Touhun hetkiä

Viikko on mennyt huimaa kyytiä, blogi ei ole pysynyt menossa mukana joten laitan tähän muistiin vain keskeiset oivallukset viikon ajalta. :)

Viikko sitten torstaina kävimme Suvin ja Timon (= bc) kanssa treenaamassa Kissanmaalla, ihanien isojen lumihiutaleiden leijaillessa rauhalleen maahan.

Tao:
- irtoaa poispäin minusta hyvin, vahvistettava kohti juoksemista (esim. kierrot -> saa iskea kiinni leluun joka roikkuu kädessä)
- treenaamisessa ja leikkimisessä pidettävä yllä yllätyksellisyyttä, että koiran mielenkiinto ja vire pysyvät hyvinä
- jos Tao vie lelun kauemmas ja alkaa hautoa sitä, lähden kävelemään/ hölköttelemään poispäin. Tao oikein sisuuntuu tästä ja tarjoaa lelua mulle äkäisesti haukahdellen.
- appari kulkee seuruussa perässä ja ilmaisee, kun Tao suoristaa takapäänsä --> palkan ajoitus oikea

Kulo:
- useampi perättäinen isku kiinni leluun
- seuruussa kaarroksia vasemmalle

Perjantaina oli aksatreenit ProCaniksella. Alan pikkuhiljaa ymmärtää rytmittämisen päälle. :) Rytmittäminen on välttämättömyys, jos aksaa peuran kanssa. Pysähtymällä ennen kuin peura ponnistaa, kerron sille että esteen jälkeen on käännös takaisin tulosuuntaan. Lisäksi ohjasin kädettömästi, mikä ehdottomasti on meidän juttu, koska tällä ohjaustyylillä meidän meno on aina paljon sujuvampaa kuin että jos huiskin käsilläni. Pitää muistaa ettei valu pakkovalsseissa. Ylösmenokontakteja pitää harjoitella kehikon avulla.

Viikonloppuna pingviiniasuiset pakattiin autoon ja pääsivät Teiskoon Mallan ja Karin hoitoon. Sisaruksilla oli ollut hauskaa, olivat juosseet pihalla ja löytäneet mm. ihanan kalajätekasan, jossa kumpainenkin oli kierinyt turkkiinsa ihanan syksyn uutuustuoksun.

Puudeli pääsi meidän mukaan Nastolaan Jussille ja Heidille, jossa hän sai synttärilahjan, paljon huomiota, rapsutuksia, saunoa tyttöjen kanssa, nukkua Henkan ja mun välissä yön. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, kuinka onnellinen pieni eläin oli! Kotiin tullessa luulot omasta etevyydestä olivat nousseet pilviin, Benson luuli että hän voi määrätä kuinka Tao ja Kulo saavat liikkua talossa. On pikkukaverilla otsaa! Pienellä tukkapöllyllä puudelia vedettiin vähän lähemmäs maanpintaa ja realistisempaa asennoitumista ja sitten kaikki olivatkin taas hyvää pataa keskenään.

Maanantaina osallistuin ProCaniksen tokokoulutukseen Kulon kanssa. Voi jestas kun se on niin siisti kaveri! Siellä se vieraassa hallissa silmät säihkyen teki hommia innokkaasti ja nopeasti! Demosin Kulon noudon, jossa ongelmana on kapulan pureskelun palautusvaiheessa. Maria neuvoi tähän kapulan palautuksen vauhtipalkkausta ja ettei ottaisi sitä sivulle, ennenkuin se osaa varmasti tulla oikeaan kohtaan ilman kapulaa. Kovassa vauhdissa Kulo nimittäin jää liian eteen, melkein poikittain, katsoen innokkaana kasvoihin. Alkuun namikädellä autoin sen oikeaan kohtaan. Heittämällä namin sain sen lähtemään luotani ja sitten otettiin taas uusiksi, eri suunnista. Namikäsiapu häivytettiin pian pois. Maria kertoi kun Kulo oli oikeassa kohdassa, joten minä pystyin seisomaan suorassa.

Tiistaina koirilla oli vapaapäivä ja tehtiin pitkä metsälenkki.Kotitreeneissä ollaan aloitettu opetella leuan laskemista maahan. Yritän pitää uusien opeteltavien asioiden määrän maltillisena ja mieluummin treenata 1-3 asiaa intensiivisemmin parin viikon ajan.

Keskiviikkona suunnattiin Lopelle Helenan luokse. Käytiin treenaamassa. Olipa kiva kuulla, että Tao teki Helenan mukaan paljon paremmalla asenteella ja draivilla kuin viime näkemän ja leikki hyvin! Nämä tunnustukset tuntuvat niin hyvältä, kun hankalaakin on välillä ollut kokemattomana viedä Taoa eteenpäin. Oivallukset:

Tao:
- opetan Taon iskemään leluun kiinni niin, että lelu on vatsan /rinnankorkeudella edessä --> röyhkeyttä tähän suoraan mua kohti /päin juoksemiseen lisää, auttaa varmaan luoksariinkin

Kulo:
- annan ihan hirveästi vartaloapuja jäävien erottelutreenissä, eli Kulo ei kuuntele mitä sanon, vaan eleitäni. Kun keskityin olemaan eleetön, Kulo ei osannutkaan tehdä oikeita asentoja. Hmmm, nyt tarkkana omien vartaloapujen kanssa!
- kummankin kanssa: kentälle mennään yhdessä, tavoitteena että koira koko ajan odottaa minulta että mitä tehdään.

Torstaina käytiin Piian kanssa treenailemassa Tallilla, kaksi tuntia kului ihan hujauksessa! Piiakin sanoi että Taon vire ja into ovat lisääntyneet kovasti ja että kyllä sen Kulon veljeksi tunnistaa. Oon taivaissa! :) Siitä tulee vielä hieno ja näyttävä tokokoiruus jonain kauniina päivänä? Tao tuntuu saaneen itsevarmuutta ja omaa tahtoa viime aikoina, se alkaa selvästi aikuistua, miehistyä. Treeneissä pystyn huomauttamaan sille (oho), jos se esim. tekee hitaan maahanmenon ja pystytään ottamaan jopa kolmekin yritystä eikä asenne kärsi. Tao ei luontaisesti tee asioita niin nopeasti kuin pystyy, vaan tätä saa (= joutuu) koko ajan vahvistamaan ja vaatimaan. Nyt olen ajatellut ottaa täydellisen tauon kilpailunomaisista treeneistä ja Taon kanssa rakennetaan innokasta asennetta ja vauhtia suorituksiin. Olen aloittanut tämän projektin leikkimisen harjoittelulla.

Tao:
- käsikosketuksen yhdistäminen leikkiin: vetoleikkiä-irtikäsky-käsikosketus-leikkiä jne. Kun alkaa sujua, voin antaa voittaa lelun ja pyytää sitten käsikosketusta --> tämä vahvistaa ajatusta että lelun saatuaan Tao tulisi nopeasti takaisin luokse lelun kanssa.
- noutokapulan heitossa huomio itseen: olen kehittänyt typerän tavan niiata samalla kun heitän kapulan, ja kapulalle lähettäessäni nyökätä samanaikaisesti päälläni. Mä niin tarvitsisin tiukan apparin joka muistuttaa koko ajan hillitsemään näitä juttuja!
- noudon aloitus kokeenomaisesti, appari juoksee kilpaa kapulalle --> vauhti hyvä! Palautusvauhtia pitäisi saada paremmaksi
- matkalla ruutuun häiriötä: piti juosta patukan ohi (ei ekalla kerralla pystynyt, tokalla pystyi), sitten vaikeutettiin harjoitusta niin että aluksi heitin patukan puoliväliin matkalla ruutuun, ja Taon piti silti pystyä juoksemaan ruutuun. Oppi ja onnistui :)
- seuruussa keskittyminen omaan kävelyyn...

Kulo:
- voinko aloittaa tämän taas hehkuttamalla, kuinka hieno Kulo on??? :) :) :) Mä niin rakastan sen tyyliä, että kun pyydän siltä jotain, se haluaa synnynnäisesti tehdä asian niin nopeasti kuin osaa, silti sähläämättä
- tehtiin kentälle menot niin, että jo hallin ulkopuolella merkkasin jes-sanalla kun Kulo otti katsekontaktia ja leikittiin --> focus muhun --> tultiin yhdessä hallille. Nämä aina tavaksi!
- tehtiin jääviä sekaisin, keskityin olemaan täysin eleetön, Kulo erotti ensimmäistä käskyä lukuunottamatta kaikki käskyt ja teki oikeat asennot. Seisomista piti alkuun vahvistaa heittämällä nami käskyn kanssa samanaikaisesti. Olen vaihtanut tähän eri käskyn kuin minkä Kulo osaa, koska pidän "top"-käskystä enemmän kuin "odota"-käskystä.
- aktiivisen tarjoamisen opettaminen, esim. niin että pyytää koiraa istumaan -- leikkiä -- irti-- heti istu-käsky. Piia oli ollut Eva Bertilssonin koulutuksessa ja tämän mukaan koiralle vahvistuu myös se käytös, jota se on tehnyt ennen käskysanan antamista. Eli jos koira tollottaa sinua kuin lehmä uutta porttia, ja annat sille esim. istu-käskyn ja palkkaat tämän, tulet samalla myös vahvistaneeksi myös sitä tollotuskäyttäytymistä. Samoin jos koira tuijottaa ympäristöään ja siitä pyydät sitä seuraamaan, vahvistat ympäristön tuijottamista seuruun yhteydessä. Käänteentekevä oivallus, jota täytyy makustella! Vitsi kun osaisi hyödyntää kaikki nämä viisaiden opit käytännön treenitilanteissa... :)
- Sivulletuloharjoitukset: koira pyydetään sivulle / autetaan namilla oikeaan kohtaan -- syötetään useampi nami (vaihdeltava palkkauksen suuntaa ja paikkaa) -- vedetään namilla koira pois sivulta -- odotetaan -- koira todennäköisesti tarjoaa uudelleen sivulletuloa
- Käden häivytys + katsekontaktin vahvistaminen niin, että käsi roikkuu koiran ja reiden välissä (eli niinkuin olisi koetilanteessakin). Itse suorana. Appari aikas hyödyllinen tässä, Piia naksutteli kun Kulo otti katsekontaktia, jolloin mä saatoin keskittyä katsomaan eteenpäin ja palkkaamiseen.

Kulo on jatkanut kotiutumistaan. Se seuraa puudelin kanssa mun kannoilla ja käy jalkoihin nukkumaan, minne pysähdyn pidemmäksi aikaa. Sitten se seisoo edessäni ja katselee tavattoman lempeän ja rakastuneen näköisenä, ja jos vähän silittää päälaelta niin hyppää vasten, kietoo etutassut olkapäille ja nuolee kasvoja sen minkä ehtii. Jos silitän muita, käy se hakemassa jonkun lelun ja tuo sitä mulle.

Tao tuntuu saaneen energiaa Kulolta, ja kun se ottaa räjähtäviä spurtteja Kulon kanssa niin sitä räjähtävyyttä tuntuu tulleen muuhunkin tekemiseen. Tao on myös valtavan hellyydenkipeä ja työntää isoa päätään rapsutettavaksi ja on niiiiiin onnellisen näköinen. Melkoisia seurakoiria ja harrastuskoiria nämä wallikset ovat! Monipuolisia pakkauksia. :)

Benson on saanut nukkua sängyssä, kun nukuin yövuorojen välissä päivällä. Siinä se nukkui selkä selkää vasten pää tyynyllä. Kuinka inhimillistä! :D

Taon kanssa venyteltiin jumppapallolla selkää perjantaina. Tao sai hakea itselleen sopivan asennon, ja se lötköttelikin ihan nirvanassa siinä ja taas tuli esiin se efekti, että verenkierto vilkastui selän alueella ja selkä muuttui kuumaksi.

Tokoa ja aksaa mustavalkoisissa merkeissä

Maanantaina oli tavoitteellisten tokot. Mulla oli jotenkin pää taas ihan umpijäässä, ei mitään selvää käsitystä että mitä treenattais ja muutenkin tuntui että tiedänköhän mä mitä olen tekemässä näiden koiruuksien kanssa.

Tein Kulon kanssa ihan perusjuttuja. Sivulletuloissa sen paikka vaihteli kovasti ja vahvistin oikeaa paikkaa namilla houkutellen. Jotenkin mun treeni oli kovin tylsää ja vahvistin epäjohdonmukaisesti välillä vääriä paikkoja, en oikein osaa hahmottaa tämän pikkuneidin sijaintia kun olen tottunut jättipeuraan. Kokeiltiin kiertoa, jota Kulo ei vielä osaa ja tätäkään en kovin hyvin osannut viedä eteenpäin. Seuruussa se on banaanina, tähän Piialta hyvä vinkki käyttää kainalopalkkaa niin, että lelu on mahdollisimman takana kainalossa --> vahvistaa koiran ajatusta sijainnista taaempana jolloin koira on myös suorempi. No, vaikka ohjaajansa oli tylsä ja hidas ja vailla sitä kuuluisaa punaista lankaa, niin Kulo oli ihana. Se oli ensimmäistä kertaa mun kanssa hallilla, jossa oli paljon muita koiria treenaamassa samaan aikaan. Pari kertaa piti pysähtyä katsomaan muita, mutta fokus oli hienosti mussa.

Jätin Taon kotiin. Tai aioin jättää, mutta Tao katseli eteisessä mun perään niin surkeana, että palasin autolta eteiseen ja otin sen mukaan. Tao tuli kamalalla ryminällä, nyt mennään eikä meinata! -mentaliteetilla.

Hyvä olikin että otin myös sen. Tehtiin Taon kanssa kokeenomainen treeni, voittajan liikkeitä Heidin liikkuroidessa. Hyppynouto oli kiva. Seuruussa Tao oli yllättäen niin kovassa vireessä, että paikka ja asento seilasivat aika lailla, perusasennot olivat vinoja, koira aivasteli ja korskui innokkuuttaan. Metallinouto oli vähän plääh, otti kapulan suuhun kovin hitaasti, puri löyhällä otteella ja palautusasentokin oli vino. Ruutu oli hidasta ruutuun juoksua ja hidasta maahanmenoa lukuunottamatta kiva. Paljon oli parannettavaa, mutta tiedättekö mitä - Tao oli niin innokkaana eikä yhtään paineistunut kokeenomaisesta tilanteesta vaan oli innolla tekemässä mun kanssa hommia! Kehuista palkkaantui hyvin, Taolle tuntuu olevan niin tärkeää että häneen ollaan tyytyväisiä. :D

Paikkaistuminen meni hyvin, Tao tuntuu hiffanneen tämän jutun eikä enää näytä palatessani niin nololta. Istuu ryhdikkäänä. Paikkamakuut tehtiin niin, että poistuttiinkin koirien taakse piiloon. Tao makasi omassa kuplassaan kuono maassa. Paikkamakuiden asennonvaihtoihin kaipaisin enemmän ripeyttä, tosin nyt on alkanut ymmärtää että maahan pitää mennä pudottautumalla koska en ole kelpuuttanut vaiheittaista maahanmenoa vaan on aina otettu uusiksi. Ollaan tehty evl:n maahanmenot niin että kaikki käskevät koiransa yksitellen. Tao ei mene muiden käskystä alas, mutta eipä mene kyllä munkaan ekasta käskystä.

Illalla oli väsy koira

Tiistaina tehtiin pikkutreenit kotona. Kulo hoksasi nyt sen vatiharjoituksen idean, ja laittaa etutassunsa vadille. Saatiin jopa kivaa pyörimistä aikaiseksi, jossa piti etutassut vadilla ja otti hyviä sivuaskeleita takajaloilla. Tämä harjoitus taisi Kulon mielestä olla niin kiva, ettei olisi suostunut poistumaan vierashuoneesta vaan mun piti lopulta kantaa se pois, koska halusin treenata myös Taoa.

Tao-parka joutui kovaan ajatustyöhön. Käskin sen seisomaan/istumaan/maahan ja edessä oli kipossa ruokaa. Menin sen taakse ja odotin että kääntäisi katseensa musta kippoon. Sain odottaa, ja odottaa, ja odottaa... Lempeä jättini katseli mua hieman ahdistuneena, mutta tehden kuuliaisesti sitä mitä ajatteli mun siltä haluavan eli pitävän katsekontaktia. Vitsit kun olisi ollut appari tässä käytössä osoittamassa Taolle namikippoa. Välillä näytti jo siltä että Tao ymmärsi harjoituksen idean, mutta sitten oli taas ihan hakoteillä joten en tiedä oppiko se lopulta mitään. Onneksi välissä palkatessa nousi hyvin eli ahdistus ei jäänyt mitenkään päälle, ainoastaan silloin hieman ahdisti kun oli epävarma olo. Mulla on tarkoituksena opettaa näille karvakuonoille, että jos olen takana, pitää niiden katsoa eteenpäin. Joskus hamassa tulevaisuudessa voidaan tehdä esim. kaukoja niin että olenkin koiran takana. Idea Maria Brandelilta.

Sitten ei muuta kuin konkkaronkka autoon ja hallille. Rakensin saman radan mitä tehtiin viime perjantaina, ja tein sitä osissa Taon kanssa. Muutaman kerran Taolle tuli varmaan kiire mun perään ja pudotti riman. Näistä en huomauttanut, mutta pysähdyin ja menin nostamaan riman. Kummasti niitä riman tippumisia alkoikin tulla vähemmän ja vähemmän. Ei se paljon tartte.. Kokeiltiin lopuksi koko rataa ja saatiin ensimmäistä kertaa elämässämme 21 esteen rata virheettä läpi! Nää on niitä merkkipylväitä, pikkujuttuja joillekin mutta isoja meille. :)))

Kulon kanssa aloitettiin harjoittelemalla kiertoa. Koira ei halunnut irrota musta kauemmas vaan pysähtyi metrin päähän tuijottamaan. Niinpä tein muutoksen treenisuunnitelmaan ja rakensin perushyppytekniikkaharjojituksen, mulla oli tässä 4 matalaa hyppyä 6 jalan välein. Kulo suoriutui varsinaisesta hyppytekniikkaosiosta leikiten, näytti ettei sillä tehnyt ollenkaan tiukkaa sovittaa laukka-askeleita väleihin. Se irtosi innolla lelulle, ja tämän jälkeen kun tehtiin kiertoa niin rupesi irtoamaan siihenkin paremmin. Paras vauhti kiertoon syntyi, kun laitoin lelun kierrettävän siivekkeen taakse. Näin sai tehtyä lähetykset kaukaakin. Kulo oli ihan silminnähden onnellinen tämmöisistä vauhdikkaista treeneistä. Se tuli mälväämään lelua ihan mun jalkoihin ja sain jopa silittää sitä, ilman että olisi väistänyt (työkoiraa ei yleensä ottaen sovi häiritä...). Kotiin kun päästiin, Kulo kapsahti eteisessä ympäri, hyppäsi vasten ja nuoli kasvot hyväntuulisena.

Pikkuvillakoiran kanssa tehtiin illalla laatikkoon ahtautumista. Kun rupesi yhdellä laatikolla sujumaan, vaihdoin aina vaan pienempää kunnes laatikko oli niin pieni että raja tuli vastaan. Pieni koira oli kovin touhukkaana ja onnellisena kun sai oikein miettiä tassujansa, ja treenin lopuksi näytti olevan ihan puhki, vaikka treeni oli kestoltaan lyhyt. Lopuksi venyttelin puudelin (ekaa kertaa sen jälkeen kun Cartophenit alkoivat taas), ja Benson oli hyvän tuntuinen! Ei aristanut etu- eikä takajalkojen venyttelyä. Selkä sillä varmaan on se pahin ongelma.. Asiaa ei mitenkään auta liukastelu eikä törmäily. Mitkähän tassupainot mä tuolle virittelisin että se vähän hillitsisi menoa?

Vierailija puudelin pedissä

Takajalat osa 2

Tänään oli ihana ilma. No okei, tuuli heilutti mäntyjä niin että paikoin pelkäsi että oksa tippuu päähän, mutta aurinko paistoi kirkkaasti ja me työviikon aikana auringonvalon unohtaneet työläiset saimme ihanaa valohoitoa. Koirat saivat painella pari tuntia metsässä.

Iltapäivällä oli tokoilun vuoro.

Treenasin Taon kanssa istu-seiso-vaihtoa, jossa se toisinaan siirtää takajalkaansa istumaan mennessä. Harjoittelin vastahoukuttelun avulla tätä niin, että Taon piti oikein keskittyä pitämään kinttunsa paikallaan houkutuksista huolimatta. Merkkasin tassun liikuttamisen oho-sanalla. Tässä elävää kuvaa, ei tosin oo mitenkään täydellisen onnistunut suoritus meiltä kummaltakaan, armoton video kertoo:

Taon kanssa tehtiin myös tunnaria, jossa vedin sen pois kapuloilta jos meni oman yli tai vaihtoi suuntaa kapuloilla. Katsotaan ahdistuiko tästä kovasti, eiköhän se seuraavassa treenissä selviä. Tao handlaa kyllä hajuerottelun hyvin ja pitää kapulaa kauniisti.

Kulon kanssa harjoittelin aluksi etutassujen laittamista vadille. Kulo löi aluksi raivokkaasti vatia tassulla, mutta en halunnut vahvistaa tällaista käytöstä koska haluaisin vadin avulla opettaa sellaisen käytöksen, jota toivon targetille (seisoo etutassut targetilla, ei kynsi alustaa tms). Kulo ei oikein hoksannut tätä tarjoamisjuttua, joten kaivoin laatikon esiin ja harjoiteltiin ihan pelkkää tarjoamista. Edettiin laatikon kanssa niin, että laittoi kuonon ja toisen etutassun laatikkoon. Tämän jälkeen otin taas vadin esiin, ja namilla houkutellen/naksuttimella merkaten saatiin hyviä toistoja joissa asettui etutassut vadin päälle seisomaan. Tästä jatkettiin heti etiäpäin niin että lähdin kävelemään myötäpäivään vadin ympäri ja kannustin Kuloa pitämään tassut vadilla, naksutin kun otti takajaloilla sivuaskelia. Tämä kun rupesi sujumaan, niin ei muuta kuin vati pois ja kokeilemaan kuinka takapää toimii seuruun paikallaan pyörimisissä:

Harjoiteltiin myös nättiä pitoa. Kulo piti tunnarikapulaa nätisti pureskelematta paikallaan istuen, mutta kun otin liikettä mukaan tähän, leuat alkoivat heti käydä. Mutta jotain oivallusta oli tullut!

Piilotin muuten tunnaria ennen meidän treeniä pihaan, Tao löysi ekan kerran ja Kulo seuraavat kaksi kertaa ja etsi kapulaa hienosti nenä auki maata nuuskien!

Pikkuvillakoirastakin täytyi ottaa vähän elävää kuvaa:

Kulo oli treenien jälkeen niin onnellisen näköinen ja seurasi mun perässä kuin hai laivaa. Benson vanavedessä. Tao kävi välillä seuraamassa meidän touhuja, välillä piti tuijottaa oravaa ja välillä piti ihan torkkuakin.

Takajalat - mitkä ne on?

Mun piti ottaa Kulon kanssa rauhallisesti tää alku, luoda suhdetta ja näin poispäin. Siis ihan oikeesti. No, ketkä mut tuntee, tietää että aika mahdoton tavoite! Etenkin kun koira on ihan yhtä hullu, ellei jopa tuplaten hullumpi kuin mä. :-D Tie Kulon sydämeen vie treenin kautta. Piste.

Tyttökoira on yllättänyt positiivisesti tällä viikolla. Sille tuntuu olevan ihan sama, mihin me mennään, kunhan me tehdään jotain. Se olis jopa lähtenyt sille täysin ventovieraan ihmisen mukaan, koska tämä olisi ollut potentiaalinen treenikaveri. Lea vähän heilutti avainnauhaa ja pyysi tekemään jotain, niin Kulo oli ihan myyty. Ei liene tarpeen sanoa, että mäkin oon ihan myyty! :)

Ollaan käyty Tamskin Tallilla ja ProCaniksen tallilla, ja Kulo on niissä kuin kotonaan, hakee vaan kontaktia ja haluaa tehdä, ei haittaa vaikka vieressä tehdään agilitya. Kiitos Mari upeasta koirasta, ja kiitos mahtavasta työstä jota olet tehnyt tämän koiran kanssa!!

Ollaan tällä viikolla harjoiteltu noutokapulan pitoa nätisti. Suu kävi kuin viimeistä päivää, joten tartuin kuonoon. Lopulta ahdistin koiraparan nurkkaan ja pidin kuonosta kiinni, kunnes tajusi että tässä pitää rauhoittua. Kulo ei ahdistunut yhtään! Katsoa killitti vaan ihan yhtä into piukeena. Sai ymmärrystä siitä, että jos suu on rauhallisesti (piti suussaan pahvipakettia), tulee kehuja ja jos suu käy niin en ole niin tyytyväinen (huomautus, tarv. kuonosta kiinnipito).

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että Tao on ihan super! Sen kanssa on tehty näitä pitotreenejä Brandelin koulutuksen jälkeen, ja se puree niin päättäväisesti esineeseen kuin esineeseen pitäen sitä edessäni vakaalla otteella, että irroituskäskyn uppoaminen sinne mustan tukan alle kestää aina hetken.

Toinen juttu jota ollaan harjoiteltu, on takaosan käyttö. Tässä tämän viikon videot:

Kulo:

Peura alias Tao:

Eilen käytiin ProCaniksella aksaamassa, ja oikeesti, meillä alkaa Taon kanssa sujua! Mun ohjauksen suunnittelutaitoni ei tosin ole MITENKÄÄN häikäisevä, mutta onneksi on kärsivällinen ja perusteellinen, ihana Maria joka syytää tietoa mun niskaani niin että vielä jonain päivänä olen kävelevä ohjaustietokirja. :D Me tutustuttiin rataan ainakin vartti, erityishuomion alla keskustelussa oli kulmien suuruus ja pienuus. Liittyen ohjauslinjoihin. Ja niin että vängättiin onko suorakulmaa tiukempi käännös pienempi vai suurempi kuin 90 astetta. Onneksi oli matikkanero Laura joka toi päätöksen tähän älykkääseen keskusteluun :D

Meillä alkaa Taon kanssa sujua! Oikeesti! :D Jos meillä olis ollut vielä vähän enemmän aikaa, niin me oltais saatettu pystyä menemään koko 21 esteen rata virheittä. Tai ainakin melkein. :D Taitaa olla kuten Maiju sanoikin, että kun ne rimat hilataan tappiin niin ohjaajallakin alkaa olla aikaa radalla. No, Maria kyllä sanoi että ens kerralla ruvetaan taas työstämään sitä kädetöntä ohjausta, ja Marko ilmeisesti sanoi että mä näytän laiskalta, vaikka mä kuulin että hän sanoi että loistavalta. :D Ja Tao on ihana, niinkuin Tao aina on. <3

Kerrotaan nyt pikkuvillakoirankin kuulumiset. :) Hän vietti 5-vuotissynttäreitään torstaina tehden kaikenlaista mukavaa. Hänen turkkinsa on liian pitkä ja takkuinen, ja hänellä on hirveän kuuma eikä pysty olemaan niin kiinni kainalossa sohvalla kuin haluaisi, koska tulee kuuma. Ja se jos mikä on villakoiran mielestä harmillista! Hänellä on ihan yhtä hyvät ruokahalut kuin aina ennenkin. Synttäripäivän kunniaksi ajateltiin että annetaan kerrankin niin paljon ruokaa, että puudeli on kylläinen. Kun puudeli oli syönyt iltapalansa 3-kertaisesti ja nälkä?-sanan sanottaessa tapitti meitä edelleen sen näköisenä kuin olisi ollut kuukauden syömättä, me annoimme periksi ja totesimme että tämän villakoiran ruokahalu on pohjaton. Pikkupuudeli on rakastunut Kuloon. Se tassuttelee Kulon perässä tavattoman rakastuneen näköisenä ja menee Kulon viereen sohvalle nukkumaan (jos ihmisten kainalossa ei ole tilaa).