perjantai 20. huhtikuuta 2012

19/4/2012 Huoltopäivä

Hammaskiven poistoa

Pallojumppaa




... ja kynsienleikkuuta ja hierontaa (by Tuulikki), siitä on puudelin huoltopäivä tehty!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

18/4/2012 ALO1 :)

Olimme tänään Bensonin kanssa ensimmäisissä tokon alokaskokeissa, jotka järjesti TamSK Sääksjärven Tallilla. Tuomarina toimi Salme Mujunen, joka oli todella kannustava ja kiva tuomari!

Kisa oli jännittävä kokemus. Paljon taas oppi itsestäkin; vaikka tuntui ettei jännitä niin ääni oli kimeä ja ajatukset jotenkin puuromaiset. Sellaista rentoutta ja rutiinia pitäisi saada omaan kisaamiseen. Benson katsoi ajoittain vähän kummissaan kun emäntä käyttäytyi oudosti. Eniten jännäsin paikkamakuuta, ja tämän jälkeen sitä että saan Bensonin viriteltyä hyvään vireeseen.

Tulokset:

Luoksepäästävyys 10/10p    Salme oli kiltti ja antoi kympin vaikka Benson nosti pyllynsä ulos tervehtiessään iloisesti. Tätä voisi treenailla hiukkasen.
Paikalla makaaminen 18/30p    Benson meni ensimmäisellä käskyllä maahan. Kun käännyin ympäri 20m päässä, suusta meinasi päästä "Voihan p*rkele" kun näin koiran puolitangossa makaamassa. Siitä hää sitten hivuttautui istumaan. Tämän jälkeen 2 minuuttia tuntui hyvin pitkältä ajalta, varsinkin kun koira näytti siltä kuin se olisi vain vaivoin pysynyt paikoillaan. Seisoin suu viivana kuin suolapatsas, etten vahingossakaan olisi antanut sille mitään valheellista kuvaa käskystä. Ihme kyllä koira pysyi paikoillaan. Ai niin ja vinkuihan se. Ei nyt onneksi täyttä huutoa mutta kyllä niin että hyvin kuului.
Seuraaminen kytkettynä 20/20p  Tehtiin L-kirjaimen mallinen seuraamiskaavio. Huomasin itse videolta, että vasen käteni liikkuu oudosti etenkin käännöksissä, mutta liikkuipahan nyt kumminkin jonkun verran. Tätäkin voisi treenata lisää...
Seuraaminen taluttimetta 40/40p  Tämä sujui mukavasti ja Benson seurasi tarkasti.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0/20p   En tiedä mitä tässä tapahtui. Satakunnan lennostolla oli sopivasti lentoharjoitukset yläpuolella, mutta ei sekään oikein voi selittää sitä ettei koira mene maahan. Lisää treeniä tähän ehdottomasti. Etenkin se on meillä ongelmana, että Bensonilla herkästi jää kyynärpäät vähän ilmaan. No, sitä mitä on palkattu (= mitä on hyväksytty) niin sitä myös sitten saa. Tähän tarkkuutta. Ikävät pistemenetykset kuitenkin liikkeessä jonka piti olla kohtuullisen varma.
Luoksetulo 30/30p 
Seisominen seuraamisen yhteydessä 20/20p Tässä sain täydet pisteet, mutta voisin treenata paremmin sitä että ne tassut pysyvät varmasti maassa kuin liimattuna.
Estehyppy 19/20p  Siirteli hieman tassuaan esteen toisella puolella seistessä.
Kokonaisvaikutus 10/10p  Salme sanoi että hän ei ikinä lakkaa ihailemasta sitä, että koiralla on koko ajan näin vahva katsekontakti omistajaansa. Oli mukava kuulla kuinka sydämestä tämä kommentti häneltä tuli, se kyllä pelasti mielen ja parit pikku töppäykset unohtuivat. :)
Yhteispisteet 167/200 pistettä

Saimme 1-tuloksen ja paljon ideoita asioista joita pitää treenata:
- virittelysanat ennen liikkeitä nyt todenteolla käyttöön!
- eri äänenkorkeus eri käskysanoille
- paikkamakuutreeniä oikealla etäisyydellä ja muiden koirien kanssa - nyt kaikki koirakaverit treeniseuraksi!
- nopea ja varma maahanmeno alas asti
- paikallaan seisomiseen varmuutta
- omaa varmuutta lisää

Tässä suoritus vielä videolla:

tiistai 17. huhtikuuta 2012

17/4/2012 Viimeistelytreenit

Kävin tänään tekemässä vielä viimeiset treenit ennen huomista toko-koetta. Tarkoituksena oli vielä vahvistaa Bensonin paikkamakaamista hiljaa ja tehdä rento viimeistelytreeni hyvässä hengessä. Menimme Tallille kun siellä oli agilityryhmä treenailemassa viereisellä kentällä. Benson keskittyi täysillä eikä yhtä vilkaisua lukuunottamatta välittänyt yhtään, vaikka viereisellä kentällä haukuttiin ja juostiin esteitä. Paikkamakuussa ei vinkunut yhtään. Katsoa killitti vain. Halli oli jotenkin ihan syväjäätynyt ja olin laittanut Bensonille lämpimän haalarin päälle, jos olisikin tarvinnut olla pidempään paikkamakuussa. Haalarin kanssa pari maahanmenoa jäivät vaillinaisiksi, mutta treenattiin niitä sitten kotona ilman vaatteita ja menivät hyvin.

Treenasin tänään omassa toiminnassa sitä, että hymyilisin koko ajan. Sain idean Mujusen teksteistä. Onpa hauskaa huomenna nähdä Salme tuomaroimassa, kun olen lukenut hänen kirjaansa Tie tottelevaisuusvalioksi siitä lähtien kun Benson pentuna tuli meille.

Treeneistä jäi hyvä maku; meillä oli tosi kivaa Bensonin kanssa ja harjoitukset sujuivat suunnitellusti. Tuntuu, että palkkaaminen omalla toiminnalla (Benson rakastaa esim. hypätä käsien välistä), eikä niin että aina heittää lelua poispäin itsestä, on auttanut tekemään itsestä entistä mielenkiintoisemman Bensonin silmissä. Se oli kyllä hyvä oppi perjantaina Marian tunnilla.

Huomisissa kokeissa jännittää, että kuinka kylmä lattia tai muut eläimiin ylipäätään liittyvät yllätystekijät ja oma jännitys vaikuttavat suoritukseen. Kuitenkin pahinta mitä huomenna voi tapahtua, on ettei saadakaan 1-tulosta, eikä se ole mikään maailmanloppu. Arvokasta kokemusta saadaan joka tapauksessa. Toivon että osaan nauttia kisasuorituksesta ja olla jännittämättä liikoja. :)

maanantai 16. huhtikuuta 2012

16/4/2012 Valmistautumista ja tuumailua

Kävin tänään Bensonin kanssa Tallilla tekemässä viimeiset treenit ennen meidän alokasluokan debyyttia keskiviikkona. On kyllä aikas jännää odotella. :) Koira toimi tänään todella kivasti ja meillä oli molemmilla hauskaa hallilla. Harjoittelin hihnan kanssa seuraamista (joka on paljon vaikeampaa kuin ilman hihnaa, mutta alkaa jo onnistua kun koko ajan tietoisesti keskityn pitämään vasemman käden liikkeessä), hyppyä (pysähtyi käskystä, pysyi nätisti paikoillaan), luoksetuloa (laukkasi heti käskystä sivulle istumaan), maahanmenoa (ekalla kerralla ei mennyt, mutta kaksi kertaa tämän jälkeen meni nopeasti alas) ja seisomista (pysähtyi nopeasti, seisoi paikoillaan).

Tämän jälkeen treenasimme paikkamakuuta pääideana vinkumattomuus. Puin puudelille lisää vaatetta koska olin varautunut parinkin tunnin odotteluun (ajatuksena että pääsee paikkamakuusta vasta kun on lakannut vinkumasta, ja puudeli tunnetusti on sinnikäs kaveri). Lattialle vielä jumppamatto ja filtti ja koira siihen paikkamakuuseen. Itse istuin tuolille mukavasti lueskelemaan projetityön käsikirjaa. Ja mitä tekee villakoira: tapittaa mua silmiin ryhdikkäästi maaten, vinkaisee muutaman kerran hädintuskin kuultavasti ja jatkaa tapittamista hiljaa. Vapautin otuksen ja leikitin sitä tarkoituksella vauhdikkaasti ja uudelleen paikkamakuuseen. Vinkaisee pari kertaa ja jatkaa tapittamista hiljaa. Vapautan taas hiljaa olosta ja käydään viereisellä kentällä juoksemassa muutama putki ja heittelemässä lelua. Juoksen, riehutan koiraa, sitten uudelleen paikkamakuuseen. Muutama hiljainen piippaus ja taas hiljaa odottamista. Puudeli yllättää aina. Lähdimme hallilta hyvillä mielin ja toivon, että Benson yllättäisi iloisesti keskiviikkonakin. Mietin että olisin mennyt huomenna treenaamaan tallille hiljaa olemista kentän laidalle, kun muut treenaavat agilitya, mutta luvattu lumisade ja kesäkumit eivät kuulosta kovin mukavalta yhdistelmältä...

Tässä ihastuttava, lukemisen arvoinen Salme Mujusen artikkeli .

lauantai 14. huhtikuuta 2012

14/4/2012 Riiviöitä

Männä viikolla en meinannut silmiäni uskoa kun lenkkipolulla Teiskossa, lumen vieressä oli leskenlehtiä! En ole koskaan nähnyt näitä kukkia näin aikaisin keväällä. Keväinen villakoira:


Opettelin tekemään nyörileluja, ja tänään pennut saivat tulisiaisiksi 100% suomalaisia, eläinkokeilla testattuja nyörileluja:


Tuulikki hieroi Bensonin tiistaina ja Susanna hoiti sen eilen kalevalaisella jäsenkäsittelyllä. Bensonin vointi menee vuoristorataa, parempien päivien jälkeen sillä on taas vaihteeksi ollut huonompia (oireisempia) ja se on järsinyt tällä viikolla etujalkojaan. Luin Koiran lihashuolto -kirjasta, että tämä johtuu tassujen puutumisesta. (Kirja on muuten aivan mahtava teos - nyt ymmärrän monia Bensonin oireita ja osaan hieroa sitä tekemättä vahinkoa osaamattomana hierojana.) Onneksi Benson vaikuttaa niin iloiselta ja tyytyväiseltä koiralta, kunhan vain saisi sen pidettyä hömpöttämästä liikaa niin kauan kuin spondyloosi- ja nivelrikkoprosessit ovat kivuliaimmillaan. Kuinka sitä välillä toivoo että saisi sen täysin terveen koiran takaisin... Surutyö näiden diagnoosien osalta ei varmaan koskaan täysin lopu.

Eilen oli jälleen tokotunti ProCaniksessa Marian opissa -  tuloksena kaksi merkittävää oivallusta: a) Bensonin kanssa vinkumisen ja hiljaa olemisen harjoittelua väsytystekniikalla (hyväksi todettu!). Maanantaina tenttikirjat kainaloon ja puudelin kanssa Tallille paikkamakuutreeneihin kunnes koira osaa maata hiljaa paikallaan - aikaa tähän voi mennä vartista kahteen tuntiin. Jos on aikaa niin tiistaina samanmoinen treeni. b) Koiran palkkaaminen ilman lelua / makupalaa. Näin sain Bensonin hakemaan entistä enemmän kontaktia treeneissä.

Käytiin tosiaan tänään Henkan kanssa katsomassa naskalihampaita. Meille olisi näillä näkymin tulossa joko Dippi tai Manne. :) Kaikki pennut olivat avoimia ja rohkeita, ihmisystävällisiä pulleita kiiltäväturkkisia naskalihammasriiviöitä. Nautitaan nyt vielä muutama viikko rauhallisemmista ajoista ;)

Manne ja Dippi

Voiko söpömpää ollakaan?

Dippi eli Walk

Manne eli Karhuherra Baddington eli Want

Nälkäiset riiviöt

Sisustus kovilla

Jallis ja nälkäinen piraijalauma (äiti-parka)

Metallinen noutokapula jo melkein opittuna (tätä on kiva kaluta!)

Wild ja kumikana

Wish ja pian entinen matto
Illalla oli vielä valmennustiimin kokous ja tämän jälkeen lenkki kostean keväisessä säässä Teiskossa. Benson nautti ja liikkui kivasti ravaten. Se ei nyt ole peitsannut pitkään aikaan :) Käpy sai kyytiä! Nähtiin joutsenia, kurkia, naakkoja, lokkeja ja kuultiin pulujen kuhertelua. Kevät on täällä :)

perjantai 13. huhtikuuta 2012

13/4/2012 Kun on lusikalla annettu niin voiko kauhalla ottaa?

Luin tänään mielenkiintoisen artikkelin tuoreesta Canis-lehdestä ja sain taas pientä valoitusta puudelin sielunmaailmaan pelkoaggression suhteen.

Oon koko kolme ja puoli vuotta pähkäillyt ja kokeillut erinäisiä keinoja sen kitkemiseksi, että saisi nuo Bensonin vieraille ihmisille murisemiset ja pahimmassa tapauksessa huutohaukkukohtaukset kitkettyä pois. Oon jo pidemmän aikaa tiennyt, että kyseessä on pelkoaggressio, mutta silti sitä on tullut käytettyä kieltämistä ja rankaisua vaikka kyllähän sen kaikki tietää ettei sillä konstilla saa toisen epävarmuutta vähennettyä. Ihmisten ohitukset saatiin hihnalenkeillä hyviksi, kun syötettiin lenkeillä aina ihmisten kohdalla makupala. Tämän jälkeen annettiin Bensonille mahdollisuus kohdata vieraat ihmiset lenkeillä omatoimisesti, välittämättä jännitettä (eli vetämättä hihnaa tiukemmalla tms). Tällä hetkellä nämä hihnalenkkitilanteet ovatkin kunnossa, ellei nyt joku mummeli tuu Bensonia silmiin tuijottaen ja matalalla äänellä puhuen sitä lähestymään.

Ongelmana on yllättäen paikalle, esim. kulman takaa tai treenihallin ovesta tulevat ihmiset. Benson säikähtää niitä ja sillä naksahtaa heti päässä. Juoksee huutohaukulla ihmisen luokse (ei pure vaan joko pysyy etäällä haukkuen ja väistäen tai hyppää vasten ja nuolee naaman). Tiedän ettei tarvitse tämän koiran kohdalla pelätä sitä, että se ketään purisi, mutta minun kannalta noloja ja vastapuolen kannalta pelottaviakin nuo tilanteet ovat. Ja niihin on niin hankala varautua. Benson reagoi yllättäviin tilanteisiin miljoona kertaa nopeammin kuin minä, ja tulisena ja säpäkkänä koirana on jo ehtinyt sännätä liikkeelle kun emäntä vasta alkaa hahmottaa että mitä on tapahtumassa.

Ongelmaa pahentaa se, että minä hermostun Bensonin huonoon käytökseen ja Bensonilla puolestaan on niin herkät tuntosarvet mun mielentiloihini, että se nappaa huonon mielialani heti ja tämä vain vahvistaa sen epävarmuutta ja haukkumiskäytöstä.

Olen huomannut, että Bensonin käytökseen vaikuttaa se, että kuinka itsevarmaksi se itsensä tuntee eli kuinka tyytyväinen minä olen sen touhuihin ollut ja onko se saanut onnistumisen kokemuksia. Toisaalta liika huomion saaminen nostaa sitä sen itse arvioimassa arvoasteikossa ja saa sen vahtimaan kaikkia kolahduksia.

Kotona vahtimista olen kieltänyt maltillisella äänenpainolla, ja kehunut kun Benson hakee kontaktia ja lopettaa vahtimisen. Se tekee jo ajoittain sitä, että meinaa haukahtaa jollekin äänelle, mutta muistaa ettei niin saa tehdä ja katsoo minua ja on sitten silminnähden tyytyväinen omaan kykyynsä pidättäytyä haukkumasta kun kehun sitä. Benson selvästi kokee, että sen velvollisuus on ilmoittaa meille kaikki epäilyttävät äänet, koska yksin ollessaan se ei niihin reagoi mitenkään vaan on ihan hiljaa kotona. Yleensä tietääkin ulko-ovea avaimella avatessa onko toinen jo kotona: kuuluuko haukku vai ollaanko siellä ihan hiljaa? Mukavampaa olisi, että Benson puolustaisi asuntoa silloin kun siellä ei ole ketään (jos joku yrittää sisään) ja olisi hiljaa silloin kun me olemme kotona. Emme ole osanneet vakuuttaa sitä siitä, että kun olemme kotona ei sen tarvitse vahtia.

Monimutkainen otus tämä villakoira on älykkyytensä, sinnikkyytensä, oman ajattelunsa, epävarmuutensa ja vahtimisviettinsä kanssa. Vielä kun samaan pakettiin lisätään äänekäs (kaikkea vinkumisesta mouruamiseen ja siitä haukkumiseen) ja tulinen luonne, pehmeyttä unohtamatta. Tosin pehmeydestä olen ajatellut, että se ei kyllä ole ollenkaan niin yksiselitteinen käsite kuin mitä aikanaan olen kuvitellut. Olen esim. astunut sen tassun päälle lukuisia kertoja, mutta aina pitää olla jaloissa ja jalan alle jäämässä. Pehmeä koira voi olla tavattoman kova joissakin tilanteissa (kun vietti on korkealla), ja se vietti voi nousta mitä ihmeellisemmistä asioista etenkin jos koira on tällainen helposti innostuva tapaus.

Nämä olivat tämmöisiä pohdintoja tänään, mielelläni kuulen muiden kommentteja asiasta. Suunnitelmani on, että pitäisi oppia ennakoimaan näitä yllättäviä kohtaamisia ja makupalojen avulla saada Benson näkemään ne positiivisina asioina, luottavaista oloa vahvistaen. Ja pennun kanssa kyllä niin tiedän mitä teen tämän(kin) asian suhteen toisin etenkin sen ollessa alle 14-viikkoinen (ja myöhemminkin).

Vielä loppukevennys eiliseltä lenkkipolulta käydystä keskustelusta. Olimme Nappiksen ja koirien kanssa Birgitan polulla Lempäälässä aamupäivällä keskellä metsää lenkillä. Ei ristin sielua ole tullut vastaan ja hiljaista on kuin huopatossutehtaalla, kun vastaan kävelee varsin takakireän oloinen mies reppu selässä. Otamme koirat luokse ja kiinni. Kohdatessa käymäni keskustelu ukkelin kanssa:
- Ne koirat pitäis pitää kiinni
- Ei kai niitä tarvi kiinni pitää kun ne on hallinnassa
- Kyllä ne koirat pitää pitää kiinni
- (hieman itsenikin yllättäen): Sun pään tässä pitäis pysyä kiinni

Näin, taas saatiin koiramyönteisyyttä taas vähän nostettua ja yksi koirienrakastaja riveihimme lisää... Ensi kerralla voisi vähän miettiä mitä sieltä suusta on ulos tulossa ennenkuin sen avaa. Ukkeli jatkoi matkaansa niine hyvineen.

torstai 5. huhtikuuta 2012

5/4/2012 Keväistä riemua

Treenattiin tänään Nappiksen kanssa tokoa (Benson) ja agilitya (Aino). Harjoittelin kestävyyttä paikallaan pysymiseen: puudeli makaamaan keppien viereen, Aino pujottelemaan ja Nappis vielä juoksi siinä vierellä Ainoa häiriten. Oikein häiriötreenin häiriötreeni:



Tein myös pari pätkää seuraamista, tässä toinen:



Päästin Bensonin lempiesteelleen eli kepeille:


Treenien jälkeen mentiin Henkan kanssa Teiskoon, jossa Benson sai painella kuin pieni eläin:



sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

1/4/2012 Pentukuumetta

Kävin tänään katsomassa ensimmäistä kertaa pentuja, jotka tulivat eilen kolmen viikon ikään.


On ne vaan vielä aika pieniä!


Dippi heräsi ensimmäisenä pentuna uniltaan ja tassutteli heti luokseni, käytyään ensin paperilla pissalla. Aika vaikuttavaa kolmen viikon ikäiseltä. ;)

Pikkainen koira
Hurjia tappajakoiria
Nälkäinen vauveli :)
Purraan sitten kun ei tullut maitoa

Pennut olivat ihan syötävän suloisia palleroita. Kymmenkunta minuuttia riehuttiin ja sitten uni voitti. Vielä ei juuri eroja pentujen välillä huomannut, mitä nyt koon ja värin puolesta ja olipa yksi penneli aika äänekäs kaveri. Iloisilta ja rohkeilta kavereilta vaikuttivat. Nyt sitten odotellaan ja valmistaudutaan. :) Ajattelin tänään opetella tekemään nyörileluja, löysin hyvän ohjeen netistä. Pennun tärkeitä opittavia asioita ovat rauhoittuminen, leikkiminen (kanssani eri paikoissa), luoksetulo ja erilaisiin asioihin tutustuminen ja tottuminen. Ääni-cd:n avulla tutustutaan erilaisiin ääniin ja tavoitteena olisi totuttaa penneli laukauksiin Heidin vinkkien mukaan. Ruoan avulla treenaillaan erilaisia tokon alkeisjuttuja, jälkeä, erilaisia alustoja, naksuttimen ideaa yms. Tosin tuon naksuttelun toteutusta täytyy vielä miettiä, Bensonin kanssa olen siirtynyt Jes!-merkkiin koska tällöin mun molemmat kädet jää vapaaksi ja koen että näin saan paremmin vahvistettua sitä että hyväksyntä tulee multa.

Raaskittiin lopettaa pentujen kuolaaminen, ja mentiin katsomaan Pöntisiä. Sain syöttää yhden pikkukaverin. :) Saisivat töissä vauvat ottaa mallia siitä, kuinka nopeasti se maitopullo oikein kannattaa tyhjentää, siinä ei meinaan kauaa turpa tuhissut.


Lampolan jälkeen suuntasimme porukalla lenkille läheiselle sorakuopalle. Porukkaan kuului neljä ihmistä, 10 bordercollieta ja yksi villakoira. Tosi hyvin koirat tulivat juttuun (pikkurähähdyksiä lukuunottamatta) ja nautimme kaikki keväisestä päivästä kauniissa luonnossa koirien iloista menoa seuratessa ja itsekin raikasta ilmaa haukatessa. :)

Jallis ja Benson