perjantai 28. syyskuuta 2012

28/9/2012 Tokotreenailun huumaa

Oon molempien poikien kanssa männä viikon treenannut ahkerasti tokoa. Jos edellisviikko oli metsäjälkiviikko, niin tämä on kai sitten ollut tokoviikko.

Kummatkin ovat oppineet kivasti merkille menon, jos kohta Benson helposti tarjoaa hieman merkin oikealle puolelle menemistä (perfektionistin mielestä sen pitäisi olla ihan keskellä merkin takana). Tao on jostain kumman syystä (liekö sen tähden, että on suoraviivaisempi?) oppinut menemään keskelle merkin taakse.

Olen tehnyt merkki-ruutu-merkki -harjoitusta samaan tyyliin kuin ProCaniksen treeneissä tehtiin, ja ruutuun menot alustan avulla Lentsun videosta innostuneena. Väsyin Bensonin sähläämiseen ruutuun menossa, emme siis enää harjoittele asiaa tarjoamisen kautta vaan alustan avulla pyrin luomaan sille vahvan tunneoppimisen siitä, että Ruutu!-käskyn kuullessaan sille tulisi heti ajatus juosta nopeasti ruudun keskelle, sen sijaan että se alkaisi käydä mun kanssani kauppaa siitä, että mistä sijainnista palkka lentää. Molemmat koirat tekevät ruutuun menoa alustan kanssa, ja ovat edistyneet mukavasti. Tao ei kyllä oppimisessa jää yhtään Bensonia jälkeen, ja siltä jää kaikki puudelin ylimääräiset säätämiset tekemättä. Osaavissa käsissä Taosta saisi vaikka mitä, mutta onneksi se ei titteleitä itse kaipaa ja on varmaan onnellinen täällä meidän tavallisten tallaajien kanssa. ;) Se on kuin ihmisen mieli, niin nöyrä ja innokkaasti yhdessä tekevä koira, ja sille on nyt ihan viime viikkoina vaihtunut se pennun hieman unelias katse bordercollien älykkääseen ilmeeseen.




Meillä on pikku dilemma Bensonin kanssa muutamassakin asiassa, mistähän sitä aloittaisi... Paikkamakuuseen ja ääntelyyn ei nyt lähdetä ollenkaan, olen siihen aiheeseen niin kyllästynyt. Kaukojen asennonvaihdot aiheuttavat tiettyä päänvaivaa, koira on kropaltaan vino (meidän pitäisi käydä Piiralla 1-2kk välein) ja keventää oikeaa takajalkaansa (etenkin nyt syksyin koleiden kelien myötä oikean lonkan seutu on aristavampi). Benson ei vaan meinaa pysyä ihan paikoillaan seisomaan noustessa. Tiedän, että saisin liikettä huomattavasti paremmaksi, jos jaksaisin joka ilta koko talven treenata asennonvaihtoja kotona seisten itse ihan koiran edessä, koira seinän vieressä, samalla Bensonin lihaksisto ja tasapaino kehittyisivät, mutta juuri nyt tällaisen treenaaminen ei motivoi.

Tänään ProCaniksen treeneissä treenattiin tunnaria. Benson on tajunnut idean tuoda oma kapula (takana parisenkymmentä tunnaria, aina tuonut oman kapulan), joten ei treenattu sitä. Meidän ongelma tunnarissa on siinä, että Benson pitää tunnarikapulaa keppinä. Benson rakastaa keppejä. Niitä on lenkillä ihana etsiä, ja hypähdellä ilmaan keppi suussa takahampaiden välissä, keppiä samalla pureskellen. Ohuita puita on ihana purra poikki, ihan niitä maassa vielä kasvavia. Tästä johtuen Benson juoksee liian korkeassa vireessä tunnareille, lyö niitä tassuilla ja tuo kapulan pureskellen takaisin. Tunnarin palauttamisen palkkaaminen nameilla ei motivoi, koska puudeli haluaa mieluummin että heittäisin sille kepin (eli tunnarikapulan). Se ei pureskele tunnaria mun lähellä, koska tietää että otan sitä kuonosta kiinni ja käsken sen pitää kapulaa pureskelematta. Mutta kauempana... kukaan ei estä innokasta koiraa antamasta kapulalle kyytiä!

Pureudumme ongelmaan kahdella eri harjoituksella:
- Vireen nosto lelulla -> sen jälkeen tunnari suuhun -> jos pureskelee, kuonosta kiinni ja käsky "pidä" -> kun pitää pureskelematta -> Jes! ja lelupalkkaus jatkuu
- Kertaan Bensonille taas, että noutokapula / tunnari haetaan niin, että kierretään kapulan taakse ja otetaan se vasta sitten suuhun, jolloin vire ei pääse nousemaan liikaa. Eli: olen opettanut Bensonin kiertämään esineitä, tässä tapauksessa esim. mukin. Laitan tunnarikapulan mukin ja itseni väliin. Lähetän Bensonin kiertämään mukia, ja kun se on kiertänyt sen, pyydän sitä takaisin tullessa ottamaan kapulan pidä-käskyllä. Tällä saa ainakin kapuloiden tassuilla lyömisen pois.

Meillä oli tunnaritreenien lisäksi tosi kiva tokoratatreeni tänään. Radalla hypättiin tokoeste (sitä ennen sivulle istuminen, esteen jälkeen maahanmeno), haettiin noutokapula hyppäämällä tokoeste takaisin, juostiin putken läpi, hypättiin agi-hyppy, tämän jälkeen noutokapulan luovutus. Tämän jälkeen koira lähetettiin merkin taakse, jossa se teki viisi asennonvaihtoa. Tämän jälkeen koira sivulle ja palkkaus.

Ideana oli tehdä koiralle erilainen tokotreeni, ja yhdistellä tuttuja asioita niin, että koira joutuu miettimään ja yllättyy. Esim. merkille meno ja kaukokäskyt. Benson oli innoissaan tällaisesta treenistä :)

Tao on edistynyt liikkeessä maahan menossa ja istumisessa. Istumista täytyy muistaa pitää riittävästi mukana kuvioissa, koska välillä se tarjoaa herkästi maahanmenoa istumisen sijaan. Käsiapuja en käytä. Seisomista liikkeessä ollaan myös treenattu, siinä on pieni käsiapu, jotta pysähdys olisi terävä. Pysähtymisen jälkeen odotan sekunnin ennen jes-sanaa ja palkkaa. Tao on kuin patsas siinä seistessään valppaana. Noutokapulaa ollaan treenattu, siinä on jo hyvää ajatusta mutta vielä se ns läpimurto puuttuu. Tao ottaa kapulaa (puista/metallista) suuhun ja kävelee perässäni kapula suussa, mutta kapula tippuu kovin helposti, eikä sen kanssa oikein pysty vielä muuta tekemään kuin korkeintaan kävelemään eteenpäin. Tänään kokeilin kapula suussa istumista niin, että tuin leuan alta. Kaukoja treenattiin myös pitkästä aikaa. I-m menee superhyvin. Seisomaan nousuissa huomaa, että kehonhallinta on parantunut huimasti, toki vielä on paljon hommaa jotta takatassut pysyvät ihan paikoillaan. Paikallaan olemista ollaan harjoiteltu ruoka-aikojen yhteydessä, minuutissa ollaan ja se menee ongelmitta. Seuraamisessa on tullut hyvää edistystä, myös ilman namia paikka on hyvä ja on kontaktitreeneistä pentu on oppinut, että seuraamisessakin täytyy katsoa mua silmiin.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

23/9/2012 Vauhdikas viikko takana

Männä viikko meni tiiviisti töiden merkeissä, ja kaikki vapaa-aika puuhattiin koirien kanssa erinäköisiä juttuja.

Sunnuntaina viikko sitten tein ennen iltavuoroa Taolle metsäjäljen, joka päättyi metsänkarikkeen alle piiloitetulle herkkua sisältävälle purkille, jonka päällä oli keppi. Tao jäljesti innolla ja tarkasti, löysi kepin ja purkin ja sai palkaksi kehuja, leikkiä ja herkkuja.

Maanantaina mentiin aamuvuoron jälkeen Jumesniemeen paimentamaan Anne T:n luokse. Ei ollut epäilystäkään, onko Tao syttynyt lampaille. Se ei mitään muuta nähnytkään kuin lampaat, ne olivat kuin valtava magneetti tai huumetta sille! Korvat olivat taas niin pystyssä että kärjet olivat melkein ristissä. Tanjalta olin saanut neuvon vähän rauhoitella menoa, että saataisiin touhuun jotain ajatusta ja malttia. Oon suoraan sanoen ihan pihalla vielä että mikä tässä vaiheessa pennun paimennustreenejä on olennaista. En osaa lukea koiraa enkä tilanteita. Yritin jarrutella Taoa, kun se veti liikaa, ja tuntuikin että sain koko ajan roikkua liinassa. Taolla oli aikasmoinen veto päällä, kunhan se oli päässyt alun pienen jännittämisen yli. Onneksi meillä on vielä lokakuun lopussa Päivin luona Somerolla kasvattajatapaaminen Tanjan järkkäämänä, ja saadaan neuvoja ja hyvää treeniä siellä. Tässä on pieni pätkä meidän menoa. Mun oli tarkoituksena videolla saada Tao etenemään maltilla kohti lampaita, ja opettaa sille että se etenisi aidan viertä saadakseen lampaat irti aidalta. Myöhemmin yhden kerran Tao kaarsi hienosti kauas pois lampailta, kääntyi takaisin ja tuli laumaa kohti aivan aidan viertä pitkin. Ihan ei ajatus kuitenkaan pitänyt loppuun asti, vaan lampaiden lähdettyä liikkeelle sille tuli kauhea kiire juosta pellon puolelta niiden eteen ja ajaa ne taas aitaa vasten. Mukava oli kuitenkin nähdä, kuinka paljon intoa sillä oli touhuun. Lampaatkaan eivät saaneet liikaa kyytiä kun penneli oli koko ajan liinassa, enpä sitä vielä voisi vapaaksi päästääkään ennenkuin tulee jotain ajatusta touhuun. Tässä video:



Hauska tilanne paimennuksessa oli, kun isompi lammaslauma päästettiin pois aitauksesta. Ne juoksivat vauhdilla yhtenä laumana, kunnes huomasivat puussa kiinni olevan Bensonin. Lampaat vetivät jarrut kiinni ja lähtivät uteliaina katsomaan tätä viehättävää pientä villaolentoa. Benson sisuuntui ja syöksähti niitä kohti, jolloin lampaat ottivat sorkat alleen.

Paimennuksen jälkeen tein Taolle vielä metsäjäljen, taas makupaloja harvakseltaan ja lopussa namipurkki ja keppi. Jälki meni taas hyvin ja Tao jäljesti huolellisesti ja maltilla. Hännän huomaan koko ajan nousevan ylemmäs. Jälkiliinaa oli reilusti eli hällä oli rauha jäljestää.

Tiistaina käytiin treenaamassa flyballia. Anua ja Luuta odotellessa treenasin Taon kanssa tokoa. Se meni tosi kivasti merkin taakse, vähän täytyy viilata paikkaa taaemmas ettei ole aivan merkissä kiinni. Tehtiin liikkeestä seis, maahan ja seuruuta. Välissä leikittiin vetoleikkiä nahkarätin kanssa. Tao pitää tästä leikistä kovasti. Palloon se ei ole ihan hirveästi syttynyt, hakee ja tuo kyllä mutta ei mennä kaahota pallon perään.

Puudeli sen sijaan kaahotti pallon perään Taonkin edestä! Tehtiin muutama toisto esteillä ja telineillä, ja lopetin kun Benson alkoi saada pallon hienosti kuonoonsa telineeltä. Tämän jälkeen tehtiin viestiä Anun ja Luun kanssa, Benson ei nyt ottanut häiriötä vaan teki hyvin. Kun se saa pallon hyvin suuhunsa telineeltä, myös ensimmäisen paluuhypyn suoritus onnistuu hyvin. Vauhtia oli kovasti ja telinettä lataava Johanneskin aivan liikkui, kun puudeli juoksi telineelle. Ehkemme treenaa lajia ihan hirmuisesti, että pikku villaeläin pysyy ehjänä..

Keskiviikkona Tuulikki tuli sovittamaan Bensonille sademanttelin prototyyppiä. Benson nautti saamastaan huomiosta ja seisoi juhlallisen vakavana sovituspuuhassa. Taon kanssa tein jäljen meidän lähimetsään, näyttääkseni Tuulikille kuinka hienosti se jäljestää. En tiedä mistä johtui (oliko rankkasateet kostuttaneet maaperän liian märäksi? Oliko harhajälkiä?), mutta jäljestys oli yhtä haahuilua. Tuntui että idea puuttui ihan kokonaan. Mentiin koirien (mukana nahkat Minttu ja Mindy) kanssa lenkille. Olin tyytyväinen poikiin, kun ne pystyivät pitämään muhun kontaktia vieraista koirista huolimatta ja tottelivat kivasti käskyjäni. Tuntuu että meillä on Bensonin ja Taon kanssa hyvä suhde, nautin tästä tuntemuksesta ainakin niin kauan kuin voin. ;)

Torstaina vein heti kahdeksaksi Bensonin Elina K:lle laserhoitoon. Selkä ja vasen lonkan seutu olivat paremmat kuin viikko sitten, mutta oikean lonkan seudun käsittelyä se aristi edelleen tosi voimakkaasti. Ja hoidon jälkeen takaosa ja reidet olivat arat sen päivän. Hoidon jälkeen ajeltiin koirien kanssa Kangasalaan, jossa meillä oli treenit Hannan ja tolleri-pentu Rommin kanssa. Tokoilin Taon kanssa, se oli tosi operantti ja tarjosi mulle erilaisia asioita, kuten vadin päälle menemistä, kosketuslaudalle astumista jne. Yritin saada sen kiertämään reppua näyttääkseni Hannalle liikkeestä seisomisen opetusta, mutta Taolle on nyt mennyt niin hyvin kaaliin merkin taakse meneminen, että se meni koko ajan vain repun tuntumaan seisomaan ja katsoi sieltä mua. Seuraaminen ja maahanmeno sujuivat kivasti.

Perjantaina en voinut ProCaniksen treeneissä tokoilla Bensonin kanssa, koska se oli juuri eilen hoidettu, joten Tao pääsi pitkästä aikaa tunnille. Mun mielestä se on kehittynyt kivasti niin osaamistaidoiltaan kuin ominaisuuksiltaan; se jaksoi hyvin koko tunnin, oli yritteliäs ja innokas eikä ollenkaan häiriintynyt muista koirista. Pidin sen koko tunnin vapaana. Tehtiin seuraamista, jossa sain Marialta ideaa kuinka jatkaa harjoittelua. Ollaan harjoiteltu kontaktinottoa niin, että otan Taon sivulle ja pidän vasenta kättä, jossa namit on, suorana sivulla. Ideana on, ettei Tao katso vasemmalle nameja, vaan oikealle mua silmiin. Tässä ollaan pikkuhiljaa pidennetty kestoa ja Taolla on hyvä idea tästä. Nyt tehtiin niin, että otin askelen eteenpäin vasen käsi koko ajan vaakasuorassa sivulla. Tao tuli mukana, mua silmiin katsoen. :) Tässä sivulla tehdään toisenlaista seuruutreeniä siten, että palkkaan sitä tiheästi, vasen käteni on housujen sivusaumassa laskeutuen palkkaamaan ja nousten ylemmäs. Käännöksissä Tao käyttää takaosaansa hyvin, samoin askelsiirtymät oikealle sujuivat hyvin. Askelsiirtymiä vasemmalle kokeiltiin keppiä apuna käyttäen. Tao väistää keppiä tosi hyvin, niin että voin pitää kepin yli puolen metrin päässä sen sivulla ja se menee suorana sivulle.

Harjoiteltiin myös erilaisia jääviä liikkeitä. Maria antoi vinkiksi, että kannattaa enemmän sekoittaa liikkeitä (i-m-s), jotta koira oppii pienestä lähtien erottamaan käskyt. Tarvittaessa aluksi annetaan selkeät käsiavut. Liikkeestä maahan Tao menee hyvällä tekniikalle, mutta ongelmana on että kun harjoittelen treenikerralla liikkeestä istumista, Tao rupeaa herkästi menemään maahan istumisen kautta. Tässä täytyy varmaan vaan pitää käsiapua mukana vielä.

Harjoiteltiin myös luoksetulon stoppia, jonka aion opettaa käsimerkillä. Siinä ei mitään ihmeitä. Tao pysyi hyvin paikallaan istumassa, vaikka kävelin 10m päähän siitä. Täytyy miettiä, että millä käskysanoilla näitä luoksetulon stoppeja treenaa ettei syö tänne-käskyn (=luoksetulo + eteen istuminen) merkitystä. Maria antoi vinkin, että tokoluoksetulossa seison jalat vierekkäin ja leuka ylhäällä, pk-luoksetulossa jalat hieman harallaan ja leuka alempana.

Myös tunnilla harjoittelin omaa vuoroa odotellessa rauhoittumista. Onpa kivaa, kun on hyvähermoinen koira, joka malttaa odottaa vuoroaan hiljaa ja rentona. :)

Eilen ei varmaan tehty mitään erikoisempaa kuin lenkkeiltiin. Kävin punnaamassa Taon Mustissa&Mirrissä ja tassuteltiin myymälässä. Tao on niin fiksu :) Se ei kyllä ota ympäristöstä häiriötä vaan on aina niin lunki paikassa kuin paikassa (paitsi jos näkyvillä on lammaksia). Taolla oli muuten korkeutta 55cm ja painoa 17,3kg. Ikää on nyt 6kk 12vrk.

Tänään tein Taolle jäljen lotimärkään metsään. Alku oli ihan hirveä; Tao meni niin kovalla vauhdilla että se hukkasi jäljen. Huomasi sen itsekin. Kirosin sen vielä siihen päälle kun ketutti moinen häslääminen. Tao meni ihan luimuun, mutta nousi siitä samantien kun annoin sille uuden jälki-käskyn. Tämän jälkeen loppujäljen se jäljesti huolellisesti kuono syvällä maassa. Ja sai kehut ja nameja hyvästä työskentelystä. Tämän jälkeen tehtiin kiva tunnin lenkki tosi vaihtelevassa metsäisessä maastossa.

Huomasin muuten, että Lentsu pitää nettitokokursseja tammikuusta lähtien. Ilmo päättyy lokakuussa. Mun pitää miettiä, että mihin nettikurssin luokkaan ilmoittautuisin. Tuntuu vaikealta vielä tietää että missä luokassa haluaa tammikuussa treenata, mutta ehdottomasti jossain tullaan treenaamaan!

lauantai 15. syyskuuta 2012

15/9/2012 Tavesin metsäjälkipäivä

Heidi oli järkännyt Heikki P:n pitämään innokkaille tavesilaisille metsäjäljestäjille metsäjälkipäivän, jota tänään vietettiin. Heikki aloitti teoriaosuudella, josta tein muistiinpanoja ja ne tännekin laitan, seuraavat asiat on sitten kirjoitettu mun ymmärryksen valossa ja tulkintana että siihen malliin. ;) Suurin osa teoriaosuudessa tulleista asioista oli itselleni uusia, niin aloittelijoita tässä vielä ollaan.

JANOJEN OPETUS
Yleisin virhe on, että ahnehditaan ja pidennetään janaa liian nopeasti --> mahdollisuus takajälkeen kasvaa eikä jana ole suora. Janan treenaus aloitetaan 1-5m:stä. Heikki suosi janan treenaamista samassa maastossa, eli aloituskohta on sama mutta jälkeä viedään kauemmas (tietenkin jäljen suunta ja kulma vaihtelevat harjoituksissa) --> koira tunneoppii, että suoraan etenemällä jälki aina löytyy. Toistoja täytyy tehdä ja edetä riittävän hitaasti. Heikki suositteli maavainuista jäljen nostamista janalla, ja koiran kuonon alas saamiseksi neuvoi heittämään janan alkuun makkaranpalan /-paloja, jotta koira lähtee kuono maassa liikkeelle. Tässä on varmaan useampaa eri koulukulmaa, että maa- vai ilmavainulla, ja miten koira ilmentää innokkuutta jäljelle. Aluksi jälki ei saa olla poikittainen /vastaantuleva, vaan se voi olla janan suuntainenkin ja hitaasti lisätään kulmaa. Kun tehdään eka haastavampi jana (esim. jälki lähtee vastaan), estetään takajäljen nostamisen mahdollisuus jälkeä tehdessä esim. luonnollisella esteellä --> koira ei voi kuin lähteä oikeaan suuntaan. Jos koira lähtee ajamaan takajälkeä, tulisi Heikin mukaan palata janaharjoituksissa niin helppoihin harjoituksiin joissa koira ei lähde takajäljelle, ja tehdä niitä riittävän monta toistoa.

ESINEEN ILMAISU
Jäljellä (kiitos Heidi Salminen kuvaamisesta!)
Keppi pitäisi opettaa koiralle tosi kivaksi, heitellä sitä ja palkata makkaralla palauttamisesta, leikkiä jne. Aina jos koira osoittaa vähäisintäkään kiinnostusta keppiä kohtaan, seuraa bileet ja kova kehuminen ja palkkaus. Jos koira ei reagoi keppiin, ei reagoida tähän, tai sitten voi vihjaista koiralle kepin sijainnin (Mikäs, mikäs tuolla?). Paineistaa ei saa. Jäljestäessä on tärkeää tarkkailla koiran reaktioita kepille (esim. väistääkö keppiä?). Heikki suositteli esineen ilmaisuksi esim. suuhun ottamista, ei niinkään maahanmenoa (jos on herkkähipiäinen koira, niin ei esim. kosteikossa välttämättä halua mennä maahan ja voi siksi jättää ilmaisematta). Niin, ja sitten jäljellä pitäisi muistaa kohta josta keppi löytyi, ettei siinä koiraa iloisesti palkatessaan ajaudu pois jäljeltä ja hukkaa sitä. Mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen...

JÄLJEN HUKKUMINEN
Heikki neuvoi opettamaan koiran omatoimisesti hakemaan hukkaamansa jälki. Jos koiran kuono nousee ylös -> ei enää askeltakaan eteenpäin -> koira etsii jäljen liinan mitalta. Huolehdi että koira tarkastaa koko liinan mitan mahdollistaman alueen, jos se ei löydä jälkeä. Älä auta koiraa vaan sen pitää oppia itsenäiseksi.

MUUTA
Jos koiran vietti putoaa jäljellä, onko jälki liian pitkä? Opettele mikä on koiralle kriittinen jäljen pituus ja lähde pikkuhiljaa pidentämään jälkeä tästä. Koiran ominaisuudetkin voivat tässä tulla vastaan ja varmaan miljoona muutakin seikkaa.
Jos tuomari sanoo janalla "Väärä jälki. Takaisin janalle." - koira on lähtenyt seuraamaan esim. jäljestäjän parasta ystävää sienestäjää, mutta jos hän sanoo vain "Takaisin janalle" on koira lähtenyt takajäljelle.

KÄYTÄNTÖÖN...
Tämän jälkeen koirat pääsivät hommiin. Ensimmäinen harjoitus oli jäljen nosto janalta, jonka pituus oli n 2-4m. Yksitellen kukin koira kävi suorittamassa Heikin tekemän jäljen (Heikille tuli paljon kävelyä!), minkä muut seurasivat ja tämän jälkeen Heikki antoi palautetta. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että tässä oppi ihan hirveästi. Tao oli viimeisenä. Sen jäljestäminen oli ihan superhuonoa. No, Heikki tosin sanoi että siinä oli ensimmäinen koira joka teki täyden 40p janan. Lähti kuono maassa, löysi jäljen ja lähti jälkeä myöten etenemään. Siihen se meidän iloittelu sitten loppuikin. Vaikeustaso nousi liian nopeasti tähän harjoitukseen, uutta oli: metsässä jäljestäminen, jäljellä ei ollut ruokaa (tähän asti ruokaa on ollut joka askeleella jos askelväli on pidempi tai joka kolmannella askelella jos askelväli on lyhyempi), jäljen oli tehnyt joku muu kuin minä (tähän asti olen tehnyt kaikki jäljet itse), ja jäljellä oli esine ja kaksi polun ylitystä. Tao varmisteli ja haki, ja kuono ilmassa juosta haahuili ja välillä pysähtyi katsomaan mua. Tuntui että usko loppui ihan kesken. Se lähti molemmille poluille, vasta kolmannella polunylityksellä se sai idean mennä suoraan polun yli (tajusi että kyseessä oli harha), mutta valitettavasti jälki oli jo loppunut ennen polkua. Esine jäi huomaamatta, tosin varttia ennen meidän vuoroa Tao oli ensimmäistä kertaa nähnyt jälkikepin. Tämä harjoitus ei siis mennyt ihan kuin Strömsössä, mutta enpä voi siitä Taoa syyttää. Heikki sanoi, että Tao jäljestää namijälkeä, ei ihmisjälkeä, ja sen intoa itse jälkeen pitäisi nostaa. Esim. niin että se näkee jäljentekijän menevän.
Onnellisesti jäljen lopussa! (Kuva: Heidi S)
No, tein vielä tämän jälkeen lyhyen peltojäljen, mikä meni kanssa mun mielestä tavallista huonommin, vähän huonolla fiiliksellä. Tämän jälkeen meillä oli ruokatauko, Taokin pääsi huilimaan.

Ruokailun jälkeen mentiin toiseen metsään. Heikki lähti tallomaan kisajälkiä kokeneemmille. Heidi teki meille tosi kivan n 100m metsäjäljen sammalpohjaiseen metsään. Jäljellä oli muutama nami, ja lopussa pussillinen nameja. Tao lähti tosi kivassa mielentilassa jäljelle, jäljestäen huolellisesti kuono syvällä jäljessä, pysyen hienosti Heidin tekemällä jäljellä ja vetäen itsevarmasti eteenpäin. Välillä meinasi mulla usko loppua, että tuostako se Heidi on kävellyt, mutta sinne se Tao vaan jatkoi varman näköisenä. Olipa hauska kokemus päästä ohjaamaan toisen tekemään jälkeä! Tämä oli juuri sitä mitä olin toivonutkin, nappiin mennyt jälki jonka kruunasi makupalapussi ja leikkituokio. Lopuksi kävelin kolmella kisajäljellä mukana seuraten koirakoiden työskentelyä ja keppien ilmaisun palkkaamista.

Päivästä jäi tosi hyvä fiilis, Heikki oli hurjan mukava ja hauska opettaja jolla löytyi perustelut asialle kuin asialle. Porukka oli rento ja nyt on taskut täynnä treeni-intoa ja mikä tärkeintä, ajatuksia miten lähteä treenaamaan tästä eteenpäin! :) Tuhannet kiitokset Heidille koulutuksen järkkäämisestä! :)



Loppuun vielä eilisistä ProCaniksen treeneistä, joissa olin Bensonin kanssa. Alkuun tehtiin paikkaistumiset. Bensonin kanssa on niin paljon harjoiteltu paikkamakuita, että se läsähtää heti maahan, eli treeniä tähän. Jäin näkyviin ja meni ihan kohtuuhyvin, istumaanhan puudeli on muutamassa kokeessakin paikkamakuussa noussut, että ei pitäisi hälle olla niin kovin paha. ;) Paikkamakuut oli tämän jälkeen. Meni maahan nopeasti ekalla käskyllä,  jäin alkuun näkyviin ja kävin palkkaamassa, Bensonin rento mielentila tavoitteena. Benson oli yllättäen (vaikka oli just kokeet ollut) niin rennossa mielentilassa, että menin piiloon. Siellä piilossa innostuttiin vähän höpöttelemään treenikavereiden kanssa, sillä seurauksella että kaksi koiraa (Benson mukaanlukien) alkoi äännellä. Tietääpähän että piilossa ollaan hipihiljaa.

Tämän jälkeen treenattiin ruutua, jossa meillä on ollut aikamoista sählinkiä treenit viime aikoina. Kesällä Benson tuntui saavan hyvän ajatuksen siitä, mihin ruudussa mennään, mutta sitten rupesin treenaamaan ruutua ilman ruutunauhoja ja homma meni puihin. Hirveetä säätöä, koira seikkailee ties missä ruudun lähettyvillä tarjoten ties mitä, mutta ei varmasti mennyt ruudun keskelle vaikka sinne ajauduttuaan lensi aina pallo palkaksi. Maria neuvoi kokeilemaan ruokapalkkaa. Henkka oli tätä ehdottanut aiemmin meidän sähellystä seurattuaan, mutta ajattelin silloin ettei Benson ole ruoan vuoksi valmis yrittämään niin pitkään ja kovasti. Tehtiin Marian ohjeen mukaan, ja sitten rupesi tapahtumaan edistystä! Bensonin sählääminen väheni ja se rupesi ajautumaan ruudun keskelle nopeammin. Maria selitti, että pallolla palkatessa se käy niin kuumana, ettei se oikein mieti, ja purkaa virettään juoksentelemalla sinne tänne. Nyt saatiin ruutuun hyvä idea kuinka jatkaa, ja sama pätee varmasti merkkiin. :)


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

12/9/2012 Puudelin fysioterapiasuunnitelman päivitystä

Vein tänään Bensonin fysioterapiaan Karhumäen Elinalle, joka olikin oikein mukava tuttavuus.

Elina katsoi Bensonin vuoden takaiset röntgenkuvat, ja sanoi ettei hän (juuri yhtään vai ollenkaan?) näe nivelrikkoa reisiluun päissä, mutta että lonkkamaljat ovat niin huonon malliset että tarvitaan vahvat ympäröivän alueen lihakset tukemaan reisiluun päät lonkkamaljoihin. Näihin liittyen hoidossa:
- jatketaan lonkanseudun lihasten vahvistamista: hidasta siksak-kävelyä ylämäkeen, painonsiirtoja, takaosan tönimisiä, peruutuksia + räjähtäviä lähtöjä ylämäkeen

Lonkan liikkuvuutta täytyy ylläpitää, ja siihen meillä on helppo ja kiva harjoitus: annan puudelin hypätä etujalat mua vasten, samalla se venyttää takajalat aivat suoriksi. Rapsutan sitä sää'än kohdalta, jolloin se yleensä on venyttänyt kaulansa oikein suoraksi tehden samalla hyvän vastavenytyksen.

Elina tunnusteli Bensonin rintarankaa, jonka hän havaitsi olevan tosi jäykkä, niskassakin tuntui lihasjumeja. Näihin liittyen hän kehotti:
- venyttelemään puudelin päivittäin (20s sivu- ja alaspäintaivutukset eri kohtiin makupalan avulla), jotta rintaranka saataisiin liikkuvammaksi.

Toisaalta spondyloosikoiralla täytyy stabiloida lannerangan aluetta, mikä tapahtuu hyvien syvien lihasten avulla. Näihinkin saatiin jumppaohjeita, esim. etutassut korokkeen /jumppapallon päällä pyöriminen, diagonaalitassujen nostot jne.

Elina antoi Bensonille laserhoitoa, mikä ei aiheuta kipua, mutta Benson äänteli ja oli tosi levoton. Herra puudelilla oli siinä aikamoista ylimääräistäkin draamaa mukana; ääntely jatkui vaikka Elina vain piti käsiään sen päällä.

Lonkan seudut olivat kipeät ja aristavat. Kunhan ilmat tästä viilenevät ja on kostean kylmää, niin joutuu varmaan antamaan puudelille kipulääkekuurin. Muuten Elinalla oli hyvääkin sanottavaa Bensonista: se pystyi seisomaan ihan vakaasti diagonaalitassujen nostoissa, pyörimään etutassut korokkeella vauhdikkaasti molempiin suuntiin, asettelemaan takatassunsa korokkeelle jne ja kaikessa tekemisessä oli kova puudelimainen into ja ilo. Elinan mukaan ei kyllä ihan heti tästä koirasta päällepäin arvaisi, että sillä mitään vaivoja onkaan. Nyt muistellaan vielä, että kuinka korokkeen päälle asetellaan kaikki neljä tassua, ja sitten koroketta pienennetään. Diagonaalitassujen nostoihin saadaan lisähaastetta niin, että takatassut ovat jumppatyynyllä ja etutassut korokkeella. Taollekin voisi tehdä hyvää nämä harjoitteet Elinan mukaan!

--------------------------------------------------------------------
Bensonin voinnin välipäivitys:
- Laserhoidon jälkeen tehtiin illemmalla 2,5km/35min metsälenkki, jossa Benson oli mulla hihnassa ja kulki rauhallisessa ravissa. Kotiin tultuamme se alkoi potkia molemmilla takajaloilla satunnaisesti vuorotellen taaksepäin voimakkaita potkuja, ja oli silminnähden levoton. Se myös yritti purra takatassujensa anturoita. Tassuissa ei näkynyt mitään erikoista. Takajalkojen lihakset olivat aivan pingoittuneet ja kireät, tärisevät. Venytin takajalkoja ja laitoin Bensonille BOT-loimen. Valitettavasti meillä oli Henkan kanssa lähdettävä kotoa sitten. Kotiintultuamme koira makoili kopassaan hieman vaisuna mutta muuten normaalin oloisena.
- Laserhoitoa seuraavana päivänä tehtiin taas rauhallinen metsälenkki, Benson hihnassa jälleen. Huomasimme, että ensimmäistä kertaa aikoihin sen selkä ei ollut ravissa staattinen ja suora (olimme huomanneet tämän Kuusamossa, jossa Benson meni kaikki kävelyt hihnassa Henkan edessä ravaten) vaan se jousti liikkeen tahtiin sivusuunnassa, sillä tavoin normaalimman näköisesti. Takajalat olivat vielä vähän jännät, Bensonin ilme muuttui vakavaksi kun niitä käsitteli.
- Näitä seuraavina päivinä voinnissa ei erikoista, muuta kuin että mun mielestä Benson on nyt elämänsä kunnossa. Se venyttelee takajalkojaankin vähän väliä, lyhyesti mutta kuitenkin!
- Iltaisin ollaan tehty venytykset, mutta ei vielä takajalkojen voimatreenejä jumppatyynyllä, etteivät takajalat taas ala krampata (luulen että ne kramppasivat ekana iltana). Ollaan venytelty Taoakin, se on tosi jäykkä ja sillekin tekee varmasti hyvää venyttelyt, etenkin kun ne tehdään koiran ehdoilla namiavusteisesti. Molempien koirien kanssa ollaan tehty kehonhallintaharjoituksia: Benson harjoittelee takatassujen laittamista laudalle, ja Tao tassujen laittamista vatiin.
--------------------------------------------------------------------
Barffattu ollaan muutama viikko, eikä kyllä vaihdeta enää kuivanappuloihin. (Tao tosin syö nappuloita ainakin siihen asti kunnes saadaan isompi pakastin = isompi asunto johon se isompi pakastin mahtuisi.) Mun käsituntuman mukaan Bensonin selkä- ja reisilihakset ovat huomattavasti pehmeämmät ja aristamattomammat. Eron huomasi jo viikon barffauksen jälkeen.

Benson saa tällä hetkellä aamupalalla 100g broilerin/kalkkunan/kalan jauhettua lihaa, pari ruokalusikallista vihreitä kasviksia, Artroflex-mikstuuraa, öljylisää ja B-vitamiinia. Illalla se saa 125g kanankauloja tai vastaavaa luista lihaa. Nivelrikkoisen koiran barffauksesta on täällä hyvä artikkeli.

Bensonin ruoka on monipuolista, näyttää hyvältä ja maistuu Bensonille hurjan hyvin (ja maistuisi Taollekin, se on pahoilla mielin huomannut ystävänsä saavan parempaa ruokaa!)


maanantai 10. syyskuuta 2012

9/9/2012 Pentutreffit Kiikalassa

Tapasimme Tanjalla pentujen puolivuotistaipaleen kunniaksi (paria päivää etuajassa)! Paikalle pääsivät Tanjan, Jalliksen ja Mannan lisäksi Mari ja Kulo, Lari ja Piu sekä minä Taon ja Bensonin kanssa.

Ajelimme Tanjalta puolen tunnin ajomatkan yhä kapenevaa metsätietä Isolle Valkeelle. Maisemat ajomatkan varrella olivat silmiä hivelevät, ensin oli kaunista suomalaista maaseutua, sitten vehreää mäntymetsää monivivahteisine vihreine kasvustoineen. Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että ei täältä Suomesta tarvitse luonnon puolesta merta edemmäs kalaan lähteä; meillä on niin kaunista! Onneksi jokamiehen oikeuksiinkaan ei ole Ville Niinistön kaudella ainakaan tulossa rajoituksia. :-)

Koirat painelivat vapaina ympärillämme, mitä nyt hävytön puudeli teki katoamistempun haistettuaan nuotiopaikan. Otettiin valokuvia, pysähdyttiin laavulle paistamaan makkaroita. Kummasti se makkara ja kahvi maistuukin ulkona! Aurinko paistaa helotti lähes pilvettömältä taivaalta lämmittäen mukavasti, kylmä tuuli tosin muistutti syksystä.

Kovasti olivat pennelit kasvaneet. Tao oli isokokoisin, oikea äijä. Yksilöllisiä erojakin alkoi jo selkeästi löytyä. Kulo oli selkeästi vauhdikkain tapaus. Tao oli rauhallisin ja itsevarmin, ainakin omasta mielestäni, en tiedä mitä muut ovat mieltä. Tao uskaltautui uimaan Bensonin ja Jalliksen perässä, ja ui aika pitkän matkan. Se kävi vielä toisenkin kerran uimassa vähän lyhyemmälti. Laavulta autoille palatessamme Tao kävi vähän väliä tervehtimässä mua, ja tarjosi seuraamistakin.

Sitten kuvasatoa:

Jallis-äiti, kaunotar :)

Järvi oli kirkasvetisin mitä tiedän, ja vesi näytti turkoosilta

Piu, Manna, Jallis, Tao ja Kulo

Piu, Manna, Tao ja Kulo (ne ilmeet.. ;))

Ystävykset <3


Puudeli rakastaa keppileikkejä, joissa se pärjää



Ensiuinti hyisessä vedessä!

Rakas vesirottani :)




Bensonin kanssa ollaan soudettu ja huovattu merkin opettamisen kanssa. Miksi se välillä tekee mahtavat merkille menot (joista naksautan, kehun ja palkkaan merkin taakse), ja sitten seuraavaksi tekeekin jotain ihan typerää kuten menee merkin päälle seisomaan tai kiertää sen viereen tai eteen? Kerran se merkille lähettäessäni lähti peruuttamaan vasemmalle ja kaiken huipuksi rupesi pyörähtelemään ympäri. Tällöin en voinut kyllä kuin nauraa. Mielestäni olen hyvin onnistunut poimimaan oikeat toiminnot ja vahvistanut niitä. Kaiken huippu oli, kun nyt viimeksi siirsin muutaman todella onnistuneen suorituksen jälkeen (jolloin olisi jo pitänyt lopettaa treenaaminen!) merkkikartiota toiseen kohtaan kädellä jossa oli makupalan hajua --> Benson oppi että merkille mentäessä merkkikartio pitää kaataa kuonolla kumoon. Siinä ei kiellotkaan auttaneet, kun pikku-älykkö oli mielestään keksinyt homman todellisen jujun. Siinä sitten tuijoteltiin toisiamme, minä raivosta kihisten, Benson vakavana. Kartio laitettiin pois ja treenit loppuivat tältä erää siihen.

lauantai 8. syyskuuta 2012

11 kymysystä ja vastausta

Laura heitti tällaisella haasteella :)

“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

1. Rotu, jonka ulkonäköä ihailet, mutta et voisi sellaista kuitenkaan ottaa?
Toisen koiran ottamista suunnitellessani kävin mielessä monta erilaista rotua, aluksi tärkeänä kriteerinä oli että koiran ulkonäkö miellyttää silmää, sen jälkeen mietin mikä on rodun käyttötarkoitus, ominaisuudet ja terveystilanne. Näitä rotuja mietin ulkonäön perusteella:


Stabyhoun


Lyhytkarvainen pyrtsi


Bretoni

Sanottakoon nyt vielä, että ominaisuuksien perusteella mietin kelpietä, tolleria ja koikkeria, mutta bordercollie kolahti kaikilta ominaisuuksiltaan eniten. :)

2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat päätökseen?
Tanjan kanssa valittiin, mulla oli tosin toiveena urospentu, mikä karsi päätöksenteon kolmeen pentuun. Niistä Tao miellytti ulkonäöllisesti eniten, ja lopullisesti ihastuin siihen kun se pentuja ensimmäisen kerran katsomaan mennessä heräsi ensimmäisenä ja kömpi syliini. Myöhemminkin se tuntui uroksista sopivimmilta: se ei ollut dominoivin eikä äänekkäin / aroin. Tärkein tekijä oli, että Tanja uskoi juuri tämän pennun sopivan minulle parhaiten. En ole kyllä katunut päätöstä hetkeäkään. <3

3. Minkä niminen koirasi olisi, jossei se olisi se mikä on?
Rakkailla lapsilla on monta nimeä.  Tosin nämä lapsoset eivät näitä nimiään tiedä koska kutsun niitä aina niiden oikeilla nimillä, mutta Henkan kanssa puhuessamme Benson on Puudeli, Pahnukuono, Epäilevätuomas, Tulikuono, Puhkulan puheenjohtaja, Villaeläin,  ja Tao on Paksukuono, Laappatassu, Sika (nyt Tanja ei kyllä tykkää! ;)). Yhteisnimellä koirat kulkevat Köyhä et Poika.
Bensonin nimeä miettiessämme pohdimme, onko Benson liian vaikeasti lausuttava nimi. Nimi oli päätetty jo kuukausia ennen pennun tuloa, ja sen olimme saaneet Uusi-Seelantilaiselta lihavalta pubikissalta - älkää kertoko Bensonille että hänen nimensä on kissalta!!

Taolle oli vaikeampaa keksiä sopiva nimi. Pohdimme seuraavia: Taisto, Toivo, Väinö, loppuja en sitten muistakaan...lista oli kuitenkin pitkä!

3. Tähtihetki koiraharrastuksessa?
Suurimpia tähtihetkiä ovat varmasti olleet tilanteet, joissa olemme Bensonin kanssa voittaneet. Treenaaminen ennen kisoja, kisajännitys, keskittyminen ja koiran kanssa yhdessä parhaamme yrittäminen, jotka sitten kulminoituvat siihen että kaikki menee ainakin riittävästi nappiin ja saadaan onnistunut suoritus, vieläpä ehkä voitetaan kisat. Ehkä näistä joku voisi olla:
- joulu- ja tammikuussa voitettiin 1-luokan agilityratoja, vaikka oltiin periaatteessa lopetettu agility Bensonin diagnoosien vuoksi. Kaikki ne voitot toivat jonkinlaista korvausta siitä, että kaikki se perusvalmiuksien treenaaminen agilityssa ei ollutkaan ollut turhaa. Samoin ensimmäinen alokasluokan voitto, ja avoimen luokan voitto piirinmestaruuskisoissa tuntuivat upealta!

4. Milloin viimeksi olet huomannut satsaavasi koiraasi enemmän kuin satsaisit itseesi?
Jatkuvasti! Selkäni on ihan jumissa ja kipeä, hyvä kun pääni kääntyy, öisin pitää vaihtaa tiheästi asentoa koska niskani ovat niin jumissa, silti pistän rahani mieluummin Bensonin hierontaan ja fysioterapiaan.

5. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
Bensonin kohdalla olen ylpeä sen halusta tehdä asioita kanssani ja sen nokkeluudesta ja oma-aloitteisuudesta. Olen ylpeä sen agilityn pujottelusta, tempuista ja toko-osaamisesta. Varmasti monet koirat osaavat tehdä nämä asiat paljon paremmin ja hienommin, mutta siltikin nämä asiat tuottavat minulle ylpeyden ja ilon tunteita!

Taossa olen ylpeä siitä, että sillä on niin hyvä keskittymiskyky, että se on niin itsevarma, että se pystyy rauhoittumaan ja että se suhtautuu kaikkiin niin ystävällisesti. Näitä kaikkia ominaisuuksia osaan arvostaa erityisesti siksi, että Bensonille ei niitä ole oikein suotu.

6. Jos saisit muuttaa jonkin asian koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi ja miksi?
Muuttaisin Bensonin kohdalla liikkeestä jäävien opetustyylin, koska opetin ne alussa väärin ja Benson palaa näihin tyyleihin aina kun niiden treenaamisesta on vähänkään taukoa, tai kun se on epävarma. Muuttaisin myös alkuvaiheessa omaa toimintaani, koska olin kouluttajana aluksi liian äkkipikainen ja purin omaa tietämättömyyttäni koiraan. En väitä nykyisin tietäväni hirveästi sen paremmin, mutta ainakaan en enää vihoittele koiralle niin herkästi ja epäreilusti. Onneksi Benson on anteeksiantavainen, ja onneksi olen itse kyennyt muuttumaan.

Taon kanssa en liikaa takerru pelkäämään, että teen virheitä sen koulutuksessa, koska olen Bensonin kanssa huomannut että monia virheitä voi korjata myöhemmin, työtä se toki teettää enemmän.

7. Jos olisit koira, millainen agi-/tokokoira olisit?
Olisin herkästi innostuva, tarkka, pehmeä.

8. Millainen ihminen koirasi taas olisi? Mikä se olisi ammatiltaan?
Benson olisi kiltti, mutta hieman vieraisiin ihmisiin ja asioihin epäluuloisesti suhtautuva. Se kiintyisi läheisiinsä tavattoman voimakkaasti. Benson olisi ehdottamasti hyvin aktiivinen, ehkä se olisi jossain puoluetoiminnassa. Ammatiltaan Benson olisi torikauppias, koska siinä se voisi kytätä muita ihmisiä.

Tao puolestaan olisi avoin ja sosiaalinen, huumorintajuinen veikkonen. Tao on vielä niin lapsonen että on vaikea kuvitella sille ammattia, mutta ehkä se olisi sellainen ahkera duunari.

9. Miten päädyit ykköslajinne pariin?
Ykköslajimme on tällä hetkellä toko, ja luoja tietää mikä se tulevaisuudessa tulee olemaan.
Aikaisemmin ykköslajimme oli agility, ja pidin tokoa maailman tylsimpänä koiraharrastuslajina! Onneksi Maria sai houkuteltua minut tokon valmennusryhmäänsä ProCanikselle, ja tokokärpänen puri kyllä nopeasti kun lajiin rupesi pääsemään sisälle!

10. Mikä on ärsyttävin asia ykköslajissanne?
Joskus ärsyttää se, että koiran pitäisi olla matalammassa vireessä kuin pk-lajeissa, ja joskus lajissa mielestäni tapahtuu turhan pikkutarkkaa pilkunviilausta.

11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet syystä tai toisesta?
On - ihailen kaikkia niitä koiraharrastajia, joiden koirien näen tekevän innoissaan ja iloisesti yhteistyötä ohjaajansa kanssa!

Kysymykseni haastetuille:
1. Millainen on ensimmäinen koiriin liittyvä muistosi?
2. Kerro muutamalla sanalla, millaisia karvatyyppejä nurkissasi tällä hetkellä pyörii?
3. Kuka koira / mitkä koirat ovat olleet Elämäsi koiria? Miksi?
4. Jos kaikki aikasi ei menisi koirien kanssa puuhatessa, niin mitä todennäköisesti tekisit?
5. Mikä on hauskin koiriin liittyvä muistosi / tilanne?
6. Entä sydäntäsärkevin / surullisin?
7. Mitä koiraharrastuslajeja harrastat / olet harrastanut?
8. Mikä tekee koirien kanssa harrastamisesta niin erityistä?
9. Mitä ominaisuuksia arvostat koirassa eniten? Miksi?
10. Mikä on haaveesi koiraharrastuksiisi liittyen?
11. Miltä tulevaisuutesi näyttää koirien ja harrastusten suhteen 10 vuoden päästä?

Haaste on heitetty Tanjalle, Saaralle, Katriinalle, Marille, Johannalle ja Saaralle! :)

8/9/2012 Bensonista TK2

Tänään oli kuudes ja tämän vuoden viimeinen tokokoe Bensonin kanssa, TamSK:n kisoissa Hakametsän jäähallilla, jossa samalla käytiin villakoirien ja westien rotumestaruus. Tuomarina oli Jaana Tala, liikkurina Jari Kujanpää.

Olin eilisiltaan asti menossa kokeeseen Tallille jossa TamSK:n kokeet ovat olleet, onneksi tuli vilkaistua kisakirjettä. Ja onneksi tajusin vasta eilen, että kisat ovat ulkona, enpähän jännittänyt kuin vasta illasta alkaen. Tämä meidän fifi ei meinaan ole maailman säänkestävintä lajia (lue: rakastaa lämmintä ja kuivaa, inhoaa kylmää ja märkää), joten ajatus 3 minuutin paikkamakuusta (joka ei muutenkaan oo meidän vahvin valttikortti) tuntui vähintäänkin vatsan pohjaa nipistävältä.

"Tuonne, puudeliseni!"

Niin mentiin kisapaikalle, alussa paistoi aurinko mutta synkät pilvet vyöryivät nopeaa tahtia taivaalle. Meillä oli kisanumerona 2. Benson oli just sopivassa mielentilassa paikkamakuuta ajatellen; se seisoskeli rentona mun vieressä ja ajattelin että nyt näyttää hyvältä. Kunnes mentiin kehään, jossa Benson heti huomasi, että liikkuri-Jarihan on tosi epäilyttävä tyyppi (mustissa vaatteissaan), tuomari Jaanankin läsnäolo oli vähintäänkin kyseenalainen, ja oikein näin kuinka rento fiilis valui koirasta kuin vesi hanhen selästä. Näitä epäilyttäviä tyyppejä piti vilkuilla sivusilmällä, mutta sain koiran heti ensimmäisellä käskyllä alas. Juuri ennen piiloon menoa vilkaisin ja näin koiran makaavan hyvässä asennossa. Piiloon alkoi hyvin nopeasti kuulua, kuinka joku koira oli tavattoman äänekäs. Mulla oli omat epäilykseni siitä, kukahan tämä laululintunen voisi olla. Ihmeekseni puudeli löytyi rivistä makaamasta siihen mihin olin sen jättänyt, mutta tuomari vahvisti epäilykseni; Benson oli laulanut koko paikkamakuun ajan, pisteitä saimme 6. Paikkamakuun jälkeen fiilikset olivat kaksijakoiset; en tiedä olisinko ollut iloinen kun koira kuitenkin pysyi maassa, vai surullinen kun sen piti äännellä niin kovasti.

Yksilöliikkeet menivät kohtalaisesti, paljon on edelleen parannettavaa ja ihan niitä meidän perusvirheitä tehtiin. Lopussa alkoi sataa vettä, ja se vähän laski fiiliksiä. Tuomaria ja liikkuria piti tuijotella, eikä Bensonin keskittyminen ollut lopussa ihan parasta. Suoritus ei ollut mitenkään paras mahdollinen, mutta tahkottiin kuitenkin 174 pistettä jolla saatiin luokkavoitto ja koulutustunnus. 

Tässä meidän suoritus videolla, suluissa pisteitä laskevat syyt. Liikkeestä maahanmenossa en ymmärrä, miksi saatiin vain 9. Jos joku osaa videon perusteella / oli paikan päällä ja näki, kertoa, niin olisi kiva kuulla:



Me oltiin onneksi suoritusvuorossa jo toisina, joten pystyin seuraamaan muiden puudelien edesottamuksia kokeissa, ja kylläpä näissä on niin paljon samaa. Teimme Henkan kanssa pientä tilastoa: 11 villakoirasta (10 avo/ 1 evl) kuusi nousi istumaan paikkamakuussa (mukaanlukien se evl:n koira), seitsemäs (eli Benson) äänteli paikkamakuun ajan. Tästä voitaneen päätellä jotain villakoiran ominaisuuksista tokon paikkamakuita ajatellen. ;)

Villakoirien hyvinä toko-ominaisuuksina sanoisin olevan:
- eloisia, säpäköitä koiria jotka tekevät iloisesti, pirteästi ja nopeasti
- hyväryhtisiä, pitävät kivasti katsekontaktia
- älykkäitä

Huonoina ominaisuuksina näkisin:
- paikkamakuu haasteellinen (ääntelyä, levottomuutta, epävarmuutta, istumaan nousua jne)
- pomppivaisia (tuomarit eivät jostain syystä arvosta sitä, että sivulletulo tehdään komean ilmaloikan kautta, tai että seuraamisessa koira ravaamisen sijaan etenee pomppien)
- häiriöherkkiä ("kuka tuo epäilyttävä tyyppi on, joka tuossa seistä töröttää kehässä / kehän laidalla?")
- intoa on joskus liikaa suhteessa malttiin, ja homma menee helposti säheltämiseksi
- eivät erityisen säänkestäviä, mitä tulee kylmiin sadekeleihin ja kylmälle maalle maahanmenoihin

Olisi kiva kuulla mitä muut puudelien kanssa tokoilevat ajattelevat tästä asiasta! :)

torstai 6. syyskuuta 2012

6/9/2012 Kuusamon reissu kuvina

Lenkkikaveri

Hulppeat lenkkimaastot

Ei tarvitse lähteä Suomea kauemmas löytääkseen näin upeita maisemia




Tässä on todellinen syy, miksi agilitysta luovutettiin Bensonin kanssa, hyppytekniikka vähän kateissa ;)
Valtavaaren huipulla oli näin symppis mökki

Vastentahtoinen puudeli alkuperäiskoirankopissa


Ikuvanha mänty

Tämän ilmoituksen luettuamme oli kiva lähteä metsään samoilemaan :)

Kuusamon petoeläinkeskus

Ilveksessä oli paljon samaa kotikissan kanssa


Kaverukset <3

Taon herkkua, jota jotkut oli ilmaiseksi jättäneet sinne tänne

Metsä oli kirjavana erilaisista marjoista

Mökkinaapurimme


<3

Tao kosken yli menevällä riippusillalla


13km lenkin jälkeen oli vielä energiaa

Pöytäkuusi eli Tapion kuusi; kuusi joka kasvaa pituuden sijaan leveyttä