sunnuntai 30. lokakuuta 2011

30/10/2011 Uusia tuulia

Bensonilla on nyt tulehduskipulääkkeet loppuneet (maanantaina sai viimeisen Carthophenin). Lääkkeistä on ollut apuaa:
- joinakin päivinä selkälihakset eivät ole aristaneet kuin spondyloosimuutoksen kohdalta
- ravi on muuttunut nopeammaksi ja vetävämmäksi
- Benson ei enää kevennä oikeaa takajalkaa
- se on alkanut varovasti venyttää takajalkojaan taakse.
Parantamisen varaakin voinnissa edelleen on, koska
- hieronnoissa Bensonilla edelleen on jumeja
- se varoo edelleen oikean takajalan venyttämistä
- se peitsaa hitaassa ravissa.
Herra puudeli ei aina toimi oman parhaansa mukaisesti: tiistaina se oli jostain käsittömästä neronleimauksesta hypännyt keittiön ruokapöydälle (pöytäliinan ruttuisuudesta päätellen) ja tiistai-iltana oli selkä sitten aika juntturassa. Onneksi sitä ei kestänyt kuin tiistain.

Kävin maanantaina hankkimassa kehuttua Arthroflexia (Glukosamiini, MSM ja kondroitiinihydraatti) ja Viacutan-öljylisää. Vielä kuuden päivän käytön jälkeen ei ole eroa huomannut, mutta olen kuullut niin paljon positiivisia kokemuksia nivelvalmisteista, että olen toiveikas.

Virtaa Bensonissa on riittänyt vaikka muille jakaa. Se on niin iloinen hassu.Tuulikki kävi perjantaina hieromassa Bensonin. Meni varmaan vartti, ennenkuin hierottava oli lakannut riehumasta ympäri asuntoa hieromisalusta suussaan, ja voitiin edes kuvitella että sen saisi makuuasentoon ja rentona aloilleen.

Me käytiin tiistaina ensimmäistä kertaa Bensonin diagnoosin jälkeen Tallilla, tällä kertaa koiratanssitunnilla. Vuosi sitten kävimme alkeiskurssin, ja joitakin temppuja olen sen jälkeen treenaillut kotona mutta aika vähälle on koiratanssit meillä jääneet agilityn vietyä enimmän ajan. Meitä oli kaksi aloittelijaa ja Johanna N veti tuntia. Ajelin mieli vähän maassa Tallille surkutellen, ettei ollakaan menossa agilitytreeneihin. Niin monta kertaa on ajanut Tallille mieli odottavana ja jo etukäteen niin innoissaan tulevasta agilitytunnista. Täytyy kyllä sanoa että mieli alkoi heti nousta, kun Tallilla soi iloinen tonttumusiikki vastassa. Benson oli aivan innoissaan. Se ei yhtään haikaillut agilityesteille (olin ollut ihan varma, että se karkaisi vähintäänkin putkeen), vaan keskittyi muhun. Ja muisti ihmeesti kaikki vuoden takaisen alkeiskurssin asiat. Se seurasi mun oikealla tai vasemmalla puolella, ja teki pyynnöstä pyörähdyksen myötä- tai vastapäivään. Mä joko kävelin suoraan tai pyörähdin kanssa itse ympäri. Sitten testattiin nopsaan, että Benson vielä osasi antaa vuorotellen eri tassuja, hypätä käsieni muodostaman renkaan ja kohotetun jalan yli (siis eri temppuina). Lopputunti keskittyi enimmäkseen taaksepäin suuntautuvaan toimintaan. Harjoiteltiin peruuttamista ja peruuttaen ohjaajan kiertämistä. Putken kun laittoi ympyräksi ja meni koiran kanssa keskelle, sai hyvin harjoiteltua takaperin ohjaajan kiertämistä. Benson peruuttaa tosi täpäkästi aina 5 metrin päähän suoraa peruuttamista treenatessa, mutta sillä lähtee useimmiten peräpää valumaan oikealle. Suoraan peruuttamista olemme nyt treenailleet eteisen käytällä seinää hyväksi käyttäen. Samoin ollaan harjoiteltu seuraamista takaperin. Benson on kovin innoissaan näistä harjoitteista. :)



Meillä on aika fysioterapeutille ensi perjantaina. Ihan ei olla maltettu vaan odotella ohjeita, vaan muiden kohtalontovereiden neuvojen mukaan ollaan alettu treenata yhtä sun toista. Ristikkäisten jalkaparien nostoja ollaan tehty melkein joka ilta. Tassuja ei kauaa pidetä ylhäällä eikä nosteta kuin sentti - pari maasta. Benson on kehittynyt tasapainon saavuttamisessa. Tyynyn kanssa ollaan harjoiteltu sitä, että Benson seisoo takatassut tyynyllä, etutassut maassa ja menee tästä asennosta maahan/istuu/seisoo. Takatassun nostoa ollaan treenattu naksuttimen kanssa siten, että kiedon nauhan löyhästi tassun ympärille ja naksautan, kun B potkaisee tassun ilmaan. Benson on aivan kummissaan kun hänellä onkin kolme tassua (neljättä ei vielä ole löytynyt) - tökkii kuonollansa takatassuaan. On se hauskaa kun kolmen vuoden iässä löytää itsestään uusia ulottuvuuksia. :) Kokeilin kosketusalustaan osumista takatassulla, mutta siitä ei kyllä tullut mitään. Tuntuu ettei Benson kerta kaikkiaan hahmota takatassujaan niin tarkasti, että voisi tiedostaa niiden sijainnin kosketusalustalla. Hain Ikeasta matalan jakkaran ja kokeiltiin sen kiertämistä (Benson seisoo etutassut jakkaralla), mutta tuoli on niin hemppu ettei se soveltunutkaan tarkoitukseen. Täytyisi löytää jostain tukeva puinen jakkara.

Ensi viikolla on taas koiratanssia ja tokoa. Keskiviikkona käytän Bensonin piiiitkästä aikaa ihan oikealla trimmaajalla (jos saisi jotain muotoa tohon turkkiin, jota voisin sitten pitää talven yllä), ja perjantaina on fysioterapia, ja lauantaina Niinun juoksutekniikkakoulutus. Ei ole agilitykoiraa, mutta oman ketteryyden harjoittelu ei varmaan oo yhtään huono juttu tulevaa agilitykoiraa ajatellenkaan. :)

Tein Bensonin kanssa ensimmäistä kertaa tällaista tasapainoharjoittelua, tästä ei varmaan olisi haittaa kenellekään agilitya harrastavalle tai muuta kehonhallintaa tarvitsevalle koiralle:

Bensonin kehonhallinta- ja tasapainotreenailua

Benson ei vielä ihan pysy tyynyllä, mutta treenailu jatkuu :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

12.10.2011 Parempia ja huonompia päiviä

Mennyt viikko on ollut aaltoileva.
Bensonilla alkoi Rheumocam ja Carthopen viikko sitten keskiviikkona. Se ehti saada Rheumocamia aloitusannoksen (joka on kaksinkertainen), kun se seuraavana päivänä oli pahoinvoiva ja ruokahaluton. Sain sen syömään lihapurkkiruokaa, jonka se muutaman tunnin päästä oksensi. Se oli vaisu ja alakuloinen.
Seuraavasta päivästä lähtien se sai Rheumocamin sijaan Rimadyliä, ja näin meni kolme päivää hyvin. Neljäntenä päivänä ruokahalut taas katosivat ja tuli oksennus. Rimadyl jätettiin tauolle, vain Carthopen jatkui.
Tänään soitin sovitusti eläinlääkärille, ja sovittiin että Benson on nyt viikon mahansuojalääkityksellä (Antepsin), ja sitten mietitään tarvitseeko se Carthopenin rinnalle toista tulehduskipulääkettä. Ihan hirveää hinkua ei ole sitä lääkitä lisää, koska epäilemme, että sen vaisuus niinäkin päivinä, kun se ei ole oksentanut, on johtunut tulehduskipulääkkeistä. Se on jotenkin ollut sellainen vähän pöhnäinen, silmät puolitangossa. Nyt kun Rimadylista on kaksi päivää, se alkaa taas pikkuhiljaa olla oma energinen itsensä.

Tänään me treenattiin taas tokoa Hervannassa. Seuraaminen on parantunut tosi paljon, samoin paikkamakuu ja -istuminen. Liikkeestä seisominen on muuttunut paremmaksi, mutta on siinä vielä paljon työstämistä, samoin hypyssä. Vaikka Benson oli aika lailla oma itsensä, ei se tavoitellut makupaloina ollutta keitettyä lihaa niin hyvin kuin se olisi normaalisti tehnyt.

Eilen kävimme Nappiksen kanssa treenaamassa esine-etsintää ja jälkeä. Esineruututreeni oli meille ensimmäinen. Benson haki peräkulmasta pyyhkeen, kun olin aluksi käynyt sen kanssa leikkimässä sillä ja sitten palannut Bensonin kanssa takaisin ruudun ulkopuolelle ja lähettänyt sen pyyhkeelle. Bensonilla oli välissä monta epäonnistunutta suoritusta, eikä se irronnut musta kovin hyvin. Se oli vielä eilen aika vaisu. Loppuun saatiin onnistunut pallon nouto peräkulmasta. Paljon on tässä vielä treenattavaa. Ensi kerralla pitää miettiä toisenlaisten esineiden käyttöä. Jälki meni ihan ok, tosin siihen vielä rutkasti lisää malttia ja huolellisuutta.

Tässä vähän kuvia koiraystävien irroittelusta:

Tässä näkee Bensonin unisen ilmeen

Tässä on muuten  vaan hauska ilme ;)

Paha tilanne, pallo väärässä kuonossa

perjantai 7. lokakuuta 2011

Joskus elämän on mentävä rikki, että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää.
Joskus on herättävä sateiseen aamuun, jotta voisi taas herätä auringon säteisiin.
Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä antamalla välillä myös huonoja hetkiä.
Vaikka olisit rikki, älä pelkää.
Rikottu rakastaa hellemmin. Rikottu huomaa herkemmin.
Rikottu tuntee syvemmin. Rikottu rakentuu vahvemmin.
Ehjimmät meistä on tehty sirpaleista.

torstai 6. lokakuuta 2011

6.10.2011 Mahavaivainen puudeli

Ensinnäkin suurkiitos kaikille myötäelämisestä ja tämän blogin ja fb:n kautta laitetuista kommenteista! On ihanaa huomata, kuinka vaikeuksia kohdatessa löytyy tukea ja apua niin laajalti. 

Viime viikon surtuani ja itkettyäni Bensonin kohtaloa, sain surtua surun ja alistuttua meidän kohtaloon niin, että kun eilen kävimme ortopediaan erikoistuneella Kallion Juhalla, ei hänen analyysinsä Bensonin röntgenkuvista enää aiheuttanut suurta tunnekuohua. Paljolti asiassa on osuutta silläkin, kuinka rauhallisesti, myötätuntoisesti ja tietävästi Juha meille jutteli. Sain esittää paljon kysymyksiä ja Juha vastasi niihin kaikkiin perusteellisesti.

Juhan mukaan Bensonin spondyloosimuutos on lievä. Se ei Bensonia niinkään välttämättä vaivaa. Nikamavälillä kestää 1-2 vuotta jäykistyä, ja tänä aikana täytyy erityisesti varoa liukastelua, rajua hyppimistä, repivää liikkumista jne. Muuten nikamaväli voi kipeytyä voimakkaasti spondyloosimuutoksen murtuessa välillä auki, ja takaselän yllättävät liikkeet provosoivat murtumista.

Suurempi esille tullut ongelma olikin Bensonin lonkat. Sillä on C:n lonkat (yhä edelleen), ja lonkkamalja on rakenteeltaan matala. Löysyyden seurauksena lonkkamalja ja reisiluun pää eivät ole kovin hyvin yhteensopivat, ja reisiluun pään rustoreunalle on kehittynyt huntumaista tiivistymää, joka on alkavaa nivelrikkomuutosta. Tutkimuksessa kummatkin lonkkanivelet taipuivat normaalia huonommin ääriasentoon taakse ja Benson aristi tutkimusta. Oikean puolen lantiolihkaset olivat vasenta puolta ohuemmat ja koko selän lihaksisto kankea.

Selkä- ja lonkkavaivat eivät ole kovin hyvä yhdistelmä: lonkkien kipeytyessä Benson muuttaa jalkojen liikeratoja siten, että ne pienenevät, ja vastaavasti kääntää lantiota enemmän puolelta toiselle. Tämä taas aiheuttaa selkään rasitusta.

Bensonilla alkoi Cartrophen-pistolääkitys. Pistän seuraavat kolme lääkettä viikon välein, kuuri kestää yht. neljä viikkoa. Sillä alkoi myös Rheumocam-niminen tulehduskipulääkitys, jonka johdosta se on tänään ollut pahoinvoiva ja oksenteleva. Benson on aina ollut aika herkkävatsainen. Soitin eläinlääkäriin ja saimme Rimadyliä. Benson söi viimeksi aamulla mutta oksensi kaiken ulos. Se ei ole juonut juuri mitään. On kovin vaisu ja poloinen. Annoin sille ruiskulla piimää ja siihen sekoitettua Teho-Baktia. Voi puudeliraukkaa.

Kun lääkekuurit on nautittu, meillä on kuukauden päästä aika fysioterapeutille. Kuntoutuksessa on tärkeää vahvistaa selän ja takaosan lihaksistoa, etenkin syviä lihaksia, ja ylläpitää takajalkojen liikeradat mahdollisimman laajoina. Nivelrikko on elimistön luonnollinen reaktio löysyyteen; tulehdusreaktion seurauksena nivelpussi paksunee ja lonkkamaljasta tulee enemmän reisiluun päätä tukeva. Huonona puolena tässä on mm. liikeratojen pieneminen.

Ravintolisistä Juha suositteli glukosamiinia ja kondroitiinivalmisteita, jotka ovat valmiissa muodossa elimistön käytettäväksi. MSM elimistön täytyy itse käsitellä, ja nivelrikossa MSM:ä muokkaavat prosessit toimivat muutenkin vaillinaisesti, joten on parempi antaa valmiste elimistölle valmiissa muodossa. MSM:n annosta ei ole mitään haittaa, mutta Bensonilla se saa mahan ripulille joten me ei varmaan sitä enää anneta. Hyviä valmisteita ovat esimerkiksi Cartivet ja Synoquin. Ne sisältävät myös C-vitamiinia.

Nyt jälkiviisaana voin todeta, että näistä oireista olisi pitänyt hälytyskellojen alkaa soida:
  • Benson pissatessaan nostaa ylös yleensä oikeaa takakoipea
  • Sen takajalkojen askeleet lyhentyivät ja sen selkä oli köyryssä
  • Se meni ajoittain pupulaukkaa, ts. takajalat tekivät tasatyöntöä
  • Siitä tuli etupainotteinen, takajalat näyttivät kovin kevyiltä
  • Se välillä kevensi oikeaa takajalkaa (en edes kunnolla tajunnut tätä kuin ihan viikko sitten)
  • Se ajoittain peitsaa (tämän huomasi Bensonin hovihieroja Tuulikki tänään)
  • Sen selkälihakset aristavat kosketusta siten, että Benson joko väistää selkälihaksia painellessa tai sen selkänahka nykii
  • Se venytteli runsaasti etupäätään, mutta kerran - pari vuorokaudessa takajalkojaan taakse, eikä se siinä venyttänyt takajalkoja aivan suoraksi taakse

Nämä tekijät saivat meidät luulemaan, että kaikki oli hyvin:
  • Benson rakasti agilitya ja aivan kaikkia esteitä siinä
  • Se on kova poika hyppimään (niin esteiden yli kuin ihan vain paikoillaan), leikkimään, säntäilemään, juoksemaan - eihän kipeä koira voi olla noin energinen ja iloinen?
  • Agility jumittaa helposti selkälihaksia - ei kai kyse voinut olla mistään sen vakavammasta?
  • Puudelit näyttävät juostessaan kovin ilmavilta ja etupainoisilta, eikö?
  • Se on niin kevytrakenteinen ja jaksava koira, sehän on niin nuorikin vielä

Yhteenvetona: kannattaa luottaa omaan vaistoonsa ja pieniin vihjeisiin siitä, ettei kaikki ole välttämättä kunnossa. Kannattaa kuvauttaa koira kunnolla, ennenkuin aloittaa agilityn.

Kuinka Bensonin diagnoosit vaikuttavat sen elämään:
  • Agility loppui tykkänään (tähän olin jo henkisesti varautunut)
  • Lenkillä sen pitää kulkea ensimmäiset 5min hihnassa, ennenkuin kannattaa päästää vapaaksi
  • Mahdollisimman paljon hallittua liikkumista vapaana, pehmeällä pohjalla (mahd. vähän asfaltilla), epätasaisessa maastossa
  • Ei pallon tai lelujen heittelyä --> repivien äkkinäisten liikkeiden välttäminen
  • Ei saa hyppiä lumihangissa, mutta riittävän matalassa lumessa kahlaaminen on hyvä jos se saa Bensonin nostamaan tassujaan ravissa/ käynnissä
  • Saa mennä vetoleikkejä, jos leikeissä pysyy maltti ja kaikki tassut maassa
  • Saa kieriä, seisoa ja kävellä takatassuillaan (kunhan lonkkien tulehdus rauhoittunut)
  • Ei saa riehua isompien koirien kanssa, etteivät ne törmää Bensoniin ja provosoi luusilloittuman murtumista
  • Ei saa liukastella (käytiin eilen Sotkasta ostamassa mattoja lisää, nyt kaikki lattiat on matoilla peitetty)
  • Bensonia saa hieroa normaalisti, mutta jalkojen ääriasentoihin viemistä pitää nyt varoa
  • Back On Track ja muutenkin pukeminen ettei saa kylmää, etenkin kun villakoiran turkki ei lopulta ole kovinkaan säänkestävä
  • Se täytyy aina pitää hoikassa, hyvässä kunnossa ja huolehtia monipuolisesta ravitsemuksesta

Nivelrikosta löytyy hyvää tietoa esim. täältä

On aikamoinen haaste yrittää estää, ettei tämä tuhatta ja sataa kiitävä ja pomppiva puudeli nitkauta selkäänsä tai telo lonkkiaan. Pumpulissa emme kuitenkaan aio sitä pitää, se saa elää iloisen ja elämisenarvoisen elämän, vaikka sitten olisikin pari vuotta lyhyempi. Toisaalta, monet näistä meidän saamista ohjeista olisivat varmaan hyviä kelle tahansa koiruudelle...

Onneksi Bensonin vaiva diagnosoitiin nopeasti, sillä on hyvällä hoidolla edessä toivottavasti monta iloista ja kivutonta vuotta. Nyt me ruvetaan paneutumaan tokoilun, jäljestämisen ja koiratanssin ihmeelliseen maailmaan ja jätetään agilitykentät muille terveemmille vauhtiveikoille.

Meille tuli uusi Back On Trackin verkkoloimi, jota pidämme Bensonilla öisin. Katsokaa kuinka iloinen Benson oli uudesta takistaan:



Benson ja uusi takkinsa



Eihän näin vauhdikas ja iloinen koira voi kärsiä nivelrikosta, eihän? (Tähän täytyy vielä todeta, että video on otettu eläinlääkäriä varten. Pallo oli paikoillaan. Palloa ei näköjään voi käyttää edes paikoillaan olevana tällä pallohullulla, pallon kohdalla tapahtuva kääntyminen oli sen verran mielenkiintoinen..)