perjantai 20. tammikuuta 2012

20/1/2012 Fysioterapiaa ja tokoa

Benson pääsi tänään fysioterapiaan Kirsille. Bensonin kuntoutus on viime kuukausien mittaan edistynyt, mutta ei se vieläkään täysin kunnossa ole, näinköhän siitä koskaan edes täysin tervettä ja kivutonta koiraa saadaan. :(
- aristaa edelleen oikeaa lonkkaa, ei tee normaaleja takajalkojen venyttelyjä vaan vain lyhyet. Takajalkojen liikelaajuudet on kuitenkin normaalit, eli Benson saa takajalat suoraan taakse esim. takajaloillaan seistessään
- oikea kylki on jostain syystä jäykempi
- reiden alaosat /pohkeet on jumissa
- selkä edelleen aristaa
- peitsaa herkästi (peitsaus on viimeisten parin viikon aikana lisääntynyt, mietittiin että lumihangessa lenkkeily varmaan vetää selkää jumiin. Samoin varpaiden väliin jäävät lumipaakut aiheuttavat tassujen nostelua lenkeillä. Mutta minkäs teet kun lunta tulee kuin esterin p3rsiistä...)

Benson tykkäsi aivan valtavasti fysioterapiakäynnistä. Kaikki Kirsin tekemät testit olivat mielenkiintoisia sen mielestä, ja se mennä töpötti Kirsin perässä kuin lisää tekemistä kysyäkseen. Kehonhallinta ja vartalon lihasvoimat olivat kunnossa. Painon jakautuminen takajaloille oli tasaisempi kuin viime kerralla. Selästä ja oikeasta kyljestä lapaluun takaa löytyi pahempia jumeja kuin kuukausi takaperin. Kirsi näytti jumikohdan ja sen ihan tunsi käteen, ja sain selän hieromiseen ohjeita. Lopuksi puudeli nostettiin vesijuoksumatolle, mikä järkytti ressukan sydänjuuria myöten. Benson seisoi altaassa surkeana kuono vakavana. Aika nopsaan se kuitenkin alkoi asettua  ja saatiin vähän kokeiltua kävelyä. Asia jää puudelin mieleen hautumaan ja kuukauden päästä jatketaan totuttelua. Vesijuoksumaton jälkeen saatiin luonnollisesti puudelihepulit, jonka johdosta tilan kaikki matot oli mykkyrällä.

Onneksi Benson on kuitenkin niin valtavan iloinen ja energinen koira. Se jaksaa lenkillä mennä, treeneissä keskittyä, ruokahalut on hyvät, hyppii ja pomppii. Rauhoittuu sisällä, kun tekeminen loppuu. Tuulikki hieroi Bensonin tiistaina ja keksittiin, että kauratyynystä on iso apu. Kauratyynyn pitämisen jälkeen hieronnat sujuivat paremmin kuin koskaan koiran maatessa rentona. Selkäänsä ei nyt valittanut yhtään.

Meitä on purrut tokokärpänen, olen siitä tosi onnellinen! Kun agilitya ei voida harrastaa, niin kiva että on olemassa muitakin mielenkiintoisia lajeja. Benson rakastaa tokoiluja, lenkilläkin se saattaa pitkät pätkät tarjota seuraamista. Ihana koira :)

Tässä pari treenivideota:

Seuraaminen. Benson on tällä viikolla oppinut kääntämään takapäätään täyskäännöksessä vasempaan. Samalla kulmatyöskentely on tarkempaa kuin ennen. Pysähtymistä en ole vielä juuri treenannut seuraamisen yhteydessä. Vielä kun itse oppisi liikkumaan tasaisemmin...:



Noutokapulan treenaus. Olen yrittänyt erilaisilla tavoilla kasvattaa Bensonin halua ottaa noutokapula suuhunsa, ja tämä kapulasta pois töniminen vaikuttaa taistelunhaluiselle Bensonille sopivalta. Kuono vielä käy vähän, Benson ei niinkään kalua noutokapulaa kuin meinaa pudottaa sen ja ikäänkuin muistaa sulkea suun taas kiinni. Kapulan suussa pitämistä ollaan treenailtu ihan perinteisellä menetelmällä, tarvittaessa kuonosta kiinni pitämällä.


Nämä toimii meillä
Canis-lehdessä (4/2011) oli mielenkiintoinen artikkeli käytöksen vahvistamisesta. Jos haluttu käytös on rauhallista toimintaa, vahvisteena ei kannata käyttää mitään kiihdyttävää. Lelun heitto noutokapulan suuhun ottamisesta lisäsi noutokapulan järsimistä. Kuivanappulat eivät olleet riittävän hyvä vahviste. Ostin tänään Kirsiltä uusiseelantilaisia lampaanlihaherkkuja ja a'vot - se oli siinä - oikeanlainen vahviste suhteessa haluttuun toimintaan. Siinä ei sitten enää tarvittu enempää tönimisiä kun halu ottaa noutokapula suuhun oli löytynyt. Missään noutokapulatreenissä ei palkkaa ole tullut, mikäli noutokapula on tippunut suusta ennen irti-käskyä. Sitä voi sitten lähteä varioimaan vaikka miten:


Seuraava haaste on opettaa Benson poimimaan kapula maasta, sitä treenatessa... :)

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

15/1/2012 Meisselikuono

Mennyt viikko ollaan saatu nauttia lumentulosta, huh huh sentään. Lenkitkin saavat uutta tehoa kun saa tarpoa / juosta pehmeässä lumessa.

Saatiin taas varmistusta siitä, ettei painileikit sovi kipeälle selälle. Benson painii niin nätisti ja tasaväkisesti äidin mäyräkoiramixin kanssa, mutta seuraavana päivänä on selkä kankea ja aristava ja ravi töpöttävää. Täytyy näköjään kieltää kaveruksilta tämä leikki. :(

Perjantaina aloitimme toko-kurssin ProCaniksessa Marian opastuksella. Meillä on tokoilutreenit olleet aika vähäisiä ja treeneistä on ollut taukoa, mutta nyt on motivoivaa lähteä treenaamaan kun tietää mitä tekee. Tai ainakin toivottavasti tietää, uutta oppia tuli niin että toivon sisäistäneeni kaiken.



Maria katsoi Bensonin seuraamista. Benson seurasi hyvässä mielentilassa, pääsääntöisesti paikkansa pitäen. Treenaamisen kohteeksi tuli tässä vaiheessa muun muassa:
- takaosan käytön harjoittelu paremmaksi kulmissa (piruettia makupalan avulla)
- seuraaminen käännöksissä, nyt Benson tahtoo valua niissä vähän kauemmas mun jalasta eikä pidä riittävän tarkasti paikkaansa. Harjoittelemme skarppiutta niin, että pysähdyn heti kulman jälkeen.
- apujen häivytys: nyt oon käyttänyt makupalaa apuna, tästä pitäisi päästä eroon ja saada Benson katsomaan oikea paikkansa mun jalan mukaan.
- emäntä saisi pikkuhiljaa opetella kävelemään suoraan ja hallitsemaan ne yli-isot jalkansa käännöksissä, sekä tekemään vähemmän töksähteleviä pysähtymisiä ja käännöksiä ;)

Harjoittelimme myös noutokapulan suussa pitämistä, tämä oli meille uusi juttu eli puhtaalta pöydältä lähdettiin. Kapula suuhun, tavoitteena ettei sitä mälvätä vaan pidetään kunnes tulee naksautus. Saimme kotiläksyksi harjoitella tätä + muusta materiaalista tehtyjen esineiden suussapitämistä. Olemme tehneet pikkuisia treenituokioita:

Puudeli on tarkkana

Eilen treenattiin erilaisten esineiden (noutokapula, tunnistusnoudon kapula, kiintoavain, viivotin, kynä, metallinen kellonhihna) pitämistä nätisti suussa. Puudeli alkoi hiffata jutun jujun. Tänään kyllästyin siihen, että esine piti tunkea toisen suuhun. Otin tämän päivän tavoitteeksi, että Benson palaa halusta ottaa esineen suuhunsa. Pienen riehutusleikin ja naksuttimen avulla tässä päästiin alkuun. Eilisen pitoharjoitukset auttoivat siihen, ettei koira tänäänkään mälvännyt esineitä suussaan. Nyt suunnitelmissa on edelleen lisätä innokkuutta ottaa esine suuhun ja pitää sitä esinettä siellä kuonovärkissä kunnes toisin sanotaan.

maanantai 9. tammikuuta 2012

9/1/12 Iltajumppa à la Benson

Jos meiltä kysyy, että mitä me nykyisin harrastetaan, niin vastaan että me jumpataan. No ei vaan, jumppa ei montaa minuuttia päivässä vie:

Tässä meidän jumppasession ydin. Kaksi ekaa liikettä ovat olleet ihan meidän must-liikkeitä.

Ottakaa huomioon, että tekstin kirjoittaja ei ole sitten mikään fysioterapeutti! Jos koiralla on lihas/tukirankaongelmia, niin kannattaa hakea neuvoa joltain ammattilaiselta. Nämä jumppaliikkeet on räätälöity auttamaan Bensonin vaivoja (c-lonkkien + alkavan nivelrikon vuoksi takaosan isojen ja pienten lihasten vahvistaminen), sinun koirasi saattaa tarvita hieman tai aivan toisenlaisia liikkeitä. Näiden tekemisestä ei kuitenkaan liene haittaa koiralle, jos seuraa koiransa reaktioita jumpan aikana ja sen jälkeen: tekeekö se liikkeet mielellään vai kieltäytyykö tekemästä, nykiikö selkänahka, köyristyykö selkä, onko puolieroa, onko koira jäykkä seuraavana päivänä jne.

Painon siirto takajalalta toiselle, takajalat ilmatyynyllä. Kehittää takajalkojen ja lonkanseudun lihaksistoa. Tämän voi tehdä myös ilman ilmatyynyä, lattialla. Makupalalla ohjataan paino takajaloille. Jos koiran selkä on jumissa, niin ei kannata pitää makupalaa liian ylhäällä ettei selkä mee entistä enemmän jumiin koiran tavoitellessa makupalaa pää liian ylhäällä, selkälihaksiaan jännittäen. Tässä näkee hyvin, jos takajalkojen välillä on puolieroa: koira siirtää mielellään painon vahvemmalle jalalle. Vaikeuta: Laita toinen samanlainen tasapainotyyny koiran etutassujen alle! (Me ollaan muokattu tästä sellainen versio, jossa Bensonin etutassujen alla on paksu tukeva tyyny. Näin siksi, että sen paino siirtyy tällöin paremmin takajaloille eikä sen selkä nyi niin paljon kuin ilman koroketta. Seuraavalla videolla näkee kuinka selkä nykii kovasti.)


Tönimiset. Kehittää lonkan seudun syviä lihaksia. Voi tehdä lattialla ilman tyynyä, tyynyn kanssa tai tyynyn kanssa toista etujalkaa ilmaan nostaen. Tyynyn korkeus max 13cm Bensonilla (säkä 41cm). Tönäämisen kestoa voi vaihdella 1-5s. Tönäämisen voimakkuus sen mukaan, että koira jaksaa pistää vastaan eli olla paikoillaan. Kädellä tuntuu kuinka lihaksisto jännittyy pistämään tönäämistä vastaan. Huomaa videon Kummeli-ilme ;)


Takajalkojen räjähtävä voima. Peruuttaminen vahvistaa takaosaa ja parantaa koiran kehonhallintaa. Oleellista on, että koira peruuttaisi pää alhaalla (jos peruuttaa pää ylhäällä, ei niinkään käytä takajalkojaan). Pää alhaalla peruuttaminen opetetaan helposti heittämällä nameja koiran etujalkojen väliin ja naksuttelemalla kun siirtää tassujaan taaksepäin. Käytävän avulla suoraan peruuttaminen onnistuu paremmin. Tämä on Bensonin suosikkijumppa:


Istu-seiso takajalat tyynyllä. Tämä ei alkuun Bensonilta onnistunut, kun takajalkojen lihasvoima oli huono. Koira vain istua pällisteli eikä suostunut nousemaan seisaalleen. Tämä liike oli tauolla ja kahdella ensimmäisellä harjoituksella saatiin lihasvoimaa parannettua että tämäkin rupesi onnistumaan.

Tätä voisi tehdä istu-seiso-maahan-seiso-variaationakin, mutta siinä Bensonin selkänahka alkaa nykiä eli makuuasennosta seisomaannousut ei tee hyvää jumissa olevalle selälle. Tässä kannattaa seurata, että koira käyttää kumpaakin takajalkaansa tasapuolisesti. Siihen en ole löytänyt keinoa vaikuttaa, eli jos on puolieroa niin kannattaa ilmatyynyjumpalla vahvistaa lihaksistoa ennenkuin alkaa tehdä tätä, ehkä voisi myös kokeilla namin suunnalla saada koiraa siirtämään painoa heikommalle jalalle. Tämäkin on alkanut meillä onnistua vasta muutama viikko sitten.


Diagonaalitassujen nostot. Vahvistaa vartalon lihaksia. Nostetaan ristikkäisiä jalkoja 1cm maasta siten, ettei koira varaa yhtään painoa niiden varaan. Tässä pitää seurata, ettei koira köyristä selkäänsä, jolloin se tekee työtä pinnallisilla vatsalihaksillaan, mikä kertoo ettei se vielä kykene tähän jumppaan.


Tyynyn / epätasaisen pohjan päällä pyöriminen. Mm. parantaa kehonhallintaa. Tätä Benson on pystynyt vasta ihan hiljan alkaa tekemään. Alkuun sen kehonhallinta ei riittänyt tähän, vaan koira luisui koko ajan tyynyltä eikä nauttinut touhusta.


Lisäksi tehdään venyttelyitä ja kevyttä hierontaa. Parhaita on makupaloilla ohjatut venyttelyliikkeet, koska tällöin ei ole vaaraa että vie venytystä liian pitkälle ja rikkoo koiran.

Katriinan blogista inspiroituneena ollaan myös otettu tavoitteeksi tehdä kaksi kertaa viikossa 5km juoksulenkki, jossa pidetään huoli että Benson ravaa koko ajan. Bensonin ravi on parantunut ihan uskomattoman paljon syyskuusta: koira menee vetävää ravia nopeammin ja jaksaa lenkin hyvin.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

8/1/2012 Nousu kakkosiin

Käytiin tänään Tamskin agi-kisoissa suorittamassa kaksi medi1 -rataa. Nää oli meidän 3. ja 4. virallinen kisa ja 5. ja 6. kisa ylipäätään, epikset mukaanlukien.

Rata odottaa suorittajaansa.


Eka rata oli Kari Jalosen käsialaa. Karin tiedän tuomariksi, joka tekee haastavia ratoja, joissa on aina joku jekku. Päätin ottaa Karin radan varman päälle ja saatiinkin nollarata ja toinen LUVA. Rata ei ollut ihan sujuvin, mutta ei meillä ollut mitään suurempaa hätääkään. Benson oli varma, sen kanssa on niin kiva mennä! Me ollaan jotenkin nyt löydetty se yhteinen sävel agi-radoilla, vähäisestä harjoittelusta (tai ehkä juuri siksi?) huolimatta. Itsellä oli rento fiilis, joka välittyi koiraankin. Oon koko viikon odottanut näitä kisoja, musta on niin huippua päästä radalle Bensonin kanssa. Ja sitten se video:




Toinen rata oli Asko Jokisen suunnittelema. Askosta mulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä, enpä tosin oo vielä paljon näissä agi-piireissä pyörinytkään. Askon rata oli tosi kiva ja meille sopiva. Vaikka olin ekan radan nollaan tyytyväinen, päätin pistää tossua toisen eteen vähän ripeämpään tahtiin että saataisiin nopeampi aika. Se kannatti senkin puolesta, että ekan radan mennäänkö-eikö-mennä-sählingit jäivät pois ja rata oli paljon sujuvampi. Eniten tällä radalla lämmittää se, että sain keppien jälkeiseltä hypyltä käännettyä Bensonin tiukasti putkelle. Palkaksi saatiin luokkavoitto (1./21) nollaradalla, aika oli 13,44s alle ihanneajan, nopeus 4,08m/s. Saatiin myös SERTI ja meistä tuli kakkosluokkalaisia! :)




Palkintopallilla.


Väsynyt voittajakoira.
 
Kisojen jälkeen lenkkeiltiin, nukuttiin, saunottiin ja venyteltiin.


Mukavaa oli kisata, etenkin kun kisoissa tapaa niin mukavia ihmisiä!

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

4/1/2012 Vuoden ensimmäinen teksti.

Pistää miettimään, että mitähän kaikkea tämän vuoden aikana tulee tapahtumaan. Paljon on ainakin suunnitelmia: tokoilun maailmaan syvemmälle sukeltaminen ProCaniksen Marian avulla, kisat ja kokeet niin tokossa kuin Bensonin voinnin mukaan myös agilityssa, toisen koiran kasvattajan ja meille sopivan pentueen ja pennun valinta, pennun meidän perheeseen kotiutuminen ja kaikki pienen pennun koulutukseen ja kasvattamiseen liittyvät asiat, ... fysioterapiaa, lenkkeilyä, lisää tähän mahtavaan eläimeen, koiraan, tutustumista, kiehtovalla matkalla olemista kohti parempaa koiranluku- ja koulutustaitoa. Agi.fi-lehden vuoden viimeisessä numerossa Daisy Peel kiteyttää Harjoittelun tasapainoa koskevassa artikkelissaan ajatukseni koiraharrastamisesta: "Loppujen lopuksi (harjoittelu)prosessista nauttiminen - yhdessä koiramme kanssa - on tärkeämpää kuin mikään tulos, jonka tuo prosessi voisi tuottaa." Tähän sisältyy täysin alleviivaamani ajatus siitä, että mikäli haluamme vain saavuttaa jonkin lopputuloksen, prosessista voi tulla vain keino sen saavuttamiseksi, jolloin ei osata nauttia itse prosessista pienempine tai suurempine onnistumisineen ja epäonnistumisineen, oivalluksineen, tavoitteena matkan varrella lisääntynyt yhteisymmärrys. Silti samaan aikaan ajattelen, että kisat ja kokeet ovat harrastamisessa tärkeitä sen tähden, että niissä mitataan oma osaamisen taso, osoitetaan treenaamista tarvitsevat kohdat ja ovat ne treenimotivaatiota ylläpitäviäkin. Kisoissa on oma kutkuttava jännityksensä ja onnistumisia seuraava onnenhuuma. Kisat eivät kuitenkaan saa olla itseisarvo, koiraystävästä ei saa tulla harrastusvälinettä.



Sitten pientä päivitystä Bensonin kuntoutumisesta, koska taas ollaan ilokseni menty eteenpäin! :)
Kertauksena: Bensonin oikea lonkka oli lokakuun alussa aristavampi ja se kevensi oikeaa takajalkaa sillä seurauksella, että oikea reisi oli vasenta sentin ohuempi. Fyssarin ohjeilla lähdettiin vahvistamaan takaosan lihaksia, etenkin niitä syviä. Joulukuun puolivälissä reidet olivat samanpaksuiset, mutta Benson olikin alkanut käyttää oikeaa reittä vasenta enemmän. Tämän olin nähnyt jo ilmatyynyn päällä tehtävässä jumpassa, jossa Benson siirsi takajalkojen painon oikean takajalan varaan. Fyssarin vaaka todisti saman asian. Nyt joulun jälkeen puoliero on tasoittunut. Ensimmäistä kertaa ilmatyynyn päällä tehtävät takajalkojen painonsiirrot menevät kuin vettä vain! Koira seisoo paino tasaisesti takajaloille jakautuneena. Mielenkiintoista nähdä mitä vaaka sanoo ensi viikon ft-käynnillä!
Bensonin takajalkojen lihaksisto on vahvistunut uskomattomalla vauhdilla. (Pitäisköhän itsekin ruveta joka päivä tekemään muutama kymmen lihasliikettä...?) Ollaan otettu jumpparepertuaariin painonsiirtojen ja takaosan tönimisen lisäksi istumaan/seisomaan menot siten, että takajalat ovat tyynyllä. Benson käyttää näissäkin liikkeissä hienosti molempia takajalkojaan yhtälailla.

Eilen käytiin treenailemassa agilitya Heidin ja Aronin kanssa. Mulla on edelleen vähän ristiriitaiset tunteet tämän agilityn kanssa, mutta kun me molemmat tykätään siitä kuin hullu puurosta eikä Benson oo tullut agilityn jälkeen kipeämmäksi (ja kuntoutuminenkin on edistynyt vaikka ollaan käyty aksailemassa), niin oon nyt toistaiseksi päättänyt jatkaa harrastamista.



Benson oli niin onnellinen kun tultiin agilitykentälle. Se juoksi ympäri kenttää silmät säihkyen, leikkimurinaa muristen. Tuli mun eteen ja katsoi innoissaan silmiin.
Me päätettiin Heidin kanssa hyödyntää kentällä jo olevaa rataa ja suunniteltiin ratajärjestys sen mukaan, mitä haluttiin treenata. Treenasimme kahta erilaista radanpätkää.
Ekassa radanpätkässä jekkuna oli oikeaan putkeen meneminen, tarjolla kun oli myös kepit ja toinen putki. Putki ohjattiin leijeröiden keppien takaa. Putken jälkeen oli hyppy, joka myös jäi hieman keppien taakse. Sitten oli keinu, pari hyppyä, itsenäinen pimeän putkikulman haku, putken jälkeen este takaakiertäen, putki uudelleen, taas tiukka kaarre hypyn jälkeen ja kepeille meno putkien välistä. Benson toimi tässä kuin unelma, en oikein osaa muuta sanoa. Se kuunteli mua tosi kivasti, oli nopea, mutta koko ajan äärettömän nöyrä. Mun pitäisi vielä harjoitella ohjaamaan ennakoivammin, jotta Benson aina jo hyppyyn lähtiessään tietäisi mihin suuntaan matka sitten jatkuu. Best In Areenan pohja oli pettymyksekseni tosi liukas katosta tippuvan veden takia, Benson ei liukastellut onneksi mutta mä liukastelin ja yhdellä kertaa kaaduin niin vauhdilla, että nyt on oikea ranne kipeänä ja polvi mustelmilla. Mulle on tullut sellainen ohjaustyyli, että ohjaan esteen aika maltilla ja sitten spurttaan vauhdilla seuraavaan paikkaan. Kentänpohja ei tällä kertaa oikein tukenut mun ohjaustyyliä, täytyy jatkossa laittaa toiset kengät jalkaan...



Toisella radanpätkällä oli putken jälkeen takaaleikkaus tai persjättö kahden hypyn väliin ja tiukka käännös puomille. Persjättö toimi paljon paremmin, koska tällöin ohjaaja pystyi paremmin viestittämään mihin suuntaan rata jatkui, ja käännöksestä toisen hypyn jälkeen saatiin nopeampi. Puomin jälkeen oli kaksi hyppyä ja keppien haku todella avoimesta kulmasta, keppien jälkeen hyppy ja lopetus keinulle. Mulle oli ongelmallista kepeille lähettäminen. Benson juoksi joko keppien vieressä olevaan putkeen tai aloitti pujoittelun väärästä välistä. Heidi kokeili Bensonin ohjausta, ja ratkaisuksi tähän keppien hakemiseen löytyi ohjaajan hillitymmät eleet kepeille lähettäessä. Heidi antoi Bensonille rauhan (niin liikkeensä, ohjauseleidensä kuin äänenkäytön suhteen) hakea oikea keppiväli, ja puudeli haki tosi näppärästi oikean pujottelun aloituskohdan.

Mahtavin yllätys oli, että Benson oppi keinun! Se on tähän asti mennyt sen tosi varovasti ja varovaisuutta on varmaan lisännyt se, että mä oon luonut sitä varovaisuuden ilmapiiriä. Nyt kun keinua mentiin radan yhteydessä, niin Benson juoksi hurmoksessaan  vauhdilla keinulle, hieman säikähti sitä mutta pysyi keinulla sen pamahtaessa alas, eikä ehtinyt jäädä vatvomaan asiaa sen enempää kun jo matka jatkui taas vapaa-käskyn jälkeen seuraavalle esteelle. Niinpä se huomasi, ettei keinussa olekaan mitään ihmeellistä!

Kokeilin ohjata Aronia, ja olipa se mukavaa! Aron on tosi samantyylinen agilitykoira kuin Benson: nopea, rehellinen, herkkä.


Treensessio vähän venähti, siitä koin huonoa omaatuntoa jälkikäteen. Benson on kuitenkin tänään ollut oma itsensä. Jatkossa täytyy laittaa kännykkä hälyttämään tauon merkiksi, tai mennä treenaamaan isolla porukalla jolloin ei voi mennä niin paljon. Kiitos Heidille treeniseurasta!