keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Sirken koulutus

20.12. meillä oli P-H nuorten koirien tokoringin koulutuspäivä, koutsina Sirke V.

Välimennen sanottuna, meillä loppui nyt Kulon kanssa ringissäolo, kaksi vuotta oltiin siinä ja ylikin ja nyt ei enää olla nuoria :D Kaksi mahtavaa vuotta takana, joiden aikana opin ihan valtavasti ja joiden aikana oma tokomotivaatio ja tavoitteet kasvoivat huikeasti. Olen varmaan ennenkin todennut, mutta toko on ihan parasta, se on niin mielenkiintoinen koiraharrastus. Joku koukuttuu paimennukseen, joku agilityyn, joku pk-lajeihin. On mukavaa kun löytää oman juttunsa. Toisaalta en osaa ajatella että näin jatkuu koko loppuelämän, voihan olla että joku noista edellämainituista vie joskus myöhemmin mennessään vastaavanlaisesti. Elämästä kun ei voi ikinä tietää.

Takaisin koulutuspäivään.

Mulla oli taas pitkä rimpsu kaikenlaista pientä mielessä. Mikään liike ei ollut totaalisen huono, mutta kaikessa on jotain laittamista. Viikkoa aikaisemmin käyty tokokoe kokosi hyvin treenitarpeen.

Sirke vaikutti kivalta kouluttajalta, jolla oli todella positiiivisia vaihtoehtoja puuttua ongelmiin.

Aloitimme seuraamisesta peruuttaen. Näytin meidän tekemistä. Kokeessa palaute tuli siitä, että Kulo painaa tässä. Se painaa poskea mun jalkaa vasten ja yrittää täten pysyä oikeassa kohdassa. Ratkaisu oli niinkin helppo(?), kuin että mun pitää oppia peruuttamaan suoraan, hitaampaa, lyhyemmin askelin ja tasaisemmalla vauhdilla (nyt temponi vaihteli). Käännöksissä kannattaa kääntää ennen käännöstä katse vastakkaiseen suuntaan ja samalla ottaa jostain kiintopiste, niin että käännöksestä tulee 90-asteen kulma. Eli esim. jos käännyn oikean olkapään suuntaan, katson vasemman olkapään yli ja otan kiintopisteen.

Joillekin koirille suoraa asentoa peruuttamiseen voi aikaansaada sillä, että peruuttaa palkasta poispäin ja sitten jossain sopivassa kohtaa vapauttaa koiran tälle etupalkalle. Kulo luopui tästä etupalkasta vähän liian tehokkaasti seuraten liian takana, enkä muutenkaan tykännyt siitä että sillä oli vähän liikaa ajatus palkassa eikä meidän tekemisessä.

Tunnarissa ongelmana on se, että Kulo pyöräyttää kapulaa. Se (yleensä) puree vakaalla otteella, jos otan pelkän palautuksen, kapulan pyöräyttäminen tuntuukin liittyvän kokonaisuuteen. Niinpä olen arastellut huomauttaa pyöräyttämisestä, koska pelkään että huomauttaminen vaikuttaa myös kokonaisuuteen ja aiheuttaa lieveoireita, kuten paluuvauhdin hidastumista, vajaata perusasentoa, huonoa ilmettä, epävarmuutta kapuloilla tms tms. Tehty on sellaista, että kun Kulo tulee viereeni, yritän pikaisesti napata tunnarikapulan sen suusta, mutta Kulo selviytyy tästä nykyään leikiten.

Sirke ehdotti, että tunnari päättyisi (aina?) pitotreeniin, josta Kulo sitten saisi palkan. Näin kapulan vakaata pitämistä vahvistettaisiin ja palkattaisiin ja oletus olisi, että ajatus kapulan vakaasta pidosta siirtyisi myös paluumatkaan kapuloilta. Pyöräyttämisestä ei huomautettaisi. Kuulosti tosi hyvältä; jos haluat jotain toimintoa lisää, vahvista sitä!

Tehtiin pitotreeniä niin, että Kulo oli kapula suussa mun sivullani. Kapulan töniminen oli sille pala kakkua, mutta se meni halpaan siinä, kun kaivoin lelun taskusta. Lelun ilmestyessä näkyviin ja lähelle kuonoa ote kapulasta höllääntyi ja pääsin puuttumaan tähän. Tätä virhettä fiksu likka ei sitten tehnytkään kuin kahdesti, minkä jälkeen se ylpeänä kuonokarvat pörhössä selvitti leluhäiriöt kapulaa vakaasti pitäen.

Kokeiltiin myös sitä, että Kulon virettä nostettaisiin tunnari suussa ja jos se tässä pyöräyttäisi kapulaa, päästäisiin puuttumaan virheeseen. Niinpä hyppyytin sitä kahdeksikkoa kahta hyppyä. Mistä Kulo kuumeni niin, että haukahteli kapula suussa. Mutta mun nähdäkseni onnistui silti haukkumaan pitäen kapulaa vakaasti :D Sirke totesi tähän että ehkä ei näin :D Näitä palautuksia korkeassa vireessä täytyy ottaa putken kautta. Eli ajatus että ei yhdistetä hajutyöskentelyyn mutta vireennostolla lisätään koiran mahdollisuutta tehdä virhe.

Kaukoissa Kulon etuosa menee vaihdoissa vinoon vasemmalle. Tähän ohje laittaa nameja vasemmalle puolelle, tällä tavoin suorat vaihdot. Mietin että miksi en ole tätä aiemmin tehnyt kun treenikaverilla tämä toimi. No nyt kun olen näin treenannut niin huomaan että Kulo alkaa päästä yli namivaikutuksesta, sitä ei enää tunnu haittaavan maassa vieressä olevat namit eivätkä ne näin ollen saa aikaan toivottua väistämiskäytöstä. Tarvii kehitellä tähän varmaan vielä houkuttelevammat namit tai jotain. Kulo on saanut syödä nämä houkutusnamit treenin lopuksi, jotta ne pysyisivät houkuttelevina jatkossakin, mutta Kulo tosiaan näyttäisi sulkevan ne mielestään.

Tehtiin porukalla paikallaoloja varioiden. Esimerkiksi joka toinen koira jätettiin istumaan, joka toinen makaamaan, ja sitten kymmenestä metristä käskimme koiramme vaihtamaan asentoa eli joko istumaan tai makaamaan. Tätä varioitiin vielä niin, että sai itse valita mihin asentoon koiransa jättää, ja liikkurin ollessa kohdalla joko pyydettiin koiraa istumaan, menemään maahan tai otettiin koira luokse. Kulo tipahtaa aika kivalla asenteella maahan. Olen käynyt namittamassa ja kehumassa sitä hyvistä maahanmenoista, tuntuu että sen itsevarmuus on lisääntynyt tämän myötä ja tästä vaihdosta on tullut sille mieleinen juttu. Kerran jouduin nyt korjaamaan siitä, että valahti lonkkalevolle, tätä ei olekaan tarvinnut pitkään aikaan muistutella.

Kiertohässäkässä olen oppinut, että Kulon ei kannata antaa katsoa kapuloiden vientiä koska se jää vähän kiinni kapuloihin tällöin eikä juokse niin suoraviivaisesti kartiolle. Sen sijaan, jos se pitää muhun katsekontaktin koko kapuloiden viennin ajan, juoksee se lujaa ja suoraa kartiolle. Tätä olen nyt alkanut soveltaa myös eteenmenoon, eli virittelyllä vilkaisisi eteen ja sen jälkeen pitäisi katsekontaktin muhun kunnes saisi eteenmenokäskyn.

Teimme sellaiset häiriöharjoitukset, että kaksi koirakkoa teki samaan aikaan. Me tehtiin Piian ja Fredden kanssa. Kulolle tehtiin tunnari, sitten Piia heitti noutokapulan hypyn yli meidän vieressä parin metrin päässä, sitten lähetin Kulon tunnareille, jonka jälkeen Piia lähetti Fredden noutamaan. Tämä meni hyvin, mutta kun heti perään vaihdoimme puolia, koirat jäivät vähän kiinni edellisellä kerralla tekemiinsä juttuihin. Fredde suoriutuí paremmin, mutta Kulo olisi taas ollut menossa tunnarille noutokapulan sijaan.

Ihan lopuksi Sirke rakensi meille kentälle ruudun, sen viereen tunnarin, sen viereen kartion, ja vielä kartion ja meidän väliin heitettiin noutokapula ja vähän matkan päässä oli hyppy. Idea tässä oli se, että itsellä rintamasuunta oli koko ajan paikoillaan eli ainoa mitä koiralle sai kertoa oli tehtävään virittely lähtöpaikalla, ja sitten käsky. Tässä Kulon suoriutuminen tästä harjoituksesta videolla.

Olipa kiva koulutuspäivä ja taas sai vaikka mitä oppia päähän! Ja oli niin viihdyttävää miettiä tokojuttuja muiden rinkiläisten kanssa, heistä monet pitkän linjan tokoilijoita :)

Muita kuulumisia lyhyesti :)

Tao on nyt ollut Kilposen Päivin hieronta-asiakkaana ja siltä on saatu rinta- ja lanneranka auki, yksi lannenikama suoristettua ja ainakin yksi lukko auki. Tämä on aikaansaanut sen, että Taosta on tullut niiiiiin notkea silakka ja ihan hurja agilityradalla! Mä olen taas vähän muuttanut ajatuksiani siitä, että mikä Tao on miehiään... Se on kamalan vahva ja sitkeä! Agilityssa mun piti saada se jarruttamaan esteelle niin, että seisoin esteen edessä rintamasuunta kohti kohtijuoksevaa Taoa. Koutsi-Tanja käski ajatella niin että mun pitäisi ajatella, että jos en saa Taoa pysähtymään, se juoksee junan alle. No, Tao olisi kyllä jäänyt aika monta kertaa junan alle (se juoksi mun ohi, hyppäsi takana olevan esteen ja vielä sen takana olevan esteen jota ei olisi kuulunut suorittaa, mutta Tao ei ollut opiskellutkaan ratapiirrosta). Tanja lietsoi mua päättäväisyyteen ja niin mä seisoin siinä tomerana muurina ja pam - Tao juoksi päin ja oli ihan ihmeissään kun mä en väistäkään häntä.

Kulokin pääsi tänään Päivin käsittelyyn. Sen takajalkavaivahan on vaan jatkunut ja jatkunut, vaikka sitä ovat tutkineet ja hoitaneet vaikka ja ketkä... Päivi tunsi, että Kulon lannerangassa kolmas lannenikama on mennyt vinoon, todennäköisesti liukastumisen tms seurauksena. Muistan että kevättalvella oli tosi pahat pääkallokelit ja Kulo liukastui muutaman kerran hurjan näköisesti, ja sen jälkeenhän nämä meidän ongelmat alkoivat tulla esille... Vinossa oleva nikama vaikuttaa selän toimintaan ja takajalan hermotukseen. Koko syksy ollaan tavallaan hoidettu siis seurausta, ei syytä. Ehkä. Tänään Päivi teki tunnin hommia Kulon selän kanssa ja nyt jännityksellä odotetaan että josko nyt koira tulisi kuntoon. :) Pitäkäähän tekin peukkuja! :)


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Rauhallista ja rentouttavaa joulua!

Tässä Taon ja Kulon jouluhenkiset videot harrastustemme parista! 






Tao ja Kulo auttoivat tänään joulusiivouksessa. Imuri herättää samanmoisia kiihkeitä tunteita kuin vesisuihkukin... ;)





vehdys

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kulolle evl1

Kävin tänään Kulon kanssa kokeilemassa uusia sääntöjä tokon evl:ssa. Tavoitteena oli hyvä ja rento yhdessä tekemisen meininki, koska edellisestä yhteisestä kisatilanteesta oli jo yli puoli vuotta aikaa, uudet liikkeet eivät tuntuneet vielä kovin varmalta, vanhat liikkeet olivat vähän päässeet leviämään ja kokonaisuuksia oli treenattu vähän.

Oikein mukava fiilis jäi siis takataskuun, kun saatiin 1-tulos, vaikka kiertohässäkkä menikin nollille.

Paikallaolot meni hyvin, istui liikuttelematta käpäliään, meni napakasti maahan suoraan, ja tuli hyvällä vauhdilla suoraan asentoon sivulle.

Ohjatussa merkille meno oli tosi kiva, siinä Kulo on ennakoinut pysähtymisen merkin taakse, mutta nyt juoksi lujaa ja pysähtyi käskystä. Nyki merkillä. Nosto nätti ja palautusvauhti ihan kiva.

Tunnarissa on ollut takki auki -mentaliteettia ja tosi rumaa hajutyöskentelyä. Tähän auttoi ihan muutamalla treenikerralla se, että laitoin yhden frolicin tunnarien lähelle mutta sitä ei saanut syödä. Tänään kokeessa hajutyöskentely kiva. Haisteli maata kun liikkuri vei kapulat, ja kuulemma pyöräytti kapulaa kerran kun tuli sivulle.

Kaukoissa teki vaihdot hyvällä tekniikalla takajalat paikoillaan pysyen, mutta etupää meni taas vähän vinoon vasemmalle ja tykkäisin jos nousisi vielä ryhdikkäämmäksi lopun perusasentoon.

Ruudussa eteenmeno oli tosi kiva, tykkäsin! Lähti suoraan ja pysähtyi napakasti. Ei ennakoinut stoppia eikä ruutua. Ruutuun lähti hyvällä asenteella, mutta saisi juosta lujempaa ihan loppuun asti. Meni vasta tokalla käskyllä maahan, epätyypillinen virhe. Sivulle seuraamaan tuloon olin tyytyväinen.

Tokassa kehässä aloitettiin kiertohässäkällä. Tässä koin vasta muutama päivä sitten oivalluksen, että silmää käyttävällä koiralla ei saisi antaa katsoa kapuloiden vientiä koska tahtoo vähän jäädä niihin kiinni, eikä sitten tee niin vauhdikasta ja suoraviivaista kartion luo juoksua kuin haluaisin. Tässä annoin epätyypillisen käsieleen samalla kun käskin istumaan, ja Kulo luki seisomisstopiksi. Käskytin istumaan. Jäin vähän analysoimaan tätä tilannetta ja toimin hätäisesti kun piti käskyttää noutamaan kapulaa. Heilautin vain hyvin pienesti ja hätäisesti kättä, Kulo meinasi lähteä oikealle mutta päättikin sitten vaihtaa lähempänä edessään olevaan kapulaan. Ollaan harjoiteltu sitä, että olen laittanut tosi sivuunkin keskilinjasta ja tästä pitäisi pystyä ottamaan kauemmainen kapula, mutta treenit eivät vielä kantaneet koetilanteeseen ja oma käsiele oli todella poikkeava treeneissä käyttämästäni.

Sitten seuraamista. Kulon seuraaminen on vähän huonontunut, kun olen arjessa "tässä"-käskyllä pyytänyt sitä esim. ohitustilanteissa kulkemaan vasemmalla puolellani "vapaammin". Olen sittemmin vaihtanut tämän siihen, että "siinä"-käskyllä pitää kulkea oikealla puolella, mutta seuruu ehti silti jo kärsiä. Kulo on alkanut vähän poikittaa ja hakea katsekontaktia. Peruuttaen seuraaminen oli huono, siinä painoi eikä lopuksi istunut. Tämän jälkeen loppuseuruun tökki kuonollaan mua jalkaan ja oli jotenkin vähän turhassa korkeassa vireessä, ei sellainen korrekti.

Luoksetulo, mun inhokkiliike, tuotti yllättäen taas kympin. Ollaan tehty kokeenomaista luoksaria tosi vähän ennakointitaipumuksen ja Kulon jalkavaivan vuoksi, lähinnä vaan läpijuoksuja ja stoppia sitten putkirallin tai kierron kautta.

Lopuksi zeta. Tässäkin seuraaminen oli tosi huonoa, vähän poikitti, tökki kuonolla... Tää on Kulon mielestä niin siistii. Tätä myöten jäävissä jäi vähän vinoon.

Tässä vielä videolla pisteet ja meidän suoritus

perjantai 4. joulukuuta 2015

Hitsinkierto

Me ollaan Kulon kans menossa piiitkästä aikaa tokokokeeseen 13.12.

Vitsit mä odotan oikeeta koemenestystä kun treenaaminenkin on ollut niin taitavaa (NOOOT!)! (Ollaan kyllä erinäisissäkin treeneissä ihmetelty, että kuinka hyvin tuo koira pystyy tajuamaan että mitä mä siltä odotan, vaikka mun toiminta on ihan niin epämääräistä kuin vain mahdollista voi olla. Toisaalta, nyt mä ymmärrän niitä jotka ajattelevat että bc-omistajat pääsevät paljon helpommalla monissa asioissa. Kyllä jotkut bc:t voivat olla helppoja harrastuskavereita ja jopa paikkailla yksinkertaisten kouluttajiensa epäpätevyyttä, epäjohdonmukaisuutta ja suoranaisia virheitä :D)

Tässä esimerkki meidän tunnaritreeneistä...:

"Ai nyt se jo juoksi sinne kapuloille. Ai se juoksikin kapuloille niin että kapularivi lenteli. Ai nyt se töykkii niitä kapuloita kuonollaan pitkin maata. Ai nyt se maistoi väärää kapulaa, voi voi. No nyt se valkkas oman! Ai nyt se pyöräytti sitä suussaan matkalla mun luo Voiiii kun se on niin söpö kun toi oikean kapulan ja pitää sitä niin innoissaan siinä, mun sivulla. Voi hellanlettas, jee! - tässä palkka sulle!"

Hitsinkiertoo on tehty niin että tötterö on mahdollisimman kaukana ja niin että Kulo välttämättä edes näe sitä, esim. punaista taustaa vasten. Tavoitteena että lähtisi vaan juoksemaan suoraan eteenpäin ja tietäisi löytävänsä tötterön jossain vaiheessa. Todellisuus, että jos ei katseella lähdössä bongaa tötteröä niin säntää ties minne. Mä juoksen varastamaan tötterön, Kulo provosoituu ja haukkuu mulle, ja osaa seuraavalla kerralla juosta heti oikein.. Koskahan sais heti kerrasta oikein? Muuten tässä liikkeessä palikat ovat yllättävän hyvällä mallilla!

Ruudun merkitöntä merkkiä ollaan tehty katseen suuntaamista harjoitellen. Aluksi ilman häiriötä naksuttelin ja ruoalla palkkasin siitä, että Kulo mun sivulla perusasennossa katsoi suoraan eteenpäin. Välillä lähetin eteenpäin nähdäkseni, että lähtikö se niinkuin hain takaa eli suoraan vai olinko naksutellut vääriä asioita. Kun tämä sujui, ruvettiin jo kolmannella treenikerralla järjestämään häiriötä sivulle, josta Kulon piti henkisesti irrottaa ja katsoa suoraan eteenpäin. Taas naksuttelin ja ruoalla palkkailin eikä Kulo joutunut tässä juoksemaan juuri lainkaan. Ja taas lähetin välillä eteen tsekatakseni suoruuden. Eteenmenopalkan olen yrittänyt piilottaa huolella. Tämä on siitä kiva treeni, että Kulon ei tarvitse juuri lainkaan juosta. Nykyään kun melkein kaikkii evl:n liikkeisiin sisältyy niin paljon juoksemista niin ihan kiva jos on joku treenitapa jossa ei tarvitse juoksuttaa...

Oon ajatellut että ruudun lähdössä on parempi kun katsoo koko ajan eteenpäin mun sivulla eikä ota katsekontaktia, niin pystyn ajoittamaan eteenmenokäskyn siihen kun katsoo suoraan eteenpäin vs jos katsoisi koko ajan mua, en tiedä minkä "kiintopisteen" päättäisi eteenmenokäskyllä ottaa... Tästä eteenmenon treenaamisesta on seurannut se, että kaikkien muiden liikkeiden alkuperusasento on huonontunut, koska Kulo ei niissäkään ota katsekontaktia muhun. Pitäisi miettiä eri käskysanat niihin liikkeidenalkuihin joissa saa katsoa eteenpäin ja niihin joissa pitää pitää katsekontakti muhun.

Ruudussa Kulolla on ollut ongelmana se, että se himmailee muutaman metrin ennen ruutua, ennakoiden stoppia. Yksi iso juttu oli se, että Kulon takajalka on paremmassa kunnossa, sen ei tarvitse enää niin varoa sitä. Mutta muutin tähän myös palkkaustyylin. Tässä on kosketusalusta ruudussa valmiina. Kun Kulo juoksee ruutuun (kosketusalustalle), juoksen palkkaamaan sen, heitän palkan Kulon yli ruudun taakse, ja vapautan palkalle. Tämä on saanut ajatusta pois musta ja kohti ruudun takaosaa. Kivaa ja helppoa.

Yksi murheenkryyni on seuraamisen peruuttaminen, joka jo alkoi näyttää hyvältä, mutta onkin nyt iloisesti levinnyt kun alettiin treenata vasemmalle käännöksiä peruuttaen... Tätä pitäisi nyt vaan päästä tekemään peilin ääreen.

Mutta eipä tämä niin vakavaa ole, vaan hauskaa puuhaa! :) Ja Kulon kanssa on niin kiva treenata kun se yrittää aina parhaansa ja kestää mun mokailut ja kestää toistoja.

Taon kanssa agility on nykyään niin siistiä! Vaikka Anu ei varmaan aina usko että mä niin ajattelen, päätellen mun huokailuista. Siinä ajatus meni varmaan sitten näin...:

"Noni, nyt mä oon valmiina ja Tao kans. Nyt tule, ja tähän mä teen niiston, no nyt se tulee sieltä... Ja sitten persjättö ja tonne putkeen... Ja voi eiii... ois pitänyt tehdä putkijarru, no nyt se meni.... uudestaan putkeen, nyt se meni vähän hankalasta kulmasta eikä tullut niin lujaa, sain sen sinne minne piti... ja sitten puomi. sitten oho se karkaskin tosta puomilta... takaisin puomille, itse asemiin... tälle hypylle, noin ja sitten se näköjään menikin jo ja hyppäsi näköjään tonkin hypyn, ai nyt se menee keinun, onpa kiva ettei pelkää tuota keinua, ai nyt se keksi että toi putki on kivasti keinun jälkeen tyrkyllä. noniin, tuus tao tänne, jaahas, se kävi tekemässä vielä ton ja ton hypyn matkalla mun luo..."

Päivi K kävi meillä aukomassa Taon rintarankaa ja kas kun Tao onkin notkea poika, sehän menee melkein kaksin kerroin.

Benson on kropaltaan paremmassa kunnossa kuin vuosiin, selkälihakset ovat kauttaaltaan pehmeät! Annan ansion Serrapeptaasi-nimiselle luontaistuotteelle, jota Benson napsii nykyään. Se on kipulääkkeen tapainen valmiste. Vaikutus näkyi Bensonilla jo muutaman päivän käytön jälkeen. Meillä on lisäksi käynyt nyt valmistuva koirahierojaopiskelija Jenni, jolla on uskomattoman hieno kyky käsitellä koiria ja jonka eteen Benson suostui käymään rennosti makuulle ja antoipa vielä hoitaa selkäänsä niin että saatiin jumeja auki. :)




maanantai 30. marraskuuta 2015

Kulolle pentuja?

Olen jo pidempään miettinyt Kulon pennuttamista. Erinäisten omassa tykönäni ja tuttavieni kanssa käytyjen pohdintojen ja selvitysten jälkeen ollaan siinä vaiheessa, että suunnitelmista taitaa tulla totta.

Yhtenä tärkeänä kriteerinä oli, että löytäisin hyvän uroksen Kulolle. Ja Joskin Kuje vaikuttaa juuri Kulolle sopivalta sulhaselta. :)

Eli jos kaikki menee hyvin ja suunnitellusti, saattaa ensi keväänä maailmaan pullahtaa pikkuisia (todennäköisesti mustavalkoisia) Kulkusia! :)

Pentuprojektin etenemistä voi seurata tämän blogin välityksellä:

PENTUBLOGIIN

tiistai 10. marraskuuta 2015

Tylsää...!!!

Mä ihan vähän vaan pari viikoa yskähtelin ja Katri veti heti hirveet ylireaktiot. Olin ihan että voisin hyvin mennä ruopiin sinne Anun Kehariryhmän tiistaiaksoihin mutta mitä vielä, ollaan oltu poissa treenihalleilta jo yli kolme viikkoo!!

Alkoi tuntua jo ihan siltä että mä oon ihan pihalla että missä mennään, niinkuin tossa agilitymaailmassa.

Kaiken pahin oli kun Katri lähti tänään hallille ILMAN MUA! Niinpä tartti keksiä jotain...

terveisin Tao

https://www.youtube.com/watch?v=RKp7Hw9XSPE

maanantai 5. lokakuuta 2015

Videopläjäys kollieiden viikosta

Tässä vähän elävää kuvaa kaksosista. Teeman saa itse kukin päättää ;) Olisko se Tälli ja Älynväläys vai Nuija ja Kolliet? ;)

Eka osuus on Kulon treeneistä maanantain tokovalkussa. Oltiin ekaa kertaa brand new hallissamme treenaamassa, joten hyödynsin tilanteen tekemällä kokeenomaisen treenin. Kulo tuntui vaisulta, mutta videolla kyllä näyttää aikas iloiselta. Taisin vain minä olla vaisu ja liian iloton. 

Peruuttaminen alkaa toimia ihan ok, mutta olipas vaikeaa erottaa suunnat, siis itsellä, että kumpaan suuntaan pitää kääntyä kun käsketään kääntyä vasemmalle. Ohjatussa työn alla on ollut Kulon ennakointi merkin stopille. Olen ennakointia pahentanut koetilanteissa pysäyttämällä sen vielä aikaisemmin niin, että ei näyttäisi että se pysähtyy itse. Tätä on lähdetty purkamaan Maijun ohjeilla niin, että kierrätän Kuloa merkin ympäri ja vain jos pysäytän sen niin saa stopata, muussa tapauksessa juoksee takaisin mun luo vauhtipalkalle. Videolla näkyy meidän tyypillistä toimintaa virheen jälkeen. Mä oon toruvinani Kuloa ja Kulo on hermostuvinaan mulle :D Se räksyttää (ja samaisen Maijun ;D neuvoilla yritetään nyt vähän hillitä tuota turhan haukkumista ja itsensä haukkumalla purkamista) ja samaan aikaan häntä heiluu ja se yrittää pompata pussaamaan. Zetassa istumiseen on tullut vauhtia kun istumista on nyt kaikissa yhteyksissä treenattu varmemmaksi, samaan aikaan maahanmeno on huonontunut kun Kulo vähän jotenkin sekottaa sitä istumiseen. 

Taon kanssa kokeiltiin torstaina samaa rataa, jota tapailtiin tiistain Anun aksatreeneissä. Olen ylpeä siitä, kuinka hienosti Tao hakee pujottelun alun. Videolla ei näy kovin selvästi, mutta matkan varrella on ansahyppy ja ansaputki ja niiden välistä pitää hakea kepeille. A:n jälkeisessä tilanteessa näkyy meidän tyypillinen haaste, Tao irtoaa ja mielellään hakee vähän kauempanakin olevan esteen jolle se oli päässyt aikaisemmilla kerroilla karkaamaan kun yritin ohjata tämän kohdan linjaamalla (ei vastakäännöksellä) ja rintamasuuntani oli liian pitkään kyseiselle esteelle. Olen innoissani siitä, että meillä on tosi haastavia ratoja hallilla! Luulen että alkuun päästään vain muutama este kerrallaan, mutta ehkä jo keväällä aletaan päästä pidempääkin pätkää? :) Samalla kehittyy se, että Tao kuuntelee entistä tarkemmin mua.

Lauantaina molemmat colliet pääsivät paimentamaan. 

Taon video on kuvattu ekasta kierroksesta, jossa ei vielä treenattu oikeastaan mitään vaan vain katsottiin että kuinka koira toimii lampailla pitkän tauon jälkeen. Taon kanssa viime kerrasta onkin vierähtänyt jo vuosi. Tao on lampailla rauhallinen ja älykäs (ainakin siltä musta tuntuu :D se osaa säädellä etäisyyttään lampaisiin niin ettei se juoksuta niitä mun ohi) ja sen kanssa päästiin tämän ekan kierroksen jälkeen tekemään kaarroksia niin että otettiin etäisyyttä lisää. Taon kanssa ei kauan kestäisi saada se perusratavalmiuteen ja olisipa se varmaan aika oiva kaveri tilalle hommiin :) 

Kulo oli ottanut taas ison loikan paimennuksen saralla. Se tarjosi katsekontaktia mulle ekan setin alussa pari kertaa, mutta totesi sitten että lampaat on niin paljon mielenkiintoisempia. Aluksi Kulo meni herkästi saalisvietille juoksuttaen lampaita, etenkin jos sai yhden erilleen, ja hampaatkin naksahtivat ilmassa lähellä lampaiden persausta. Se on kuitenkin kiihkeydestään huolimatta niin nöyrä että totteli silti mun käskyjä ja aika nopeasti se rupesi vain itselleen tekemisen sijaan ymmärtämään, että sen täytyy tehdä töitä mulle ja kun koko ajan kontrolloin sen tekemistä, se alkoi toimia aika mukavasti. Kulon kanssa treenien sisältö oli vauhdin ottaminen kontrolliin, maltin lisääminen ja kaaren kasvattaminen. Kulo mielellään juoksisi liian läheltä lampaita, mutta vastasi hyvin kaaren kasvattamistreeniin. Toinen puoli oli sille selkeästi vaikeampi.

Tanjalle olen jo ihan "muutaman" kerran sanonutkin, mutta sanottakoon vielä kerran: kiitos mahtavista koirista, olen niin ylpeä ja onnellinen niistä! :)

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Agilityn ratatreenejä

Oltiin lauantaina tuuraamassa aluevalkun treeneissä. Kouluttajana Tero S.

Alkuun 35-esteinen rata tuntui vaikealta muistaa. Onneksi käytiin sitä oikein ajan kanssa läpi porukalla, Teron selittäessä että miten koiran linjan tulisi missäkin kohdassa mennä. Tero piirsi hiekkaan havainnollistavia viivoja. Jo heti rataantutustuessa kävi selväksi, että tänään saisi juosta. Sen Terolle sanoinkin, että mulla on huono tapa himmailla ja hipsutella ja haluaisin oppia juoksemaan ja ohjaamaan juostessa. Lisäksi annettiin kielto tehdä vastakäännöksiä (mun lemppariohjausliike :D)

Rata näytti tältä:



Alkuun yritettiin yhteislähtöä Taon kanssa, mutta se on lähdöissä niin kuuma että rynnii ja tiputtaa herkästi riman. Tähän toimi paremmin meille tuttu tapa, jossa mä sijoitun jonnekin (tässä tapauksessa esteiden 1 ja 2 välimaastoon) ja olen Taolle lähtöluvan antaessani liikkumatta.

Puomin jälkeen Taolle ei riittänyt pelkkä linjaus putken vasempaan suuhun (se puski tässä vaiheessa vielä aika lailla omia reittejään), vaan kohta vaati puolivalssin.

5-esteellä oli tärkeää, että valssi oli valmiina kun koira lähestyi ponnistuskohtaa, koska tässä koira piti saada tiukasti linjattua 6-esteelle (6-esteen jälkeistä jatkoa ajatellen). Tao rynni tässäkin niin että se kaarrotti pitkän lenkin 5-esteen jälkeen. Tällä esteellä tehtiin erilaisia harjoitteita niin, että saatiin Tao paremmin kuulolle ennen ponnistusta ja esteen jälkeen kääntymään tiukasti. Tässä kohtaa tuli mieleen ajatus, että onneksi päästiin pois ykkösistä, ja ei kiitos meille enää sellaisia suoraviivaisia paahtamisratoja jotka ruokkivat peuranpoikaseni pitkiä laakahyppyjä. Nyt koiraa kuulolle ja jarrut kuntoon!

6-esteeltä oli tärkeää päästä hyvissä ajoin 7-esteelle niistoon. Tero neuvoi jättämään takaakiertoon lähettämisen pois ja menemään vaan riman yli kurkottamaan niistoasentoon. Tässä kohdassa ei kyllä takaakiertoon lähettämiseen olisi ollut aikaakaan ja olisi ollut iso riski, että koira olisi irronnut esteen takana olevaan putkeen.

Koiran pujotellessa piti kipittää koiran ohi ja ottaa riittävästi sivuetäisyyttä 9- ja 10-esteen väliin, muistaen kuitenkin pitää rintamasuunta 9-esteelle auki koska jos ysiä ei ohjannut kunnolla, koira herkästi tuli siitä ohi.

10-esteelle piti ohjata päättäväisesti ja vaatia koiralta ohjaukseen tuleminen ja tiukka käännös. Ja sitten nopeasti liikkeelle, rintamasuunta auki putkeen ja valmiiksi niistoasentoon (taas ei takaakiertoon lähettämistä vaan suoraan niistoasentoon), yllättävän hyvin ehti vaikka oli suora putki!

Koiran lähetys esteelle 13 takaakiertoon ja taas ei saanut jääd varmistelemaan vaan liikkeelle valssaten kohti estettä 14. (Tällä radalla koiralta vaadittiin, että se suoritti sille annetun tehtävän ilman ohjaajan varmistelua).

Nyt en ole varma, mutta muistelisin, että tein vastakäännöksen 14:lle saadakseni Taon tiukasti putkeen (15). Sitten jäätiin odottamaan koiraa putkesta, josta se otettiin mukaan, lähetettiin esteelle 16, tyrkkäys esteelle 17, valssi esteelle 18, rytmitys ennen estettä 19, viskileikkaus esteelle 20, tyrkkäys putkeen 21, poispäinkäännös esteelle 22 (vai valssi?) (yllättäen Tao ei edes suunnitellut karkaavansa a:lle!), takaakiertoon lähetys esteelle 23, a (24), liike ja linjaus oikealle putken suulle (25), pakkovalssi esteelle 26. Puomin jälkeisessä elämässä oli kaksi vaihtoehtoa, jäädä esteen 29 taakse (jos koiralla nopea itsenäinen puomin loppuosa), tai kuten mun mielestä oli meille nopeinta, juoksin koiran kanssa puomin loppuun, tästä oma linja kohtisuoraa keppejä ja koira poimi matkan varrelta esteen 29 ja 30. Koiran pujotellessa (31) juoksin putken vasenta puolta puoliväliin, ja koiran pujoteltua ohjasin sen tiukkaan u-käännökseen ja putkeen. 33-35 eivät vaatineet mitään ihmeempiä.

Eli, niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, me saatiin Taon kanssa tahkottua koko rata osissa läpi eli ei jääty jumiin mihinkään kohtaan pidemmäksi aikaa. Mä juoksin niin että silmissä tähdet vain vilkkui ja jalat olivat niin hapoilla että ne alkoivat olla jo hyytelönä. Aika mahtava tunne! :)


Toinen hauska rata tehtiin eilen meidän tiistain keharitreeneissä. Se oli osin norjalaisen Jan Egil Eiden, osin Hannan käsialaa. Koutsina toimi Anu.

Rata näytti tältä:


En lähtenyt kotona ratapiirrokseen tutustuessani edes miettimään ohjauskuvioita :D kaikki ajattelu meni radan muistamiseen.

Tässä radassa piti kanssa ohjata ja liikkua ja yrittää olla koiraa askel edellä. Meidän ensimmäinen kokeilu oli aika järkky, mä olin koko myöhässä ja Tao pelasteli minkä ehti.

Menin esteen 2 yläpuolelle varpaat menosuuntaan, aika lailla siihen kohtaan mihin halusin Taon tulevan. Rintamasuunta esteelle 1. Tästä liikkeelle. Keinun jälkeen oli tärkeää tehdä sen verran pitkä kaarros, että sai linjattua Taon sopivaan kulmaan kohti pujottelua. Pujotteluun mennessä vasemmalla houkutteli putki, oikealla hyppy. Paras lopputulos saatiin kun käskytin Taoa kepeille jo hyvissä ajoin ja annoin sen itsenäisesti hakea pujottelun. Pujottelun jälkeen tein persjätön hyvissä ajoin ennen muuria, siitä putkeen ja a:lle. Tein persjätön ennen a:ta mutta siinä olin myöhässä ja Tao meinasi tulla jaloille, ja puolen vaihto oli jatkoa ajatellen muutenkin vähän turha. Lähetys 9:lle, siitä koiran oli luontevaa jatkaa pituudelle jonka jälkeen se ajautui helposti takaakiertoon esteelle 11. Ennen estettä 12 pieni rytmitys, sitten 13 ja putkeen. Taon irrotessa kaukaa putkeen ehdin kipittää aika lähelle estettä 16 ja olla rintamasuunta kuvasta katsoen ylöspäin niin että sain Taon käännettyä putken jälkeen tiukasti esteella 15. Heti koiran lukittua esteen 15 tein valssin esteen 16 ja putken väliin. Ennen putkea 19 kunnon rytmitys ja taas rintamasuunta ylöspäin Taon tullessa putkesta. Takaakiertoon lähetys esteelle 21, tähän jaakotus ja esteen 22 takaakierto oikean kautta, tähän saksalainen, putkeen jonka jälkeen kierrätin esteen 24 oikean kautta, jotta Tao sai paremman kulman pujotteluun tulemiseen.

Saatiin tämäkin rata käytyä läpi useammassa pätkässä. Anulla oli lelu ja hän heitti sen Taolle aina kun näytti, että homma rupeaa lähtemään hanskasta :D Alun kaahotuksen ja kaartelun jälkeen löydettiin yhteinen sävel ja rata rullasi kivasti eikä tässä lopulta tullut edes hirveän kiire. :)

tiistai 22. syyskuuta 2015

Tao, kakkosluokkalainen!

Viime viikolla olin päättänyt että nyt on Tao saatava kakkosiin :D Ilmoittauduin kuuteen agilitystarttiin.

Maanantaina oli Tamskin kisat, tuomarina Minna Räsänen.

Eka rata rullasi tosi helposti ja saatiin siitä voittonolla. Tässä video

Tokalla radalla hätäilin, siitä 5 ja hylky, tässä video

Lauantaina kisat jatkui Takkujen kentällä. Tuomarina Johanna W. Ekalta radalta tippui rima (mun moka) ja tokalta radalta Tao lähti pujottelusta kesken kaiken (todennäköisesti tämäkin mun moka, vaikka Tao kyllä kestää normaalisti tosi rankkaakin häiriötä pujottelun aikana)

Oltiin edelleen ykkösissä.

Sunnuntaina taas Takkulaan, nyt tuomarina Petteri Kerminen.

Olin fiksusti luonut itselleni aika kovat paineet nollaradan tarpeesta ja mulla meni jännitys jalkoihin. Muuten meni ihan ok, mutta jarruttelin liikaa ennen keinua ja Tao meinasi ampaista kepeille, mutta sain kalasteltua sen sieltä ja Tao meni kilttinä keinulle hitaasti sivusta, mutta onneksi joku käpälä osui ylösmenokontaktille ja saatiin nollarata! Ja noustiin kakkosiin!! :D Ihan huikee fiilis. :)

Päästiin aloittamaan kisaura kakkosissa hypärillä (jotka eivät mitenkään oo mun lemppareita, agiradoilla saa vähän huokaista kun koira on kontaktiesteillä). Siinä radalla mä hätäilin ja unohdin Taon kahdesti, tuloksena hylky. Taon vauhdikas rata tässä videona

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kesäkuulumiset

Blogi on elellyt vähän hiljaiseloa, mutta onneksi me ei ;)

Vala, Kulo, Karma ja Tao


SM:ien jälkeen meni useampi viikko ettei koirien kanssa kuin lenkkeilty. Kulon takajalka vaivasi sitkeästi. Lepo auttoi, mutta ei tarvinnut kuin olla yksi lenkki jossa se pääsi tekemään muutaman laukkapyrähdyksen niin jalka oli jo illalla jäykkä. Tämä tilanne oli siis heinäkuun puolivälissä. Soitin fyssari Elinalle, hän oli tietenkin lomalla, mutta kuunteli ja esitti vahvan epäilyksen että Kulolla on tuossa kipeytyneessä jalassa arpikudosta, johon pitäisi saada laserhoitosarja ihan kunnon tykillä. Noita tehokkaampia laitteita on alkanut tulla mukavasti Tampereen eri eläinlääkäriasemille, joten pikaisen hintavertailun jälkeen varasin kolmen kerran hoitosarjan. Yksi käsittely kesti muutaman minuutin per jalka. Ekalla kerralla laseroitiin vain kipeä jalka, mutta kun seuraavana päivänä ihaillen tunnustelin kuinka pehmeältä se tuntui, ja kuinka rasittunut ja lihaskireä oli parempi jalka, niin jatkossa pyysin että molemmat takajalat laseroitaisiin. Tästä oli huomattava apu myös tähän parempaan jalkaan. Kolmen hoitokerran jälkeen jalka oli jo parempi, mutta ei vielä ihan priima, joten otin vielä toiset kolme hoitokertaa. Hoitoväli piteni tässä kohtaa reiluun viikkoon. Viidennen kerran jälkeen tilanne alkoi olla jo tosi hyvä, mutta käytettiin tietenkin myös kuudes jo maksettu hoito. Ja avot! - Kulon ontuminen jäi historiaan! Uskallan sanoa näin, koska siitä kun se viimeksi ontui, tulee kohta jo pari kuukautta, ja se on saanut liikkua ihan normaalisti eikä siltikään ole yhtään kipeytynyt. Ja evl:n liikkeitä on treenattu ja niissähän tulee spurtteja ja kiertoja yms paljon ja koira on silti kestänyt ne hyvin! :)

Kulon kanssa käytiin Riitan järkkäämässä (kiitos Riitta!!!) Joanna Heweltin toko-koulutuksessa, olin ekan päivän kuunteluoppilaana ja tokana päivänä Kulon kanssa. Vitsit kun tykkäsin näistä päivistä! Tuli jotain ihan uusia ajatuksia ja paljon, paljon sitä tuikitärkeää koiran suhteeseen ja motivaatioon liittyvää asiaa. Saatiin rutkasti työkaluja koulutuspakkiin niin Kulon, kuin yleisemminkin koirien kouluttamisen osalta. Joanna haastaa koiriansa kivalla tavalla yrittämään vielä enemmän, pysymään kuulolla...

Kuva Mari Lustig


Mä uskaltauduin Joannan koulutuksen jälkeen huomauttamaan Kulolle siitä, kun se pyöräyttää noutokapulaa kerran suussaan palauttaessaan sitä. Aina samassa kohtaa. Tajusin mistä se on sen oppinutkin, mutta siitä myöhemmin. Palaute oli se, että kun Kulo pyöräytti kapulaa, huokaisin oi-voi, käänsin selkäni ja lähdin kävelemään pois. Ei tarvittu kuin pari kertaa niin tämä jäi pois! Ja kun tämmöinen turha kapulan pyöräytysvaihe jäi pois, niin se mielestäni toi lisää vauhtia palautukseen kun Kulo juoksi suoraviivaisemmin sivulle. Ai mistä se pyöräytys tuli? No siitä, että mä olen tosi usein juuri tuossa kohtaa huutanut jes ja Kulo on saanut juosta vauhtipalkalle, näin se oppi kielellään työntämään kapulan edemmäs suussaan jotta saisi helposti sylkäistyä sen suustaan ulos sännätäkseen sitten palkalle. Ja joo, täytyi kouluttajan tulla Puolasta asti sanomaan se, mitä treenikaverit ovat sanoneet jo koko talven ;) Kiitos silti kärsivällisyydestänne! :)

Stoppiin saatiin treeni-idea, jonka Joanna on itse kehittänyt. Siinä koira opetetaan koskemaan maassa olevaan hihnaan käskystä. Tämän jälkeen koiraa joko a) juoksutetaan hihnan yli (naksautus heti kun etutassut osuvat hihnan jälkeiseen maahan ja vauhtipalkka), b) pysäytetään riittävän ajoissa että koira ehtii pysähtyä ennen hihnaa (palkka koiran luo) tai c) pysäytetään niin lähellä hihnaa, että koiran täytyy pysähtyä todella tehokkaasti jos aikoo ehtiä ennen hihnaa pysähtymään. Todennäköisesti ei ehdi, jolloin koiraa pyydetään koskemaan hihnaan (se palaa siis vähän matkaa kohti tulosuuntaa) ja tästä kehut mutta ei lelupalkkaa ja takaisin lähtöpaikkaan, jonka jälkeen stoppikäsky ajoissa tai läpijuoksutus, jos koira näyttää yhtään ennakoivan stoppia. Tämä on toiminut aika kivasti meillä, pitäisi vaan ehtiä enemmän tekemään ja haasteita luo se että Kulo ennakoi kovin helposti. Tätä harjoitusta kannattaa tehdä vaan hyvällä pohjalla, esim pehmeällä hiekalla.

Kuva Mari Lustig


Tunnari oli jossain kohtaa jo lähes täydellinen (koira juoksi täysillä kapuloille, haisteli siististi, palautti reippaalla laukalla pitäen kapulaa vakaalla otteella), mutta pitihän mun tietysti mennä pilaamaan se teettämällä liian haastava harjoitus. Kulo oli selviytynyt leikiten siitä, että laitoin oman kapulan hajustamattomien kapuloiden rivistä kauemmas rivin taakse nurmikkoon piiloon, ja saanut tästä lisää itseluottamusta ja draivia. Mä älypää tein niin, että heitin noutokapulan tunnaririvistön yli ja pyysin Kuloa hakemaan oman. Kulo jumitti kapulaan joka olisi ollut paljon mieluisampi hakea, ja meni epävarmaksi ja tästä on seurannut vauhdinmenetystä ja liikaa varmistelua kapuloilla. Taas opin koirastani jotain uutta, ja voisin välillä haastaa sitä vähän pehmeämmin, asteittain vaikeuttaen. Nyt ollaan jo parempaan suuntaan onneksi menossa. :)

Kulo kävi elokuun alussa paimentamassa. Sillä on kyllä mieletön edistymiskyky miettien meidän paimennustahtia. ;) Viime vuoden toukokuussa se söi lampaanpaskaa ja kyttäsi muita koiria. Loppuvuodesta se jo vähän kiinnostui ajoittain lampaistakin mutta epävarmuuttaan yritti pureksia niitä. Nyt elokuussa se lähti heti vaanien lähestymään niitä, kuitenkin järki päässä niin että pystyin päästämään sen ekaa kertaa irti. Se alkoi jo hakea tasapainopistettä! Vielä se on niin tokokoira, että se tasapainotteli sen suhteen että pitäisikö katsoa mua vai lampaita. Lokakuussa olisi tarkoitus mennä katsomaan vielä kerran lampaita tänä vuonna, ehkä sitten tulee paimennuskiintiö tältä vuodelta täyteen :D

Kuva Tanja Vahtera


Olen aloittanut Kulon kanssa myös agilitytreenit. Ollaan tehty ohjaustekniikoita 1-2 esteellä. Alkuun Kulolle oli tosi vaikeaa tajuta, että se ei olekaan koko ajan mun vasemmalla puolella, mutta jo tokalla treenikerralla se alkoi ymmärtää lajin molemminpuolisuuden. Ja sille on alkanut kehittyä kiva estefocus. Se on ketterä ja suhtautuu agilityyn intohimoisesti, haasteena on väliin semmoiset tylsät siivekkeet jotka vähän on välillä matkan varrella, mutta ne kyllä kaatuu eikä sitten enää oo edessä.

Kulo myös veti ässän hihasta ja sillä oli juoksut heinäkuun lopussa. Mulla olisi kova kiusaus teettää sillä pennut seuraavasta tai todennäköisesti sitä seuraavasta juoksusta, kun vaan keksisin sille sopivan uroksen ja muutenkin henkisesti valmistautuisin pentuprojektin haasteisiin. Saas nähdä koituuko tästä mun jahkaamisesta yhtikäs mitään.

Kulon kanssa saatiin iloisia uutisia; meidät valittiin Tamskin tokovalkkuun jossa on todella kova taso; on entisiä ja nykyisiä maajoukkuelaisia ja varamaajoukkuelaisia ja tokon valmennusrenkaassa olevia ja muuten vaan tosi päteviä tyyppejä. Suurelta osalta samoja heppuja joiden kanssa olen saanut treenata nyt jo vuoden ja oppinut niin paljon tästä mielenkiintoisesta ja koukuttavasta lajista nimeltä toko! :)

Sitten suureen sydämelliseen Taoon. Taon kanssa voitettiin lotossa ja päästiin Anu R:n aksaryhmään huippuseuraan Sirpan, Miinun, Heidin ja Anun kanssa. Viikoittainen treenaaminen on vienyt meidän yhteistyötä eteenpäin niin, että on alkanut tuntua että me tehdään tätä hommaa yhdessä ja me voidaan tehdä kokonaisia ratoja ilman katastrofia.

Ollaan käyty jokusissa kisoissa. Meidän epäonnena on ollut rimat, aina on yksi tippunut. Heinäkuun kisoissa sain kanssakisaajalta vinkin kaarteessa pitää ohjaava olkapää takana. Tämä on ollut meille tosi tehokas neuvo, koska tosiaan tämä on auttanut siihen että rimoja ei ole tippunut ollenkaan samaan malliin. Käytiin myös piirinmestiksissä joukkuekisoissa. Tao kävi niin kuumana, että mä vähän panikoin. Tein lähtöön turhan ihmisnuolen enkä väistänyt alta riittävän ajoissa pois niin että Tao tiputti riman, ja ryysäsin kohti keppejä niin että Tao ajautui ekasta välistä ohi.

Viimeisimmät kisamme olivat nyt maanantaina. Eka rata meni sujuvasti ja tuntui helpolta, tuloksena nollavoitto. Etenemä 4,84m/s. Tokalla radalla unohdin päätökseni, että en käskytä Taoa kontakteille (kiipeä-käskyllä se vain loikkaa ylösmenokontaktin yli) ja että vapautan sen tietyllä käskyllä. Taolle tuli virhe puomin ylösmenokontaktilta ja puomin jälkeen se ampaisi putken väärään päähän (vaikka mä seisoin putken suun edessä), koska olin antanut kontaktivapautuskäskyn sijaan putkeen-käskyn ja vielä liian aikaisin niin, että Tao ehti lukita putken väärän pään. Tästä tuloksena siis hylky. Ensi viikonloppuna on kaksi starttia sekä lauantaina että sunnuntaina, toivottavasti viimein pääsisimme 2-luokkaan! :)

Laitan videot radoista, niitä odotellessa, jos halua on, meidän menoa voi katsoa täältä:
Laita ajaksi 14.9.2015 ja klo 18:50:30 (A-rata) ja 20:19:00 (B-rata)

Taosta on tullut kotioloissa vähän häiritsevän innokas syli- ja seurakoira. Söpö sellainen :D

Kuva Heidi Salminen, tottistreenit Taon kanssa

Benson porskuttaa entiseen malliin, varastaa Ennin leluja, pitää Ennin puolia ulvoen lujaa jos Enni itkee. Selkä on nyt loppusyksystä ollut enemmän jumissa ja toivon että ei kehitä enempää luusilloittumia.

Kuva Mari Lustig











sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

SM-kisat

Tokon SM-kisat oli tapahtuma, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa jo useiden kuukausien ajan. Oikeus kisata Tampereella oli unelmani, jonka eteen teimme Kulon kanssa kovasti töitä Valioitumisen kanssa meinasi tulla kiire, kun Kulon juoksut peruuttivat yhden kisapaikan ja veivät toisen paikan ohi suun ja oma reissu sattui kolmannen kanssa päällekkäin. Vauvan kanssa ei ollut helppo lähteä kovin kauas, joten onneksi onnistuin saamaan kolme koepaikkaa tästä läheltä; Ylöjärveltä, tutusta Tamskin hallista Sääksjärveltä ja Lempäälän kv-karsinnoista. Ylöjärven koe osoitti treenaamisen tarpeen ja Kulon jumissa olevan selän hoitotarpeen ja tuloksena oli muutamaa pistettä ykköstuloksesta jäänyt kakkostulos, joten täytyi keksiä vielä jotain. Treenikaverien innoittamana ja anopin mahdollistamana pakkasin vauvan, (anopin :D) ja koiran autoon ja ajelimme Seinäjoen kv-karsintoihin. Ylöjärven kokeen jälkeen saimme jäljellä olevista kokeista ykköstuloksen ja molemmissa karsinnoissa sijoituimme 15 parhaan joukkoon, Kulon (varjo)valioituessa Lempäälän karsinnoissa. Näin oli osallistumisoikeus SM-kisoihin tienattu ja tunnelma oli katossa!

Valioitumisen jälkeen aloin treenata Kulon tekemiseen vauhtia ja asennetta. Se vastasikin erilaisiin kilvoitteluihin hyvin ja osoitti, ettei se oli niin kiltti tyttö kuin mitä oli aiemmin esittänyt, siitä löytyi voiton tahtoa ja asennetta! Vauhtia alkoi tulla lisää, mutta sitten Kulo alkoi huhtikuussa ontua toista takajalkaansa. Joka lenkillä se meni osan matkasta kolmijalkaisena ja minä tulin kotiin itkua pidätellen. Ortopedin tutkimuksissa, joihin menin kauhusta kankeana, Kulolla todettiin ontuman syyksi lihasperäinen vamma. Röntgenkuvissa, joita otettiin päästä hännäntyveen, koira paljastui luustoltaan priimaksi. Fyssari antoi kuntoutusohjeet ja alkoi niiden mukainen kuntoutus.

Kuntoutuksen puoliväliin sattui vielä haljenneen hampaan poisto.

Kulo oli toukokuun puolivälissä tosi hyvä aktiivisen kolmen viikon kuntoutuksen jälkeen. Christan koulutuksessa uskaltauduin kokeilemaan merkille ja ruutuun lähetystä ja ai vitsit kun koira tauosta huolimatta teki hyvällä asenteella! Eikä jalka kipeytynyt! Ajattelin että nyt se on kunnossa, ja muutaman päivän päästä menimme Hanna-Marin kanssa treenaamaan, tein Kulon kanssa mm. luoksetuloa, merkkiä, ruutua ja kierron kautta erilaisia juttuja. Kadotin treenihurmoksessani ajantajun ja kohtuuden. Sillä seurauksella, että Kulo alkoi illalla taas ontua. Taas maailma romahti. Taas treenisuunnitelmat ja toiveet menivät uusiksi. Oli pakko pitää taukoa kaikista vauhtiliikkeistä ja lenkillä nillitin koiralle kaikista juoksupyrähdyksistä niin, että meidän suhde alkoi huonontua, ei ollut enää sitä palvovaa katsetta vaan minusta oli tullut ikävä ihminen. Tunne jota vihaan.

Treeneissä yritin treenata kohtuudella tai en ollenkaan, tehtiin kaukoja, tunnaria, seuruuta ja zetaa. Lelulla leikittäminen hirvitti, koko ajan oli käsijarru päällä itsellä. Toisaalta oli kuitenkin niin kiva treenata rakkaan harrastuskaverini kanssa ja kehätreeneissä Kulo toimi hienosti, ei ottanut muista häiriötä vaikka meillä pyöri neljä kehää vieri vieressä samaan aikaan. Juoksi jopa ruutuun, vaikka viereisestä kehästä oli sinne Kulolle vieras koira karannut. 

Perjantaina leivoin raparperipiirakkaa kisoihin joukkueemme kisaevääksi. Lenkitin koirat. Olin saanut hierojalta laserlaitteen lainaan, ja olin sillä joka ilta käsitellyt Kulon edelleen kipeää jalkaa. Saisin sen kuntoon pian kun laserista  tuntui olevan iso apu. Olin menossa illalla kisapaikalle talkoilemaan ja olin sopinut yhteiskyydeistä, auton lainasta ja vauvan hoidosta. Olin intoa täynnä enkä olisi malttanut odottaa, että tulisi jo lauantai.

Soi puhelin. Tätini soitti.

Isäni oli kuollut. Ihan yllättäen, kukaan ei ollut osannut odottaa. Maailma musteni, jalat menivät alta. Ajelimme maalle lapsuudenkotiini.

Vielä olin niin pihalla, että illalla päätin käydä ilmoittamassa Kulon ja kisata sen kanssa. Kävimme kotimatkalla Teivon kautta, ja siellä kisapaikalla nurmikolla pikaisesti Kuloa leikitettyäni ja sain sen innokkaasta olemuksesta paljon lohtua. Tuntui hyvältä ja hetkeksi kaikki ikävä unohtui.

Lauantaina ajoin Kulon kanssa kisapaikalle. Olin aivan turta ja purskahtelin vähän väliä itkuun. Sääli kun kehässä ei saanut käyttää aurinkolaseja. Sen sijaan, että olisin saanut kisoista muuta mietittävää, opinkin että jännitys kohdallani lisää surun voimakkuutta. Onneksi paikalla oli ystäviä, jotka auttoivat. Hanna-Mari luotsasi meitä kehästä toiseen, sanoi minne laittaa koiran varjoon, koska alkaa viritellä sitä. Olin aika pihalla. Niin oli kyllä Kulokin. Ei me oltu yhtään samassa kuplassa. Kulo kehään mennessä katseli kaikkialle muualle kuin minuun, ja ruutuliike nollattiinkin kun Kulo yritti juosta suoraan ruutuun, jättää merkin väliin. Kaukoissa se jumitti vaihdoissa mutta sain sen lisäkäskyillä tekemään asennot. Mieheni tuli kolmanneksi viimeisen kehän kohdalla luokseni ja jotenkin hänen avullaan sain kasattua itseäni ja meidän yhteistyö Kulon kanssa parani loppua kohden. 

Saimme 2-tuloksen, en muista pisteitä sen tarkemmin muuta kuin että tosi huonot yhteispisteet. Tavallaan olin tosi iloinen siitä, että olimme tehneet kaikki liikkeet kohtuullisen oikein eikä Kulo esim. sännännyt kehästä ulos, ja että pystyimme tässä tilanteessa toimimaan näinkin hyvin. Mutta sen verran tavoitteellinen huomaan kuitenkin olevani, että päällimmäiseksi tunteeksi jäi pettymys tulokseen ja jotenkin muutenkin huono maku koko kisasta meidän kohdallamme.

Treenikavereilla meni hyvin, ja oli ihanaa seurata kolmen heistä tuloksia seuraavan päivän finaalissa! :)

Nyt Kulo on ollut aika totaalisella tokotauolla. Oma mieli on vielä edelleen niin surkea, että en halua sotkea sitä treenaamiseen, treeneissä pitäisi olla kivaa! Ja Kulo on edelleen ontunut aina ajoittain takajalkaansa, joten sillekin tekee hyvää ottaa nyt ihan rauhallisesti. Mä olen käynyt mielessäni suuria pohdintoja siitä, että mikä tässä elämässä on keskeistä ja tärkeää. Ehkä kun aika tästä vielä kuluu, mielipiteeni ja päätökseni muotoutuvat.

Sillä välin kaikille mukavaa kesää, halatkaa rakkaitanne! Koskaan ei voi tietää koska on viimeinen kerta kun näkee.

Kiitos erityisesti Hanna-Mari, Nappis, Tanja, Maiju ja moni, moni muu! <3

perjantai 22. toukokuuta 2015

Christan koulutukset

Tässä muistiinpanot vuoden takaisista Christan koulutuksista, blogiteksti jäi vähän kesken mutta onhan tässäkin jo jotain ;)

Olin Christan koulutuksissa koirakkopaikalla 13.4. ja kuunteluoppilaana 8.-9.5. Tässä muistiinpanoja Christan opeista. Jälleen kerran, minun ymmärrykseni ja muistini läpi kulkeneita. ;)

Christa aloitti koulutuksen huhtikuussa teorialuennolla. Hän korosti alussa sitä, että jokaisen pitäisi luoda omaan ajatteluun perustuva ajatusmaailma, perusta jonka päälle oma koirankoulutusfilosofia rakentuu. Tekniikkavinkkejä voi ottaa vastaan joka kouluttajalta, muuten kannattaa ottaa sellaiset vinkit, jotka sopivat omaan filosofiaan.

Arjessa luodaan suhde koiraan. Tavoitteena on molemminpuolinen luottamus ja että normielämä toimii, koiran on hanskassa, hallinnassa. Arjen kautta koira oppii tuntemaan kouluttajansa = omistajansa. Esimerkiksi omistajan sitkeyden ja periksiantamattomuuden. Tavoitteena on, että koira on muita ihmisiä/ koiria kohtaan neutraali - oma omistaja on ykkönen ja koiran huomion keskipisteenä.

Jos koira jää mentaalisesti kiinni johonkin, arjessa on hyvä opetella kuinka koira oppii irrottautumaan. Tilannetta muutetaan helpommasta vaikeampaan, kriteeriä nostetaan taitojen kertyessä.

Omistajan mustavalkoisuus on tärkeää niin normielämässä kuin koulutuskentälläkin.

Nuoren koiran kanssa työstetään ensin perusjutut kuntoon:
- hyvä motivaatio
- hyvä asenne tekemiseen
--> ovat kaiken aa ja oo
--> intensiivistä olemista omistajan kanssa

Harjoitellaan toko-osaamisen perustaitoja:
- perusasento, seisominen, istuminen, maahanmeno, nouto
- em. taidot treenataan niin varmoiksi kuin mahdollista:
--- pa kaikista suunnista, hyvällä asenteella, aina suora perusasento ohjaajan sivulla
--- jäävät: osaa tehdä missä tahansa ohjaajan ympärillä (edessä, takana, ...), eri suunnista (kohti ohjaajaa, poispäin ohjaajasta, ..., kaikista eri vauhdeista, aina yksivaiheisesti ja nopeasti, pysyy asennoissa = stabiliteetti (pysyy asennoissa liikauttamatta varvastakaan, vaikka mikä olisi), ei mene häiriökäskyihin
-- koira tekee, olipa se ohjaajan edessä, takana tai sivuilla
-- jos koira oikeasti osaa, niin ohjaajan ei tarvitse miettiä esim. millä jalalla astuttaessa annan jäävä-käskyn

Alkuun hiotaan perusasiat kuntoon, sitten hiotaan tekniikkaa.

Palasista edetään kohti kokonaisuuksia

Häiriötreenit
- määrittele itsellesi aina se, mitä haet häiriöharjoitteella, esim.
--- kuunteleeko koira?
--- kuinka keskittynyt koira on (onko samassa kuplassa)
--- osaako koira oikeasti (pystyykö tekemään teknisesti oikein häiriöstä huolimatta)
- kun koira on hyvä ja taitava, sille tulee pientä välinpitämättömyyttä ja liiallista itsevarmuutta
--- häiriötreenillä haastetaan koiraa, että se pysyy auki

Aluksi rakennetaan taitoa ja turvallisuutta, sitten kun koirasta tulee hieman liian itsevarma ja välinpitämätön --> rikotaan
--- esim. lähetettäessä koira merkille sanotaankin koiran juostessa kohti merkkiä joku jääväkäsky, jota koiran pitää totella
- koirat ovat hyvin erilaisia; toiset tarvitsevat paljon erilaista rikkomistreeniä, toiset eivät juuri lainkaan

Palkkaus
- palkka sitten, kun koira on ohjaajaa kohtaan aktiivinen
-- eli ei palkata itse tempusta mitä koira teki, vaan aktiivisuudesta ja yhdessä olemisesta
- naksutinkoulutus
-- ei niin että naksautus -> palkka, vaan AINA sosiaalinen palkkaus ennen lelua /ruokaa

Nuori koira on tienhaarassa
- väärä valinta --> alkuun ei seurausta, myöhemmin sanotaan esim. "oho"
- oikea valinta --> naksautus, sosiaalinen palkka, lelu
--- myöhemmin: jos koira ei heti ensimmäisestä yrityksestä tee oikein ja sitä joudutaan korjaamaan, suorituksesta ei tule palkkaa vaan palkkaa tulee vain niistä suorituksista, joissa koira onnistuu heti oikein --- näin saadaan luotua koiralle vahva motivaatio tehdä heti oikein

Osaamispohjan luominen vie aikaa kuukausia, vuosia

Balanssin löytäminen
- kuinka paljon treenataan palasia, kokonaisuuksia, palkkaamattomuutta

Treeneissä ongelma?
- poimi ongelma erilleen kokonaisuudesta (liikkeestä) ja työstä se kuntoon
--- treenaa ja testaa monella eri tavalla ennenkuin laitat sen takaisin kokonaissuoritukseen, muuten kokonaisuus kärsii
- ongelma  työstetään pois tiheällä täsmätreenaamisella, esim. 3krt/pvä --> paljon lyhyitä toistoja
- kun ongelma työstetty, heti perään motivaatiotreeniä


Toko
- vaatii todella paljon suunnitelmallista työtä
- täytyy olla tyytyväinen siihen mikä menee hyvin, mutta koko ajan olla nöyrä eli nähdä kehitystarpeet, muuten kehitys pysähtyy

Tavoite
- 10-16 liikettä evl:ssä - joiden aikana sekä koira että ohjaaja voivat hyvin.
- Hyväksyttävä se, että kisatilanteessa koira ei koskaan pysty treenitasoon, tämän vuoksi treeneissä tason oltava todella hyvä!
- kokonaisuus ratkaisee!:
--- mikä on liikkeen kaikista tärkein juttu? -- työstä sitä / niitä
--- se että joku pikkuyksityiskohta joka liikkeessä toimii, on fine, mutta kokonaisuus ratkaisee
- tottelevaisuuskoulutus pitäisi rakentaa niin, että se on molempien mielestä todella kivaa! Osaava koira on rento, iloinen, antaa itsestään

Luoksarin banaanin korjaaminen
- sivulletulot ohjaajan takaa kiertäen tai suoraan sivulle niin että käsky annetaan ihan viime tippaan, niin ettei koira pysty ennakoimaan että tuleeko ohjaajan takaakiertokäsky vai suoraan sivulletulokäsky
- käsikosketus -- koira suoraan käsikosketukseen ja siitä pyörähtämällä sivulle
- kosketusalusta??

Liian kuuma koira, liian suuri palkanodotus
- treenin alussa 5min leikkiä
- tämän jälkeen 5-7min rentoa kävelyä
- yhdessä viedään lelu pois
- teetetään alkuun helppoja liikkeitä, jotka koira varmasti osaa
- lopuksi käydään yhdessä hakemassa lelu ja koira saa lelupalkkauksen
--- rakennetaan koira toimimaan treenitilanteessa optimivireessä

Koira odottaa liikaa palkkaa, ei keskity itse suoritukseen
- puretaan pois:
-- koira istumaan
-- lelu maahan
-- kutsutaan koira sivulle (tai tekemään jotain muuta) -- koiran pitää pystyä luopumaan lelusta ja tehdä teknisesti laadukas ja nopea suoritus ajattelematta lelua
---- tarvittaessa vedä koira pannasta oikeaan kohtaan
--- aina puhu samalla kun korjaat, koska hiljaisuus tarkoittaa onnistunutta suoritusta (vrt. koetilannetta, jossa et voi kehua koiraa kesken suorituksen)

Koiran etutassut ovat levottomat, teputtaa
- mieti kriteeri tarkaksi
- treenaa alkuun vain niin, että koira on edessäsi jolloin näet suorituksen
-- treenaa niin että koira osaa tehdä teknisesti taitavat stopit eri puolilla
- treenaa jäävissä pysyminen varmaksi, esim. koiran käsketään seistä paikoillaan
--- aiheutetaan häiriötä, esim. ohjaaja konttaa koiran ympäri, käy koiran taakse istumaan, taputtaa maata, heittelee lelua koiran yli/alta, appari aiheuttaa häiriötä,
--- opetetaan koira tassuillaan suorastaan liimautumaan maahan: tönää/vedä koiraa pannasta -- jos siirtää etutassua -- oho! -- siirrä tassu takaisin ---- koira keskittyy pistämään vastaan pitäen jalat paikoillaan

torstai 14. toukokuuta 2015

C:n koulutuksessa

Vietettiin tänään koko päivä Kulon kanssa Christan koulutuksessa, olipa antoisaa!

Alle olen koonnut treenivinkkejä, joita tänään näin. Osa oli meille, osa muille.

KISANOMAINEN TREENAAMINEN
- Pidä kiinni samoista kriteereistä, kuin palasia treenatessa, muuten koira oppii että osa-aluetreeneissä on tiukemmat kriteerit ja kokonaisuuksia treenatessa löysemmät ja tekee huonommin myös kokeessa
- C treenaa paljon niin, että palkkaa liikkeiden välissä, koska koiran motivaation ylläpitäminen on keskeistä (tosin tässä on koirakohtaisia eroja, toisen koiran kanssa täytyy tehdä pidempää palkatonta treeniä jotta saa koiraa laskettua)
- Voi esim. tehdä niin, että tekee treenin alussa kokonaisuuksia ja lopussa palasia, jolloin koiralla on oletusarvo tulevaan tiheämpään palkkaukseen, tai työstää aluksi palasia (esim. muistuttelee kriteeristä kiinnipitämisestä tai hakee draivia) ja tekee sitten kokonaisuuksia - jälleen koirakohtaista!
- Yritä saada virheet tapahtumaan palasissa
- Yritä saada kokonaisuuksiin intensiivisyys (tekniikka työstetään palasissa, ei kokonaisuuksissa)

LUOKSETULO
- Maahanmeno: tässä kaksi kriteeriä jotka pitää miettiä: a) luoksetulon vauhti ja b) maahanmeno toteutus (reaktionopeus ja maahanmenotekniikka)
--- Pidä kiinni kriteeristä b) kunnes alkaa toimia, jonka jälkeen voi alkaa kiristää ruuvia (lisää matkaa, vauhtia)
- Fokus ohjaajaan stopin jälkeen: palkka tulee ohjaajalta (jonka luokse saa juosta / joka heittää tai tuo palkan / ohjaajan kierron jälkeen takapalkalle)
- Jos koira ennakoi stoppia a) odota että se nostaa vauhtia ja sitten stoppaa se b) ota koira sivulle ja kehut mutta ei palkkaa

OHJATTU NOUTO
- Koira haastavissa tilanteissa kaartoi helposti keskimmäiselle kapulalle, jos esim. reunakapula oli lähellä yleisöä tai koira ei nähnyt sitä merkiltä lähdettyään
--- Opetetaan koiralle, että tietystä (kisanomaiset etäisyydet) kohdasta reunakapula aina löytyy: Heti kun näet koirasta että se on tehnyt päätöksen lähteä keskikapulalle, pysäytä se ja voivotellen käy näyttämässä sille missä reunakapula on. Vie koira merkille, ja sitten uusi yritys. Jos koira nyt tuo kapulan, kehut mutta ei palkkaa, sitten liike alusta ja jos koira nyt onnistuu niin kunnon palkka
--- Älä anna periksi vaikka aluksi näyttäisi olevan vähän vaikeaa. Vauhti saattaa hetkellisesti hidastua mutta kun koira hoksaa harjoituksen jujun, vauhti palaa takaisin ja koira saa lisää itsevarmuutta ja osaamista
- Tapoja lisätä haastetta:
--- Kapula ihan ihmisjoukon jalkojen juuressa
--- Kapula jonkun esineen takana
--- Ihminen istuu matkan varrella
--- Noudettava kapula on jo valmiina paikalla (koira ei näe sen vientiä), viedään keski- ja toinen sivukapula (hetsaten)
- Merkiltä voi tehdä pelkkiä kaartoja kapuloille (eli ei merkille lähetystä), jolloin saadaan paljon palkattua ja vahvistettua kaartoja ja valintoja nostaa oikea kapula

RUUTU
- Tavoite: Koira kantaa vastuun ruudussa oikeaan paikkaan osumisesta ja joka suorituksella etenee ruudun sijainnin mukaan
--- siirretään jokaisen onnistuneen toiston jälkeen ruutua pari metriä kauemmas/lähemmäs. Jos koira jää liian eteen, huomautus ja korjataan koira oikeaan kohtaan. Sitten uusi toisto ja kun tekee oikein, palkka. Tämän jälkeen siirretään taas ruutua. Muista pitää kiinni kriteeristä - liian eteen ruudun sisällä ei saa jäädä. C ei moittisi jos koira juoksee ruudun takareunalle
- Tavoite: Koira motivoituneemmaksi ruutuun.
--- lelu 5m maahan vähän sivuun ennen ruutua, koiran pitää juosta lelun ohi ruutuun -> Koira sulkee häiriöt ulos mielestään ja painaa ruutuun
- Ongelma: Koira haistelee ruudussa.
--- Keino: opeta että haistelu ei ole ok: Nameja kentälle, kutsu koira ja pyydä se menemään maahan kohtaan jossa on nameja. Odota, kun koira haistelee nameja, huomautus. Kun ymmärtää harjoituksen jujun, laita namit ruutuun jossa ei myöskään saa haistella

ZETA
- Mukaanlähdöt
--- kävele koiran ohi äläkä ota seuraamiseen / kävele koiran ohi ja sitten kutsu seuraamiseen / kutsu koira seuraamiseen jo ennen kuin olet kohdalla

LIIKKEESTÄ ISTUMINEN (Nopeutta)
- niin että itse peruutat jolloin pystyt tarkkailemaan kriteerissä pysymistä
- koske koiraa kevyesti taakse samalla kun annat käskyn
- pökkäise koiraa oikealla jalalla vasemman takaa kevyesti samalla kun annat käskyn


HIDAS SEURUU
- Ongelma: koiran paikka seilaa, koira istuu herkästi
--- Ratkaisu: Seurata koiraa rappusia niin, että koiran tulee pysyä vasemman jalan kohdalla, esim. kun otat askelen oikealla jalalla niin koiran tulee pysyä paikoillaan vasemman jalan kohdalla. Rappusissa seurauttaminen ehkäisee koiran istumista, ja siinä on helpompi osoittaa koiralle jos se on tehnyt virheen (astuen liian aikaisin rappusen alas)
--- Koiralle tulisi opettaa, että kun ohjaajan jalat eivät ole vierekkäin, ei saa istua vaan kannattaa pysyä seisomassa

TUNNARI (Kulo)
- Ongelma: koira menee kapuloille "takki auki", jos ei löydä omaa, alkaa nostella vääriä ja saattaa napata väärän, ja palauttaessa pureskelee kapulaa
--- Ratkaisu: Treenataan haistelutyöskentelyä ja kapulan nätisti tuomista erillisinä asioina
--- Kapulan tuominen pureskelematta: Tunnarikapula suussa teetetään koiralla erilaisia asioita, se saa esim. juosta kapula suussa, kiertää, tehdä kaukoja, hyppiä kiveltä toiselle jne. Sellaisia juttuja, joissa ohjaaja pystyy koko ajan seuraamaan sen suuta. Heti jos tulee pureskelua, pahoitellaan ja otetaan kapula pois. Myöhemmin pidetään kiinni pureskelemattomuuskriteeristä myös kokonaisuuksissa
--- Haistelu: Tehdään erilaisia haastetunnareita pysyen itse lähellä kapuloita niin, että pystytään huomauttamaan jos koira nostaa väärää kapulaa tai ottaa oman suuhun ja pudottaa sen
a) kapulat lähellä toisiaan (pitkittäin kiinni, sivusuunnassa väliä 1-2cm)
b) kapuloita ristikkäin (pitää joko tarttua tarkasti omaan tai saa kuonolla työntää väärän pois oman päältä, mutta ei saa nostaa väärää suulla)
c) erilaisia muodostelmia
d) leluja, ruokaa yms kapuloiden joukossa (ei saa syödä ruokaa)
e) appari heittelee lisää kapuloita
f) oma on vähän piilossa sivummalla
--- Tärkeää on puuttua oikea-aikaisesti, jos koira tekee haistellessa virheen! (Neutraali huomautus ja tekeminen keskeytyy)

KAUKOKÄSKYT
- Päätä millainen kriteeri on missäkin vaihdossa, ja pidä kriteeristä kiinni (älä hyväksy huonoja!). Teetä aluksi lähellä
- Alkuun tekniikka kuntoon, sitten voima vaihtoihin
- Esim. niin että lähetetään koira kiertoon, pysäytetään se, kaukovaihtoja, takaisin kiertoon, pysäytys, vaihdot jne

STOPIT POISPÄIN
- Heitä lelu koiralle, saa hakea sen. Heitä lelu uudelleen, pysäytä koira matkalla, palkkaa itselläsi olevalla lelulla. Tarvittaessa heitä vinkulelu maahan samalla kun annat stoppikäskyn.



keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Ei koiraa karvoihin katsominen?

Kulon kanssa ollaan kohta kuukauden verran tehty ravilenkkejä, venytelty, vältetty äkkipyrähdyksiä, se on syönyt kipulääke- ja lihasrelaksanttikuurin, käynyt fyssarilla ja osteopaattisessa käsittelyssä. Tällä hetkellä tilanne on se, että ravi näyttää jo mun silmään hyvältä (ja Kulo on oppinut ravaamaan peitsaamisen sijaan!), saa tehdä omaehtoisia siirtymiä laukkaan, mutta jalka on vielä varmaan jkv arka koska Kulo keventää sitä hidastaessaan laukasta raviin. Eli hissutellaan hissutellaan edelleen, mutta suunta on ylös- ja eteenpäin! :)

Jo maaliskuussa kyselin tutuilta että mistä karvamuutos molemmin puolin takajaloissa saattaisi johtua, karva oli elottoman ja kuolleen näköistä:

 Nyt kuntoutuksen edetessä karva on muuttunut kiiltäväksi alueen verenkierron parannuttua:

Kulon kanssa ollaan tosiaan treenattu nyt aika vähän, lähinnä kaukoja, seuraamista ja jääviä. Maanantaina Riitta K järkkäsi meille ison nurmialueen Ikaalisista, ja porukalla virittelimme sinne kaksi kehää ja teimme evl-liikkeet sm-järjestyksessä (kuvat Jenny Söderlund). Oli todella hyödyllistä treenata kahdessa kehässä vieraassa paikassa samaan aikaan!:

Paikkamakuu


Kulolle oli vaikeaa keskittyä kaukoihin kun Ihme teki takana ohjattua


Tunnarissa ei häiriöt haitanneet pahemmin!

Näihin kisanomaisiin treeneihin pyritään nyt mahdollisuuksien mukaan osallistumaan, ja huomenna on Christan koulutus. Ai niin, Kulolla oli välihammas katkennut pahannäköisesti joten se poistettiin viikko sitten, siitäkin ollaan toipumassa! Nämä keväät tuntuu olevan Kulo-paralle vähän sellaista toipumisen aikaa... Toivotaan että ensi keväänä epäonni katkeaa!

Taon kanssa käytiin viime viikolla agilitykisoissa juoksemassa kaksi starttia. Agilityrata tuntui tosi kivalta, tehtiin yhteistyötä ja ohjasin suunnitelmani mukaisesti, valitettavasti yksi rima tuli alas. Ja teinhän mä siinäkin jotain hölmöä, käskytin kaikille kontaktiesteille kiipeä-käskyn sijaan ota-käskyllä, joka tarkoittaa Taolle että muista pysähtyä alastulokontaktille. Tao oli selvästi vähän kummissaan ja meni kontaktiesteet vähän rauhallisesti, eipähän tosin tullut niistä ylösmenokontaktivirheita. ;)

Hyppäriradalla oli vaikea kohta, ja rata tuntui muutenkin haastavalta kun mineistäkään ei yksikään tehnyt 0-tulosta. Olin ihan että ei tuu mitään, en saa tuota höyrypäätä pidettyä hallinnassa kaikkien niiden ihanien tarjolla olevien hyppyjen lomassa! Yllättäen siinä kävikin niin, että sain ohjattua alun ja sen vaikean kohdan tosi hyvin ja helpon tuntuisesti. Olin itsekin ihan yllättynyt. Tietenkin tämän jälkeen oma ote vähän herpaantui ja Tao ampasi yhdeltä hypyltä kohti putkea, josta sain kuitenkin karjaistua sen takaisin :D mutta itsevarmuuteni oli mennyt, ja sen sijaan että olisin rauhallisesti näyttänyt Taolle tiukahkolla kaarella olevat hypyt, hätäilin eteenpäin, unohdin katsoa koiraa, ja Tao tuli mun perääni jättäen yhden hypyn tekemättä. En jaksanut korjata tätä vaan tehtiin rata loppuun, joten tuloksena hylky.

Mutta erittäin kiva kisakokemus jäi ja olen Taoon niin tyytyväinen! :)


Innostuin vähän ajatuksesta, että yrittäisin ehtiä treenaamaan Taon kanssa jälkeä ja mennä loppusyksystä kokeeseen. Ajettiin tänään jälki meidän pihassa Ennin nukkuessa, pituutta ehkä 50m, jana 3m, keppejä 7. Tao nosti jäljen hienosti janalta (siinä oli kyllä namikasa auttamassa asiaa, mutta ei ottanut takajälkeä) ja ilmaisi kaikki seitsemän keppiä. Onni on koira, jolla on hyvä muisti! :) Heidi S lupasi lähteä treenaamaan meidän kanssa tottista, odotan yhteistreenejä aina niin iloisen, kannustavan ja osaavan Heidin kanssa! :)

Bensoninkin kuulumisia. Benson kävi kanssa osteopaatilla ja sen vino lantio oikaistiin. Eron näki heti Bensonin seisoma-asennossa. Benson on ollut hyvin aktiivisena mukana arjen touhuissa, nukkunut kainalossa, saunonut, lenkkeillyt, kyläillyt mukana ja tehnyt jotain pieniä temppuja ja jumppaa. Se on kyllä aina mun erityinen sydänkäpynen omine juttuineen <3

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Toipilas.

Meillä oli vähän tummia pilviä taivaalla, kun Kulo alkoi vajaa pari viikkoa sitten ontua lenkillä vasenta takajalkaansa. Se kalautti ko jalan polven viime kesänä pahasti kasvimaalaatikon laudan reunaan, mutta näytti silloin aluksi toipuvan tapauksesta hyvin. Ei yhtään ulahtanut, käytti jalkaansa, mutta illalla meni kolmijalkaiseksi. En vienyt eläinlääkäriin vaan hoidin ihan konservatiivisesti. Monta viikkoa meni hyvin, sitten syksystä lähtien alkoi pikkuhiljaa liikkua epäpuhtaasti. Oli helppoa ummistaa asialta silmänsä ja keksiä vaikka mitä tekosyitä, käyttämällä koiraa hierottavana, osteopaattisessa hoidossa ja fyssarilla ostin itselleni hyvää omaatuntoa. Nyt ei enää voinut huijata itseään kun koira ei astunut jalalle.

Varasin ajan ortopedille. Aikaa odotellessa tulin lenkiltä itku kurkussa, niin kurjalta ja pelottavalta tuntui katsoa toisen koikkimista. Toppuuttelin menemään rauhallisesti. En treenannut. Odotin. Ja pelkäsin pahinta.

Ortopedin (Juha K) vastaanotolla todettiin että takajaloissa on pakaralihaksen kohdalla puolieroa. Polvessa ei löytynyt aristusta eikä rutinaa, turvotusta tms. Reiden etureiden lihaksesta löytyi kipupiste. Kuvattiin koko otus; kaularangasta hännäntyveen, polvi. Kaikki viimeisen päälle priimaa! :-) A:n lonkat, todella siisti polvi, selkärangassa oikea määrä oikeanmuotoisia nikamia, ei mitään valittamista.

Saatiin kipulääke- ja lihasrelaksanttikuuri ja aika fyssarille seuraavaksi päiväksi.

Olen Bensonin kanssa tutustunut ko ell-aseman fyssari-Marikaan ja oli selvää että varasin hänelle ajan nytkin.  Marika on juuri sellainen pilkuntarkka ihminen mistä mä tykkään, erityisesti mitä tulee koiran kuntoutusohjeisiin. Bensonin kohdalla saatiin Marikan ohjeilla ihan huikeaa edistymistä! Marika neuvoo niin tarkasti ja antaa kuvalliset ohjeet.

Kulon kanssa saatiin kuntoutusohjeet; seitsemän erilaista venytystä joita tuli tehdä kahdesti päivässä lämpimille lihaksille. Ravilenkit alkuun 20min kestoltaan, kiinnitettävä huomiota että koira ravaa suorana tai jos ravaa pidemmällä askeleella, pitää mennä molemmin puolin vinottain. Kulo oli oppinut menemään peppu vasemmalle vinossa, kantoi painon ravissa oikealla takajalalla. Sain sen suoraksi laittamalla hihnan valjaiden vasempaan laitaan.

Alkoi ravilenkit. Oli todella helppoa opettaa Kulo ravaamaan käskystä, vitsit että se on niin kiltti koira. Kuin ihmisen mieli. En lakkaa ihmettelemästä näiden kahden, Taon ja Kulon, nöyryyttä ja tottelevaisuutta.

Mutta Kulopa oli opetellut vahvan tavan, se peitsaa jos mennään vähänkään hitaampaa. Olin viikon pohjoisessa eikä mulla ollut pyörää käytössä, joten vasta tänään olen saanut tehtyä ekan lenkin riittävällä vauhdilla niin että Kulo ravasi koko lenkin. Nyt tehdään pyörälenkkiä niin että saadaan tuo tylsääkin tylsempi tapa peitsata pois ja sitten rupean pikkuhiljaa hidastamaan vauhtia niin että ravi onnistuu hitaammassakin vauhdissa. Venytykset ovat tuottaneet tulosta ja koira on jo paljon notkeampi kuin viikko sitten.

Tokon sm:iin valmistautuminen muodostui aivan erilaiseksi. Laukkaspurtit ovat tällä hetkellä jalalle pahinta mitä voi olla, ne voidaan ottaa ohjelmiin mukaan vasta toukokuun lopulla. Alkuun ravista laukalle, sitten käynnistä laukalle ja sitten pysähtymisestä laukkaan.

Olen vain niin kiitollinen ja onnellinen siitä, että mun koira on ehjä luustoltaan. Olin jo aiemminkin päättänyt että sm-kisoissa tuloksella ei ole merkitystä vaan sillä että kokemus on kiva. Nyt olen entistäkin enemmän sitä mieltä, kisoissa starttaa ohjaaja joka nauttii joka hetkestä ystävänsä kanssa kehässä kiitollisena jokaisesta terveestä hetkestä, joka saadaan yhdessä viettää!

Ps. Tarinan opetus: Tsekkauta ongelmat heti, älä lakaise niitä maton alle. Arvosta terveyttä!

Hyvää kevättä kaikille!! :)

Ps. Taolaisen kanssa agility kulkee ja kun saadaan ylösnousukontaktit paremmalle mallille niin lähdetään kisaamaan! Benson on voinut hyvin; sen selkälihakset tuntuvat pehmeiltä ja se venyttelee takajalkojaan paremmin kuin koskaan. Viikon päästä kuullaan osteopaatin mielipide, toivottavasti jakaa mun hyvän mielen puudelssonin kunnosta :-)

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Rytmitysseminaari

Oltiin perjantaina Outi H:n pitämässä rytmitysseminaarissa. Olin odottanut tätä koulutusta kuin lapsi joulua, koska toivoin sen antavan minulle työkaluja itselleni niin vieraaseen rytmittämiseen. Välillä oli jo sellainen olo, että tajusin tuota rytmittämistä, mutta viime aikoina on ollut sellainen tunne että miksi kukaan, joka on jatkuvasti myöhässä ja jäljessä, vielä vapaaehtoisesti hidastelisi radalla? :-D Tao on ollut aika lennokkaalla tuulella eikä ihan hirveän nopeasti reagoi noihin mun rytmityksiin, tai tosiasia taitaa olla että jos teen ne oikeaan kohtaan niin kyllä ne toimii.. Mutta koulutuksen antiin!

Aluksi Outi puhui rytmityksen teoriaa. Rytmitys on omalla temponmuutoksella koiralle annettua tietoa. Outi liittää rytmitykseen ajoituksen ja temponmuutoksen lisäksi suunnan rytmityksen jälkeen.

Ajoitus:
- opettele tietämään, montako laukka-askelta koirasi ottaa mihinkäkin esteväliin. Rytmitys ajoitetaan hyppyä valmistelevalle laukka-askeleelle, eli rytmitys silloin kun koira on ponnistamassa vain häiritsee koiraa esteellä

Temponmuutos:
- temponmuutos niin voimakkaasti, että sillä saadaan haluttu vaikutus. Ts joissain paikoissa riittää pienempi ja joissakin tarvitaan enemmän tehoa, esim. juostaan lujaa johonkin kohtaan ja pysähdytään reipashenkisesti siihen

Suunta:
- rytmityksen jälkeen pitäisi miettiä oman liikkeen suunta. Outi kehoitti arvioimaan rataan tutustuessa että mihin koira esteen jälkeen laskeutuu, ja millainen linja sen pitäisi ottaa tehdäkseen optimaalisen lähestymisen seuraavalle esteelle. Oman linjan rytmityksen jälkeen tulisi olla samassa kulmassa eli ylllätys yllätys, jos itse valut rytmityksen jälkeen, koirasikin valuu.

Mieti mihin kohtaan tarvitset rytmitystä, ts voisiko ko kohdassa olla joku tehokkaampi tapa, esim. vastakäännöksen käyttäminen.

Alkuun tehtiin kolme tekniikkaharjoitusta. Ne meni meillä tosi hyvin, mä onnistuin ajoituksessa yms. ja Tao teki todella tiukat kaarteet ja tuli hyvin ohjaukseen.

Sitten tehtiin rataa. Se ei enää ollutkaan kovin helppoa, koska mulla alkoi kunto loppua kesken ja ohjasin vähän sinne päin. Mun pitäisi vaatia Taolta sitä, että se esteen jälkeen tulisi tiukasti mukaan. Herra Peura käy mielellään flänkkäämässä vähän kauempanakin olevat esteet.

Tältä se meno näytti:

Video 1: ennen keppejä piti saada koira käännettyä n 90 astetta vasemmalle kepeille. Tässä vähän töksö ohjaus multa, mutta ongelmia oli etten meinannut saada kulmattua Taoa riittävän jyrkästi ja se ajautui toiseen keppiväliin. Tässä piti erityisesti miettiä sitä rytmityksen jälkeistä omaa liikkeen suuntaa. Sitten juostiin melkein koko kenttää vauhdilla ympäri, kunnes kulmassa koira pitikin esteen jälkeen saada tiukasti mukaan. Tao teki nurkassa olevan ansaesteen ja harjoitus loppui siihen.

Video

Video 2: Saatiin edellinen kohta tehtyä, rataa jatkettua mutta A:n jälkeen tein puutteellisen rytmityksen ja vielä kun oma liike Taon tullessa putkesta jatkui taaksepäin, Tao poimi ansaesteen. Piti mennä putkelta kepeille.

Video

maanantai 16. maaliskuuta 2015

TK4! :)

Osallistuimme Kulon kanssa lauantaina Lempäälän tokon maajoukkuekarsintoihin.

Tuomareina olivat Riitta Räsänen ja Ralf Björklund. Koirakoita oli 34.

Vuoronumerot arvottiin taas ilmoittautuessa, meille arpaonni soi numeron 31. Paikallaolot olivat lopuksi, joten Kulo sai odotella autossa muutaman tunnin ennen toimiin pääsemistä. Mulla oli kaverin 5-kuinen pentu viikon hoidossa, harjoittelimme pennun kanssa hallissa käyttäymistä ja lenkitin koiria välillä. Ja jännitin treenikavereiden puolesta, meitä oli meidän valkkuryhmästä viisi kisaamassa! Ja paljon tuttuja muutenkin.

Nyt kun vähän reilun kuukauden aikana tämä oli jo neljäs koe, ei paljon jännittänyt mennä kehään. Tietenkin se, että miltä koira tuntuu, on aina jännittävää kun yhteistä kisakokemusta ei vielä paljon ole. Ja se mietitytti, että kuinka Kulon tekemisen halu kestää sen, että Riitan kehässä liikkeidenvälit näyttivät aikaisemmilla koirakoilla olevan ajoittain tosi pitkät, kun Riitta kertoi kirjurilleen kommentteja ja mietti pisteitä.

Heti kehään mennessä tuntui tosi hyvältä. Kulo tuli iloisen ja luottavaisen näköisenä vieressäni ja tuli tunne, että ollaan ystävän kanssa yhdessä ja pisteistä viis, mutta meillä on kivaa.

Alla arvostelu, suluissa tuomarin kommentit

Kehä 1 / Riitta:

1. Tunnari - 7
Haisteli rumasti. Palautti laukalla, mutta mälväsi kapulaa.
(Tarkkana. Tuo oman hyvin. Puree kapulaa.)

2. Zeta - 9
(Istu ok. Alas, suora, nopea. Seiso ok. Seuraaminen hieman aaltoilevaa)

3. Ohjattu nouto - 9
Olin tosi tyytyväinen merkkiin! Nosti kapulan nätisti, mutta vielä kaipaisin lisää vauhtia liikkeeseen
(Hyvä vauhd. merkki. Nätti nosto. Hyvä vauhti mennen tullen. Lopun pa vino)

4. Kauko-ohjaus - 7
Kulolla oli oma, musta eriävä mielikuva siitä, mikä on eka asento. Eli kun käskin istumaan, niin hän nousee hyvin ylpeänä ja ryhdikkäänä seisomaan. Olin hetken että mitä ihmettä, mutta sain korjattua oikeaan asentoon vaihtoajan kuluessa ja saatiin seuraava asento oikein. Tekniikka levisi tässä korjauksessa eli peruutti istumaan, mutta lopun vaihdot meni hyvin eikä nyt mennyt kuin ihan aavistuksen verran vinoon loppuvaihtojen yhteydessä.
("peruuttaa" hieman. Ylim. asentokäsky)

Liikkeidenvälissä yritin vähän nostattaa Kuloa, mutta se on nyt valejuoksujen jälkeen ollut entistäkin kärkkäämpi haukkumaan mulle ja se räksytti ja hypähti vasten. Ihme ettei tullut keltaista korttia. Tämän jälkeen ei paljon uskaltanut nostattaa.

Kehästä 1 päästiin pienen välitilan kautta siirtymään heti kehään 2.

5. Luoksetulo - 10
Nyt oli kyllä kiltti tuomari... Varmaan ihan tasapainoinen kokonaisuus, tuli aika tasaisella vauhdilla kaikki osuudet. Stopit olisivat voineet olla paljon paremmat.

6. Seuraaminen - 9,5
Alussa Kulo oli ekan pätkän ja käännöksen oikealle tekemässä jotain ihan toista liikettä, mutta sitten onneksi kaaviossa oli pysähdys ja paikallaan käännökset oikealle ja vasemmalle, ja se skarppasi tämän jälkeen. Etukäteen jännitti että kuinka koira jaksaa melkein 3min kestäneen seuraamisen, mutta siinä oli niin lukuisia käännöksiä ja temponvaihdoksia että ehkä se oli koiran mielestä ihan mielenkiintoinen.
(Aavist vino pa askelsiirtymissä)

7. Ruutu - 8,5
Jotenkin vähän kuutamolla. Merkille lähetettäessä vilkaisi mua mennessä, ruutuun meni ihan ok mutta ennakoi taas. Ruudussa nuuski kovasti, ongelma joka putkahti nyt esille.
(Saisi mennä nop. merkille, hidast. vähän ennen ruutua, nuuski ruudussa)

8. Metalli - 10

------------------------------
Paikallaolot tehtiin niin, että makuu kehässä 1, siitä siirtyminen kehään 2 jossa istuminen.

9. Paikkamakuu - 10
10. Paikkaistu - 10

Yhteispisteet 285,5 jolla karsintojen 9. sija ja saatiin se kolmas ykkönen eli Kulosta tuli mun eka tokovalio (ilman tuota valiontitteliä, kun en ole sen kanssa vielä näytelmissä käynyt)

Matka valioksi on ollut antoisa ja kiva ja aika helppo. Innokkaan koiran kanssa, jolla on ominaisuudet kohdillaan, on ollut helppoa treenata vaan osaamista, ei ominaisuuksia. Kulo yrittää aina parhaansa ja se on oppinut matkan varrella tosi tarkaksi. Nyt jatkossa keskitytään vähän toisenlaisiin juttuihin, siitä kohta, mutta ensiksi...

On kiitosten aika!

Kiitos Tanjalle mahtavasta koirasta! Mun timantti... :)
Kiitos Pirjolle isäkoiran geenien antamisesta tähän koiraan :D
Superkiitos Marille, että uskoit koirasi mun huomaani. Kiitän sua melkein joka päivä mielessäni siitä, että sun ansiostasi mulla on näin upea koira.
Kiitos P-H nuorten koirien tokoringille - kaikki koulutukset joissa ollaan ravattu, ovat antaneet niin paljon, ja erityisesti istuttaneet mun päähäni ajatuksen siitä että mekin voitaisiin tokoilla tosi tavoitteellisesti arvokisat silmissä
Kiitos Tamsk, matka on alkanut jo tavoitteellisten tokoryhmissä treenaamisesta ja nyt tokovalkku1:een pääsy on ollut kirsikkana kakun päällä, on onnea treenata niin mielettömän osaavassa seurassa ja vielä kun apua ja neuvoa jaetaan niin mielellään
Erityiskiitos rakkaalle Henkalleni ja anopilleni Mallalle, te olette mahdollistaneet loputtomalla ymmärryksellänne ja Ennistä huolehtimisellanne sen, että aina kun mahdollista, olen voinut pakata tokokamat kassiin ja lähteä Kulon kanssa treenaamaan. Ihanaa, että ymmärrätte että loputon into lähteä treenaamaan ei ole sulaa hulluutta vaan mulle vaan niin tärkeä juttu. Ihanaa että ette pidä ihan pölhönä vaan elätte mukana näissä vaiheissa, etenkin Henkan kanssa on analysoitu monet treenit ja tiedät tokosta ja koirankouluttamisesta enemmän kuin keskivertosuomalaismies tai edes moni joka tokoa on alkanut harrastaa :D

Nyt meillä ei ole kisoja pariin kuukauteen näköpiirissä. Ihana tunne. Nyt voi vapautuneesti treenata sellaisia osa-alueita, jotka ovat jääneet kokonaisuuksien kasassa pitämisen varjoon.

Eilen oltiin Kivimäen Riitan tokokoulutuksessa, mikä tuli juuri sopivaan väliin. Riitalta sain taas niin paljon uutta pohdittavaa, onpa mahtavaa kun kouluttaja panostaa niin paljon koulutettaviin :)

Kulosta löytyy aika helposti sitä pippuria, ja nyt unohdetaan kiltin tytön rooli ja keskitytään vauhtiin ja asenteeseen.

Ajatuksia:
- noudossa vahvistetaan koiran halua ja kiirettä tulla ohjaajan luo perusasentoon.
--- palkkaus enimmäkseen sitten kun koira on tullut perusasentoon. Ei matkan varrella, koska sillä tavoin palkkaamalla saa koiran palautuksessa kuuntelemaan että koska tulee vapautussana sen sijaan, että sillä olisi ajatuksena juosta mahdollisimman nopeasti perusasentoon kapula suussa
--- asennetreeniä läheltä.
----- koiralle kapula suuhun, tönimällä poispäin rinnasta nostatetaan sitä, sitten sivulletulokäsky ja palkka kun koira sivulla
----- vauhdikasta vetoleikkiä kapulan lähellä. Kesken leikin noutokäsky ja palkka kun koira sivulla
- ruutu
---- ruudussa lelu, jolle juostaan kilpaa. Menin itse puoliväliin matkan varrelle ja ekalla kerralla sain napattua lelun juuri Kulon nenän edestä. Lällättelin ja mua alkoi ihan oikeasti naurattaa, kun Kuloa vitutti ihan suunnattomasti se että olin ehtinyt napata lelun ennen sitä :D Seuraavalla kerralla se tuli tuulispäänä täysiä loppuun asti ja sai lelun ennen mua
---- koiran ollessa merkillä, hämykäskyjä: rotta, rulla, RUUTUUN! (Kulo nykii merkillä)
- sivulletuloon asennetta
---- sivulletuloja ja seuraamista tarjoamisen kautta. Eli ei käsketä  koiraa vaan se saa itse tehdä päätöksen tulla sivulle, tästä palkka. Tätä voi hyödyntää siirtymissä ja liikkeiden aluissa; koiran on itse tarjottava perusasentoon /seuraamisen tulemista, jotta se saa tehdä liikkeen

Ylipäätään rakastan ajatusta siitä, että koira aivopestään niin että kaikki käskyt ovatkin itse asiassa sille lupa tehdä asioita. Eli sille rakennetaan niin suuri motivaatio tekemiseen että ohjaaja toppuuttelee sitä. Erityisen mielenkiintoisen tästä tekee se, että kuinka rakentaa tämä mieletön motivaatio niin että tekeminen pysyy silti teknisesti (ainakin riittävän) tarkkana ja ettei kuvioihin tule ennakointi tai äänen käyttö. Siitäkin puhuttiin Riitan kanssa, että itselle tätä koiran osaamista tehdään, ja mikä on kenellekin tärkeää. Mulle on tärkeää koiran tekemisen ilo, vaikka sitten tekniikka ei olisi ihan niin täydellisen tarkkaa. Mutta luulen, että Kulon kanssa saan molemmat. :)

Paljon olisi vielä muitakin juttuja Riitan antoisasta koulutuspäivästä, mutta pakko lopettaa.

Välitavoite, TK4, siis nyt saavutettu, mutta yhteinen matkamme Kulon kanssa on vasta aluillaan! :)