perjantai 31. elokuuta 2012

31/8/2012 Poikien treenejä videoina

Oon hinkannut merkkiä ja tunnaria, tai en tiedä voiko sitä sanoa hinkkaamiseksi kun vain pari toistia ollaan tehty illassa. Ei se määrä.. :)

Voittajaluokan liikkeissä oon huomannut, että nää on oikeasti jo paljon haastavampia koiralle. Täytyy olla tosi tarkkana ja skarppina koiran, tehdä tarkasti. Pallolla ei voi aina palkata, koska vireen noustessa tarkkuus tahtoo kärsiä. Onneksi Benson tekee töitä ruuallekin. Välillä yllätyksenä lentääkin pallo. 

Merkissä ongelmana oli merkin kiertäminen ja sen viereen pysähtyminen. Otin taas metallitölkit mukaan kuvioihin, esteeksi. Siitä se ajatus sitten lähti ja tällä mallilla ollaan nyt, seuraavaksi vaan etäisyyden kasvattamista maltilla:



Tunnaria ollaan tehty verkon kanssa, tässä ilman verkkoa. Vauhtia on aikalailla, lyö tassuilla kapulariviä, ajoittain pureskelee kapulaa, sivulletulo jää vajaaksi, mutta tähän mennessä aina tuonut oikean eli oman kapulan. Muu on sitten hienosäätöä jota treenataan osissa.. :)

Taon jälkivideo tulee tässä välissä, koska Blogger tökkii kännykällä käytettäessä tosi pahasti, videon teksti on postauksen lopussa:







Taon kanssa ollaan treenattu jälkeä, tällä viikolla metsäisemmässä maastossa johon kivat porot ovat tehneet harhajälkeä, siinä olikin pennulla tekemistä että sai seurattua jälkeä. Omasta toiminnasta tiedän että jatkossa olen itse suorempana ja edelleen pidän liinaa löysempänä, muuten kaikki vinkit ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita. :)

keskiviikko 22. elokuuta 2012

22/8/2012 Taon iltatreenailua :)

Pikkuvideonpätkä tän illan treeneistä, oli pakko laittaa tämä kun vaikka kaikki ei meekään ihan kuin Strömsössä, niin on siellä mustien korvien välissä jotain tajuttu :)

http://www.youtube.com/watch?v=GJqgIZA_CqU

tiistai 21. elokuuta 2012

21/8/2012 Tao ensimmäistä kertaa lampailla

Taolainen pääsi tänään Jumesniemeen kokeilemaan lampaiden liikuttelua:


Videolla toinen kierros lampailla, ensimmäinen on taltioitu kuvina:




Ensimmäisellä kierroksella huomasi selvästi, koska Taon päässä naksahti ja se tajusi lampaiden olevan The Thing. Oli kiva nähdä uusi puoli nuoresta koiruudestani ja nähdä sitä tekemässä jotain, mihin vuosisatojen jalostus on sitä muokannut. Miten sille tulikaan luonnostaan halu kiertää lampaiden sivulle, hidastaa vauhtia, tuijottaa tiukasti, spurtata etenevän lauman eteen (tosin tässä kohtaa emäntä liinoineen esti penikan aikeet), ihmeellinen asia nämä eläimen vaistot. :)

Kiitos Annelle ja Tanjalle treenimahdollisuudesta ja seurasta ja Ellulle kuvaamisesta ja seurasta!! :)

maanantai 20. elokuuta 2012

20/8/2012 Se on pääasia

Mentiin tänään Taon kanssa uunituoreina taveslaisina tavesin kentälle maanantai-treeneihin, treenien vetäjinä olivat tällä kertaa Outi Hermiö ja Maija Eerikäinen. Paljon tuli taas mielenkiintoisia ajatuksia ja oli mielenkiintoista seurata muiden treenejä, aiheena seuraaminen ja paikkamakuu (ja Bensonille tuttu ongelma ääntely paikkamakuussa, tosin hieman eri syystä kuin puudelilla).

Taon kanssa tein seuraamista Maijan katsoessa. Jatkossa mun pitää pitää namikäsi hieman taaempana, pidin sitä nyt liian edessä mutta oikea paikka tuntuu olevan hurjan takana. Kerroin että meillä on haasteena, että Taon takapää lähtee avautumaan vasemmalle. Tätä olen korjannut palkkaamalla sitten, kun Tao suoristaa takaosansa. Nyt saatiinkin ohje keskittyä Taon päähän! Pään ja niskan pitää olla suorana, ja tästä seuraa ettei takapäänkään pitäisi lähteä leviämään. Tao teki Maijan mukaan hyvässä vireessä hommia, tällä hetkellä virettä ei kannata enempää nostaakaan koska tekniikkaa ei ole vielä opittu. Haaveilen voimakkaasta seuraamisesta, katsotaan miten tämän haaveen kanssa käy. :)

Outin kanssa jatkettiin juttua vireestä, tarkemmin vireen nostamisesta ja laskemisesta. Outin näkemys tuntui hyvältä; koiran on pienestä pitäen opittava rauhoittumaan kentällä kun mitään ei tapahdu, mutta ohjaajan vihjeestä sen pitää pystyä nostamaan vireensä tappiin. Tästä taidosta on hyötyä monessa lajissa mutta myös arjessa.

Lisäksi Outi puhui asiasta, mikä tavallaan oli mulle jo tuttua mutta silti sain nyt uutta ymmärrystä aiheesta, nimittäin siitä että ohjaaja on passiivinen ja koira aktiivinen ja ohjaajaa aktivoiva. Tähän saatiin hyvää vinkkiä alkeisharjoitteluun ja ruvetaan sitä heti tekemäänkin. Aihe liittyy kiinteästi edelliseen asiaan vireestä.

Tämmöistä pohdintaa vireestä, jota opin toivottavasti tulevaisuudessa ymmärtämään ja säätelemään paremmin. :)

sunnuntai 19. elokuuta 2012

19/8/2012 Bensonille toinen AVO1 :)

Taas ollaan askel lähempänä TK2:sta :)

Aamulla lähtö Tallille jäi suunniteltua myöhempään ja tuli hirvee kiire. Rauhoittuminen ennen paikkamakuuta onnistui kuitenkin hyvin, istuin maassa ja Benson makasi edessäni, ekan ryhmän suorittaessa. Benson oli hajamielinen, katseli Tallin ovelle jossa porukkaa lappas (mikä on aika ärsyttävää käytöstä paikallaoloa tehtäessä!!), eikä kuullut mun ekaa käskyä joten pistevähennys tuli kaksoiskäskystä. Piilosta palatessa oli kiva nähdä puudeli hyvässä mielentilassa paikkamakuussa. :)

Omaa vuoroa odotellessa seurasin muiden suorituksia, ja kauhistuin kuinka tiukka tuomari Mauri Pehkonen oli leppoisasta ulkonäöstään huolimatta. Ajattelin että nyt ei pisteillä juhlita jos puudeli jatkaa haahuilu-linjaansa, mutta virittely ennen omaa suoritusta meni nappiin ja puudeli keskittyi kivasti.

Jostain syystä jalat oli taas niin velliä että seuraamisen pysähdyksissä ne aivan tärisivät, mutta sitten jännitys unohtui. Videolla näkyy meidän suoritus, jonka pisteet:

paikkamakuu 8
seuraaminen 9
maahanmeno 10
luoksetulo 10
seisominen 10
nouto 9
kauko 9
estehyppy 10
kokonaisvaik 10

Pisteillä heltisi ryhmän ainoa 1-tulos ja luokkavoitto. Vielä yksi 1-tulos ja sitten keskitytään täysillä voittajaluokkaan :)


torstai 16. elokuuta 2012

16/8/2012 Tunteita ja tuoksuja

Nää koiranpojat on aikamoisia veijareita, täytyy todeta. :)

Tao punki koko ajan tänään syliin ja mädäntyneeltä lihalta tuoksuvaa kuonoaan naamaani, se on tässä tosi sinnikäs. Työnsin sen pois ja aloin jo hermostua. Aikansa yritettyään se lähti hyvin loukatun näköisenä, luimussa lampsimaan reippaalla tahdilla eteistä kohden. Huikattuani sen nimen se kääntyi takaisin sellaisella nopeudella, joka kieli siitä että se oli koko ajan odottanut koska "pyytäisin anteeksi" ja kiepsahti vauhdilla syliin mädänhajuisine kuonoineen.

Benson seurasi ylivalvojan tarkkuudella ja vakavuudella joka ikisen kohdan, josta imuroin. Sille tuli tänään postissa Back On trackin minihuopa, josta se näyttää kovasti pitävän koska hakeutuu jatkuvasti sen päälle lepäämään.



Barffaus on käynnistynyt hienosti, ateriat katoavat pieneen eläimeen muutamassa sekunnissa ja kippo nuollaan putipuhtaaksi. Ruokaa ei kuitenkaan Bensonin mielestä anneta riittävästi, se on tosi nälkäisen oloinen.

Taon kanssa opin, että palkka pitää saada kohdalleen. Se oli tosi vaisu kun treenailin seuraamista aterianappuloita syötellessä, jäi ihan tylsä fiilis tästä. Muistin että mulla on jääkaapissa raakaa jauhelihaa köntti ja otin sen esiin. Kuin olisi koko koira saanut sähköiskun ja tämän jälkeen tokoilu oli todella säpäkkää! Hyvä kun ei sormiani syönyt.

Tehtiin koirien kanssa puolentoista tunnin metsälenkki Hannan ja Rommin kanssa. Kanahaukka oli kovasti kiinnostunut koirista (etenkin varmaan pienestä herkkupuudelista), katseli vähän turhan hanakasti niitä kuusen oksalta käsin. Säikähti käsientaputusta ja siirtyi muille metsästysapajille.

Niin ja ne tuoksut tulevat tämän aamun kakkasirkuksesta, jonka jo luulin olleen mennyttä aikaa (luulo ei tosin ollut vielä niin vahvalla pohjalla että oltaisiin laitettu olkkarin paksu matto lattialle).

keskiviikko 15. elokuuta 2012

15/8/2012 Puudeli raakailee

Huh hah hei, nyt kääntyi uusi sivu puudelin elämässä! Hän alkaa tästä päivästä lähtien syömään raakaruokaa. Todella, kävin tänään BarffiNetissä aloittelijan ohjauksessa ja kuulin että ruokavalion muutos tehdään kertaheitolla, jotta vatsaongelmia tulisi mahdollisimman vähän.

Saatiin hyvät ohjeet ja 10 päivän ruuat, mutta silti jännittää että osaanko mä tehdä kaiken oikein. Kun sivulauseissa sivuttiin kananmunien antamista, sisäelinpäiviä, erilaisia vitamiineja, kakan seuraamista ja luun määriä jne... Tähän asti on vaan pussista ottanut mitallisen ruokaa ja se on ollut siinä!

Mutta toisaalta hirmuisen hirmuisen kiehtova juttu, oon barffaukseen siirtymistä miettinyt jo useamman vuoden ja nyt se sitten tapahtui Bensonin kohdalla! Taolainen saa vielä puputtaa kuivaruokaansa, ensinnäkin haluan opetella barffausta aikuisella koiralla ja toisekseen meidän pitää saada isompi pakastin ja miettiä kaikki vaihtoehtoiset paikat raakaruoan hommaamiseksi ettei touhu käy liian kalliiksi.

Ruokavalio tarkastellessa tultiin siihen tulokseen Barffinetissä, että Bensonin ois hyvä saada B-vitamiinilisää, koska sillä on jatkuvasti lihasjumeja.

Yäk, keittelin äsken broilerinsydämiä makupaloiksi. Hoidan työssäni sydänvauvoja, enkä voinut olla miettimättä että niiden vauvojen sydämet on samankokoisia kuin ne joita siinä keittelin. Nyt yritän saada tätä mielikuvaa pois mielestäni... Sen sijaan jaoin sen teille, sori...

tiistai 14. elokuuta 2012

14/8/2012 Maaseutumatkailua

Kävin tänään koirien kanssa Einolan tilalla, Tao sai tutustua erilaisiin maatalon eläimiin (lammas, lehmä, vasikka, kissa, koira, kana, kani). On se vaan aika cool pentu, ei paljon aristellut vaan rennosti tassutteli uudessa paikassa. Jotain elukkaa (olikohan lehmiä, en enää varmaksi muista) piti pari kertaa haukahtaa mutta lopetti heti kun kielsin. Puudelikin oli toteuttamassa Suurta Seikkailua, johon kuului säntääminen pää kolmantena jalkana erilaisiin tilanteisiin ja sitten vasta miettiminen. Yhden kesyn lampaan perässä tassuteltiin muutama metri, se riitti lampaiden kohtaamisessa tällä kertaa.

Illalla kokeilin luoksetuloa ilman käsiapuja. Tao on ihanasti hoksannut, että tänne-käskyssä pitää tulla eteen istumaan ja painaa alakuono kiinni muhun. Hauskasti oikein venyttää kaulaansa. :)

Bensonin kanssa tehtiin pitkästä aikaa jumpat, jotka on nyt päätetty ottaa taas jokailtaiseen ohjelmistoon. Tämän jälkeen treenattiin vasemmalle sivuttain kulkemista, voittajaluokka jo kovasti houkuttelee. Vitsit kun sais Bensonin päähän mahtumaan sen ajatuksen että en mä sitä oo mihinkään hylkäämässä vaikka menisin piiloon, sillä on ihan hirveä pelko ja ilmeisen huono luottamus mun palaamiseen. Ihan kuin se olisi vain Bensonin omaa valppautta ja ansiota että se on näin kauan saanut olla mukana meidän perheessä. Pitäis varmaan alkaa töniä sitä kauemmas ettei se kotona koko ajan olisi kyljessä kiinni, tähän asti en oo oikein raaskinut tehdä sitä pienelle puudelilleni..

Aamulenkillä tein Bensonin kanssa tunnistusnoutoa kävyillä. Neljä käpyä oli rivissä, yhdessä mun tuoksu. Hyvin puudeli nuuski rivin ja toi oman kävyn. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tätä kokeiltiin, toivottavasti puudeli on luonnonlahjakkuus tässä. :)

Tässä meidän treenivideo siirtymistä vasemmalle. Tätä on muutaman kerta treenattu, nyt Benson lähti käskysanasta eikä käsiavulla liikkumaan vasemmalle. Tämän jälkeen kokeilin ottaa koiran vasemmalle puolelle ja se meni paremmin kuin lauantaina.


maanantai 13. elokuuta 2012

13/8/2012 Spondyloosikoiran elämää ja Taon treenailua

Taon kanssa tehtiin aamulla normaaleja juttuja, mitä pennun kanssa tehdään. ;) Eli nyt ei tokoiltu tai jäljestetty yhtään, vaan lähdettiin kaksistaan hihnakävelylle. Samalla harjoiteltiin sitä, että vetämättä paras (Taosta tulisi mahtava rekikoira!) ja että emäntää kannattee vilkuilla tiheästi. Käveltiin Kalevan S-marketin eteen, jossa meni paljon autoja ja ihmisiä. Autoista pentu ei välittänyt, mitä nyt yksi rekka pelotti, mutta muisti heti hakea muhun katsekontaktia ja sai siitä palkan. Ihmisiä olisi ollut ihana mennä moikkaamaan, mutta rupesi tässäkin tarjoamaan katsekontaktia. Istuskeltiin S-Marketin edessä ja katseltiin siinä maailman menoa, ihania nämä vapaapäivät. :)
 


Tämän jälkeen matka jatkui metsään lenkkipolulle. Luvassa oli vetoleikkiä nahkahihnalla (muutakaan ei ollut mukana) ja kepin heittelyä. Samalla huomasin, että viimeinenkin maitohammaskulmuri on irronnut, ja jonkun poskihampaan kohdallakin oli vain verinen kohta. Tao oli kovin mielissään tällaisesta leikkisästä lenkkeilystä, ja silmät säihkyen hyppi ympärillä. Siinä ei pyöräilijämummutkaan kiinnostanut kuin lyhyen vilkaisun verran.

Taokin opettelee manttelin pitämistä

Bensonin aamu puolestaan alkoi suihkulla (vihreä iso ruoholäiskä selästä ja kourallinen siemeniä turkista pois) ja nopealla puudelin siistimisellä. Tänään oli yksi syksyn jännimmistä päivistä, matka Piiran käsittelyyn Turkuun. Sopivasti koiralla on alla tämän vuoden surkein jakso selän ja takaosan lihasten kannalta. Onneksi Benson on taas ollut vähän parempi kuin vielä muutama päivä sitten, olen hieronut sen selkää, venytellyt sen kylkiä ja jalkoja ja se sai uuden pehmoisen pedin jolle käpertyä yöksi nukkumaan. Bensonista tunnistaa helposti milloin se voi huonommin: selkä on jatkuvasti hieman köyryssä, takajalkojen askel on lyhyempi ja töpöttävä, ei tule ilonhepuleita, koira on muutenkin vähän vakavampi ja kärttyisempi Taolle, murisee kun takajalkoihin koskee. Tällöin ollaan saatu apu hieronnasta, venyttelystä, BOT-manttelista öisin ja kipulääkekuurista (joita ei oo onneksi juuri tarvinnut antaa). Paremmassa vaiheessa puolestaan selkälinja on suora, ravi pontevaa ja kevyttä, puudelin yleisilme iloinen ja vilkas. Onneksi näitä parempia vaiheita on suurin osa ajasta.

Leena Piira oli taas niin symppis ja ihana. En tiedä oliko hän viime kerran jälkeen kirjannut, että hysteerinen omistaja itkee helposti, mutta hän oli taas tänään niin ihanan kannustava, ja mullakin pysyi silmät kuivana ja mieli hyvänä koko käynnin ajan. Bensonilla oli tullessa selkä taas ihan mutkalla (oikealle) ja sen ravi oli aika töpöttävää. Leena otti Bensonin käsittelyyn magneettipatjalle, jonka jälkeen tapahtui ihme - koira makasi rentona ja puoliunissaan koko hoidon ajan! Käsittelyn jälkeen Benson oli niin iloisen näköinen, ja venytteli etu- ja takapään kymmenkunta kertaa. Selkä oli suoristunut silminnähden ja ravissa takajalkojen askel oli pontevaa. Leenan mukaan Bensonin selän tilanne ei ollut yhtä paha kuin helmikuussa, ja koira on saanut takajalkoihin enemmän lihasta.

Leena antoi vinkkejä miten tästä eteenpäin, tavoitteena selvitä ensi talvesta mahdollisimman vähillä kipuvaiheilla (talvet kylmine liukkaine keleineen ja lumihankineen on pahimpia):
- tilaan magneettimanttelin tai kaulapannan Magnet Healthista, käyttö lisätään asteittain niin että lopulta se on aina öisin
- Benson siirtyy barffaamaan (ei punaista lihaa, paljon vihreitä kasviksia --> kuona-aineiden kertyminen jumissa oleviin lihaksiin ja niveliin vähenee)
- öljylisäksi E-EPA -öljyä (esim. Nutrolin Senior) (Viacutan enemmän ihoon ja silmiin vaikuttava öljylisä)
- Laserakupunktiohoito (ensimmäinen kerta pitäisi saada nyt kahden viikon sisään), tehokkaampi kuin tavallinen akupunktio
- Hieronnassa ei saa yhtään manipuloida spondyloosikohtaa, koska se kipeytyy todella herkästi! Alueen lihaksia saa hieroa vain kevyesti.

Mulla ei ole varaa kuskata Bensonia erikoishoitoihin lähes viikoittain, joten tavoitteena on opetella itse hoitamaan sitä mahdollisimman hyvin ja hyvällä kotihoidolla saada tilanne pysymään hallinnassa ja selän hyvät vaiheet vallitsevina.

Tässä vielä Taon iltatreenivideo, penikka oli niin intoa täynnä että jotain piti tehdä:


sunnuntai 12. elokuuta 2012

12/8/2012 Pientä edistystä :)

Mua on kyrsinyt ihan hirveesti, että kaikissa meidän tokokokeissa on tullut pistemenetyksiä ihan perusliikkeissä eli liikkeestä jäävissä (maahan, seiso). Asialle tarttis tehdä jotain, ja kaikenlaista on jo yritettykin.

Aluksi lähdin yrittämään lelulla hetsaamalla ja maahanmenosta nopeasti palkkaamalla. Ongelmaksi muodostui Bensonin kohdalla se, että se kevyenä koirana jäi herkästi kyynärpäät ilmassa odottamaan palkan lentämistä. 

Tiedän että Bensonin suoritus nopeutuu, kun se tietää mitä siltä odotetaan. Eli millä saisin kerrottua sille selvästi ja varmasti, että nyt se on tehnyt oikein?

Tätä pähkin kunnes ajattelin että kokeillaan naksutinta. Entä miten saan naksautettua kaiken muun toiminnan ohella, vieläpä vasta sitten kun kyynärpäät ovat varmasti, myös ruohikkoisella alustalla treenatessa, laskeutuneet alas asti? Onneksi naksutinta voi painaa kuka tahansa, ääni on aina sama, ja apuohjaaja löytyi läheltä.

Olen tyytyväinen edistymiseemme muutaman treenikerran jälkeen. Tänään lisättiin haastetta siten, että seurautin juosten. Appari olisi voinut naksauttaa ehkä muutaman sekunnin kymmenyksen aikaisemmin, mutta olipahan koira varmasti maassa asti ja hyvin tuntui silti homman idean poimivan. Suuri kiitos apuohjaajalle ja kuvaajalle, eli Team Murelle!!! :-D


lauantai 11. elokuuta 2012

11/8/2012 Tao 5kk :)

Tänään tuli kuluneeksi tasan 5kk siitä, kun 9 pientä mustavalkoista (tai trikkiä) pentua syntyi Rekijoella. Kylläpä se oli jännä ja hieno päivä, koko ajan oli ajatukset siellä Tanjan ja Jalliksen luona!




Tehdääs pieni välitsekkaus että mitä Taon elämään kuuluu:
- Tao on n 14,5 kiloa painava, arviolta 51cm korkea koipieläin, jonka korvat ovat välillä pystyssä, välillä lupalla tai sitten niin että toinen on pystyssä ja toinen lupalla. Jos ollaan oikein tarkkana tai innoissaan niin ne ovat aina pystyssä.
- Tao on oppinut sisäsiistiksi (nyt uskallan jo näin väittää, koska muutamaan päivään ei ole tullut vahinkoa sisälle ja mikä tärkeintä, Tao osaa nyt pyytää myös kakalle ulos)
- Vasenta yläkulmuria lukuunottamatta kulmahampaat ovat vaihtuneet, ja purenta on hyvin lievä yläpurenta
- Pissaaminen tapahtuu edelleen niin, että tupsu lasketaan kohti maata, tassut pysyvät tiukasti maassa ;) Samalla kun pissataan, katsotaan omistajaa sen näköisenä että näetkö kuinka hieno pentu olen
- Sylinkipeys on lisääntynyt kovasti, on ihanaa röhnöttää etuosa oman ihmisen sylissä ja työntää iso loppakuono kainaloon ja laittaa silmät kiinni
- On myös ihanaa paiskoa metallista ruokakippoa ympäri asuntoa, yrittää ratkoa namipullon arvotusta ja kantaa (yleensä emännän) kenkä johonkin.
- On tullut ensimmäiset haukahdukset kun joku tulee sisälle. Mörkovaihe ei vieläkään ole oikein tullut.
- Autoihin ei kiinnitetä huomiota, ne saa mennä mites menevät. Kaikki ihmiset ovat edelleen ihania. Vieraita koiria mielistellään kovasti, äidin mäyristytön takalisto on alkanut kovasti kiinnostaa. Kissatkin mahtuvat tänne samalla maankamaralle ja niihin suhtaudutaan ystävällisesti.
- Tokossa osataan istu, seiso ja maahan ilman käsiapuja, toki varmuutta tarvitaan vielä lisää. Seuraamisessa on tullut hyvä haju oikeasta paikasta ja käännöksissä vasemmalle takapäätä käännetään hienosti. Sivulletulot onnistuu myös, usein ilman makupalaakin löytyy ihan oikea paikka. Paikkakäskyn noudattaminen eri asennoissa (istuessa, maatessa, seistessä) onnistuu myös ja on tullut ymmärrys siitä, ettei silloin yhtään liikkua. Koulu on kutsunut; tokoilua tapahtuu ohjatusti perjantaisin ProCaniksen Marian opissa; eilen treenattiin hyppyä ja liikkeestä seisahtamista. Tokossa eletään nopean oppimisen kulta-aikaa, toisaalta vempula takapää ja kilometrin mittaiset jalat eivät vielä oikein mahdollista kaikkien liikkeiden suorittamista niinkuin haluaisi. Emäntä työstää omaa pipoaan, että se pysyisi riittävän löysällä tavoitteiden ja etenemisnopeuden suhteen ;)
- Jäljestämisestä ollaan innostuttu niin, että kuljettaisiin kuono maassa treenihallillakin ja joka paikassa. Jäljellä on säilynyt tarkka, huolellinen tyyli. Jäljen lopussa olevalle rasialle käydään jo heti maahan. Laukauksista ei säikähtänyt tänäänkään, kerran vilkaisi aseen suuntaan mutta ruoka maistui niin hyvin ettei kahta viimeistä laukausta näyttänyt juuri noteeraavan. Laukausten jälkeen oli rento oma itsensä.
- Agilityssa on innostuttu putkista, ja siivekkeiden läpi osataan ainakin joillain kerroilla sihdata.
- Enää ei nukuta kuin parit päikkärit vaan tekemistä olisi kiva olla. Kuitenkaan kierrokset ei nouse liikaa missään vaiheessa eikä ääntelyä / komentohaukkua ole treenikentällä ilmennyt yhtään.




Bensonin kanssa olen rakkaan apu-ohjaaja-Henkan kanssa työstänyt liikkeestä maahanmenoa, joka ei voi jatkua tällaisena. Olen seurauttanut Bensonin Henkan ohi ja käskenyt sen maahan. Henkka merkkaa naksuttimella, kun kyynärpäät osuu maahan, jonka jälkeen palkkaan pallolla.Tähän on tullut varmuutta ja nopeutta, tosin ei mikään sähäkkä ole vieläkään mutta menee käskystä alas asti.

Ruutuun saatiin tänään Heidiltä ja Miinulta neuvoja, ja saatiin ehkä vähän sinne villapipon sisään ajatusta missä on se oikeasti oikea kohta siellä ruudun keskellä.. Kauheesti tekis mieli kuitenkin tarjota ruudun etuosassa / sivussa seisomista. Ja kun ruutuun ollaan menty, ei sieltä sitten heti haluttais pois jos saisi vaikka lisää palkkaa.

Noutokapulan palauttamisessa on lennetty vajaasta takapuolen siirtämisestä toiseen ääripäähän, nyt takapuoli isketään niin voimalla että se menee jo vinoon taakse. *Huokaus*

Paikkaistumista ja -makuuta tehtiin eilen ProCaniksella. Marian kanssa naurettiin puudelin ilmeiselle pelolle siitä, että piiloon mentyäni en enää koskaa palaa takaisin. Kuinkahan monta kertaa olen sen paikkamakuuseen hylännyt, ja kuinka monta kertaa palannut takaisin..?  Askelsiirtymiä ollaan treenattu voittajaluokkaa silmällä pitäen, nyt olen alkanut treenata vasemmalle sivuttain kulkemista erillisenä juttuna, tavoitteena saada siitä varma liike jonka sitten yhdistän oikeaan paikkaan vasemmalla puolellani.




Kaiken kaikkiaan on ollut mielenkiintoista vertailla näitä kahta hyvin eri tyylistä ja erirotuista koiraa. Kummatkin ovat pehmeitä, mutta Benson on sillä lailla tietyllä tavalla vähän hävytön tyyppi, ettei sen maailma järky jos sitä vähän ojentaa tokossa (ojentamisella tarkoitan että merkkaa äp-sanalla tai jopa vähän toruu). Tao puolestansa tuntuu olevan aika herkkäsieluinen tyyppi, jolle kaikki pitäisi tehdä hyvällä. Sekin on pehmeä, mutta ehkä hirmuinen ohjaajanöyryys asettaa tiettyjä paineita sille, että mun täytyy itseni aina tarkkaan treeneissä miettiä etten näytä sille jos oon epätyytyväinen, mikä ei tietenkään onnistu eli toisin sanoen pitää miettiä treenien kriteerit niin mataliksi, että aina tulisi onnistumisia ja meillä pysyisi hyvä mieli. Samalla tässä sivussa yritän tukea sitä vähän härskimmäksi ettei se olisi tuollainen herkkä pyhäkoulupoika ;) Treeneissä olen asettanut tavoitteeksi kummankin kohdalla sen, että koira tuntisi koko ajan olevansa ihan superpätevä ja kokisi että olen tosi tyytyväinen niihin niin, että koiran itseluottamus olisi koko ajan mahdollisimman hyvä ja motivaatio korkealla. Bensonista olen huomannut, että se nykyään treeneissä luottaa muhun; treeneissä saa tehdä virheitäkin eikä se oo maailmanloppu (ellei maalmanlopuksi lasketa sitä ettei pallo lennä palkaksi).

sunnuntai 5. elokuuta 2012

5/8/2012 AVO1

Startattiin tänään Nokian piirinmestaruuskisoissa ekaa kertaa avoimessa luokassa. Keli oli tosi haastava, aluksi oman luokan alkua odotellessa oltiin paahtavassa helteessä, ja sitten kun meidän luokka alkoi puuskainen tuuli yltyi voimakkaaksi. Monella avoimen luokan koirakolla tuntui olevan hankaluuksia; käskyjä jouduttiin toistamaan useampaan kertaan eikä keskittyminen ollut parasta mahdollista. Bensonkaan ei ollut parhaassa mahdollisessa vireessä, se oli vähän haahuileva ja vaisu, joten monessa suorituksessa oli pientä parantamisen varaa. Vaikka itse olin vielä edellisiltana ajatellut, että rykäistäänpäs tuo avoimen luokan koe alta pois, niin kuinka ollakaan kisapäivänä ajatukset olivat puuromaiset ja ääni kimakka. Hyvä kun kehässä osasin suoraan kävellä. Tuomari Juha Kurtti oli kuitenkin kiltti ja antoi pisteitä avokätisesti, suluissa tuomarin kommentit:

1. Paikkamakuu 6,5 - Meidän haastavin liike, jota ollaan harjoiteltu tosi paljon eri paikoissa mutta pitäisi päästä treenaamaan enemmän toisten koirien kanssa. Benson oli näyttänyt tosi epävarmalta, ja nousi istumaan. Treenit varmasti auttoivat siihen, että pysyi edes tässä vaiheessa paikoillaan. ("Sillä oli vähän ikävä sun luo.")
2. Seuraaminen taluttimetta 10 - Alussa vähän haahuilevaa, lopussa hyvä.
3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - jäi kyynärpäät ilmaan, annoin kaksoiskäskyn. Ei ollut tässä niin hyvin kuulolla kuin olisi ollut suotavaa. ("Te kummatkin suhtauduitte vähän epäluuloisesti toisiinne.")
4. Luoksetulo 10 - juoksi hirveän lujaa, seisahtamisenpaikka ei osunut ihan merkille. ("Seisahtaminen meni metrillä ohi mutta se tuli niin kovaa että sun oli vaikea arvioida käskyn ajoittamista.")
5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 - meidän tyyppivika josta luulin jo että päästiin, siirteli tassuja. ("Pysähtyi hyvin käskystä mutta siirteli tassujaan.")
6. Noutaminen 10 - meni kovalla vauhdilla ja hiekkapöllyllä kapulalle, ravisteli hiekat korvistaan ja hetken jo pelkäsin että tekeekö liikkeen loppuun, mutta puudeli tsemppasi hienosti ja palautti kapulan hienoon perusasentoon!
7. Kauko-ohjaus 10 - teki kivasti vaihdot ja pylly pysyi paikoillaan.
8. Estehyppy 10 - meni niinkuin pitikin.
9. Kokonaisvaikutus 10 ("Ei se koira tarvitse papereita että se voi olla pätevä.")

Yhteispisteet 182,5p, joilla saatiin 1-tulos, kunniapalkinto ja iloisena yllätyksenä luokan voitto.


Kokeet menivät voiton osalta yli odotusten, mutta meidän suorituksen osalta huonommin kuin mitä olin odottanut. Treenit jatkuu, mutta olen todella, todella ylpeä pienestä villakoirastani joka on niin rakas ja yrittää parhaansa. Edelleen olen tosi onnellinen, että voidaan jatkaa harrastamista, vaikka raukan terveys on jatkuva murheenkryyni (selkä on nyt taas huonompi, se ei kuitenkaan ollut vielä täysin toipunut heinäkuun jumiutumisesta).












torstai 2. elokuuta 2012

2/8/2012 Video Taon treenailusta

Treenattiin aamulla sisällä erilaisia juttuja. Kriteerinä oli käskyjen noudattaminen ilman että tarvi antaa käsiapuja, joten esim. asentojen vaihto nopeasti / paikallaan pysyen eivät olleet vielä tämän treenin kriteerinä. Puudeli-rassukin teki hienosti töitä mutta ei saanut palkkaa, suoraan sanoen huomasin vasta videolta mitä se teki - niin paljon keskityin Taon tekemiseen.

Katsoin tämän videon äänet päällä. Tao juoksi heti koneen vierelle kovin kummissaan ja tarkkaavaisena, ja teki asennonvaihdot videon käskyjen mukaan! Olipa hauska näky.