maanantai 30. joulukuuta 2013

Mopo keulii & tavoitteita

Siitä on ollut viime aikoina enenevissä määrin viitteitä, mutta vaikuttaisi siltä että joku on käynyt vaihtamassa mun rauhallisen Suuren Ajattelijan Kieppiherkkään Viirapäähän. Suuri Ajattelija oli levollisena missä tahansa, se ei juuri osoittanut suuria tunteita ja tuntui ajattelevan, että parempi katsella ensin, sitten miettiä, ja ehkä sitten toimia. Tämä nykyinen Älypää ulvoo itsensä taloon sisälle, piinaa tuntitolkulla ihmisiä joihin on ihastunut, kuljettaa suussaan kenkiä ja hiuslenkkejä, huutaa keuhkonsa pihalle kun isäntäväki tulee kotiin, hullaantuu kun sille sanoaa "Juh!" yms yms.

Tänään vein Viirapään tokoilemaan. Ensiksi tehtiin ruutua. Hän oli sattunut bongaamaan sivulla olleen ruudun ja oli niin täynnä intoa, että sai vaivoin itsensä pidettyä perusasennossa. Lopulta löysi katseellaan oikean ruudun ja käskystä juoksi ruutuun lujaa, pysähtyi ja meni maahan käskystä, lähti tulemaan sivulle käskystä ja sivulle tullessaan hidasti vauhdin sopivaksi mutta törmäsi kyllä samalla jalkaan. Metallinouto meni hienosti, into piukeena kapulalle ja takaisin niin rennolla ja iloisella laukalla että hieraisin mielikuvituksissani silmiäni. Into ei tokikaan ollut laskenut seuruuosioon siirryttäessä, ja meno oli sen mukaista. Keulimista, pomppimista, painamista, auraamista, näykkimistä, eteen valumista. Sain huomauttaa ja otti kyllä palautteen ihan hyvin vastaan. Ehkä hieman asiallisemman näköistä oli meno kuin pari viikkoa sitten. Pomppimattomuutta ja takapään käyttöä, asentoa ja paikkaa ollaan kotona treenattu mutta hallilla vire nousee niin että tekniikka levähtää. Rohkeasti tehtiin vielä tunnari. Kotona se sujuu varmasti ja oma kapula löytyy aina. Mitä vielä tänään. Juoksi laukalla kapuloille, hätäisesti haisteli vähän sinne päin ja sitten olikin jo niin halu juosta jonkun kapulan kanssa takaisin luokse että nappasi sattumanvaraisesti jonkun, joka sattumalta ei sattunut olemaan oikea. Seuraavalla lähetyksellä ihan yhtä huoleton asenne ja tulos, kolmannella löysi oman mutta enpä ole varma että oliko siinäkään nenänkäyttöä takana vai sattuiko vaan osumaan. Tokikaan tunnaria ei ole tehty juuri muualla kuin kotona, eli niitä nyt treenailemaan muuallekin. Mulla on tunnarikapulat lopussa mutta puutavaraa oottamassa innokasta sahaajaa (= Henkkaa).

Ja arvasitteko kestä yllä kirjoitin? No Taosta Taosta! Siitä on tullut ihan hassu. Just sellainen kuin mitä olen siitä toivonut ja odottanutkin! Elämä on hauskaa tuollaisen höppänän kanssa! <3

Kulo tuntuu olevan aina optimivireessä. Se tekee innokkaasti ja nopeasti, mutta sillä ei keuli yli eikä se tahmaile. Tehtiin seuruuta, jossa aluksi kontaktinpitoa häirittynä. Vilkas koira ei nyt oikein pystynyt tähän, vaan oli niin suuri kiusaus edes nopeasti vilkaista häiriön suuntaan. Helpotettiin harjoitusta roppa kaupalla ja sitten alkoi tulla onnistumisia. Kulo seuraa niin innokkaasti, että sen asento on hieman banaani takapään kiertyessä oikealle. Tähän kokeilin Jennin ehdotuksesta nopeampaa kävelyä ja se tuntui äkkiseltään toimivan. Ruutua ollaan treenattu niin, että alkuun vien ruutuun lelun ja treenisetin lopussa tehdään näyttöruutua. Vauhtia löytyy ja näyttöruudussa juoksee yhtä lujalla vauhdilla ruutuun ja jää sinne odottamaan. Luoksari sujui tänään kivasti, ei välittänyt matkan varrella seisovista ihmisistä, tuli sivulle nätisti (ei pompannut) ja jäi vain aavistuksen vinoon. Kaukojen maahan-istu -vaihdoissa nousee jännästi, pompsahtaa tasatassuin mutta ylhäällä teputtaa pienesti etutassuilla. Jää hieman lysyyn. Takapää pysyy paikoillaan ja vaihto on säpäkkä. Höntsäiltiin myös jääviä, peruuttamista yms. Paikkaistuminen 2min piilossa sujui hyvin. Paikkamakuussa leuan alas laskemista on vahvistettava. Hyvin piti kuonon alhaalla 2 vai 3 min, silmät vaan pyörivät päässä kun yritti nähdä mitä ympärillä tapahtui. Nosti leuan ylös hieman liian aikaisin, mutta istumaan noustessa jäi vajaaksi. Tykkään niin touhuta Kulon kanssa! Ollaan kotona treenailtu kaukoja, noudonpalautuksia, seuruun askelsiirtymiä ja olen naksutellut laatikkoon menemisestä. Sinne tosin osuu vielä lähinnä vaan etutassut. Noutoesineiden kanssa Kulo on nyt ymmärtänyt, että jos vedän esinettä pois suusta niin pitää vaan purra esineeseen lujemmin ja päästää irti vasta luvalla.

Kulo on ihan uskomattoman kiltti ja miellyttämisenhaluinen, samoin kuin veljensä. Edellispäivänä leikkasin koirien kynsiä. Tao tuli heti ensimmäisenä, kävi maate ja laittoi silmät kiinni ja meni kuplaan. Sitten sain houkuteltua puudelin seuraavaksi "uhriksi". Kulon oli myös pakko tulla samaan huoneeseen odottamaan vuoroaan vaikka hirvitti. Se istui ahtaassa välissä, johon oli itsensä tunkenut, huonossa ryhdissä eikä saattanut katsoa kohden. Mutta siinä se lähellä kiltisti odotti vuoroaan ja oman vuoron koittaessa tuli heti luokse.

Puudelinkin kanssa piti tokoilla peräti kahtena iltana. Toinen on niin innokkaasti aina tulossa. Hän osaa hienosti laittaa takakäpälänsä laudalle ja mennä laatikkoon ja on oppinut korvakuulolta Taon kaukokäskyt. Suoritusvarmuus on mitä on, ja tassuset ottavat pieniä askelia sen minkä ehtivät, mutta Bensonille kaukoissa suuret linjat ovat aina olleet olennaisempia. :-D

Kait sitä pitää jotain tavoitteitakin heittää ensi vuodelle, vaikka ahdistaa pelkkä ajatuskin että niitä "sanoisi" ääneen:

Tao:
- Agilityssa kisauran korkkaaminen heti, kun mun ohjaaminen näyttää siltä että kehtaan mennä tuttujen eteen kisaamaan. Tai sitten varaan kisamatkan jonnekin kauas jossa ei oo ketään tuttuja.. Hmm.. ;) Taolle estevarmuutta, irtoamisen vahvistamista, itsensä kokoamista, yms yms. Minä puolestani toivon oppivani ohjaamaan eleettömämmin ja lähtemään liikkeelle nopeammin. Tällä hetkellä on vaan niin paljon mietittävää ja muistettavaa ettei tahdo pieni pää pystyä kaikkea prosessoimaan, ainakaan kovin nopeasti. Hyvä tavoite olisi treenailla joka viikko ProCaniksen treenien jälkeen siellä esiin tulleita haastekohtia. Tämä on ollut tavoitteena jo pitkään, mutta en ole ehtinyt joka viikko hallille treenaamaan omatoimisesti. Toki niitä voisi hyvinkin harjoitella muuallakin, esim. kierrättämällä puita jne.
- Tokossa en sano mitään aikataulutavoitteita. Voittajaluokan liikkeisiin kisanomaista varmuutta, niissä jo on hyvä pohja, seuruun tekniikka paremmaksi (ettei auraisi/painaisi/pomppisi jne). Luoksari kuntoon! Muut ahdistumiset onkin jo aika lailla voitettu, Taosta on tullut niin äijä ettei se enää ahdistu ihan pienistä. Olisikohan ihan hullu tavoite korkata voittaja loppuvuodesta? Sen aika näyttää...
- Paimennus: Kesällä mahdollisimman paljon paimentamaan! Paimennuksen perusrata, jos näyttäisi siltä että olisi realistiset mahdollisuudet suorittaa se.
- Metsäjälki, treeneissä keppivarmuutta, jana käytännössä täysin vaiheessa, erilaisia jälkiä ja ei ahdistumista... BH -koe jossain vaiheessa? Kun vaan löytäis tämänkin treenaamiseen aikaa..
- Näytelmissä käyminen, olisi kiva jos saataisiin kiva porukka kasaan ja käytäisiin kauhistuttamassa jotain viatonta ja pahaa-aavistamatonta tuomaria, jonka sukunimessä olisi mahdollisimman monta konsonanttia! :D

Kulo:
- Tokossa ei kiirettä, tehdään pohjia huolella ja luodaan yhteistyösuhdetta. Keväällä alokasluokan ja avoimen luokan korkkaaminen jos siltä tuntuu. Alokasluokasta Kulollahan jo on ykköstulos Marin kanssa, mutta aloittaisin meidän yhteistyön siitä. Ylempien luokkien liikkeiden treenaamista siinä rinnalla. Sain ystävällisesti luvan vaihtaa Kulon Nuorten koirien tokorinkiin, joten tavoitteet sen kanssa ovat korkealla. Siinä ainakin olisi potentiaalia vaikka kuinka pitkälle! Onneksi ensi vuodella on suunnitteilla jo monta mielenkiintoista koulutusta: Antikainen, Manner, Enqvist-Pukkila, Kiviaho... :)
- Agilityssa opetan pikkuhiljaa esteitä ja vahvistan estehakuisuutta ja irtoamista. Kulossa olisi potentiaalia hyväksi aksakoiraksi, mutta katsotaan kuinka paljon ehdin agilitya sen kanssa treenata. Toko on kumminkin meidän päälaji. :)
- BH-koe ensi vuonna?

Benson:
- rakkaan puudelin kanssa vuoden 2014 ykköstavoite on se, että se olisi mahdollisimman kivuton ja onnellinen eikä juoksisi päin mitään eikä putoaisi mistään. Ja siinä, rakkaat lukijat, on puudelin kohdalle tavoitetta kerrakseen!

Mulla on semmoinen kutina, että vuodesta 2014 on tulossa aikamoinen <3

tiistai 24. joulukuuta 2013

Piparihaaste vol 3

Perjantaina faceen pärähti kuvia pipari suussa nököttävistä karvakuonoista, ja julistettiin piparihaasteen ilosanomaa. Pitihän sitä heti pistää koirat riviin, kokeilla miten ne reagoi kun kuonoon lyödään piparit ja ottaa kuva. Ahne puudeli yllätti iloisesti kun piteli piparia niin kiltisti, Taon tiesin olevan varma (tuohan se ulkona löytämänsä makkarat yms mulle aina huolestuneen näköisenä) ja Kulo toi vapaa-käskyllä piparin mulle takaisin, sylkäisi käteen kera sitkeän kuolalammikon. Tässä piparihaaste vol 1:



Koska pelkän piparin suussa pitäminen oli helppoa, ruvettiin haastetta varioimaan, tässä piparihaaste vol 2:



Piparihaaste vol 3; pyydä koiraa tekemään jotain pipari suussa:

Puudeli orava-asennossa

Taolla kuola valui suusta tätä videota tehtäessä; se oli jo päässyt piparinmakuun :D

Ihanaa, rentouttavaa, piparintuoksuista joulun aikaa kaikille. Pitäkää itsestänne huolta <3


maanantai 23. joulukuuta 2013

Treenipäivitys

Pieni treenipäivitys :)

Treenattiin tänään Kulon kanssa i-m-vaihtoja. Maahan se pudottautuu tosi tyylikkäästi, mutta istumaannoustessa on kaikennäköistä variaatioo: nousee vaiheittain, jää lysyyn tai pompsahtaa niin vauhdikkaasti että samalla koko koiran paikka vaihtuu. On niitä hienojakin vaihtoja joissa pompsahtaa istumaan pysyen paikallaan, mutta vielä se ei oo tajunnut että mitä siltä odotan. Suunnitelma: 1) treenata vaihtoja niin kauan ihan läheltä, että tekniikka vakiintuu halutunlaiseksi, 2) tehdä lyhyitä treenipätkiä useamman kerran päivässä ja 3) palkata johdonmukaisesti vain ne suoritukset, joissa kriteeri täyttyy (nousee tasatassuin, nousee ryhdikkääseen asentoon). Liitin tähän liikkeeseen uuden käskysanan "Sitta", koska lauantain tokotreeneissä tultiin siihen tulokseen, että Kulolla on vanhaan käskysanaan vahva mielleyhtymä kuinka sen tekee, ja tämän vaihdon tekniikka ei ole tämän pilkunviilaajan mieleen. ;) Palkkausta on mietitty kanssa, joko tosi herkkunamit tai lelu jolla saadaan iloiset täpäkät vaihdot. Helposti Kulo noustessaan laittaa etutassut vinoon musta nähden oikealle, joten olen siirtänyt palkan vasempaan käteen. Palkkaamistyyliä täytynee vielä pohtia yhdessä muiden kanssa, onneksi mulla on niin viisaita treenikamuja. :-) Tähän väliin kiitokset että olette olemassa!! :)

Pitäisi pian alkaa tosissaan treenata seiso-maahan -vaihtoja (ja sitten seiso-istu). Olen joitakin kertoja kokeillut namilla houkutellen, mutta on ollut tosi hankalaa. Kulo vaan pyörii ja hyörii siinä eikä ymmärrä seurata namia mennen maahan hissinä. Mutta eiköhän se pian tämänkin hoksaa. :)

Uutena (tai ainakin reaktioista päätellen ainakin unohtuneena) asiana Kulo tutustui tänään metalliseen noutokapulaan. Mutta eihän sitä voi ottaa suuhun! Tuumi sama tyyppi, joka ongelmitta pystyi perjantaina pitämään piparia suussa 5min ja eilen sukkapuikkoa (mitäs tuli seuraamaan mun neulomista, joutui heti hommiin ;) Selvisi haasteesta kyllä tyylikkäästi). Kokeilin asian esittelyä niin, että otin myös Taon mukaan treeneihin ja laitoin sisarukset kilpaa noutokapulalle. Kulo antoi Taon nostaa noutokapulan, mutta oli sitä mieltä että oli itse oikeutettu leluun ja syöksyi sille veikkaansa ennen. Sitten ei muuta kuin pidä-käskyn hokemista, kapulan osoittelua ja odottelua. En hyväksynyt sellaisia nostoja, joissa samantien sylkäisi kapulan suustaan, koska tiedän tämän koiran pystyvän parempaan. Pian saatiin muutamia toistoja, joissa nosti kapulan suuhun ja piti sitä niin kauan (joitakin sekunteja), että sanoin jes. Puruote oli höllä, mutta edistyttiin metalliseen noutokapulaan suhtautumisen kanssa aimo askel. Pian se oppii ettei sen suu tästä pilalle mene. :)

Lauantaina treenattiin ruutua. Ekan kerran vietiin lelu yhdessä ruutuun, tokalla kerralla kävin viemässä lelun sinne, kolmannella kerralla tein näyttöruudun. Huomaa että Kulo muistaa tehneensä tätä joskus kauan aikaa sitten, se eteni tässä niin nopeasti.

Maiju tsekkasi meidän seuraamisesta seisomaan jäämisen. Kulo pysähtyessään asettelee etutassujaan niin että jää hieman vinoon. Tässä täytyy kiinnittää huomiota omaan kävelyyn seiso-käskyä antaessani.

Kulo otti lauantaina alkuun tosi paljon häiriötä vieraista ihmisistä ja liikkuroinnista ja luoksetulossa väisti liikkuria, mutta nopsaan tahtiin ymmärsi että keskittyy vaan siihen omaan tekemiseen.

Taon kanssa tehtiin tänään kaukojen vaihtoja niin suurelta etäisyydeltä, kuin meidän vierashuone antoi myöden (4m). Tao on päässyt yli ahdistuksestaan ja on jo monta kuukautta pystynyt tekemään vaihdot, jopa silloinkin kun huomautan sille huonosta tekniikasta. Muuten kaikkien vaihtojen tekniikat ovat mieleiset, mutta seisomasta istumaan mennessä liikauttaa välillä toista takatassuaan. Jos joku pitää siitä kiinni tai muuten muistuttelee tästä tassusta, niin pitää hyvin ajatuksen mukana.

Tehtiin myös tunnari, jossa toi varmasti oman. Eipä sille tässä virheitä oo sattunut. Asennekin on rento. Tehtiin myös tuota metallikapulan noutoa, seuruuta (kotona seuraa suorassa asennossa, pomppii kyllä herkästi), liikkeestä jääviä (istuminen hyvä, sen jälkeen maahan-käskylläkin olisi vain istunut) ja luoksetulon loppuosaa.

Taolla alkaisi olla kaikki voittajan liikkeet kasassa luoksaria lukuunottamatta. Voi vitsit kun sen vois jotenkin jättää väliin. ;) Luoksaritreenit etenevät nousujohteisesti, paljolti sen ansiosta, että olen nyt oikeasti pystynyt itse löysäämään omaa pipoani enkä ahdistu ajatellessani että Tao voisi ahdistua. Kuulostaa järkevältä? Meistä alkaa Taon kanssa pikkuhiljaa tulla kaikin puolin täyspäisiä. ;) Mä pitäisin Taon ahdistumisen syynä nöyrää ja miellyttämishaluista koiraa, joka seuraa tarkasti ohjaajansa pienimpiäkin eleitä ja peilaa tämän tunteita. Ja vielä merkittävämpänä syynä ohjaajaa, joka ei aina osaa hallita omaa päänuppiaan, ahdistuu ja ahdistaa. Taon kanssa tokoilun pitää olla hauskaa ja huumorintajuista, asia jota Tanja on mulle toistanut toistamisesta päästyään ja joka nyt oikeasti alkaa olla totta meidän kohdalla. Nyt mulla on kaksi koiraa, joiden kanssa voin harrastaa tavoitteellisesti. Kaikki tavoitteeni eivät ole yhden miekkosen harteilla. Nautin siitä, että meillä vallitsee Taon kanssa yhteisymmärrys, se tietää mitä mä haluan siltä ja se osaa ihan hirmuisen paljon asioita. Yksi Taon hienoimpia ominaisuuksia on, että mulla ei tarvitse olla välttämättä edes mitään palkkaa. Se tekee niin täysillä töitä mulle, että kun kehun sitä, koko koira sulaa ikionnelliseen hymyyn ja sen vire nousee pelkistä kehumisista. Toki vetolelut on aina treeniliivin taskussa ja aktiivisessa käytössä. ;) Agilityssa on muuten hauskaa, että jos Tao on siinä omasta mielestään tehnyt hyvin ja mä en huomaa palkata sitä (koska kuuntelen kouluttajan neuvoja), niin Tao menee omatoimisesti kiskomaan lelun mun taskusta (huonoa käytöstä, mutta kertonee siitä että agilityssa palkka pitää saada).

Mutta tämmöisiä kuulumisia, pienin askelin edetään molempien koirien kanssa kohti tavoitteita. Kiire ei ole, mieluummin edetään pipa löysällä, tehden hyvät pohjat. Ehkä mä en uskalla edetä nopeampaa? Onneksi näillä kavereilla ei kuitenkaan ole mitään henkilökohtaisia tavoiteaikatauluja vaan ovat tyytyväisiä mun tekemiin päätöksiin etenemistahdista. ;)

perjantai 20. joulukuuta 2013

Agilityvuoden tilinpäätös

Niin sitä tulee kohta ensimmäinen vuosi täyteen peura-agilitya :D Vuosi on ollut aikamoista opiskelua, jossa rehellisyyden nimissä sanottakoon että koira on kehittynyt huomattavasti emäntäänsä nopeammin. Olen saanut Taon kanssa miettiä sellaisia asioita, jotka olivat lyhyen Bensonin kanssa koetun lyhyen agilityuran aikana jääneet kokonaan tai lähes tyystin tuntemattomaksi, kuten hyppylinjat, esteeltä alastulokohdat, laukka-askeleen mitta, kokoaminen ja rytmitykset, rintamasuunta, katsekontakti, ylösnousukontakti ja ylipäätään irtoavan ja etenevän maxikoiran kaikki mahdolliset kuviteltavissa olevat haasteet tuoreelle agilityohjaajalle.

Kuten sanoin, Tao on kehittynyt paljon ProCaniksen Marian ja Markon valvovien silmien ja hyvän ohjauksen alla. Se on helppo ohjattava nöyryytensä, irtoavuutensa ja ohjattavuutensa ansiosta sekä siksi, että se on koira joka hyvin nopeasti hoksaa mikä on jonkun homman juju, pystyen tämän jälkeen suoriutumaan siitä itsenäisesti. Niinpä esimerkiksi kontaktiesteiden alastulot tai pujottelu ovat asioita, joissa minun ei tarvitse hirveästi varmistella vaan  koira suorittaa ne itsenäisesti ja voin edetä radalla hyvään kohtaan. Melkeinpä alastulokontaktit ovatkin paremmat, jos en ole liian lähellä kun Tao suorittaa niitä.

Minä olen monta kertaa tuntenut itseni tyhmäksi ja hitaaksi. Se on varmaan tunne, joka pitää kahleissaan vielä monen monta harrastuksentäyteistä kuukautta, ehkä jopa vuotta. Olin viikko sitten jo vähän lohduton; ehkä yksinkertaisesti olen vaan liian hidas agilityyn? Enkö jo opi etenemään nopeammin? Sunnuntaina osallistuin Alatalon Vapun psyykkisen valmentautumisen luennolle Turussa (kiitos nuorten koirien tokorinki!), ja kuulin Vapun sanat jotka helpottivat kummasti.

Asiat alkavat sujua nopeammin, kun niiden takana on toistojen kautta syntynyt automaatio. Jos esim. agilityssa pitää keskittyä miettimään, mitä jalkaa liikuttaa ja miten liikkuu, on selvää että nopeus kärsii ja kokonaissuoritukset ovat nykiviä. Kun ohjausliikkeet tulevat selkäytimestä, ne tulevat sujuvina liikesarjoina, ilman että henkilö edes niitä sen tietoisemmin suunnittelee. Jos yhteen asiaan täytyy kovasti keskittyä, eivät ihmisen aivot pysty käsittelemään muuta informaatiota ainakaan kovin tehokkaasti. Olen saman asian huomannut töissä, opiskelijoita ohjatessani. Hoidin erään opiskelijan kanssa hengityskoneessa olevaa trakeostomoitua potilasta kolmena perättäisenä päivänä. Annoin opiskelijan harjoitella limaimujen tekemistä trakeostomiasta, myöhemmin keskustelimme oppimiskokemuksesta. Ensimmäisenä päivänä opiskelija ei nähnyt mitään muuta, kuin trakeostomiakanyylin reiän, johon imukatetri piti työntää. Toisena päivänä hän pystyi jo sivusilmällä havainnoimaan, miten potilaan happisaturaatiot käyttäytyivät imemisen aikana ja teki imun tekninesti taitavasti. Kolmantena päivänä hän pystyi tekemään imun suunnitellusti, aseptisesti, saturaatiotasoa JA potilaan kasvonilmeitä tarkkaillen sekä imueritteen laatua ja määrää seuraten. Yhtä lailla minulla on kaikki mahdollisuudet oppia havainnoimaan ja suhteuttamaan oma liikkeeni agilityssa kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla. Minun pitää vain olla itselleni armollinen ja nauttia matkasta. Ohjaukseni ei tällä hetkellä ole mitenkään näyttävän näköistä, mutta minun on mahdollista kehittyä hyväksi vielä joku kaunis päivä! :-)

Tavoitteen saavuttamista tukee vielä se, että saan niin huippuhyvää oppia Marialta ja Markolta. Heidän ansiostaan perjantai-ilta on viikon kohokohta syystä, joka poikkeaa varmaan hieman valtaväestön tottumuksista. ;)

torstai 19. joulukuuta 2013

Onnistumisen iloa

Vitsit, mulla on aika hienoja bordersgolliekakaroita :)

Maanantaina oli tavoitteellisten tokot.
Olin jo hetken epätoivoinen että oppiiko toi Kulo mitä yritän sille kertoa, mutta se on nyt hienosti tajunnut että sivulle pitää tulla pyörähtämällä, ei pomppaamalla, ja mielellään vielä suoraan eikä vajaaksi jääden. Ollaan treenattu sitä pienissä treenituokioissa melkein päivittäin niin, että otan vain pienen sivuaskelen niin että Kulon täytyy korjata peppua oikeaan paikkaan. Jos on pompannut niin tulee oho! Kulo on siitä(kin) mahtava koiruus, että kun huomautan sille virheestä, se heti yrittää tehdä paremmin. Se ottaa palautteen hyvin vastaan.

Treenattiin kiertämistä, joka onnistuu hyvin jos olen eleetön lähettäessäni Kulon matkaan, muuten se jää pörräämään ympärilleni. Parhaiten kiertäminen rupesi sujumaan, kun pyysin kiertämisen jälkeen sivulle. Sen jälkeen Kulo kiersi innokkaana.

Sain noudonpalautuksiin Piialta hyvät vinkit. Ongelmana on ollut, että Kulon leuat käyvät kovasti kun se palaa sivulleni. Olin yrittänyt ratkoa ongelmaa palautuksen vauhtipalkalla ja Brandelin opein vetämällä noutokapulaa koiran pitäessä sitä suussa. Nämä toimivat Taolla, mutta Kulon kanssa leukojen levottomuus säilyi. Nyt ruvettiinkin hakemaan lelulle patoamisen kautta hyvää kapulan pitoa ja asennetta. Annoin kapulan Kulolle, ja liikutin kädessä olevaa lelua niin että se lisäsi jännitettä. Jes-sanalla sai sylkäistä kapulan suusta ja iskeä leluun. Jos tiputti kapulan ennen jes-sanaa, oho ja uudestaan kapulan suuhun noukkiminen. Harjoituksia jatkettiin kotona niin, että vaikeutin Kulon suoritusta; sen piti istua kapula suussa, mennä maahan, kävellä, ... samalla lelulle padoten. Harjoitus alkoi aina kapulan nostolla maasta, pidensin kapulan heittomatkaa. Alkuun Kulo tiputti herkästi kapulan maahan, mutta oppi nopeasti että se vain hidasti lelun saamista. Vaikeutin harjoitusta nopeaan tahtiin onnistumisten tullessa, niin että Kulo siirtyi kapula suussa metrin eteenpäin sivulleni, vähitellen käännyin vaihe vaiheelta kohti koiraa ja nopsaan tahtiin rupesi sujumaan niin, että tein noutoliikkeen kokeenomaisesti. Treenin yhteydessä tuli samalla harjoiteltua tiuhaan kapulan nostoa, ja kapulalle surffaaminenkin jäi siinä sivussa pois. Eli meidän noutoliike on neljässä päivässä tullut aikas valmiiksi! :)

Kaukoissa Kulo osaa tehdä istu-maahan-vaihdot, mutta herkästi pompsahtaa eteenpäin. Tähänkin saatiin Piialta hyvä vinkki. Syöttelin nameja korkealta niin, että Kulo istui hyvässä ryhdissä. Kehuin samalla. Houkuttelin sen kädellä maahan, mutta se ei saanut maahanmenosta palkkaa tai korkeintaan yhden pienen namin. Sitten odoteltiin. Alkuun piti antaa istumaannousemiskäsky, mutta nopeasti homma rupesi toimimaan niinkuin kuuluikin, eli että Kulo rupesi oma-aloitteisesti tarjoamaan istumaan nousua koska sai siitä asennosta niin paljon palkkaa. Sitten taas pienemmällä namilla houkuttelu maahan. Samalla istumaannousujen tekniikka parantui niin, ettei tehnyt vaiheittain vaan pompsahti ylös, takajalat pysyivät kuitenkin paikoillaan. Nyt olisi suunnitelmissa kokeilla tätä jumppapallolla. Ja kun i-m-vaihdot sujuvat, tätä tyyliä voi käyttää kaikkiin muihinkin vaihtoihin.

Seuruussa täytyy pysähtyessä namilla ohjata ryhti korkeammaksi, jää helposti niissä vähän lysyyn asentoon etujalat harallaan.

Tao pääsi maanantaina myös tekemään pikku tokohöntsyt, ja voi järkytys sentään sitä innon ja vouhotuksen määrää. Olen toki halunnutkin sille lisää draivia tokoon, mutta rajansa kaikella. :D Seuruun tekniikka levähti ihan täysin, Tao aurasi melkein 45 asteen kulmassa, puri mua käännöksissä, ja suurimman osan ajasta sen etutassut olivat ilmassa, eli pomppua pompun perään. Pyhäkoululainen tuntuu nyt teini-iän loppumainingeissa löytäneen uuden, vauhdikkaamman ja vaarallisemman suuntauksen elämäänsä. Minkähänlainen huligaani siitä tulee isona?

Katsokaa ja kauhistelkaa :D



Intoa hyödyntäen kokeilin ruutuun lähetyksen, oli hieno ja vauhdikas! Sekä luoksarin, jossa juoksi täyttä höyryä hyvällä asenteella eteen istumaan.

Tänään käytiin hallilla Hellun kanssa aksaamassa ja tokoilemassa.

Aloitin Taon kanssa. Ruutuun meneminen on vaan Taon mielestä niin siistiä, ehkä hienointa tokossa. Sinne se kaarrottaa saatuaan lelupalkan jostain muusta liikkeestä. Sitä voi tarjota heti jos en sano että mitä sitten tehtäisiin. Hyppynouto oli kiva, ehkä sitä vauhtia olis voinut olla inasen enemmän. Luoksarissa aijjasi, toinen tasaisella laukalla loppuun asti. Kaukojen ahdistus on lauennut ja tekee ne hyvällä tekniikalla, mitä nyt seisomasta istumaan menossa liikuttaa takajalkaansa ja tänään tuntui unohtaneen koko käskyn, ja sitten piti nuuskia maata niin kovasti kun varmaan vähän ahdisti kun toistin käskyn muutaman kerran, mutta pystyi kuitenkin hienosti tekemään.  Kuuntelutreeniä: peruuttamista, kaukojen vaihtoa, ruutuun lähetystä, luoksetulo, luoksetulon stoppi, pyörähdys ympäri. Tao teki kaikki oikein :)

Sitten oli agiliidon vuoro. Kepeille lähetyksiä reiluista umpi- ja avokulmista, putken takaa leijeröiden. Vedättämistä. Takaaleikkauksia. Sivuetäisyyden ottamista kentän toiseen päähän. Tao pujotteli kuin kone. Ei yhtään virhettä! :)

Puomia ja A-estettä niin, että jäin esteen taakse ja Tao teki itsenäisen alastulon. Puomilla sivuetäisyyden ottoa. Lähetyksiä puomille sivusta. Yksi juoksukontakti, yksi hidas kontakti, yksi törkeä varastaminen kontaktilta, muuten virheittä. Keinua, ensimmäinen oli ilmava lentokeinu, jonka Tao itsekin tajusi heti mokanneensa ja kääntyi samantien ympäri ja rupesi kiskomaan keinun alastulopäätä alas ja meni sille pönöttämään. Joskus ei voi kuin hämmästyneenä seurata kuinka fiksu se on.

Kulon kanssa noutotreeniä, kosketusalustaa, i-m-vaihtoja ja sivulletuloja ja sitten se sai hömpöttää agilityä Hellun kanssa. Sitä ennen naksuttelin hypylle irtoamisesta. Hienosti se on kehittynyt fokusoinnissa ja estehakuisuudessa, toki herkästi juoksee ohjaajan vierellä vielä esteen ohi mutta pian siitä tulee yhtä makee estehakija kuin Taosta! :)

Tässä vähän Kulon tekemisiä videolla parin viikon takaa:

tiistai 10. joulukuuta 2013

Eteenpäin mennään

Blogi viettää hiljaiseloa nettiongelmien vuoksi...

Meillä oli viikko sitten perjantaina aksatreeneissä kaikenlaista kivaa radalla, tehtiin mm. kolme saksalaista peräperää ja välistävetoja. Yritin ohjata niin kädettömästi kuin pystyin, liikkeellä, rintamasuunnalla ja katseella, ja tuntuikin aika helpolta Taon kanssa tämä yhteistyö. Etenkin kun se on oppinut paikkailemaan mun virheitä. Agility on alkanut tuntumaan niin kivalta ja hetkittäin jopa helpoltakin!

Sunnuntaina meillä oli ProCaniksen toiset aksatreenit, joissa oli kaksi kisanomaista rataa. Alkuun muutaman minuutin rataantutustumiset. Kisanomaisuus tarttui niin emäntään kuin koiraankin, ja kaahotettiin rimat lennellen ja kontakteilta karkaillen. Marko vaati, ettei tuollaisia kontakteilta karkaamisia voi sallia ja riman tiputuksistakin voi huomauttaa ainakin pysähtymällä ja nostamalla riman (samaa voisi tehdä ihan oikeissa kisoissakin).

Meno tuntui ihan kivalta taas. Sain meidän menon videolle, ja jestas sentään kuinka typerältä mun ohjaus näyttää! Siellä kädet huiski iloisesti ja mä löntystelin eteenpäin ja näytin jatkuvasti olevan vähän kuutamolla, että mitä seuraavaksi, eteneminen oli jotenkin nykivää. Eli se miltä tekeminen tuntui, ei vastannut sitä miltä se näytti. :-D Ja niin lykkääntyi realismin palatessa ekan kisailmon jättö. Emmä ton näköistä ohjausta kehtaa mennä yleisön eteen tekemään! Mun täytyy oppia etenemään sulavammin, suunnitelmallisemmin ja eleettömämmin - siinäpä tavoitetta ensi keväälle (ja varmaan vielä piiiitkäksi aikaa eteenpäin...). :) Positiivista on se, että Tao alkaa olla kisavalmis. Käytiin keskiviikkona Tallilla treenailemassa, ja parin alun epäonnistumisen jälkeen pystyin lähettämään sitä kepeille kaukaa, reilusta umpikulmasta, ja se haki oikean aloituksen, ja pystyin ottamaan reilusti sivuetäisyyttä tai vedättämään ja se vain pujotteli kiltisti. Toki pujotteluun kuten kaikkeen muuhunkin tekemiseen tarvitaan vielä lisää suoritusvarmuutta. Kontaktiesteet se suoritti itsenäisesti, mun ei tarvitse saattaa vaan voin esim. a-esteen kohdalla jäädä esteen taakse. Keinullekin se karkasi, vaikka ihan pienesti taitaa vielä hirvittää, mutta silti pitää päästä tekemään uudestaan ja uudestaan. On se niin söötti! :)



Kulo on jatkanut kotiutumistaan, ja eilen tokotreeneissä tajusin, että se alkaa ihan oikeasti olla mun koira! Se on ollut tasan kuukauden meillä, ja nyt se tuntuu leimautuneen muhun. Viikonloppuna Henkan kanssa asiaa jo mietittiin, kun olin sunnuntaina monta tuntia tamskin agi-kisoissa talkoilemassa, niin Kulo oli levoton ja rauhoittui vasta kun tulin kotiin. Kulon kanssa on paljon treenattavaa (irtoaminen, katsekontaktin pysyminen, sivulletulo pyörähtämällä, ei pomppaamalla, sosiaalisesta palkasta palkkautuminen (nyt odottaa lelupalkkaa), muutamia mainitakseni). Mutta se asenne ja iloisuus, jolla Kulo tekee! Se saa mut jatkuvasti niin iloiselle tuulelle! Otettiin eilisestä tokoilusta videota, ja voi jestas kuinka iloisesti häntäänsä heiluttaen Kulo astelee mun vierellä ja tekee kaiken niin iloisesti ja säpäkästi. Tulin tosi hyvälle mielelle tuosta videosta, ihan vaan tuon loistavan asenteen vuoksi! Velipoika Tao tarjosi lenkillä jatkuvasti seuraamista ja tokoiltiin lenkin yhteydessä muutenkin. Sekin mielellään tokoilee, mutta tuntuu olevan perusluonteeltaan sen verran rauhallisempi, ettei sen tekeminen ole yhtä näyttävää kuin Kulon. Tao miettii niin paljon, ettei se taida ehtiä tehdä niin nopeasti.



Bensonin kanssa ollaan hömpötelty jotain pientä mielenvirkistykseksi, ja ettei se täysin unohtaisi osaamiaan asioita. Voiko suloisempaa pientä villakasaa olla? Benson menetti oikeuden tulla sänkyyn nukkumaan, koska homma meni siltä, yllätys yllätys, vähän yli. Se on alkanut neljän aikaan yöllä vinkua oven takana, että eikö jo pääsisi. Koska me ihmiset siihen aikaan yöstä mieluummin nukumme kuin koulutamme koiraa ettei vinkumalla saavuteta yhtään mitään, päätimme että parempi ettei pääse ollenkaan makkariin.

Kuvat ovat Evolta, jossa kävimme Marin kanssa viime viikolla patikoimassa ja makkaraa paistamassa.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Touhun hetkiä

Viikko on mennyt huimaa kyytiä, blogi ei ole pysynyt menossa mukana joten laitan tähän muistiin vain keskeiset oivallukset viikon ajalta. :)

Viikko sitten torstaina kävimme Suvin ja Timon (= bc) kanssa treenaamassa Kissanmaalla, ihanien isojen lumihiutaleiden leijaillessa rauhalleen maahan.

Tao:
- irtoaa poispäin minusta hyvin, vahvistettava kohti juoksemista (esim. kierrot -> saa iskea kiinni leluun joka roikkuu kädessä)
- treenaamisessa ja leikkimisessä pidettävä yllä yllätyksellisyyttä, että koiran mielenkiinto ja vire pysyvät hyvinä
- jos Tao vie lelun kauemmas ja alkaa hautoa sitä, lähden kävelemään/ hölköttelemään poispäin. Tao oikein sisuuntuu tästä ja tarjoaa lelua mulle äkäisesti haukahdellen.
- appari kulkee seuruussa perässä ja ilmaisee, kun Tao suoristaa takapäänsä --> palkan ajoitus oikea

Kulo:
- useampi perättäinen isku kiinni leluun
- seuruussa kaarroksia vasemmalle

Perjantaina oli aksatreenit ProCaniksella. Alan pikkuhiljaa ymmärtää rytmittämisen päälle. :) Rytmittäminen on välttämättömyys, jos aksaa peuran kanssa. Pysähtymällä ennen kuin peura ponnistaa, kerron sille että esteen jälkeen on käännös takaisin tulosuuntaan. Lisäksi ohjasin kädettömästi, mikä ehdottomasti on meidän juttu, koska tällä ohjaustyylillä meidän meno on aina paljon sujuvampaa kuin että jos huiskin käsilläni. Pitää muistaa ettei valu pakkovalsseissa. Ylösmenokontakteja pitää harjoitella kehikon avulla.

Viikonloppuna pingviiniasuiset pakattiin autoon ja pääsivät Teiskoon Mallan ja Karin hoitoon. Sisaruksilla oli ollut hauskaa, olivat juosseet pihalla ja löytäneet mm. ihanan kalajätekasan, jossa kumpainenkin oli kierinyt turkkiinsa ihanan syksyn uutuustuoksun.

Puudeli pääsi meidän mukaan Nastolaan Jussille ja Heidille, jossa hän sai synttärilahjan, paljon huomiota, rapsutuksia, saunoa tyttöjen kanssa, nukkua Henkan ja mun välissä yön. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, kuinka onnellinen pieni eläin oli! Kotiin tullessa luulot omasta etevyydestä olivat nousseet pilviin, Benson luuli että hän voi määrätä kuinka Tao ja Kulo saavat liikkua talossa. On pikkukaverilla otsaa! Pienellä tukkapöllyllä puudelia vedettiin vähän lähemmäs maanpintaa ja realistisempaa asennoitumista ja sitten kaikki olivatkin taas hyvää pataa keskenään.

Maanantaina osallistuin ProCaniksen tokokoulutukseen Kulon kanssa. Voi jestas kun se on niin siisti kaveri! Siellä se vieraassa hallissa silmät säihkyen teki hommia innokkaasti ja nopeasti! Demosin Kulon noudon, jossa ongelmana on kapulan pureskelun palautusvaiheessa. Maria neuvoi tähän kapulan palautuksen vauhtipalkkausta ja ettei ottaisi sitä sivulle, ennenkuin se osaa varmasti tulla oikeaan kohtaan ilman kapulaa. Kovassa vauhdissa Kulo nimittäin jää liian eteen, melkein poikittain, katsoen innokkaana kasvoihin. Alkuun namikädellä autoin sen oikeaan kohtaan. Heittämällä namin sain sen lähtemään luotani ja sitten otettiin taas uusiksi, eri suunnista. Namikäsiapu häivytettiin pian pois. Maria kertoi kun Kulo oli oikeassa kohdassa, joten minä pystyin seisomaan suorassa.

Tiistaina koirilla oli vapaapäivä ja tehtiin pitkä metsälenkki.Kotitreeneissä ollaan aloitettu opetella leuan laskemista maahan. Yritän pitää uusien opeteltavien asioiden määrän maltillisena ja mieluummin treenata 1-3 asiaa intensiivisemmin parin viikon ajan.

Keskiviikkona suunnattiin Lopelle Helenan luokse. Käytiin treenaamassa. Olipa kiva kuulla, että Tao teki Helenan mukaan paljon paremmalla asenteella ja draivilla kuin viime näkemän ja leikki hyvin! Nämä tunnustukset tuntuvat niin hyvältä, kun hankalaakin on välillä ollut kokemattomana viedä Taoa eteenpäin. Oivallukset:

Tao:
- opetan Taon iskemään leluun kiinni niin, että lelu on vatsan /rinnankorkeudella edessä --> röyhkeyttä tähän suoraan mua kohti /päin juoksemiseen lisää, auttaa varmaan luoksariinkin

Kulo:
- annan ihan hirveästi vartaloapuja jäävien erottelutreenissä, eli Kulo ei kuuntele mitä sanon, vaan eleitäni. Kun keskityin olemaan eleetön, Kulo ei osannutkaan tehdä oikeita asentoja. Hmmm, nyt tarkkana omien vartaloapujen kanssa!
- kummankin kanssa: kentälle mennään yhdessä, tavoitteena että koira koko ajan odottaa minulta että mitä tehdään.

Torstaina käytiin Piian kanssa treenailemassa Tallilla, kaksi tuntia kului ihan hujauksessa! Piiakin sanoi että Taon vire ja into ovat lisääntyneet kovasti ja että kyllä sen Kulon veljeksi tunnistaa. Oon taivaissa! :) Siitä tulee vielä hieno ja näyttävä tokokoiruus jonain kauniina päivänä? Tao tuntuu saaneen itsevarmuutta ja omaa tahtoa viime aikoina, se alkaa selvästi aikuistua, miehistyä. Treeneissä pystyn huomauttamaan sille (oho), jos se esim. tekee hitaan maahanmenon ja pystytään ottamaan jopa kolmekin yritystä eikä asenne kärsi. Tao ei luontaisesti tee asioita niin nopeasti kuin pystyy, vaan tätä saa (= joutuu) koko ajan vahvistamaan ja vaatimaan. Nyt olen ajatellut ottaa täydellisen tauon kilpailunomaisista treeneistä ja Taon kanssa rakennetaan innokasta asennetta ja vauhtia suorituksiin. Olen aloittanut tämän projektin leikkimisen harjoittelulla.

Tao:
- käsikosketuksen yhdistäminen leikkiin: vetoleikkiä-irtikäsky-käsikosketus-leikkiä jne. Kun alkaa sujua, voin antaa voittaa lelun ja pyytää sitten käsikosketusta --> tämä vahvistaa ajatusta että lelun saatuaan Tao tulisi nopeasti takaisin luokse lelun kanssa.
- noutokapulan heitossa huomio itseen: olen kehittänyt typerän tavan niiata samalla kun heitän kapulan, ja kapulalle lähettäessäni nyökätä samanaikaisesti päälläni. Mä niin tarvitsisin tiukan apparin joka muistuttaa koko ajan hillitsemään näitä juttuja!
- noudon aloitus kokeenomaisesti, appari juoksee kilpaa kapulalle --> vauhti hyvä! Palautusvauhtia pitäisi saada paremmaksi
- matkalla ruutuun häiriötä: piti juosta patukan ohi (ei ekalla kerralla pystynyt, tokalla pystyi), sitten vaikeutettiin harjoitusta niin että aluksi heitin patukan puoliväliin matkalla ruutuun, ja Taon piti silti pystyä juoksemaan ruutuun. Oppi ja onnistui :)
- seuruussa keskittyminen omaan kävelyyn...

Kulo:
- voinko aloittaa tämän taas hehkuttamalla, kuinka hieno Kulo on??? :) :) :) Mä niin rakastan sen tyyliä, että kun pyydän siltä jotain, se haluaa synnynnäisesti tehdä asian niin nopeasti kuin osaa, silti sähläämättä
- tehtiin kentälle menot niin, että jo hallin ulkopuolella merkkasin jes-sanalla kun Kulo otti katsekontaktia ja leikittiin --> focus muhun --> tultiin yhdessä hallille. Nämä aina tavaksi!
- tehtiin jääviä sekaisin, keskityin olemaan täysin eleetön, Kulo erotti ensimmäistä käskyä lukuunottamatta kaikki käskyt ja teki oikeat asennot. Seisomista piti alkuun vahvistaa heittämällä nami käskyn kanssa samanaikaisesti. Olen vaihtanut tähän eri käskyn kuin minkä Kulo osaa, koska pidän "top"-käskystä enemmän kuin "odota"-käskystä.
- aktiivisen tarjoamisen opettaminen, esim. niin että pyytää koiraa istumaan -- leikkiä -- irti-- heti istu-käsky. Piia oli ollut Eva Bertilssonin koulutuksessa ja tämän mukaan koiralle vahvistuu myös se käytös, jota se on tehnyt ennen käskysanan antamista. Eli jos koira tollottaa sinua kuin lehmä uutta porttia, ja annat sille esim. istu-käskyn ja palkkaat tämän, tulet samalla myös vahvistaneeksi myös sitä tollotuskäyttäytymistä. Samoin jos koira tuijottaa ympäristöään ja siitä pyydät sitä seuraamaan, vahvistat ympäristön tuijottamista seuruun yhteydessä. Käänteentekevä oivallus, jota täytyy makustella! Vitsi kun osaisi hyödyntää kaikki nämä viisaiden opit käytännön treenitilanteissa... :)
- Sivulletuloharjoitukset: koira pyydetään sivulle / autetaan namilla oikeaan kohtaan -- syötetään useampi nami (vaihdeltava palkkauksen suuntaa ja paikkaa) -- vedetään namilla koira pois sivulta -- odotetaan -- koira todennäköisesti tarjoaa uudelleen sivulletuloa
- Käden häivytys + katsekontaktin vahvistaminen niin, että käsi roikkuu koiran ja reiden välissä (eli niinkuin olisi koetilanteessakin). Itse suorana. Appari aikas hyödyllinen tässä, Piia naksutteli kun Kulo otti katsekontaktia, jolloin mä saatoin keskittyä katsomaan eteenpäin ja palkkaamiseen.

Kulo on jatkanut kotiutumistaan. Se seuraa puudelin kanssa mun kannoilla ja käy jalkoihin nukkumaan, minne pysähdyn pidemmäksi aikaa. Sitten se seisoo edessäni ja katselee tavattoman lempeän ja rakastuneen näköisenä, ja jos vähän silittää päälaelta niin hyppää vasten, kietoo etutassut olkapäille ja nuolee kasvoja sen minkä ehtii. Jos silitän muita, käy se hakemassa jonkun lelun ja tuo sitä mulle.

Tao tuntuu saaneen energiaa Kulolta, ja kun se ottaa räjähtäviä spurtteja Kulon kanssa niin sitä räjähtävyyttä tuntuu tulleen muuhunkin tekemiseen. Tao on myös valtavan hellyydenkipeä ja työntää isoa päätään rapsutettavaksi ja on niiiiiin onnellisen näköinen. Melkoisia seurakoiria ja harrastuskoiria nämä wallikset ovat! Monipuolisia pakkauksia. :)

Benson on saanut nukkua sängyssä, kun nukuin yövuorojen välissä päivällä. Siinä se nukkui selkä selkää vasten pää tyynyllä. Kuinka inhimillistä! :D

Taon kanssa venyteltiin jumppapallolla selkää perjantaina. Tao sai hakea itselleen sopivan asennon, ja se lötköttelikin ihan nirvanassa siinä ja taas tuli esiin se efekti, että verenkierto vilkastui selän alueella ja selkä muuttui kuumaksi.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Tokoa ja aksaa mustavalkoisissa merkeissä

Maanantaina oli tavoitteellisten tokot. Mulla oli jotenkin pää taas ihan umpijäässä, ei mitään selvää käsitystä että mitä treenattais ja muutenkin tuntui että tiedänköhän mä mitä olen tekemässä näiden koiruuksien kanssa.

Tein Kulon kanssa ihan perusjuttuja. Sivulletuloissa sen paikka vaihteli kovasti ja vahvistin oikeaa paikkaa namilla houkutellen. Jotenkin mun treeni oli kovin tylsää ja vahvistin epäjohdonmukaisesti välillä vääriä paikkoja, en oikein osaa hahmottaa tämän pikkuneidin sijaintia kun olen tottunut jättipeuraan. Kokeiltiin kiertoa, jota Kulo ei vielä osaa ja tätäkään en kovin hyvin osannut viedä eteenpäin. Seuruussa se on banaanina, tähän Piialta hyvä vinkki käyttää kainalopalkkaa niin, että lelu on mahdollisimman takana kainalossa --> vahvistaa koiran ajatusta sijainnista taaempana jolloin koira on myös suorempi. No, vaikka ohjaajansa oli tylsä ja hidas ja vailla sitä kuuluisaa punaista lankaa, niin Kulo oli ihana. Se oli ensimmäistä kertaa mun kanssa hallilla, jossa oli paljon muita koiria treenaamassa samaan aikaan. Pari kertaa piti pysähtyä katsomaan muita, mutta fokus oli hienosti mussa.

Jätin Taon kotiin. Tai aioin jättää, mutta Tao katseli eteisessä mun perään niin surkeana, että palasin autolta eteiseen ja otin sen mukaan. Tao tuli kamalalla ryminällä, nyt mennään eikä meinata! -mentaliteetilla.

Hyvä olikin että otin myös sen. Tehtiin Taon kanssa kokeenomainen treeni, voittajan liikkeitä Heidin liikkuroidessa. Hyppynouto oli kiva. Seuruussa Tao oli yllättäen niin kovassa vireessä, että paikka ja asento seilasivat aika lailla, perusasennot olivat vinoja, koira aivasteli ja korskui innokkuuttaan. Metallinouto oli vähän plääh, otti kapulan suuhun kovin hitaasti, puri löyhällä otteella ja palautusasentokin oli vino. Ruutu oli hidasta ruutuun juoksua ja hidasta maahanmenoa lukuunottamatta kiva. Paljon oli parannettavaa, mutta tiedättekö mitä - Tao oli niin innokkaana eikä yhtään paineistunut kokeenomaisesta tilanteesta vaan oli innolla tekemässä mun kanssa hommia! Kehuista palkkaantui hyvin, Taolle tuntuu olevan niin tärkeää että häneen ollaan tyytyväisiä. :D

Paikkaistuminen meni hyvin, Tao tuntuu hiffanneen tämän jutun eikä enää näytä palatessani niin nololta. Istuu ryhdikkäänä. Paikkamakuut tehtiin niin, että poistuttiinkin koirien taakse piiloon. Tao makasi omassa kuplassaan kuono maassa. Paikkamakuiden asennonvaihtoihin kaipaisin enemmän ripeyttä, tosin nyt on alkanut ymmärtää että maahan pitää mennä pudottautumalla koska en ole kelpuuttanut vaiheittaista maahanmenoa vaan on aina otettu uusiksi. Ollaan tehty evl:n maahanmenot niin että kaikki käskevät koiransa yksitellen. Tao ei mene muiden käskystä alas, mutta eipä mene kyllä munkaan ekasta käskystä.

Illalla oli väsy koira
Tiistaina tehtiin pikkutreenit kotona. Kulo hoksasi nyt sen vatiharjoituksen idean, ja laittaa etutassunsa vadille. Saatiin jopa kivaa pyörimistä aikaiseksi, jossa piti etutassut vadilla ja otti hyviä sivuaskeleita takajaloilla. Tämä harjoitus taisi Kulon mielestä olla niin kiva, ettei olisi suostunut poistumaan vierashuoneesta vaan mun piti lopulta kantaa se pois, koska halusin treenata myös Taoa.

Tao-parka joutui kovaan ajatustyöhön. Käskin sen seisomaan/istumaan/maahan ja edessä oli kipossa ruokaa. Menin sen taakse ja odotin että kääntäisi katseensa musta kippoon. Sain odottaa, ja odottaa, ja odottaa... Lempeä jättini katseli mua hieman ahdistuneena, mutta tehden kuuliaisesti sitä mitä ajatteli mun siltä haluavan eli pitävän katsekontaktia. Vitsit kun olisi ollut appari tässä käytössä osoittamassa Taolle namikippoa. Välillä näytti jo siltä että Tao ymmärsi harjoituksen idean, mutta sitten oli taas ihan hakoteillä joten en tiedä oppiko se lopulta mitään. Onneksi välissä palkatessa nousi hyvin eli ahdistus ei jäänyt mitenkään päälle, ainoastaan silloin hieman ahdisti kun oli epävarma olo. Mulla on tarkoituksena opettaa näille karvakuonoille, että jos olen takana, pitää niiden katsoa eteenpäin. Joskus hamassa tulevaisuudessa voidaan tehdä esim. kaukoja niin että olenkin koiran takana. Idea Maria Brandelilta.

Sitten ei muuta kuin konkkaronkka autoon ja hallille. Rakensin saman radan mitä tehtiin viime perjantaina, ja tein sitä osissa Taon kanssa. Muutaman kerran Taolle tuli varmaan kiire mun perään ja pudotti riman. Näistä en huomauttanut, mutta pysähdyin ja menin nostamaan riman. Kummasti niitä riman tippumisia alkoikin tulla vähemmän ja vähemmän. Ei se paljon tartte.. Kokeiltiin lopuksi koko rataa ja saatiin ensimmäistä kertaa elämässämme 21 esteen rata virheettä läpi! Nää on niitä merkkipylväitä, pikkujuttuja joillekin mutta isoja meille. :)))




Kulon kanssa aloitettiin harjoittelemalla kiertoa. Koira ei halunnut irrota musta kauemmas vaan pysähtyi metrin päähän tuijottamaan. Niinpä tein muutoksen treenisuunnitelmaan ja rakensin perushyppytekniikkaharjojituksen, mulla oli tässä 4 matalaa hyppyä 6 jalan välein. Kulo suoriutui varsinaisesta hyppytekniikkaosiosta leikiten, näytti ettei sillä tehnyt ollenkaan tiukkaa sovittaa laukka-askeleita väleihin. Se irtosi innolla lelulle, ja tämän jälkeen kun tehtiin kiertoa niin rupesi irtoamaan siihenkin paremmin. Paras vauhti kiertoon syntyi, kun laitoin lelun kierrettävän siivekkeen taakse. Näin sai tehtyä lähetykset kaukaakin. Kulo oli ihan silminnähden onnellinen tämmöisistä vauhdikkaista treeneistä. Se tuli mälväämään lelua ihan mun jalkoihin ja sain jopa silittää sitä, ilman että olisi väistänyt (työkoiraa ei yleensä ottaen sovi häiritä...). Kotiin kun päästiin, Kulo kapsahti eteisessä ympäri, hyppäsi vasten ja nuoli kasvot hyväntuulisena.

Pikkuvillakoiran kanssa tehtiin illalla laatikkoon ahtautumista. Kun rupesi yhdellä laatikolla sujumaan, vaihdoin aina vaan pienempää kunnes laatikko oli niin pieni että raja tuli vastaan. Pieni koira oli kovin touhukkaana ja onnellisena kun sai oikein miettiä tassujansa, ja treenin lopuksi näytti olevan ihan puhki, vaikka treeni oli kestoltaan lyhyt. Lopuksi venyttelin puudelin (ekaa kertaa sen jälkeen kun Cartophenit alkoivat taas), ja Benson oli hyvän tuntuinen! Ei aristanut etu- eikä takajalkojen venyttelyä. Selkä sillä varmaan on se pahin ongelma.. Asiaa ei mitenkään auta liukastelu eikä törmäily. Mitkähän tassupainot mä tuolle virittelisin että se vähän hillitsisi menoa?

Vierailija puudelin pedissä

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Takajalat osa 2

Tänään oli ihana ilma. No okei, tuuli heilutti mäntyjä niin että paikoin pelkäsi että oksa tippuu päähän, mutta aurinko paistoi kirkkaasti ja me työviikon aikana auringonvalon unohtaneet työläiset saimme ihanaa valohoitoa. Koirat saivat painella pari tuntia metsässä.










Iltapäivällä oli tokoilun vuoro.

Treenasin Taon kanssa istu-seiso-vaihtoa, jossa se toisinaan siirtää takajalkaansa istumaan mennessä. Harjoittelin vastahoukuttelun avulla tätä niin, että Taon piti oikein keskittyä pitämään kinttunsa paikallaan houkutuksista huolimatta. Merkkasin tassun liikuttamisen oho-sanalla. Tässä elävää kuvaa, ei tosin oo mitenkään täydellisen onnistunut suoritus meiltä kummaltakaan, armoton video kertoo:


Taon kanssa tehtiin myös tunnaria, jossa vedin sen pois kapuloilta jos meni oman yli tai vaihtoi suuntaa kapuloilla. Katsotaan ahdistuiko tästä kovasti, eiköhän se seuraavassa treenissä selviä. Tao handlaa kyllä hajuerottelun hyvin ja pitää kapulaa kauniisti.

Kulon kanssa harjoittelin aluksi etutassujen laittamista vadille. Kulo löi aluksi raivokkaasti vatia tassulla, mutta en halunnut vahvistaa tällaista käytöstä koska haluaisin vadin avulla opettaa sellaisen käytöksen, jota toivon targetille (seisoo etutassut targetilla, ei kynsi alustaa tms). Kulo ei oikein hoksannut tätä tarjoamisjuttua, joten kaivoin laatikon esiin ja harjoiteltiin ihan pelkkää tarjoamista. Edettiin laatikon kanssa niin, että laittoi kuonon ja toisen etutassun laatikkoon. Tämän jälkeen otin taas vadin esiin, ja namilla houkutellen/naksuttimella merkaten saatiin hyviä toistoja joissa asettui etutassut vadin päälle seisomaan. Tästä jatkettiin heti etiäpäin niin että lähdin kävelemään myötäpäivään vadin ympäri ja kannustin Kuloa pitämään tassut vadilla, naksutin kun otti takajaloilla sivuaskelia. Tämä kun rupesi sujumaan, niin ei muuta kuin vati pois ja kokeilemaan kuinka takapää toimii seuruun paikallaan pyörimisissä:


Harjoiteltiin myös nättiä pitoa. Kulo piti tunnarikapulaa nätisti pureskelematta paikallaan istuen, mutta kun otin liikettä mukaan tähän, leuat alkoivat heti käydä. Mutta jotain oivallusta oli tullut!

Piilotin muuten tunnaria ennen meidän treeniä pihaan, Tao löysi ekan kerran ja Kulo seuraavat kaksi kertaa ja etsi kapulaa hienosti nenä auki maata nuuskien!

Pikkuvillakoirastakin täytyi ottaa vähän elävää kuvaa:


Kulo oli treenien jälkeen niin onnellisen näköinen ja seurasi mun perässä kuin hai laivaa. Benson vanavedessä. Tao kävi välillä seuraamassa meidän touhuja, välillä piti tuijottaa oravaa ja välillä piti ihan torkkuakin.


lauantai 16. marraskuuta 2013

Takajalat - mitkä ne on?

Mun piti ottaa Kulon kanssa rauhallisesti tää alku, luoda suhdetta ja näin poispäin. Siis ihan oikeesti. No, ketkä mut tuntee, tietää että aika mahdoton tavoite! Etenkin kun koira on ihan yhtä hullu, ellei jopa tuplaten hullumpi kuin mä. :-D Tie Kulon sydämeen vie treenin kautta. Piste.

Tyttökoira on yllättänyt positiivisesti tällä viikolla. Sille tuntuu olevan ihan sama, mihin me mennään, kunhan me tehdään jotain. Se olis jopa lähtenyt sille täysin ventovieraan ihmisen mukaan, koska tämä olisi ollut potentiaalinen treenikaveri. Lea vähän heilutti avainnauhaa ja pyysi tekemään jotain, niin Kulo oli ihan myyty. Ei liene tarpeen sanoa, että mäkin oon ihan myyty! :)

Ollaan käyty Tamskin Tallilla ja ProCaniksen tallilla, ja Kulo on niissä kuin kotonaan, hakee vaan kontaktia ja haluaa tehdä, ei haittaa vaikka vieressä tehdään agilitya. Kiitos Mari upeasta koirasta, ja kiitos mahtavasta työstä jota olet tehnyt tämän koiran kanssa!!

Ollaan tällä viikolla harjoiteltu noutokapulan pitoa nätisti. Suu kävi kuin viimeistä päivää, joten tartuin kuonoon. Lopulta ahdistin koiraparan nurkkaan ja pidin kuonosta kiinni, kunnes tajusi että tässä pitää rauhoittua. Kulo ei ahdistunut yhtään! Katsoa killitti vaan ihan yhtä into piukeena. Sai ymmärrystä siitä, että jos suu on rauhallisesti (piti suussaan pahvipakettia), tulee kehuja ja jos suu käy niin en ole niin tyytyväinen (huomautus, tarv. kuonosta kiinnipito).

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että Tao on ihan super! Sen kanssa on tehty näitä pitotreenejä Brandelin koulutuksen jälkeen, ja se puree niin päättäväisesti esineeseen kuin esineeseen pitäen sitä edessäni vakaalla otteella, että irroituskäskyn uppoaminen sinne mustan tukan alle kestää aina hetken.

Toinen juttu jota ollaan harjoiteltu, on takaosan käyttö. Tässä tämän viikon videot:

Kulo:



Peura alias Tao:




Eilen käytiin ProCaniksella aksaamassa, ja oikeesti, meillä alkaa Taon kanssa sujua! Mun ohjauksen suunnittelutaitoni ei tosin ole MITENKÄÄN häikäisevä, mutta onneksi on kärsivällinen ja perusteellinen, ihana Maria joka syytää tietoa mun niskaani niin että vielä jonain päivänä olen kävelevä ohjaustietokirja. :D Me tutustuttiin rataan ainakin vartti, erityishuomion alla keskustelussa oli kulmien suuruus ja pienuus. Liittyen ohjauslinjoihin. Ja niin että vängättiin onko suorakulmaa tiukempi käännös pienempi vai suurempi kuin 90 astetta. Onneksi oli matikkanero Laura joka toi päätöksen tähän älykkääseen keskusteluun :D

Meillä alkaa Taon kanssa sujua! Oikeesti! :D Jos meillä olis ollut vielä vähän enemmän aikaa, niin me oltais saatettu pystyä menemään koko 21 esteen rata virheittä. Tai ainakin melkein. :D Taitaa olla kuten Maiju sanoikin, että kun ne rimat hilataan tappiin niin ohjaajallakin alkaa olla aikaa radalla. No, Maria kyllä sanoi että ens kerralla ruvetaan taas työstämään sitä kädetöntä ohjausta, ja Marko ilmeisesti sanoi että mä näytän laiskalta, vaikka mä kuulin että hän sanoi että loistavalta. :D Ja Tao on ihana, niinkuin Tao aina on. <3

Kerrotaan nyt pikkuvillakoirankin kuulumiset. :) Hän vietti 5-vuotissynttäreitään torstaina tehden kaikenlaista mukavaa. Hänen turkkinsa on liian pitkä ja takkuinen, ja hänellä on hirveän kuuma eikä pysty olemaan niin kiinni kainalossa sohvalla kuin haluaisi, koska tulee kuuma. Ja se jos mikä on villakoiran mielestä harmillista! Hänellä on ihan yhtä hyvät ruokahalut kuin aina ennenkin. Synttäripäivän kunniaksi ajateltiin että annetaan kerrankin niin paljon ruokaa, että puudeli on kylläinen. Kun puudeli oli syönyt iltapalansa 3-kertaisesti ja nälkä?-sanan sanottaessa tapitti meitä edelleen sen näköisenä kuin olisi ollut kuukauden syömättä, me annoimme periksi ja totesimme että tämän villakoiran ruokahalu on pohjaton. Pikkupuudeli on rakastunut Kuloon. Se tassuttelee Kulon perässä tavattoman rakastuneen näköisenä ja menee Kulon viereen sohvalle nukkumaan (jos ihmisten kainalossa ei ole tilaa).

torstai 14. marraskuuta 2013

Hallilla

Kulo pääsi tänään ekaa kertaa meidän seuran hallille. :-)

Hallivuoron aloitti kuitenkin pikku synttärisankari, Benson täytti tänään 5 vuotta! Benson juoksi lelu suussa ympäri hallia sillä välin kun raivasin esteitä Taon luoksariharjoituksia varten. Toinen sai tehdä muutaman putken ja pujotella, voi vitsit kun se on taitava pujottelijakoira, sääli että menee tämäkin taito vähän hukkaan. Bensonilla aloitettiin maanantaina eläinlääkärillä säännöllinen kipulääkitys, saa pistoksen kerran kuussa. Toivotaan että tällä pärjätään, tärkeintä olisi ettei vauhtiveikko juoksisi nyt mitään päin tai liukastelisi. Talvi kuitenkin kivasti tulossa ja silleen...

Taon kanssa tehtiin vähän agilitya. Sen pujotteluvarmuus on lisääntynyt huimasti. Harjoiteltiin lähestymisiä eri kulmista, leijeröiden putken takaa, poispäinkäännöksiä kepeille. Tao pujottelee hirveällä raivolla! Keinu tehtiin myös pari kertaa, ekalla kerralla juoksi täysillä loppuun asti ja tokalla kerralla vähän maltillisemmin.

Sitten tehtiin luoksaria. Yritin tehdä samoja harjoitteita kuin sunnuntaina Tiltun opissa, mutta Taon vauhti hidastui toisto toistolta. Pari kertaa lähdin lallatellen menemään, mutta Tao paineistui tästäkin ja tuli luimussa ravilla seuraavalla toistolla. Pelkkä kaikista luoksetuloista palkkaaminenkaan ei toiminut, ennenkuin ymmärsin muuttaa toimintaani ratkaisevasti: sen lisäksi että palkkasin luoksarista, mun piti jatkaa vielä kehumista ja namien syöttelyä Taon istuessa edessäni. Tätä en alkuun muistanut että näinhän Tiltu sen ohjeisti tekemään. Pienestä oli kiinni tämäkin. Voisi ehkä kiteyttää Taon kanssa, että liikkeissä joissa se paineistuu, tulisi kehujen ja palkkauksen olla kestoltaan huomattavan paljon pidempiä ja palauttavampia kuin kivoissa liikkeissä.

Kulo oli heti hallille tultuaan kuin liikkuisi siellä harva se päivä. Ei katsellut yhtään ympärilleen, ei haistellut vieraita tuoksuja, vaan katsoa napitti mua sen näköisenä että anna joku tehtävä. Ja niin me tokoiltiin, harjoiteltiin seuraamisen käännöksiä alkuun. Kulo ei oikein osaa käyttää takapäätään eikä pitää paikallaan pyörimisessä paikkaansa ja asentoaan ja hetkittäin tuli tunne, että aijaako mun jalkoja käännöksissä? Sitten seuraavassa hetkessä ei kuitenkaan tuntunut siltä. Herkästi tarjoaa maahanmenoa näissä ja ihan hirmuinen halu on tehdä asioita, ilman että menee kuitenkaan sähläämiseksi. Merkkasin sellaiset kohdat, joissa edes vähän otti takajaloillaan ristiaskelia. Jatketaan tämän työstämistä.

Noutoakin kokeiltiin. :) Kulo odottaa maltillisesti lupaa, ja nouto-käskyllä ampaisee vauhdilla kapulalle. Takaisin tuodessa leuat käyvät jkv. Pyysin tulemaan sivulle, ja kiepsahti luontevan näköisesti perusasentoon kapula suussa. Ajattelin että opetan noudon luovutukset sivuille (Hele älä väitä vastaan ;)).

Istumista vahvistin vapaana liikkumisena mun ympärillä, maahan menisi herkästi mutta paljon tuli onnistumisiakin. Mun tarvii kaivaa Marin ohjeista, että mikä olikaan seiso-käsky, sen olin ehtinyt totaalisesti unohtaa!

Hallin ulkopuolella tuli Lea ja Hanna vastaan ja esittelin ylpeänä Kuloa heille. Kulo lähti leikkimään Lean avainnauhan kanssa, ja olisi lähtenyt mielellään Lean kanssa jatkamaan töiden tekoa. Kolmannen Loppu-käskyn jälkeen Kulo tajusi että hommien teko tosiaan on ohi, ja tuli hakemaan multa rapsutuksia.

Koirat pääsivät vielä tunnin metsälenkille. Silti mun perässä on kävelty ympäri taloa odottaen aktiviteettia. Nyt kaikki nukkuvat tyytyväisinä, Tao selällään kopassaan ja Kulo ja Benson sohvalla vierekkäin.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Blogin nimi ja osoite muuttuu :)

Ei yhtä...


 ... ilman toista....



... eikä kahta ilman kolmatta!




Blogi on elänyt näissä koiralaumamme muutoksissa mukana, ja niinpä se nytkin muuttaa nimeään. Iloa ei tästä elämästä tule puuttumaan, kun saa näiden karvapäiden kanssa viettää aikaansa! :)

Kulo jatkaa kotiutumistaan kovaa kyytiä. Siitä on tullut rennompi ja iloisempi tyttö, joka pitää huolen että saa oman osansa rapsutuksia.

Eilen käytiin vanhempieni luona maalla, ja koirat ottivat ilon irti pellolla juoksemisesta. Etenkin nämä kaksi mustavalkoista sisarusta nauttivat yhdessä juoksemisesta, millaisia lihaskimppuja niistä vielä tulee :)











Vanhempani kysyivät että osaakos tämä uusi koira jotain. Päähänpistosta, siinä keittiössä jossa oli viisi muuta Kulolle vierasta koiraa, päätin näyttää heille pienen demonstraation. Kuullessaan tutun sivulletulokäskynsä Kulo pujotteli vauhdilla toisten koirien välistä sivulleni ja oli valmis hommiin. Lähdettiin tekemään seuraamista, ja päätin sen maahanmenoon jossa Kulo tipahti alas niin nopeasti kuin kykeni. On se niin makea!! Kokeilin Marin nouse-käskyä, otin metrin verran etäisyyttä, Kulo pomppasi istumaan tavoilleen uskollisesti eli niin nopeasti kuin oli mahdollista. Tässä vaiheessa Tao oli jo päättänyt että nyt on sen vuoro ja tunki sivulleni seuraamista tarjoamaan.



Aikas mieletön keskittymiskyky tällä neidillä on. Se oli suorastaan vihainen kun en teettänyt sillä enempää töitä, katsoa napitti pistävästi ja haukahti käskevästi. Sitten kun ymmärsi ettei enempää tule tätä laatua, kävi siihen keskelle keittiön lattiaa kyljelleen nukkumaan eikä välittänyt hälinästä.



Illalla jatkoin matkaani ProCanikselle, olin ostanut tokon irtotunnin enkä malttanut odottaa että pääsisin Marian hauskojen treenivinkkien pariin. Eikä tullut pettymystä, heti aloitettiin tunti mulle aivan uudella harjoituksella, jossa heitettiin nami kauemmas, koira sai mennä syömään sen. Lähdettiin kävelemään poispäin, ja kun kuultiin että koira on tulossa perään, sanottiin sille joku jäävien käsky (istu/maa/seiso). Näin ei varmasti pystynyt antamaan koiralle lisäapuja, harjoitus toimikin hyvänä kuunteluharjoitteena. Tao suoriutui tästä ongelmitta, kunhan sain oman käskytykseni normaaliksi, aluksi nimittäin kailotin käskysanat kovaa ja korkealta.

Sitten tehtiin yksilöliikkeitä. Seurasin muiden tunnariharjoittelua, jossa oma kätkettiin erilleen muista. Koira oppi, että ei kannata hätäillä kapuloilla vaikkei sitä omaa meinaisi sieltä löytyä, vaan jatkaa vaan etsimistä vähän suuremmalla haarukalla sitten. Hyvää itsetunnon lisäämisharjoitusta koiralle!

Me tehtiin luoksaria meidän yksilöosuudessa. Mietittäessä että huomautanko hitaista luoksetulovauhdeista kääntymällä ja kävellen lallatellen pois vai palkkaamalla kaikki hitaatkin ja antamalla Taon tehdä stoppi/maahanmeno hitaammastakin vauhdista (se kun usein tekee kaiken uuden tosi hitaasti ja vauhti lisääntyy vasta sen myötä kun se tietää mitä siltä odotetaan), Maria antoi tärkeän neuvon: on olemassa yhtä sun toista sääntöä, kuinka toimia näissä tilanteissa. Tärkein sääntö, joka pätee koiralla kuin koiralla, on se että anna koirasi kertoa mikä sille toimii parhaiten. Jos vauhti hidastuu tekemästäsi reaktiosta seuraavassa toistossa, se ei välttämättä ole koirallesi paras keino. Hankala selittää, mutta meillä on yhtenä tämän talven keskeisistä teemoista luoksetulon opettelu hienoksi liikkeeksi. Sen jos joskus saan Taon kanssa pelittämään, niin se tulee olemaan yksi isoimmista saavutuksistani! Taon kanssa haasteena on sen iso koko (pysähdykset kovasta vauhdista eivät ole sille niin helppoja), rauhallinen luonne (se ei sisäsyntyisesti ole nopeudessaan räjähtävä vaan tekee kaiken tasaisella vauhdilla), reagointi mun mahdolliseen tyytymättömyyteen (Tao ottaa mun tyytymättömyyden, jopa sellaisen jonka se itse epäilee olevan tyytymättömyyttä vaikka oikeasti mä vaan miettisin että mitäs nyt, paineistavana ja menee epävarmaksi ja hitaaksi). Ehdottomia plussia ovat koiran fiksuus (tosin johtaa ennakointiin ;)) ja se että tämä koira ei tee väärin tuhmuuttaan vaan se haluaa tehdä oikein ja olla hyvä. Kyllä me tästä vielä selvitään!



Ihan lopuksi tehtiin vielä paikkamakuut seuraavan ryhmän kanssa. Ja kukas sieltä lipuikaan seuraavassa ryhmässä sisään - Taon ihana tyttöystävä Alma! Olisitte nähneet kuinka lempeä ilme sen kasvoille tuli. Alma is one and the only true love. Sääli että Alma ei juuri noteeraa Taoa, tykkää kyllä mutta näiden tunteiden kuumuus ei ole läheskään samaa tasoa. Luonnollisesti Maria laittoi meidät paikkamakuuseen vierekkäin. Kerran piti liikkeen alussa muistuttaa Taolle että nyt ollaan töissä (mikä heijastui maahanmenon hitautena, mutta otin heti toisen toiston jossa tiputtautui alas niinkuin pitääkin), mutta muuten pyhäkoululainen suoriutui paikkamakuusta puhtain paperein. :)

maanantai 11. marraskuuta 2013

Kulon kuulumisia

Kulolla on nyt kaksi yötä takana uudessa kodissa.

Eilen se pääsi Bensonin ja Henkan kanssa Teiskoon, jossa oli juossut sydämensä kyllyydestä, käpertynyt sohvalla Henkan kainaloon ja ihastuttanut kaikki.

Illalla tokoilin sen kanssa vähäsen. Miten niin treenihullu? No onneksi koira näyttää suhtautuvan tokoiluun ihan yhtä fanaattisesti! Näkisittepä sen ilmeen, se on niin totinen työkoira joka tuntuu elävän treenaamiselle!

Olen ymmärtänyt, että Mari on palkannut enemmän leikkimällä eikä niinkään nameilla. Kokeilin pientä kaukojumppaa Kulolle, seiso-maahan-vaihtoja. Houkuttelin namilla. Kulo kyllä söi namin ahneesti, mutta sillä kesti tajuta että namia kannattaa tavoitella. Niinpä tehtiin pientä namikädellä houkuttelua, tämän Kulo tajusi nopsaan ja seurasi käden perässä saaden namin palkaksi. Harjoiteltiin myös eteen istumaan tulon tiiviyttä, istuin tuolilla takakenossa ja pidin namikättä navan korkeudella. Kulo ei alkuun ymmärtänyt tulla tiiviisti eteeni, mutta pienellä houkuttelulla ja rohkaisulla sai ideasta kiinni ja söi nameja siinä ahneesti. Välillä kun ei meinannut tajuta että mitä siltä oikein pyysin, kävi tökkimässä kahvakuulaa, johon oltiin edellisiltana harjoiteltu nenäkosketusta. Ai niin, kokeiltiin jättijumppapalloakin ja voi kuinka rohkeasti Kulo heti sille hyppäsi ja pysyi hienosti sen päällä!

Pakko oli myös kokeilla niitä juttuja mitä se osaa. Seuruuta ja maahanmenoa tehtiin. Kulon seuruu on kivaa kun se ei paina. Vähän edistää, mutta tein pysähdyksiä ja peruutuksia ja sain sen ajatusta nopsaan taaksepäin. Sivulletulossa herkästi pomppaa niinkuin veljensä ja varmasti moni muukin, ja jää eteen, ja pääsin heti kokeilemaan Tiltun koulutuksessa näkemääni vinkkiä. Kutsuin Kuloa sivulle ja lähdin peruuttamaan, tälläkin sai hyvin ajatusta ja paikkaa taaksepäin ja takaosan käyttöä. Ja voi kuinka nopea Kulo on! Tekee sivulletulot ja liikkeestä maahanmenon niin nopeasti että itsestä tuntuu kuin katsoisi nopeutettua filmiä. Siitä tulee vielä niin näyttävä tokokoira, tai onhan se jo sitä!

Kulo oli aika pettynyt tyttö, kun muutaman minuutin treenihetken jälkeen sanoin sille loppu ja vaihdoin toisen oven takana innokkaasti odottavan treenikoiran tilalle.

Kotona Kulo on vielä vähän vakava ja ujo ja herkästi tarkkailee meitä muita vähän sivummalta. Pienellä kutsumisella se tulee innokkaasti luokse ja pussaa korvantaustat. Ja voi kuinka pieneen kerään se mahtuu sohvalla kainaloon! Tao tuntuu niin jättikokoiselta! Ulkona Kulo tuo jatkuvasti keppiä ja lelua, tuntuu ihanalta ja ihmeelliseltä kuinka aktiivinen se on! Tao ja Kulo rakastavat juoksemista ja painavat kovaa kyytiä menemään. Ne ovat heti löytäneet yhteisen sävelen.

Tänään Kulo ja Benson tuntuvat löytäneen yhteisymmärrystä sisätiloissakin. Ulkona ne leikkivät keskenään, mutta sisällä Kulo ujostelee kun Benson herkästi pitää leikkiessään leikkimurinaa ja se tuntuu Kulosta oudolta. Benson tykkää Kulosta, varmaan sen takia että sillä on Taon kanssa niin samanlaiset elkeet että se tuntuu jo nyt Bensonista niin tutulta. Benson seuraa Kulon perässä ja Kulo näyttää toisaalta vähän vaivautuneelta, toisaalta hyväntuuliselta. Mutta voitte uskoa kun meillä on kolme nuorta, leikkisää koiraa että kuinka kivaa niillä on! Saavat meidän puolesta touhutakin sisällä niin kauan, kuin eivät rupea juoksemaan lujempaa. Nytkin kaikilla kolmella on lelu suussa ja ravaavat keskenään ja näyttävät ihan siltä kuin nauraisivat! :)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Tiltu Antikaisen tokokoulutuksessa

Henkka suuntasi Kulon ja Bensonin kanssa Teiskoon, ja me puolestaan mentiin Taon kanssa tokorinkiläisten koulutukseen Sääksjärvelle. Olihan niin kiva ja opettavainen päivä!

Tehtiin ekassa setissä noutoa, tarkemmin sanoen kapulan nostoa. Olen huomaamattani opettanut Taon hätäilemään kapulan nostossa sanomalla jes heti kun Tao ottaa kapulan maasta suuhun, ja vauhtipalkkaamalla sen. Sen sijaan Taolle pitäisi antaa rauha nostaa kapula ja tulisi lisätä odotusarvoa siihen, että sillä on kiire kapulan kanssa eteeni istumaan. Tehtiin kapulannostoharjoituksia:
- Perusasennossa heitin kapulan, lähdin liikkeelle kohti sitä samalla lähettäen Taon noutamaan. Tao poimi kapulan ja käveli vierelläni kapula suussa, hetken päästä palkkasin sen
- Jätin Taon istumaan parinkymmenen metrin päähän. Heitin kapulan puoliväliin. Pyysin Taon nostamaan kapulan ja palkkasin sen edessäni (tai sivulla) tiputtamalla lelun.

Jatkossa kannattaisi tehdä harjoitteita, joissa kapula on eri suunnissa suhteessa Taoon ja muhun eikä Tao olisi välttämättä perusasennossa. Voisi harjoitella esim. ohjattua heittämällä kapulaa selkeästi sivuun.

Sitten tehtiin seuruuta. Kuulin ilokseni muilta, että meidän seuruu on parantunut. :) Ongelmana siis on ollut edistäminen, painaminen ja poikittaminen. Olen treenannut niin, että namit ovat vasemmassa kädessä, käsi koiran pään vasemmalla puolella (tehty perusasennossa luopumisharjoitukset edeltävästi) ja koiran seuratessa hyvin olen jes-merkillä ilmaissut että saa ottaa namin päänsä vasemmalla puolella olevasta kädestä, tämä on auttanut vähentämään painamista.

Tämä harjoite on ollut tehokas, ja nyt siirrytään seuraavaan vaiheeseen, jossa käteni on kyljessä kiinni, vähän taaempana. Muistutan kädellä Taoa, että se kiinnittäisi huomiota takaosaansa. Teimme erilaisia takaosankäyttöharjoituksia:
- 90 asteen käännös vasemmalle ja heti perään pari askelta peruuttamista, merkkisana kun ottaa takajaloilla ristiaskelia
- kaarroksia oikealle ja vasemmalle

Tao vastasi harjoitteisiin hyvin, ja kuulemma se yrittää nyt aktiivisesti pitää takaosaansa suorassa. Oli upea tunne, kun se kantoi itse itsensä eikä yhtään nojannut eikä edistänyt. Seuruu tuntui kevyeltä ja helpolta! :)

Toisessa setissä tehtiin luoksaria. Olin ehtinyt kertoa Tiltulle meidän haasteista ruokatauolla, joten päästiin heti asiaan. Näytin perusluoksetulon, ja ihanaa - kerrankin meidän ongelma tuli koulutuksessa esiin! Tao lähti laukalla, mutta hidasti raviin muutamaa metriä ennen. Tiltun tuomio: Tao aijaa. Olen joskus havainnut sen aijaavan lähdössä, mutta että tämä viime metrien hidastus olisi aijaamista, olin pistänyt sen paineistumisen piikkiin.

Nyt kun tuli tämä oivallus, niin ongelmaa lähdettiin korjaamaan.

Jätin Taon makuuasentoon 15m päähän. Olin puolikyykyssä asennossa, hieman taakse nojassa, namikäsi navan kohdalla. Kutsuin Taon ja se tuli reippaalla laukalla loppuun asti ja sai syödä muutaman namin. Näitä apuja lähdetään pikkuhiljaa häivyttämään, ensin namikäsi pois jne.

Sitten tehtiin osio seisominen - maahan. Tao ei tehnyt kummosiakaan maahanmenoja, joita sitten muistuteltiin erillisellä harjoitteella jossa peruutin ja pyysin sitä menemään maahan.

Myöhemmin luoksarissa luoksetulon vauhti huononi taas, mutta ei hätää, Tiltulla oli tähän hyvä konsti. Käännyin ympäri ja lähdin lallatellen Taon luota poispäin. En sanonut mitään, silti näki Taosta että sitä suututti ettei ollut onnistunut. Mutta ei ahdistanut, päinvastoin yritti seuraavalla kerralla paremmin! Nyt mulla on hyvä konsti kuinka pystyn osoittamaan sille, koska se on onnistunut ja koska ei, ilman että paineistan sitä. :)))

Tiltu kehotti pilkkomaan luoksarin pienen pieniin osiin. Voisin esim. pyytää sitä lähdöstä seisomaan, ja sitten lähettääkin sen sivulle tokohyppyyn tai noutokapulalle. Ja joskus pysäyttäisin Taon seisomaan, ja siitä palkka, tai teettäisin välin seiso-maahan ja palkkaisin maahanmenon. Lisäksi minun tulisi aina miettiä Taon lähestyessä, että se on tekemässä suoraa luoksaria. Tao lukee ihan pienen pienistä eleistä koska olen pysäyttämässä sen.

Tao oli ihan superkiva! Se kävi Tiltun kanssa keskustellessani kymmenkunta kerta tarjoamassa ruutuun menoa (pyhäkoululaisen tarkkuudella keskelle ruutua tietenkin), hyppäsi renkaan kerran ja haki mulle ystävällisesti kynän pari kertaa. On se niin oiva tokokoira!

Lisää muistiinpanoja tullee jossain vaiheessa. ;) Olihan antoisa koulutuspäivä!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Kulo

Meille muutti tänään uusi perheenjäsen, Taon sisko Kulo. :)

Olen aina ihaillut Kuloa. Iän myötä ihailu on vain lisääntynyt, ja kesällä kun oltiin Taon vireen ja paineistumisen kanssa ajoittain aika aallonpohjassa, olin rehellisesti sanoen kateellinen kun näin kuinka upea intensiivinen harrastuskoira Taon sisko onkaan. Sitten sain mahdollisuuden tarjota juuri tälle samaiselle koiralle kodin. Kiitollisin ja nöyrin mielin otin tarjouksen vastaan, ja pitkän suunnittelun jälkeen Kulo muutti eilen meille. Päätös tuntui suunnitteluvaiheessa oikealta myös Taon kannalta - heti kun olimme Henkan kanssa päättäneet, että Kulo tulee meille, pystyin ottamaan paljon rennommin Taon kanssa. Aikaisemmin olen toivonut Taoon tiettyjä ominaisuuksia lisää, mutta nyt kykenen hyväksymään sen sellaisena koirana, kuin se on. Kilttinä, hienotunteisena ja rauhallisena koirana joka haluaa tehdä oikein ja olla pidetty. Kun olen saanut löysättyä omaa pään sisäistä pantaani, Taosta on aivan viime viikkoina kuoriutunut rento, huumorintajuinen ja innokas treenikaveri. Tao on upea ja opettavainen koira ja olen onnellinen että minulla on se. Usein on kuitenkin tuntunut, että minulla olisi enemmän treenihaluja kuin mitä Tao jaksaa ja kykenee tekemään hyvällä vireellä. Nyt saan treenata tokoa niin paljon kuin sielu sietää. :-D

Mari toi Kulon meille. Aluksi käytiin tokoilemassa lähikentällä, ja Mari näytti kuinka treenaa Kulon kanssa ja kuinka palkkaa sitä. Olin ihan että vau, voiko tämä olla totta että saan näin upean koiran! Kotona koirat näyttivät tulevan hyvin juttuun ja ulkona painettiin menemään hyvässä yhteisymmärryksessä. Kulolla tuntui olevan hauskaa. Sisällä oli illalla vähän jännempää, Kulo ujosteli puudelia ja vahti ruoka-astiaansa ja Tao hienotunteisesti istui toisessa huoneessa nurkassa, aistien ettei ilmapiiri ollut täysin rento ja haluten olla omalta osaltaan lisäämättä jännitteitä. Iltalenkki ja pieni naksuttelutreeni Kulon kanssa rentouttivat ilmapiiriä ja yöpuulle mentiin rennoissa merkeissä.

Kiitos Marille tästä upeasta mahdollisuudesta. Toivon ettet tule koskaan katumaan päätöstäsi, ja lupaan että yritämme parhaamme Kulon kanssa tehdäksemme sen elämästä mahdollisimman kivaa ja nautinnollista!