kertakaikkisesti kyennyt juoksemaan merkille, vaan yritti mm. juosta ruutuun, ja kun en kelpuuttanut näitä niin palasi raivoamaan mulle. Otin sitä kuonosta kiinni ja käskin olla hiljaa, Christakin totesi että kiellä sitä kiroamasta. :-D Meidän ekan setin aika loppui kesken, en ehtinyt saada yhtään onnistunutta merkillemenoa. 

Ajelin kotiin hakemaan vauvaa, ja mietin että tokassa setissä tätä työstetään vielä, ja haluaisin tehdä pienet treenit itse alkuun ja sitten Christan kanssa miettiä jatkoa. Niinpä ei muuta kuin merkki ja noutokapula ja lelu kainaloon ja pihalle. Laitoin merkin jokusen metrin päähän, otin Kuloa pannasta kiinni, laitoin kapulan sen eteen maahan ja virittelin merkille. Lähetin merkille niin että se tuli samalla juosseeksi edessään maassa olleen kapulan yli, ja palkka kun oli juossut merkin taakse. Tämän jälkeen työstin tämän harjoitteen niin, että parilla toistolla sain siirrettyä kapulan merkin eteen ja Kulo juoksi rennosti merkille. Tämän jälkeen työstin vielä nopsaan kapulan heiton ja merkille menon; aluksi pudotin kapulan Kulon eteen maahan ja lähetin merkille, ja parilla toistolla edettiin siihen että heitin kapulan merkin eteen ja lähetin Kulon merkille ja se pystyi itsevarmasti ja rennosti juoksemaan merkille. Tähän treeniin meni max viisi minuuttia ja Kulo onnistui joka toistolla ja puhkui intoa ja itsevarmuutta.

Hallilla ennen tokaa settiä teetin vielä pikaiset muistuttelut ja hajotin pakkaa heittämällä kapulan merkin eteen, noudattamalla kapulan, heitin sen uudestaan ja sitten Kulon piti juosta merkille. Se oli tosi hyvin kuulolla. Pystyttiin varsinaisella treeniajalla työstämään nopsaan jatkoa; eli kokeiltiin kuinka homma toimii kokonaisuudessa. Liikkuri vei ohjatun noudon kapulat ja Christa kävi vaivihkaa viemässä merkin eteen muutaman lainakapulan. Ja ah ja voi, kun meni pienellä koiralla pasmat sekaisin ja eihän hän voinut juosta taaskaan lähellekään merkkiä. Tästä kun otin takaisin, ja lähetin uudelleen merkille, niin Kulo meni semmoisella päättäväisyydellä ja vauhdilla merkin taakse. Näitä ylläreitä pitäisi teettää aina silloin tällöin, samaa häiriötä kunnes selviää siitä heti ekalla kerralla ja sitten keksii jotain uutta.

Seuraavaksi katsotiin ajatuksia Kulon noutokapulan pitoon joka löysä. Katja antoikin tähän jo poskesta kiinnipito - kapulan sivullevetovinkin, mihin Kulo vastaa hyvin mutta treenit nyt jääneet Kulon tassuhaavan ja lasten sairastelun vuoksi tekemättä, joten eihän asia ole itsestään edennyt. Eli näitä nyt tehdään tunnarilla tai harjanvarren kappaleella. Tällä otetta kapulasta tiiviimmäksi. Ja pitäisi olla koko ajan todella skarppina ja valmiina huomauttamaan, jos Kulo pyöräyttää kapulaa treeneissä, koska Kulo kyllä skarppaa tosi hyvin mutta ei tietenkään muuta toimintaansa, jos en kerro sille ettei kapulan pyöräytys ole ok. Pitotreeneihin liittyen aloittelin tänään Christan koulutuspäivän annista motivoituneena opettamaan Kulolle kuonokosketuksen esine suussa. Kulo osaa molemmat erillisinä temppuina, mutta kun ne laittoi yhteen niin kylläpä oli tosi hankalaa, meinasi aivohalvaus iskeä koiraparalle! Muutama onnistunut toisto saatiin ja huomenna kokeillaan uudelleen.

Christalta tuli taas paljon hyviä vinkkejä ja koulutuspäivä oli antoisa! Tässä pari:

- eteenmenon opettamiseen sellainen ohut vähän kynttilänjalan näköinen koroke jonka päässä namialusta. Se 15 metriin. Alkuun takana esim keltainen läppä että koira löytää sille suoraan, läppä häivytetään pienentämällä. Koira juoksee syömään ruokaa,ohjaaja tulee lisäämään nameja/heittää koiralle pallon kun se on syönyt namit, jolloin koira oppii juoksemaan eteen ja jäämään sinne. Kun läppä häivytetään pois, niin koroke on melko näkymätön jolloin koira oppii että kun juoksee suoraan eteen niin jossain vaiheessa namit ilmestyvät eteen. Etuna se, että koira paremmin tiedostaa mitä se on tekemässä eikä vain aivot narikassa oaahda pallolle ja pallo suussa ympäri kenttää. Ja koiralle tulee korkea ryhti eteenmenossa.

- jos pennulle on kovin hankalaa rauhoittua hallilla ennen treenejä, niin tekee rauhoittumisharjoitukset treenin jälkeen, jolloin pentu on saanut purkaa itseään  ja rauhoittuminenkin on paremmin mahdollista ja näin rauhoittumisharjoituksiakin saa vietyä eteenpäin

Tämmöiset pikaiset muistiinpanot tähän väliin :)

On pitänyt kirjoittaa Kulon tassuhaavasta. Se sai helmikuussa oikein kunnon syvän ja siistin viiltohaavan anturaan, varmaan astunut johonkin lasiin tai vastaavaan terävään. Eläinlääkärissä tikattiin. Haava tulehtui ja anturasta lähti isohko pala nahkaa. Vetericynillä oon suihkutellut, ja pitänyt Kulolla koko ajan kauluria päässä ja sukkaa jalassa, antanut laaseria ja hyvin lähtenyt toipumaan. Christan treenit oli ekat tapaturman jälkeen, Kulo teki tossu jalassa ja hyvin meni. Ei varmaan mene kovin kauan kun on täysin parantunut, niin vauhdilla on nyt toipunut.

Tammikuiset kuulumiset

Blogi on viettänyt kirjoittamiseen liittyvän ajanpuutteen vuoksi hiljaiseloa. Kahden pienen tytön kanssa ei ole paljon puutetta tekemisestä. Eli tosiaan, meidän perhe täydentyi tyttövauvalla kaksi kuukautta sitten. Aivan suloinen ja ihana tapaus on hän, ja isosisko on ottanut hyvin vastaan. Arki on lähtenyt rullaamaan mukavasti ja minä olen pystynyt jatkamaan koiraharrastuksia.

Tao treenasi agilitya syksyn lainaohjaajien, Lauran ja Hannan kanssa. Oli mahtavaa saada kaksi taitavaa lainaohjastajaa rakkaalle peuralle. Oli niin upean näköistä yhteistyö heillä ja kummatkin löysivät nopeasti yhteiset sävelet. Taolle ei ole mitään väliä, kuka sen kanssa menee, pääasia kun saa mennä. Se on hirveän kiltti ja äärimmäisen johdonmukainen, mutta irtoava, pitkän laukka-askeleen omaava eikä kyllä käänny ilmaiseksi. Hanna kävi Taon kanssa muutaman kisastartinkin kurvailemassa. Kisoissa Tao käy niin kuumana, että yhtään nollaa eivät saaneet mutta kokemuksia sitäkin enemmän ;) Minä olen nyt tammikuussa palannut Taon ohjaksiin ja toisinaan saamme jo pitkääkin radanpätkää mentyä, toisinaan ei tule mistään mitään. Jos Taon kanssa on jossain kohtaa vähän myöhässä, se helposti kertautuu eikä millään pääse rytmiin. Sitten taas kun ajoitukset osuu kohdilleen niin Tao-agility on parasta huumetta ison innokkaan koiran kiitäessä ketterästi ja ohjautuessa kuin unelma!

Tao kävi joulukuun alussa operaatiossa. Sen pulpa-amputoitu yläkulmahammas röntgenkuvattiin ja havaittiin hampaan kuolleen ja juurella paise. Eläinlääkäri kanssa päädyimme siihen ratkaisuun, että parempi poistaa koko hammas (toinen vaihtoehto olisi ollut juurihoito) niin ei ole siitä enää huolta. Tao on pärjännyt ilman tuota kulmahammasta oikein mainiosti, ei sen puutetta edes muista. Samassa nukutuksessa poistettiin Taon pallit. Tähän oli monta syytä ja olin asiaa jo jonkin aikaa harkinnut. Taolla oli ajoittain ärsyttävän huono ruokahalu ja saattoi olla usemmankin päivän syömättä (treeninamit kyllä maistuivat aina) - tämä ongelma poistui kastraation jälkeen. Lisäksi se kiihottui mun veljen ja siskon kouluikäisistä lapsista ja yritti hyppiä heidän selkään. Vielä ei olla tätä koettu, että olisiko kastraatio muuttanut tätä. Tao on kastraation myötä ollut jotenkin rennompi ja itsevarmempi ja tosiaan ruokahalut ovat nyt hyvät, joten pelkästään hyvät kokemukset on meillä ollut tähän asti.

Kuloa on syksy kuntoutettu. Välillä se on ollut parempi, sitten taas enemmän jumissa. On käynyt fyssarilla, koirahierojalla ja kahdella osteopaatillakin. Kunto on mennyt eteenpäin. Meille kävi sellainen superhyvä juttu, että Päivi Kilponen lupautui Kulon hovihierojaksi. Sovittiin että ainakin kerran kuussa Päivi hieroo Kulon. Nyt on kaksi hierontaa takana. Vaikka voinnin vuoksi on ollut aika takkuista päästä ajoittain treenaamaan, ollaan aloiteltu koeuraakin taas. Tammikuussa käytiin lahkeet tutisten Tamskin kyläkokeessa kertaamassa että mitä siellä evl-kehässä oikein tapahtuukaan. Kulon pöksyt ei tutisseet, paremminkin se oli "takki auki" ja aika lennokkaana. Mä yritin sabotoida Kulon koesuorituksen kävelemällä seuruussa tosi töksähtelevästi ja tekemällä heti liikkurin käskytyksen mukaan sekä zetassa unohtamalla sanoa koiralle seuraa-käsky. Kaikkea pientä epäpuhtautta oli, mutta yhtään liikettä ei nollattu ja saatiin ekaa kertaa yli 300 pistettä lopputuloksella 302p. 

Katja K on koutsannut meidän valkkua ja hänen treeninsä olivat heti koetta seuraavana päivänä, joten päästiin työstämään merkille menon lopun ennakointia ja kielen lipomista/levottomuutta seuruussa. Kulo vastasi hyvin näihin. Tein Kulolle tämän treenin innoittamana paljon leluhäiriötreeniä (leluja oli matkalla merkille tai ruutuun) ja Kulo oli tosi kiltti. Työstettiin paikkaa ruudussa taaemmas, kosketusalustan ja erilaisten häiriöiden avulla. Seuraamista työstettiin levollisemmaksi palkkaamalla namilla ja niin, että Kulon piti aluksi luopua namista. Palkanodotustahan se sen levottomuus oli nimittäin ja tämä auttoi siihen hyvin. Vahingossa ajauduin treeneissä tekemään merkki/eteenmenoerottelua. Sain Kulon hyvin kuulolle, mutta täytyy sanoa samalla hieman vauhti kärsi kun koira keskittyi niin kovasti tekemään oikein.

Viime lauantaina alkoi maajoukkuekarsinnat, ekana oli Kuopio. Ajettiin neljä tuntia Henkan, vauvan ja Kulon kanssa ja majoituttiin perjantaina hotelliin. Kulo leikki hotellihuoneessa, mutta ruoka ei maistunut ja oli yön levoton. Ajattelin että kun sen kanssa ei ole hotellissa ennen majoituttu, reagoi siihen. Lauantaiaamuna Kulo oli aivan ripulilla, lukuisia kertoja ripuloi. Se oli torstaina ripuloinut myös kotona, mutta perjantaina ei, ja kun meidän muut koirat eivät oireilleet niin lähdettiin kisareissuun. Mietin lauantaiaamuna että pitääkö kisa perua, mutta kun on pitkä matka tultu ja rahaa laitettu aika paljon bensoihin, hotellihuoneeseen, ilmo-maksuihin ja järkätty lasten ja  koirien hoito... Siinä on aika korkea kynnys perua osallistuminen. Kulo oli omasta mielestään kykeneväinen kisaamaan joten mentiin kehään. Se teki silmät säihkyen hommia ja niin iloisena. Paras terä tekemisestä puuttui, mikä näkyi ennakointina, parhaan vauhdin puutteena ja pienen hajamielisyytenä. Mitään liikettä ei taaskaan nollattu ja tuomarit tykkäsivät meidän tekemisestä. Saatiin tunnarista ja kaukoista kympit ja seuruusta ysi. Muutkin liikkeet meni ihan hyvin. Kulo ennakoi kiertohyppynoudon istumisen ja luoksetulossa meni vasta tokalla käskyllä maahan (kehät oli rakennettu niin, että aloituskohdan vieressä oli ruutu ja sinne juoksi toinen koira samaan aikaan). Saatiin 273,5 pistettä ja Kulo oli jaetulla 11. sijalla (32 koirasta).

Ripulointi jatkui ja maanantaina mentiin eläinlääkäriin. Kuloa nesteytettiin niskanahan alle ja se sai suolistoantibioottikuurin ja nyt keskiviikkona uloste oli ihan normaalia. En tiedä mistä se tulehduksen oli saanut!

Benson alkoi reilu viikko sitten lauantaina ontua oikeaa takajalkaansa. Huoli oli kova. Laitoin sen kipulääkitykselle ja varasin ajan ortopedille, se oli viime viikon torstaina. Odotellessa laaseroin ja hieroin Bensoniin jalkaa mutta kun jalan lihakset eivät tuntuneet pahoilta, tuntui että taustalla olisi jotain vakavampaa. Benson nukutettiin ja kuvattiin ja siltä löytyi oikeasta lonkasta nivelrikko joka aiheutti oireet. Se sai cartophen-pistossarjan ja kipulääkitystä lisättiin. Benson varaa nyt takajalalle paremmin ja on hyväntuulinen. Toistaiseksi vaikuttaa että kipujen kanssa pärjätään.