tiistai 29. lokakuuta 2013

Kivat tokotreenit

Yövuoron jälkeen kun iltapäivällä heräsin, oli jo kiire mennä viereiselle hiekkakentälle tokoilemaan ennen hämärän tuloa. Talviaikaan siirtyminen ei ole mun mielestä mitenkään jees juttu, pimeä tulee aikaisemmin eikä valoisasta ajasta juuri ehdi nauttia.

Jokatapauksessa, raapustin paperilapulle treenisuunnitelman, viskoin tarvittavat varusteet kangaskassiin ja riennettiin Taon kanssa kentälle. Tao oli ihan liekeissä, osallistui kassin pakkaamiseen ja juoksi ulos päästyään kentälle odottamaan. Nähdessäni toisen innon oma viimeinenkin väsymyksen hiven unohtui ja tuli hyvä treenifiilinki. :)

Alkuun kokosin ruudun ja siitä 40m päähän merkin. Tao oli tässäkin innokkaana apulaisena, riepotellen samalla karvapatukkaa jonka olin antanut sille. Vastoin treenisuunnitelmaani (näin siinä aina käy) päätin kokeilla osaisiko se näin kaukaa (40m) hakea katseellaan vihjesanasta ruudun ja juoksisiko se ruutuun asti. Tuumasta toimeen ja tuloksena vauhdikas ruutuun juokseminen, hyvä paikka ruudussa ja innokas odottaminen siellä! Hauskaa kun Tao innostuu ihan jo siitäkin, että se tietää tietävänsä mitä sen kuuluu tehdä. :-)

Ruutuun lähetyksen jälkeen kaksi vauhtinoutoa. Tao juoksi mennen tullen hyvällä vauhdilla, mutta vaikka kapula oli nyt isompi, haluaisin edelleen että se nostaisi kapulan nopeammin. Nyt se juoksee kapulalle, miettii pienen hetken (puhutaan sekunnin murto-osista mutta anyway) ja nostaa sitten kapulan. Haluan että pidä -käsky tarkoittaisi: juokse lujaa kapulalle, iske välittömästi kapulaan, jo kapulaa suuhun ottaessasi lähde kääntymään takaisin kohti ohjaajaa ja lopulta: juokse lujaa ja itsevarmana kapulan takaisin ohjaajan eteen. Yritin nostattaa toisessa kapulalle lähetyksessä Taon intensiteettiä hetsaamalla sitä, menovauhti oli hyvä mutta edelleen vähän tuumaileva se kapulan nosto. No, kyllä se nosto vielä saadaan tavoitteenmukaiseksi, asenne noutoon on kuitenkin positiivinen Taolla. :)

Sitten pari luoksetuloa pitkältä matkalta, aloitusasento makuu. Lähti hyvällä vauhdilla, lähestulkoon heti jes ja palkka tuli näkyviin. Taas kaksi numeroa lisää hyviin luoksetuloihin. ;)

Tao tarjosi tässä välissä ruutuun menoa, käskin sen maahan ja lähdin kävelemään ruudun loppukävelyä. Kutsuessani Taoa seuraamaan se tuli kamalalla vauhdilla eikä pystynyt hidastamaan vauhtiaan riittävän ajoissa vaan ajautui ohitseni. Tätä treenasin lähettämällä Taon kiertämään kasallaan olevia jääkiekkokaukalon laitakasoja. Tao nousee näistä kierrättämisistä ja juoksi kovalla vauhdilla mennen tullen. Namilla ja käsiavulla annoin ihan kunnon vihjeen sivulle tulon paikasta poispäin kävellessäni, ja Tao tajusi että tässä pitää jarruttaa oikein kunnolla. Tässä tuntui tulevan ihan kunnon ymmärrys, tarvii testata huomenna uudestaan. 

Tämän jälkeen pieni pätkä seuruuta, tässä pään asennon vahvistamista. Tao on alkanut pitää poskeaan mun housun sivusaumaa vasten kevyesti. Katsotaan tuleeko sanomista liian tiiviistä seuruusta. Itse tykkään kun tunnen sen posken kosketuksen, tiedänpähän ainakin että se on siinä. No okei, kyllä se kosketus välillä vähän voimakkaampikin on ja pitäisihän sitä työstää. Seuruussa on kyllä niin paljon asioita joita pitäisi treenata!

Ruutuun lähetyksiä. Juoksi aina hyvään sijaintiin ruudussa paitsi yhden kerran, jolloin jäi ruudun eteen  jostain syystä. Kutsuin pois ja Tao lähti tulemaan, mutta kääntyi sitten keskenkaiken ympäri ja juoksi ruutuun keskelle. Joku ajatuskatkos jonka itsekin tajusi. ;)

Merkkiä treenattiin siten, että laitoin sen lähettyville erilaisia leluja. Tao ei tuntunut edes huomaavan että siinä mitään leluja oli. Merkki-ruutu-rallatusta muutama kerta ja sitten oli aika lopettaa treenit!

Tao oli koko treenien ajan ihan hirmuisen innoissaan! Mä opettelin tänään vetoleikin rytmittämistä suhteessa treeniin. Olen palkannut Bensonin heittämällä sille palloa, ja yleensä se on mennyt niin että suoritus - pallo lentää - suoritus - pallo lentää jne. Tao palkkautuu taisteluleikistä mikä on itselleni ollut uusi palkkaustyyli, ja olen jäänyt liikaa tekemään sitä vetoleikkiä, jolloin Tao on päässyt purkamaan suotta omaa intoaan leikkiin eikä itse tekemisessä ole siten välttämättä ollut niin suurta draivia kuin olisi mahdollista. Nyt ollaankin harjoiteltu lelusta irroittamista käskystä, leikkituokiot ovat lyhyempiä mutta yritän pitää ne hyvin intensiivisinä (haastan Taoa vetoleikin aikana esim. yrittämällä tarttua sitä etutassusta). Mun mielestä tänään toimi tässä Taon mielentilassa kivasti, leikki tavallaan loppui vähän kesken, niin että Taolla säilyi korkea motivaatio saada lelu takaisin ja se oli valmis tekemään innokkaammin töitä sen eteen. Kiitos Marikalle ja Hellulle mieltä avartavista treenikeskusteluista viikko takaperin. :)

Mutta ihan superkiva fiilis jäi treenien jälkeen! Tao teki niin hyvällä draivilla että näin jo haaveideni silmissä kuinka se "isona" koirana on näyttävä tokokoira. Isolla tarkoitan psyykkisesti valmiina. Koska keskenhän Taon matka vielä on paitsi taitojen, myös kypsyyden osalta. Mutta suunta tuntuu olevan oikea, matkaan mahtuu välillä huonompia päiviä, mutta sitten on kiva muiltakin kuinka se on edistynyt ja muuttunut edukseen jo kesäänkin verrattuna. Ja tällaiset treenit saavat ohjaajan hymyn korviin. :-)


Iltatokottelut

Oli tänään vähän hitaanlainen olotila tavoitteellisten tokossa, liekö 5h unta yövuoron jälkeen vaikuttanut asiaan..

Taolainen oli söpö. Eikös se kuvaa tokokoiraa hyvin? Saako sillä pisteitä, ainakin kokonaisvaikutukseen?

Tehtiin kolme vauhtiluoksetuloa. Hetsasin hyvään vireeseen ja jätin vauhdikkaasti istumaan, teki molemmat luoksetulot hyvällä vauhdilla ja asenteella ja etenkin ekalla lähti heti luoksetulokäskystä niin lujaa kuin pääsi. Palkka jalkojen välistä. Kolmas luoksetulo semmoinen kilpajuoksuluoksetulo, jossa appari juoksi kilpaa lelulle, peuranvasa voitti eikä ottanut yhtään painetta tästä kilpajuoksuasetelmasta. Mulla on kännykässä lataamani laskuri, johon merkkaan onnistuneet, aika hyvät, aika huonot ja tosi huonot luoksetulot. Mun pitäisi päättää joku raja onnistuneita luoksareita, kunnes uskallan kokeilla pysäytystä tai maahanmenoa. Tai ylipäätään kehitellä vielä tämän laskurin hyödyntämistä. Tällä hetkellä laskurissa on paaaljon enemmän onnistuneita luoksareita. :)

Noutoa tehtiin myös, kahden hypyn yli joista toisen korkeus 50cm. Korkeammalla hypyllä haen vakaata puruotetta. Appari vielä lähti tässäkin juoksemaan kilpaa. Piia fiksuna ihmisenä bongasi, mistä noutokapulan hitaat nostot johtuvat - kapula on peuran kuonoon liian pieni! Se joutuu hamuamaan sen maasta, eli nyt isompi kapula kehiin. Ohjatun noudon kapulan nosto sujui vauhdikkaammin.Takaisintulovauhti hyvä.

Kaukoissa hypyt takapalkkana. Sivulletulo hidas, maahanmeno hidas, ylösnouseminen vaikea/ei pystynyt, takapalkka auttoi ja nyt täytyy vaan varmaan kehua näissä enemmän joka välissä että koira tietää tekevänsä oikein, jos sitä kautta löytyisi itsevarmuutta. Tässäkin itsevarmuus on kovasti aaltoilevaa sorttia, luulin että ahdistumisista oli jo päästy koska niitä ei ollut aikoihin tullut. Kotona voidaan tehdä kokeenomaisemmin näitä. Olin jo lopettamassa kaukotreeniä Taon nihkeilystä hermostuneena, kun se alkoikin pomppia mua vasten ja muut sanoivat että jatka nyt hyvä ihminen. Niin tehtiin loppuun yksi m-i-vaihto ja siitä palkaksi hyppy.

Seuruu kohti erinäköisiä häiriöitä (matkin törkeästi Piian treenin ;)). Kieputtiin kolmen ihmisen välistä ja ympäri, paikoin oli tosi ahdastakin (kun seisoivat mokomat niin lähekkäin ;)) mutta Tao ei tuntunut edes huomaavan heitä. Sitten seurautusta kohti seinää, eka kävellen ja toka juosten, taas Tao vaan seurasi vieressäni silmät säihkyen eikä näyttänyt edes huomaavan mitään seinää. Mahtava!

Istumisia liikkeestä, palkkasin namilla istumisen ja istumassa pysymisen. Alkuun yritin heittää namin Taon suuhun - huonolla menestyksellä - ja meinasin tulla opettaneeksi että istu-käskyllä istutaan ja sitten hypähdetään taaksepäin. Sitten, kuten Hellu sanoi, rauhoitin omaa toimintaani ja laitoin oman sisäisen puudeliuteni aisoihin ja jatkettiin harjoitusta hallitusti.

Pienet seuraamisen pyörimiset vielä molempiin suuntiin, kivasti käytti takapäätään ja piti aika hyvin päänsä paikan. Muutama ruutuun lähetys, juoksi varmasti mutta jostain syystä jäi aivan ruudun etureunaan.

Ja ainiin tunnari! Kuusi kapulaa, etäisyys viitisen metriä. Tehtiin alku liikkiroitna ja Tao ei oikein tajunnut että mitä mä siinä pyörin, sekin olisi pyörinyt mukana. :-D Meni hyvällä asenteella, etsi mun mielestä ihan hyvin ja toi oman. Tehtiin kaksi kertaa, ekalla palautuksesta vauhtipalkka, tokalla palautus eteen ja palautuksessa vielä pieni kapulan veto.

Paikkaistumisessa pysyi hyvin paikoillaan, varmuutta on tullut mukavasti. Takaisinpalatessa annan aina namin korkealta, koska Tao näyttää niin vaivautuneelta kun palaan kehänauhalta sen luokse. Paikkamakuu muuten jees, mutta oli vääntäytynyt tosi outoon asentoon, oli jotenkin puolikylkimakuussa mutta ei ihan. Eka maahanmeno hidas, siitä huomautus ja uusi yritys jossa tiputtautui alas just hyvin. Istumaannousu hidas ja hieman vaiheittainen mutta lähti heti mun käskystä nousemaan ja ehkä kun makuuasento oli niin outo, ei olisi voinut suoriutuakaan tästä tuon nopeammin. Eli nyt käänteishoukuttelun ja tönimisen avulla työstämään paikkamakuuasentoa. :)

Treeni-idea, laitan tähän ylös että muistan: Koira istumaan, kolme hyppyä ympärille (taakse, molemmille sivuille). Lähetetään hypyille sanallisilla käskyillä + vartaloavulla (oikea, vasen, out). Brandelin koulutuksessa käytettiin leluja hyppyjen sijaan. Tällä voi rikkoa ennakoimista esim. ruutuunlähetyksessä tai noudossa.

Paljon oli treeneissä sisältöä, ihan hengästyttää kun lukee nämä. Mutta harjoitteet oli lyhyitä eikä meinattu keksiä tekemistä 2x10minuutiksi. Kotona treenien jälkeen Tao villitsi Bensonia leikkiin, löi tassulla ja hyppi hassun näköisiä sivupomppuja. Ja yritti saada muakin innostettua johonkin. Ei ollut väsynyt hän ainakaan. :)

Buudelilla oli tärkeä pesti yötyöläisen unen valvojana. Noh, tiedä häntä valvomisesta, siinä se kuorsasi pää tyynyllä, peiton alla mun kainalossa.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Plääh.

Meillä on ihanat metsät talon lähellä, ja pari päivää sitten löysin ihan mahtavaa jälkimaastoa aloittelevalle jälkikoiralle: sammalpohjaista harvapuista kumpuilevaa metsänpohjaa. Kuinka kivoja jippoja sinne saa koiralle ratkottavaksi ja onnettomalla suuntavaistolla varustettu jäljentekijäkään ei voi pahasti eksyä.

Niinpä käveltiin eilen sinne ja tein arviolta puoli kilometriä pitkän helpon jäljen, seitsemän esinettä. Jana noin 4m pitkä. Jätin jäljen vanhenemaan puoleksi tunniksi.

Jäljen vanhenemista odotellessa Tao ja Benson painelivat takaa-ajoleikkiä (absurdia, mutta pieni ajoi isoa) ja oli mukavata. Niinpä en tajunnut epäillä mitään pujottaessani Taolle jälkivaljaat, vähän harmistuneena vaan mietin että miksi se on noin nihkeen näköinen, ei mikään intoa puhkuva jäljelle lähtevä harrastuskoira. Lähetin janalle, jolla näytti että koiralla ei ollut mitään intressiä laskea kuonoa alas. Otin pois ja lähetin uudelleen, sitten pysyi kuono alhaalla ja jälki nousi. Jotenkin jäljestys oli heti alusta alkaen kovin vaikean oloista, kuono tahtoi nousta ja koira näytti siltä ettei sitä kiinnostaisi paskan vertaa. Mun hyvä mieli alkoi haihtua ja ärtymys tulla tilalle, ja lopulta mulla meni hermo ja ärähdin turhan lujaa ja läimäytin Taoa. Järkikin sen kertoo ettei olisi missään nimessä tämän koiran kanssa kannattanut. Tao tuli kovalla liehakoinnilla mun päälle, hyppi vasten, pyrki suuhun, kaatoi mut selälleni varvikkoon.

Siinä halasin koiraa ja rapsuttelin hetken, syötin nameja, sitten lähdettiin yrittämään uudelleen. Koira jäljesti nyt todella huolellisesti, mutta häntä aivan alhaalla. Löysi kepin ja ampui sille kuin hukkuva oljenkorteen. Leikki kepillä mun kanssa raivokkaasti ja sai nameja ja paljon nostattavaa kehua. Ongelmana oli, että mä en kuitenkaan saanut nollattua omaa ärtymystäni eikä Tao täysin rentoutunut. Siitä tuli epävarma. Jäljesti pari metriä, kääntyi mun päälle liehakoimaan, mä hoin jälki-sanaa, taas löytyi keppi ja leikittiin sillä. Kehumiset vain pahensivat tilannetta, jos kehuin Taoa sen ollessa jäljellä se suorastaan juoksi luokseni. Mielentila vaan paheni, alkoi varmistella useammin ja useammin, mulla alkoi pinna kiristyä ja käskin jatkaa jäljestämistä käskevään sävyyn. Eihän siitä mitään tullut. Koira rupesi pyrkimään pois jäljeltä. Lopulta tajusin itsekin lopettaa tämän sirkuksen ja raahasin koiran pois, vaihdoin jälkiliinan Bensonille ja lähdettiin puuhastamaan samaa jälkeä. Täytyy sanoa että oli oikeaa hermolepoa jäljestää koiran kanssa, joka meni hirveällä innolla eteenpäin. Tai no, Bensonin into vaikuttaa sen jäljestystarkkuuteen. Taolla on paljon enemmän ymmärrystä ja ajatusta touhussa mukana. Benson sai kuitenkin hyvää mielenvirkistystä ja mä tuulettaa päätäni. En tiedä miten hermostuinkin niin kovasti, yleensä saan mielestäni hyvin maltin pidettyä Taon kanssa. Enkä tiedä miksi se oli tänään tällaisella fiiliksellä, koska viime viikot se on ollut rento ja innokas ja mä olen ollut ihan supertyytyväinen siihen. Ainoa syy mitä voin epäillä, oli että kielsin sitä (rauhallisesti tosin) menemästä jäljelle omatoimisesti, kun se ei vielä ollut liinassa. Tai että valjaista pitäisi vaan naksutella sille kivempi juttu. Ei se tosin niiden pukemiseen yleensä näin nihkeästi reagoi. Ehkä se vaan miettii liikaa? Ehkä mä itse olin vähän väsynyt, ongelman syy?

Käveltiin jäljeltä kotiin vaitonaisina, Tao takanani jolkottaen. Kotona Henkka sai pestä koirien tassut, mun ei tehnyt mieli katsoa saati koskea Taoon. Kuivasin kuitenkin sen tassut. Tao katsoi mua sydäntäsärkevästi silmiin ja työnsi kuononsa hiuksiini. Ärtymys unohtui ja aloin rapsuttaa ja kehua koiraa. Tao alkoi heti sählätä ja liehakoida ihan hirveästi, en oo varmaan koskaan nähnyt sen vaihtavan niin monta kertaa ja niin nopeasti asentoa. En voinut kuin nauraa mikä villitsi sitä vielä enemmän. Se oli niin täynnä intoa ja miellyttämishalua, että mentiin vierashuoneeseen tekeen pikku tokotreenit. Tao seurasi hyvässä ryhdissä, silmät säihkyen katsekontaktia pitäen. Kehut tuntuivat nostattavan sen toiseen atmosfääriin ja se pomppi 1m loikkia ilmaan. Tehtiin vielä jääviä ja kaukojen aloituksia, kaiken teki niin nopeasti kuin pystyi. Myös se hämmästytti että katsoa killitti mua rohkeasti silmiin, ei yhtään ollut anteeksipyytelevä.

On se uskomaton. Miten se voi pienen ajan sisään syöstä mut ahdistukseen ja ärtymykseen, ja toisella hetkellä tehdä niin onnelliseksi? Ja olen niin ylpeä siitä, että se pystyi mun hermojenmenettämisestä huolimatta liehakoimaan - ei muuttunut passiiviseksi, ei pyrkinyt pakoon. Kesällä vielä, jos ahdisti, reaktio oli väistäminen ja koomailu. En sano etteikö näitä edelleenkin joissain hankalissa tilanteissa, kuten toisinaan luoksetulossa, esiintyisi. Taolle on tullut ikää  lisää ja ehkä se on saanut lisää itsevarmuutta. Uskoisin että hyvää on tehnyt myös se, että ollaan paljon leikitty sellaisia leikkejä, joissa Tao saa olla mua kohtaan vahva ja mä olen altavastaajana ottaen sen leikkihyökkäykset vastaan ja väistelen niitä. Saatan kiljahtaa sille 'susijengi', ja se syöksyy mua kohti pomppien vasten ja tavoittelee kättäni hampaisiinsa tai yrittää napata mun hiuksiani suuhunsa ja mä pidän sitä kauempana itsestäni. En ole suunnitellut tämmöisiä leikkejä, mutta jotenkin on tuntunut tärkeältä vahvistaa Taon röyhkeyttä mua kohtaan. En voisi kuvitellakaan tietynlaisia koiria nostattavani tällä tyylillä, mutta Taon kanssa tiedän että saan leikin helposti lopetettua raivoisassa vaiheessakin.

No anyway, on aika epäonnistunut olo tämän jäljen jälkeen enkä tiedä mitä tekisin vai tekisinkö. Ja silti tekisi mieli mennä pian uudelleen, antaa enemmän tilaa ja vapautta Taolle, katsoa jos voisin pehmeästi kertoa sille mitä siltä odotan, säilyttää malttini. Välillä mulle tulee Taon kanssa sellainen tunne, että en ole riittävän taitava kouluttamaan sitä. Mutta on se silti niin rakas ja ihana hurjapääpehmokoirani mun, isolla sydämellä varustettu <3 Koira joka kouluttaa mua ihan yhtälailla kuin minä sitä.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Maria Brandelin koulutus

Viikonloppuna huipentui vuoden rahankeruu ja ideointi aivan mahtavaan Maria Brandelin koulutukseen. Kiitos mahdollisuudesta osallistua! :)

Tässä on alla jotain muistiinpanoja koulutuksesta, ja kuten aina todettu, myös nämä muistiinpanot on tehty mun ymmärrykseni valossa eli eivät välttämättä ole niinkuin kouluttaja oli ne tarkoittanut. Tällä kertaa opetuskieli englanti vielä häiritsi kuullun ymmärtämistä. :) Suluissa on omia pohdintoja. Koulutuksessa olleet, laittakaa yksärillä korjaus- tai lisäysehdotuksia. :)

Maria piti alkuun teorialuennon Kennelpiirillä.

- Koira ja ohjaaja ovat tiimi. Ohjaajan kunnianhimoisuuden noustessa tiimihenki usein katoaa. Kilpailu tulisi nähdä koiran osaamistason testaamisena, (ei ohjaajan himoitsemien tittelien keräämistapana.)
- Suunnittele treenit ja näe vaivaa, jotta saat koirasi tekemään niin hyvin kuin mahdollista.
- Treeni on peliä. Opeta koira haluamaan pelata kanssasi.

Treenaaminen kohti kilpailuja kulkee vaiheittain:
1) perustaitojen kehittäminen/parantaminen (yhteistyö, psyykkiset ja fyysiset valmiudet jne)
2) liikkeiden osa-alueet, harjoitukset
3) liikkeiden ketjuttaminen, palkkaamattomuus
4) kisanomainen treenaaminen

Tavoitteita:
- balanssi - koira motivoitunut ja innostunut, mutta keskittynyt, ei keitä yli

1) Perustaitojen kehittäminen
- Esim. noudon voi leluilla treenata hyvälle mallille, kunnes vaihtaa noutokapulan tilalle
--- nopea lelun nosto
--- nopea käännös takaisin kohti ohjaajaa
---- treenataan näitä kahden lelun leikillä (heitetään toinen lelu, koira saa hakea sen, palatessa iskee kiinni ohjaajan kädessä olevaan leluun)
---- leikin avulla työstetään koiran vauhtia, voimaa, lihaksia ja kehonhallintaa sekä ASENNETTA

2) Liikkeiden osa-alueet
- Jokainen tokoliike pilkotaan pieniin osa-alueisiin, jotka treenataan erillisinä harjoitteina varmoiksi ja ketjutetaan kokonaisiksi suorituksiksi
- esim. seuruussa voi ottaa treenin kohteeksi pelkät käännökset, pyöriä ympäri molempiin suuntiin niin että koira saa harjoitella paikan, katsekontaktin pitoa ja takaosan käyttämistä

3) Liikkeiden ketjuttaminen
- Palkkaamattomuustreeneillä opetetaan koiraa tekemään kauemmin ja kauemmin töitä hyvällä asenteella palkan eteen
- Ketjuttamalla: esim. seuraamista-nenäkosketus-luoksetulo-palkka
--- jos ketjuttamistreenissä koira tekee virheitä, laita ne mieleen, älä puutu tässä treenissä vaan treenaa erillisinä harjoitteina yksittäiset osaset varmoiksi, ennenkuin ketjutat taas (Kuinka usein sitä kuitenkin puuttuu niihin koiran tekemiin virheisiin, vaikka eivät edes olisi sen treenin kriteerinä!)
--- ketjuttamistreenejä voi tehdä, jos koira osaa parikin asiaa (käytä mielikuvistusta!)

4) Kisanomaiset treenit
4.1) Liikkeiden alut
4.2) Liikkurointi
- kovaääninen/hidas/virheitä tekevä liikkuri
4.3) Liikkeiden välit (kisanomainen palkkaus)
4.4) Ympäristö
- Mieti mitä kaikkia erilaisia häiriöitä / tilanteita kisoissa voi tulla vastaan. Opeta koira rakastamaan kilpailutilanteita! Ota häiriöt mukaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa koiran koulutusta.
--- koira juoksee lujaa kohti yleisöä (lelu aivan ihmisporukan lähellä, lähetys kauempaa lelulle)
--- joku kuuluttaa (toko tunnetuksi kun puistossa kuulutat kun kaveri treenaa ;))
--- ihmiset taputtavat
--- ihmiset kävelevät ohi

Treenien suunnittelu:
1) Mieti mitä haluat treeneiltä? Tavoitteenasettelu
2) Pilko suoritus pieniin osiin
3) Opeta koiralle yksi suorituksen osanen kerrallaan
4) Yhdistä osat kokonaisuudeksi
5) Käytä aktiivisia ja passiivisia palkkioita (koira liikkeessä/paikallaan)

Suunnittele treenit niin, että koiraa saa hyviä kokemuksia. Riittävän helppoja treenejä vieraassa paikassa.

Tarkkaile koiraa suorituksen aikana / videota hyväksi käyttäen:
- tekikö koira hyvää työtä?
- millainen on kokonaiskuva?
- mitä yksityiskohtia pitää hioa?
- Mitä teen seuraavaksi?

Kun koira osaa, laita se osaamaan vielä paremmin!
- ylitreenaa (esim. paikkamakuu, pidempi aika)
- häiriötreenaa
--- Maria näytti videon kaukojen treenaamisesta, jossa muutaman metrin päässä koiran edessä oli meluavia ihmisiä, Maria käskytti kaukovaihdot sanallisesti koiran takana seisten

Sitten käytännön osuuksiin:

KOIRAN ONNISTUESSA
- anna merkki (naksautus, merkkisana esim. jes, zip, zup)
- aidosti iloiset kehut! Palkkaa niin että koira oikeasti palkkaantuu!

VIRHEEN SATTUESSA
- merkkisana (esim. oho, ups, auts) - huomauta koiralle ystävällisesti
- mahdollisuus jatkaa ko suoritusta keskeytyy hetkeksi (mutta esim. paikkamakuussa ei kannata ottaa koiraa pois ja aloittaa tekemistä uudelleen, ettei koira opi että virheen sattuessa pitää poistua - eli mieti kulloiseenkin liikkeeseen sopiva keino!)
- älä paineista koiraa!


TUNNARI
Alkeisopetus:
- Opeta koira aloittamaan työskentely aina määrätystä kohtaa; tunnaririvistön vasemmalta/oikealta laidalta, ympyrän etulaidasta
- Ole tunnarin alkeisopetuksessa lähellä kapuloita, jotta pystyt tarkkailemaan koiran työskentelyä ja tarvittaessa puuttumaan siihen
- Jos koira tekee tunnarilla virheen, sano merkkisana (esim. ups, oho, auts, oijoi) ja ota koira ystävällisesti pois. Koira saa pitää pienen tauon, saa rapsutuksia, ja pääsee sitten yrittämään uudelleen. Älä luo koiralle painetta! 
-- virheitä:
--- koira katsoo sinuun haistellessaan kapuloilla
--- koira maistelee kapuloita
--- koira ei aloita tunnaririvistöllä reunalta vaan keskeltä
--- koira nostaa kuonon ylös kapuloilta
--- koira menee oman yli
--- koira koskee tunnareita tassullaan
- ohjaajan hiljaa oleminen = kaikki hyvin
- Maria opetti myös kevyen nenäkosketuksen tunnarille, eli siinä koira alkuun opetetaan ilmaisemaan oma kapula pysähtymällä ja painamalla nenä kevyesti kapulaan

Vauhdin kasvattaminen
- paluuvauhti: koira jätetään parin metrin päähän tunnareista, ohjaaja peruuttaa 30m päähän. Koira lähetetään tunnarikapuloille ja palkataan paluu vauhtipalkalla. Voi aloittaa treenaamisen myös pelkällä koiran mielentilan treenaamisella: koira lähetetään syömään makupaloja jotka aseteltu parin metrin päähän maahan (rauhoittava vaikutus), siitä koira takaisin luokse vauhtipalkalle

ASENNE
- Koiran pitäisi oppia olemaan se, joka aktivoi ohjaajaa eikä päinvastoin. Muista: mitä enemmän sinä teet töitä, sitä vähemmän koira tekee.
--- jos koira ei tee jotain ---> tylsyyttä seuraa, jos koira tekee ---> huippukivaa!
--- aluksi opetetaan koiralle, että jos se ei huolehdi kontaktista ohjaajaan, se menettää mahdollisuuden palkkaan. Esim. Koira pyydetään perusasentoon. Avustaja luo häiriötä (esim. kutsuu koiraa pois). Jos koira menee ansaan ja poistuu ohjaajan luo kutsuttaessa, avustaja vetää koiran hihnassa pois, ohjaaja leikkii ja iloitsee lelun kanssa ja koira joutuu vain katsomaan sivusta. Vasta kun koira tavoittelee kovasti kohti ohjaajaa, se saa mahdollisuuden uuteen yritykseen.
--- ohjaaja lähtee kävelemään. Kun koira tulee hänen sivulleen, siitä iloinen palkkaus. (Sivulletulon kriteeri ei välttämättä aluksi voi olla kovin tiukka.)
- Jos koira on hidas, nappaa palkka (lelu, nami) sen nenän edestä pois. Vaikutusta voi tehostaa koiran mukaan esim. lällättämällä lelun kanssa.

LEIKKEJÄ
- Patoamisleikit: käänteisesti ketjuttamalla opetetaan yy-kaa-koo-jes--- koira saa iskeä leluun kiinni. Jos koira meinaa karata lelulle ilman lupaa, lelu suojataan, ei kielletä koska ei haluta lannistaa koiran halua ottaa lelu. Pidennetään patoamisaikaa ja -matkaa. (Toimiiko silmää käyttäville koirille? Taon kanssa tein tätä, kunnes se muuttui niin maanisen näköiseksi eikä meinannut pystyä vapautumaan lelulle, ja tämän jälkeen aijasi alastulokontaktillekin että mietin teenkö tätä enää)
- Lelun vaihto: kaksi samanlaista lelua käsissä. Koira iskee toiseen --- jes! ja vetoleikkiä --- muututaan passiivikeksi --- näytä koiralle toista lelua --- kun koira vaihtaa tähän --- jes! ja vetoleikkiä. (Lelun arvo kasvaa, tulee voimaa lisää, treenaus tavallaan vaihtokaupan tekemistä...)
- Lelun nopea nostaminen ja nopea palauttaminen ohjaajalle: pidä koiraa pannasta kiinni --- heitä lelu --- vapauta koira lelulle --- kun koira nappaa lelun - jes! --- ja koira houkutellaan palaamaan mahdollisimman nopeasti takaisin luoksesi kädessäsi olevalle toiselle lelulle. Tarvittaessa, jos koira ei tee tiukkaa kurvia lelun napatessaan, siirry pari metriä vasemmalle (/oikealle)

KUUNTELUHARJOITTELUA
- Koiraa hetsataan lelulla. Saa iskeä leluun tietyllä sanalla (esim. vapaa). Sanotaan aluksi häiriösanoja: pappa, valta, laama jne. Pitää malttaa kuunnella oikea sana.
- Koira laitetaan istumaan. Viedään tai heitetään lelu sen eteen, taakse ja molemmille sivuille. Saa ottaa sen lelun, mikä suunta sanotaan. Maria opettaa koiralle erillisen sanan, jolla saa ottaa koiran takana olevan lelun (Out). Muita sanoja voivat olla esim. Tässä (koiran edessä oleva lelu), Vasen ja Oikea. Jos koira menee väärälle lelulle, appari estää sitä saamasta lelua esim. astumalla lelun päälle. Älä huomauta koiralle voimakkaasti, koska halutaan että koira uskaltaa yrittää.
- ÄLÄ käytä vartaloapuja kuunteluharjoitteluissa!

LUOKSETULO JA LUOKSETULON STOPPI
- jos koira ei luoksetulon jätössä toimi oikein esim. nuuhkii tai vinkuu, älä kutsu sitä luoksesi
- rakenna itseäsi kohti juoksemisesta vahva positiivinen tunnekokemus koiralle (paljon onnistumisia, paljon nopeita luoksetuloja, palkkaus eri kohdista ja eri tyyleillä, koira jätetään luoksetulon alkuun korkeassa vireessä jne)
--- alkuun vauhtia tehdään pitkien luoksetulomatkojen kautta, sitten...
--- opeta koira juoksemaan läheltäkin lujaa
- jos koira tulee huonolla vauhdilla, käännä sille selkäsi ja lähde kävelemään pois lelun kanssa lällätellen, ts. koira tuli niin hitaasti että menetti mahdollisuuden palkkaan.
- älä koskaan pysäytä koiraa luoksetulossa, jos se yhtään ennakoi pysäytystä
- Pysäytyskäsky tarkoittaa pysähdy HETI!
--- opeta aluksi lyhyemmältä matkalta, lähellä seisten, sitten kasvata matkaa
- Koiran reaktio nopeammaksi käskysanaan saadaan nopeammaksi takapalkkaa käyttäen niin, että työstetään takapalkalle kääntyminen nopeammaksi. Koiraa kutsutaan luokse, vapautetaan luoksetulosta suoraan takapalkalle (esim. edellämainitulla Out-sanalla). Appari juoksee koiran kanssa kilpaa takapalkalle. Voi olla, että koira täytyy opettaa kilpailemaan apparia vastaan (opettaa että saa juosta kilpaa)
- Marialla useita tapoja opettaa luoksetulon stoppi, esim. isoa kosketusalustaa käyttäen: koira opetetaan iskemään etutassunsa alustalle ja pysähtymään siihen. Koira ei saa koskaan oma-aloitteisesti pysähtyä tälle targetille vaan ainoastaan ohjaajan käskystä. Targetille meno opetetaan tarjoamisen kautta, palkkaustyylejä: passiivinen palkka, käänteinen houkuttelu (jähmettää koiraa) tai palkka koiran takaa. Koira ei saa koskaan hakea alustaa katseella. Jos stoppia ei tule, koira juoksee alustan läpi.

KÄÄNTEINEN HOUKUTTELU = Opposite luring
- Opetetaan koiraa luopumaan kämmenellä olevasta namista. Koira saa ottaa namin vasta vapautussanalla. Kriteeri: koira ei saa kääntää päätä/etuosaansa poispäin namista ts. väistää sitä vaan pitää pystyä olemaan paikoillaan.
- tällä saadaan esim. koiran mielentilaa muutettua suorittevana olevalle liikkeelle otollisemmaksi (esim. kaukojen treenaus häsläävän koiran kanssa, saadaan koira keskittymään tämän avulla ennen harjoitusta tai tarvittaessa harjoituksen välissäkin voidaan tehdä tätä)

KOIRA MENEE MAKUUASENNOSSA LONKKALEVOLLE
- käske koira maahan
- käytä käänteistä houkuttelua koiran kuonon edessä
- töni koiraa
- vapauta koira namille, jos pysyy tönimisestä huolimatta aloillaan

TASSUJEN LIIKUTTAMINEN LIIKKEESTÄ SEISOMISEN YHTEYDESSÄ
- käske koiran pysähtyä
- käytä käänteistä houkuttelua koiran kuonon edessä (ts. kasvata kiusausta astua eteenpäin)
- huomauta ystävällisesti jos koira ottaa askeleen eteenpäin
- Kasvattaa koiran suoritusvarmuutta ja vahvistaa koiran paikallaan pysymistä: jos koira pystyy edessään olevasta namista huolimatta seisomaan aloillaan, on ilman houkuttelevaa namia seisominen helppo juttu

MERKKI
- Kasvata merkin arvoa, aloita merkin sisältävän liikkeiden treenaus tekemällä merkki tosi vahvaksi
- esim. kosketusalusta 1m merkin taakse, koira juoksee alustalle, rauhallinen kehu, palkka taakse

RUUTU
- Maria opettaa koiran tarjoamaan ruudun paikkaa ruudun takareunan päällä (mieti mieti kannattaako... :))
--- Opetetaan koiralle hyvä stoppi (esim. niin, että koira lähetään juoksemaan poispäin, esim. kiertoon, ja heitetään vinkupallo kovaa maata vasten samalla stoppi-käsky sanoen -- koiralle nopea reaktio)
--- Testaa osaaminen: Pysäytä koira 2krt ruudun etureunalle, 3. kerralla ole hiljaa jolloin koiran pitäisi tarjota ruudun takareunaa. Jos koira jää etureunalle, sano oho ja vie se oikeaan kohtaan / käy näyttämässä oikea kohta
- ongelma: koira kyylää ruudulle, rikotaan kaavaa: lelut sivuille ja taakse. Väliin vapauta sivulla olevaan leluun, välillä takana olevaan leluun, välillä ruutuun. Koiran opittava kuuntelemaan. Kiva harjoitus :)

NOUTOKAPULAN LUOVUTUS PURESKELEMATTA
- opetetaan koiralle millaista puruotetta siltä toivotaan:
- tätä voi ja alkuun kannattaa treenata leluilla mutta myös muilla esineillä :)
- koira seisomis/istumisasentoon
- anna koiralle noutokapula, vedä molemmistä päistä kiinni pitäen varovasti poispäin. Koiran pitäisi purra tiukemmin kiinni kapulaan ja pitää vastaan, mutta ei saisi alkaa vetoleikkiin. Kun koira puree vakaasti ja pitää vastaan, naksautus/merkkisana ja koira saa palkan. Naksutin ja palkka ovat kädessäsi treenin aikana.
- Jos koira puree/ottaa kapulan liian syvälle suuhun/menettää otteen --- oho! --- ota kapula pois koiralta (tarvittaessa väännä suu auki ja ota kapula pois) --- koira menettää mahdollisuuden palkkaan --- pieni tauko --- uusi yritys
- kun alkaa sujua, vaikeuta harjoitusta:
1) vedä --- päästä sekunniksi (kasvata aikaa) --- vedä --- naksautus/merkkisana --- palkkaa
2) koira nostaa noutokapulan maasta
3) nosta koiran virettä leikittämällä sitä ennen vetoharjoitusta tai lähettämällä se esim. putkeen/kiertoon ja siitä noutokapulalle

torstai 24. lokakuuta 2013

Treeni-iloa

Innostuin Taon kanssa tekemään jälkeä, sitten kyllä tuli tietenkin lumi ja kovat vesisateet. Mutta muutama jälki ehdittiin tehdä ja varmaan tullaan ehtimään ennen kuin talvi tulee. Tao on alkanut innostua jäljestämisestä. Se on näköjään kaveri, joka vaatii kaikkeen tekemiseen oman aikansa, ennenkuin syttyy. Siinä missä puudeli syttyy heti ja tekeminen on sen mukaista (= kovaa sählinkiä), Tao makustelee ja tuumailee että onkohan tää nyt mun juttu. Ja sitten kokemuksen kertyessä alkaa innostua enemmän ja enemmän. Sama homma jäljestämisessä, vielä kesällä se meni niin hitaasti ja sen näköisenä ettei kiinnostanut ihan hirveästi, taas jos olis ollut jonkun lampurin puhelinnumero pikavalinnoissa niin olisi lähtenyt hyvä työkoira myyntiin (vitsi vitsi!). ;) Nyt viimeisimmissä jäljestyksissä olen tallonut jäljen ja ajanpuutteen vuoksi ollaan jouduttu tekemään jälki heti (tavoite olisi että vanhenisi 0,5-1h). Kaveri on ollut puuhun sidottuna ja pomppii jo ilmaan kun tietää että kohta pääsee jäljestämään. Jäljellä vetää vahvalla vedolla, mulle on ensi kertaa alkanut Taon kanssa tulla se oksienväistämisefekti, kun vauhtia on sen verran enemmän että oksat vaan vilisee. Välillä Tao löytää lähes tulkoon kaikki kepit, viime kerralla tuntui ettei se huomannut niitä yhtään. Kuulin Brandelin opissa olleilta, että voisi tehdä useamman lyhyen jäljen jossa kussakin yksi keppi. Jos koira menee kepin yli, sen annetaan mennä pari metriä eteenpäin, sitten se pysäytetään, näytetään maassa olevaa keppiä, todetaan että oho miten kävi, ja koira menettää mahdollisuuden jatkaa jäljestämistä. Näin roheaa konstia en vielä uskalla herkälle pyhäkoululaiselleni käyttää, ettei alkava jälki-innostus tyssää heti alkumetreillänsä, mutta ajattelin että kasvatan keppimotivaatiota etsittämällä niitä, ihan omana harjoitteena.

Tao rakastaa kantaa esineitä suussansa. Tämän sai Henkka karvaasti lauantaina kokea talvirenkaita Teiskossa vaihtaessaan. Yhtäkkiä hän huomasi, että maassa oli yksi öljyinen autonmutteri vähemmän kuin hetki sitten. Mustavalkoinen ystävä oli siinä hetkeä aikaisemmin kiehnännyt, joten hänestä tuli hetkessä pääepäilty. Henkka kutsui Taoa, joka tuli veikeän näköisenä huuli mutrulla luokse ja sylkäisi mutterin Henkan eteen. Mietimme millaista lauantai-hupia olisikaan syntynyt, jos Tao olisi nielaissut mutterin.


Herra Moilanen


Olin viikonlopun Maria Brandelin toko-opissa ja kirjoitin muistiinpanoja kynä sauhuten. Ajattelin niitä tännekin laittaa, kunhan ehdin. Paljon heräsi oivalluksia, ja monesti tuli tunne että "niin tietysti". Hirmuisen loogisia ja järkeenkäypiä neuvoja Marialla oli!

Me aloitettiin Taon kanssa luoksarilla, ja kuten aina käy kun yrittää ongelmaa jonkun hyvän kouluttajan edessä demota, sitä ei tapahdu. Niin tuli Taokin innokkaasti luokseni. Tämän jälkeen Maria pyysi mua näyttämään, kuinka olen luoksetuloa treenannut, ja näytin kaksi erilaista palkkaustapaa, 1) jossa lähden juoksemaan poispäin vetolelu kädessä ja Tao ampuu leluun kiinni ja 2) jossa pidän lelua takanani ja Tao juoksee siihen jalkojen välistä. Tämä viimeinen palkkaustapa taisi yleisössä kirvoittaa pientä naureskelua, ennenkuin näkivät että kyllä se todella mahtui jalkojen välistä juoksemaan! :) Maria sanoi että nämä ovat hyviä harjoitteita. Nyt täytyy luoda Taolle vahva historia onnistuneita luoksetulokokemuksia. Niinpä tietysti! Vaihtelen palkkaustapaa ja palkkauksen ajankohtaa, ensin luoksetulon vauhti tehdään pitkältä matkalta (yli 25m), sitten matkaa aletaan lyhentää tavoitteena, että lyhyemmältäkin matkalta Tao tulisi yhtä lujaa. Vien Taon leikittäen luoksetulon aloituskohtaan, jätän sen ilman odotteluja (jotta vire säilyy hyvänä), kävelen reippaasti pois ja kutsun samantien.

Maria puhui paljon Basics-treenaamisesta, jossa leikin ja lelujen avulla harjoitellaan tokossa vaadittavia taitoja. Leikkimällä voi esim. noudon osa-alueita treenata tosi hyviksi ennenkuin ottaa edes noutokapulaa esiin. Maria neuvoi meille erilaisia leikkejä, ja tuntui että mulle avautui oikea leikkimisen maailma ja olen sen jälkeen varioinut vielä lisää erilaisia leikkejä. Tehtiin mm. kahden lelun leikkiä, jossa Tao vaihtaa toisesta vetolelusta toiseen. Tao on himppuverran syttynyt tuohon vetämiseen. Se on ihan hurjan vahva! Mitäs sitä muuta ton kokoiselta elukalta voisi odottaakaan. Oon leikkinyt sen kanssa viime päivinä niin paljon vetoleikkejä, (kuolleen) lelun perään säntäämistä, nopeaa lelun nostoa ja nopeaa paluuta takaisin, leluun iskemistä yms. että mulla on selkä, kädet ja kyljet ihan kipeinä. Tämä leikkiminen käy hyvästä kuntoilusta!

Tao on vastannut hyvin lisääntyneeseen leikkimiseen, ja sillä on ollut hyvä vire eikä se ole ahdistunut reiluun viikkoon treenin aikana. No, mitä nyt pienesti kun treenattiin tunnaria Marian opeilla niin, että vähäeleisesti otin sen pois tunnareilta jos se maisteli kapuloita/meni oman yli. Tao kesti muutaman toiston hyvin mutta sitten sitä alkoi harmittaa, korvat meni luimuun ja se rupesi nöyristelemään. Sain sen kylläkin nopsaan nostatettua takaisin hyvälle mielelle ja sen jälkeen tehtiin vielä yksi toisto, jossa Tao oikein keskittyi ja teki juuri oikein. Mulla on nyt ollut Taon kanssa tosi rento fiilis ja sen kanssa treenaaminen on niin ihanaa! Tuntuu että se on opettanut niin paljon, en tiedä oonko muuta oppinut mutta ainakin suunnittelemaan treenejä niin että onnistuminen olisi hyvin todennäköistä ja olemaan itse aina mahdollisimman hyvällä tuulella, vaikka kaikki ei menisikään niinkuin Strömsössä. Taon luottamus ja innostus puolestaan ovat pikkuhiljaa lisääntyneet ja se selvästi rakastaa treenaamista. Eilen pidettiin välipäivä, tehtiin pitkä metsälenkki. Vein tunnaripihdit toisesta huoneesta treenitavarakaappiin. Tao huomasi ne heti ja häntä alkoi heilua; tehtäiskö jotain?? Lähdin kävelemään poispäin, jolloin Tao liimaantui sivulleni ja alkoi tarjota seuraamista. Myöhemmin Tao rupesi tarjoamaan sivulletuloja kun kuivasin hiuksia, saaden siitä palkaksi hiustenkuivaajan kanssa taistelua. Eli melkein treenitön ilta. ;)



Benson on yllättänyt itsehillinnällään. Kokeilin Marian koulutuksessa näkemiäni harjoitteita puudelille. Puudeli istumaan ja nami avokädellä, ei saanut ottaa sitä ilman lupaa. Yllättävän nopeasti ahne heti-mulle-kaikki-nyt-puudeli hoksasi jutun juonen, ja yllättäen (ja pettymyksekseni ;)) ei käyttänyt ääntä yhtään! Tehtiin myös pitoharjoitteita Marian opeilla niin, että annoin kepin Bensonin suuhun, vedin sitä varovasti molemmista päistä ja naksautin. Tämä sujui hyvin, mutta kun vaikeutin harjoitetta päästämällä vedon välissä hetkeksi irti, Benson heti tiputti kepin eikä se tuntunut millään ymmärtävän mitä siltä odotin, tuijotti mua vaan surkeana (taito jonka Benson osaa paremmin kuin hyvin!). Tao tajusi tämän harjoitteen heti. Bensonin kanssa ollaan tehty myös nenäkosketusta ja pallojumppaa. Vitsit kuinka kätevä tuo jumppapallo on, siinä saa pikkupuudelin treenattua vaikka telkkaria katsoessa! Istun sohvalla, tuen palloa jalkojen välissä, puudeli tasapainottelee pallon päällä ja syöttelen sille nameja harvakseltaan. Kovin pitkää harjoitusta tuossa ei kyllä uskalla tehdä kerralla etteivät puudelin pienet tukilihakset kipeydy.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Lamppu alkaa syttyä?

Meillä oli sunnuntaina Wallistapaaminen. Paikalle pääsi kuusi "pentua" yhdeksästä plus äitimamma. Aloitettiin Woollandiassa paimennuksen merkeissä. Mä kertasin häthätää muilta, että mitä meidän pitäisi Taon kanssa oikein tehdä ja millaista oppimiskokemusta hakea. Pääsin vähän kartalle. Marika-koutsimme kyllä valotti sitten loputkin epäselvyydet ja ohjeisti hyvin!

Ensimmäiseksi mentiin pieneen pyöröaitaukseen, jossa oli muutama lammas keskellä. Tao meni tohkeissaan sisään, olin luullut että se olisi pelännyt mennä niin ahtaaseen tilaan mutta mitä vielä. Lähetin Taon kiertämään lampaita ja pidin sauvaa sen lapaluuhun suunnattuna, näin saatiin taattua se että Tao piti riittävää etäisyyttä lampaisiin. Sauva ei siis tietenkään koskenut, vaan oli sellaisena henkisenä tukena. Myös oli tärkeää tukea sitä, että koira lampaita kiertäessään piti päänsä suoraan eteenpäin eikä kohti lampaita käännettynä, muuten se pienentäisi huomaamattaan etäisyyttään lampaisiin. Taolla tämä onnistui ihan itsestään. Lauman vastakkaiselle suunnalle päästyä käskin Taon maahan. Näitä tehtiin muutama toisto kumpaankin suuntaan, menivät kivasti ja Tao oli lampaille niin kohtelias että siirryttiin pellolle isomman lauman pariin.

Alkuun tehtiin ihan vaan sellaista, että lähetin Taon kiertämään laumaa ja käskin toisella puolella maahan. Sitten kävelin Taon luokse ja lähetin taas kiertämään laumaa. Olin suoraan sanoen aikas pihalla, mutta tämmöinen yksinkertaisella kaavalla etenevä harjoitus sopi mun aivokapasiteetille paremmin kuin hyvin. Tao teki rauhallisella, keskittyneellä asenteella.

Halipus
 Sitten seurattiin taas muiden suorituksia ja jutusteltiin muiden kanssa, olipa kivaa ja voi kuinka taitavia olivat etenkin Jallis-mamma ja Manna-sisko, ja toki myös muut. Aurinko paistoi lämpimästi. Aika kului nopeasti, ja pian oli taas meidän vuoro.

Muistin Wallu-isän omistajan Pirjon ohjeen, että katso koiraa, älä lampaita. Tao haki lammaslauman toiselta puolelta katsekontaktia, johon vastasin. Tuijotettiin toisiamme, ja yhtäkkiä paimennus alkoi tuntua ikäänkuin tanssilta. Hahmotin lampaat tajuntani jollain kaukaisella kolkalla, mutta huomioni ja keskittymiseni oli täysin kiinnittynyt Taoon, joka tuntui olevan ihan yhtä kiinnostunut musta. Tuntui kuin oltaisiin saatu vahva henkinen yhteys. Kun astuin askelen oikealle, Tao siirtyi heti vasemmalle pitäen lampaita mulle. Peruutin ja käännyin vasemmalle, heti Tao myötäili liikkeitäni hakien tasapainoa, samalla intensiivisesti tuijottaen. Peruutin suoraan.  Tao teki pientä siksakkia ja yritti lähteä sivusuuntaan, mutta onnistuin mielestäni reagoimaan sen aikeisiin hyvin, pienillä äännähdyksillä sain kerrottua sille että senkin piti edetä suoraan, ja voi kuinka pienistä merkeistä se ymmärsi mitä yritin sille sanoa ja rupesi kävelemään suoraan. Odota-käskyllä rauhoittelin sen etenemistä, jotteivat lampaat puskeneet ohitseni vaan etenivät maltillisesti. Tao muisti suuntakäskyt ja totteli maahanmeno-käskyä aika kivasti, toisinaan piti sanoa kaksi kertaa käsky. Kun meidän vuoro oli ohi, oli hankalaa saada sitä malttamaan jättää lampaat pellolle, olisi karannut niille koko ajan. Taolla pysyi maltti ihan yhtä hyvin kuin oikeastaan kaikessa muussa tekemisessäkin, ja sen kanssa voisi varmaan paimennuksessa edetä nopeastikin. Nyt pitäisi vaan päästä paimentamaan, ja paljon! :) Paimennuskärpänen ainakin puraisi taas. Taon kanssa on mukava käydä paimentamassa, koska se on aina ihan superkohtelias lampaille. Jotenkin se varmaan kuitenkin huokuu sellaista rauhallisen, ison koiran itsevarmuutta, koska tänä kesänä lampaat eivät ole jääneet haastamaan sitä vaan ovat suosiolla väistäneet. Kyllä on ollut aika kilttejä lampaitakin. :)





Kuva: Lari Tapola

Sen jälkeen käytiin porukalla syömässä, ja sitten ajettiin Mannalaan ja koko revohka pääsi pellolle irrottelemaan. Sosiaalisilla koirilla ei pieniä satunnaisia murahduksia lukuunottamatta tullut mitään riitoja, niiden sijaan juostiin hippulat vinkuen. Tai no, kuka juoksi ja kuka kyttäsi. Tao enimmäkseen paineli menemään. :)



Piu, Kulo, Tao, Manna, Jallis-äiti, Pes ja Pippa

"Vapaa!"

Kahvittelujen jälkeen loppuun vielä pienet tokoilut. Tao oli tosi lahna, hohhoijakkaa. Ei ehkä paras ajoitus kaiken paimentamisen ja juoksemisen jälkeen. Nouto oli kuin hidastetusta elokuvasta ja luoksetulo ihan kamala. Ruutuunjuoksu oli hidas ja paikkakin hakusessa, tosin ei ollut nauhoja ruudussa. Kokeilin tokoilua Taon siskon Kulon kanssa ja se oli ihana. Tao oli ihan villinä kun näki mun tekevän jonkun toisen kanssa, ja sen jälkeen nähtiin seuruuta hyvällä asenteella. En oikein tiedä että mitä tekisin tuon tokoilun suhteen, olen ihan hullaantunut lajiin mutta Taolle se ei tuntuisi olevan ihan ykkösjuttu. Sillä tosin vaihtelee vire ihan jatkuvasti, välillä on tulta ja tappuraa ja vauhtia, ja välillä löysä ja hidas. Ei voi kuin odottaa ja antaa ajan näyttää, mihin meidän tokoilu-ura tästä etenee. :)

Löysä asenne ei onneksi tästä kuvasta välity :)

Muuten ollaan tehty agilitya ja paikkapaikoin tuntuu että ihan kuin pientä flown hetkeäkin alkaisi jo löytyä! Tao on lajissa niin nopea mulle, että monesti tekee mieli antaa jo heti lähdössä periksi, näkee vain kuinka peuran tassut vilahtaa monen metrin päässä. Torstaina tehtiin välistävetoja ja pienen väännön jälkeen Tao rupesi ymmärtämään, mitä siinä hain takaa ja tuli paremmin ohjauksiin. Se on kyllä niin makee agilityssa, vielä kun mä opin liikkumaan ja ennakoimaan ja ohjaamaan ja ja ja...! Perjantaina Toni L piti meille ratatreenit Procaniksella ja mehän saatiin ainakin viisi perättäistä estettä tehtyä suht sujuvasti, ihan huippufiilis ;) Sitten kun piti tehdä niisto+perjättö+persjättö niin alkoi ongelmat. Kaksi kertaa ehdin toiseenkin persjättöön ja yhden kerran saatiin toisen persjätön jälkeinen käännöskin onnistumaan. Mutta kyllä se vielä tästä :)))

Pikkuvillakoirakin on saanut tehdä vaikka ja mitä. Hänen kanssaanhan ei ole mitään kisatavoitteita, joten hänen aktiviteettinsa muodostuu pitkien metsälenkkien lisäksi naksutinkoulutuksesta, jumpasta, halimisesta, rapsuttelusta, saunomisesta, kyljessä kiinni makoilusta ja pehmo-oravan piilottamisesta asuntoomme. Voitte uskoa että nämäkin asiat voidaan tehdä hirveällä sählingillä, paitsi kyljessä kiinni makaamisen. Ihailen jatkuvasti Bensonin kykyä tehdä Ihan Kaikki Sata Lasissa. Muutenkin se on ollut kovin onnellisen oloinen pieni koira.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Lajikombiaatiota

Tänään tehtiin eläinkokeita tokotreeneissä. Koekaniinina kukapas muukaan kuin peuranpoikanen.

Haasteena ahdistuva yberpyhäkoulupoikamainen, luthermaisen moraalin omaava luonne, tavoitteena iloinen minä osaan ja teen-asenne. Vahvuutena se, että vinkumista ei tapahdu odotellessa eikä ääni irtoa muutenkaan herkästi, ihailtava itsehillintä ja keskittymiskyky sekä täydellinen haksahtaminen agilityyn.

Lajikombinaatiokokeilun alkuasetelmana oli pohdinta siitä, että miten saada agilityssa esiintyvä hyvä vire ja tekemisen ilo tokoon. Tekemisen iloa ja virettä toki löytyy tokossakin, mutta enemmänkin voisi löytyä ja etenkin tietyissä mustan listan liikkeissä. Ja mainintana sanottakoon, että minä en. Ole. Sitä mustaa listaa laatinut.

Niinpä tämän päivän tokoilussa tehtiin erinäisiä eläinkokeita lajikombinaation merkeissä, kokeilu aloitettiin siitä että laitoin kaksi agilityhyppyä peräkkäin muutaman metrin välein, hyppykorkeus 45cm. Kokeilun tuloksia:
- liikkeen alut liikkuroituna, hypyt etupalkkana. Ei saanut silti tuijottaa esteitä vaan täytyi säilyttää katsekontakti. "Kuka? Minä? Noita esteitä? Oikeesti?? JEEE!!!" - Toimi!
- metallinouto, alku liikkuroituna, noutokapulan heitto hyppyjen taakse, noutokäskyn jälkeen kilpajuoksu kapulalle ja takaisin. Vauhti mennen tullen hyvä, kapulan nosto nopea, piti kapulaa todella napakasti, takaisin lähtöpaikassa vaihto lelupalkkaukseen. "Metallinouto on niiiiin siistiä!"  - Toimi!
- Kaukojen ensimmäinen vaihto (maasta istumaan/seisomaan), hypyt takapalkkana, LIIKKUROITUNA. "Mä vähän niinku ahdistuisin kun toi tyyppi tossa vieressä liikkuroi ja heiluttelee käsiään... Teen vähän varovaisesti... Mitä? Noita hyppyjä? JEEE!!!" - Toimi!

JEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Syksyä

Uhhuh, syksy on tullut flunssineen ja kiireineen ja blogin päivitys on jäänyt vähemmälle.

Pieni tilannekartoitus että missä mennään,

Tao on agilityssa syttynyt lajiin. Ulkopuolisten silmin meidän meno on "herkän näköistä" ja että Taon kokemattomuuden huomaa siitä ettei se vielä anna anteeksi, jos teen ohjausvirheen. Oma olo on hidas ja tyhmä. Ja aina myöhässä. Tao harppoo sellaisilla 3m askelilla. Tottelee nöyrästi, lukee rintamasuuntaa ja menee sinne minne osoitan. Koiraa ei voi kyllä syyttää yhdestäkään virheestä, joka radalla tulee. Jos (kun) olen myöhässä, niin Tao lukee rataa ja tekee omat johtopäätökset. Tällä hetkellä on vähän epäuskoinen olo sen suhteen, että pystytäänkö me koskaan tekemään enemmän kuin kolme estettä putkeen. Mutta on se aikas makea epeli, silmät säihkyen juoksee radalla, irtoaa ja suorittaa esteet ties kuinka kaukaa. Olen harjoitellut (ja jatkan harjoittelua!) kädetöntä ohjausta, ja siinä tuntuu olevan keino jolla saadaan yhteisymmärrys ja jopa pientä flow:n tunnetta hetkittäin. Keskityn pitämään hartiani ja käteni vähäeleisinä, tässä on vielä petrattavaa kovasti. Meno on välillä kuin Huittisten seurahuoneella Macarenan soidessa. Ja liikkua pitäisi, yhtään ei saisi jäädä varmistelemaan, jos ei halua olla toivottoman myöhässä seuraavalla esteellä. Samaan aikaan tietenkin pitäisi muistaa radan jatko ja edetä suunnitelman mukaisesti. Viime perjantaina suunnitelmaan tuli pieni muutos, kun kompuroin päin hyppyestettä. Hyvät naurut sai siinä niin tunnin vetäjä kuin itse kartturikin, ja ehkäpä sivustaseuraajatkin. Työn alla on myös merkkauksen opettaminen, esim. ihmisnuolessa ja pakkovalssissa että voisin merkata ja sitten edetä ja koira silti suorittaisi esteen sen merkkauksen mukaisesti. Pujotteluun on tullut kovasti varmuutta. A:n ylösnousukontaktit pitäisi ottaa työn alle. Näin muutaman asian mainitakseni.

Oltiin ProCaniksen ja omatoimitreenien lisäksi Savolaisen Annan opissa ja seuraavana päivänä Vuorelan Lotan koulutuksessa. Jännitti miten muistaisin 29-esteisen radan, mutta ihmeesti sen sitten muisti. Lotta kehui että Taolla on ikäisekseen (ja kokoisekseen?) kehonhallinta tosi hyvä. Niin me takuttiin rataa pienissä erissä läpi. Erityisen hauska kohta oli sellainen, jossa kepeiltä tehtiin poispäinkääntö ja lähdettiin palaamaan takaisinpäin leijeröiden keppien takaa koira putkeen. Putken jälkeen koira hyppäsi esteen, joka ohjattiin leijeröiden toisen putken takaa. Peura irtosi tämmöiseen helposti. Jonkinnäköistä ymmärrystä tuli persjättöihin, tuntuivat hyviltä kun tehtiin kolmella vierekkäisellä esteellä radan yhdessä kohtaa. Video kuitenkin puhuu omaa armotonta kieltään että tein jokaisen persjätön puolen vaihdon liian myöhään. Takaaleikkauksessa pitää muistaa kääntää omaa rintamasuuntaa alastulokontaktille.

Tokossa on välillä alamäkiä, välillä ylämäkiä. Yhtään en saisi Taon kanssa ottaa painetta enkä stressiä, se kyllä vaistoaa sen heti. Tämän syksyn tavoitteena lisätä koiran itsevarmuutta ja olla itse ahdistumatta siitä, jos Tao ahdistuu. Tao tekee niin kivaa tokoa toisinaan, ollessaan hyvässä vireessä! Miten se vire voikin vaihdella niin kovasti. Sitä en osaa vieläkään säädellä riittävästi.

Meillä alkoi maanantaina tokoilut tamskin tavoitteellisten ryhmässä uudella kokoonpanolla, aivan huippuporukka taas kasassa! Kyllä kelpaa tässä seurassa taas treenailla. Lisäksi ollaan satunnaisesti treenattu tokorinkiläisten kanssa. Luoksaria ollaan tehty suorana, olen vapauttanut sen jalkojen välistä putkeen. Leluakin olen käyttänyt, en taas muistanut että ei pitänyt. Brandelin koulutuksessa ajattelin kysyä tähän liikkeeseen neuvoa. Vauhti ja asenne eivät vieläkään ole sellaiset kuin toivon, ja mietin pystynkö koskaan liittämään tähän liikkeeseen kokeenomaista harjoittelua. Kaukoja ollaan tehty ties missä, ja niitä on nyt hinkattu niin että ahdistus on alkanut pikkuhiljaa väistyä suoritusvarmuuden alle. Seisomasta istumaan on vielä työn alla, siinä välillä liikuttaa takajalkojaan. Tunnarissa oli yhdessä treenissä ahdistuminen syystä x, mutta se tuntuu jääneen vain kertaluontoiseksi. Kun toiset laskevat koiransa virettä tunnarille, niin minä nostatan sitä. Kukin tavallaan. Seuruussa on tullut oivalluksia, jotka sittemmin ovat useimmin osoittautuneet lyhytaikaisiksi iloiksi. Ongelmana siis poikittaminen. Nyt hyvältä vaikuttaisi namiavusteisesti päänasennon muuttaminen ryhdikkäämmäksi ja taaemmas. Noutokapulat, niin metalliset kuin puiset, ovat tosi jees. Välillä iskee kapulaan näyttävästi, välillä flänkkää mennessä tai tekee hitaasti. Ruutuunlähetys menee aika mukavasti. Mitäs muuta. Pienin askelin edetään, tavoitteena ilon kautta tavoitteisiin. :-)

Jäljenkin kävin tekemässä pitkästä aikaa, olin jotenkin ihan paskoin odotuksin mutta Tao jäljestikin tosi tarkasti joka askelen ja löysi 7/8 keppiä. Selvitti ihan leikitellen kaikki pikkujipot jotka sille olin järjestänyt. Keppi-ilmaisua tuntuu auttavan se, että leikitän Taoa kepillä jonka se on juuri löytänyt.

Benson sai neljän kerran Cartophen-kuurin viikon välein ja tuntuu hyötyneen, venyttelee takajalkojaan paremmin ja on kovasti iloinen ja touhukas. Se on sellainen meidän pieni silmäterä! Benson on saanut itsetunnonkohotusta, kun se välillä murisee sohvalta (leluaan puolustaen) Taolle, ja Tao väistää sitä ihan luimussa. No, kyllä ruokakupilla marssijärjestys on hieman toinen, siinä pienempi väistää isompaa, jos kyseessä on isomman ruoat. Toisen ruokia ei tietenkään varasta.

Bensonin kanssakin olen tokoillut. Ei siihen voi mitään tavoitteita ladata ja homma onkin enemmän aivojumppaa ja virkistystä pikkubuudelille. Toinen niin mielellään yrittää, mutta monesti menee hieman syteen ja saveen koko touhu. Bensonkin sai tehdä jäljen, ja oli sitä mieltä että vauhti korvaa tarkkuuden. Opetin Bensonille pikkutempun, lyömään yläfemmaa. Naksutinkoulutus tuntuu olevan tämän kaverin juttu.

Syksy on tullut, käärmeet luikerrelleet toivottavasti omiin koloihinsa ja lähimetsässä on aivan ihana tallustella. Olen ollut pienessä flunssassa töissä, ja voimat on olleet ihan loppu. Metsässä ollaan vaelleltu vailla päämäärää. Taolla kyllä tuntuu olevan päämäärä, joka on kaikkien isompien kivien päälle kiipeäminen. Siellä se tönöttää niin kauan että huomaan sen, ja hyppää sitten alas ja etsii toisen kiven. Tao juoksee varmaan viisinkertaisesti saman lenkin, joka me Bensonin kanssa kävellään. Pitäisi joskus viritellä sille matkanmittaus valjaisiin.