perjantai 1. kesäkuuta 2018

Loppu häämöttää!

En viittaa omaan loppuuni kuitenkaan :D

Koirahierojakoulussa on tullut syyskuun alusta lähtien käytyä joka toinen viikonloppu. Päälle projektihieronnat 100h ja kaikki kirjalliset ja suulliset läksyt. Alkaa olemaan takki melkoisen tyhjä, mutta vielä olisi paras eli lopputentti edessä :D Mä myöhemmäksi omaksi ja jo ajankohtana muiden suureksi "riemuksi" kaivoin tentin sisältöä koululla open ja luokan kesken sovittaessa esiin näyttötutkinnon vaateet ja lueskelin niitä ääneen. Sieltä saatiin muutama juttu lisää jo muutenkin laajanpuoleiseen kokeeseen ja tämmöiset sisällöt olisi meidän kaikkien tarkoitus esittää:

- 20 lihaksen O-I-F latinaksi ja näytä t a r k a s t i kiinnittymiskohdat
- 8 lihaksesta hermo mikä hermottaa
- hermosto: yleistieto (keskus/ääreishermosto, liike/tuntohermo, afferentti/efferentti jne)
- venytys 5 lihasta, passiivinen ja lihaskohtainen
- laserointi itse valittuun kohteeseen ja perustelut miksi laseroi
- origo-insertio -käsittely 8 lihakseen
- pintafaskia-käsittely + perusteita
- tutki koira: inspektio, palpointi, anamneesi (käynnissä nivelet, ravissa rakenne) - kerro mitä havaitset ja miten vaikuttaa hierontasuunnitelmaan
- koiran rakennetyyppi - mieti perusrakennetta yhdessä asiakkaan kanssa
- harrastus: laji - keskustele asiakkaan kanssa,
--- verryttely- ja jäähdyttely
--- ruokinta ja nesteytys
--- mitkä kohdat ko lajissa tyypillisesti jumiutuu ja miten ennaltaehkäistä
--- asiantuntevaa jutustelua, opastusta, harrastuspolun rakentelua
- 2 loisen esittely (sanallisesti :D )
- aseptiikka - putsaa välineet ja tila ja kerro mitä ja miksi
- laadi asiakkaalle yksilöllinen hoitosuunnitelma, kerro mitä ja miksi
- iliopsoas -käsittely

Meillä oli keväällä toinen laaja tentti, jossa kerrottiin keväällä opiskeltujen (syksyllä opiskellut oli jo tentitty) 12 lihaksen O-I-F, 5 passiivista ja 2 aktiivista venytystä, hierontaotteet ja niiden fysiologiset ja mekaaniset vaikutukset, 2 nivelen (olka/kyynär/lonkka/polvi) rakenne (nivelsiteet, niveltyvät rakenteet jne), ko nivelen ongelmat ja hoitovaihtoehdot (pohjautuen mm. ell-luentoon). Selkälihakset (erector spinae, mediaalinen, intermediaalinen ja lateraalinen juoste ja näihin liittyvät asiat), kylmä ja lämpöhoidon toteutus, periaatteet ja vasta-aiheet, mobilisointi, nivelten testaukset, ... yms. Meidät oli jaettu kolmen hengen ryhmiin, eli oli kokeen tekijä, arvioija ja asiakas. Kokeen tekijä esitti kokeessa vaaditut asiat tekemänsä suunnitelman mukaisesti ja arvioija otti kokeen vastaan ja raportoi sitten Päiville suorituksen, toki Päivi ja apuope Tiina kiersivät myös itse kuuntelemassa kokeen sujumista. Tämä arviointi-kuvio takasi sen, että piti opiskella paljon omaa koetta laajemmin asioita, miten muuten olisit tiennyt esim. että tulivatko kaikki lihasten kiinnittymiskohdat sanottua..

Meillä on luokasta tippunut varmaan kolmannes opiskelijoista pois, tahti on ollut aika kova ja kaikkien pahin pelko on ollut se, että on kipeänä eikä pysty tulemaan koululle. Aihe on kyllä hurjan mielenkiintoinen, motivaatio kantaa ja kannattelee ja tuntuu että tämä vuosi on antanut paljon! Kokeeseen pänttäämisen ohella olen kirjoittanut lopputyötäni, joka mulla on aiheesta Trigger-käsittelyt. Triggereihin kun törmää joka sessellä, niitä on ihmisilläkin kymmeniä, joten halusin syventää omaa ymmärrystäni aiheesta vielä lisää.

Koulun jälkeen olisi tarkoitus kerrata asioita ja lueskella lisää. Olen kouluvuoden aikana ostanut kymmenkunta kirjaa jotka odottavat lukemista, ei vaan ole hirveästi ollut aikaa ylimääräiseen opiskeluun mutta niiden kirjojen lukeminenkin koittaa pian. Ja ihan aikuisten oikeasti, mä lähdin tähän koulutukseen oppiakseni hieromaan omat koirani mutta niin vain vei mennessään ja nyt tässä hierotaan koiria sen minkä ehditään ja mietitään erilaisia jatkokoulutusvaihtoehtoja ja tuskaillaan kun ei olla vielä riittävän hyviä (oonko mä ikinä omasta mielestäni riittävän taitava missään, lieneekin toinen kysymys mutta onneksi osaan elää oman epätäydellisen itseni kanssa pääsääntöisesti sopuisasti :D )

PS. Näillä kesäkeleillä, harrastakaa esijuottoa. Eli pari tuntia ennen treenejä juotatte koiranne kunnolla, esim. maustamalla veden ruoalla että varmasti juo

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Yksi on pois joukostamme

Eilen tuli kuukausi siitä, kun menin Bensonin kanssa uusimaan kipulääkereseptejä /miettimään kipulääkityksen jatkoa. Eläinlääkärintarkastuksessa löytyi sydämestä nopeasti kehittynyt paha sivuääni (4/6), menossa oleva polven ristiside ja runsaasta kipulääkityksestä huolimatta Benson aristi toista lonkkaansa, jossa oli pitkälle edennyt nivelrikkoa. Bensonin terveydestä murehtiminen alkoi mulla rakkaan villakoiran ollessa vasta 2,5-vuotias, kun vauhdikkaalta agilitypuudelilta löytyi lannerangasta spondyloosi ja alkava nivelrikko. Vuosi sitten aloin todella tehdä surutyötä sen tosiasian kanssa, että koska on aika tehdä viimeinen matka eläinlääkäriin. Tuolloin Benson levisi jäisellä pihalla ja sen nivelrikkoinen lonkka kipeytyi ollen useamman kuukauden huonona. Pitkäaikaissairaalla koiralla on vaikea tehdä päätöstä sen suhteen, koska raja tulee vastaan. Tuntui ihan mahdottomalta tehdä ratkaisua. Toisella oli kuitenkin elämänhalua, se leikki, lähti mielellään lenkille jne. Oli raskasta katsoa sen liikkumista kun näki ettei se ihan kunnossa ollut. Viimeisen puolen vuoden ajan pystyin helpottamaan sen oloa paljon hieromalla sitä säännöllisesti. Tuntui upealta, kun yleensä hieronnassa stressaava puudelini nukahti hierontaan tai kun sain hieronnalla hieman kärttyisäksi muuttuneen käytöksen pois. Bensonilla alkoi näkyä väsymistä, sen näki silmistä jotka eivät enää tuijottaneet enää niin kirkkaina ja välillä tuntui ettei se olisi jaksanut aina seurata mun jaloissa, mutta kun se mun perässä hiihtäminen oli sille Elämän Asia. Lasten itkiessä se ei enää aina jaksanut niin ulvoa. Lenkillä se innostuvana koirana saattoi toisinaan lähteä spurttaamaan Taon ja Kulon perään ja sai muutamia kertoja huonon olon. Vauhti alkoi muutenkin hidastua ja rauhoittua. Epäilin että sydämessä ei ehkä kaikki olisi kunnossa. Benson sai viimeisen puoli vuotta nukkua yöt mun jaloissa, tein silläkin tavoin osin surutyötä, tankattiin läheisyyttä puolin ja toisin. Viimeinen eläinlääkärireissu meni kauniisti. Benson leikki hihnallaan eläinlääkärin vastaanotolla. Kun terveystarkastuksessa kävi ilmi sydämen ja polven tilanne, purskahdin itkuun. Tiesin, että nyt oli koittanut aika. Onneksi oltiin päivän toiseksi viimeinen asiakas. Mentiin pihalle kevätaurinkoon kävelemään ja autoon istumaan, pidin Bensonia sylissä ja rapsuttelin. Se oli hyvin rauhallinen ja torkkui sylissäni. Eläinlääkärissä Benson sai rauhoitteen, ja luottavaisena se käpertyi syliini kerälle nukkumaan. Siitä se siirrettiin hoitopöydälle, jossa sai kanyylin tassuun ja nukutettiin ikiuneen. Benson sai mennä hyvin kauniisti ja levollisesti rakkaan emäntänsä ja isäntänsä seurassa. Silitin sitä viimeisen kerran, ja tajuntaan löi että nyt sai silittää joka paikasta, ei tarvinnut varoa kipeää jalkaa. Enää ei ollut vaivoja, ei kipuja.

Monenlaisia ajatuksia pyörii päässä. Itsesyyttelyihin taipuvaisena ihmisenä mietin mitä kaikkia asioita olisin voinut tehdä Bensonille paremmin, mutta näillä mun resursseilla yritin huolehtia siitä niin hyvin kuin pystyin. Ikävä on kova, ei viime aikojen kipeää koiraa vaan sitä nuorta ja vauhdikasta Bensonia. Helpotuskin on suuri. Koti tuntuu paljon avarammalta, tyhjemmältä. Bensonin uurna on meidän kirjahyllyssä, pääsee varmaan Teiskon multiin, missä on monena kesänä saanut viilettää isolla pihalla ja hyppiä järveen.

Toivottavasti isä heittelee Bensonille palloa niin paljon kuin mahdollista, siellä jossain <3
Benson 14.11.2008-20.3.2018



































maanantai 29. tammikuuta 2018

Vuosi polkaistu käyntiin

Blogi jatkuu hierojakoulupainoitteisena, koska nyt omien koirien kanssa ollaan lähinnä lenkkeilty ja ovat tunnin jos toisenkin toimineet hierontauhreina, ei mitään uutta siis... Hyvin ovat osaansa sopeutuneet ja kaikki ovat iloisen oloisia. Bensonin takia olen ehkä tyytyväisin että pääsin tähän kouluun. Sen kanssa on aina ollut hankalaa viedä sitä hierojalle, kun se jännittää niin paljon eikä rauhoitu hoitoon. Mamman käsittelyyn on helpompi rauhoittua, ja nähtiinpä sekin ihme, että Benson nukahti hierontaan (vieläpä kun hieroin sen heikomman takajalan nelipäistä reisilihasta)! En olisi ikinä kuuna päivänä uskonut että tällainenkin voisi olla mahdollista, lehmienkin lentämisen uskoin olevan enemmän mahdollista. Kulo on mulle täydellinen harjoituskappale. Se ei onnu, mutta liikkuu ravissa vähän vinottain, ottaa oikealla takajalalla lyhyempää askelta, ja vetää tietyt paikat toistuvasti jumiin. Mulla on (ainakin) yksi jumikohta, jonka aukomista en ole vielä saanut ratkaistua (meillä on vielä koulussa käymättä läpi mm. trigger- ja origo-insertio-käsittelyt), mutta moneen jumiin olen keksinyt tavan jolla saan ko kohdan aika mukiinmenevästi auki. Pohdiskelua on auttanut koulussa saavutettu ymmärrys lihasten kiinnittymiskohdista. Mutta opintomatka on vasta alkutaipaleella ja jatkuu...

Joululoma koulusta tuli tosi tarpeeseen, olin ihan tooosi poikki syksyn jälkeen. Sain luettua yhden kirjan ja askarreltua lihaskortteja lisää, projektihierontoja tein hyvin vähänlaisesti. Tammikuun puolivälin kouluviikonlopun lähestyessä en olisi millään malttanut odottaa että on lauantaiaamu ja saa mennä kouluun imemään oppia.

Lauantaina Päivin kanssa käytiin läpi mm. selkänikaman anatomiaa ja niveltä yleisesti ottaen. Tutustuttiin laserhoitoon. Nyt en muista mitä muuta käytiin läpi. Ainakin hännän hieromista käsiteltiin ja saatiin kotiläksy. Iltapäivällä meille tuli puolustuvoimista kaveri kertomaan sotakoirien käytöstä Suomen maanpuolustuksessa. Keskustelimme mitä kannattaa huomioida tietyntyylisten vahvojen koirien hieromisessa, että homma sujuu ilman turhia konflikteja. Näistä käytännön vinkeistä saa omaan työkalupakkiin välineitä. Luento-osuuden jälkeen saimme nähdä työnäytöksen, jonka jälkeen osa meistä pääsi hieromaan (sota)koiran. Kivanoloinen koira, joka saa elää monipuolisesti tehden, rakastettuna työkaverina ja perheenjäsenenä.

Sunnuntaina Turusen Virpi kävi pitämässä meille selkäpäivän. Virpi on koirahierojaksi valmistuttuaan jatkanut opiskelua, selän traktio- ja mobilisointihoitoihin ja faskiakäsittelyihin. Saimme ymmärrystä mm. selän kunnon arviointiin, koiran selän kuormituskohdan arviointiin, röntgenkuvien löydösten vaikutusten koiran vointiin pohtimiseen etc.

Edellispäivänä, lauantaina käytiin läpi kotitehtävä joka oli kuvitteellinen asikas case. Keskustellen käytiin läpi, mitä asiakkaalta kysellään ennen hoitoa, millaisia asioita voisi olla asiakkaan koiran oireiden takana, millainen hoitosuunnitelma tehdään etc. Sitten alkoi sellainen teoriapaukutus, että iltapäivällä oli paukut aika vähissä ja taisin illan olla kiukkuinen kun olin niin väsynyt :D Käytiin läpi värttinä- ja kyynärluu. Luustokuvat olivat useammasta eri suunnasta, jolloin päästiin niin lähelle kolmiuloitteista havainnollistamista kuin paperilla on mahdollista. Latinankieliset sanat olivat aika pitkiä ja jotenkin oli vaikeaa sisäistää, että miten ne menivätkään. Kun luurangosta käytiin samat kohdat läpi. Opiskeltiin myös olka-, kyynär-, lonkka- ja polvinivel nivelsiteineen ja muine anatomisine kohtineen, niveltyyppeineen, liikesuuntineen jne. Ja toki taas monesta eri kuvakulmasta. Iltapäivällä käytiin läpi nivelten mobilisointihoito jota harjoittelimme toisillemme, ja päivän lopuksi meille tuli muutama asiakas hierottavaksi ja opettajat seurasivat meidän työskentelyämme.

Eilen päivä alkoi puoli yhdeksältä ja päättyi vähän ennen viittä, parilla erittäin lyhyellä tauolla pidettynä. Puhumassa oli eläinlääkäri Pipsa Lampinen, mahtava persoona ja viihdyttävä esiintyjä rautaisella ammattitaidolla. Pipsa kertoi että hän oli ollut ortopedisessa koulutuksessa ulkomailla jossa oli viikon ajan käsitelty patellaluksaatiota ja sen erilaisia hoitomuotoja. Nyt edettiin vähän reippaammalla tahdilla kun kahdeksan tunnin aikana käytiin pitkälle yli kaksisataa pp-diaa jonka aikana käsiteltiin niin selän kuin nivelen ja luiden kehityshäiriöitä, sairauksia, hoitomuotoja, murtumia ja kipulääkitystäPäivän ehkä suurin ymmärrys tuli röntgenkuvan rajallisen informaation ymmärryksestä ja magneettikuvan merkityksestä, jos oikeasti halutaan ymmärtää oireilun taustalla olevia syitä.

torstai 21. joulukuuta 2017

Koulukuulumisia

Koirahierojakouluopintoja on nyt syksy takana ja olen koulusta joululomalla. Ajattelin hyödyntää loman lukemalla kirjoja, joiden lukemiseen ei koulun ollessa päällä riittänyt aikaa. Eikä kyseessä ole kaunokirjallisuus, ehei, nyt lukulistalla olevat kirjat käsittelevät koiran nivelvaivoja, ravitsemusta ja doboa. :D



Koulu on yllättänyt työläydellään niin minut kuin muutkin. Aihe on mielenkiintoinen, mutta hommia saa painaa. Yhtään koulupäivää ei saa jättää väliin, muuten on aika tuskaa yrittää kiriä koulupäivän aikana läpikäytyjä asioita ja pian sitä tipahtaa kärryiltä niin, että saattaa leikki loppua kesken. Kun käytin Kulon näyttelyssä, multa jäi puoli koulupäivää ja eivätkös käyneet juuri silloin lonkan luustokohdat. Mulla oli ihan hirveä angsti että en ikinä opi niitä, mutta kun niitä vaan syksyn mittaan sinnikkäästi pänttäsi niin sainpas kesytettyä mokoman luunkappaleen!

Koulunkäyntiavustajani


Päivin taktiikka on käydä pikkuhiljaa koirahierojan työssä tarvittavat asiat läpi monelta kantilta edeten. Siis ei niin, että opiskellaan yhden päivän aikana koko koiran anatomia, vaan viikonlopun aikana opiskellaan aina joku luu luustokohtineen, muutama lihas origo-insertio-funktio-venytys (paperilta, luurangosta ja lopuksi koirasta) ja hieronnan teoriaa ja käytäntöä. Alkuun luustokohtien tankkaus latinaksi (ja suomeksi) tuntui tuskaiselta, mutta syksyn mittaan olemme huomanneet, että monet asiat toistuvat ja niissä on tiettyjä lainalaisuuksia. Lihasten origot ja insertiot vain vilisivät silmissä ja menivät keskenään iloisesti sekaisin. Siis niin, että toki suurinpiirtein osasi vaikka kesken unien herätettynä kertoa missä mikäkin opiskeltu lihas sijaitsee, mutta ne origot, ne insertiot... Mä opiskelijana opin parhaiten, no, kertaamisen ja kertaamisen lisäksi kuvamuistia hyödyntäen. Niinpä piirsin jokaiselle käydylle lihakselle oman kortin. Toiselle puolelle tuli lihaksen nimi suomeksi ja latinaksi, toiselle puolelle origo, insertio, funktiot ja venytys. Näitä kortteja sitten järjestelin esim. sen mukaan, mitkä aikaansaavat lonkan ekstension eli ojennuksen tai mitkä kiinnittyvät tuberositas tibiaan eli sääriluun kyhmyyn. Omat korttinsa tein hieronnon teoriasta, ja näitä olisi joululoman aikana tarkoitus vielä kehitellä lisää, esim. hieronnan indikaatiot ja kontraindikaatiot, fysiologiset ja mekaaniset vaikutukset, lämpö ja kylmähoito, venyttelyt.



Viimeisellä kerralla ennen joululomaa oli koe jossa tentittiin syksyllä käydyt asiat. Suullisessa osiossa opettaja/apuopettaja otti yhden kerrallaan huoneeseen ja tentti opiskeltuja asioita, joita piti joko selittää, näyttää tai näyttää koirasta/luurangosta. Kirjallisessa kokeessa oli paksu nivaska papereita ja kysyttiin juuri niitä inhottavia pikku asioita, mitä aina muistaa kokeissa vihanneensa. Oli kirjallisessa osiossa toki laajoja esseitäkin. Suulliseen tenttiin meni mulla puolisen tuntia ja kirjalliseen kolme tuntia. Osa kertoi tenttineensä yhteensä viisi tuntia. Ihan kunnon rutistus. Tänään tuli tulokset, ja mä sain molemmista osioista vitosen eli hyvin meni :) Tästä on hyvä jatkaa!

Yksi epätoivoinen yritys hahmottaa kokonaisuutta..

Projektihierontoja olen tehnyt muiden koirille yhteensä 35 tuntia ja omia olen hieronut vähintään yhtä monta tuntia. Tokikaan näitä omien hieromisia ei lasketa siihen sadan hierontatunnin vaateeseen, mutta omilla on hyvä harjoitella, ja sitten seurata millaisen vasteen ne saavat/tuleeko hierontareaktioita. Olen tuskaillut, että löydän paljon jumeja/kuonaisia kohtia yms, mutta en saa hierontani aikana niitä kokonaan pois. Toisinaan tuntuu, että joihinkin kohtiin en saa mitään eroa. Olen jo oppinut, mitkä ovat kivoja jumikohtia, jotka saa helpommin avattua. Selässä rintarangan ja lanneselän ylimenokohta tuntuu monella olevan jumissa mikä toki selittyy paikan kuormituksella, mutta silti ärsyttävää kuinka pirun vaikeaa tuntuu selkälihaksia olevan siitä kohtaa saada pehmitettyä. Lannekalvon aluetta saa melko helposti pehmeämmäksi, ja joillain koirilla joilla on siihen tullut suoranaiset paukut, saa huomattavankin hoitotuloksen aikaiseksi. Yhtä kaikki, ärsyttää että en osaa vielä kovinkaan paljoa.

Kannustavaa on ollut, että moni koira on omistajansa mukaan hieronnan jälkeen piristynyt, alkanut venytellä, lakannut peitsaamasta, lakannut puremasta kylkiään, lakannut murisemasta, alkanut leikkiä. Suurin tekijä mikä tässä motivoi, on se kun voi auttaa eri-ikäisiä, erirotuisia ja erilaisen taustan omaavia koiria. Ja onhan tämä ihan hemmetin, hemmetin mielenkiintoista! Meidän opiskelijaryhmässä vallitsee hyvä henki ja oppitunneilla tiukan teorian läpikäymisen ohella käydään antoisia keskusteluja. Uusia ystäviäkin on tarttunut matkaan. Hyvää vastapainoa lasten kanssa kotona ololle.