torstai 22. joulukuuta 2011

22/12/11 Hyvää joulua!!!

TOINEN NIMI -Kirjoittanut Paula Laitinen
Homo sapiens, kaksijalkainen,
kiireinen, viisas ihminen.
Kuuntele, hiljennä hiukkasen:
Nimen toisen jo hakkasin kivehen.

Jalo, hyvä isäntä. Sinulla on
paras aarre alla auringon.
Kiitä Luojaa kun koiras´ hän maailmaan loi
ja juuri sulle sen sitten soi.

Oman lajisi joukosta löydä et
vaikk´ itsesi väsyksiin etsinet
niin uskollista ja palvovaa.

Niin paljon sinua rakastavaa.
Minne lienetkin kiireisiis´ eksynyt
mene ystäväs´ luokse juuri nyt!
Avaa suusi sanoille hellimmille.
Sitä rakasta niin. Olet velkaa sen sille.

HYVÄÄ JA RENTOUTTAVAA JOULUA!!!
Rapsuttakaa koirianne! :)



lauantai 17. joulukuuta 2011

17/12/2011 Ensimmäinen LUVA

Benson on kuntoutunut viimeisten kuukausien aikana niin mahtavasti, että olen päättänyt silloin tällöin treenata /kisata agilitya. Viimeisten kolmen kuukauden aikana ollaan käyty kahdesti omatoimitreenailemassa, ja puudeli on toiminut niin kivasti että päätin ilmoittaa sen ykkösten kisoihin.

Paikkana oli TAMSK:n Talli. Tallin pohja on meillä toiminut kivasti, eikä Benson ole sillä liukastellut kuin kerran kun sillä oli kosteat tassut. Nyt kentän pohja oli kuiva ja pitävä.

Kisoissa Benson kävi paljon kuumempana kuin odotinkaan, niinpä rakettipuudeli tulikin kovaa kyytiä eikä kolmannelta esteeltä kääntynytkään putkelle ihan niin kuin olin ajatellut. Onneksi siitä ei ykkösissä sakoteta. Kontaktit otettiin varman päälle, ja onneni on että koira on niin mielettömän ohjaajanöyrä ja osaa esteet varmasti.

Tällä kertaa tuli luokkavoitto ja saatiin ensimmäinen LUVA, eli luokanvaihtoon oikeuttava tulos. Kisailut jatkuu sillä mentaliteetilla, että mikä tahansa kisa voi olla viimeinen, mikäli koiran vointi siitä millään tavalla kärsii.

Ja tässä kisavideo:

torstai 15. joulukuuta 2011

15/12/2011 Paimennusta ja fysioterapiaa

Olin viime lauantaina seuraamassa Rajahiilen kennelissä paimennusharjoituksia. Paimennustreenit alkoivat sillä, että talutimme kolme lammasta lampolasta pellolla olevaan metalliaitaukseen. Minun pässini oli pieni mutta pippurinen, eikä piitannut siitä sitä kiskotaan villoista ulos lumisateeseen. Se polki sorkkaansa maahan ja ravisteli sarventynkiään, mutta tuli kuitenkin helposti mukana. Tulevan bc-omistajan ensimmäinen haaste voitettu, pärjäsin lampaalle! ;)

"Perhana!"

Päivi selosti mahtavalla kokemuksella ja tietotaidolla mitä harjoitusten aikana tapahtui. Koiranohjaaja käveli lammasaitausta ympäri. Tavoitteena oli, että koira kiertää aitausta samaan suuntaan ei liian lähellä lampaita, ja alkaa hakeutua kello kahteentoista ohjaajaan nähden. Sinne saavuttuaan se pysähtyy ja käy vaistonsa ohjaamana maahan. Se alkaa hakea oikeaa paikkaa suhteessa paimenen liikkeisiin pysytellen koko ajan vastakkaisella puolella laumaa. Kun koira tämän oppii, sen elekieli muuttuu: häntä ja etuosa laskeutuvat ja katsoo lampaita intensiivisesti mutta on hiljaa. Tällöin sitä ei ohjaa saalis- vaan paimenvietti. Vasta kun koira toimii hallitusti tässä vaiheessa, on aika päästää lampaat vapaaksi.

Koirat olivat hyvin eritasoisia, joten sain monipuolisen kuvan siitä kuinka paimennusvietin herääminen tapahtuu. Erästä koiraa ei lampaat olisi vähempää voinut kiinnostaa (naureskeltiin luontaiselle paimenelle), toista ne pelottivat kovin, kolmas oli syttynyt lampaille eikä nähnyt mitään muuta kuin ne, mutta epävarmuuttaan ärhenteli niille ja oli siinä vielä aika paljon saalisviettiäkin mukana. Tämä koira harjoitusten edetessä alkoi toimia koko ajan paremmin, eli kiertää lampaita paikallaan olevan ärhentelyn sijaan. Yksi koirista oli pisimmällä paimennustaidoissa, ja se kiersi lampaita matalana ja itsevarmana käyden maahan lauman toiselle puolelle.

"Hurjia koiransyöjälampaita..."
Lampaat seurasivat koiria silmä kovana. Ne tuntuivat aistivan koirien kokemattomuuden, ja isottelivat koirille päätään pudistellen ja sorkkaa maahan lyöden. Paimennus oli valtavan mielenkiintoista, ja tuntui kuin olisi päässyt bordercollien luontaisen olemisen juurille. Kiitos vielä mahdollisuudesta päästä seuraamaan treenejä!


Tunteet käy kuumana ja lampaat on niiiiin kiinnostavia!

Mieli alkaa vähän tasoittua

Joukon taitavin näyttää mallia


Tänään kävimme Bensonin kanssa fysioterapeutti Kirsi P:lla. Kirsin mukaan Benson on hyvässä lihaskunnossa ja sen liikkeet näyttivät hyvältä. Juoksin jalkakäytävää edestakaisin Nekalassa. Benson sai kiivetä jyrkät rappuset hitaasti ylös ja alas sekä kävellä 15cm maasta olevien tikapuiden puolapuiden yli. Näiden harjoitusten jälkeen Kirsi sanoi, että sillä on hyvä kehonhallinta. Benson nosteli takajalat taitavasti puolapuiden yli astuen väleihin. Vaakalla katsottiin kuinka paino jakautuu tassuille. Benson alkusyksystä ennen kuntoutusta kevensi oikeaa takajalkaa, nyt se on alkanut laittaa sille painoa enemmän kuin vasemmalle. Mistäköhän tässäkin on kyse..? Molemmat takajalat olivat nyt yhtä paksut, kun 6vkoa sitten vasen oli sentin paksumpi. Selässä on vielä lannerangan alueella lihasjumia, ja oikealla puolella samoin. 

Jatkossa jumppaamme Bensonin kerran päivässä, ja teemme sen kanssa kyljen venytyksiä ja jalkojen taaksepäinvenytyksiä. Muut venytykset pyritään tekemään siten, että Benson itse tekee ne. Se venyttelee etuosaansa tosi runsaasti, ja takajalkojaankin koko ajan enemmän ja enemmän. Takajaloissa tavoitteena on ylläpitää jalkojen liikeradat mahdollisimman laajoina. Muuten jatketaan tunnin ei-liian rankoilla lenkeillä päivittäin.

Mikä parasta, Kirsi sanoi että meillä on tosi hieno koira joka on hyvässä kunnossa ja onnellinen! :) Kirsi oli niin ihanan kannustava ja näki koirassa muutakin kuin huonot lonkat ja synkän tulevaisuuden. C:n lonkkien ei välttämättä tarvitse ollakaan maailmanloppu, jos pidämme koiran lihaskunnon aina hyvänä. Ja mikä parasta, Kirsi ei tuominnut meidän agilityuraa ihan täysin loppumaan. :)

Tällä kertaa jaan Bensonista kuvan, joka osoittaa kuinka hassun näköinen on koiran jalka:

perjantai 2. joulukuuta 2011

2/12/2011 Kuntoutusta ja kuntoutumista

Ajattelin päivitellä vähän Bensonin kuntoutumispuolta, jos jotkut samojen ongelmien kanssa painivat lukevat tätä blogia.

Me käytiin tasan kuukausi sitten ensimmäisen kerran fysioterapeutin luona. Kuukauden Cartophen-pistoshoitokuuri oli juuri päättynyt. Vastaanotolla oli silloin köyryssä seisova, käsittelyä pelkäävä koira, jonka etuosa oli ihan jumissa ja takaosan syvät lihakset olemattomat.

Sen jälkeen kaksi viikkoa jumpattiin fyssarin ohjeiden mukaan kolmesti päivässä, tehtiin tunnin lenkki ja lenkin jälkeen hierottiin kevyesti etuosan lihakset ja venyteltiin etu- ja takajalat sekä selkä. Käytettiin Back On Trackin manttelia lenkeillä. Benson sai Arthroflex-mikstuuraa ja Viacutan-öljylisää. Tuulikki hieroi Bensonin kahdesti.

Toisella fysioterapiakäynnillä olikin aivan uudistunut koira. Benson oli päivittäisten hoitojen aikana tottunut käsittelyyn, joten se seisoi lähes täysin rentona ja luottavaisena hoitopöydällä. Sen etuosan lihaksiston kireys oli helpottanut ja lihakset olivat pehmoiset, enää ei esimerkiksi tuntunut kovaa pattia hauiksen kohdalla. Takaosaan oli jo alkanut tulla voimaa (syvien lihasten kehittyminen on hidas prosessi, joten kahdessa viikossa ei vielä ehdi ihmeitä tapahtua). Olin tehnyt Bensonin kanssa muutamaa päivää ennen fysioterapiaa liian pitkän ja rankan lenkin, jonka johdosta sen oikea lonkka oli aristava. Syvät lihakset eivät vielä tässä vaiheessa ole riittävän vahvat tukemaan reisiluuta lonkkamaljaan koko liian rankan lenkin aikana, joten saatiin muistutus olla tekemättä tässä vaiheessa liian pitkiä lenkkejä.

Saimme vähän vaikeutusta jumppaohjeisiin jumppatyynyn muodossa, ja nyt jumpataan kahdesti päivässä. Mulla jäi viikon verran taukoa venyttelyihin toisen ft-käynnin jälkeen, ja tunsin että etuosan lihaksisto oli taas kireä. Venyttelin koiran, ja seuraavana päivänä etuosa oli taas pehmeä. En aio venytellä koiraa päivittäin, 2-4 kertaa viikossa riittänee.

Tällä hetkellä tilanne on se, että jatketaan syvien lihasten vahvistamista ja lihaskunnon parantamista ja venyttelyillä huolehditaan ettei lihaksisto kireydy. Pitkät selkälihakset ovat edelleen jumissa, tähän asiaan kaipaisin apua esim. akupunktion muodossa. Koska selkälihakset ovat jumissa, Benson väsyessään peitsaa lenkeillä. Tähän on auttanut se, että se juoksee mahdollisimman paljon vapaana, silloin se ei peitsaa niin herkästi. Kiellän/ estän peitsaamisen, koska sen vaikutuksesta selkälihakset menevät vaan enemmän jumiin. Takajalkojaan Benson venyttelee jo aika mukavasti, tosin ei vielä täysin vapautuneesti. Etuosaansa se rakastaa venytellä jääden venytysasentoon muutamaksi sekunniksi. Benson ravistelee turkkinsa normaalisti, se ei varo takaosansa ravistelua vaan ravistelun kruunaa hännän kiukkuinen ravisteluliike. Bensonin takajalkojen askel on pidentynyt ja ravi muuttunut vetävämmäksi. Pupulaukkaa en ole nähnyt sen nyt menevän. Se ottaa korkealle pomppien vastaan kotiintulijat, ei onnu, ei ole jäykkä (päinvastoin!).

Nyt pitäisi kieltää kaikki puudelin riekkuminen, vähintäänkin kunnes oikea lonkka on rauhoittunut. Benson ei kyllä ole kovin kipeä tällä hetkellä, koska se on koira joka hyvin herkästi osoittaa jos joku tuntuu epämukavalta tai sattuu, ja tällä hetkellä se on hyvin iloinen ja energinen yksilö olematta kuitenkaan päätön riehuja (muuten kuin silloin kun se saa hepulin). Benson tekee hienosti oman osansa jumpissa, mutta lonkan tilannetta ei edesauta se että hepulikohtauksen iskiessä juostaan päättömästi asuntoa päästä päähän matkalla liukastellen ja toisinaan huonekaluihinkin törmäillen. Olemmekin hyvillä mielin Bensonin kuntoutumisen johdosta, on kiva nähdä että koira voi hyvin.

Kuntoutumisen ohessa ollaan käyty koiratanssitreeneissä. Olen valinnut harjoiteltavaksi sellaisia liikkeitä, jotka tukisivat Bensonin kuntoutumista, mm. takaosan hallintaa. Eli ollaan harjoiteltu jalkojen välistä pujottelua niin etu- kuin takaperin (takaperin menee vasta yksi väli), peruuttamista, mun kiertämistä peruuttaen tai etuperin, takajalkojen varassa istumista, pyörähdyksiä molempiin suuntiin, 180 asteen kääntymistä mun edessä, etuosan venyttelyasentoon viemistä eli kumartamista... Kaikki nämä temput eivät auta takaosaan, mutta onpahan niitä ollut mukava treenailla. Samalla olen oppinut Bensonin oppimisesta ja sen kouluttamisesta. Äijäparka on nyt viime viikkoina tosin oppinut niin paljon temppuja, että se on välillä ihan pyörällä päästään eikä muista mikä käsky tarkoitti mitäkin. Nyt täytyykin vähän hillitä tahtia ja opetella vanhat temput "selkäytimeen" ennen uusien temppujen ottamista harjoittelurepertuaariin.

Tokoa ei olla nyt viime aikoina juuri treenattu, kuin sen mitä olen kokeillut että kuinka se takaosa alkaa löytyä seuraamisen kulmissa, ja alkaahan se löytyä hienosti. Meillä alkaa tokon valmennustunnit ProCaniksella viikon päästä, ja sitten kun mä oikeasti tiedän mitä ja miten treenaan, voin täysillä paneutua tokon treenaamiseen. En millään malttaisi odottaa että pääsen sisälle tähän kiehtovaan lajiin! :)

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

27/11/2011 Teiskolainen

Benson on ollut kotimiehenä Teiskossa viikon ja päivät ovat olleet kiireisiä:

Teiskolainen.
Mennäänkö löylyihin?

Juoksumattoa kokeiltiin yhtenä iltana. Juustonpalan sai palkaksi matolle menemisen jälkeen ja muutaman minuutin kävelyn / ravaamisen jälkeen. Tehtiin neljä lyhyttä pätkää. Puudeli tykästyi juoksumattoon ja oli jo odottamassa treenipätkien välissä odottamassa koska pääsee uudelleen sille. Yhteensä treeniä tuli parisenkymmentä minuuttia.

Huonolla kelillä voi juosta sisällä

tiistai 22. marraskuuta 2011

22/11 Harrasteita ja lihashuoltoa

Myönnettäköön, kahden kuukauden totaalisen agilitytauon jälkeen oli aivan pakko päästä viikko sitten tiistaina vetämään pieni ratatreeni Bensonin kanssa. Rakennettiin työkaverin kanssa sama rata, jota treenasin 21.9. eli joka oli meidän viimeinen ohjattu agi-tunti ProCaniksella ja itseasiassa ylipäätään. Kenttänä oli lämmin Best In Areena, keinonurmipohja (ihana!), esteet 30cm korkeudessa. Ei A-estettä eikä keinua. Olipa aivan mahtavaa päästä tekemään radalle yhteistyötä Bensonin kanssa, tauko ei paljon painanut. Ihan niin sähäkkä olo ei ollut kummallakaan, nyt kun ei pariin viikkoon oo ehtinyt canicross-lenkillekään, ja mun ohjausliikkeet on aika kulmikkaita. En halunnut vaatia Bensonia tekemään tiukkoja käännöksiä, ettei se kävisi selän päälle.



(Kamerassa on joku ihana asetus, jonka vuoksi videokuvaus katkeaa aika nopeasti ja radan kuvaaminen jäi vähän kesken...)

Keskiviikkona pääsin tutustumaan Tronicin bortsuihin Sipoossa ja Mäntsälässä, kiitos Saaran ja Pirjon! Paljon sai taas uutta tietoa, näkemystä ja ajateltavaa, ja rotu tuntuu entistä vahvemmin siltä oikealta. Oli kiva huomata, että Bensonilla riitti vauhtia. Jos me yhden energisen ja fiksun yksilön kanssa pärjätään, niin ehkä toisenkin..? :)







Puolentoista tunnin lenkki metsähakkuualueella oli vähän liikaa Bensonille, jolla seuraavana päivänä huomasi ettei jumpat menneet ihan niin hyvin kuin aikaisemmin. Ei jaksanut pistää tönimisissä hanttiin samanlailla kuin alkuviikosta. Jännityksellä odotettiinkin että mitä fyssari sanoo perjantaina...

Mutta ihan turhaan jännättiin, fyssari kehui että Benson on ihan kuin eri koira. Ei ollenkaan niin kipeä ja jännittynyt kuin vielä kaksi viikkoa sitten. Sylifysioterapia olisi ollut Bensonin mielestä parasta juuri nyt, mutta se seisoi kuitenkin pöydällä ihan rennon oloisena. Etuosan lihaskireys on huomattavasti helpottunut. (Oon itsekin huomannut, että Bensonin hauislihakset eivät ole enää sellaiset kireät möykyt kuin ennen.) Ei arista selkäänsä niin pahasti kuin ennen. Oikea lonkka puolestaan oli kipeämpi kuin viime kerralla, eli saatiin muistutus olla rasittamatta puudelia nyt liikaa ennenkuin sen syvät lihakset on riittävän kehittyneet tukemaan reisiluun päätä lonkkamaljaan. Saimme hieman päivitetyt jumppaohjeet ja meillä on ilmatyyny tilauksessa että saa sekä puudeli että emäntä kuntoilla!

maanantai 14. marraskuuta 2011

14/11/2011 3 VUOTTA PUUDELIN ELÄMÄÄ

 Bensonilla tuli tänään kolme vuotta mittariin kypsää puudelin eloa. :)

Synttäripäivä oli aika iltapainotteinen. Synttärisankari joutui päivän olemaan yksin, mutta loppuilta oli touhua täynnä. Lenkillä punainen vilkkuvalo poukkoili ympäri lähiseutua, välillä kuului lapsellista murinaa.
Lenkin jälkeen Tuulikki tuli hieromaan sankarin. Saatiin hyviä uutisia, etuosan kireys on vähentynyt, ehkäpä kun Benson on alkanut siirtää painoa enemmän takaosalle ja etuosa pääsee vähän helpommalla. Hieronnan päätteeksi Benson teki oikein makoisat takajalkojen venyttelyt meidän edessä. Hieronnan päätteeksi saatiin ihan supersuloinen maidontuoksuinen harjispentu meitä moikkaamaan. <3

"Onpa ihana pentu!" (Katri: "Pois edestä puudeli!")


Tältä minun nassu näyttää!


Ja tämän näköinen oli koko pentu!

Synttärikakkuposeeraus
Ja sitten asiaan!

torstai 10. marraskuuta 2011

10/11/2011 Ai näin sitä kuonoa käytetään??

Tänään oli kiva päivä! :)

Mentiin treenaileen metsäjälkeä Tuulikin kanssa. Metsä sijaitsi Annalassa, metsänpohja oli sammaleen peitossa, pehmeä ja sateiden jäljeltä kosteahko. Tuulikki teki ekan jäljen, mä toisen. Benson sai vielä tehdä päivän toiset jumpat, ennenkuin pääsi jäljelle. Jälki pääsi vanhenemaan ehkä vartin verran.

Jäljelle vetää puudelin mieli
Benson jäljesti paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Varmaan auttoi, kun jälki oli vanhentunut, Benson oli tosi nälkäinen, metsänpohja oli haastavampi jäljestyspohja kuin missä ollaan aikaisemmin treenattu ja hihnan toisessa päässä annettiin vähän enemmän liinaa kuin mitä oon aikaisemmin tehnyt.


Nyt ruvetaan pidentämään jälkeä ja liitetään keppien ilmaiseminen jälkitreeniin. Paljon on vielä treenattavaa tässä jäljestämisessä niin jäljestäjällä kuin hihnan toisessa päässä roikkuvalla: janan, jäljen ja esineiden nosto sekä tietenkin huolellinen jäljestäminen. Mutta tää on niin mielenkiintoista! Oikein näki kuinka koira nautti kun pääsi käyttämään nenäänsä! :) (Ja jotkut sanoo että nenänkäyttö kuulemma väsyttää koiraa - siihen ei vielä saatu näyttöä mutta ehkä sitten kun ruvetaan tekemään pidempää jälkeä..?)

Jäljestäjät  
Jäljestämisen jälkeen mentiin meille ja Tuulikki hieroi Bensonin. Tavoitteena oli pitää koiralla koko ajan rento hyvä olo. Olen nyt hieronut Bensonin kevyesti päivittäin vajaan viikon ajan varoen koskemasta kipeisiin kohtiin (kun en kuitenkaan osais niille mitään tehdä), ja kyllä näkyi että siitä on ollut apua. Koira makasi paljon paljon rennompana kuin koskaan aiemmin Tuulikin hierottavana, oli hierojallakin varmaan vähän mukavampi kerta tänään. Jumissa tää otus on edelleen. Ei oikein nappaa uusi tulehduskipulääkekuuri - voiskohan akupunktiokuurista olla enemmän apua? Mutta kyllä tän liikkuminen on jotenkin parempaa kuin aikaisemmin - ravi näyttää paljon vetävämmältä ja takajalkojen käyttö on voimakkaampaa. Pikkuhiljaa eteenpäin...

Olen ovela hierottava
"Teet tärkeää työtä."
...mutta vois tää silti kohta ohi olla
Mutta nyt pitää lopettaa! Saatiin paljon kotiläksyjä koiratanssitunnilta ja iltajumppakin pitää vielä tehdä. :)

lauantai 5. marraskuuta 2011

5/11/2011 Fysioterapiaa

Käytiin eilen fysioterapeutti Marika R:lla, koirahierojaopiskelija ja Bensonin hovihieroja Tuulikki oli mukana. Kiitos siitä Tuulikille, olit tosi mukavaa seuraa ja oli hyvä kun oli kahdet korvat kuuntelemassa ohjeita!

Ensikäynti Marikalla oli tutkimuskäynti ja kotihoito-ohjeiden läpikäynti.

Benson pelkäsi taas pahinta mahdollista Marikan tehdessä tutkimuksiaan. (Koskaan ei voi tietään, jos tänään sitä satutettaiskin ihan hirmuisen pahasti!)   Se seisoi selkä köyryssä ja vapisi, ja yritti koko ajan kiivetä jonkun syliin. Selkä köyryssä seistessään Benson käyttää pinnallisia suuria lihaksiaan, kuten vatsalihaksia, joilla se stabiloi selkärangan spondyloosikohtaa. Pitkät selkälihakset olivat ihan jumissa. Reisissä oli sentin paksuusero ja syvät takapään lihakset olemattomat. Normaalisti ne vahvistuvat ihan kaikessa liikkumisessa, mutta kivun vuoksi Benson on välttänyt käyttämästä niitä. Nyt tämän talven projekti onkin saada Bensonin syvät ja takaosan lihakset hyvään kuntoon, jotta ne tukevat Bensonin reisiluiden päitä lonkkamaljoihin, vähentävät reisiluiden päiden liikkumista lonkkamaljoissa / nousemista lonkkamaljoista, pitävät yllä normaaleja asentoja ja liikeratoja ja vähentävät kipua ja lihasjumiutumista.

Saimme jumppaohjeita, joiden kirjalliset ohjeet olen onnistuneesti jo ehtinyt hukata ;) Fysioterapeutin antamat kotijumppaohjeet ovat sisältävät kaikki hyvin pieniä liikkeitä. Isoilla liikkeillä treenataan isoja lihaksia, pienillä pieniä (syviä) lihaksia. Nyt pitää olla maltti matkassa, että malttaa edetä rauhassa Bensonin kuntouttamisessa. Syvien lihasten harjoitteilla luodaan pohja Bensonin lihaskuntoon.

Näitä jumpataan:

1) Bensonia tönitään (ilkee omistaja!). Puudelirassun pitäisi pysyä paikoillaan, vaikka inha omistaja työntää sen persausta sivulle. Hän kohteliaana antoi heti fyssarilla periksi ja väisti, mutta on kotona oppinut että tässä maailmassa pitää pistää vähän vastaankin joskus kun tönitään.

Hei näätsä mitä toi tekee mulle??
2) Painonsiirrot takatöppösille. Tää on kaikista kinkkisin ja erittäin mielenkiintoista tehdä koiralle, jonka selkä on jumissa.... Makupalalla houkutellaan puudeli ihan mutkalle niin, että sen paino siirtyy etujaloilta takajaloille ja vieläpä toiselle takajalalle. Tunnustelen kädellä koska haluttu takakoipi ottaa painon, sen tuntee siitä että lihas jännittyy. Tässä Benson aluksi istuutui tai pyörähti ympäri, mutta tänkin jujun se on ihmeesti hoksannut!

Hurja valkohammas.
Puudeli paksuimmillaan.

3) Jalkojen venytykset eteen / taakse, Bensonin pysyttävä koko venytysen ajan rentona eikä selkä saa mennä köyryyn.
4) Etuosan kevyt hieronta /sively, totutetaan Benson nauttimaan hierottavana olemisesta ja rentoutetaan etuosan jumissa olevia lihaksia. Takaosaa ei hierota ollenkaan, koska se on liian jumissa ja aristava.

Muut fyssarin ohjeet:
1) Lenkit ei liian rankkoja, tehdään 5km lenkkejä vaihtelevassa pehmeäpohjaisessa maastossa rauhalliseen tahtiin. Puudeli ei saa peitsata, mikä näkyy onnistuvan parhaimmin kun se on mahdollisimman paljon vapaana.
2) Benson ei saisi yhtään hyppiä / tehdä äkkikäännöksiä / jarrutuksia, ts. kaiken liikkumisen tulisi olla hyvin hallittua ja rauhallista. Kun alkoi tulla kovasti näitä kieltoja, mulle alkoi taas nousta tippa linssiin. Tuleeko Bensonin loppuelämä olemaan tällaista kieltojen sävyttämää? Mikä on koiran elämisen arvoisen elämän ja parhaan mahdollisen terveyden  välinen suhde - mihin vetää raja? Marika sanoi, että tällaisessa kivuliaassa vaiheessa täytyy rajoittaa koiran menemistä, koska koira ei itse sitä osaa tehdä ja ihmisellä on tieto ja viisaus ja perustelut rajoittaa sitä, mutta kun lihaskuntoa saadaan paremmaksi ja kipuja hellittämään, voi rajoituksissakin löysätä. Silti tämä on mulle kaikkein vaikein pala. Varmaan kiellän pahimman riekkumisen, mutta en varmaan saata kieltää ihan kaikkea. Bensonista ei kotioloissa hirveästi huo'u, että se olisi mitenkään kipeä kaveri.

Marika sanoi, että Bensonin kanssa ollaan onneksi ajoissa liikkeellä, ettei tilanne onneksi ole paha. Jos oltaisiin odotettu vielä puolikin vuotta, niin meillä olisi todella kipeä ja jumissa oleva koira.

Täytyy taas kerran todeta, että kyllä on viimeisten viikkojen aikana oppinut niin paljon koiran lihashuollosta. Yllättävää, kuinka paljon C:n lonkat voivat aiheuttaa vaivaa ja työtä. Onneksi Henkka osallistuu myös tosi aktiivisesti Bensonin hoitoon. Hämmästelimme el Juhan kanssa sitä, että niin monissa (suurissa) roduissa on niin huono lonkkatilanne, että jalostukseen käytetään D, jopa E-lonkkaisia koiria. Onko sillä oikeasti mitään merkitystä, että koira menestyy näyttelyissä ja saa hienoja titteleitä, jos sen luusto ei anna rahkeita terveeseen, kivuttomaan elämään?

torstai 3. marraskuuta 2011

3/11/2011 Viikon treenikuulumisia

Mun pitäisi oikeasti laatia opetussuunnitelmaa hoitotieteen opetuskurssia varten, mutta jotenkin tämä blogin kirjoittaminen on paljon mielenkiintoisempaa..

Ajattelin kertoa meidän treeneistä, koska olen niin onnellinen niistä! :)

Maanantaina kävin treenailemassa tokoa. Bensonin seuraaminen on muutamassa viikossa parantunut tosi paljon. Parannettavan varaa kuitenkin on mm.:
- Bensonin kontakti tippuu aina välillä
- käännöksissä oikealle seuraaminen jää vielä helposti väljäksi ellen avusta makupalalla (tähän sain eilen vinkkejä)
Hyvinä asioina täytyy mainita se, että Bensonlla on kova halu tehdä töitä ja se on alkanut tiedostaa oman paikkansa seuraamisessa. Pallolla (varovasti!) palkkaamalla olen saanut seuraamiseen intoa. Askelsiirtymissä on tullut edistystä, oikeastaan kaikki muut sujuu aika nätisti paitsi vasemmalle siirtyminen. Makupalaa pitää häivyttää pikkuhiljaa.

Tiistaina treenattiin koiratanssia. Benson oppi  peruuttamaan vauhdilla mun ympäri putken keskellä. Sain avattua putkea, mutta ihan kokonaan ei vielä olla päästy siitä eroon. Kotona treenattiin ympäri peruuttamista tuolien avulla:



Koiratanssissa on hirveän monta käskysanaa, en meinaa keksiä että minkä sanan liittäisin tuohon mun ympäri peruuttaen kiertämiseen. Käytössä on jo sanat Kieri, Ympäri (pyörähtää vastapäivään), Pyöri (pyörähtää myötäpäivään) ja Peruuta. Oliskohan Taka hyvä? Harjoiteltiin takajalkojen varassa istumista. Koiratanssitunti on koiralle henkisesti aika haastava, koska tunnin aikana treenataan monia eri asioita. Olen ottanut tavaksi, että treenaan paria uutta asiaa ja kertaan jo opittuja temppuja. Ohjelmaa en ole vielä alkanut miettiä. Upeita esikuvia ovat esimerkiksi he:





Eilen käytiin trimmauksen jälkeen treenailemassa tokoa Hervannassa. Aiheena oli kaukokäskyt ja seuraaminen (tempon muutokset, käännökset).
Benson osaa mennä makuulle / nousta istumaan paikoillaan pysyen, jos seison sen lähellä. Seisomaan nousu onnistuu ok, tosin siinä se siirtyy vähän eteenpäin. Aloin liittää käskyihin käsimerkkejä. Mietin jos laittaisi maahan esim. laudanpätkän ja sen avulla saisi ohjattua koiran pysymään paikoillaan.

Kaukokäskyt (istu / maahan) ovat tällä mallilla:




Kaippa nyt täytyisi ruveta miettimään sitä opiskelutehtävää. Paljon mielenkiintoisempaa on miettiä tätä koirankoulutusta. ;)

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

2/11/2011 Puudelin muodonmuutos

Metsästä kiinni napattu villikaritsa:




Sofistikoitunut villakoira:




Kiitos kuuluu Nokialla toimivalle Dogtrimin Anne Kaskelle. Innoittajana toimi Talentin Heka ;)

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

30/10/2011 Uusia tuulia

Bensonilla on nyt tulehduskipulääkkeet loppuneet (maanantaina sai viimeisen Carthophenin). Lääkkeistä on ollut apuaa:
- joinakin päivinä selkälihakset eivät ole aristaneet kuin spondyloosimuutoksen kohdalta
- ravi on muuttunut nopeammaksi ja vetävämmäksi
- Benson ei enää kevennä oikeaa takajalkaa
- se on alkanut varovasti venyttää takajalkojaan taakse.
Parantamisen varaakin voinnissa edelleen on, koska
- hieronnoissa Bensonilla edelleen on jumeja
- se varoo edelleen oikean takajalan venyttämistä
- se peitsaa hitaassa ravissa.
Herra puudeli ei aina toimi oman parhaansa mukaisesti: tiistaina se oli jostain käsittömästä neronleimauksesta hypännyt keittiön ruokapöydälle (pöytäliinan ruttuisuudesta päätellen) ja tiistai-iltana oli selkä sitten aika juntturassa. Onneksi sitä ei kestänyt kuin tiistain.

Kävin maanantaina hankkimassa kehuttua Arthroflexia (Glukosamiini, MSM ja kondroitiinihydraatti) ja Viacutan-öljylisää. Vielä kuuden päivän käytön jälkeen ei ole eroa huomannut, mutta olen kuullut niin paljon positiivisia kokemuksia nivelvalmisteista, että olen toiveikas.

Virtaa Bensonissa on riittänyt vaikka muille jakaa. Se on niin iloinen hassu.Tuulikki kävi perjantaina hieromassa Bensonin. Meni varmaan vartti, ennenkuin hierottava oli lakannut riehumasta ympäri asuntoa hieromisalusta suussaan, ja voitiin edes kuvitella että sen saisi makuuasentoon ja rentona aloilleen.

Me käytiin tiistaina ensimmäistä kertaa Bensonin diagnoosin jälkeen Tallilla, tällä kertaa koiratanssitunnilla. Vuosi sitten kävimme alkeiskurssin, ja joitakin temppuja olen sen jälkeen treenaillut kotona mutta aika vähälle on koiratanssit meillä jääneet agilityn vietyä enimmän ajan. Meitä oli kaksi aloittelijaa ja Johanna N veti tuntia. Ajelin mieli vähän maassa Tallille surkutellen, ettei ollakaan menossa agilitytreeneihin. Niin monta kertaa on ajanut Tallille mieli odottavana ja jo etukäteen niin innoissaan tulevasta agilitytunnista. Täytyy kyllä sanoa että mieli alkoi heti nousta, kun Tallilla soi iloinen tonttumusiikki vastassa. Benson oli aivan innoissaan. Se ei yhtään haikaillut agilityesteille (olin ollut ihan varma, että se karkaisi vähintäänkin putkeen), vaan keskittyi muhun. Ja muisti ihmeesti kaikki vuoden takaisen alkeiskurssin asiat. Se seurasi mun oikealla tai vasemmalla puolella, ja teki pyynnöstä pyörähdyksen myötä- tai vastapäivään. Mä joko kävelin suoraan tai pyörähdin kanssa itse ympäri. Sitten testattiin nopsaan, että Benson vielä osasi antaa vuorotellen eri tassuja, hypätä käsieni muodostaman renkaan ja kohotetun jalan yli (siis eri temppuina). Lopputunti keskittyi enimmäkseen taaksepäin suuntautuvaan toimintaan. Harjoiteltiin peruuttamista ja peruuttaen ohjaajan kiertämistä. Putken kun laittoi ympyräksi ja meni koiran kanssa keskelle, sai hyvin harjoiteltua takaperin ohjaajan kiertämistä. Benson peruuttaa tosi täpäkästi aina 5 metrin päähän suoraa peruuttamista treenatessa, mutta sillä lähtee useimmiten peräpää valumaan oikealle. Suoraan peruuttamista olemme nyt treenailleet eteisen käytällä seinää hyväksi käyttäen. Samoin ollaan harjoiteltu seuraamista takaperin. Benson on kovin innoissaan näistä harjoitteista. :)



Meillä on aika fysioterapeutille ensi perjantaina. Ihan ei olla maltettu vaan odotella ohjeita, vaan muiden kohtalontovereiden neuvojen mukaan ollaan alettu treenata yhtä sun toista. Ristikkäisten jalkaparien nostoja ollaan tehty melkein joka ilta. Tassuja ei kauaa pidetä ylhäällä eikä nosteta kuin sentti - pari maasta. Benson on kehittynyt tasapainon saavuttamisessa. Tyynyn kanssa ollaan harjoiteltu sitä, että Benson seisoo takatassut tyynyllä, etutassut maassa ja menee tästä asennosta maahan/istuu/seisoo. Takatassun nostoa ollaan treenattu naksuttimen kanssa siten, että kiedon nauhan löyhästi tassun ympärille ja naksautan, kun B potkaisee tassun ilmaan. Benson on aivan kummissaan kun hänellä onkin kolme tassua (neljättä ei vielä ole löytynyt) - tökkii kuonollansa takatassuaan. On se hauskaa kun kolmen vuoden iässä löytää itsestään uusia ulottuvuuksia. :) Kokeilin kosketusalustaan osumista takatassulla, mutta siitä ei kyllä tullut mitään. Tuntuu ettei Benson kerta kaikkiaan hahmota takatassujaan niin tarkasti, että voisi tiedostaa niiden sijainnin kosketusalustalla. Hain Ikeasta matalan jakkaran ja kokeiltiin sen kiertämistä (Benson seisoo etutassut jakkaralla), mutta tuoli on niin hemppu ettei se soveltunutkaan tarkoitukseen. Täytyisi löytää jostain tukeva puinen jakkara.

Ensi viikolla on taas koiratanssia ja tokoa. Keskiviikkona käytän Bensonin piiiitkästä aikaa ihan oikealla trimmaajalla (jos saisi jotain muotoa tohon turkkiin, jota voisin sitten pitää talven yllä), ja perjantaina on fysioterapia, ja lauantaina Niinun juoksutekniikkakoulutus. Ei ole agilitykoiraa, mutta oman ketteryyden harjoittelu ei varmaan oo yhtään huono juttu tulevaa agilitykoiraa ajatellenkaan. :)

Tein Bensonin kanssa ensimmäistä kertaa tällaista tasapainoharjoittelua, tästä ei varmaan olisi haittaa kenellekään agilitya harrastavalle tai muuta kehonhallintaa tarvitsevalle koiralle:

Bensonin kehonhallinta- ja tasapainotreenailua

Benson ei vielä ihan pysy tyynyllä, mutta treenailu jatkuu :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

12.10.2011 Parempia ja huonompia päiviä

Mennyt viikko on ollut aaltoileva.
Bensonilla alkoi Rheumocam ja Carthopen viikko sitten keskiviikkona. Se ehti saada Rheumocamia aloitusannoksen (joka on kaksinkertainen), kun se seuraavana päivänä oli pahoinvoiva ja ruokahaluton. Sain sen syömään lihapurkkiruokaa, jonka se muutaman tunnin päästä oksensi. Se oli vaisu ja alakuloinen.
Seuraavasta päivästä lähtien se sai Rheumocamin sijaan Rimadyliä, ja näin meni kolme päivää hyvin. Neljäntenä päivänä ruokahalut taas katosivat ja tuli oksennus. Rimadyl jätettiin tauolle, vain Carthopen jatkui.
Tänään soitin sovitusti eläinlääkärille, ja sovittiin että Benson on nyt viikon mahansuojalääkityksellä (Antepsin), ja sitten mietitään tarvitseeko se Carthopenin rinnalle toista tulehduskipulääkettä. Ihan hirveää hinkua ei ole sitä lääkitä lisää, koska epäilemme, että sen vaisuus niinäkin päivinä, kun se ei ole oksentanut, on johtunut tulehduskipulääkkeistä. Se on jotenkin ollut sellainen vähän pöhnäinen, silmät puolitangossa. Nyt kun Rimadylista on kaksi päivää, se alkaa taas pikkuhiljaa olla oma energinen itsensä.

Tänään me treenattiin taas tokoa Hervannassa. Seuraaminen on parantunut tosi paljon, samoin paikkamakuu ja -istuminen. Liikkeestä seisominen on muuttunut paremmaksi, mutta on siinä vielä paljon työstämistä, samoin hypyssä. Vaikka Benson oli aika lailla oma itsensä, ei se tavoitellut makupaloina ollutta keitettyä lihaa niin hyvin kuin se olisi normaalisti tehnyt.

Eilen kävimme Nappiksen kanssa treenaamassa esine-etsintää ja jälkeä. Esineruututreeni oli meille ensimmäinen. Benson haki peräkulmasta pyyhkeen, kun olin aluksi käynyt sen kanssa leikkimässä sillä ja sitten palannut Bensonin kanssa takaisin ruudun ulkopuolelle ja lähettänyt sen pyyhkeelle. Bensonilla oli välissä monta epäonnistunutta suoritusta, eikä se irronnut musta kovin hyvin. Se oli vielä eilen aika vaisu. Loppuun saatiin onnistunut pallon nouto peräkulmasta. Paljon on tässä vielä treenattavaa. Ensi kerralla pitää miettiä toisenlaisten esineiden käyttöä. Jälki meni ihan ok, tosin siihen vielä rutkasti lisää malttia ja huolellisuutta.

Tässä vähän kuvia koiraystävien irroittelusta:

Tässä näkee Bensonin unisen ilmeen

Tässä on muuten  vaan hauska ilme ;)

Paha tilanne, pallo väärässä kuonossa

perjantai 7. lokakuuta 2011

Joskus elämän on mentävä rikki, että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää.
Joskus on herättävä sateiseen aamuun, jotta voisi taas herätä auringon säteisiin.
Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä antamalla välillä myös huonoja hetkiä.
Vaikka olisit rikki, älä pelkää.
Rikottu rakastaa hellemmin. Rikottu huomaa herkemmin.
Rikottu tuntee syvemmin. Rikottu rakentuu vahvemmin.
Ehjimmät meistä on tehty sirpaleista.

torstai 6. lokakuuta 2011

6.10.2011 Mahavaivainen puudeli

Ensinnäkin suurkiitos kaikille myötäelämisestä ja tämän blogin ja fb:n kautta laitetuista kommenteista! On ihanaa huomata, kuinka vaikeuksia kohdatessa löytyy tukea ja apua niin laajalti. 

Viime viikon surtuani ja itkettyäni Bensonin kohtaloa, sain surtua surun ja alistuttua meidän kohtaloon niin, että kun eilen kävimme ortopediaan erikoistuneella Kallion Juhalla, ei hänen analyysinsä Bensonin röntgenkuvista enää aiheuttanut suurta tunnekuohua. Paljolti asiassa on osuutta silläkin, kuinka rauhallisesti, myötätuntoisesti ja tietävästi Juha meille jutteli. Sain esittää paljon kysymyksiä ja Juha vastasi niihin kaikkiin perusteellisesti.

Juhan mukaan Bensonin spondyloosimuutos on lievä. Se ei Bensonia niinkään välttämättä vaivaa. Nikamavälillä kestää 1-2 vuotta jäykistyä, ja tänä aikana täytyy erityisesti varoa liukastelua, rajua hyppimistä, repivää liikkumista jne. Muuten nikamaväli voi kipeytyä voimakkaasti spondyloosimuutoksen murtuessa välillä auki, ja takaselän yllättävät liikkeet provosoivat murtumista.

Suurempi esille tullut ongelma olikin Bensonin lonkat. Sillä on C:n lonkat (yhä edelleen), ja lonkkamalja on rakenteeltaan matala. Löysyyden seurauksena lonkkamalja ja reisiluun pää eivät ole kovin hyvin yhteensopivat, ja reisiluun pään rustoreunalle on kehittynyt huntumaista tiivistymää, joka on alkavaa nivelrikkomuutosta. Tutkimuksessa kummatkin lonkkanivelet taipuivat normaalia huonommin ääriasentoon taakse ja Benson aristi tutkimusta. Oikean puolen lantiolihkaset olivat vasenta puolta ohuemmat ja koko selän lihaksisto kankea.

Selkä- ja lonkkavaivat eivät ole kovin hyvä yhdistelmä: lonkkien kipeytyessä Benson muuttaa jalkojen liikeratoja siten, että ne pienenevät, ja vastaavasti kääntää lantiota enemmän puolelta toiselle. Tämä taas aiheuttaa selkään rasitusta.

Bensonilla alkoi Cartrophen-pistolääkitys. Pistän seuraavat kolme lääkettä viikon välein, kuuri kestää yht. neljä viikkoa. Sillä alkoi myös Rheumocam-niminen tulehduskipulääkitys, jonka johdosta se on tänään ollut pahoinvoiva ja oksenteleva. Benson on aina ollut aika herkkävatsainen. Soitin eläinlääkäriin ja saimme Rimadyliä. Benson söi viimeksi aamulla mutta oksensi kaiken ulos. Se ei ole juonut juuri mitään. On kovin vaisu ja poloinen. Annoin sille ruiskulla piimää ja siihen sekoitettua Teho-Baktia. Voi puudeliraukkaa.

Kun lääkekuurit on nautittu, meillä on kuukauden päästä aika fysioterapeutille. Kuntoutuksessa on tärkeää vahvistaa selän ja takaosan lihaksistoa, etenkin syviä lihaksia, ja ylläpitää takajalkojen liikeradat mahdollisimman laajoina. Nivelrikko on elimistön luonnollinen reaktio löysyyteen; tulehdusreaktion seurauksena nivelpussi paksunee ja lonkkamaljasta tulee enemmän reisiluun päätä tukeva. Huonona puolena tässä on mm. liikeratojen pieneminen.

Ravintolisistä Juha suositteli glukosamiinia ja kondroitiinivalmisteita, jotka ovat valmiissa muodossa elimistön käytettäväksi. MSM elimistön täytyy itse käsitellä, ja nivelrikossa MSM:ä muokkaavat prosessit toimivat muutenkin vaillinaisesti, joten on parempi antaa valmiste elimistölle valmiissa muodossa. MSM:n annosta ei ole mitään haittaa, mutta Bensonilla se saa mahan ripulille joten me ei varmaan sitä enää anneta. Hyviä valmisteita ovat esimerkiksi Cartivet ja Synoquin. Ne sisältävät myös C-vitamiinia.

Nyt jälkiviisaana voin todeta, että näistä oireista olisi pitänyt hälytyskellojen alkaa soida:
  • Benson pissatessaan nostaa ylös yleensä oikeaa takakoipea
  • Sen takajalkojen askeleet lyhentyivät ja sen selkä oli köyryssä
  • Se meni ajoittain pupulaukkaa, ts. takajalat tekivät tasatyöntöä
  • Siitä tuli etupainotteinen, takajalat näyttivät kovin kevyiltä
  • Se välillä kevensi oikeaa takajalkaa (en edes kunnolla tajunnut tätä kuin ihan viikko sitten)
  • Se ajoittain peitsaa (tämän huomasi Bensonin hovihieroja Tuulikki tänään)
  • Sen selkälihakset aristavat kosketusta siten, että Benson joko väistää selkälihaksia painellessa tai sen selkänahka nykii
  • Se venytteli runsaasti etupäätään, mutta kerran - pari vuorokaudessa takajalkojaan taakse, eikä se siinä venyttänyt takajalkoja aivan suoraksi taakse

Nämä tekijät saivat meidät luulemaan, että kaikki oli hyvin:
  • Benson rakasti agilitya ja aivan kaikkia esteitä siinä
  • Se on kova poika hyppimään (niin esteiden yli kuin ihan vain paikoillaan), leikkimään, säntäilemään, juoksemaan - eihän kipeä koira voi olla noin energinen ja iloinen?
  • Agility jumittaa helposti selkälihaksia - ei kai kyse voinut olla mistään sen vakavammasta?
  • Puudelit näyttävät juostessaan kovin ilmavilta ja etupainoisilta, eikö?
  • Se on niin kevytrakenteinen ja jaksava koira, sehän on niin nuorikin vielä

Yhteenvetona: kannattaa luottaa omaan vaistoonsa ja pieniin vihjeisiin siitä, ettei kaikki ole välttämättä kunnossa. Kannattaa kuvauttaa koira kunnolla, ennenkuin aloittaa agilityn.

Kuinka Bensonin diagnoosit vaikuttavat sen elämään:
  • Agility loppui tykkänään (tähän olin jo henkisesti varautunut)
  • Lenkillä sen pitää kulkea ensimmäiset 5min hihnassa, ennenkuin kannattaa päästää vapaaksi
  • Mahdollisimman paljon hallittua liikkumista vapaana, pehmeällä pohjalla (mahd. vähän asfaltilla), epätasaisessa maastossa
  • Ei pallon tai lelujen heittelyä --> repivien äkkinäisten liikkeiden välttäminen
  • Ei saa hyppiä lumihangissa, mutta riittävän matalassa lumessa kahlaaminen on hyvä jos se saa Bensonin nostamaan tassujaan ravissa/ käynnissä
  • Saa mennä vetoleikkejä, jos leikeissä pysyy maltti ja kaikki tassut maassa
  • Saa kieriä, seisoa ja kävellä takatassuillaan (kunhan lonkkien tulehdus rauhoittunut)
  • Ei saa riehua isompien koirien kanssa, etteivät ne törmää Bensoniin ja provosoi luusilloittuman murtumista
  • Ei saa liukastella (käytiin eilen Sotkasta ostamassa mattoja lisää, nyt kaikki lattiat on matoilla peitetty)
  • Bensonia saa hieroa normaalisti, mutta jalkojen ääriasentoihin viemistä pitää nyt varoa
  • Back On Track ja muutenkin pukeminen ettei saa kylmää, etenkin kun villakoiran turkki ei lopulta ole kovinkaan säänkestävä
  • Se täytyy aina pitää hoikassa, hyvässä kunnossa ja huolehtia monipuolisesta ravitsemuksesta

Nivelrikosta löytyy hyvää tietoa esim. täältä

On aikamoinen haaste yrittää estää, ettei tämä tuhatta ja sataa kiitävä ja pomppiva puudeli nitkauta selkäänsä tai telo lonkkiaan. Pumpulissa emme kuitenkaan aio sitä pitää, se saa elää iloisen ja elämisenarvoisen elämän, vaikka sitten olisikin pari vuotta lyhyempi. Toisaalta, monet näistä meidän saamista ohjeista olisivat varmaan hyviä kelle tahansa koiruudelle...

Onneksi Bensonin vaiva diagnosoitiin nopeasti, sillä on hyvällä hoidolla edessä toivottavasti monta iloista ja kivutonta vuotta. Nyt me ruvetaan paneutumaan tokoilun, jäljestämisen ja koiratanssin ihmeelliseen maailmaan ja jätetään agilitykentät muille terveemmille vauhtiveikoille.

Meille tuli uusi Back On Trackin verkkoloimi, jota pidämme Bensonilla öisin. Katsokaa kuinka iloinen Benson oli uudesta takistaan:



Benson ja uusi takkinsa



Eihän näin vauhdikas ja iloinen koira voi kärsiä nivelrikosta, eihän? (Tähän täytyy vielä todeta, että video on otettu eläinlääkäriä varten. Pallo oli paikoillaan. Palloa ei näköjään voi käyttää edes paikoillaan olevana tällä pallohullulla, pallon kohdalla tapahtuva kääntyminen oli sen verran mielenkiintoinen..)




torstai 29. syyskuuta 2011

29.9.2011 Maailmanloppu

Viime blogitekstissä mietin, mihin suuntaan tämä blogi tulee kehittymään. Eipähän tarvinnut kauaa asiaa vatvoa. Tämä blogi muuttuu aktiivisen harrastuskoiran elämästä kertovasta blogista diagnoosin saaneen koiran kuntoutumista ja rauhallisempaa harrastamista seuraavaksi blogiksi.

Sain heti akupunktiota seuraavalle päivälle varattua röntgenajan Bensonille. Kuvattiin lonkat ja selkä- ja niskaranka. Samalla nukutuksella rapsutettiin hammaskiven alut takahampaista.

Olin mennyt kuvauksiin hyvillä mielin ajatellen, että varmistetaan nyt ettei luustossa ole mitään vikaa ja hoidetaan sitten lihaspuoli kuntoon akupunktiolla ja osteopatialla. En ollut osannut pahimmissa kauhukuvissanikaan pelätä mitä kuvista löytyisi. Lannerangan alueelta tyypillisestä kohdasta löytyi toiseksi viimeisen ja viimeisen nikaman välille kehittynyt selvä (luokka?) luusilloittuma (spondyloosi). Lonkatkin olivat vähän löysät, arvio C/C.

Takki on ihan tyhjä. Miten nuorella, ei vielä 3-vuotiaallakaan kevytrakenteisella, aktiivisella, lihaksikkaalla ja iloisella koiralla voi jo olla nikamanvälimuutos? Itkuhan siinä pääsi jo vastaanotolla, ei mahtanut mitään. Melkein selvisin kuivin silmin, mutta en enää kestänyt kun eläinlääkäri ja hoitaja pahoittelivat meidän tilannetta. Ei siinä yhtään auttaneet kommentit, että on niin hienoluonteinen koira ja hampaat harvinaisen hyvässä kunnossa. Käärin tokkuraisen koiran filttiin ja kannoin sen auton jalkatilaan, ja aloin vollottaa.

Agility jää meidän osalta joihinkin satunnaisiin mielenpiristystreeneihin. Tuntuu, että elämässä on valtava aukko. Agilitytunnit ovat olleet meidän viikon kohokohdat, joista ollaan molemmat tykätty kuin hullu puurosta ja joissa on saanut unohtaa koulun ja työn aiheuttaman stressin ja antaa vain mennä. Treeniporukka on ollut mahtava. Ollaan treenattu tavoitteellisesti ja meidän piti aloittaa kisaaminen. Mua ei haittaa kaikki hukkaan heitetty työ, koska olen nauttinut joka hetkestä. Se tuntuu pahalta, etten saa jatkaa harrastusta lajia niin palavasti rakastavan Bensonini kanssa. On ollut niin mahtavaa, kun ollaan molemmat opittu agilityradalla tuntemaan toistemme mielenliikkeitä. On ollut mahtavaa oppia tekemään yhteistyötä vauhdikkaassa lajissa, juosta esteeltä toiselle ja nähdä kuinka pieni koira tulee vieressä ja tekee parhaansa yhteistyössä kanssani. On vaikea kuvitella mitään toista näin mukavaa koiraharrastusta. Bensonin terveyttä en kuitenkaan ala riskeeraamaan agilityn kustannuksella.

Sitäkin mä oon miettinyt, että oonko voinut aiheuttaa Bensonin selkävian? Vähän tuota tuskaa helpotti se, että villakoirilla näkyy netistä löytyneiden tietojen mukaan olevan spondyloosiin suurentunut taipumus. Mutta oltaisko me voitu ehkäistä nikamien silloittuminen estämällä Bensonia hyppimästä, olemalla harrastamatta agilitya? Benson on kyllä aina ollut niin eläväinen kaveri, että se olisi pitänyt sitoa lyhyeen liekaan jos oltaisiin haluttu estää sitä koskaan rasittamasta selkäänsä. Se on saanut elää vauhdikasta elämää ja nauttia puolentoista vuoden ajan rakastamastaan lajista.

Nyt sitten mietitään miten tästä jatketaan. Eläinlääkärillämme alkoi syysloma, tietenkin.
Fysioterapiaa ja jumppaa on ainakin luvassa, ja tiettyjen liikkeiden ja selän liiallisen rasittamisen välttämistä. Ravinnelisät (MSM, Cartivet) ruokaan on varmasti paikallaan. Back On Trackin verkkoloimi on tilauksessa tutulta hierojalta. Kai me ruvetaan treenaan jälkeä ja koiratanssia, tokoakin varmaan kai.

Tuntuu että Bensonkin on ollut mieli maassa. Se on sen verran herkkä koira, että varmaan aavistaa että nyt ei kaikki oo ihan hyvin. Onneksi tämä selkämuutos todettiin niin varhain, ettei se päässyt kehittymään niin pahaksi, että Bensonille olisi tullut pahempia kipuja. Selkäänsä se kosketettaessa aristaa ja ottaa takajaloilla lyhentyneitä askeleita, mutta ei varo pomppimista ja pomppaa edelleen kevyesti sohvalle. Agilityssa sen selkäongelmista kertoi ainoastaan se, ettei se pystynyt tekemään niin tiukkoja käännöksiä esteitä hypätessä kuin mihin sen olisi pitänyt pystyä.

tiistai 27. syyskuuta 2011

27.9.11 Treeniä ja akupunktiota

Olen miettinyt, millaiseksi tämä blogi voisi muotoutua. Vinkkejä otetaan vastaan..

Tänään kävimme Nappiksen ja Ainon kanssa treenailemassa yhtä sun toista. Harjoittelimme viime torstain ProCaniksen tunnilta otettuja vaikeita kohtia. Mulla on ongelmia takaakierto-persjätön toteuttamisessa. Siinä a) ei saa mennä kierrettävän siivekkeen eteen ja peittää sitä koiran näkyvistä, b) pitää pitää yllä jatkuvaa liikettä: kun jalat pysähtyvät, ylävartalo jatkaa liikettä, c) kääntää rintamasuunta voimakkaasti esteelle, d) odottaa että koira on kiertänyt siivekkeen ja on ponnistanut, e) siirtyä pois alta että koira voi hypätä esteen (mutta ei ennenkuin koira ponnistanut esteelle, muuten koira voi kieltää esteen) ja f) tehdä persjättö ottaen koira nopeasti haltuun. Liikkeen tulisi olla soljuvasti jatkuva ilman pysähtelyä. En ole vielä saanut tätä treenattua "selkäytimeen". Tarvinnee pyytää Mariaa vääntämään (tämäkin) asia rautalangasta..

En edes mene siihen asiaan, kuinka vaikeaa joissakin tilanteissa on kertoa koiralle, mihin matkaa esteen jälkeen ennenkuin koira on ehtinyt ponnistaa sille. Ja ne rytmitykset ja linjaukset on kanssa asioita, jotka eivät vielä ole täysin auenneet.

Agilityn treenauksen lomassa harjoiteltiin tokoa. Benson näytti tänään aika pirtsakkaa seuraamista pienen alun kankeuden jälkeen. Käännöksissä oikealle se vielä valuu irti musta liiaksi. Makuullemeno on hidas. Paikkamakuu minuutin verran Ainon vieressä onnistui kivasti, vaikka välillä näki koiran naamasta että se ihmetteli mikä tää juttu on ja meinasi nousta. Varmuutta tähänkin vielä siis.

Lopuksi mentiin vielä reilun puolen tunnin canicross-lenkille. Positiivista oli se, että Benson meni koko lenkin mun edellä! Kriteerit on siis näin korkealla... Edistystä on kuitenkin tapahtunut, kun vielä keväällä mä sain kiskoa Bensonia perässäni ja vielä pari viikkoa sitten se juoksi mun vieressä / takana.

Treenien, joihin hurahti kolmisen tuntia, jälkeen ajelin Amuriin el Jaana Kekin vastaanotolle. Hän tutkaili Bensonin kauttaaltaan. Olin kiinnittänyt huomiota siihen, että Benson keventää oikeaa takajalkaansa ja ponnistaa enemmän vasemmalla takajalalla. Jaana huomasi, että myös seistessä Benson pitää enemmän painoa vasemmalla takajalalla. Myös oikean lonkan seutuvilla oli aristusta, eikä Benson antanut nostaa kumpaakaan jalkaa suorana taaksepäin kovin korkealle. Eniten Benson pitää painoaan etujaloillaan, se onkin aika etupainoinen ja lihaksikkaampi edestä. Mahdollisesti tästä painon siirrosta johtuen sillä on lihasjäykkyyttä lannerangan ja rintarangan loppuosan lihaksistossa. Jaana laittoi akupunktioneuloja lannekolmion alueelle, reisilihaksiin ja vähän muuallekin, tavoitteena lievittää kipua, vahvistaa takaselkää ja rentouttaa lihaksia. Benson söi maksamakkaraa niin ahnaasti, ettei neulojen laitaminen juuri haitannut. Neulojen vaikuttaessa sen vasen takajalka alkoi yhtäkkiä täristä, ja Benson nosti sen suorana ilmaan. Tätä kesti muutaman minuutin. Neulojen ollessa koira oli aika surkean näköinen, mutta todella rauhallinen. Loppua kohden aika väsähtäneen näköinen. Jaanan otettua neulat pois, koira kiipesi hänen syliinsä, eipä jäänyt ainakaan traumoja! Sain varattua jo huomiselle lonkkakuvausajat. Selvitellään onko kyseessä pehmytkudos- vai luustotasoisia ongelmia. Jännittää aika lailla...




Häntä aika surkeana, selkä köyryssä

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

22.9.2011 Agilityn valmennustunti / ProCanis Maria



Esteet 1-24
-  koira 1-esteen taakse, itse 1- ja 2-esteiden puoliväliin.
-  tyrkkää 2-esteelle muutaman metrin päästä, koiran ponnistaessa käänny kohti 3-estettä
-  lähetä kaukaa putkeen (4), jää hyppyesteen taakse, putken ulostuloaukon puoleisen siivekkeen takapuolelle. Jaakotus - oikea käsi ja jalka edessä seiso siivekkeen takana. Kun koira tulee kohti, ota askel taaksepäin riman suuntaisesti (selkä menosuuntaan) ja lähetä vas. kädellä esteelle, rintamasuunta kohti hyppyä. Odota kunnes koira ponnistanut, sitten ota vas. olkapään yli katse koiraan, ohjauskäsi vasen, ja etene kohti 6-estettä
-  tee rytmitys ennen 6-estettä ja samalla tyrkkää koira esteelle. Koiran ponnistettua juokse 7-esteelle, joka suoritetaan vauhdilla.
-  vippaa putkeen oikealla vastaisella kädellä, rintamasuunta kääntyy kohti putkensuuta
-  pyöräytä esteet 9-10
-  pysäytä vauhti ennen 11-estettä (rytmitys), käännä rintamasuunta ja varpaat kohti putkea (12) ennen kuin koira ponnistanut 11-esteelle (jos koira haikailee puomille, voit käyttää vastaista kättä esteen jälkeen koiran kääntämiseen)
-  lähetä 12-esteelle, mene asemiin putkenulostuloaukon ja 13-esteen väliin. Kun koira tulee putkesta, ota se vasemmalla kädellä haltuun lähtien etenemään kohti esteen vasenta siivekettä lyhyin askelin. Tyrkkää koira takaakiertoon (13), rintamasuunta säilyttää liikkeen ja kääntyy kohti hyppyä. Kun koira ponnistanut, etene kohti 14-estettä tehden samalla persjättö, koira haltuun vas. käteen.
-  lähetä samoin takaakiertoon 14-esteelle, mutta nyt tee valssi ottaen koira oikeaan käteen haltuun.
-  tee rytmitys ennen 15-estettä samoin kuin ed., lähetä putkeen (16)
-  mene asemiin putken jälkeen mutta älä peitä kierrettävää siivekettä, lähetä takaakiertoon esteen oikean siivekkeen ympäri (17), tee persjättö ja ota haltuun oikeaan käteen
-  lähetä esteelle 18 hyvällä liikkeellä
-  oikea käsivarsi noin olkapään korkeudella suorana, leijeröi okseri ja juokse kovaa kohti 20-estettä. Matkan varrella ohjaa koira 19-esteelle. Vauhtia saa olla tällä suoralla että koira irtoaa hyvin!
-  koiran ollessa putkessa kiiruhda kepeille (21), aivan sisääntuloaukon kohdalle, vasen jalka edessä. Koiran tullessa putkelta lähetä se vas. kädellä sisääntuloaukkoon, oikea käsi vetää sen kohti seuraavaa väliä. Anna koiran aloittaa pujottelu ja irtaannu siitä jättäen 3-este väliinne, vas. käsi suorana sivulla
-  koiran tullessa kepeiltä lähetä takaakiertoon 22-esteelle vas. kädellä. Jotta koira ei kepeiltä suorita estettä 23, pidä rintamasuunta kohti 22-esteen takaakiertoa.
-  lähetä koira 23-esteelle ja käännä puomille (24) – JUOKSE! -> koiralle mielikuva että puomi pitää suorittaa nopeasti

Arvio tunnista:
-  Rata oli täynnä ansaesteitä, joten ohjauksen kanssa sai olla tarkkana.
-  En osannut huomioida em ansaesteitä ohjauksen suunnittelussa, joten jos olisin ohjannut niin kuin suunnittelin, Benson ei olisi mennyt rataa siten kuin piti
-  Benson ei ollut ihan kuumimmillaan -> ei irronnut optimaalisesti
-  Selitys miksi vippauksessa koira lähetetään esteelle vastaisella kädellä: muuten vedätykset koiranpuoleisella kädellä eivät toimi vaan koira ennakoi ja karkaa esteelle. Lisäksi vastaisella kädellä vipatessa rintamasuunta on kääntynyt kohti suoritettavaa estettä.
-  Sääntö kepeille: joko lähetä koira kaukaa hakemaan kepit itsenäisesti jolloin se hahmottaa suoritettavan esteen, tai vedä se nenästä oikeaan keppiväliin.
-  Tunsin oloni tosi kömpelöksi ja hölmöksi. Pitäisi olla jatkuvassa sulavassa liikkeessä, ottaa lyhyempiä askeleita, jalkojen pysähtyessä jatkaa liikettä ylävartalolla. Pitäisi odottaa että koira on lukinnut esteen, ja sitten vasta lähteä eteenpäin. Nyt otin pitkiä askeleita ja pysähdyin töksähtäen esteille, muutenkin ohjaus ja liikkuminen oli töksähtelevää ja kankeaa.

Kotiläksyt:
-  oman liikkeen treenaus, takaakiertojen opettelua. 10-11-esteiden kaltaisen yhdistelmän opettelua, siinä erityispaino että kerrot mihin rata jatkuu 11-esteen jälkeen ennen kuin koira on ehtinyt ponnistaa!

Lepoa harrastusten vastapainoksi

15.9.2011 Agilityn valmennustunti / ProCanis Maria



- Jätä koira 1-esteen taakse siten, että se näkee muurin (2) oikean siivekkeen mutta ei itse muuria (oikeasti muuri sijaitsi lähempänä seinää kuin ratapiirroksessa)
- Tyrkkää koira takaakiertoon 2-esteelle, astu askel takavasemmalle ja vaihda käsi vasempaan (= valssi) kääntäen rintamasuunta putkelle (3)
- Lähetä koira putkeen (3)
- Tee valssi 4- ja 5-esteiden väliin, ohjauskäsi vaihtuu vasempaan
- Käännä 6-esteelle, lähetä 7-esteelle, älä etene putken "väärää" suuta pidemmälle vaan lähetä mahd. kaukaa
- Kun koira tulee putkesta, nappaa se vas. kädellä mukaan ja lähetä 8-esteelle mahd. kaukaa
- Käänny kohti 10-estettä, katse vas. olkapään yli, ylävartalo kiertyneenä 9-esteelle, vasen käsi takaviistossa suorana -> koira menee takanasi putkeen (9)
- Tee rytmitys ennen 10-estettä. Käännä ylävartalo esteelle, vasen käsi ohjaa koiran hyppäämään, varpaat kohti menosuuntaa. Älä peitä siivekettä, muuten koira ei tiedä mikä sen pitää kiertää. Etene heti kun koira hypännyt esteelle -> tekee tiukan käännöksen esteen jälkeen. Tee samalla persjättö eli ohjauskäsi säilyy vasempana heti 10-esteen jälkeenkin (kun pysyt koiran oikealla puolella, se helpommin lähtee 11-esteeltä oikealle eli oikeaan suuntaan)
- Lähetä 11-esteelle, jää itse renkaan (12) taakse
- Vapauta koira alastulokontaktilta, vasen käsi kutsuu koiraa ja ohjaa renkaalle. Lähde samalla liikkumaan kohti 13-estettä vauhdilla, sinun pitäisi ehtiä pysäyttää vauhtisi varpaat ja rintamasuunta kohti renkaalta tulevaa koiraa, oikea käsi edessä alhaalla (pysähdysvalssi)
- Kun koira ponnistanut 13-esteelle, ota askel kohti 14-estettä, ohjauskäsi vaihtuu vasempaan
- Kiepauta koira esteet 14-17
- Mene 18-esteen eteen, älä peitä vasenta siivekettä koiran näkyvistä. Vauhtisi pitäisi olla ehtinyt täysin pysähtyä ennen kuin koira on edennyt 1-2metrin päähän esteestä. Lähetä koira takaakiertoon. Koiran ponnistaessa esteelle lähde etenemään kohti 19-estettä, samalla tehden persjättö eli ohjauskäsi vaihtuu vasempaan, katse vas. olkapään yli.
- Lähesty keppejä (20) sen mukaan, kuinka avoimesta kulmasta koira osaa hakea kepit. Juokse koiran vierellä sen pujotellessa.
- 21-este, kaksi vaihtoehtoa: a) jos ehdit tehdä persjätön kepeille, pysähdy 21-esteen vas. siivekkeen (keppejä lähinnä olevan siivekkeen) viereen, lähetä koira esteelle oik. kädellä ylävartalo vasemmalle kiertyneenä, esteen jälkeen ota koira oikeaan /vasempaan käteen haltuun b) jos et ehdi koiran edelle, vedä se itseäsi kohti oik. kädellä vetäen samalla 21-estettä lähestyen, koira vasemmalla puolella. Lähetä koiranpuoleisella kädellä esteelle. Koira hyppää esteen vinosti kohti kulmaa ja kiertää oikean siivekkeen takaa. Vedä koira tiukasti esteeltä oikealla kädellä, rintamasuunta ja varpaat ovat kohti 22-estettä
- Lähetä putkeen (22), kiiruhda kohti 24-estettä. Samalla vasen käsi takaviistoon ja katse koiraan vasemman olkapään yli (kuten aiemmin). Juokse lujaa!
- Ala nopeasti juostessasi kääntää itseäsi valssiin 24-esteen kohdalla, 24-esteen jälkeen ohjauskäsi on vaihtunut oikeaan (ja olet vähän matkaa juossut kovaa vauhtia takaperin ;) )
- Lähetä koira putkeen (25) oikealla kädellä
- Koiran ollessa putkessa kiiruhda 26-esteen eteen ja tee pakkovalssi / jaakotus (vauhti täysin pysähtynyt, rintamasuunta kohti koiraa, vasen käsi kutsuu koiran ja oikea lähettää esteelle. Koiran ponnistettua persjättö eli ohjauskäsi muuttuu oikeaan, katse oikean olkapään yli koiraan). Koira kiertää 26-esteen vasemman siivekkeen ympäri ja on esteen jälkeen suoralla linjalla kohti puomia (27). Lähetä koira puomille.
- Koiran ollessa puomin (27) alastulokontaktilla etene putken väärän suun eteen ja kutsu koiraa, lähetä vas. kädellä putkeen (28)
- Putken jälkeen ota koira oikeaan käteen ja lähetä kepeille (29)

Arvio tunnista:
- Mammuttirata, jonka estejärjestyksen muistamiseen meni yli puolet tunnista
- Benson kuunteli hyvin ja irtosi kivasti kun vein sitä liikkeellä tai sanallisesti kannustin
- A-esteen itsenäinen alastulo minun jäädessä esteen taakse vaatii vielä treeniä
- Mun kunto kesti, juoksulenkeistä on ollut jo viikossa hyötyä! J

Kotiläksyt:
- Alastulokontaktien harjoittelu itsenäiseksi etupalkan avulla: koiranruokaa namialustalle parin metrin päähän alastulokontaktista. Aluksi kulje koiran vierellä, vapauta namialustalle. Ala jättäytyä niin ettei sinun tarvitse saattaa koiraa vaan lopulta voit jäädä reilusti jälkeen ja koira osaa silti itsenäisesti hakea oikean alastulokontaktipysähdyksen
- Takaakiertojen treenausta: a) pysähdy ennen estettä riman ja siivekkeen reunan eteen b) älä peitä kierrettävää siivekettä koiran näkökentästä c) ohjaa takaakiertoon koiranpuoleisella kädellä d) käännä rintamasuunta reilusti kohti estettä d) lähde etenemään menosuuntaan kun koira ponnistaa esteelle tai jo vähän sitä ennenkin (pois koiran edestä, ja samalla koira ei tee pitkää hyppyä esteelle)

Raejuustoa kuonossaan