torstai 26. kesäkuuta 2014

Tokoa ja lihashuoltoa

Kulon kanssa maanantain tavoitteellisten tokossa. Valkku tuli sovitusti samaan paikkaan, joten saatiin useampi kehä, vedettiin muoviset kehänauhat merkeiksi. Kulolle on tehnyt niin hyvää nämä kimppatreenit (ja mulle! :-)), ei ottanut oikeastaan yhtään häiriöö muista ja muiden tekemisistä.

Aloitettiin paikkamakuulla ja istumisella. Meitä oli rivistössä 11 koiraa. Kovin oli mustavalkoista, oli siellä muutama väripilkkukin. Yksitellen alas ja ylös. Kulo on tässä päässyt siitä tahmailusta ja menee reippaasti omalla käskyllä. Sekä makuussa että istumisessa levollisen näköisenä.

Tehtiin kokeenomainen kokonaisuus meidän kehässä soveltaen, Heidi liikkuroi.

Meille alkuun zeta. Kulo sekotti istumisen seisomiseen, muuten kokonaisuus taisi olla kiva.

Seuraavaksi tunnari. Aloitettiin harjoitus niin, että Heidi piilotti vain oman ruohikkoon. Kulo meni vauhdilla omasta yli ja sillä meni niin pitkä tovi löytää oma, että mä ehdin jo mielessäni huolestua että toivottavasti se ei anna periksi. Ei huolta, häntä korkealla heiluen se etsi touhukkaasti kunnes löysi kapulan - ja palautti sen Heidin sivulle. Mentiin kehään ja siellä tunnari kokeenomaisesti. 6 kapulaa ympyränmuotoon. Kulo oli kovin itsevarmana ja innokkaana, ja oma-käskystä ampaisi reippaalla laukalla kapuloille. Kapuloilla nättiä työskentelyä ja nenänkäyttöä, ja oman löydettyään nappasi sen suuhun ja lähti palauttamaan sitä - taas Heidille! Joka oli mennyt vähän sivummalle ettei näin kävisi. Heidillä oli sellaiset treenivaatteet kuin mulla yleensä (sininen takki ja mustat housut), ja mulla puolestaan oli erilaiset kuin yleensä, joten luulen että Kulo on vaatteiden perusteella tulkinnut Heidin olevan mä siinä tekemisen tohinassa. Tästä tulikin hyvää ideaa taas harjoitteluun, itselle vähän enemmän vaihtelua treenivaatteisiin (mutkun se sininen pitää sadetta paremmin) ja liikkurointia ja palautuksia niin että mun lähellä on muitakin ihmisiä.

Sitten kaukot, i-m-vaihdoin. Kulo tarvitsi ekaan istumaannousuun kaksoiskäskyn, sen jälkeen vaihdot moitteetta. Mietin että kun Kulo on viime aikoina tarjonnut istumaanpomppaamista myös silloin kun on pitänyt nousta seisomaan eli sekoittanut vielä käskysanoja, olen kieltänyt sitä, joten ehkä se oli vähän epävarma että saiko nyt nousta. Hieman se myös vilkuilee liikkuria eli näitä liikkuroituja kaukoja nyt vaan aktiivisesti treeniohjelmaan.

Lopuksi nouto. Nätti nosto ja palautus pureskelematta, vauhti hyvä mennen tullen.

Seuraavassa setissä ruvettiin vääntämään ärsykekontrollia ruutuun. Lauantaina Kulo bongasi noutokapulan kehän toisesta päästä ja juoksi ruutu-käskyllä hakemaan sitä, joten nyt jatkettiin sunnuntain kotitreenejä, joissa oli tullut jo pieniä oivalluksia. Heitin lelun ja käskin ruutuun. Oli hirmu vaikeaa irrota lelun ohi. Jouduttiin siirtymään melkein lelun tasalle ja autoin koiraa lisäkäskyin ja kannustuksin. Lopulta oli pakko vain käydä itse ruudussa taputtamassa paikkaa. Aika juoksi ja mitään suurta läpimurtoa ei tässä tullut.

Kaukojen alku ja m-i-vaihto liikkuroituna, ongelmitta. Palkka heti tästä.

Luoksarin stoppia niin että appari piti koiraa pannasta, kutsuin luokse ja suurella vartaloavulla ja sanallisella käskyllä sain koiran tekemään lukkojarrutuksen ja siitä takapalkalle. Seuraava luoksetulo suora, ei yhtään ennakoinut vaan tulla hömpötti täyttä laukkaa.

Illalla väänsin Taon kanssa kaukoja. Se oli sellainen täysin suunnittelematon hetken mielijohdetreeni. Tuli vaan tunne, että nyt loppui se filmaaminen ettei muka pystyisi tekemään vaihtoja. Yritin pysyä mahdollisimman tiukkana ja olla menemättä siihen filmaamiseen mukaan. Tao tarjosi laajan variaation totaalikoomailusta ylihitaaseen, varovaiseen suorittamiseen, mutta en hyväksynyt mitään näistä. Yllättäen se pystyikin sitten tekemään ihan superreippaita ja vauhdikkaita vaihtoja, niin että suorastaan hyppäsi seisomasta istumaan. Näistä isot billeet. Välillä kokeili taas koomailua, on varmaan saanut tehdä sitä niin kauan että se on tuttu toimintamalli jos pitää mennä hieman sinne epämukavuusalueelle, jossa voi tulla niitä epäonnistumisiakin. Harjoituksen opetus oli, että tuossa koirassa on enemmän luonnetta, sitkeyttä ja kovuutta kuin mitä mä luulenkaan!

Tiistaina tehtiin pitkä metsälenkki Marjan ja mali Titin kanssa. Neito sopeutui nopeasti mun laumaan joka otti sen ilolla vastaan. Tao vikitteli ja Benson yritti astua. Herrasmiehet... Onneksi Taon kanssa oli kiva painia ja Kulon kanssa juosta. Kulo osasi jopa kahdesti sanoa "är!" kun liikaa hampaili niskaa, ja Titi totteli tosi nätisti tätä ja jätti hetkeksi rauhaan, saaden Kulon heti rentoutumaan.

Eilen tein Kulon kanssa pikatreenit Teiskossa. Jälleen käskysanaerottelua. Rakensin ruudun ilman nauhoja ja laitoin sinne kosketusalustan. Mentiin lähetyskohtaan ja heitin noutokapulan vähän sivummalle. Ruutu-käskyllä Kulo juoksi ilman muuta noutokapulalle. Kielsin ottamasta sitä. Taas auttamista ja patistelua ja sitten tajusi että pitää vaan juosta sinne ruutuun. Kun tämä alkoi sujua hyvin, sekoitettiin taas vähän pikkukoiran päätä ja nyt pitikin pidä-käskyllä hakea noutokapula. Mutta eihän sitä saanut ottaa, tuumasi Kulo. Taas patistusta ja auttamista ja niin se noutokapulan haku onnistui, siitä vauhtipalkka. Tämän jälkeen piti mennä taas ruutuun. Ja sitten hakea noutokapula. Ja sitten pitikin kiertää vasemmalla oleva puu. Kun Kulo tajusi leikin idean, se oli siinä oikein taitava ja teki iloisesti.

Taokin sai rallatella pari kertaa ruutuun ja juoksi nyt hyvällä vauhdilla.

Illalla koirat pääsivät Hannalle hierottavaksi.

Tao ei ollut niin pahasti jumissa kuin olin pelännyt (mun mielestä sen takapää on jäykkä), itseasiassa Hanna kehui että sen lantio on oikeinkin liikkuva. Mutta lauantain ontumisen syyksi paljastui vasemman takareiden revähdys, joka oli tullut metsälenkillä kun kävelimme laavulle. En tiedä missä kohtaa, mitään ihmeempää ei tapahtunut, mutta Tao kyllä juoksi porukassa ja illalla käytti jalkaa tosi jäykästi. Sain kipulääkkeen, venyttelin ja pidin bot-loimea, pari päivää oli vähän kevyemmällä liikunnalla ja näytti jo hyvältä mutta nyt löytyi syykin. Hanna antoi lihakseen laseria ja alkuun Taon jalka hieman nytkähteli, mutta sitten koira rentoutui. Illalla käytti jalkaansa taas vähän jäykemmin, tänään on ollut parempi. Eilen ja tänään joutuivat Kulon kanssa menemään rauhallisen hihnalenkin ravilla.

Kulo oli lievää lanneselän jumia, joka aukesi käsittelyssä, lukuunottamatta lihaksiltaan vetreä Hannan sanoin. Hanna arveli että se on sellainen koira, jonka lihakset palautuvat hyvin rasituksesta. Lihaksikasta tyttökoiraa oli kuulemma mukava hieroa. Tuntuu että Kulo on siltäkin osin niin täydellinen harrastuskoira, että sillä on hyvä kroppa! Onhan sillä suorat etu- ja takakulmaukset mutta eivät ne sitä tunnu häiritsevän. ;)

Erityisesti Tao mutta myös Kulo olivat kovasti ihastuneita Hannaan. Hieronnan suuri jännitysnäytelmä oli tassutella ilmavat kierrerappuset ylös ja myöhemmin alas toiseen kerrokseen. Tao tassutteli niitä mennen tullen ja useampaankin kertaan, mutta Kulolla meinasi rohkeus loppua, kannustamalla se uskaltautui jatkamaan matkaansa.

Tänään koirat viettävät vapaapäiväänsä, halusivatpa sitä tai eivät. ;-)

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Paimenvideoita ja tokotreenejä

Tässä on Taon viime viikkoista paimennusta. Mulla ei oo kauheesti lajista ymmärrystä, mutta onneksi tässä ei tarvinnut muuta tehdä kuin kävellä Tanjan ohjeiden mukaan. :D Tao pääsi livahtamaan mun ja lampaiden välistä, sitä ei saisi antaa tehdä mutta eipä poika sitä muuten juuri tehnyt. Tao tekee vielä aika paljon liikaa hommaa ja suotta laukkaa, mutta fiksuna poikana varmaan itse oppii että vähemmälläkin saa lampaat pysymään kasassa ja liikkumaan. Maahanmenot on hitaat, jouduin suorastamaan karjumaan käskyt että Tao suostui uskomaan mua. Paljon siistimpää olis ollut liikutella niitä lampaita, eikä mennä maate.



Kulo sytyttelee vielä. Sitä vähän jännitti lampaat ja se yritti väistää niitä, mutta toisaalta ne olivat kuitenkin kiinnostavia ja olisi ollut kiva syöksyryntäyksellä ajaa ne liikkeelle. En tiedä mitä sitten olis tapahtunut, ei otettu asiasta selvää vaan pidettiin tytteli hihnassa :D Kehuin rauhallisesta lampaiden lähestymisestä ja kielsin äkkinykäyksistä.


Tänään tehtiin tunnaria liikkuroituna. Keksin että saan Kulon tuomaan oman kapulan ilman lisäkäskyjä niin, että tehdään vielä pohjalle yksi pelkän oman piilotus, sen Kulo tuo aina mulle, ja tämän perään hajustamattomat kapulat mukaan seuraavaan treeniin. Tänään uutena asiana tuli liikkuroitu alku ja se, että hajustamattomissa kapuloissa oli Hannan tuoksu. Eipä häirinnyt tytteliä yhtään. :) Muuten työskentely on hyvää, mutta paluuvauhtia saisi olla hivenen enemmän, toisaalta pyöräyttää kapulaa pari kertaa suussaan. Luulenpa että toiseen kun puuttuu, niin toinen kärsii. Pilkotaan pilkotaan...

Tao pystyi tekemään tunnarin liikkuroituna :) Pureskelin kapulaa palauttaessa, mutta ihan sama kun muuten oli hyvä suoritus.

Illalla vielä pienet tokotreenit Teiskossa. Sivulletuloja ja stoppeja vartaloavuin puunkierron kautta. Noutokapulan nostoissa palattiin alkeistreeniin, koska mennä säheltää kapulalle, eli pelkkiä nostoja ja siitä lelupalkalle, leikkien vähän kauemmas kapulasta ja uusi noutokäsky. Saatiin hyviä nostoja joissa otti kapulan suoraan suuhun. Ruutua treenasin niin, että siellä oli kosketusalusta ja heittelin leluja sivummalle matkan varrelle. Näistä pystyi jo toisella yrityksellä luopumaan ja juoksemaan ruutuun, mutta sitten kun heitin noutokapulan niin kyllä oli  hankalaa... Kulo ei meinannut millään ymmärtää ettei ihanaa noutokapulaa olisi saanut hakea, mutta parin aika hyvän toiston jälkeen jätettiin asia hautumaan. Loppuun vielä kaukoja m-i-vaihtoja heti ekasta vaihdosta palkaten. Koira oli hyvässä vireessä ja itselle jäi niin hyvä mieli sen kanssa tekemisestä, on se niin hieno tytsy!

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Kesäkuulumisia ja laidunhommia

Kesäkuu spurttasi vauhdilla käyntiin ja on jo yli puolen välin! Alkukuukausi meni vähemmän koiramaisissa puuhissa ja puolivälissä koitti hartaasti odottamani agilityn sm-kisat Hakametsässä. Odotusta lisäsi tieto, että Pirjo tuli Taon ja Kulon iskän Wallun kanssa meille yökylään. Pirjo asuu kaaaukana, joten tapaaminen on jäänyt vain kertaan, ja nyt saatiin päivä viettää yhdessä toisiimme tutustuen, hiljaisia hetkiä ei kyllä paljon ollut :D

Perjantaina katsottiin vähän kisoja ja käytiin hallilla treenimässä. Pirjo kokeili agilitya Taon kanssa, peura ampui taas pitkillä loikilla maata kiertävälle radalle ja saatiin hyviä vinkkejä, kuinka lähteä treenaamaan kokoamista ja kääntymistä, merkkausta ja ohjauksiin tuloja vasan kanssa. Wallu oli hieno, pätevä agilityeläin!

Lauantai ja sunnuntai menivät kisoja seuratessa. Mahtavaa seurata huippuagilitya kotinurkilla. :) Wallu oli aivan sydämellinen kaveri.



Muuten ollaan pääasiassa tokoiltu Kulon ja vähän Taonkin kanssa. Vaihtelevissa paikoissa, niin että on ollut kaksi tai useampi kehä vierekkäin. Tekee tosi hyvää Kulolle. Se on saanut rutkasti itsevarmuutta tällaisiin tilanteisiin, mutta vilkkaana koirana ehtii välillä vilkaista viereiseen kehään ennenkuin itsekään edes tajuaa tehneensä niin. Kontaktinpitäminen ja keskittyminen ovat parantuneet kevään mittaan kuitenkin huomattavasti.

Ruutu ja tunnari etenevät Kulon kanssa pikkuhiljaa, teemana ylä- ja alamäet. Välillä tekee hienot suoritukset, sitten tulee jotain ihme aivopieruja, jolloin esim. ruutun lähetettäessä kaahottaakin kentän toiselle puolelle hakemaan noutokapulaa tai tunnarissa jää tönöttämään oma kapula suussa tunnarien keskelle. Hyvää on ruudussa se, että on alkanut paremmin fokusoida ruudun. Treenilistalle: leluja ja noutokapuloita ruudun lähettyville, silti pitäisi pystyä keskittymään ja juoksemaan ruutuun. Paikan varmistaminen, se vähän elää nyt ja selvempi varmaan olisi koiralle jos onnistuisin kertomaan paikan tarkemmin. Tunnarissa juoksee laukalla kapuloille, ei maistele vääriä, tietää mitä etsii ja oman löydettyään ottaa sen heti suuhun. Palauttamista täytyisi vahvistaa niin että lähtisi aina heti tuomaan sitä mulle, nyt tosiaan usein jää kapula suussa pönöttämään paikoilleen.

Luoksarin stoppia ollaan alettu työstää ja tänään sain Kati S:ltä hyviä ajatuksia. Nyt takapalkka aina luoksareihin ja paljon suoria luoksetuloja ja niistä palkkauksia. Palkan paikan vaihtelua, niin että välillä saa mennä takapalkalle mun jalkojen välistä kierrettyään, välillä palkka tulee multa ja tässäkin vaihtelua sen suhteen, onko palkka oikeassa vai vasemmassa kädessäni. Stoppi vartaloavuin ensin lähempänä mua ja heti stopin jälkeen vapautus takapalkalle. Ei stressiä siitä jos jää vähän vinoon. Voisin pyöräyttää takapalkalle aina vastakkaiseen suuntaan pyöräyttäen kuin mihin on kääntynyt vinoon?

Seuruussa paikka on siirtynyt vähän taaemmas ja seuruu on muuttunut sitä myöten nätimmäksi. Olen työstänyt takapään käyttöä paikallaan pyörimisellä sillä seurauksella, että ylityöskentelee vasemmalle käännöksissä heittäen takapäätään liikaa mun taakse, ja sitten tulee kiire ehtiä perään. Näiden työstämistä namikädellä ohjaten ja käännöksen jälkeen palkaten, ja oman kävelyn rauhoittamista kulmissa.

Liikkeestä maahanmenoa treenattiin tänään niin, että Maiju aiheutti häiriötä. Kulo meni Maijun down-käskyistä maahan, joten aluksi työstettiin pois toisen käskyihin reagoiminen. Kun tämä onnistui, pitikin pystyä reagoimaan heti mun käskyyn. Tämä onnistui yllättäen heti, niin että Kulo ei reagoinut Maijun käskyihin mutta mun käskystä tipahti alas.

Noutokapulan nostoja täytyisi muistaa koko ajan tehdä, Kulo jättää jarruttamisen niin viime tippaan että vähän törmää kapulalle ja nosto on ruma. Kaukoissa tekniikkatreeniä läheltä, takatassut tahtovat välillä liikkua.

Taon kanssa on tullut tokoiltua niin, että nyt alkaa tulla kiintiö täyteen. Se ei mitenkään vaan oikein puhuttele mua, että Tao tekee kaiken niin rauhallisesti. Ja sitten tulee niitä ahdistumisia esim. kaukoissa ja tunnarissa. Onneksi on näitä lajivaihtoehtoja niin että peuranvasakin pääsee kyllä tekemään ja tuntemaan itsensä tärkeäksi!

Agilitya ollaan treenattu 1-2 esteellä kikkaillen sellaisia harjoituksia, joissa Tao on kuulolla, tekee tiukat käännökset esteillä yms. Pirjon vinkkien mukaan.

Torstaina käytiin paimentamassa Tanjan ja Larin kanssa. Kulon paimennuksesta ei tullut mitään paimennushistorian suurinta tapahtumaa, ei sitä voi edes hihnasta päästää vapaaksi. Tao puolestaan oli täyttä dynamiittia! Se oli heti autosta otettuani paimennusmoodissa, vaikkei edes nähnyt vielä lampaita ja vaikka viimeksi on käynyt lampailla viime syksynä. Alkuun Taon keskittyminen meni lampaisiin ja tuntui ettei sillä riittänyt ajatusta mulle, ja mä ohjeistin sitä jatkuvasti suuntakäskyillä. Olin Tanjan ohjeesta ihan hiljaa, ja sitten alkoi edistyminen! Tao pystyi keskittymään paremmin ja miettimään itse, ja pian se alkoi pitää lampaita mulle ja hakeutua itse tasapainopisteeseen. Tein käännöksiä oikealle ja vasemmalle, ja aina Tao haki oikean paikan. Se luki lampaita taitavasti ja opiskeli koko ajan niiden käyttäytymistä, tajuten itse että reunalampaiden kanssa piti olla tarkkana etteivät ne päässeet päälaumasta erilleen. Aika mahtava tunne, minä kävelin pitkin peltoa ja Tao piti huolen että lampaat tulivat yhtenä laumana mun perässäni.  :)




Tässä vielä loppuhuipennukseksi Luun ja Ihmeen hienot ruudut duettona, kuvattu tänään kun oltiin treenailemassa tokoa Hakametsän kentällä. Jos viikko sitten sain ihailla upeiden agilitykoirien menoa, niin nyt oli upeiden tokokoirien vuoro! :D

Luun ja Ihmeen ruutu

Puudelin kuulumisista lyhyesti. Bensonin takapää on ollut aika jumissa ja se seisoo takajalat yhdessä, huojuen. Olen hieronut sitä ja ollaan iltaisin tehty aktiivisemmin jumppaa ja tuntuu että näistä on ollut hyötyä. Tänään käytiin kaverien ja koirien kanssa Katajajärven laavulla, jolle on meiltä vain nelisenkymmenen minuutin kävelymatka. Tosin tänään ajeltiin autot lähelle kun ei vielä tiedetty laavun sijaintia kovin tarkasti. Benson äkseerasi ja touhasi niin että kyseessä oli varsinainen puudeli-show. Se putosi järveen, varasti kepin useammalta eri koiralta, yritti varastaa makkaroita ja sai sellaisia ärrinpurrin-puudelihepuleita ja oli ihan väsymätön. Kun laavulle tuli muita ihmisiä, Kulo ja Tao olivat onnesta soikeina, mutta pienen villakoiran ajatusmaailmaan ei mahtunut hyväksyä tunkeilijoiden saapuminen, niinpä se sai putista hihnassa.