keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Sirken koulutus

20.12. meillä oli P-H nuorten koirien tokoringin koulutuspäivä, koutsina Sirke V.

Välimennen sanottuna, meillä loppui nyt Kulon kanssa ringissäolo, kaksi vuotta oltiin siinä ja ylikin ja nyt ei enää olla nuoria :D Kaksi mahtavaa vuotta takana, joiden aikana opin ihan valtavasti ja joiden aikana oma tokomotivaatio ja tavoitteet kasvoivat huikeasti. Olen varmaan ennenkin todennut, mutta toko on ihan parasta, se on niin mielenkiintoinen koiraharrastus. Joku koukuttuu paimennukseen, joku agilityyn, joku pk-lajeihin. On mukavaa kun löytää oman juttunsa. Toisaalta en osaa ajatella että näin jatkuu koko loppuelämän, voihan olla että joku noista edellämainituista vie joskus myöhemmin mennessään vastaavanlaisesti. Elämästä kun ei voi ikinä tietää.

Takaisin koulutuspäivään.

Mulla oli taas pitkä rimpsu kaikenlaista pientä mielessä. Mikään liike ei ollut totaalisen huono, mutta kaikessa on jotain laittamista. Viikkoa aikaisemmin käyty tokokoe kokosi hyvin treenitarpeen.

Sirke vaikutti kivalta kouluttajalta, jolla oli todella positiiivisia vaihtoehtoja puuttua ongelmiin.

Aloitimme seuraamisesta peruuttaen. Näytin meidän tekemistä. Kokeessa palaute tuli siitä, että Kulo painaa tässä. Se painaa poskea mun jalkaa vasten ja yrittää täten pysyä oikeassa kohdassa. Ratkaisu oli niinkin helppo(?), kuin että mun pitää oppia peruuttamaan suoraan, hitaampaa, lyhyemmin askelin ja tasaisemmalla vauhdilla (nyt temponi vaihteli). Käännöksissä kannattaa kääntää ennen käännöstä katse vastakkaiseen suuntaan ja samalla ottaa jostain kiintopiste, niin että käännöksestä tulee 90-asteen kulma. Eli esim. jos käännyn oikean olkapään suuntaan, katson vasemman olkapään yli ja otan kiintopisteen.

Joillekin koirille suoraa asentoa peruuttamiseen voi aikaansaada sillä, että peruuttaa palkasta poispäin ja sitten jossain sopivassa kohtaa vapauttaa koiran tälle etupalkalle. Kulo luopui tästä etupalkasta vähän liian tehokkaasti seuraten liian takana, enkä muutenkaan tykännyt siitä että sillä oli vähän liikaa ajatus palkassa eikä meidän tekemisessä.

Tunnarissa ongelmana on se, että Kulo pyöräyttää kapulaa. Se (yleensä) puree vakaalla otteella, jos otan pelkän palautuksen, kapulan pyöräyttäminen tuntuukin liittyvän kokonaisuuteen. Niinpä olen arastellut huomauttaa pyöräyttämisestä, koska pelkään että huomauttaminen vaikuttaa myös kokonaisuuteen ja aiheuttaa lieveoireita, kuten paluuvauhdin hidastumista, vajaata perusasentoa, huonoa ilmettä, epävarmuutta kapuloilla tms tms. Tehty on sellaista, että kun Kulo tulee viereeni, yritän pikaisesti napata tunnarikapulan sen suusta, mutta Kulo selviytyy tästä nykyään leikiten.

Sirke ehdotti, että tunnari päättyisi (aina?) pitotreeniin, josta Kulo sitten saisi palkan. Näin kapulan vakaata pitämistä vahvistettaisiin ja palkattaisiin ja oletus olisi, että ajatus kapulan vakaasta pidosta siirtyisi myös paluumatkaan kapuloilta. Pyöräyttämisestä ei huomautettaisi. Kuulosti tosi hyvältä; jos haluat jotain toimintoa lisää, vahvista sitä!

Tehtiin pitotreeniä niin, että Kulo oli kapula suussa mun sivullani. Kapulan töniminen oli sille pala kakkua, mutta se meni halpaan siinä, kun kaivoin lelun taskusta. Lelun ilmestyessä näkyviin ja lähelle kuonoa ote kapulasta höllääntyi ja pääsin puuttumaan tähän. Tätä virhettä fiksu likka ei sitten tehnytkään kuin kahdesti, minkä jälkeen se ylpeänä kuonokarvat pörhössä selvitti leluhäiriöt kapulaa vakaasti pitäen.

Kokeiltiin myös sitä, että Kulon virettä nostettaisiin tunnari suussa ja jos se tässä pyöräyttäisi kapulaa, päästäisiin puuttumaan virheeseen. Niinpä hyppyytin sitä kahdeksikkoa kahta hyppyä. Mistä Kulo kuumeni niin, että haukahteli kapula suussa. Mutta mun nähdäkseni onnistui silti haukkumaan pitäen kapulaa vakaasti :D Sirke totesi tähän että ehkä ei näin :D Näitä palautuksia korkeassa vireessä täytyy ottaa putken kautta. Eli ajatus että ei yhdistetä hajutyöskentelyyn mutta vireennostolla lisätään koiran mahdollisuutta tehdä virhe.

Kaukoissa Kulon etuosa menee vaihdoissa vinoon vasemmalle. Tähän ohje laittaa nameja vasemmalle puolelle, tällä tavoin suorat vaihdot. Mietin että miksi en ole tätä aiemmin tehnyt kun treenikaverilla tämä toimi. No nyt kun olen näin treenannut niin huomaan että Kulo alkaa päästä yli namivaikutuksesta, sitä ei enää tunnu haittaavan maassa vieressä olevat namit eivätkä ne näin ollen saa aikaan toivottua väistämiskäytöstä. Tarvii kehitellä tähän varmaan vielä houkuttelevammat namit tai jotain. Kulo on saanut syödä nämä houkutusnamit treenin lopuksi, jotta ne pysyisivät houkuttelevina jatkossakin, mutta Kulo tosiaan näyttäisi sulkevan ne mielestään.

Tehtiin porukalla paikallaoloja varioiden. Esimerkiksi joka toinen koira jätettiin istumaan, joka toinen makaamaan, ja sitten kymmenestä metristä käskimme koiramme vaihtamaan asentoa eli joko istumaan tai makaamaan. Tätä varioitiin vielä niin, että sai itse valita mihin asentoon koiransa jättää, ja liikkurin ollessa kohdalla joko pyydettiin koiraa istumaan, menemään maahan tai otettiin koira luokse. Kulo tipahtaa aika kivalla asenteella maahan. Olen käynyt namittamassa ja kehumassa sitä hyvistä maahanmenoista, tuntuu että sen itsevarmuus on lisääntynyt tämän myötä ja tästä vaihdosta on tullut sille mieleinen juttu. Kerran jouduin nyt korjaamaan siitä, että valahti lonkkalevolle, tätä ei olekaan tarvinnut pitkään aikaan muistutella.

Kiertohässäkässä olen oppinut, että Kulon ei kannata antaa katsoa kapuloiden vientiä koska se jää vähän kiinni kapuloihin tällöin eikä juokse niin suoraviivaisesti kartiolle. Sen sijaan, jos se pitää muhun katsekontaktin koko kapuloiden viennin ajan, juoksee se lujaa ja suoraa kartiolle. Tätä olen nyt alkanut soveltaa myös eteenmenoon, eli virittelyllä vilkaisisi eteen ja sen jälkeen pitäisi katsekontaktin muhun kunnes saisi eteenmenokäskyn.

Teimme sellaiset häiriöharjoitukset, että kaksi koirakkoa teki samaan aikaan. Me tehtiin Piian ja Fredden kanssa. Kulolle tehtiin tunnari, sitten Piia heitti noutokapulan hypyn yli meidän vieressä parin metrin päässä, sitten lähetin Kulon tunnareille, jonka jälkeen Piia lähetti Fredden noutamaan. Tämä meni hyvin, mutta kun heti perään vaihdoimme puolia, koirat jäivät vähän kiinni edellisellä kerralla tekemiinsä juttuihin. Fredde suoriutuí paremmin, mutta Kulo olisi taas ollut menossa tunnarille noutokapulan sijaan.

Ihan lopuksi Sirke rakensi meille kentälle ruudun, sen viereen tunnarin, sen viereen kartion, ja vielä kartion ja meidän väliin heitettiin noutokapula ja vähän matkan päässä oli hyppy. Idea tässä oli se, että itsellä rintamasuunta oli koko ajan paikoillaan eli ainoa mitä koiralle sai kertoa oli tehtävään virittely lähtöpaikalla, ja sitten käsky. Tässä Kulon suoriutuminen tästä harjoituksesta videolla.

Olipa kiva koulutuspäivä ja taas sai vaikka mitä oppia päähän! Ja oli niin viihdyttävää miettiä tokojuttuja muiden rinkiläisten kanssa, heistä monet pitkän linjan tokoilijoita :)

Muita kuulumisia lyhyesti :)

Tao on nyt ollut Kilposen Päivin hieronta-asiakkaana ja siltä on saatu rinta- ja lanneranka auki, yksi lannenikama suoristettua ja ainakin yksi lukko auki. Tämä on aikaansaanut sen, että Taosta on tullut niiiiiin notkea silakka ja ihan hurja agilityradalla! Mä olen taas vähän muuttanut ajatuksiani siitä, että mikä Tao on miehiään... Se on kamalan vahva ja sitkeä! Agilityssa mun piti saada se jarruttamaan esteelle niin, että seisoin esteen edessä rintamasuunta kohti kohtijuoksevaa Taoa. Koutsi-Tanja käski ajatella niin että mun pitäisi ajatella, että jos en saa Taoa pysähtymään, se juoksee junan alle. No, Tao olisi kyllä jäänyt aika monta kertaa junan alle (se juoksi mun ohi, hyppäsi takana olevan esteen ja vielä sen takana olevan esteen jota ei olisi kuulunut suorittaa, mutta Tao ei ollut opiskellutkaan ratapiirrosta). Tanja lietsoi mua päättäväisyyteen ja niin mä seisoin siinä tomerana muurina ja pam - Tao juoksi päin ja oli ihan ihmeissään kun mä en väistäkään häntä.

Kulokin pääsi tänään Päivin käsittelyyn. Sen takajalkavaivahan on vaan jatkunut ja jatkunut, vaikka sitä ovat tutkineet ja hoitaneet vaikka ja ketkä... Päivi tunsi, että Kulon lannerangassa kolmas lannenikama on mennyt vinoon, todennäköisesti liukastumisen tms seurauksena. Muistan että kevättalvella oli tosi pahat pääkallokelit ja Kulo liukastui muutaman kerran hurjan näköisesti, ja sen jälkeenhän nämä meidän ongelmat alkoivat tulla esille... Vinossa oleva nikama vaikuttaa selän toimintaan ja takajalan hermotukseen. Koko syksy ollaan tavallaan hoidettu siis seurausta, ei syytä. Ehkä. Tänään Päivi teki tunnin hommia Kulon selän kanssa ja nyt jännityksellä odotetaan että josko nyt koira tulisi kuntoon. :) Pitäkäähän tekin peukkuja! :)


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Rauhallista ja rentouttavaa joulua!

Tässä Taon ja Kulon jouluhenkiset videot harrastustemme parista! 






Tao ja Kulo auttoivat tänään joulusiivouksessa. Imuri herättää samanmoisia kiihkeitä tunteita kuin vesisuihkukin... ;)





vehdys

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kulolle evl1

Kävin tänään Kulon kanssa kokeilemassa uusia sääntöjä tokon evl:ssa. Tavoitteena oli hyvä ja rento yhdessä tekemisen meininki, koska edellisestä yhteisestä kisatilanteesta oli jo yli puoli vuotta aikaa, uudet liikkeet eivät tuntuneet vielä kovin varmalta, vanhat liikkeet olivat vähän päässeet leviämään ja kokonaisuuksia oli treenattu vähän.

Oikein mukava fiilis jäi siis takataskuun, kun saatiin 1-tulos, vaikka kiertohässäkkä menikin nollille.

Paikallaolot meni hyvin, istui liikuttelematta käpäliään, meni napakasti maahan suoraan, ja tuli hyvällä vauhdilla suoraan asentoon sivulle.

Ohjatussa merkille meno oli tosi kiva, siinä Kulo on ennakoinut pysähtymisen merkin taakse, mutta nyt juoksi lujaa ja pysähtyi käskystä. Nyki merkillä. Nosto nätti ja palautusvauhti ihan kiva.

Tunnarissa on ollut takki auki -mentaliteettia ja tosi rumaa hajutyöskentelyä. Tähän auttoi ihan muutamalla treenikerralla se, että laitoin yhden frolicin tunnarien lähelle mutta sitä ei saanut syödä. Tänään kokeessa hajutyöskentely kiva. Haisteli maata kun liikkuri vei kapulat, ja kuulemma pyöräytti kapulaa kerran kun tuli sivulle.

Kaukoissa teki vaihdot hyvällä tekniikalla takajalat paikoillaan pysyen, mutta etupää meni taas vähän vinoon vasemmalle ja tykkäisin jos nousisi vielä ryhdikkäämmäksi lopun perusasentoon.

Ruudussa eteenmeno oli tosi kiva, tykkäsin! Lähti suoraan ja pysähtyi napakasti. Ei ennakoinut stoppia eikä ruutua. Ruutuun lähti hyvällä asenteella, mutta saisi juosta lujempaa ihan loppuun asti. Meni vasta tokalla käskyllä maahan, epätyypillinen virhe. Sivulle seuraamaan tuloon olin tyytyväinen.

Tokassa kehässä aloitettiin kiertohässäkällä. Tässä koin vasta muutama päivä sitten oivalluksen, että silmää käyttävällä koiralla ei saisi antaa katsoa kapuloiden vientiä koska tahtoo vähän jäädä niihin kiinni, eikä sitten tee niin vauhdikasta ja suoraviivaista kartion luo juoksua kuin haluaisin. Tässä annoin epätyypillisen käsieleen samalla kun käskin istumaan, ja Kulo luki seisomisstopiksi. Käskytin istumaan. Jäin vähän analysoimaan tätä tilannetta ja toimin hätäisesti kun piti käskyttää noutamaan kapulaa. Heilautin vain hyvin pienesti ja hätäisesti kättä, Kulo meinasi lähteä oikealle mutta päättikin sitten vaihtaa lähempänä edessään olevaan kapulaan. Ollaan harjoiteltu sitä, että olen laittanut tosi sivuunkin keskilinjasta ja tästä pitäisi pystyä ottamaan kauemmainen kapula, mutta treenit eivät vielä kantaneet koetilanteeseen ja oma käsiele oli todella poikkeava treeneissä käyttämästäni.

Sitten seuraamista. Kulon seuraaminen on vähän huonontunut, kun olen arjessa "tässä"-käskyllä pyytänyt sitä esim. ohitustilanteissa kulkemaan vasemmalla puolellani "vapaammin". Olen sittemmin vaihtanut tämän siihen, että "siinä"-käskyllä pitää kulkea oikealla puolella, mutta seuruu ehti silti jo kärsiä. Kulo on alkanut vähän poikittaa ja hakea katsekontaktia. Peruuttaen seuraaminen oli huono, siinä painoi eikä lopuksi istunut. Tämän jälkeen loppuseuruun tökki kuonollaan mua jalkaan ja oli jotenkin vähän turhassa korkeassa vireessä, ei sellainen korrekti.

Luoksetulo, mun inhokkiliike, tuotti yllättäen taas kympin. Ollaan tehty kokeenomaista luoksaria tosi vähän ennakointitaipumuksen ja Kulon jalkavaivan vuoksi, lähinnä vaan läpijuoksuja ja stoppia sitten putkirallin tai kierron kautta.

Lopuksi zeta. Tässäkin seuraaminen oli tosi huonoa, vähän poikitti, tökki kuonolla... Tää on Kulon mielestä niin siistii. Tätä myöten jäävissä jäi vähän vinoon.

Tässä vielä videolla pisteet ja meidän suoritus

perjantai 4. joulukuuta 2015

Hitsinkierto

Me ollaan Kulon kans menossa piiitkästä aikaa tokokokeeseen 13.12.

Vitsit mä odotan oikeeta koemenestystä kun treenaaminenkin on ollut niin taitavaa (NOOOT!)! (Ollaan kyllä erinäisissäkin treeneissä ihmetelty, että kuinka hyvin tuo koira pystyy tajuamaan että mitä mä siltä odotan, vaikka mun toiminta on ihan niin epämääräistä kuin vain mahdollista voi olla. Toisaalta, nyt mä ymmärrän niitä jotka ajattelevat että bc-omistajat pääsevät paljon helpommalla monissa asioissa. Kyllä jotkut bc:t voivat olla helppoja harrastuskavereita ja jopa paikkailla yksinkertaisten kouluttajiensa epäpätevyyttä, epäjohdonmukaisuutta ja suoranaisia virheitä :D)

Tässä esimerkki meidän tunnaritreeneistä...:

"Ai nyt se jo juoksi sinne kapuloille. Ai se juoksikin kapuloille niin että kapularivi lenteli. Ai nyt se töykkii niitä kapuloita kuonollaan pitkin maata. Ai nyt se maistoi väärää kapulaa, voi voi. No nyt se valkkas oman! Ai nyt se pyöräytti sitä suussaan matkalla mun luo Voiiii kun se on niin söpö kun toi oikean kapulan ja pitää sitä niin innoissaan siinä, mun sivulla. Voi hellanlettas, jee! - tässä palkka sulle!"

Hitsinkiertoo on tehty niin että tötterö on mahdollisimman kaukana ja niin että Kulo välttämättä edes näe sitä, esim. punaista taustaa vasten. Tavoitteena että lähtisi vaan juoksemaan suoraan eteenpäin ja tietäisi löytävänsä tötterön jossain vaiheessa. Todellisuus, että jos ei katseella lähdössä bongaa tötteröä niin säntää ties minne. Mä juoksen varastamaan tötterön, Kulo provosoituu ja haukkuu mulle, ja osaa seuraavalla kerralla juosta heti oikein.. Koskahan sais heti kerrasta oikein? Muuten tässä liikkeessä palikat ovat yllättävän hyvällä mallilla!

Ruudun merkitöntä merkkiä ollaan tehty katseen suuntaamista harjoitellen. Aluksi ilman häiriötä naksuttelin ja ruoalla palkkasin siitä, että Kulo mun sivulla perusasennossa katsoi suoraan eteenpäin. Välillä lähetin eteenpäin nähdäkseni, että lähtikö se niinkuin hain takaa eli suoraan vai olinko naksutellut vääriä asioita. Kun tämä sujui, ruvettiin jo kolmannella treenikerralla järjestämään häiriötä sivulle, josta Kulon piti henkisesti irrottaa ja katsoa suoraan eteenpäin. Taas naksuttelin ja ruoalla palkkailin eikä Kulo joutunut tässä juoksemaan juuri lainkaan. Ja taas lähetin välillä eteen tsekatakseni suoruuden. Eteenmenopalkan olen yrittänyt piilottaa huolella. Tämä on siitä kiva treeni, että Kulon ei tarvitse juuri lainkaan juosta. Nykyään kun melkein kaikkii evl:n liikkeisiin sisältyy niin paljon juoksemista niin ihan kiva jos on joku treenitapa jossa ei tarvitse juoksuttaa...

Oon ajatellut että ruudun lähdössä on parempi kun katsoo koko ajan eteenpäin mun sivulla eikä ota katsekontaktia, niin pystyn ajoittamaan eteenmenokäskyn siihen kun katsoo suoraan eteenpäin vs jos katsoisi koko ajan mua, en tiedä minkä "kiintopisteen" päättäisi eteenmenokäskyllä ottaa... Tästä eteenmenon treenaamisesta on seurannut se, että kaikkien muiden liikkeiden alkuperusasento on huonontunut, koska Kulo ei niissäkään ota katsekontaktia muhun. Pitäisi miettiä eri käskysanat niihin liikkeidenalkuihin joissa saa katsoa eteenpäin ja niihin joissa pitää pitää katsekontakti muhun.

Ruudussa Kulolla on ollut ongelmana se, että se himmailee muutaman metrin ennen ruutua, ennakoiden stoppia. Yksi iso juttu oli se, että Kulon takajalka on paremmassa kunnossa, sen ei tarvitse enää niin varoa sitä. Mutta muutin tähän myös palkkaustyylin. Tässä on kosketusalusta ruudussa valmiina. Kun Kulo juoksee ruutuun (kosketusalustalle), juoksen palkkaamaan sen, heitän palkan Kulon yli ruudun taakse, ja vapautan palkalle. Tämä on saanut ajatusta pois musta ja kohti ruudun takaosaa. Kivaa ja helppoa.

Yksi murheenkryyni on seuraamisen peruuttaminen, joka jo alkoi näyttää hyvältä, mutta onkin nyt iloisesti levinnyt kun alettiin treenata vasemmalle käännöksiä peruuttaen... Tätä pitäisi nyt vaan päästä tekemään peilin ääreen.

Mutta eipä tämä niin vakavaa ole, vaan hauskaa puuhaa! :) Ja Kulon kanssa on niin kiva treenata kun se yrittää aina parhaansa ja kestää mun mokailut ja kestää toistoja.

Taon kanssa agility on nykyään niin siistiä! Vaikka Anu ei varmaan aina usko että mä niin ajattelen, päätellen mun huokailuista. Siinä ajatus meni varmaan sitten näin...:

"Noni, nyt mä oon valmiina ja Tao kans. Nyt tule, ja tähän mä teen niiston, no nyt se tulee sieltä... Ja sitten persjättö ja tonne putkeen... Ja voi eiii... ois pitänyt tehdä putkijarru, no nyt se meni.... uudestaan putkeen, nyt se meni vähän hankalasta kulmasta eikä tullut niin lujaa, sain sen sinne minne piti... ja sitten puomi. sitten oho se karkaskin tosta puomilta... takaisin puomille, itse asemiin... tälle hypylle, noin ja sitten se näköjään menikin jo ja hyppäsi näköjään tonkin hypyn, ai nyt se menee keinun, onpa kiva ettei pelkää tuota keinua, ai nyt se keksi että toi putki on kivasti keinun jälkeen tyrkyllä. noniin, tuus tao tänne, jaahas, se kävi tekemässä vielä ton ja ton hypyn matkalla mun luo..."

Päivi K kävi meillä aukomassa Taon rintarankaa ja kas kun Tao onkin notkea poika, sehän menee melkein kaksin kerroin.

Benson on kropaltaan paremmassa kunnossa kuin vuosiin, selkälihakset ovat kauttaaltaan pehmeät! Annan ansion Serrapeptaasi-nimiselle luontaistuotteelle, jota Benson napsii nykyään. Se on kipulääkkeen tapainen valmiste. Vaikutus näkyi Bensonilla jo muutaman päivän käytön jälkeen. Meillä on lisäksi käynyt nyt valmistuva koirahierojaopiskelija Jenni, jolla on uskomattoman hieno kyky käsitellä koiria ja jonka eteen Benson suostui käymään rennosti makuulle ja antoipa vielä hoitaa selkäänsä niin että saatiin jumeja auki. :)