Tehdääs pieni välitsekkaus että mitä Taon elämään kuuluu:
- Tao on n 14,5 kiloa painava, arviolta 51cm korkea koipieläin, jonka korvat ovat välillä pystyssä, välillä lupalla tai sitten niin että toinen on pystyssä ja toinen lupalla. Jos ollaan oikein tarkkana tai innoissaan niin ne ovat aina pystyssä.
- Tao on oppinut sisäsiistiksi (nyt uskallan jo näin väittää, koska muutamaan päivään ei ole tullut vahinkoa sisälle ja mikä tärkeintä, Tao osaa nyt pyytää myös kakalle ulos)
- Vasenta yläkulmuria lukuunottamatta kulmahampaat ovat vaihtuneet, ja purenta on hyvin lievä yläpurenta
- Pissaaminen tapahtuu edelleen niin, että tupsu lasketaan kohti maata, tassut pysyvät tiukasti maassa ;) Samalla kun pissataan, katsotaan omistajaa sen näköisenä että näetkö kuinka hieno pentu olen
- Sylinkipeys on lisääntynyt kovasti, on ihanaa röhnöttää etuosa oman ihmisen sylissä ja työntää iso loppakuono kainaloon ja laittaa silmät kiinni
- On myös ihanaa paiskoa metallista ruokakippoa ympäri asuntoa, yrittää ratkoa namipullon arvotusta ja kantaa (yleensä emännän) kenkä johonkin.
- On tullut ensimmäiset haukahdukset kun joku tulee sisälle. Mörkovaihe ei vieläkään ole oikein tullut.
- Autoihin ei kiinnitetä huomiota, ne saa mennä mites menevät. Kaikki ihmiset ovat edelleen ihania. Vieraita koiria mielistellään kovasti, äidin mäyristytön takalisto on alkanut kovasti kiinnostaa. Kissatkin mahtuvat tänne samalla maankamaralle ja niihin suhtaudutaan ystävällisesti.
- Tokossa osataan istu, seiso ja maahan ilman käsiapuja, toki varmuutta tarvitaan vielä lisää. Seuraamisessa on tullut hyvä haju oikeasta paikasta ja käännöksissä vasemmalle takapäätä käännetään hienosti. Sivulletulot onnistuu myös, usein ilman makupalaakin löytyy ihan oikea paikka. Paikkakäskyn noudattaminen eri asennoissa (istuessa, maatessa, seistessä) onnistuu myös ja on tullut ymmärrys siitä, ettei silloin yhtään liikkua. Koulu on kutsunut; tokoilua tapahtuu ohjatusti perjantaisin ProCaniksen Marian opissa; eilen treenattiin hyppyä ja liikkeestä seisahtamista. Tokossa eletään nopean oppimisen kulta-aikaa, toisaalta vempula takapää ja kilometrin mittaiset jalat eivät vielä oikein mahdollista kaikkien liikkeiden suorittamista niinkuin haluaisi. Emäntä työstää omaa pipoaan, että se pysyisi riittävän löysällä tavoitteiden ja etenemisnopeuden suhteen ;)
- Jäljestämisestä ollaan innostuttu niin, että kuljettaisiin kuono maassa treenihallillakin ja joka paikassa. Jäljellä on säilynyt tarkka, huolellinen tyyli. Jäljen lopussa olevalle rasialle käydään jo heti maahan. Laukauksista ei säikähtänyt tänäänkään, kerran vilkaisi aseen suuntaan mutta ruoka maistui niin hyvin ettei kahta viimeistä laukausta näyttänyt juuri noteeraavan. Laukausten jälkeen oli rento oma itsensä.
- Agilityssa on innostuttu putkista, ja siivekkeiden läpi osataan ainakin joillain kerroilla sihdata.
- Enää ei nukuta kuin parit päikkärit vaan tekemistä olisi kiva olla. Kuitenkaan kierrokset ei nouse liikaa missään vaiheessa eikä ääntelyä / komentohaukkua ole treenikentällä ilmennyt yhtään.
Bensonin kanssa olen rakkaan apu-ohjaaja-Henkan kanssa työstänyt liikkeestä maahanmenoa, joka ei voi jatkua tällaisena. Olen seurauttanut Bensonin Henkan ohi ja käskenyt sen maahan. Henkka merkkaa naksuttimella, kun kyynärpäät osuu maahan, jonka jälkeen palkkaan pallolla.Tähän on tullut varmuutta ja nopeutta, tosin ei mikään sähäkkä ole vieläkään mutta menee käskystä alas asti.
Ruutuun saatiin tänään Heidiltä ja Miinulta neuvoja, ja saatiin ehkä vähän sinne villapipon sisään ajatusta missä on se oikeasti oikea kohta siellä ruudun keskellä.. Kauheesti tekis mieli kuitenkin tarjota ruudun etuosassa / sivussa seisomista. Ja kun ruutuun ollaan menty, ei sieltä sitten heti haluttais pois jos saisi vaikka lisää palkkaa.
Noutokapulan palauttamisessa on lennetty vajaasta takapuolen siirtämisestä toiseen ääripäähän, nyt takapuoli isketään niin voimalla että se menee jo vinoon taakse. *Huokaus*
Paikkaistumista ja -makuuta tehtiin eilen ProCaniksella. Marian kanssa naurettiin puudelin ilmeiselle pelolle siitä, että piiloon mentyäni en enää koskaa palaa takaisin. Kuinkahan monta kertaa olen sen paikkamakuuseen hylännyt, ja kuinka monta kertaa palannut takaisin..? Askelsiirtymiä ollaan treenattu voittajaluokkaa silmällä pitäen, nyt olen alkanut treenata vasemmalle sivuttain kulkemista erillisenä juttuna, tavoitteena saada siitä varma liike jonka sitten yhdistän oikeaan paikkaan vasemmalla puolellani.
Kaiken kaikkiaan on ollut mielenkiintoista vertailla näitä kahta hyvin eri tyylistä ja erirotuista koiraa. Kummatkin ovat pehmeitä, mutta Benson on sillä lailla tietyllä tavalla vähän hävytön tyyppi, ettei sen maailma järky jos sitä vähän ojentaa tokossa (ojentamisella tarkoitan että merkkaa äp-sanalla tai jopa vähän toruu). Tao puolestansa tuntuu olevan aika herkkäsieluinen tyyppi, jolle kaikki pitäisi tehdä hyvällä. Sekin on pehmeä, mutta ehkä hirmuinen ohjaajanöyryys asettaa tiettyjä paineita sille, että mun täytyy itseni aina tarkkaan treeneissä miettiä etten näytä sille jos oon epätyytyväinen, mikä ei tietenkään onnistu eli toisin sanoen pitää miettiä treenien kriteerit niin mataliksi, että aina tulisi onnistumisia ja meillä pysyisi hyvä mieli. Samalla tässä sivussa yritän tukea sitä vähän härskimmäksi ettei se olisi tuollainen herkkä pyhäkoulupoika ;) Treeneissä olen asettanut tavoitteeksi kummankin kohdalla sen, että koira tuntisi koko ajan olevansa ihan superpätevä ja kokisi että olen tosi tyytyväinen niihin niin, että koiran itseluottamus olisi koko ajan mahdollisimman hyvä ja motivaatio korkealla. Bensonista olen huomannut, että se nykyään treeneissä luottaa muhun; treeneissä saa tehdä virheitäkin eikä se oo maailmanloppu (ellei maalmanlopuksi lasketa sitä ettei pallo lennä palkaksi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti