sunnuntai 30. joulukuuta 2012

30/12/12 Wallikset aksaa!

Näimme eilen Wallis-porukalla Espoon Univet-hallilla agilitytreenailun merkeissä. Paikalle pääsivät melkein kaikki, ainoastaan iskä Wallu ja yksi pentusisaruksista eivät päässeet pitkän matkan takia.

Mikko piti meille treenit. Osa ei ollut käynyt kertaakaan agilitya kokeilemassa, osa meni jo melkoisen suvereenisti. Taon kanssa oltiin tehty vain putkea ja perushyppysarjan avulla hyppytekniikkaa ja irtoamista. Hyppytekniikka tällä honkkelilla vaatii vielä paljon treeniä, kuten alla oleva kuva osoittaa. Tao ei osannut arvioida ponnistuskohtaa vaan ajautui liian lähelle estettä:


Meidän treeni alkoi yhdellä hypyllä, sitten tehtiin kaksi peräkkäin, sitten kaksi hyppyä ja putki. Tein taas perisyntiäni eli kädet huiski kuin olisi mikäkin kärpäslauma ympärillä, tämä on asia johon todella täytyy keskittyä. Mikko käski mun muutenkin rauhoittaa omaa ohjaustani, ja kun sen tein niin yhtäkkiä ei ollutkaan niin kiire ja meno soljui sujuvammin. Koska perushypyt sujuivat hyvin, Mikko innostui teettämään meille ohjauskuvioita. Pakkovalssissa opin, että Tao on herkkä liikkeilleni: liike onnistui kun maltoin odottaa riittävän pitkään ennen peruuttamista.

Pakkovalssia ensi kertaa (Kuva: Lari Tapola)

Takaaleikkaus sujui Taon osalta hyvin, koska se irtoaa hyvin esteelle. Minä olin heikoin lenkki kun en osannut juosta järkevää linjaa. Tämäkin saatiin kuitenkin lopulta onnistumaan. Neljän esteen suora + putki onnistuivat vauhdikkaasti, Tao on perushyppysarjatreenin avulla oppinut Eteen-käskyllä hyppäämään edessään olevat esteet ja irtosi hienosti suorittaen myös lopussa olevan putken. Opin etten saa sanoa Putkeen-käskyä Taon ollessa esteen yläpuolella, koska pentu häiriintyi tästä ja tiputti riman. (Häiriösiedätystä tulevaisuudessa) Putken jälkeen oli toinen estesuora takaisinpäin. Tässä ongelmaksi koitui toinen este putken jälkeen, jonka Tao mielellään kiersi. Myös valssia kokeiltiin, mutta en saanut oikein tuntumaa tähän: Taon vauhti on jotain aivan toista kuin puudelin ja mulla tosiaan tuntui vuoden tauko agilitysta. Mustavalkoinen sujahdus vaan näkyi ja tunsin oloni hitaaksi elefantiksi. Tämän jälkeen kokeiltiin sihahdusta jarruna; Tao putken kautta esteelle jossa annoin jarrusihahduksen ja työnsin namin suuhun. Näitä täytyy alkaa treenailla. Opin myös että valssissa täytyy mukailla koiran liikkeitä: muuten Tao ohjausherkkänä koirana teki esteen takana täyskäännöksen ja hyppäsi esteen myös takaisinpäin.




Lopulta olikin meidän aika mennä kentän laidalle ihailemaan muiden menoa. Samalla Tao sai harjoitella, että kentän laidalla ei kuulu huutaa vaan maata asiallisesti. Tao ryömi syliini, tunki kuonoaan kainaloon, nyrsi etuhampailla leukaani ja oli niin iloinen kuin olla voi. Ihan kuin se olisi kiittänyt että olin mahdollistanut sille näin hienon kokemuksen :) Meidän ensimmäisestä aksatreenistä jäi äärimmäisen hyvä maku ja olipa kivaa, että pystyttiin tekemään vaikka mitä! Taolla ei kertaakaan lähtenyt mopo käsistä vaan sillä pysyi korvat päässä. Hirmuinen honkkeli se kyllä on muihin sisaruksiinsa verrattuna ja niin keskeneräinen. Erityisesti Beccan supervauhdikas meno teki vaikutuksen!

Becca
 
 Agilityn jälkeen otettiin pihalla yhteiskuva, minkä jälkeen pennelit saivat painaa menemään. Kaikki ovat kivoja, tasapainoisia koiria.

Edestä taakse: Becca, Pippa, Piu  ja Tao

Välillä pitää juosta pois...
Että voi  juosta takaisin!


Walliksilla riitti vauhtia!

Pentueen isoin ja pienimmät




maanantai 24. joulukuuta 2012

24/12/12 Hyvää joulua!




Lahjat on jaettu ja hiljennytty joulun rauhaa viettämään. Kaksi ei osaa vielä asettua: he ovat saaneet vinkulelut jo edesmenneeltä Hesan karvaturrilta Kamulta. Toinen vinkuleluista on tippunut sohvan taakse, josta se on kovalla vaivalla ongittu esiin. Kummallakin on nyt omat lelut suussa ja kova meno päällä. Joulu on ihanaa yhdessäolon aikaa, hiljennytään kuuntelemaan joulun taikaa. Halataan rakkaitamme ja ollaan vaan. :)

Hyvää joulua kaikille!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

19/12/12 Joulua odotellessa

Viime viikko sujui vauhdikkaiden treenien merkeissä Taon kanssa. Laitoin Marian vinkistä leluun ohuen narun, jonka avulla sain nyittyä lelua niin että se "pakeni" arvaamattomasti Taon edestä. Leluksi valitsin Messarista ostamani lampaankarvaisen motivointipatukan, johon Tao oli kovasti tykästynyt. Taosta löytyi ihan uudet kierrokset! Se jopa käy varastamassa patukan mun treeniliivin taskusta. Taon ongelmaksi ja koulutushaasteeksi on selvinnyt aijaaminen, jota yritän ratkoa saamieni hyvien ohjeiden ja vinkkien avulla. Aijjaaminen ei ole supervahvaa, mutta Tao ei tee sellaisella nopeudella jota toivoisin, joten asia vaatii toimenpiteitä.

Tehtiin perjantaina jääviä kierrättämällä. Narulelun avulla nostatin Taon kierrokset kattoon kiertämisessä, jolloin saatiin esille ongelma ettei jääviä ollutkaan niin helppo tehdä. Tähän käsiavustuksella onnistuneita toistoja.

Paikkaistuminen 2min rivissä ongelmitta, Tao istui kuin puunjumala. :D Paikkamakuussa tajusin etten oo opettanut Taolle maahanmenoa sivulta, tässä pientä säätöä ja jäi mutkalle. Makoili varsin tyytyväisenä ja lunkina rivissä, ympärilleen nauraen katsoen, häntä heiluen. Meininki oli niin rento, että kymmenkunta sekuntia ennen ajan loppumista kellahti lonkkalevolle. Paikallamakaaminen ei ongelma - lihasten puuttuminen ja pentulöysyys sen sijaan vaativat kypsyttelyä!

Kaukot etenee, tuntuu ihan uskomattomalta kun Bensonin kanssa ne on olleet niin hankalia! Seiso-maahan menee hyvin, pääsen jo asentoon jossa seison edessä kädet sivulla. Kotona kokeilin ja peruu-käskyllä sai hyvän ajatuksen siitä, että peruuttaa taaksepäin istumaan. Nyt suunnitelmissa jumpata kaukoja, tässä ollaan edetty niin ettei tarvitse ihan kuonosta viedä vaan siirrän vastuuta oikeasta liikeradasta pennulle.

Eilen tehtiin Minnan treeneissä pari vauhtinoutoa. Tao oli jotenkin vähän löysä eilen. Olisi voinut vauhdikkaamminkin mennä kapulalle, mutta meni kuitenkin laukalla mennen tullen. Seuruussa Minnan mukaan asento näyttäisi jopa paremmalta ilman namia, koiraystävällisemmältä kun Tao ei ole ihan kaula pystysuorassa. Itselle tulee vaikutelma että Taon ryhti laskisi ja se kulkisi pitkänä, mutta Minnan mukaan ainoa ero olisi siinä ettei pää ole ihan niin pystysuorassa. Tässä suunnitelmana suorien pätkien seuruuta Taon tarjoamisen kautta ja sivuttain/taaksepäin seuruita /askelsiirtymiä namiavusteisesti. Tehtiin eilen myös alokasluokan hyppy, joka alkaa olla valmis. Tässä Tao seisoo kuin maahanliimattuna esteen toisella puolella. En ole vielä yhdistänyt tähän sivulleistumista, koska Tao ennakoi niin herkästi. Luoksetuloa oon tehnyt niin, että heitän lelun jalkojen välistä taakse.

Tänään käytiin Piiran luona Halikossa. Tao muutama viikko sitten hyppäsi arviolta 1,5m ilmaan ja räsähti alas, tassut leviten liukkaalla laminaatilla. Oli näyttänyt sen jälkeen kuin olisi sattunut, itse en ollut paikalla. Tämän jälkeen ei ole harrastanut ilmaloikkia. Huomasin, että on vähän vino ja sain kinuttua Leenalle peruutusaikapaikan. Hyvä että kävin, SI-nivel oli mennyt vinoon ja selkärangassa oli kierteisyyttä, kaikki saatiin yhdellä käsittelyllä korjattua ja selkä suoraksi. Leena huomasi, että Taon lihaksisto on vähän epäsuhtainen tokoilun johdosta; vasemman puolen lihaksisto on vahvempi. Tähän saatiin hyvät ohjeet oikean puolen lihaksiston vahvistamiseen, jotta lihastasapaino saataisiin normaaliksi.

Piiran jälkeen suunnattiin Rekijoelle Tanjaa, Jallista ja muita moikkaamaan. Oli taas ihan huippumukavaa, olen niin onnellinen kun meillä on niiiin mukava kasvattaja! :)

Bensonin kanssa tokoilin eilenillalla reilun viikon tauon jälkeen, ja pieni villaeläin oli niin innoissaan ja tosissaan, että siltä pääsi kesken tekemisen pieniä parahduksia! Tein jääviä ihan pentuharjoitustyyliin, tuntui hassulta treenata miniatyyripuudelini kanssa kun on tottunut vähän isompaan. Kaukoja tehtiin myös ja niissä on kovasti tepastelua, olen lohduton, mutta samalla muistutan itseäni että säännöllisellä treenaamisella saadaan myös tuloksia. Lopuksi tein tunnarikapulan piilotuksia kotona. Benson löysi kahdella ekalla kerralla, Tao viimeisen. Löytäjä sai hurjasti namia ja kehuja tuodessaan tunnarikapulan mulle.

Blogger herjaa että kuvakiintiö olisi käytetty, mietin ratkaisuja kuvien saamiseksi blogiin.. :-/

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

9/12/2012 Tapahtumarikasta aikaa

... sanan varsinaisessa muodossa!

Tiistaina käytiin Liisan kanssa treenaamassa. Tein ennen Liisan tuloa seuruuta, joka on edistynyt ihan huimasti! Virettä kaipaisin toki lisää, mutta kontakti pysyi, piti paikkansa. Suoruutta on yksin treenatessa vähän hankala arvioida. Liisan kanssa tehtiin luoksetuloa, joka oli ihan järkkyhuono. Tein satamiljoonaa huonoa toistoa. Tao tuli oikealle vinoon kohtuulähelle eteen tai sivulle. Kaikki unohdettu!

... niinpä heti tiistai-iltana kotona alkoi eteen istumaan tulon treenaus ihan pentuaikojen tyyliin! Keskiviikkona jatkui. Eli istuin tuolilla, jalat kohtuukapeassa v-asennossa, namilla houkuttelin pennun eteen tiiviisti ja suoraan. Näitä muutaman metrin matkalta, toimi kotioloissa ja tuli laukalla, tiiviisti eteen. Myös jääviä peruuttaen tehtiin sekaisin, samoin uutena asiana kaukoja. Käsiini ja eleisiini yritän kiinnittää huomiota ja pitää kädet sivuillani. Kaukojen kanssa pitäisi olla vielä tiukempi takajalkojen paikallaanpysymisen kriteerin suhteen:


Takatassut pysyy kuitenkin jo yllättävän kivasti ja pikku-vasikka pystyy tekemään näitä!

Torstaina eli itsepäisyyspäivänä pidettiin Tamskin tokoilijoiden järjestämä Match Show Tallilla. Kokemusta mätsärien järjestämisestä ei ollut oikein kellään kun kaikki on vahvasti tokopainotteisia ihmisiä, mutta otettiin selvää, suunniteltiin ja valmistauduttiin hyvin. Mua jännitti kovasti aamulla, että tuleeko meidän näytelmiin riittävästi väkeä. Muistan varmaan ikuisesti sen tunteen, kun pysäköinnin ohjauksessa tuli pari-kolme autoa. Sitten ei näkynyt ketään. Olin jo varma, ettei ketään tule. Mutta sitten rupesikin tulemaan osallistujia oikein autoletkassa, ja pian meillä oli täysi työ löytää kaikille parkkipaikka! Onneksi Henkka oli mun apuna, lumilapion avullakin tehtiin lisää pysäköintitilaa ja kaikki tulijat saatiin mahtumaan Tallin alueelle. Osallistujia tuli lopulta vajaa sata. Näyttelyssä piti paikkansa: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kaikille oli sovittu tarkat tehtävät ja talkooväkeä oli niin reilusti, että työvoimaa riitti. Olin kehäsihteerinä ja mulla oli ajoittain vähän sellainen olo, että en ymmärrä kyllä tästä näyttelytouhusta mitään. Miten tuomari pystyykään päättämään niistä ihanista karvapalloista, että kuka on se kaunein / paras? Päivä oli tosi mukava ja meidän talkooporukka ihan paras! :) Osallistujatkin taisivat tykätä, ainakin antamansa palautteen perusteella, ja me opittiin ihan hirmuisesti mätsärien järjestämisestä! :)

Perjantaina oli Procaniksen treenit. Alkuun tehtiin merkkiä, ja kun se sujui Taolta niin hyvin niin lisättiin vähän haastetta aluksi lähellä olevien noutokapuloiden muodossa. Tämän jälkeen tehtiin ohjatun noudon aloitus - Tao oli sivulla ja Maria kävi viemässä noutokapulat. Palkkasin Taoa katsekontaktin hakemisesta, ettei se rupeaisi liian tarkkaan kyyläämään noutokapuloita. Marian liikkuroidessa lähetin Taon merkille, tämän jälkeen palkkaus. Meni varmasti, ei edes vilkaissut noutokapuloita. Tiedän kyllä, että ollaan tämän liikkeen kanssa vielä suossa sitten kun ruvetaan yhdistämään tähän niitä noutokapuloita, mutta nautitaan nyt tästä vaiheesta ;)

Tunnin toinen treeni käsitteli kuolleella lelulla leikkimistä. Wubbaan ohut naru ja aluksi peruslelunheittoa. Tämän jälkeen otin Taon pannasta kiinni ja heitin lelun muutaman metrin päähän. Päästin Taon irti, ja juuri ennenkuin se tarrasi leluun Maria nykäisi sen narusta karkuun. Tässä tavoitteena luoda Taolle mielikuva, että paikallaan oleva lelu voi yllättäen karata joten kannattaa juosta lujaa sille. Tao oli innoissaan.

Lauantaina nähtiin Taon Pippa-siskon omistajan Johannan kanssa Espoossa hienossa uudessa Sporttikoirahallissa. Näytin meidän seuruuta, ja Johanna huomasi heti että kun palkkaan seuruusta kaivamalla lelun taskusta ja pyörähtämällä ympäri, Taon seuruu aukeaa ja se tulee eteeni. Toimivaksi konstiksi osoittautui, että Jes-sanan jälkeen nopealla liikkeellä otan lelun taskusta ja viskaan sen taaksepäin.

Sitten näytin yhden luoksetulon, jossa Tao ravasi luokseni, ihan susihuono luoksetulo siis. Nyt pitäisi opettaa Taoa iskemään leluun kiinni. Johanna myös huomasi Taon jumittavan hieman, mikä voisi selittää sen että tuntuu ettei se anna itsestään kaikkea sitä, mitä sillä olisi annettavana. Pipalla oli ollut samaa, vielä paljon voimakkaampana. Pitäisi pitää treenikerrat lyhyinä ja intensiivisinä. Leluun iskemistä kannattaisi opetella niin, että appari pitää koirasta kiinni, ja kun se on hyvässä vireessä, esim. jes-sanalla päästetään se irti. Lelu pysyy alkeisvaiheessa liikkeessä ja oma vartalo kiertyy, niin ettei rintamasuunta ole kohti koiraa eikä katsekontakti myöskään.

Luoksetuloja kannattaisi treenata kahdella eri tavalla: vauhtiluoksetuloja lelupalkalle ja eteen tuloja lyhyeltä etäisyydeltä.

Lopuksi mietimme, että nämä meidän kullannuput ovat aika hitaasti kehittyvää sorttia. No, mikäs kiire tässä on valmiissa maailmassa!

Otin puudelinkin vähän saamaan hallikokemusta vieraaseen halliin. Tehtiin seuruuta, jossa kontakti aaltoili koko ajan ja agilityesteet kiinnostivat kovasti. Loppua kohden parani. Peruutuksessa puudelin takapuoli lähtee valumaan vasemmalle, Johanna antoi hyvän vinkin peruuttaa oikealle kaartaen.

Tehtiin myös kaksi ruutua, joista ekassa oli lelu odottamassa ja villaeläin paineli täysillä sille. Toisessa ei ollut lelua mutta kävin näyttämässä paikan, Benson juoksi nytkin täysillä ruudun keskelle ja käännähti mun suuntaan. Johanna kertoi, että tässä voisi alkuun tehdä kahdenlaista treeniä: nopeita ruutuun juoksuja pitkältä etäisyydeltä, tällöin ruudussa lelupalkka. Oikean kohdan hakemisia lähietäisyydeltä niin, että käydään näyttämässä kohtaa, tässä palkka lentää mutta ei ole valmiina ruudussa ja koiran sijainti suhteessa ruutuun vaihtelee.

Tänään oli viikon ehkä jännin päivä. :)

TamSK lähetti kolme flyball-joukkuetta Messarin Royal Caninin näytösluonteiseen kisaan. Me oltiin Bensonin kanssa yhdessä. Lähtö kisapaikalle (lähijunalla Vantaalta Pasilaan) meni jo heti persiilleen, kun asemalla näkyivät enää junan perävalot. Siinä oli sitten kiva puolen tunnin odottelun myötä heittää hyvästit ajatukselle: "Mennään hyvissä ajoin että ehditään rauhassa etsiä oikea paikka.". Puudeli yritti nuuhkia koko juna-aseman, ja ilahdutti meitä Henkan kanssa saamalla hurjan puudelihepulin, johon kuului lapsellista murinaa, säntäilyä ja hihnan kiskomista. Junassa oli ennätysmäärä koiria, mm. lempirotuni saksanpaimenkoiran edustajia, joista yksi vaikutti siltä kuin se olisi halunnut syödä jonkun koiran. Pasilan päässä mentiin puolijuoksua Messukeskukselle. Sisään päästiin varsin sutjakasti, mutta Ohjelmahallin löytäminen olikin visaisempaa. Kysyin neuvoa useammalta ja tuntui että joka paikassa oli Koira kielletty -kylttejä. Paikka oli sokkeloinen, mutta lopulta oikea sopukka löytyi. Pian alkoi tilaisuuden alkuinfo ahkeran haukunnan peittämänä, ehkä puolet kuuli. Aluksi tehtiin lämppärikierros, jossa Benson suoriutui virheettömästi. Sitten menivät iloiset harrastajat ja sitten oli meidän joukkueiden, tosi kisaajien vuoro. Tosi osaajia oli kahdeksan joukkueen verran, meidän tiimi (Kati+Into, Anu+Luu, minä+Benson ja Johanna+Tikru) vuoro koitti viimeisessä parissa. Pudotimme Ei aina voi voittaa-tiimin jännittävällä kisalla. Bensonilla oli vire niin korkeana, että se alkuun sähläsi telineellä. Ekalla sähläyksellä pallo pomppi todella sivuun radalta, mutta pedantti puudeli haki sen ja palasi vielä suorittamaan hypyt oikeaoppisesti, saaden suorituksensa jälkeen paljon selkääntaputteluita. Toisessa telinesählingissä siltä jäi eka paluuhyppy suorittamatta ja jouduttiin ottamaan meidän kierros uusiksi. Tämän jälkeen lopun kisan aikana ei pallot pomppineet ohi kuonon.

Toinen erä oli LAW:n tyttöjä bortsuineen vastaan. Joukkue oli treenannut ja teki hienot lähdöt ja vaihdot liikkeestä. Meidän vastaavat tapahtuivat paikaltaan lähtien, ja menetimme tässä paljon aikaa. Hävisimme kaikki kolme kierrosta ajan perusteella, vaikka virheitä ei tapahtunut.

Kolmas ja viimeinen erä oli pronssiottelu, jonka voitimme selkeästi. Tässä video kisaan:



Meidän joukkueen suoritukset oli kisan toiseksi nopeimmat, mutta tällä kertaa onni ei suosinut pudotusjärjestelmässä. Ensi vuodeksi pitää opetella vauhdikkaammat vaihdot. :)

Kisasta jäi enimmäkseen tosi hyvä maku. Kehittämistäkin järjestelyissä oli, mutta ensi vuonna on taas saatu kokemusta flyball-kisojen järjestämisestä, jota nyt tässä yritetään viritellä henkiin. Palkintojenjaosta jäi huono maku, kun pronssisijan saaneet eivät saaneet mitään palkintoja ja sitten vielä toinen koira hyökkäsi Bensonin kimppuun. Bensonille ei onneksi tullut hurjan näköisesti kurittamisesta huolimatta mitään vammoja, mutta eniten risoo se etten itse tajunnut reagoida riittävän nopeasti suojellakseni koiraani.

Flyball-kisojen jälkeen käytiin jäähdyttelylenkillä ja sitten mentiin seuraamaan pm-tokokisojen loppua. Nähtiin paikkamakuu, metallihyppynouto, ruutu ja tunnari. Lohdulliselta tuntui, että suorittavan ruotsalaiskoirakon koira teki usein hieman vajaat sivulletulot tai jäi liian eteen istumaan ja pureskeli noutokapulaa. Parantamista riittää aina. Olisi ollut upeaa nähdä suomalaisten menoa, niin huipusti suomalaiset taas pärjäsivät!!

Tokokisojen seuraamisen jälkeen pyörähdettiin messualueella etsimässä hienoja pantoja, niitä kylläkään löytämättä. Joku veti häkkiä, joka piti matalaa laahaavaa ääntä. Puudeli oli siinä ihan vieressä, väkijoukosta hieman levottomana, täysin vakuuttuneena siitä että em ääni tuli sen omasta takapuolesta. Siinä hän sitten pyöri kuono takapuolessaan kovin ahdistuneena ja kummastuneena. Luulisi että jossain tuntuisikin, jos omasta takapuolesta lähtisi moinen ääni! Minä nettosin Taolle ison palvatun naudan luun ilmaiseksi, saamalla myyjän tiputtaman luupussin päähäni. Onneksi ei sattunut mitään, pää on paksuksi ja kovaksi testattu jo useita kertoja aiemmin. Bensonia lähestyi villakoiraihminen varovasti - minkä rotuinen koira mahtaa olla hän? Ehken joku vesikoira kun näyttää tuolta? Meillä oli oikein mukava keskustelu villakoirista, ja täti totesi että tämän koiran ei tarvitse sietää turkin puunausta, aika kunnioitettava tunnustus häneltä! :) Todeta täytyy, että yhtään näyttelykehää ei tullut seurattua, näin näyttelyorientoituneita ollaan... ;)


tiistai 4. joulukuuta 2012

4/12/2012 Taon treenivideoita osa 353 ;)

Oltiin eilen Heidin kanssa sdp:llä treenaamassa, olipahan taas ihan huippukivaa ja niin opettavaista.

Tein Taon kanssa perushyppysarjaa. Eka setti meni jotenkin häslätessä, mutta toinen setti onnistui paremmin. Tein niin, että lähetin Taon ollen joko itse viimeisen hypyn takana / Taon takana (Eteen!) / jommalla kummalla sivulla / kävelin jommalla kummalla sivulla. Ollaan hyppytekniikan ohella pyritty harjoittelemaan mm. esteelle fokusoimista, häiriön sietämistä (mun liike) ja sitä, että mun ollessa koiran takana koiran kannattaa katsoa eteenpäin. Tämä viimeisin on vielä työn alla, Tao ei ole vielä hoksannut asiayhteyttä että miksi se saa aina luvan mennä kääntäessään katseensa esteille. Tässä pari päivän tyylinäytettä, kiitos Heidille videoinnista!:

Taon perussarja / Katri kävelee vieressä

Taon perussarja / Katri takana

Ilmoittauduin Vappu Alatalon hyppyseminaariin Taon kanssa, se on tammikuussa. Kivaa :-)

Hyppytekniikkatreenin ohessa tehtiin tokoa. Tao on ihan supertarkka lukemaan mun eleitä, en ollut edes tajunnut kuinka tarkka se onkaan. Jos otan luoksetulon kädet selän takana, seurauksena on pysähtyminen:

Luoksetulo / kädet selän takana

Sain Heidiltä ohjeeksi vielä tässä kohtaa auttaa makupalalla oikeaan kohtaan. Itse pitäisi malttaa olla hiljaa ja passiivinen, mulla on tapana hihkua ja näin opetan koiran riippuvaiseksi tällaisesta jatkuvasta kannustamisesta. Tässä parempi suoritus kun makupalakäsi auttoi:

Luoksetulo / makupala-avusteinen

Tehtiin myös seuruuta, johon sain Heidiltä superhyviä vinkkejä. Tao on ruvennut tarjoamaan seuraamista, jos lähden kävelemään treenikentällä. Tein niin, että lähdin kävelemään. Tao rupesi tarjoamaan seuraamista, ja kun se oli seurannut 2- useamman askeleen oikealla kohtaa, merkkasin tämän ja palkkasin. Alussa oli pientä häröilyä, mutta siitä päästiin kun taputin liikkeelle lähtiessäni reittäni, en varsinaisesti antanut mitään käskyä kuitenkaan. Tässä mun täytyy laittaa lelu visusti piiloon taskuun, koska Tao herkästi kiertää eteeni tarkistamaan missä lelu on (ja on siinä paimennusviettiäkin varmasti mukana). Täytyy myös kiinnittää huomiota omaan toimintaan: tarkkakatseinen paimeneni tuntuu lukevan hirveän tarkasti mun kehonkieltä, eikä voi ymmärtää jos äsken käsi oli jäykkänä suorana käskyä annettaessa ja toisella kertaa heiluu. Eli nyt tähän tuli sellainen suunnitelma, että olen itse passiivinen, kädet heiluu rennosti (mahdollisimman kokeenomainen kävely), palkka on taskussa (ei esim. kainalossa) ja tavoitteena että Tao on aktiivinen ja yrittää ansaita palkan. Jatkossa voisin sanoa seuraa-käskyn sellaiseen hetkeen, kun Tao seuraa hyvässä paikkaa hyvässä mielentilassa, myös käännöksiä ruvetaan ottamaan mukaan.

Tao kaartaa ensin eteen ja sitten tarjoaa seuruuta

Taon seuruuta

Perjantaina ProCaniksen tunnilla tuli taas oivalluksia, Maria on kyllä niin mahtava ope. :)
- Tehtiin ruutua kosketusalustalla. Tao ei hakeudu kosketusalustan päälle, vaan jää seisomaan sen lähettyville, kuitenkin hyvään kohtaan ruudussa. Marian mukaan ei kannata niuhottaa kosketusalustan koskemisen tarkkuudessa, koska tavoitteena ei ole että koira fokusoituu kosketusalustaan liian vahvasti, muuten sen häivyttäminen on huomattavasti vaikeampaa. Kosketusalusta ohjaa suurinpiirtein mihin toivotaan menevän, tässäkin tuntui että enemmän Tao katsoi paikkaansa kulmatörpöistä, ja hyvä niin! Hirveää olisi jos se ei koko törppöjä huomaisi vaan juoksisi vain kosketusalustalle.
- Tehtiin luoksetuloa. Tao tuli kohtuullisen kivasti, kohtuureippaalla laukalla. Innokkaammin saisi edelleen tulla. Palkkasin nahkarievulla, mutta Marian mukaan tämä ei ole paras palkka Taolle. Bordercollien jalostuksessa on vuosisatojen ajan tehty töitä tappopuremisen poisjalostamiseksi, eikä lelun kimppuun hyökkääminen ole ihan se ykkösjuttu Taolle. Kokeiltiin tässä erilaisia palkkaustyylejä, ja Wubba oli paras. Vielä voin helpottaa harjoitusta kääntymällä itse sivuttain tai selin Taoon nähden.

Taon kanssa olen kiehtovalla tutkimusmatkalla bordercollien sielunelämään. Täytyy sanoa, että rotu on hyvin erilainen villakoiraan nähden, vaikka on niissä paljon samaakin. Mutta siinä missä vilkas ja saalisviettinen, pallohullu villakoira tekee mitä tahansa pallon saadakseen ja kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa (eikä laske sieltä sitten ihan hevillä), harkitsevainen, ei-niin-saalisviettinen bordercollieni oivaltaa, hoksaa, hillitsee itsensä korkeassakin vireessä, lukee mua ja eleitäni kuin avointa kirjaa, on nöyrä, oppii nopeasti ennakoimaan ja omaa paimennusvietin joka on itselleni vielä uusi tuttavuus. Taossa on valtava potentiaali, josta olen nähnyt vilauksen lampailla, kun vain oppisin löytämään oikeat keinot sen esiin kaivamiseen kaikessa muussakin tekemisessä. Koko ajan ollaan edistytty, pääsyynä näkisin sen että Tao on saanut ikää ja sen hurja kasvutahti on rauhoittunut. On sen kanssa paljon tehtykin, koko ajan tavoitteena että treeneissä olisi superkivaa, mistään ei niuhoteta eikä ahdistuta eikä epäonnistumisia tarvitse pelätä. Mikä parasta, nautin ihan hurjasti meidän treeneistä, meillä on hirveän kivaa treenihallilla ja treenihallilta lähdettäessä kummankin silmät loistavat ilosta. Palkitsevalta tuntuu myös se, kun koira autosta ulospäästessään juoksee heti treenihallin oven taakse odottamaan sisällepääsyä ja treenikentällä tarjoaa asioita ja hakee jatkuvasti huomiotani. Tutkimus- ja oppimismatka on siis alussa, ja uskon ja toivon että koko tuo matka on yhtä antoisaa kuin se on tähänkin asti ollut.

Benson on treenannut flyballia. Aikaisemmat treenit on menneet hyvin, mutta kenraalitreenien luonteeseen kuuluu kai jonkinasteinen epäonnistuminen. Sunnuntain joukkuetreenit, viimeiset laatuaan ennen viikonlopun kisoja Messarissa, olivatkin sitten meidän huonoimmat tähän mennessä. Nice... Kerran Benson pompotti palloa telineeltä niin, että se ajautui ensimmäisestä esteestä ohi ja jätti sen hyppäämättä takaisin tullessa. Treenikerran jättipotti oli kuitenkin se, kun idearikas puudeli toi pallon mulle ja tämän jälkeen karkasi hakemaan myös naapuriradan telineestä pallon. Esteet suoritti oikeaoppisesti mennen tullen, nimeään ei enää muistanut. Näin jo sieluni silmin, kuinka sunnuntaina yleisö saa hauskaa hupia ja minä juoksen punaisena ja hikisenä karjuen villakoirani perässä ympäri kenttää.

Kaukoissa meillä on Bensonin kanssa metodi #3 menossa. En jaksa jatkaa sellaisella koulutusmenetelmällä, joka ei ole kahteen viikkoon tuottanut minkäänlaista edistymistä. Siinä kohtaa pitää miettiä että miksi koira ei tee niinkuin haluaisin sen tekevän. Yritetty on takatassujen laudalla pitämistä (voi sitä laudan päällä tapahtuvaa takatassusten sipsuttelua ), etutassujen laudalla pitämistä (jossa ollaan pattitilanteessa ylösnousemisen suhteen, jos etutassun päällä on nami), ja nyt yritän vaan sellaista että käskytän Bensonia sen edessä seisoen ja poimin oikeaoppiset vaihdot niistä palkkaamalla. Benson meinaan teki tosi kivat seiso-maahan-vaihdot näin. Lopulta ajattelin, että on ihan yksi ja sama kyseisen villakoiran kohdalla, että tekeekö se kaket kuin liimattuna paikallaan seisten, pääasia on että pysyy paikoillaan, vaikka tassut sitten vähän paikallaan nousisivatkin.

Tuulikki kävi eilen hieromassa Bensonin. Puudelin kipeimmät kohdat ovat takareidet, joita hierottaessa se murisee. Heti perään kumminkin nuolee kasvoja. Kunhan ilmoittaa, että nyt tekee kipeää. Vasen takareisi oli kipein ja sen hieronta onnistui niin, että otin koiran syliini ja Tuulikki otti kintun käsittelyynsä. Benson oli tänään koko hieronnan ajan tosi rentona, mikä oli tosi kiva koska nyt hieronnasta oli oikeasti apua. Iloinen uutinen oli, että etenkin etuosa oli hyvin auki ja lihaksisto muutenkin paremmassa kunnossa kuin aikoihin. :) Benson on todella tykästynyt Tuulikkiin ja tietää hierojansa nimen alkaen oven takana odottaa tätä nimen kuultuaan.

lauantai 24. marraskuuta 2012

24/11/12 Tokoilua

Olipas kivat treenit eilen ProCaniksella :) Noin pääsääntöisesti, kunnes tuli pieni tilanne ;) Ei siitä kuiteskaan sen enempää...

Aluksi tehtiin kehonhallinta- ja syvien lihasten harjoituksia. Tao meni intoo piukassa pallin päälle pyörimään, vauhtia on vähän turhankin paljon.  :-D Peruuttamista tehtiin putken ja seinän välissä, siinäkin oli vähän turhan paljon vauhtia ja namilla ja omalla liikkeellä yritin saada tahtia rauhallisemmaksi jotta joutuisi enemmän oikein keskittymään ja hallitsemaan ne kinttunsa. Ison jumppapallon päälle nostin toisen, siinä tasapainoiltiin lihakset täristen ja vakavana, toki tämän jälkeen (osin hölmön hölmön omistajan kannustamana) yritettiin myöhemmin kiivetä pallolle uudelleen. Diagonaalitassuja nosteltiin. Tehtiin myös takapään harjoituksena hyppytekniikkaa, esteiden väli oli 6 jalkaa, korkeus 20cm. Koipieläin selkeästi tarvii harjoitusta, suoriutuu mutta sujuvamminkin vois mennä. ;)

Liikkeestä maahan menee peruuttaen kivasti, vieläkin kun ehtis toistoja tehdä että menisi niin automaationa ettei tosikaan. Menee alas asti. Ekat kerrat taas namin avulla, että saadaan treenin alkuun ajatus nopeasta maahanmenosta. Sitten tehtiin sellaista, että heitin namin kauemmas, lähdin kävelemään pois päin sivuttain kulkien. Tao meni syömään namin, kun palasi ja oli kohdalla pysähdyin ja sanoin: maa. Seuraavalla kerralla pysähdyin ja kävelin paikoillani, kolmannella kerralla en pysähtynyt vaan jatkoin sivukävelyä, Tao meni silti käskyllä maahan. Tässä tärkeää pitää rintamasuunta suorana, eli ettei kierry koiran ylle, ja kaikki eleet ja omat asennot käskyn antamisen aikana vakaina, ettei tule annettua mitään vartaloapuja. Pikkuhiljaa treenien edetessä suoristaudutaan kunnes kävellään normaalisti eteenpäin. Seuraamiseen tätä ei vielä yhdistetä, vaan koira heitetyn namin avulla ohjataan kauemmas ja kun on sivulla käsketään maahan / seisomaan / istumaan.

Tao oli kovin innoissaan ja touhukas treeneissä, mutta sillä säilyy silti järki päässä. Ihana otus. :) Eilen ekan kerran piti kerran karata Mariaa mielistelemään ja toisen kerran Katla-koiraa leikkiin haastamaan, se kun on niiin ihana.

Tao pääsi tänään ekaa kertaa Henkan kanssa pienelle juoksulenkille, oli ollut noin miljoona miljoona kertaa mukavampi juoksukaveri kuin villainen sohlaajamme.

Samainen sohlaaja sai treenata tokoa kanssani.

Hän on todella, todella tajunnut että kun pyydetään omaa, niin vain yksi ja tietty kapula kelpaa! Benson ei ole kertaakaan tuonut väärää kapulaa. Nyt mielentila kapuloille menemisessä on parempi. Oman kapulan erottaminen opetettiin verkon avulla ja oikea mielentila oman piilottamisen avulla.


Tämän jälkeen tehtiin liikkeestä istumista, se meni kivasti. Säpäkämpikin sais olla, mutta nyt oli ruokapalkka...

Kolmantena tehtiin kaukoja. Kokeilin ihan piruuttani vaihtoja ilman mitään apuvälineitä, etäisyys 1,5m. Istu-maahan meni hienosti takajalkojen pysyessä paikoillaan. Seisomaan nousi hän ylpeänä ja tarkkaavaisena, harmi vaan että mies liikkui eteenpäin puoli metriä. Sitten vahvistettiin etutassujen laittamista ja pitoa laudalle ja tehtiin maahan-seiso-vaihtoja. Ei tästä tuu kyllä yhtikäs mittään. Otan tän liikkeen päivän huumoripläjäyksenä. :-D Hauskinta on seurata, kun toinen oikein kihisee ajatuksia. "Mitä toi haluaa????" Voisko joku joka puhuu hyvin puudelia tulla vinkkaan sille että tassuset voisivat pysyä himpun verran rauhallisemmin, vieläpä ihan aloillaan?? :-D

tiistai 20. marraskuuta 2012

20/11/12 Tokopojat?

Otsikko on vähän huono, kun kuluneen viikon aikana ei juuri olla tokoiltu.

Lauantaina olin Taon kanssa TamSK:n tokokouluttajien koulutuksessa demokoirakkona penturyhmässä. Aluksi treenattiin kontaktinottoa, mikä tämän epelin kanssa onnistuu kyllä paremmin kuin hyvin, siksi keskittymiskykyinen ja kontaktinottohaluinen kaveri on! Sitten tehtiin ohitustreeniä kaksi koirakkoa kerrallaan, namin avulla mentiin eikä kummatkaan koirat olis voineet vähempää toisistaan välittää. Tehtiin vielä toinen kerta niin että koirat menivät aika läheltä toisiaan, ilman reaktiota nytkään. Lopuksi tehtiin luoksetuloa, pääteltiin että Tao ei varmaan saa pitkiä kinttujaan vielä paljon tämän nopeampaan luoksetuloon kuin minkä se nyt teki. Tuli aika reippaasti, lujempaakin saisi toki tulla mutta on jotenkin vaikea nähdä sitä pinkomassa tämän kovempaa. Se alkaa juuri päästä vauhtiin, kun jo onkin mun luona. Kokeilin ensimmäistä kertaa palkata sen namilla, jos se ettei vauhti kiihdy enempää johtuisikin silmänkäytöstä. Yhden kerran perusteella en vielä osaa sanoa että oliko näin. Tao oli kovin innokkaana tekemässä hommia, Maiju kommentoikin että pieni totinen työkoira. Jos en huomioinut niin tuli sivulle istumaan ja tuuppi kuonolla.

Tänään oltiin Lilin pentutokossa, meitä oli vain kolme koirakkoa. Meidän lisäksi oli toinenkin bc, reilun kuukauden Taoa nuorempi. Tehtiin kontaktinottoharjoituksia, hyvin onnistuu alokasluokan luoksepäästävyys. Tao jo tietää jutun juonen ja ottaa katsekontaktin muhun kun täti tulee häntä lääppimään. ;) Jonkinnäköistä ohitusharjoitusta / seuruutusta tehtiin niin, että pujoteltiin kahdeksikkoa muiden kahden koirakon ympäri näiden tehdessä sivullaistumista. En tiedä olenko oikeassa - asia pitäisi varmistaa videokuvaamalla - mutta ihan kuin meidän seuruu olisi nitkahtanut pykälän verran eteenpäin. Pidin namia vasemmassa kädessä ja kättä kohtuuylhäällä sivulla, Tao tuli vieressä ja katsoi namin sijaan mua. Vaikea tässä kuitenkaan arvioida että lähteekö takapää valumaan sivulle. Olen yrittänyt seuruussa luoda mielikuvaa, että tämä on tosi kiva juttu, olen superylpeä Taosta ja että mä vähän yritän karata Taolta mutta se on niin pätevä että pystyy tulemaan mukana. Yritän luoda Taolle itsevarmaa, ylpeää asennetta seuruuseen jossa se kuitenkin olisi tarkkana. En tiedä meneekö syteen tai saveen. ;-)

Tehtiin jääviä, joissa Tao herkästi ekalla toistolla tarjoaa istumaanmenossa maahanmenon mutta tämän jälkeen tekee oikein, seisahtuu terävästi niille sijoilleen (vitsit mä nautin tästä kun Bensonin kanssa asian kanssa on takuttu!) ja maahanmenossa tarvii vielä parin ekan toiston ajan namiavun että saataisiin maahanmenoista säpäkät. Tämän jälkeen maahanmenot voi tehdä ilman käsiapua, alussa pitää vain muistutella. Siitäkin nautin, että Tao tipahtaa maahan eikä hiippaile maahanmennessä samalla lailla kuin muudan puudeli...

Tokohypyssä oli  nyt löytynyt maltti ja ajatus. Viime kerralla pentu sinkoili kuin mikäkin jänis, mutta nyt se malttoi kuunnella mua. Eli aluksi tokohypyn edessä sivulletulo. Vasta hyppy-käskyllä hypyn ylitys ja toisella puolella kosketusalustalle meno ja sille seisomaan jääminen. Kosketusalustan kanssa saisin vaatia tarkemmin sitä, että laittaa etutassut alustalle. Haasteena tässä on, että Taolla on niin kiire ottaa muhun katsekontakti, ettei se oikein keskity kosketusalustaan. Menee vauhdilla alustalle, ja jo pyörähtäessään mua kohti ottaa katsekontaktin ja päätyy usein kosketusalustan viereen seisomaan. Kun Tao on kosketusalustalla, laitan namin maahan viereeni ja kävelen esteen toiselle puolelle joko Taon viereen, sivulle tai taakse. Tähän on tullut malttia, mutta varmuutta tarvitaan vielä lisää ja ihan viereen tuleminen on uusi juttu, jolloin Tao liikahtaa. Vapaa-käskyllä vapautan Taon kosketusalustalta namille.

Lopuksi tehtiin vielä luoksetuloa, jossa todettiin että vauhdikkaampi luoksetulo saadaan kun appari pitää pennusta kiinni eikä se ole paikallaolossa käskyn alla. Toistot pidettiin lyhyinä ja välissä oli paljon leikkiä, Tao innostuu koko ajan enemmän nahkarätin kiskomisleikistä. Ja asennetta on tullut koko ajan lisää, rätti ei lipsahda hampaista vaikka tarttuisin pannasta kesken leikin. Taolle on muutenkin viime aikoina tullut kivasti lisää sellaista röyhkeyttä ja rohkeutta leikkimiseen, se on alkanut oppia ettei tämä niin vakava asia ole ja että mun kanssa voi leikkiessä olla vähän tuhmakin. Pikku pyhäkoululaiseni <3

... joka tosin touhuaa kotona yhtä sun toista vähemmän pyhäkoululaismaista. Röyhkeyden huippu oli mennä kaiken tämän päivän treenaamisen ja lenkittämisen jälkeen eteiseen kaluamaan mun kohtuuarvokkaita ulkoilulenkkareitani kun löhösin sohvalla.

Pakko vielä hehkuttaa noutokapulatreeniämme viikonlopulta. Ensin pidä-käskyllä Tao haki noutokapulan Bensonin suusta (mitäs meni varastamaan sen kesken harjoituksemme), tämän jälkeen oikea/vasen-käskyllä pyörähti ympäri noutokapula suussa pysyen. Ekalla kerralla tippui suusta, mutta sitten alkoi onnistua kahden asian tekeminen samaan aikaan. Pentu oli innoissaan uudesta leikistä. Puudeli oli vähän pahana ja niin kovin, kovin mukana. ;)

Bensonin kanssa kaukot aiheuttaa ongelmia. Jos me kaukot ja paikkamakuu opitaan tulevan talven aikana, niin oon iloisesti yllättynyt.. Ongelmana on sen kakkosnelosen pätkän kanssa treenatessa, että mikäli nami ei ole etutassun päällä, niin tassuset tepastelevat iloisesti ihan miten sattuu välillä laudan päältä poistuenkin, ei sen niin väliä. Jos nami on tassun päällä, niin istumasta ei voi nousta seisomaan, se on ihan liikaa vaadittu. Olen kymmenkunta kertaa auttanut Bensonia tässä kohden nostamalla hieman persauksesta, mutta kyllä jo pian pitäisi alkaa löytyä uskoa omiin ylösnousukykyihin vaikka nami tassun päällä olisikin. Puudeli on tässä kyllä niin putkiaivo kuin vain voi olla, ei voi kahta asiaa tehdä samaan aikaan hän. Samalla mun usko taas laskee kuin lehmän häntä :( Ehkä me vaan tehdään pari yritystä illassa, kunnes sieltä löytyy puudelin usko omaan ylösnousuun. Puudelin ylösnousu tavoitteena, onpas uskonnollista. ;)

Benson on edistynyt hiljentymisharjoituksissa. Nyt uskallan sanoa tämän "ääneen". Se varoo piippaamasta jo siitä lähtien, kun huomaa että rupean laittamaan sen ruokaa. Harjoitusta on vaikeutettu niin, että Bensonin maatessa paikallaan heittelen nameja sen lähelle, jotka Tao käy syömässä. Kestoa tälle harjoitukselle ei vielä ole kuin kymmenisen sekuntia. Aina välillä käy edelleen niin, että kuonosta pääsee ääni ja sitten harjoitus laitetaan tauolle. Se syö pientä malttamatonta villaeläintä, joka tämän jälkeen yrittää koko pienen eläimen keskittymiskyvyllä olla hiljaa. Se, että se pystyy tähän, kertoo mielestäni siitä että ääntely on yhtä lailla sen kohdalla opittua kuin huonohkosta hermorakenteesta johtuvaa.

Täytyy vielä kertoa tämän päivän metsälenkistä Taon pentutokon jälkeen. Ajeltiin Tallilta Birgitan polulle vähän matkan päähän, pojat ulos autosta. Viritin vilkkuvalot poikien kaulaan ja itselle otsalampun, ja suunnattiin pimeään ja märkään metsään. Kauan ei tarvinnut kävellä, kun tien melu jäi taakse ja olimme luonnon rauhassa, vain me kolme. Mulla soi päässä "Mul on tästä asti aikaa, muutama lantti mammonaa..." Vanha renkutus mutta tässä on niin kiva fiilis, tätä rallatellessani tunsin kuinka päivän kiireet ja stressi valuivat selkää pitkin pois. Suojärven äärellä tunsin edelleen rentoutuvani ja olevani osa luontoa. Kosketin puunrunkoa, nuuhkaisin kanervakasvuston pieniä liiloja kukkia. Kuljetin sormia pitkin sammalkasvustoa ja jätin mielessäni hyvästit tälle vihreälle elämälle, kohta lumi tulee ja kietoo kaiken valkeaan vaippaan ja jään odottamaan kevättä ja uutta vihreän aikaa. Benson käveli takanani kuono pohkeeseen tökkien, sillä oli meno rauhoittunut. Tao hyppi pari metriä eteenpäin vieviä keveitä loikkia ympärillämme metsässä, vihreä vilkkuvalo vain paljasti missä se kulki. Se tulee niin luotettavasti luokse heti kun vähän huikkaan sen nimeä. Lenkin jälkeen oli ihanan rentoutunut olo. Jos mulla ei olisi koiria, olisi tämäkin ihana hetki jäänyt kokematta. :)

maanantai 19. marraskuuta 2012

19/11/12 Taon välikuvaukset

Tao kävi tänään luuston välikuvissa. Ortopedi Juha Kallio otti kuvat.

Alkuun Juha vähän tunnusteli Taoa. Kerroin että Tao on kankea eikä oikeastaan yhtään venyttele takapäätään. Juhan mukaan sopisi nopeasta kasvusta johtuvaksi kankeudeksi; lihakset ovat joutuneet ihan hirveästi venymään kasvun myötä. Takapään kulmaukset ovat tosi suorat, mutta niiden tilanne muuttunee Juhan mukaan vielä lihaksiston ja jänteiden venyessä.

Niin se pentunen sitten vaivutettiin uneen (asiallinen pentu ei juuri hätkähtänyt kun sai piikin persaukseen) ja vietiin kuviin. Kyllä jännitti odotella vastauksia!

Käytiin kuvat yhdessä läpi sitten. Taon lonkat on todella hyvärakenteiset; syvät ja tiiviit. Tunnustellessa ei erottunut löysyyttä. Juha arvioi että a:t tai ehkä b:t, nämähän ei tosin vielä ole viralliset lausunnot vaan ne saadaan vuoden päästä. Ristiselän alue oli rakenteeltaan tosi hyvä, Juhan mukaan paimenlinjaisilla bc:lla ja sakemanneilla voi tällä alueella olla ongelmia, mutta ei Taolla. :) Selkä oli normaali (asia jota spondyloosikoiran omistaja osaa arvostaa!), kyynärnivelet vaikuttivat virheettömiltä. Vasemman olkaluun painoa kantavalla pinnalla luurakenne oli hieman tummempaa yhdessä kohtaa, varsinaista irtopalamuutosta nivelessä ei ollut eikä mitään ruston paksuuntumista tai muuta sellaista. Mä en ymmärrä että miten lääkärit osaavat noita kuvia katsoa: vaikka Juha oikein suurensi kuvan mulle ja näytti kynänkärjellä, niin en itse huomannut olkapään kuvassa mitään tummempaa aluetta. Juha vielä korosti, että tämä ei ole irtopalamuutos.

Juhan mukaan Taon luustoterveys on kehittymässä hyväksi eikä esteitä aktiiviselle harrastuksille ole. Vuoden ikään asti (siis koko loppuelämän) vammoja, liukastelua ja rajuja hyppyjä pitää välttää, liikkua runsaasti ja kehittää lihaksistoa. Yksikin kunnon sähläys (esim. hyppy korkealta alas tai paha liukastuminen) voi provosoida olkanivelmuutosta. Tämän kuullessani muistelin korvat punaisina niitä kertoja, jolloin Tao on hypännyt puolitoista metriä ilmaan ja laskeutunut alas toisinaan vähemmän tyylikkäästi, tai kun se on liukastellut kerrostalomme rappuset alas. On siltä usemman kerrankin jalat levinneet pahan näköisesti alta kun on touhua ollut enemmän kuin tassunpohjissa pitoa. Täytyy vaan olla vielä tarkempi, että liukkaalla alustalla otetaan rauhallisesti. Mutta voi että kuinka sitä osaakaan olla näin onnellinen yksistä luustokuvista, ei olisi parempaa vastausta voinut tullakaan!

Tässä tämän päivän kuvasatoa, välissä on Bensonin vuoden takaiset kuvat vertailun vuoksi:
Vasen olkanivel, nuolen kohdalla tummempi alue


Oikea olkarnivel

Lonkkakuva oli kaunista katsottavaa :)
Vertailun vuoksi Bensonin lonkkakuvat (C/C), nuolen kohdalla nivelrikon alkumuutokset

Bensonin spondyloosikohta 28.09.2011


Väsyttää...


Mennäänkö tämän jälkeen pyhäkouluun?

Benson oli mököttänyt ovensuussa koko sen ajan, jonka Juha alussa tutkaili Taoa. Pieni villaeläin ei ollut yhtään innostunut ajatuksesta, että häntä painellaan ja kopeloidaan pian. Hänen vuoronsa koitti kuitenkin pian, iso kaveri nostettiin lattialle nukahtamaan, ja pieni haluton villaeläin nostettiin tutkimuspöydälle. Hän valitti ja veti itseään vielä pienemmäksi jos suinkin mahdollista. Ei ollut yhtään kivaa. Paremmin meni silti painelut ja taivutukset kuin vuosi sitten jolloin sama villaeläin oli ihan järkyttävässä kunnossa.

Juhan mukaan Bensonin syvät lihakset on huonossa kunnossa, koira vetää selkäänsä köyryyn ja käyttää vatsalihaksiaan, lantio nousee pystysuoraan asentoon. Vatsalihakset ja lonkankoukistajat on ihan jumissa. Lonkat ovat paremmat, tyypillisesti nivelrikkotilanne rauhoittuu puolen vuoden - vuoden kuluttua nivelpussin paksuuntuessa ja tiivistäessä niveliä. Tällöin nivelen liikerata huonontuu ja nivelten liikkuvuutta täytyykin ylläpitää.

Puudeli sai niskaansa kennelyskärokotteen, tämän jälkeen matkamme jatkui ft Marikan huoneeseen.

Marika opetti meille aluksi hyvän syvien lihasten harjoitteen. Ollaan tehty liian vaikeita harjoituksia. Oleellista on syviä lihaksia vahvistettaessa, että:
- koira pystyy koko ajan pitämään selkälinjan suorana harjoituksia tehdessään. Jos se köyristää selkäänsä, se käyttää pinnallisia vatsalihaksiaan eikä harjoituksesta ole hyötyä. Benson käyttää muutenkin pinnallisia vatsalihaksiaan normaalia enemmän, joten niitä ei ole syytä harjoittaa enempää.
- harjoituksia vaikeutetaan hitaasti, koska syvät lihakset kehittyvät niin hitaasti. Eli vasta sitten lisätään haastetta kun edellinen vaikeustaso onnistuu ilman selän köyristymistä.
- takajalat eivät saa lähteä aukeamaan, ts. varpaat eteenpäin ja jalat rungon alla

Me tehtiin harjoitusta, jossa Benson seisoi kahden ilmatyynyn päällä. Ei tarvitse ostaa mitään isoa hienoa puikulanmallista jumppatyynyä, joka maksaa miljoonia eikä mahdu mihinkään. Avustaja pitää huolta, että takajalat pysyvät oikeassa asennossa. Benson seisoo normaalissa asennossa tyynyjen päällä, ja tässä tehdään pieniä naminottoja sivummalta niin, että selkä pysyy hyvässä asennossa ja paino jakautuu molemmille takajaloille. Lisäksi tähän yhdistetään pienet etutassujen nostot, selkälinjaa tarkkaillen. Pidempiaikainen pito ei onnistu vielä. Bensonista on tullut jumppatyynyhullu, se ei meinannut antaa laittaa jumppatyynyä pois vaan olisi koko ajan kiivennyt tyynyt päälle tasapainoilemaan.

Laitan tästä harjoituksesta videon kun olemme harjoitelleet sitä enemmän.

Lihasharjoitusten jälkeen Marika ohjasi mulle kädestä pitäen, rautalangasta vääntäen, kuinka hieron Bensonia. Benson on viimeisen vuoden aikana ollut kymmeniä kertoja hierottavana, mutta kun se ei osaa rentoutua muiden käsittelyssä. Koira on kuin viulunkieli. Ei siinä varmaan hieronnasta ole sitten sanottavasti hyötyä. Muhun se luottaa ja makaa rentona käsittelyssä, pystyn muutenkin valitsemaan hierontahetkeksi myöhäisillan jolloin se on väsynyt ja kykenee rauhoittumaan käsittelyyn. Olen usein sivellyt sen lihaksia illalla tv:tä katsellessa. Marika selitti lihasten kiinnittymiskohtia ja että millaisella otteella, mihin suuntaan ja millaisella voimalla mikäkin kohta tulee käsitellä. Tärkeää on hieroa ne lihasalueet, jotka erityisesti rasittuvat spondyloosin vuoksi, eli spondyloosikohdan varomisesta rasittuvat aluetta ympäröivät alueet; lonkankoukistajat, vinot vatsalihakset nivusten alueelta, takareidet ja selän ja vatsan lihakset. Myös etuosan lihaksia lavan alueelta ja niskasta kannattaa hieroa, ne olivatkin niin kireät että oikein tunsi lihasjuosteisuuden. Hieronta tehdään sellaisella voimakkuudella, että Benson pystyy olemaan rentona.

Benson makasikin käsittelyssä ihan uskomattoman rentona. Aina kun Marika koski siihen, se katsoi epäillen. Marikaa nauratti hassu koira. Hieronnan opettamisen ohessa Marika kävi läpi Bensonin lihaksistoa, ja totesi että sillä on etupään lihakset, vatsalihakset ja lonkankoukistajat yllättävän pehmeät ja hyvässä kunnossa. Kaveri oli vaan feikannut Juhan käsittelyssä taas vaihteeksi, parempi valittaa jo ennenkuin mahdollisesti sattuu.. Kaiken kaikkiaan Bensonin vointi on paljon parempi kuin vuosi sitten. :) Ft-käynnin lopuksi Benson oli todella hyväntuulinen ja rentoutunut, arvatenkin helpottunut että käsittely oli ohi. Se kävi pussaamassa kummatkin ja teki hyvät venytykset.



Tao on vieläkin vähän kuutamolla. Se on käynyt usemman kerran ulkona pissalla ja kakalla. Henkka kun tuli kotiin, niin hänet piti ottaa vastaan kera kovan vinkumisen, aivan kuin Tao olisi yrittänyt selittää mitä kaikkea on tänään joutunut kokemaan! Muutenkin Tao oli illan erityisen puheliaalla tuulella, se kun yleensä on varsin hiljainen tapaus. Tao teki hienot Star Warsin Chewbacca-imitaatiot leikkiessään. Benson kun välillä kuulostaa ihan Darth Waderilta, niin meillä on hieno näyttelykaarti kasassa!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

18/11/12 Lakaisijat



Heille meinasi aluksi tulla riitaa siitä, kumpi saisi tampata matot

...mutta sitten kummallekin löytyi omat siivousvälineet!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

14/11/2012 Neljä vuotta villakoiran elämää

Kaikenlaista on pienen villaeläimen matkan varrelle mahtunut.

Kaikki alkoi siitä, kun 9 pientä villakoiranalkua näki Seinäjokelaisessa kodissa päivänvalon:

Näistä valikoitui meille erittäin syvällisen ja tarkan pohdiskelun jälkeen (eli värin perusteella) tummanruskea poika, joka saapui kotiimme aiheuttamaan syviä ihastuksen tunteita mutta myös harmaita hiuksia:



 

Voi kuinka kaikki oli niin uutta ja jännää!

Pieni koiranpoika sopeutui kotiimme oikein mainiosti, ja yhdessä ollaan neljän vuoden aikana koettu vaikka mitä!

On nähty erilaisia luukkeja:






On tehty erilaisia juttuja:







ON MENTY!!!







 

 Hetkittäin on maltettu hieman levätäkin:








Elämä on koetellut vastoinkäymisineen:






... mutta on ollut paljon ilon, onnen ja ylpeydenkin hetkiä!




Mihin tahansa on mennytkin, on pieni ruskea hahmo seurannut mukana (jos vain suinkin on pystynyt). Moneen se on mukaan päässytkin uteliaine kuonoineen:








Benson on elänyt elämäänsä sillä innolla ja heittäytymisellä, jonka vain koira osaa: kaikkensa antaen, täysillä rakastaen, hetkessä eläen. Kunpa me ihmiset oppisimme edes himpun verran ottamaan koirista mallia ja elämään tässä hetkessä, näyttämään pyyteettömän rakkautemme läheisillemme ja ystävillemme, uskomaan aina omistamme vain hyvää, ollen aina onnesta pakahtumaisillamme kun rakkaamme tulee ovesta sisään. Kunpa osaisimme lakata huolehtimasta huomisesta keskittyen siihen, että tänään on hyvä olla. Unohtaisimme hetkiseksi suorittamisen ja tulostavoitteet ja rakastaisimme elämää sellaisena kuin se arjessa on pienine usein itsestäänselviltä vaikuttavine asioineen, jotka on helppo kaiken kiireen keskellä unohtaa mutta jotka muodostavat onnemme todellisen pohjan. Pysähtyisimme rutistamaan rakkaita, rakkaita koiriamme. :)


Vielä lopuksi pieni ajatus, johon kiteytyy Bensonin elämän tarkoitus:

Koiran elämän päämäärä on 
kieppua jaloissa ja kerätä nuhteita.
Jos se vain voi ängetä itsensä sellaiseen paikkaan,
minne sitä nimenomaan ei haluta...
se tuntee, että sen päivä ei ole mennyt hukkaan.
           Jerome K. Jerome



ONNEA RAKKAALLE 4-VUOTIAALLE BENSONILLE!!! Toivoo Katri, Henri ja Tao :)