maanantai 25. helmikuuta 2013

25/2 Tavoitteita ja suunnitelmia

Kävin tänään jäähallin parkkiksella tekemässä tilannekartoituksen Taon kanssa:

Luoksetulo, etäisyys 15-20m:
- hyvää: juoksee suoraan, laukalla loppuun asti, tekee suoran eteen istumaantulon
- huonoa: vauhtia saisi olla vielä enemmän lisää (en kuitenkaan stressaa tästä koska sitä tulee aivan takuuvarmasti kun saadaan nyt vain onnistuneita toistoja)
- suunnitelma: oma katse selvästi yli koiran. Odota hetki koira edessä istuen, ennenkuin annat merkkisanan (jotta istuu rauhassa eikä vain käväise edessä). Anna palkka ihan kiinni edestä.

Sivulletulo:
- hyvää: ei ota herkästi häiriötä
- huonoa: sekoittaa edelleen välillä tänne-käskyyn tullen eteen istumaan, tulee yleensä sivulla liian eteen istumaan, takapuoli hieman vinoon vasemmalle
- suunnitelma: sivulletulo treenejä eri suunnista, eri vauhdeista. Palkka vasta kun on oikeassa kohdassa. Namin avulla tulee hyvään kohtaan - voisiko häivyttää niin että alkuun kädessä nami, sitten ei namia mutta käsi niinkuin siinä olisi nami? Toisaalta Tao töykkää  nytkin usein kuonollaan kättäni enkä haluaisi ainakaan vahvistaa sitä. Sivulletuloja edestä niin, että ohjaan namilla eteen istumaan ja siitä sivulle pyörähdys. Askelkäännöksiä vasemmalle. Vatitreeniä. Pitäisikö palkka vipata taakse?

Seuruu:
- hyvää: pidän Taon letkeästä ja motivoituneesta asenteesta seuruussa. Namin avulla tekee superhyvää seuruuta jossa paikka oikea, ryhti todella hyvä, käyttää käännöksissä takapäätään ja pitää niissäkin paikan oikeana. Palkkaantuu sosiaalisista kehuista jos mulla ei ole namia mukana. Kestää pienet huomautukset ja tällöin yrittää parantaa omaa toimintaansa, ei paineistu. Näykkiminen on nyt taas jäänyt. Ei ota häiriötä vasemman käden heilumisesta. Pitää katsekontaktin.
- huonoa: jos ei ole namia kädessä, saattaa haahuilla. Mistä katsoo paikan? Ilman namia seuruu väljää, takapää aukeaa, ei käytä käännöksissä takaosaansa niin hyvin.
- suunnitelma: lyhyitä seuraamispätkiä, palkan ajoitus kun koira oikeassa kohdassa. Palkan suunnan miettiminen. Käännöksiä yms joissa koiralle vahvistuisi se mitä kohtaa sen kannattaa pitää kiintopisteenä.

Nouto:
- hyvää: rakastaa noutokapulaa. Juoksee innolla noutokapulan perään vauhtinoudoissa, palauttaa sen ja irroittaa vasta sitten kun sanon jes - vaihtaa noutokapulan vetoleikkiin. Pystyy tekemään temppuja noutokapula suussa (pyöriminen, istuminen, maahanmeno jne) eli pystyy toimimaan vaikka pitää kapulaa.
- huonoa: noudon palautuksissa usein jostain syystä sylkäisee kapulan jalkoihin. Kun huomautan tästä, ottaa kapulan suuhun ja tekee pienen kannustuksen kera tiiviin eteen istumaan tulon.
- suunnitelma: paljon vielä vauhtinoutoja sekaan. Noudon luovutukset niin että alkuun kannustan tulemaan nopeasti eteen istumaan, sitten oman kannustuksen asteittainen häivytys.

Liikkeestä jäävät:
- hyvää: tunnisti ainakin tämän päivän treeneissä 100% onnistumisella kaikki jäävät (istu, maahan, seiso). Reagoi käskyihin hyvin. Jäi asentoihin kunnes sai vapautusluvan.

Kaukot: (treenattiin myöhemmin kotona)
- aloitettu treenata takatassutargettia paksun 10x50cm vaahtomuovipalan avulla. Asettelee takatassut hyvin huolellisesti vaahtomuoville. Eka setti oli vähän hakemista, mutta toisella setillä kaikki toistot onnistuivat.
- Suunnitelma: vahvistan vielä yhden treenikerran takatassujen targetille laittoa, sitten ruvetaan tekemään seiso-maahan asennonvaihtoja.

perjantai 22. helmikuuta 2013

22/2 Jestas sentään!

Voi jestas sentään, kuinka kivaa tuo agility on Taon kanssa! Se on niiiin synnynnäisen pro! Tao on niin mutkaton ja nöyrä koira ja tekee just niinkuin mä sille sanon ja irtoaa hyvin. Käytiin taas tänään ProCaniksen treeneissä, tehtiin 12 esteen rataa jossa oli valssia ja päällejuoksua ja meille uusi pussieste. Taon kanssa on niin helppoa mennä ja ollaan jo muutaman treenikerran jälkeen saatu useita flow-hetkiä, jolloin kaikki sujuu hyvässä yhteisymmärryksessä koiran kanssa ja ympäröivä maailma unohtuu. Pitäis saada videota, olisi kiva nähdä että onko se meno niin kivan näköistä kuin miltä se tuntuu. ;) Vähän olisin voinut skarpata tuon omien linjojen valinnan kanssa enemmän, törmäsin sitten keinuun ja nyt on oikea hauis ihan mustelmilla. Onneksi osui hauis, onneksi ei keinu vääntynyt käyttökelvottomaksi. ;)

Tokossa pojasta on löytynyt uusia puolia ja uusi viretaso. Se on ruvennut seuraamisessa käymään niin kuumana, että napsii mun käännöksissä tai jos en palkkaa. Ja pomppii ilmaan. Oon ihan fiiliksissäni kun mun pyhäkoulupojasta löytyy luonnetta ja virettä. En ole vielä kieltänyt kovin napakasti mutta se lienee pian edessä ennenkuin meininki on ihan päätöntä. Tao on kuitenkin niin nöyrä, mitä sillä murrosikäkin kesti jotain kolme päivää, että en ole huolissani tästä näykkimisestä. Laitettiin hakemus nuorten koirien tokorinkiin, ennen karsintoja on vielä paljon työtä tehtävänä.

Benson on niin tykästynyt Taoon, että yksi päivä yllätti mut perinpohjin viemällä pallon Taolle ja toisena päivänä käymällä Taon viereen maate. Se tuntuu ottavan Taosta tukea ja turvaa. Benson on aika epävarma koira (paitsi silloin kun se innostuu jostain), joten on hyvä että sillä on tällainen vakaa ja varma Tao kaverina. Bensonilla on selkä aika jumissa, mikä liittynee siihen että kaveri on poukkoillut päin mitäkin tai tippunut ties mistä. Ei kuitenkaan mitään niin vakavaa, mistä ei bot-loimen ja pienen hieronnan avulla selvittäisi.

maanantai 18. helmikuuta 2013

18/2 Hippasilla

Perjantain ProCaniksen tunnilla treenattiin päällejuoksuja ja ylösnousukontakteja.

Päällejuoksua tehtiin ensin yhden esteen kanssa. Koira toiselle puolelle siivekkeen viereen istumaan, itse toiselle puolelle toisen siivekkeen taakse. Katse olkapään yli koiraan, koiranpuoleinen käsi alhaalla kyljessä kiinni, vastainen käsi kutsuu koiran kohti ohjaajaa. Tao lähti herkästi aluksi kiertämään koko estettä eikä lelua voinut pitää kädessä kun se tuijotti vain sitä. Kiertämiseen auttoi että ihmetteli mites se sieltä nyt tuli ja vei takaisin lähtöön, näki oikein että Taoa ketutti kun ei mennyt oikein ja yritti seuraavalla kerralla enemmän. Ajatukset kiertämiseen lähdöstä vähenivät nopeaan tahtiin. Leluun auttoi se että sen laittoi joko maahan tai kaivoi taskusta esille.

Sitten tehtiin sellaista harjoitusta jossa neljä estettä oli ruudun muodossa, joka toiselle tehtiin päällejuoksu ja joka toinen normisti. Päällejuoksussa koira piti saada takaakiertoon ennen ko estettä, mitä ei oltu ennen treenattu mutta kuten Marko sanoi, aina me yksi flänkkäävä koira takaakiertoon saadaan. ;) Alku oli vähän haparoivaa mutta pian oli mahtava tunne kun saatiin molemmat rytmistä kiinni. Tao reagoi ihan sikamakeasti mun ohjauksiin; vaikka se on tuollainen peura se kääntyy melkein paikallaan esteen takana ympäri ja hyppää takaisin esteen yli jos oon mennyt oman ohjaukseni kanssa sössimään ja annan sille vääriä signaaleja. Samoin jos käsi on liian ylhäällä, se ottaa hienosti etäisyyttä. Se ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan kovin häiriöherkkä esteen päällä vaan suorittaa esteen hyvällä tekniikalla vaikka mä annan jo viestiä seuraavasta esteestä. No, estekorkeus on n 20cm että ehkä emme vielä osaa tästä sanoa mitään varmuutta. ;-)

Tao ja Pentti


Pallo hetkellisesti murti pikku-taolaisen sisäisen harmonian

Kokeiltiin sellaistakin 3-radan kohtaa, missä koira lähetettiin putkeen ja sieltä sen piti itsenäisesti osata mennä vielä vähän kauempana olevaan putkeen, ohjaaja jäi kauas ekan putken alkuun. Alussa vähän enemmän tukea tähän, mutta parin toiston jälkeen riitti kun näytti kauempaa kädellä kohti toisen putken suuta ja antoi suullisen käskyn. Tässä höntsättiin myös niin että oli yksi hyppy ennen putkeen lähetystä. Tao teki supertiukat käännökset hypyille, kävi sääliksi vähän kentän pohjaa kun oikein kuuli kuinka kynnet raapi pohjaan kiinni.

Tao oli niin innoissaan tunnilla että sen kieli roikkui puoli metriä suusta ja silmät säihkyi. Silti, jos laitoin sen lepäämään kentän laidalle, se pysyi siinä rentona ja äänettä. Radallakin kierrokset pysyivät ja järki päässä. Jos tokon kanssa on ollut haastetta siinä että malttia ja harkitsevaisuutta on vähän liikaakin, niin agilityssa se toimii kuin unelma!

Martta <3

Tokossa ollaan jäävissä edistytty niin, että enää Tao ei ennakoi niitä vaan seuraa nätisti käskyn antopaikkaan, suorittaa toiminnon, jää siihen paikalleen. Toisinaan kun palaan sen sivulle (oon tehnyt jäävät avoimenluokan tyyliin eli käynyt kääntymässä parisen metriä Taon takana ennen sivulle palaamista) Tao ennakoi ja tekee sivulleistumisen. Istu-käskyyn se herkästi reagoi menemällä maahan. Varmuutta vielä tähän tietenkin lisää toistojen kautta. Paikkamakuu on edistynyt niin että lepo-käskyllä laittaa kuonon alas maahan ja kestää kohtuullisen suurtakin häiriötä nostamatta kuonoaan. Eilen oli oikein tulikoe kun päätin ettei saa tuijottaa ohiajavaa moottorikelkkaa (jota oli hetkeä aiemmin paimentanut - tuli mieleen että ehkä ei ihan kovin viisasta antaa tehdä tätä) - käskin paikkamakuuseen ja kuono maahan. Silmät vähän haki moottorikelkan suuntaan mutta kun huomautin tästä, keskittyi tehtävään eli kuonon maassa pitämiseen.




Luoksetulo on nyt työn alla. Oon teettänyt kilpaluoksetuloja Bensonin kanssa, mulla kädessä jotain superhyvää namia. Sisällä toimii jo kivasti mutta ulkona ei lähde kisaamaan vaan peesaa Bensonin sivulla. Jos on useampi koira, ottaa häiriötä niistä ja tuijottaa vaan niitä vieressä juoksevia koiria, Bensonin kanssa toimii paremmin eli katsoo vain mua. Benson on tässä viime päivinä saanut aika lailla nakkia ja leikkelettä syödäkseen koska Tao ei vaan oo vielä ottanut tosissaan tavoitteekseen ulkona voittaa sitä nopeudessa. Se ei siis mielestäni halua tätä ruokaa riittävän halukkaasti. Milläs sen muuten saisi haluamaan nakkipalkkaa riittävän palavasti että se olisi valmis oikeasti tavoittelemaan sitä, kuin että sillä olisi riittävän nälkä? Ajattelin että katson tämän keinon ja katsotaan kuinka nälkäinen täytyy olla ennenkuin alkaa löytyä oikeaa yrittämistä. Mun hypoteesini on (oon lukenut kohtalaisen monta akateemista tutkimusta tässä männä keväänä ;)), että kun Tao on riittävän nälkäinen, sillä on niin suuri motivaatio voittaa Benson saadakseen ruokaa että se pistää tassua toisen eteen. Toinen hypoteesini on, että kun se kerran voittaa Bensonin juoksukisassa luokseni ja saa tästä palkan ja iloiset kehut, se alkaa ymmärtää että kannatti juosta mahdollisimman nopeasti. Kolmas hypoteesini on että kun olen tehnyt näitä harjoituksia riittävän monta kertaa, Taolle iskostuu selkäytimeen että kun sanon Tänne -> kannattaa juosta luokseni niin nopeasti kuin jaloista lähtee. Lenkillä Tao ja Benson kisaavat ja menevät takaa-ajohippaa, se on niiden suurinta huvia. Näissä kisoissa olen nähnyt, kuinka paljon nopeampi Tao oikeasti on ja pystyy tekemään räjähtäviä lähtöjä. Eli edellytykset on olemassa, nyt katsotaan vaan osaanko mä kaivaa niitä ominaisuuksia sieltä esille. ;)


torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivää kaikille :)

Pikaiset muistiinpanot männä viikon treeneistä:

Torstaina käytiin Tallilla höntsäilemässä. Treenasin Taon kanssa alkuun yksittäisillä esteillä takaaleikkausta ja valssia jotka alkoivat sujua hyvin. Sitten tehtiin seuruuta jossa heti liikkeelle lähdössä Tao lähti poikittaan eteeni ja paimentaan. Tein sellaista treeniä, että sanoin seuraa mutta en heti lähtenytkään liikkeelle, tai jos lähdin niin otin vain yhden askelen. Näin jos Tao lähti edistämään liikaa, se ajautui liian kauas eikä pystynyt tekemään oikeaa sivulletuloa vaan joutui peruuttamaan. Sillä seurauksella, että Tao rupesi odottamaan vaan paikallaan että mihin mä oon oikein menossa kun musta ei näköjään tiedä, ja seuraa-käskyllä se ei lähtenyt liikkeelle. Sivulletulotkin oli ihan hakusassa, Tao rupesi tarjoamaan kaikkea muuta esim. eteenistumaan tuloa tai maahanmenoa. Onneksi oltiin sovittu Lauran ja Ipen kanssa metsälenkki, pääsin epäonnistuneen treenin jälkeen tuulettamaan päätäni.

Perjantaina tajusin, että Tao luulee itsestään vähän liikoja. Että se saa päättää asioista eikä totellakaan välttämättä täydy. Tao teki tämän tosi ovelasti, en edes tajunnut että juniori siinä veteli oikeista naruista. Rupesin muuttamaan omaa käytöstäni niin, etten mm. ollutkaan enää rapsutusautomaatti ja en hyväksynyt jos ei heti toteltu, palkka lähti tai tuli huomautus. Tao oli ihan ihmeissään, ja kohtuupienillä omilla käytösmuutoksilla Taon asenne muuttui takaisin nöyräksi pyhäkoulupojaksi.

Illalla oli aksatreenit ProCaniksella, nyt tehtiin niitä valsseja ja takaaleikkauksia radalla. Tao oli M-A-H-T-A-V-A! Radat meni tuosta noin vaan, se luki mun ohjaukset kuin unelma ja reagoi valssia / takaaleikkausta ennakoiviin ohjauseleisiini just niinkuin pitikin. Käännökset valssin/takaaleikkauksen jälkeen oli tiukkoja, ja Tao irtosi esteelle niin hyvin että pystyin tekemään em ohjaukset muutaman metrin päästä. Nyt mä tajusin sen miksi takaaleikkaus ja valssi voi mennä sekaisin. Oletetaan että koirakko lähestyy estettä niin, että koira on vasemmalla puolella. Valssissa ohjaaja hidastaa liikettään jääden koiran oikealle puolelle, koiranpuoleinen ohjauskäsi paikoillaan. Koiran pitää esteen jälkeen kääntyä tässä tapauksessa tiukasti oikealle. Takaaleikkauksessa ohjaaja jättäytyy koiran taakse ja vaihtaa ennen koiran ponnistusta puolta, koiranpuoleinen käsi ohjaa esteelle. Koiran pitää esteen jälkeen kääntyä nyt tiukasti vasemmalle. Jos ohjaaja on myöhässä, mistä koira tietää kumpaan suuntaan sen pitää esteen jälkeen kääntyä?

Lauantaina tein lyhyen tokotuokion pihalla, kiukutti torstain epäonnistunut treeni. Seuruussa jäi lähdössä paikoilleen istumaan, mutta ihmettelin tätä ja reittä taputtamalla patistin Taon mukaan, tähän saatiin edistymistä ja muuten meni kivasti, Tao käytti takaosaansa käännöksissä ja pysyi kohtuusuorana, vähän sillä on ruvennut takapää aukeamaan. Luoksetulossa Tao yllätti positiivisesti tulemalla kovaa vauhtia ja vielä kiihdyttämällä lopuksi, niin että se oikein tömähti mun jalkoja päin eteen istumaan. Olin tästä superonnellinen ja kehuin kovasti.

Maanantaina oli tavoitteellisten tokotreenit. Olin tosi väsynyt työputken jäljiltä ja kaikki ideat ihan hukassa. Eka setti oli hirveä, olin jotenkin kovin kireänä ja jännittyneenä ja Tao otti häiriötä. Luoksetulo oli ihan kamala, Tao kaarteli sinne tänne ja lopulta päätyi eteeni istumaan. Oli epävarmakin. Toisessa setissä sanoin että vain höntsäilen. Muut esittivät että he juttelevat keskenään ja antoivat meidän keskittyä. Tehtiin vähän merkille lähetystä, jääviä niin että peruutin, peruuttamista, pyörähdyksiä, seuruuta. Sellaista lyhyttä settiä tiheällä palkkaamisella ja kehuilla. Päästiin sisälle siihen yhdessä tekemisen kuplaan, jossa muu ympäristö unohtuu ja me tehdään vain toisillemme ja on superkivaa. Saatiin palautetta että nyt näytti hyvältä ja että Tao on kehittynyt kovasti syksystä. Voi vitsi kun mä saisin tuon kuplan, jonka sisälle me molemmat mahdutaan, venymään kahteenkymmeneen metriin. :-)

Tiistaina menin heti aamusta Tallille. Tein molempien poikien kanssa vuorotellen, Taon kanssa kiinnitin huomiota että koko ajan oli superkivaa ja vire korkealla. Se taisi onnistua, koska Tao ei ole autossa vuoroaan odottaessaan enää pitkään aikaan huutanut mutta nyt huusi, ei olisi malttanut odottaa siellä. Tein seuruuta niin, että kuiskasin käskyt jännittyneellä äänellä. Tao oli tosi innoissaan tästä ja skarppina. Tehtiin hidasta kävelyä, juoksua, käännöksiä. Jos Taon takapää aukesi, pyysin sitä pyörähtämään vasemman kautta ympäri ja tämä auttoi - tämän jälkeen takapää pysyi suorempana. Erityisen iloiseksi tulin kun näin, että Taolle on alkanut hahmottua seuruun oikea paikka, ja se pysyi siinä myös hitaassa käynnissä. Juoksussa ja hitaassa käynnissä Tao pysyi suorana, juoksussa on ollut sitä ongelmaa että pakka leviää ja Tao lähtee kääntymään eteeni mutta nyt pysyi oikein. Luoksetuloa tehtiin niin että otin joko eteen tai lähetin putkeen. Vaikka meni innoissaan putkeen, niin en saanut oikein samaa intoa siihen luoksetulo-osuuteen. Muuten oli oikein hyvän mielen treenit.

Keskiviikkona käytiin Maijun kanssa Hakametsän jäähallin parkkiksella. Taon luoksetulo oli taas hirveä ja sain Maijulta vinkkejä, mitä voitaisiin kokeilla. Tärkeää mm. on, etten katso Taoa luoksetulossa silmiin, mitä olen huomaamattani tehnyt. Seuraaminen tuntui kivalta, ja siinä mielentila on sellainen kuin haluankin. Merkille meno ok, siihen lisää etäisyyttä. Ruutua kosketusalustan kanssa ja palkaksi lentää ruoka, ei lelu. Siihenkin pitäisi saada etäisyyttä.

Kokeilin tänään aamulla pihalla sitä luoksetuloa, se oli taas kovin hidasta eikä Tao ollut siinä niin rento ja innokas kuin haluaisin. Mä luulen että ongelman syy saattaa olla siinä, että mä oon tehnyt tästä ongelman. Mun pitäisi olla iloisempi ja rennompi, mutta oon tunneoppinut että tää nopea suora luoksetulo on meille niin vaikea. Juuri kun aloin jo luulla, että se etenee, niin siihen tulikin takapakkia ja nyt on jotenkin ihan lohduton olo. Mulla on lisäksi joku pitkän matkan syndrooma. Tykkään puuhastella kaikkea niin että koira on lähellä, mutta jos pitää lähettää jonnekin kauas tai kutsua luokse kaukaa, niin meen itse epävarmaksi ja tietäähän sen mitä siitä sitten seuraa. Välillä tulee sitten sellainen olo etten oikeasti tiedä mitä oon tekemässä enkä varmaan kyllä tiedäkään. Joka tapauksessa, tein sitten aamulla niin että riekutin pentua ja tehtiin kaikkea ihan hölmöä ja otin luoksetuloa lyhyeltä matkalta leikin lomassa. Jos Tao tuli hitaasti, niin nauroin kuinka hölmö pentu se on ja tönin pois, ei saanut palkkaa. Tästä tuntui vähän sisuuntuvan ja tuli seuraavalla kerralla nopeammin. Vapautin heittämällä namin muutaman metrin päähän ja siitä otettiin sitten uusi luoksetulo. Mun pitäis varmaan kokeilla tätä ottamalla jotain niin superhyperhyvää ruokaa, että Tao tekisi mitä tahansa saadakseen sitä. Jotenkin pitäisi saada nyt tämä ongelmakierre katkaistua ja luoksetuloon sen sijaan positiiviinen kierre.

Ja sitten sitä Ystävänpäivää, ihanaa ja sydämellistä ystävänpäivää kaikille blogin lukijoille!!! :)))


Ystävyys on sitä, että voi tehdä harrastaa yhdessä...
...tai vetäytyä lämpimän viltin alle kun ulkona paukkuu pakkanen :)


tiistai 5. helmikuuta 2013

5/2/13 Luoksetulo paranee, paranee... :)

Eilen oli tavoitteellisten tokotreenit. Olin tosi tyytyväinen pikku-taolaiseen :)

Aloitettiin seuruulla. Kukaan ei liikkuroinut, mutta pyysin apparia naksuttelemaan tiheästi, pääpaino siinä että jos Tao onnistui jossain niin siitä piti tulla heti positiivinen palaute. Esim. jos se olisi kontaktin pudotettuaan ottanut uudelleen katsekontaktin (mitä ei tainnut tapahtua) tai käännöksissä käytti hyvin takaosaansa. Lisäksi pyysin tässä välissä naksuttelemaan ihan jos meno vaan näytti hyvältä. Pentunen oli kovin iloisena siinä seuraamisessa ja olin tyytyväinen sen ryhtiin ja paikkaan. Vähän takapää lähti välillä aukeamaan, mutta siihen ei nyt tässä treenissä keskitytty. Käännöksissä vasemmalle se heitti takapäätänsä niin vauhdilla sivulle että takapää meni välillä jo ylikin. On ollut jotain hyötyä siitä kun ollaan viime päivät keskitytty takapään aktivointiin ja käyttämiseen. Tao siirtää takapäätänsä hyvin mutta kehonhallintaa tarvitaan vielä lissää.

Sitten tehtiin luoksetulo kahdelta eri etäisyydeltä. Lyhyempi etäisyys ihan ok, edelleen kaipaan tähän lisää vauhtia vaikka kuulemma näyttää jo hyvältä. Se mielentila ei vielä ole ihan se mitä tähän haluan. Myöhemmin saatiin enemmän hallia käyttöön ja pystyttiin tekemään luoksetuloa 30-40 metristä. Ja sitten, sitten se tapahtui! Jätin Taon istumaan paikalleen ja juoksin etäisyyden päähän, hetsasin vielä lelulla kaukana. Laitoin lelun selän taakse piiloon ja otin vähän etukumaran, oikein jännittyneen asennon. Tällä oli Taoon niin sähköistävä vaikutus, että se nousi seisomaan lihakset jännittyneenä ja sillä oli täysi työ malttaa pysyä paikoillaan. Sitten kun kutsuin niin se lähti lujaa tulemaan, merkkasin tämän jo parin laukka-askelen jälkeen ja otin lelun esille. Tao kävi niin raivolla patukkaan kiinni että se iski ohi ja teki kynnet hallinpohjaa raastaen raivokkaan kääntymisen lelulle ja kiskoi raivoisasti patukkaa.

Illan aikana treenattiin myös focusointia (opin eilen hienon uuden sanan ;D ), eli laitoin Taon joko makuu/seisomisasentoon kera muutaman metrin päässä olevan etupalkan, menin sen taakse seisomaan ja vapautin palkalle kun se katsoi eteenpäin. Seuraavalla treenikerralla lisään omaa liikettä ja häiriötä. Nyt tuli jo hyvää häiriötä kun joku kävi iloisesti huutelemassa ja Taon piti häntä katsoa iloisena (Tao sitten rakastaa kaikkia ihmisiä treenihallilla), mutta ymmärsi lopulta kääntää katseen etupalkalle. Tätä lisää :) Jes oli tässä parempi vapauttava merkki kuin naksutin. Voiskohan olla ihan hullu ajatus, jos jes-sanalla saisi vapautua mutta naksutin tarkoittaisi että pitäisi pysyä vielä siinä paikassa missä oli ja siihen tulisi palkka? Millaisia sääntöjä teillä on naksautuksen, merkkisanan ja vapaa-sanan kanssa?

Tehtiin myös tokohyppy kosketusalustalla, hyvin pysyy kosketusalustalla mutta seuraavaksi täytyy ottaa treenikriteeriksi innokas hyppy esteen toiselle puolelle, nyt vähän liikaa himmaa ja miettii.

Välissä tehtiin paikkamakuu jossa oli 6 tai 7 koirakkoa. Mentiin Taon kanssa laitaan ja jäin aivan sen eteen, harjoiteltiin kuonon pitämistä maassa tassujen välissä ja palkkasin tiheästi. Meni paremmin kuin olisin osannut odottaakaan. Paikkamakuun jälkeen oli paikkaistuminen, tässä menin 15m päähän mutta kävin välillä palkkaamassa. Tao istui vakaasti paikoillaan, mitä nyt välillä katseli sivulleen mistä en ihan hirveästi tykännyt mutten tiennyt miten olisin siihen puuttunutkaan. Ajoitin palkkaukset niihin hetkiin, kun se tällaisten sivulleen katsomisten jälkeen käänsi katseensa takaisin muhun.

Huh tehtiinpäs me paljon vaikka treeniaikaa oli vain 2x10min, mehän tehtiin vielä noudon luovutusta. Siihen alle yksi vauhtinouto jossa appari heitti noutokapulaa vielä kauemmas. Intoa kapulaan ainakin on, kun takaisin tuodessaan ei meinaa vaihtaa kapulaan vetoleluun. :) Kokeilin kapulan kanssa eteentulemista, se toimi jos itse annoin kapulan mutta jos appari antoi niin sylki sen matkalla suustaan. Taolla on kaikenkaikkiaan kiva asenne noutokapulan pitämiseen, tarkkana tosin saa olla ettei vaan rupea pureskelemaan sitä, nyt jo on vähän viitteitä siitä. Olen palkannut vasta kun on rauhoittanut leukansa ja istuu edessäni kapula vakaasti suussa.

Kaiken kaikkiaan tuntui, että Tao otti viime kertaa vielä vähemmän häiriötä naapurikentän äänistä ja muista läsnäolijoista. Se oli iloisella asenteella ja viikon tokotauon (ihan totaalista en pystynyt pitämään) jälkeen oli sisäistänyt monia asioita. Mennä viikko ollaan lähinnä tehty sheippaamalla erilaisia juttuja joissa Tao on aktiivinen ja onnistuu tiheästi, tai agilitya.

Bensonin kanssa ollaan tehty jumppaa, takatassutargettia, vähän kaukoja, nopeita maahanmenoja (jotka on ajoittain meinaan nopeita! Kuuluu yksi sujahdus vaan kun puudeli on jo maassa - miksi mä en heti alunpitäen opettanut niitä tällaisiksi??) ja ollaan halittu ja hellitty kovasti. Eilen piilotin sille iltamyöhään vielä lelua kämpässä ja sen innokasta etsimistä ja huonekalujen päällä kiipeilyä seuratessani mulle tuli mieleen, että yritänpä päästä kokeilemaan ja ehkä treenaamaankin raunioita sen kanssa ensi kesänä! :) Ei siitä tuu mitään hienoa uljasta pelastajakoiraa, mutta jos pelastettavalla on pallo niin villaeläin tekee taatusti kaikkensa löytääkseen sen pallon. Mä en vaan tiedä yhtään Pirkanmaan rauniotreeniporukoista ja onko niihin mitään mahdollisuuksia päästä mukaan...

lauantai 2. helmikuuta 2013

2/2/13 Agilityn alkeita

Eilen tehtiin ohjaustekniikkatreeniä ProCaniksella. Jatkossa etenemme pentujemme kanssa niin, että meillä on joka toisella tunnilla erilaisia ohjaustekniikoita ja sitten joka toisella kerralla näitä edelliskerralla opittuja asioita harjoitellaan radan yhteydessä. Tänään tunnin teemana oli valssin ja takaaleikkauksen opettelu ja alastulokontaktin nenänkosketus. Valssi ja takaaleikkaus oli valittu tunnin teemoiksi sen tähden, että ne voivat helposti mennä koiralla sekaisin ja nyt opetetaan koiraa erottamaan ne alusta alkaen toisistaan poikkeaviksi ohjauskuvioiksi. Maria ja myöhemmin Sari selittivät mulle tämän sekaannuksen syyn, mutta täytyy todeta että blondi ei vielä ihan tajunnut. Jotenkin se ymmärtääkseni liittyi siihen, että molemmissa koiranpuoleisella kädellä lähetetään hypylle ja rintamasuunta osoittaa ponnistuskohtaan ohjaajan hidastaessa / pysäyttäessä oman liikkeensä. Ja valssinkin voi tehdä jääden kauas hypystä.


Valssia opetettiin aluksi niin, että koira jäi parin metrin päähän esteestä ja itse oltiin paikallaan asemissa. Myöhemmin vauhtia lisättiin laittamalla koira toisen hypyn taakse, ja myös omaa osuutta muutettiin niin että piti liikkeestä pysähtyä ja tehdä valssi. Lelu oli aluksi sen siivekkeen takana, jonka suuntaan koiran toivottiin kääntyvän, lopuksi se oli koiran takana eli kaukana toisesta hypystä.

ProCaniksen ohjaussysteemi on sellainen, että koira lähetetään koiranpuoleisella kädellä ja vedetään luokse vastaisella kädellä. Ymmärtääkseni osa tekee valssin esim. niin, että ennen estettä ohjauskädeksi vaihdetaan vastainen käsi, joka toimii koiralle merkkinä tulevasta valssista. Tässä ohjaussysteemissä lähettävä käsi on edelleen koiranpuoleinen käsi, mutta tulevasta valssista kerrotaan rintamasuunnalla ja liikkeellä. Käsiä ei itseasiassa tarvita ollenkaan, mutta ne tuovat koiran hyppyyn vakautta. Kuitenkin jos syyllistyy huiskimiseen ohjauskädellä, voi olla parempi jättää kädet kokonaan pois ja tehdä valssi pelkällä ohjausjalalla, omalla liikkeellä ja rintamasuunnalla.

Omassa ohjauksessa piti pitää koiranpuoleinen ohjauskäsi ja jalka edessä. Vastainen käsi oli lähellä vartaloa ja jalka takana. Katse koiraan, rintamasuunta ponnistuskohtaan. Ohjauskäsi pidettiin paikallaan, sillä ei huiskaistu yhtään ja ohjaajan liike oli pysähtynyt (eli ei valuttu kohti estettä) vaan koiralle opetetaan, että tämä signaali tarkoittaa valssia ( -> hyppypäätös, ponnistus ja tiukka käännös hypyn jälkeen). Koiran ponnistaessa otettiin askel taaksepäin esteensuuntaisesti (koiran liikekaarta mukaillen) ja ohjauskädeksi vaihtui aikaisempi vastainen käsi, joka edelleen pysyi lähellä vartaloa.

Jatkoin tämän treenausta tänään. Eilen ongelmana oli, että Tao hämmentyi kun pysyin paikoillani enkä valunut kohti estettä, pysähtyi ja kääntyi katsomaan mua kummastuneena. Usein itse en malttanut odottaa paikoillani ja antaa Taon tehdä itsenäisesti päätöstä, vaan lähdin jo liikkeelle tai annoin sille lisäavun huiskaisemalla kädelläni. Maria sanoi että näin Tao laittaa mut tekemään niin kuin haluaa, sen sijaan mun pitäisi pysyä paikoillani ja antaa sen ratkaista tämä kohta. Tänään kun tätä tehtiin, niin ensimmäisellä kerralla Tao pysähtyi taas mutta nyt maltoin pysyä ohjausasennossa, seuraavilla kerroilla Tao tekikin hypyn koska se oli nyt tajunnut mitä siltä odotettiin. Erityisen hienolta tuntui, että se ei valunut yhtään vaan teki tiukat käännökset siivekkeen ympäri tehtiinpä valssi kummasta suunnasta hyvänsä.

Selvisi että jos Tao tulee takaani ja haluaisin sen tulevan vasemmalle puolelleni, se helposti sujahtaa oikealta selkäni takaa. Näin tänäänkin, ja menin vielä palkkaamaan tästä ennenkuin tajusin mitä olikaan tapahtunut. Eli pitää olla tarkkana, pitää katsekontakti hyvänä ja lukea koiraa reagoiden siihen mitä näkee sen päättäneen tehdä. Oikealle puolelle se mielestäni tulee hyvin. Tämä varmaan liittyy jotenkin pentusen paimenominaisuuksiin. Saatiin kuitenkin hyviä onnistumisia eilen ja tänään, kun muistin itse olla tarkkana.


Takaaleikkausta treenattiin myös ilman vauhtia ja sitten toisen esteen kanssa vauhdin kera. Tämä tuntui jotenkin hankalalta. Takaaleikkauksessa piti leikata koiran linja ennenkuin koira oli ponnistanut. Liian läheltä ei kannattanut leikata vaan piti olla riittävän ajoissa. Ohjauskäsi vaihtui lennossa ja rintamasuunta osoitti ponnistuskohdalle. Tao ei oikein kuunnellut mitä mä siellä sen selän takana juoksentelin, sama ongelma oli tänään. Muutaman kerran se juoksi kauas esteen taakse tai meni esteen jälkeen siihen suuntaan joka sille näyttäisi olevan vahvempi, eli oikealle (johtuu varmaan paljosta tokoilusta että Taon vasen puoli on vahvempi mikä tekee oikealle käännökset helpommiksi). Lelua pidettiin aivan siivekkeen takana ja tästä oli apua, mutta varsinaisia oivalluksia ei tullut. Tänään kokeilin niin että tein puolenvaihdon takana oikein tömistellen, jotta Tao tajuaisi että minä siellä takana vaihdan puolta ja niin kuuluisi senkin tehdä. Muutamia kertoja Tao kääntyi taas oikealle esteen jälkeen kun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle, näistä en palkannut vaan otettiin uusi yritys. Sitten saatiin kaksi onnistunutta toistoa, joista pääsin hihkaisemaan jes! ja palkkaamaan ruhtinaallisesti, sitten asia jätettiin hautumaan.


Lopuksi eilen treenattiin alastulokontakteja. Pienen keskustelun jälkeen Maria sai mut vakuuttuneeksi, että nenäkosketus alastulokontaktilla voisi olla meille toimivin tapa. Kontaktiesteissä pelkään, että ylösmenokontaktit tulee olemaan ongelma ja alastulokontaktit hitaat, aijjaamistakin pelkään. Tähän aijjaamiseen nenäkosketus voisi olla toimiva estokeino. Siinä koira juoksee alastulokontaktille ja tekee siihen 2on2off-stopin ja koskee kuononkärjellä maahan. Tärkeää tässä kuonokosketuksessa on se, että opettaa koiraa alusta alkaen tekemään sen niin että koira ei kosketusta tehdessään katso ohjaajaansa vaan tökkää maahan kuononkärjellä katsoen alaspäin. Tämän katsekontaktin puuttuminen auttaa siihen, ettei koira ole niin kiinni ohjaajassa alastulokontaktia suorittaessaan eikä jää niin herkästi kyttäämään esim. etupalkkaa.

Tätä treenattiin alkuun samalla tyylillä kuin 2on2offia eli laatikon avulla. Palkka annettiin etutassujen väliin maahan. Sitten ruvettiin odottamaan että koira tarjoaa jonkinnäköistä kuonon laskemista ja tämä sheipattiin siihen, että koira kosketti maata kuononkärjellä. Alaleualla kosketukset kera katsekontaktin jätettiin palkkaamatta. Yhdessä setissä 3-5toistoa, viimeisestä nenäkosketuksesta palkaksi vapautus etupalkalle. Tao oli innoissaan ja saatiin hyviä toistoja, se sai hyvin ajatuksesta kiinni. Jatkossa treenaan tätä niin että seison, sitten mukaan liitetään etupalkka ruokakipossa ja siirryn koiran viereen seisomaan.

Koira ja kuvaaja.
 Illalla kotona treenattiin takatassutargettia. Benson on nyt oivaltanut tämän, tein lyhyttä kestoa jossa heitin aina palkan vähän matkan päähän Bensonista. Tao oli ihan pähkinöinä tästä jutusta. Sen silmät loistivat, häntä heilui ja se keskittyi niin että välillä näytti että kohta silmät tippuu päästä. Tao keskittyi takatassuunsa pitäen sitä korkealla ilmassa, huitoen ilmaa ja lopulta se sai pinnistettyä takatassun targetille. Bensonin ja Taon ero on siinä, että Benson menee takatassutargetille sijoittaen "etukautta" eli se pyöräyttää itsensä niin että takatassut osuvat lopulta laudalle. Tao puolestaan miettii asian takatassu kerrallaan, jolloin se voi olla lautaan nähden missä kohdassa tahansa; se vain siirtää takatassun oikeaan kohtaan ajatellen ja halliten juuri sitä takajalkaa, jota se haluaa siirtää.

Tao on niin innoissaan kaikesta naksuttelusta, että voisin opetella hyödyntämään naksutinta nykyistä paremmin tokossa. Mulla on tässä yksi haaste ensin mietittävänä: haluaisin että koira on aktiivinen ja on oikeasti ymmärtänyt ja osaa opettamani liikkeet, mutta miten estän ettei siitä tule tarjousmasiina joka keksii kaikkea ylimääräistä väliin eikä malta odottaa siinä asennossa jossa haluan sen olevan? Mun mielestä keston lisääminen naksuttelukoulutuksessa on todella hankala asia, pitäisi päästä jonkun kokeneen oppiin. Periaatteessa tiedän kuinka keston lisääminen tehdään, mutta käytännön toteutus kyllä ontuu.

perjantai 1. helmikuuta 2013

1/2/2013 Tokoa tokoa...

Tällä viikolla tuli Lentsun tokon toisen oppikerran ohjeistus. Harjoittelemme paikallaan pysymistä, tätä harjoitellaan erillisenä asiana eikä tähän yhdistetä liikkeestä pysähtämistä / maahanmenoa. Eteen palkka ja kun koira katsoo palkalle = eteenpäin, vapautus. Ohjaaja voipi vaihdella omaa sijaintiaan. (Oiskohan tässä tavoitteena, että jos ohjaaja on koiran takana -> koira katsoo eteenpäin, ja jos ohjaaja on koiran edessä -> koira katsoo ohjaajaansa?)

Seuraamisen alkeistreeniäkin oli videolla, kylläpä videon pentu olikin ihan superinnokas. Meillä oli vähän unisempi kaveri samanikäisenä, hän tosin kasvoi kovaa kyytiä silloin ;) Tärkeintä seuraamisen alkeistreenissä on luoda koiralle vahva mielikuva siitä, että ohjaajan vasemmalle puolelle tuleminen ja siinä pysyminen on maailman kivoin juttu! Mistään ei niuhoteta, vaan palkkaamisen kohdalla, suunnalla ja ajoituksella sitten lähdetään työstämään seuraamispaikkaa ja -asentoa oikeaan suuntaan.


Näistä jättiloikista ollaan pyritty eroon ;)

Näitä seuraavia ei ollut videolla vaan ovat omaa pohdintaani tai muiden kanssa todettuja juttuja, ratkaisukeinoja seuraamisen opettamisessa jos:
- koira on kovin kaukana jalasta -> ajoita merkkisana tai naksautus kun koira on lähellä jalkaasi / palkkaa nami jalassa kiinni pitäen
- koira kietoutuu jalan ympärille ->  palkkaa ulkokautta niin, että koiran pää ja niska ovat suorassa
- koira on liian tiiviisti jalkaa vasten -> ajoita merkkisana/naksautus siihen kun ei paina 
- koira tiputtaa katsekontaktin -> palkkaa siitä kun ottaa uudelleen katsekontaktin (koiralle vahva mielikuva että kannatti ottaa katsekontakti) / katsekontaktin ottamisen vahvistaminen erillisillä kontaktinottotreeneillä
- koira pomppii -> palkkaa kun kaikki neljä tassua maassa, (en kannata sitä, että vaihdetaan lelu huonompaan jotta koira ei innostuksissaan pomppisi, vaan opettaisin koiran oivaltamaan mitä siltä odotetaan)
- koira aukeaa -> palkkaa ulkokautta (vasemmalta) / teetä seuraamista esim. seinän tai aidan vieressä jolloin koiran takaosa ei pääse valumaan vasemmalle
- koiran takaosa vinossa oikealle -> palkkaa sisäkautta (oikealta),
- koira edistää -> palkkaa taaksepäin / tee äkkipysähdyksiä joissa koira valuu liian eteenpäin ja oppii ettei kannata olla liian edessä
- koira jätättää -> kiihdytä omaa vauhtia, tarvittaessa kannusta koiraa kiihdyttämään kulkuaan esim. taputtamalla reittä - palkkaa kun koira saavuttanut sinut ja on oikeassa kohdassa. Tavoitteena luoda koiralle mielikuva, että sen tehtävä on pysyä sinun mukanasi. Koiran jätättäessä sitä helposti syyllistyy hidastamaan omaa kävelyä, mikä luo koiralle mielikuvan että ohjaaja mukauttaa omaa toimintaansa koiran mukaan, ei päinvastoin. Jos koira hidastelee sen tähden ettei sillä ole motivaatiota, sitä pitää kasvattaa.
- koiralla on tylsistynyt asenne seuraamiseen -> tee seuraamisesta yllättävää ja kivaa - seuraaminen on etenkin alkuvaiheessa hyvin dynaamista toimintaa jossa sinä reagoit koiran tekemisiin ohjaten sitä oikeaan suuntaan seuraamisen oppimisprosessissa (älä aina tee vain sitä samaa seuruukaavaa: ensin kävellään viisi askelta suoraan, sitten tehdään käännös vasemmalle jne. vaan joskus anna seuraa-käsky ja sitten jo palkka lentää vaikkei olla lähdetty liikkeellekään, tai lähtekääkin perusasennosta heti vasemmalle tai juosten tms) ja anna kunnon palkkaus jota koira oikeasti arvostaa (nameilla treenataan tekniikkaa, lelun avulla työstetään asennetta ja namit laskevat virettä, lelut nostavat sitä - tosin ei varmaankaan toimi kaikilla koirilla näin mustavalkoisesti ja kaikki koirat eivät pidä ruoasta tai leluista). Pitkät palkattomat seuraamiskaaviot (mahdollisesti yhdistettynä ohjaajan huonoon mielentilaan) ovat nuorella / kokemattomalla (miksei kokeneellakin) koiralla varmin tapa pilata seuraamisen motivaatio, niitä ei mielestäni kannattaisikaan tehdä liikaa tai ainakin koiran motivaatiota seuraten.
- koira seuraa hienosti, oikeassa kohdassa, suorassa, katsekontaktia pitäen, hyvässä mielentilassa --> huippupalkka, bileet, treenit loppuvat siltä kerralta tai tässä kohtaa on ainakin hyvä pitää tauko!!

Helpottaa jos koira on ehdollistettu naksuttimeen tai merkkisanaan, koska sen avulla pystyy merkkaamaan koiralle JUURI sen oikean hetken, kun se teki oikein. Tähän seuruutreeniin vielä yhdistetään kontaktinotto ja -pitoharjoitukset häiriötä lisäten, oikeaan kohtaan ja asentoon sivulletulemisharjoitukset eri suunnista ja vauhdeista sekä takaosan hallinnan ja käytön opettaminen (esim. vadin päällä pyörimällä, takatassutargetin avulla, paikallaan pyörien tai askelsiirtymiä tekemällä). Lisäksi lihashuolto: erityisesti oikean kyljen venyttely ja vahvistaminen (puun kiertäminen vastapäivään, lenkillä koira oikealla puolella, sivulletulon opettaminen myös oikealle puolelle jne.).



Bensonin kanssa kun tehdään seuraamista, niin huomautan sille jos se mokaa jotain (esim. kontakti tippuu). Huomautus on suhteellisen neutraali äp-sana ja mahdollisuus palkkaan menee siltä kerralta. Bensonilla on motivaatio seuraamiseen niin kunnossa että se kestää huomauttamisen ja toisaalta se osaa ja siltä voi jo vaatia asioita. Lisäksi Bensonin kohdalla olen arvottanut palkat: 1) pallo, 2) nami ja 3) kehu. Taon kanssa puolestaan en huomauta (tai ainakin yritän parhaani mukaan olla huomauttamatta) mistään, koska vasta rakennan sen seuraamismotivaatiota - ainoastaan palkkaan asioista joita se tekee oikein ja käytän em. palkan ajoitusta, paikkaa ja suuntaa virheiden korjaamiseen. Näin ainakin tavoitteena, aina sitä ei osaa olla niin kovin johdonmukainen joten appari on korvaamaton apu. Etenkin ajoitus on vaikea, harjoiteltava asia :)

Tässä on hyvä artikkeli, mitä asioita tokossa pitäisi huomioida