tiistai 25. helmikuuta 2014

Hei me opitaan!

Voihan vitsit kun tuon Kulon kanssa on niin siistiä treenata! Tuntuu että me ollaan päästy samalle aallonpituudelle treeneissä ja että mä rakastan tuota Kulon innokkuutta ja säpäkkyyttä! Lisäksi Kulolle on tullut samanlainen asenne ja oma ajattelu kuin pojilla on, en osaa sitä selittää kovin tarkasti mutta mulla taitaa olla sellainen oma koulutustyyli, joka muokkaa mun koirista tietynlaisia, ja nyt kun Kulostakin on tullut sellainen tietynlainen niin tuntuu tosi hyvältä. Kaikki kolme odottavat kieli pitkällä treenihuoneen oven takana että kenen onnekkaan vuoro on, ja se jonka nimi sanotaan, juoksee sisälle, kääntyy ja alkaa heti aktiivisesti odottaa että mitä tehtäis ja tarjoaa toimintoja. Myös Kulo on alkanut pompata jumppapallolle ennenkuin sen ehdin maahan laskea ja se ei ole enää niin kohtelias vaan kilpailee röyhkeästi Taon kanssa, että kumpi saa seurata, jos sattuvat molemmat olemaan samassa huoneessa kun pyydän seuraamista.

Ollaan erinäisisten syisten johdosta tehty iltaisin vaan pienet sisätokottelut meidän vierashuoneessa. Siellä on isot peilit, joten pystyn niistä katselemaan Kulon asentoa ja suorittamista, ilman että täytyy kiertyä sen puoleen. Mulla on oikeassa kädessä naksu, jolla merkkaan oikeat suoritukset, ja Kulo nappaa heti naksautuksesta kiinni että mikä oli se juttu jossa se onnistui. Näin olen saanut sen ymmärtämään monia asioita.

- Seuruussa Kulo on oppinut pitämään paikkansa, vaikka kiemurtelen, teen käännöksiä, pysähtelen. Se osaa työskennellä takaosallaan. Askelsiirtymät alkavat sujua sivuille ilman namia, toisinaan tahtoo laskea pyllynsä alas liian aikaisin ja voisi tulla vielä vähän suorempana. Kulo on siitä ihana, että vaikka se on innoissaan, se ei pompi.
- Kaukojen s-m-s -vaihdoissa Kulo on ymmärtänyt, että ei kannata kurotella namin suuntaan, vaan nami tarjoillaan sille aina leuan alta. Näin paino on ruvennut pysymään takatassuilla. Näitä pitäisi joka ilta treenata vähän, me tehdään alle kymmenen toistoa Henkan pitäessä kiinni takatassuista. Kun oli jäänyt kolme iltaa väliä siihen, ettei tätä oltu ehditty treenata, Kulo yritti liikuttaa takatassujaan, mutta kun ollaan kolmena iltana peräkkäin treenattu niin ei yritäkään liikuttaa niitä, tällöin Henkan rooli on lähinnä varmistella. Olen tähän mennessä istunut maassa mutta eilen nousin seisomaan, Kulon pakka levisi ja rupesi tarjoamaan maasta istumaan nousua. Yksi namiavusteinen seisomaannousu ja sen jälkeen muisti taas että mistä on kyse.
- Noudossa pitäisi työstää palautuksia. Kulo nykyisin pyörähtää tosi makeasti suoraan sivulle, mutta ajoittain jää vajaaksi, vinoon, ja ajoittain leuat saattavat pari kertaa käydä. Pureskelemattomuutta ollaan treenattu niin, että Kulo kävelee vapaasti mun lähellä kapula suussa ja huomautan jos leuat käyvät, naksautan kun puree nätisti. Tämä tuntuu selkeimmältä keinolta nyt kertoa ettei pureskelu ole ok ja Kulo tuntuu ottavan palautteen hyvin vastaan, into ei huomautuksesta laske.
- Paikkamakuiden alkuja ollaan treenattu ja Kulolla alkaa olla hyvä ymmärrys siitä, että down=maahanmeno, pää jää ylös ja lepo=pää lasketaan maahan ja se pysyy maassa kunnes tulee naksautus tai sanon sen nimen. Nimen sanoessani odotan että Kulo pomppaa nopeasti istumaan, ja tätä intoa olen ruokkinut palkkaamalla aina heti lelulla.

Mun mielestä tää tokon treenaaminen on niiiiin siistiä! Arvaatteko, pidätte varmaan hulluna, mutta toko on mun mielestä jopa hienompaa kuin agility. Toko on vähän niinkuin arvoitusta ratkaisisi. On joku haaste, se voi olla kokonainen liike tai joku pienenpieni liikkeen osa, joka pitää ratkaista. Alan pohtia että mitä sen koiran pitäisi ajatella, millainen sen mielentilan pitäisi olla ja miten kertoisin sille että mitä siltä odotan kulloisessakin kohdassa. Esimerkiksi seuraamisesta pysähtymisestä haluaisin, että heti kun annan pysähtymiskäskyn, koira jäätyisi niille sijoilleen. Haluan että se jäätyminen olisi sellaista innokasta, odottavaa, ei missään nimessä painostunutta. Kriteerinä olisi se, että käskysanan jälkeen tassukaan ei saisi liikahtaa. Koira saisi hakea katsekontaktia kun olen sen etupuolella, mutta kun siirryn sen taakse, sen pitäisi katsoa eteenpäin eli ei saisi kiertyä katsomaan taakseen. Siinä sitten tuumin ja haen palkkauksen keinoin sopivanlaista reaktiota ja tulosta, huomautan jos siirtää tassuaan ja siirrän sen takaisin, härnään vielä liikauttamaan sitä tassua, palkkaan kun selviää haasteesta. Kaikki tietenkin erillisinä harjoitteina varsinkin alkuvaiheessa, ettei se pysähtymisen yms. innokkuus kärsi. Koko ajan skannaan koiran mielentilaa, koska tavoitteeni on että käskysanani ovat koiralle lupa tehdä, ei pakko, eli koiralla on valtava motivaatio tehdä. Kulo vielä tässä vaiheessa korjaa pysähtymisen jälkeen asentonsa paremmaksi (esim. astuu toisen tassun toisen viereen) minkä ehkä haluan karsia pois, Tao sen sijaan pysähtyy niille sijoilleen vaikka kuinka epämukavaan asentoon.

Hauska päästä Ninan ja Christan koulutuksiin keväällä kuulemaan, että millaista jälkeä olen Kulon kanssa saanut aikaan ja saada lisää vinkkejä ja ajatuksia. :)


Joka kodissa pitäisi olla yksi villakoira <3

lauantai 22. helmikuuta 2014

Käsky!

Meillä on eka yhteinen tokokoe Kulon kanssa lauantaina 8.3., jos koiruus ei sitä ennen aloita juoksuja. Vähän jopa toivoisin että aloittaisi, koska - kiitos kennelyskän ja irronneen kynnen - emme ole pystyneet tekemään sellaisia treenejä joita olin suunnitellut ja ennen koetta meillä on pohjalla 3vkon tauko hallitreenailusta.

Mietin mitkä ovat meidän potentiaaliset pisteitä syövät virheet. Koira kyllä osaa kaikki liikkeet, mutta todennäköistä on, että se on niin innoissaan että sählää väliin omaa ekstraa. Koe järjestetään isossa hallissa sdp:llä maajoukkuekarsintakokeen jälkeen, ja käsittääkseni paikalla pyörii kaksi kehää samaan aikaan. Kulolla ei ole vastaavanlaisesta häiriöstä kokemusta (eikä nyt mahdollisuutta vastaavanlaista häiriötä päästä treenaamaan, kiitos kennelyskäkarenssin), joten riskinä on että sen kontakti tippuilee. Sivulletuloissa on ruvennut taas tulemaan hieman liian eteen ja jää tällöin vinoon.

Tänään tein Kulon kanssa kokeenomaiset treenit itse itseäni liikkuroiden. Ja hyvä niin! Aluksi se ei meinannut ymmärtää niitä kaikkia litanioita joita puhelin liikkeiden alussa, vaan useimmiten tarjosi maahanmenoa. Tämän jutun jujun se tajusi nopsaan, mutta alkuun aina kun kailotin "käsky", niin Kulohan teki - meni maahan, istui, mikä sitten aina sopikaan tilanteeseen. Pääsin huomauttamaan tästä ja pian naksauttelemaan, kun malttoi olla asennossa. Tätä harjoitusta täytyy tehdä oikeastaan kaikkien liikkeiden osa-alueisiin, esim. liikkeestä seisomisessa kun palasin viereen ja kailotin käsky niin kyllä oli hankalaa vaan seistä paikallaan. Lopulta kyllä sekin onnistui, näki että koira oikein ponnisteli pysyäkseen paikoillaan seisomassa, ihan hirveästi olisi tehnyt mieli tehdä edes jotain. Eli joka osa-alueessa mitä tehtiin, aluksi tarjosi "käsky"-sanan kailottaessani jotain ja sitten tajusi että pitää odottaa sitä ihan oikeaa käskysanaa.

Paikkamakuun aloitukset on vaiheessa. Se että malttaa istua sivulla vaikka tulee liikkurin käskytystä. Että menee maahan mutta ei mene lonkkalevolle tai laske kuonoa alas ennen "lepo"-käskyä. Että kun pomppaa ylös liikkeen lopussa niin ei samalla ota sivuetäisyyttä, edes niitä joitain senttejä. Kyllä on tarkkaa puuhaa mutta että mä niin nautin tästä pilkunviilaamisesta, vielä kun koira on niin innokas ja vastaanottavainen! :D

Taon kaukot on levinneet, senkin kanssa pitäisi tehdä niitä takatassusta kiinnipitämisiä. Mutta asenne on kiva. Seuruussa pitäisi karsia pomppimista, toinen on niin innoissaan tästä lempiliikkeestään että tekniikka on aika persiistä. Plussaa siitä että hienosti käyttää kroppaansa sivusiirtymissä ja kulmissa. Jäävät on kivat. Jumppapallo on Taon mielestä niin hieno, että hyvä kun saan sitä laskettua lattialle niin Tao on jo lentänyt sen päälle. Taolla on tosi hyvä tasapaino jumppapallolla, Kulolla huono, se seisoo lihakset täristen. Kulon kanssa tein päätöksen treenata nyt pikkuhiljaa jumppapallolla syviä lihaksia, niin kaukojen vaihdotkin muuttuvat helpommiksi kun kroppa toimii niinkuin pitääkin.

Käveltiin tässä yksi päivä lenkiltä kotio. Matkan varrella asuu aidatulla pihalla valtava mastiffiuros. Ei olla nähty sitä nyt puoleen vuoteen. Tuli kesällä todettua, että kompostiverkkoaita kestää sen hyökkäykset päin aitaa, joten en säikähtänyt kun se nyt sen pihan ohi kävellessämme tuli kotitalonsa alaovesta läpi ja juoksi hirveällä mylvimisellä aidalle. Tao oli niin ilahtunut tästä, haastoi häntä heiluen leikkiin, yritti lyödä tassulla verkon takaa. Mastiffilta loppui taas aggre kesken kun vastaanotto oli niin iloinen. Tao on ihan oikea pyhäkoululainen, ei se siltikään osaa kuvitella muista koirista pahaa, vaikka sen päälle on vieras uroskoira kolmesti käynyt kun se oli alle vuoden. Tao elelee omissa vaaleanpunaisissa perhosmaailmoissaan, joissa kaikki pitävät hänestä. On siellä yksi synkkä uhkakuvakin, nimittäin mahdollisuus että ehkä emäntä ei ole häneen tyytyväinen. Se tuntuu olevan Taon suurin pelko ja painajainen. On se hassu koira ja tuntuu aika ainutlaatuiselta omine ongelmineen ja mietteineen.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Taakse, mars!

Kuluneen viikon aikana treenaaminen on ollut tosi pientä täällä meidän toipilaskodissa. Kulo oli torstain-lauantain selvästi väsynyt ja nukkui tai lepäsi lähinnä. Mulle iski sunnuntaina ihan hirveä masis kun tuntui että tää meidän treenittömyys vaan jatkuu ja jatkuu ja koirat on sairaslomalla/karanteenissa koko kevään. Sitten tein pienen treenin Kulon kanssa ja mieli oli taas ihan super. Mä olen ilmiselvästi addiktoitunut. Onkohan siihen olemassa vieroitushoitoa?

Aikani kuluksi opetin Taoa laittamaan sukkapyykkiä pyykinpesukoneeseen. Päästiin siihen vaiheeseen, että Tao kantoi sukan koneen eteen, tiputti sen maahan ja työnsi sitten päänsä koneeseen. :D Taolla oli tosi hauskaa ja näkee, että sille tällainen sheippaus sopii kuin nenä päähän! Puudelille opetin kaapinovien sulkemista. Kokeilin alkuun senkin kanssa tätä sukkahommaa, mutta kun raukka ei pian tajunnut, niin se meni vessan ovelle surkeana seisomaan ja toivoi pääsevänsä pois. Kaapinovien sulkemisen se tajusi, mutta pelkäsi että tassunsa jäisivät oven väliin. Bensonilla ei ollut ihan reippain hetki tässä menossa :D

Sitten kun Kulo alkoi näyttää virkeältä (ja ennen sen sairastumista, alkuviikosta), treenasin sen kanssa tokoa. Meidän kotitreenaaminen otti ison edistysaskelen kun Henkka ryhtyi mun appariksi. :) Ollaan iltaisin tehty Kulon kanssa 5-10min treeni. Henkalla on naksutin, ja siinä kun selitän hänelle että mikä on mun kriteeri, niin tulee määriteltyä se kriteeri tarkasti ja suunniteltua treeniä enemmän ja pysyttyä suunnitelmassa paremmin kuin mitä yksin treenatessani ehkä tekisin. Superkiitokset rakkaalle miekkoselleni <3

Ollaan treenattu tunnaria verkon avulla. Henkka seisoo naksutin kädessä verkon päällä, tunnaririvistö siinä maassa verkon alla edessänsä. Mä seison lähettämispaikalla Kulo sivulla. Nami on maassa tunnaririvistön vasemmalla puolella ohjaten koiran aloittamaan aina siitä reunasta. Lähetän Kulon oma-käskyllä matkaan, se käy syömässä namin ja on nyt oppinut jatkamaan siitä suoraan haisteluhommiin. Kun Kulo pysähtyy oman kohdalle pidemmäksi aikaa / yrittää saada tunnarin verkon alta, Henkka naksauttaa ja mä kutsun Kulon luokseni namipalkalle. Tunnareiden paikkaa vaihdetaan joka toiston välissä, silti Kulo vielä aina ajattelee että kapula olisi sama kuin äsken. Se on ruvennut käyttämään nenäänsä tässä enemmän, väärien maistelu on vähentynyt, mutta edelleen odotan sitä kunnon oivalluksen tuloa. Sellaista työskentelyä, jota Tao tekee ja sitä ymmärrystä, joka Taolla on tunnistusnoutoon. Juuri kun musta alkaa tuntua, että Kulo on hiffannut tän jutun, niin se yrittääkin kaivaa verkon alta väärän kapulan esiin. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... Taollekin se oivallus tuli viikkojen-kuukausien kuluessa, en kylläkään sen kanssa treenannut hajuerottelua kuin harvakseltaan.

Anun vinkistä ollaan harjoiteltu kaukojen m-s-m-vaihtoja niin, että Henkka pitää Kulon takatassuista. Aikaisemmin käytin matalaa tyynyä takatassutargettina, ja homma toimikin niin kauan kuin Kulo teki rauhallisesti. Mutta heti kun se vähänkin innostui, se unohti koko takatassut ja alkoi liikuttaa niitä; en siis ollut saanut sen ajatusta aidosti takajalkoihin. Lisäksi mietin, että matalakin tyyny siirtää herkästi painoa liikaa etutassuille. Kulo hyväksyi heti ekasta treenistä lähtien, että sen takatassuista pidetään kiinni, eikä ole häiriintynyt siitä yhtään. Se rupesi pian tekemään vaihdot tosi nopeasti niin, että putosi alas / pomppasi ylös, mutta Henkan ansiosta takajalat pysyivät paikoillaan ja tekniikka siltä osin hyvänä. Eikä Henkan kuulemma tarvinnut pitää kuin kevyesti kiinni. Herkästi Kulon ajatus ylösnoustessa on liikaa eteenpäin. Olen ruvennut työstämään ajatusta taaksepäin tässä niin, että mulla on nami avokämmenellä ja vien sen hitaasti Kulon leuan alle aivan rintaan kiinni. Kulo saa ottaa namin vasta luvalla, eli sen pitää tässä pystyä luopumaan namista. Tällä on saatu ajatusta taaksepäin, koska edessä oleva nami ei ole sille enää samanlainen magneetti kuin aikaisemmin, ja rinnan läheltä namin syödessään se siirtää samalla painonsa takajaloille.

Maasta-istumaan vaihtoja ollaan treenattu Taon ja Kulon kanssa samaan aikaan, koska Kulo tuntuu matkivan veljeänsä. Haluaisin että Kulo oppisi saman tekniikan kuin Tao, eli sellaisen jossa se käskystä vatsalihaksiaan käyttäen pomppauttaa itsensä yhdellä voimakkaalla liikkeellä maasta istumaan ihan ylös asti, etutassut tasajalkaa, niin ettei sen tarvitse korjata etutassuja liikkeen aikana tai lopussa. Kulon lihakset tähän liikkeeseen eivät vielä ole niin hyvät kuin veljellänsä, mutta pikkuhiljaa kun tätä treenataan niin nekin vahvistuvat. Kaukojen treenaaminen onkin melkoista koiran lihashuoltoa ja hidasta työtä! Kulo tekee välillä jo tosi mahtavia vaihtoja pompsaten, mutta tässä on tärkeää että olen nostattanut sitä ennen vaihtojen tekemistä. Lisäksi mun pitää olla vielä ihan lähellä, noin puolen metrin päässä. Tässä ruvettiin eilen tekemään niin, että Henkka naksauttaa kun Kulo pomppaisee istumaan kriteerimme mukaisesti. Eilen sallittiin sellainen, että jos Kulo ylös istumaan noustuaan siirtää toista tassuaan muutaman sentin niin se on vielä ihan ok. Muuten ei olisi päästy palkkaamaan juuri lainkaan. Täytyy vaan kiinnittää huomiota tuohon oikeaan virittelyyn ennen liikettä ja antaa aikaa Kulon lihaksiston kehittymiselle ja tiukentaa tuota kriteeriä nopeasti. Namipalkan olen antanut ylhäältä siten, että Kulo nousee orava-asentoon sitä syödessään.

Yksinäni olen treenannut Kulon kanssa askelsiirtymiä taakse ja sivuille. Kulolle on peruuttaessa alkanut tulla ymmärrystä siitä, että sen pitää peruuttaa samaa tahtia mun kanssani. Tässä on nami vielä apuna ja seinän vieressä tehdään. Peilistä katson, kun Kulo ottaa hyvän näköisen askeleen (ei pomppaa tms) taaksepäin ja naksautan ja palkkaan siitä. Oikealle askelsiirtymät ovat onnistuessaan hienon näköiset; koira pysyy suorana ja astuu takajaloillaan ristiin pitäen paikkansa. Tähän varmuutta lisää. Vasemmalle siirtymissä tulee helposti säätöä, pomppimista ja paikan seilaamista. Tässä on nami apuna ja naksautan peilistä katsoen kun tulee hyvän näköistä askelta.

Lisäksi ollaan treenattu paikkamakuun alkuja (down-käskystä maahan, mutta ei saa laskea kuonoa alas, lepo-käskystä kuonon laskeminen maahan, kuonon maassa pysymisen kestoa, omaa liikettä kuonon pysyessä maassa). Ilme on tässä parantunut ja naksautus tuonut selkeyttä siihen, että mitä Kulolta odotetaan. Muutama sivulletulo että muistaisi että heti pitää tulla suoraan. Yksi luoksari niin että maassa oli rima, ettei flänkkää tullessa vaan juoksee suoraan. Jäävät m-s-i, erotti käskyt toisistaan, seisominen voisi olla vieläkin täpäkämpi.

Sosiaalinen palkkaus alkaa toimia koko ajan paremmin! :) Täytyy vaan muistaa jatkaa kehumista ja hyvänä pitoa niin kauan, että näkee että koira alkaa oikeasti uskoa siihen. Lopuksi se jo kiemurtelee mun edessäni hyvänä pidettävänä ja nuolee naamaa ja on niin onnellinen, kun mamma on häneen tyytyväinen. :)

Taon kanssa treenattiin edestä sivulle pyörähdyksiä ilman pomppua (namiavusteisesti) ja jääviä. Toinen on niin onnellinen että hyvä kun tassut koskevat maata! Jumppapallo on Taon mielestä maailman siistein juttu! Kun kaivan jumppapallon esiin, niin en meinaa ehtiä saada sitä edes asemiinsa kun Tao on jo ehtinyt kiivetä sille. Ollaan tehty hyvin lyhyesti tasapainoilua pallon päällä. Tao tekisi kyllä enemmän, mutta kun se on yskänsä vuoksi toipilas niin pitää vähän rajoittaa.

Bensonin kanssa tein vapaasheippausta. Naksuttelin erilaisista jutuista. Mä en oikein osaa tätä, tuntuu että yhtä hyvin voisin vaan naksutella koko ajan ja syöttää namia. Tämän jälkeen päätin jonkun kriteerin josta naksuttelin, ja pian pieni villakoira jo peruutteli varsin topakkana. Tämän jälkeen kriteeri oli laatikon vetonuppiin kuonokosketus. Benson päätteli, että sitä voisi edeltää kosketus mun käteen, kosketus vetolaatikon yläosaan ja sitten kosketus nuppiin. Hauska oli seurata, kuinka nuppiinkoskemisesta naksuttelemalla kaikki ylimääräiset vaiheet jäivät pikkuhiljaa pois kun niitä ei vahvistettu. Benson sai myös harjoitella namin syömistä etutassunsa päältä, tassua paikoillaan pitäen. Samalla hyvä venytys. Tehtiin myös iltajumppa. Tämän touhutuokion jälkeen puudeli olikin niin täynnä hyvää mieltä ja virtaa, että lelut saivat koko loppuillan kyytiä! Benson on koira, jolle positiivinen stressi jää helposti päälle, eikä se sitten oikein kykene rauhoittumaan vaan vaatii koko ajan vinkuen ja tuijottaen tekemistä (tai toisinaan keksii sitä itse). Mielestäni sille on tehnyt tosi hyvää, että sen kanssa treenataan nykyään harvakseltaan, vain 1-2krt/vko, koska näin se pystyy palautumaan treeneistä ja rauhoittumaan paremmin. Tuntuu niin paradoksaaliselta, että koira joka rrrrakastaa kaikkea yhdessä puuhaamista, on touhuhetkien jälkeen paljon onnettomamman oloinen (vinkuu tyytymättömänä pyytäen lisää tekemistä) kuin jos sen kanssa ei treenata mitään (on rennon ja onnellisen oloinen). Jos koiran hermorakenne ei ole priimaa, niin sen kyllä huomaa.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Kulon ja Taon sairastarinoita

Lauantai 8.2. oli varsinainen epäonnen katastrofipäivä. Olin ystäväni kanssa häämessuilla, ja koirat juoksivat maalla niinkuin ovat monesti aiemminkin tehneet ja kaikki on mennyt hyvin. Nyt sitten kun sattui, niin kaikki tuli kerralla. Päivän saldo:
- 1 taittunut kynsi (Kulo)
- 1 katkennut kulmahammas (Tao)

Ajattelin että täyttelen tähän blogitekstiin, kuinka toipuminen sujui.

Edit: Mietittiin että mitä ihmettä nuo älypäät ovat voineet puuhata moisin seurauksin. Tutkittiin paikkoja, ja tultiin siihen tulokseen, että a) Kulon kynsi on taittunut autotallin rikkinäiseen betonilattiaan, jossa on näkyvillä veritäpliä ja jossa Kari on nähnyt Kulon väijyvän Taoa ja b) Taon hammas on katkennut jäistä hirvenluuta kalutessa.

IRTIKYNNEN TARINA

La 8.2.14 
Kulon oikean etujalan uloin kynsi sojottaa ylöspäin ja verinen ydin on alla paljaana. Kynsi on niin tiukasti kiinni, ettei se irtoa varovasti kokeilemalla, vuotaa verta ja koira ontuu tassuaan. Huomaan tilanteen iltakahdeksalta, joten ainoa mitä tehdään on tassun puhdistaminen Betadinella ja seuraavan päivän toimintasuunnitelman teko. Olen todella harmissani ja ihmeissänikin, koska Kulon kynnet oli kaksi päivää aikaisemmin leikattu ja ne olivat hyvässä kunnossa muutaman viikon biotiinikuurin jälkeen (sitä ennen olivat päistä hieman lohkeavat, kuten Taollakin)

Uloin kynsi on taittunut ylös paljastaen ytimen

Su 9.2.14
Aamulla soitin Pirkanmaan pieneläinpäivystyksestä huolehtivaan Univetiin ja kerroin että tämmöinen tapaus olisi tulossa, ja aloitimme maakuntamatkailun Hattulaan. Kulo tassutteli luottavaisena eläinlääkäriin ja makasi kiltisti paikoillaan tutkimuspöydällä. Se laittoi kipeän tassun alleen kainaloon ja katsoi meitä sen näköisenä, että ei hällä mitään vaivaa ole. Kulo oli ollut 12h syömättä, joten eläinlääkäri antoi sille rauhoitteen ja Kulon nukahdettua kantoi sen toimenpidehuoneeseen. Me käytimme sillä välin pojat lenkillä. Tunnin kuluttua Kulo alkoi heräillä. Toimenpiteessä vaurioitunut kynsi oli kuorittu pois ytimen ympäriltä. Ydin tulisi kuivumaan ja uusi kynsi kasvaisi tilalle n 3-6 viikon kuluessa. Tänään tassu on suojattu pakettiin jota ei avata. Tassu on suojattava kastumiselta, onneksi meillä on tassutossu olemassa. Koska Kulo ei saisi itse hoitaa tassuaan, ostimme sille kaulurin yötä ja yksinoloa varten. Ydin on kipeimmillään muutaman päivän ajan toimenpiteestä. Viikon kuluessa päälle alkaa muodostua ohutta uutta kynttä. Kulolle määrättiin reilun 10vrk antibioottikuuri ja muutaman päivän kipulääkekuuri. Lisäksi annan sille ravintolisänä biotiinia, rasvahappoja, piitä ja sinkkiä kynnen uusiutumista nopeuttamaan ja tulehdusreaktiota hillitsemään.



Kulo nukkui kotimatkan ja vielä kotonakin. Sen herättyä vein sen hihnalenkille, jossa se pyynnöstäni teki kiltisti molemmat asiansa. Se ei aristanut tassuaan eikä vierastanut tassutossua ja katseli mua sen näköisenä että mitäs sitten tehtäisiin. Toisella hihnalenkillä se jo kiskoi hampaillaan talutushihnaa mutta rajoitin sen leikkimistä. Taon kanssa ulkona ollessa se yritti intohimoisesti paimentaa Taoa, mikä oli hieman vaikeaa sen ollessa hihnassa. Päädyimme että ulkoilutamme sen tänään yksinään. Illan mittaan harjoiteltiin kaulurin pitoa, jota Kulo inhosi. Se rupesi iltaa myöten hieman ontumaan tassuaan. Ruoka maistui hyvin ja tukalasta olostaan huolimatta koira on hirmuisen luottavaisen oloinen ja heiluttaa häntäänsä ja on niin reipas ja tottelevainen. Ihan mahtavan reipas pieni tyttökoira!


Ma 10.2.2014
Ensimmäinen yö kaulurin kanssa oli K A M A L A. Kulo säntäili ympäriinsä törmäillen joka paikkaan, ja sai vedettyä kaulurin pois päästään kymmenkunta kertaa klo 22-24 välillä. Sillä on niin paksu niska ja siro pää, että vaikka pannan yritti viritellä niin tiukkaan kuin ilkesi, niin silti koira vaan sai kaulurin pois. Voin kertoa että oli suuri kiusaus antaa Kulon olla irti kauluria, mutta näin mielikuvissani kuinka se aamulla olisi repinyt paketin auki ja tassu olisi ihan veressä ja infektoitunut. Puolen yön jälkeen me sen keksimme: laitoimme Kulolle valjaat ja siitä naruviritelmän avulla kauluri pysyi Kulossa kuin tatti. Koira tuntui myös itse ymmärtävän tämän ja rauhoittui jonkin verran. Se kyyhötti surkeana tai makasi pää ylhäällä, heräsin (ihan ilman herätyskelloa) tunnin välein vilkaisemaan sitä eikä Kulo kertaakaan levännyt rentona. Aamulla meidän kellot herättivät puoli kuuden aikaan, työpäivät edessä kummallakin. Käytin Kulon pikaisella hihnalenkillä ja yritin saada sen pissaamaan, tuloksetta. Se oli niin hyväntuulinen ja leikkisä - mistä tuota positiivista energiaa tällä koiralla oikein riittää??

Illalla oli aika avata siteet. Jännityksellä rullasin kerros kerrokselta pakettia auki... kunnes siteiden alta paljastui oikein siisti tassu ja kauniin punertava, vielä erittäin vitaalin näköinen ydin. Kulo varoi hieman tassuaan, mutta innostuessaan unohti että se oli kipeä. Kertaakaan ei edes vingahtanut, en tiedä onko sillä korkea kipukynnys vai eikö kynsi ollut niin kipeä. Ruoka maittoi hyvin ja koira oli muutenkin oikein hyväntuulinen.



Ti 11.2.2014
Toinen yö kaulurin kanssa meni oikein hyvin; Kulo oli jo alistunut kohtaloonsa ja meni heti kaulurin saatuaan filtille nukkumaan. Se osasi jo liikkua kaulurin kanssa törmäilemättä joka paikkaan. Järkevä koira. :)
Tassu on ollut koko päivän ilman sidosta ja ydin on lähtenyt kuivumaan, siihen on tullut valkoista pintaa ja ydin näyttää pienemmältä. Kulo ei enää tunnu juurikaan aristavan tassua ja alkaa kaikin puolin olla täysin oma itsensä. Tassua tekisi kovasti mieli nuolla, joten vahdittava se on, tai pidettävä kauluria.


Ke 12.2.2014
Kulo ei varo tassuaan juuri yhtään ja ydin on jatkanut pienentymistään. Se tietää ettei tassua saa nuolla, mutta yrittää olevasti vaivihkaa nuolla tai sijaistoimintona nuolee jotain muuta, esim. nyt meidän sohvaa. Kauluri ei ole enää mikään ongelma Kulolle, ei se siitä pidä mutta tulee kutsuttaessa heti luokse ja työntää päänsä kauluriin ja toisaalta osaa liikkua ja käydä lepäämään kaulurin kanssa. Ihanan sopeutuvainen ja järkevä. :)



To 13.2.2014
Kynnen ympäristö on hieman turpea ja punottava ja kynnen juuri näyttää hieman märkäiseltä ja kostealta. Tein sen mitä oli tehnyt mieli tehdä jo muutaman päivän: suihkuttelin kynnen vedellä niin että sain suurimman osan vanhasta kuivuneesta verestä pois. Tämän jälkeen kuivasin alueen, tiputin kynnelle ja etenkin sen tyvitaskuun muutaman tipan Betadinea, annoin sen kuivua ja lopuksi tuprautin kynteen ja etenkin tyvitaskuun Bacibact-puuteria jonka toivoisin kuivattavan kosteaa tyven taskua. Potilas antoi niin luottavaisesti mun tehdä vaikka mitä käpälälleen ja on niin kiltti ettei yritä nuolla kipeää tassua (kauluri on edelleen käytössä öisin ja yksinollessa eli kun emme pysty valvomaan).


Pe 14.2.2014
Kynsi märkii ja on kostea. Aamulla oli mun mielestä pahempi kuin nyt päivällä. Kysyin neuvoa tutulta eläinlääkäriltä ja jatkan suihkutteluilla yms.


La 15.2.2014
Kynnen tyvi märkii ja ympäristö on turvoksissa. Poistan enimmän eritteen lapulla varovasti pyyhkimällä. Tekee varmaan kipeää, mutta Kulo ei inahdakaan ja antaa kiltisti mun hoitaa tassuaan. Suihkuttelun ja kuivauksen jälkeen kynsi näyttää ihan hyvältä. Vielä siinä näyttäisi juurella olevan hieman sellaista kudosta, joka varmaan vielä märkii pois. Lopuksi Betadinea ja Bacibact-puuteria ja sukka päälle. Kulolla on nyt kennelyskä niin limaisessa vaiheessa, että kauluria ei voi pitää. Samasta syystä Kulo on päässyt vain pissalle ja on lepäillyt tassuaan ja yskäänsä parannellen.

Tassu on suihkutettu ja kynnellä on Betadinea

Su 16.2.14
Kulon kynsi oli tänään aamulla ekaa kertaa muutamaan päivään ihan kuiva, eiliset Bacibact-puuteritkin vielä näkyivät! Ehkäpä erittäminen alkaisi loppua ja paraneminen voisi kunnolla ruveta alkamaan. :) Kynnen kohta on arka, eipä sitä muusta huomaa kuin siitä, että Kulo vähän viivyttelee kun antaa tassun hoidettavaksi. Meillä on onneksi vielä kipulääkettä jäljellä. Iltapäivällä kynnentyvi märki taas ja siinä oli kudosta, joka oli mätänemässä. Nypin kudosriekaleita pinsetillä ja sain kynnentyven aika siistiksi ja irtotavaraa vähennettyä. Kulolle taas pointsit siitä, kuinka hienosti se antoi tassunsa hoitaa. Ihan käsittämättömän kiltti tyttö... :)

Ma 17.2.14
Märkiminen on alkanut selvästi vähentyä. :) Kynnen yläosaan on alkanut muodostua tuommainen sarveisainepatti ja sen etupuolella on vereslihalla oleva kynnen ydin, joka vuotaa herkästi verta. Ostin tänään Tanjan vinkistä Cothivat-haavasumutetta, joka on alkoholipohjainen kasviuutteita sisältävä desinfioiva tuote, pitäisi kuivattaa kynnenpohjaa, vähentää bakteerien kasvua ja edistää haavan paranemista. Tuote tuoksuu voimakkaasti yrteiltä ja estää Kuloa nuolemasta haavaa.


Ti 18.2.14
Kynnenpohja ei märi ja näyttää muutenkin paljon kuivemmalta. Varpaan turvotus kynnen ympärillä on vähentynyt ja alue alkaa kaikin puolin näyttää siistimmältä. Eihän tuo outo möllykkäkynsi mikään kaunotar ole, saas nähdä millainen kynsi siihen kasvaa. Kulolla on öisin sukka tassussa. Se on Kulon mielestä kätevästi mukana kulkeva kiva lelu! :D

La 22.2.2014
Kynsi ei enää eritä ja se on alkanut kasvaa kokoa, jotain siis on kasvamassa tilalle/päälle. :) On kauniin punertava ja päässä sarveisemman näköistä materiaalia. Yritän huomenna laittaa kuvan. Herkästi vuotelee edelleen verta. Kulo pääsi eilen hoitamaan kynttään, oli nuollut varpaan märäksi. Laitoin Cothivetiä ja siteen päälle ja tänään näytti hyvältä. Kyllä tämä tästä, hidasta puuhaa kyllä on tuo kynnen uudistuminen, kohta kaksi viikkoa täynnä ja edelleen ihan vaiheessa.

Ti 25.2.2014
Kynnen päässä oleva kuiva sarveiskudos on lähtenyt pois. Ydin möllöttää punertavana ja kosteana, se on kasvanut kokoa mutta sen päälle ei ole muodostunut suojaavaa kerrosta vaan vuotaa helposti verta. Kynsi näyttää nyt muuten siistiltä. Arki kynnensuojaamisineen on haasteellista, kun ulkona on märkää sohjoa. Lenkille pehmustan tassun siteellä, suojaan sen kosteudelta kumikäsineellä ja ulkoisilta naarmuilta yms. tassutossulla, mutta käytännössä tassu on aina märkä kun päästään lenkiltä kotiin. Cothivet-suihkeen tuoksu ei tätä hoitoemoa estä nuolemasta tassuaan, joten tassun päällä on pakko pitää pahanhajuinen sidos päällä kun emme ole kotona/vahtimassa. Ei oikein raaskisi kauluriakaan käyttää toisella.


Ti 4.3.2014
Kynnen vaaleanpunainen ydin on edelleen näkyvillä, mutta nyt sen pinta on hieman paksumman ja sitkeämmän oloinen kuin viikko sitten, eikä IHAN niin herkästi vuoda enää verta, vaikka herkkä ja hauras edelleen onkin. Kynnen tyvestä puskee jotain tuollaista kovaa vaaleaa tavaraa, liekö sarveisainesta koska on niin kovaa. Näinkö se uusi kynsi kasvaa ytimen päälle?


To 13.3.2014

Kynnen tyvestä on lähtenyt kasvamaan uusi kynsi ytimen päälle. Kun kasvu alkoi, se on tuntunut tapahtuvan aika nopeastikin. Ydin on jo pääosin peittynyt uudella kynnellä, mutta päässä on vielä iso aukko josta ydin pilkottaa. Kynsi kipeytyy suojaamattomana, mutta ei enää vuoda verta.

Multa on kysytty, mitä tassutossua olen tassussa pitänyt, kun se pysyy niin hyvin Kulon vauhdissa. Tämmöiset halppistossut (klik!) ovat ajaneet asiansa, kestävät Kulon käytössä viikon (jos sitäkään) mutta pysyvät jalassa vaikka eilenkin veteli kyntöpellossa. Älkää suotta yrittäkö löytää vesitiivistä tossua, vaan vuoratkaa ulkotossun sisus: esim. mesoft-taitos kynsien kohdalle, kumihanska päälle ja ryppyteipillä kiinni ja ulkotossu tähän päälle. Näin parantuvaa kynnentynkää vasten on aina puhdasta materiaalia eikä pääse tossussa muhivat pöpöt haavapinnalle.  Kulo on perjantaista saakka saanut juosta vapaana, eli reilun kuukauden ulkoili hihnassa. Nyt muutamana viime päivänä rasitus on ollut suurempaa (tassutossu ei aina ollut mukana ja mentiin ryppyteippiviritelmällä joka ei oikein pysy, ja on juossut koiralaumassa kovaa kyytiä), ja minusta tuntuu että ydin on hieman vetäytynyt /kulunut syvemmälle ja uuden kynnen reuna vähän repsottaa (kuvassa valkoinen kohta). Eli malttia vielä pari viikkoa niin saadaan kynsi kuntoon! :)


Ti 18.3.2014
Näytän Kulon kynttä eläinlääkärille, ja hän julistaa sen hienosti parantuneeksi ja ettei enää tarvitse suojata sitä! :) Kynsi voi jäädä paksummaksi, tai se voi ajan myötä muuttua normaalimman näköiseksi.


KATKIHAMPAAN TARINA

La 8.2.14
Huomaan iltapäivällä, että Taon vasen yläkulmahammas on katkennut niin että vaaleanpunainen ydin näkyy. Koira ei tunnu hirveästi aristavan suutaan, mutta huomaan että se käyttää mieluummin oikean puolen suuta leikkiessään. Se syö ruokansa ja lunta hyvällä halulla, eikä näytä tässä varovan suutaan. Selviää että viikonloppuna emme pääse koirien hammashoitoa osaavalle eläinlääkärille. Samalla heitän jo mielessäni hyvästit meidän ekoille agilitystarteille 22.2., kuukausi kun pitää olla väliä dopingsäännösten mukaan rauhoittamisesta, ja tiedän että tätä hammasta ei korjata ilman nukutusta. Toivon että hammas säästyisi. Pulpa-amputaatiossa suositellaan hampaan hoidattamista 48h sisään hampaan katkeamisesta, mutta se ei ole mahdollista meidän kohdallamme koska emme pääse eläinlääkäriin. Toinen toivo elää juurihoidossa.














Ma 10.2.2014
Soitan heti aamusta Tampereen Univetiin ja saan ajan hammaslääkärille kymmenen aikoihin. Ajat menevät ihan muutamassa minuutissa, joten kiitän onneani. Olen töissä josta en pääse irroittautumaan, joten Henkka hakee kesken työpäivänsä Taon kotoa ja vie lääkäriin. Selviää että Treen Univetin hammashoitoihin erikoistunut lääkäri osaa vain poistaa hampaita, ei tehdä juurihoitoa tai pulpa-amputaatiota. Henri soittaa mulle ja kiellän hampaan poistamisen. (Hampaan poistaminen heikentäisi Taon leukaluuta eikä siihen ole mitään syytä, kun hampaan voi juurihoitaa osittain tai kokonaan.) Mielessä pyörii sanat "Mitä v*ttua??" Miten sellainen ihminen voi kutsua itseään eläinten hammashoitoihin erikoistuneeksi lääkäriksi, jos ei tuon enempää pysty sitten oikeasti tekemään? Kaikeksi onneksi meille järjestyy Tampereen Univetin ystävällisellä avustuksella vielä samalle päivälle aika Hattulan Univetiin, johon lähdemme puoli neljän maissa ajelemaan heti töistä päästyämme. Pääsemme eläinlääkärin vastaanotolle klo 16.50, ja pikaisen tutkimisen jälkeen ell antaa Taolle rauhoitteen ja kertoo että 5-10min päästä tullaan hakemaan. Tao nukahtaa melkein heti. Kuluu puoli tuntia ja ketään ei kuulu, Tao alkaa jo heräillä. Väsymys painaa ja oma pinna on tavallista kireämmällä, mutta saan puristettua itsestäni ystävällisen ilmeen mennessäni vastaanottoon kysymään että pääsisikö Tao pian toimenpiteeseen. Hieman kireän oloinen eläinhoitaja tulee hakemaan Taon, joka jo meinaa nousta ylös mutta on vielä aika tokkurassa. Me lähdemme kuluttamaan aikaamme Hattulan huudeille muutamaksi tunniksi.

Kahdeksan jälkeen ell soittaa että toimenpide on tehty ja Tao on tuotu heräilemään. Palaamme sairaalaan ja eläinlääkäri kertoo seikkaperäisesti röntgenkuvien avulla, että Taolle on tehty osittainen juurihoito, jolloin hammas jää eläväksi. Juurikanavan ja paikan väliin on asennettu eriste ja hampaan kärkeen muovipaikka. Taolla on vielä laaja juurikanava, kuten nuorella koiralla kuuluukin. Tarkoituksena on saada juurikanava pienenemään ja varmistua apexalueen sulkeutumisesta, juurihoito tulee todennäköisesti ajankohtaiseksi 1-2 vuoden sisällä. Hampaan tilaa seurataan kontrolliröntgenkuvin, joista ensimmäinen tulee tehdä puolen vuoden kuluttua.

Hampaan jälkihoito-ohjeisiin kuuluu pehmeä ruoka noin viikon ajan ja puruluiden ja vetoleikkien välttäminen noin 4 viikon ajan. Kulmahampaan paikkaa seurataan, samoin hampaan väriä. Jos hammas vaihtaa väriä (punertaa tai sinertää), on se merkki hampaan tulehduksesta ja ytimen kuoliosta ja hammas tulee juurihoitaa.

Toimenpide on tehty anestesiassa ja heräämöstä alkaa kuulua kova ulvonta. Tämä kuulemma on yleinen reaktio opiaatteihin, joihin liittyy niiden aiheuttamat lievät hallusinaatiot. Menen ulvovan Taon luo. Sillä on pupillit pienet ja silmät seisovat suurina päässä, on todella pelottavan ja hulun näköinen. Se tunnistaa minut heti ja yrittää häntää heiluttaen kammeta tassuilleen ja tulla luokse. Läsnäoloni tuntuu rauhoittavan sitä. Istuskelemme Taon vieressä ja odottelemme että se heräisi. Pian se on jo sen verran tolkuissaan että Henkka kantaa sen autoon ja ajelemme kotiin. Automatkalla Tao on vielä aika sekaisin, mutta napakalla komentamisella asettuu aina makaamaan. Kotona se on virkistynyt mutta käyttäytyy kuin humalainen. Halaan sitä pitkään ja on pakko kokeilla muutama tokojuttu, kohtalaisen hauskan näköistä kun humalainen koira tokoilee. :D

Ti 11.2.2014
Taon hampaan kärki punoittaa 4mm matkalta hampaan kärjestä mitaten. Juuri nyt olen niin väsynyt ja kypsynyt että en jaksa tehdä asialle mitään. Jos soitan Hattulaan, niin käskevät varmasti ajella sinne näytille, ja rahaa palaa taas ihan hirveästi. Mä en jaksa nyt tehdä mitään muuta kuin mennä nukkumaan ja toivoa parasta. Alla on kuvat mutta niistä ei värimuutos kyllä juurikaan näy, luonnossa näkyy paljon selvemmin.




Ke 12.2.2014
Hammas on saman näköinen kuin eilen; kärki punoittaa 4mm alueelta entiseen tapaan. Mietin että hampaan kärkihän ON kuollut - siihen on tehty juurihoito, joten ehkä värinmuutos selittyy sillä. Jatkan tilanteen seuraamista..

Su 16.2.14
Hammas näyttää ihan samalta kuin aiemmin, ehkä jopa hieman paremmalta, ihan kuin kärjen väri olisi hieman vaalentunut. :) 

Ma 17.2.14
Tao oli pihalla mun seurana, kun haravoin vesisateessa (jep jep, helmikuuhan se!). Se halusi koko ajan järsiä jotain, en ole edes ennen tajunnut että se on tuollainen majava! Koko ajan sai olla olla kieltämässä. Jopa jäätä olisi pureskellut hän. Se ei nyt vaan passaa. Olen miettinyt hampaan kohtaloa ja olen melko varma, että hammas katkesi kun Tao pureskeli umpijäistä hirvenluuta, joita olin antanut koirien mukaan Teiskoon, suoraan pakkasesta otettuna.


LENSSUKUONOJEN TARINOITA

Ma 10.2.2014
Tao saa aamulla kuivan yskänpuuskan, joka kuulostaa aivan siltä kuin sillä olisi karva poikittain kurkussa. En mieti asiaa enempää, koska nyt on päällimmäisenä mielessä Kulon kynsi ja Taon hammas. Epäilykset heräävät, kun ruokatauolla vilkaisen kännykästä fb:n ja treenikaverilla on kennelyskä. Epäilyt varmistuvat, kun kotona Tao ottaa meidät innolla vastaan saaden tiukan yskänpuuskan. Ajelemme hammasoperaatioon Hattulaan ja kerron heti vastaanotossa tilanteemme ja menemme sivummalle odottamaan vuoroamme. Tao saa lääkärin vastaanotolla tiukan yskänpuuskan ja räkii isoja sitkeitä räkäklönttejä lattialle. Sen hengitysäänet ovat onneksi puhtaat. Tao on muuten virkeä. Sille määrätään hampaan takia ab-kuuri, josta on todennäköisesti hyötyä myös kennelyskään, ainakin mikäli siihen liittyy viruksen lisäksi bakteeri-infektio. Luulisi sen ainakin pienentävän pneumonian riskiä.

Tässä kätevä tapa kokeilla, onko koirallasi kennelyskä: Paina kevyesti sen henkitorvea ja katso provosoiko se yskänpuuskan.

Ti 11.2.2014
Edelleen koiristamme vain Tao oireilee. (Benson on lapsellinen ja tuntuu taantuneen pennun tasolle.) Tao saa yskänpuuskia ja niistää sisäänpäin. Se on kuitenkin varsin virkeän oloinen ja ruoka maistuu. Teemme lyhyen ulkoilun. Ulkona Taoa ei yskitä ollenkaan, liekö viileä ilma rauhoittaa oireita.Taon nielu on täynnä vaaleaa limaa, sen syvemmälle en ala syynäilemään. ;)

Ke 12.2.2014
Taon yskä on muuttunut kuivemmaksi ja se ei enää yski niin voimallisesti keuhkojaan pihalle vaan sellaista kurkkuyskimistä. Yskänpuuskaa ei tule enää niin helposti, esimerkiksi kun Tao otti Henkan vastaan niin ei yhtään yskittänyt. Tao on virkeä ja ruokahalut ovat mainiot! Mun pitää koko ajan rajoittaa sen tekemistä, koska se leikkisi ja juoksisi entiseen malliin. Tao ei ole missään vaiheessa ollut yhtään väsähtänyt. Vaikuttaisi että me ehkä tämän osalta päästäisiin helpolla, uskaltaako tätä edes sanoa..? :)

To 13.2.2014
Tao on yskähdellyt muutaman kerran kuivasti, muuten on ihan oma itsensä ja täynnä virtaa. Myös Kulo ja Benson ovat yskähdelleet muutaman kerran, ikäänkuin kurkussa olisi jotain pientä. Eivätköhän nekin tämän taudin koe... Molemmat ovat muuten omia itsejänsä.

Pe 14.2.2014
Tao yskähtelee edelleen, ehkä vähän lohkeavasti. Kulokin on alkanut yskiä. Se yskii semmoisia pieniä kurkkuyskäisyjä joiden johdosta lattialle lentää räkää. Kulo on jotenkin väsähtäneen oloinen ja tänään otetaankin oikein tosi iisisti. Yllättäen puudeli ei ole oireillut yhtään. :) 

La 15.2.2014
Pahus, Taokin yskii edelleen. Yskä on ihan kuivaa. Tauti tuntuu iskeneen Kuloon voimakkaammin kuin Taoon. Se yskii paljon enemmän ja yskiminen ei liity tilanteisiin, joissa se riehaantuisi. Kulo on pitkin päivää yskinyt sellaisia isoja limakasoja, joihin puudeli haluaisi heti työntää nenänsä. Se onkin saanut enimmäkseen lepäillä suihkussa. Kulo on tänäänkin ollut aika väsähtäneen oloinen, tosin se oli ihan hajalla kun lähdin Taon ja Bensonin kanssa ulos ja se tajusi jäävänsä kotiin. Kulo oli murjottanut ihan vakavana. Luun sai lohdutukseksi kaluttavaksi. Benson on yskähdellyt joitain yksittäisiä kertoja, mutta muuten se on ollut normaalin oloinen. Benson on ruvennut parin vuoden tauon jälkeen saamaan päivittäisiä puudelihepuleita. Yhtäkkiä on vaan pakko murista ja juosta edestakaisin. Ehkä lenkkeilyn vähäisyys näkyy energiana, joka on pakko purkaa näin. Puudelihepuleita on hauska seurata, siinä saavat lenkillä viattomat polun varren risutkin kyytiä jos sattuvat vauhdikkaan puudelin tielle!  

Su 16.2.14
Kulo yski yöllä niin paljon, että vein sen suihkuhuoneeseen. Siellä on vähän lattialämmitystäkin, varmaan ihan hyvä toipilaalle. Muuten Kulo alkaa nyt näyttää pirteämmältä. Ei yski sellaisia limakasoja kuin eilen, vaan yskä on kuivempaa, mutta köhii edelleen ihan jatkuvasti. Tao yskii edelleen muutamia kertoja. Puudeli on yskäissyt pari kertaa.

Ma 17.2.14
Kulo yski yöllä jokusen kerran. Päivällä yskiminen on edellispäiviin verraten kuivempaa ja hillitympää, edelleen sitä tosin tulee myös ihan levossa ollessakin. Taokin valitettavasti yski vielä jokusen kerran.

Ti 18.2.14
Kulo yskii jkv kun se innostuu, mutta muuten yskiminen on selvästi vähentynyt. Tao taitaa olla lopettanut yskimisen. :) Puudeli on terve kuin pukki!

La 22.2.2014
Kulokaan ei enää keskiviikon jälkeen yskinyt enää yhtään. Sekä Taon että Kulon kennelyskä kesti noin viikon niin, että ekat pari päivää yskivät limaisia lunsseja (Kulo enemmän). Kulo oli ekat päivät väsynyt, Tao oli koko ajan virtaa täynnä. Benson säästyi tältä taudilta tai todennäköisesti sairasti sen oireettomana. Sitkeä pikkubuudeli! :) 

lauantai 8. helmikuuta 2014

Kotiläksyt

Eilen oli agilitytunti täynnä oivalluksia ja kotiläksyjä. :)
- pakkovalssissa parannettava merkkauksen arvoa pudottamalla lelu merkkauskädestä
- häiriötreeniä hyppyjen aikana: käskyjen huutamista (kepit, kiipee, putkeen), käsillä huitomista --> silti pitää pystyä säilyttämään hyppytekniikka ja olemaan pudottamatta rimaa
- sylkkärissä ohjauksessa pysymistä, nyt Tao tulee kyllä ohjaukseen, mutta ennakoi hypyn jolloin kaarre jää vajaaksi
- pujottelun avo- ja umpikulmia, pujottelua kohti seinää, pujottelua leijeröiden kohti seinää, takaaleikkaus pujottelulle
- ylösnousukontakteja kehikon avulla (oikeesti tää treeni pitäisi aloittaa N Y T!)



Lotta V oli kirjoittanut blogissaan koskettavan ja ajatuksia herättävän tekstin agilitykoiran terveydestä, se löytyy täältä: Lotan blogiin

Sen jälkeen kun Bensonin selkävika paljastui (ja johtui mahdollisesti agilityssa sattuneesta turmasta), olen suhtautunut agilityyn sellaisena hupilajina, johon ei voi asettaa tavoitteita. Sitä harrastetaan maltillisesti, suhtautuen joka harjoituskertaan potentiaalisesti viimeisenä. Koskaan ei voi tietää että koska on viimeinen kerta kun voimme Taonkaan kanssa lajia harrastaa. En enää ikinä anna itseni innostua agilitysta niinkuin Bensonin kanssa, koska en kestäisi sitä maailmanloppua jos laji pitäisi jättää. Toisaalta Bensonin kanssa innostuksissani treenasin välillä ihan liikaa, useamman kerran viikossa. Taon kanssa olen pitänyt nyrkkisääntönä, että max 2x15min treeniä viikossa. Se on ihan riittävästi meille, sen mukaan edetään ja edistytään. Tao aloitti agilityn 11-kuisena, tammikuussa 2013. Sitä ennen oltiin tehty putkea, siivekkeiden välistä juoksemista ja pari kertaa perushyppytekniikkasuoraa 15cm esteillä, ei vedättäen. Kevät treenattiin kerran viikkoon, kesällä treenattiin vähän pujottelua siinä ohella ja heinä-elokuussa oli tauko agilitysta. Syksyllä muutamana viikkona treenattiin omatoimisesti samaa ratatreeniä jota oltiin ProCaniksella tehty. Tällä tahdilla varmaan jatketaan tästä eteenpäinkin, niin että omatoimitreeneissä en paahtaisi rataa vaan tekisin lyhyttä suunniteltua harjoittelua yksittäisiin ohjaustekniikoihin liittyen, välttäen liian monen toiston tekemistä. Agility on täytelaji meille, niin kivaa kuin se onkin. Meillä ei ole mihinkään kiire, ja tavoitteet eivät ole ihan hurjan korkealla. Suomessa agilityn taso on niin huikea, että huipulle päästäkseen pitäisi tehdä ihan hirmuisesti hommia ja sitoutua lajiin, enkä minä ala siihen kun mun päätavoite on vaan se, että Tao pysyisi ehjänä.

Näin muuten viime yönä unen, että Tao löysi kadonneen lapsen. Voi sitä riemua joka unessa oli meillä kaikilla, lapsen vanhemmat mukaan lukien. Nyt kun julkisessa keskustelussa on taas käyty kovasti keskustelua koiran vaarallisuudesta, niin googlettakaapas huviksenne "koira löysi kadonneen". Sanoisin että aika uskomattomia ihmisen parhaita ystäviä!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tässä ollaan

Pieni treenipäivitys, en tiedä kiinnostaako muita mutta itsestä on kiva myöhemmin lueskella, että missä mennään minkäkin asian suhteen. :)

Kulo:
- pyörähdysten opettaminen, etenkin vastapäivään, on auttanut nopeasti ja selvästi sivulletuloon. Kulo ilmeisesti oppi taas uuden jutun, kuinka kroppaansa voipi käyttää, ja tulee nykyisin vauhdilla suoraan jalan sivuun ja kohdalla heittää takapuolensa päätyen perusasentoon. Ja yhä useammin suoraan sellaiseen. Aikaisemmin lähti muutamaa metriä ennemmin kaartamaan koirasta katsoen oikealle, ennakoiden sivulletulon, mutta nyt pystyy tekemään tuollaisen kompaktin pyörähdyksen. Kiitos vaan Tiltulle tästä treenivinkistä. :)
- samoin noudossa loppuasentoon pyörähdys on alkanut parantua. Tässä tuntuu vielä vaativan toistojen kautta saatua kokemusta ja kehonhallintaa. Ehkä puolella kerroista päätyy liian eteen/taakse tai vinoon, mutta niiden suorien loppuasentojen osuus on lisääntynyt. Jonkun verran otteen korjaamista noutokapulaan esiintyy, mutta sellaista jatkuvaa voimakasta leukojen käymistä ei enää esiinny, mitä oli joulukuussa. Ja noutokapulan luovutuksessa puree tiukasti kiinni kapulaan (Brandelin oppien mukaisesti), ja päästää irti vasta kun sanon jes/irti. Kapulan nostoista on nyt taas tullut rumat, vähän innostuksissaan sählää kapulan kanssa. Lea sanoi tänään hyvän pointin, että kannattaisi vaatia Kulolta katsekontakti ennen noutokapulalle lähettämistä, koska se on ihan maanisen näköinen ja ehkä tämä vähän toisi kontrollia tuohon kapulannostokäyttäytymiseenkin. Musta on ihan tosi ihmeellistä, että nyt täytyy laskea koiran virettä ja vauhtia, kun olen tottunut hieman erilaiseen koulutustyyliin hieman erilaisen karvakorvan kanssa tässä tätä ennen, mm. apparin kilpajuoksuihin kapulalle että saisi vauhtia paremmaksi.
- erottaa jäävät (istu/maa/seiso) jo aikas kivasti, vahinkoja ei juuri satu. Eiköhän sekin pakka leviä sitten kun ruvetaan zetaa tekemään... Maahanmeno on hieno, seisominen ja istuminen saisivat olla vielä napakammat
- nyt on treenattu pään alaslaskua kivana juttuna naksutellen ja tiheästi palkaten ja mun mielestä mielentila liikettä kohtaan on parantunut. Lisäksi on treenattu ripeää ylös perusasentoon nousua ja siihen on tullut lisää säpäkkyyttä ja asennetta!
- kaukojen i-m-vaihto on kiva. m-i-vaihtoihin kaipaisin edelleen lisää pontta, vaikka nouseekin ihan ripeästi, mutta vielä enemmän voisi tehdä liikkeen vatsalihaksilla vetäen tassut yhtäaikaa ylös asti. Ryhti on parantunut tässä ja etäisyyttä on jokunen metri. Ihanaa kun Kulolla on niin iloinen ilme näissä kaukojen vaihdoissa. :)
- kaukojen s-m-vaihto on mennyt eteenpäin, ajatus on tässä taaksepäin ja takajalat pysyy paikoillaan. Mun etäisyys Kuloon on ehkä sentti, joskus ei sitäkään :D
- kaukojen m-s- vaihto kaipaa vielä rutkasti työtä, Kulo on näköjään jäänyt tässä vähän kiinni mun käteen. Sekin riittää, että käsi on edes reiden edessä, ei yritä tavoitella kättä, mutta jos käsi on selän takana niin ei muista yhtään että mihin käskyyn "ylös" viittaa. Sitten voikin tarjota esim. vasta opittua pyörimistä vastapäivään tai jotain muuta yhtä järkevää. :D Kaukoja teen tällä hetkellä niin, että Kulon takatassujen alla on matala tyyny. Syöttelen muutaman namin joka asentoon rauhalliseen tahtiin, idealla että tämän liikkeen mielentila on rauhallinen ja keskittynyt. Seiso-istu-seiso-vaihtoja ei oo vielä sekoitettu tähän yhtään, jos saisi s-m-s-vaihdot paremmalle mallille ennenkuin sekoitan toisen päätä enempää.
- Askelsiirtymät ovat ihan ihan vaiheessa. Meillä on voittajaan vielä paljon työtä tehtävänä! (Toki pitää suorittaa avoin luokka vielä sitä ennen ;))

Kulossa olen huomannut muutoksen, josta taisin jo aikaisemminkin kirjoittaa. Näköjään sen kotiutumispiste on jossain siinä 2,5 kuukauden kohdalla. Tämän ajan tultua meillä täyteen se on rentoutunut huomattavasti lisää ja on treeneissäkin luottavaisempi ja vieläkin innokkaampi ja yritteliäämpi. Ja lenkillä, kun se aikaisemmin kyttäsi Taoa, se palaa vähän väliä mun luokse katsomaan silmiin kysyvän näköisenä. Pidän kovasti tästä muutoksesta, että olen lenkeilläkin sen mielestä porukan kiinnostavin tyyppi. :-)

Puudelin kanssa tein eilen ihan törkeän pitkän tauon jälkeen meidän iltajumpan, eli takajalkojen painonsiirrot takatassut jumppatyynyllä ja takapään tönimiset etutassut korokkeen päällä seisten. Tiedättekö mitä - Bensonille on tullut ihan hurjasti lihaksia takaosaan nyt kun se on saanut kohta vuoden tehdä 1-1,5h metsälenkkejä lähes päivittäin! Muistan kun 2,5 vuotta sitten oltiin kaveriporukalla koirien kanssa 1,5h metsälenkillä, kuinka kipeä ja jäykkä Benson oli sen jälkeen. Sen kanssa oli Kalevankankaalla tehty 45min metsälenkkejä. Nyt se jaksaa vaikka kuinka eikä kipeydy. Eilen tehtiin 2h metsäkävely, sen päälle pienet nokoset ja illalla puudeli kantoi koko ajan palloa meille (yleensä meillä on pallot kaapissa mutta nyt oli yksi jäänyt puudelin ulottuville) eikä ollut tänäänkään millänsäkään. Lisäksi sen reisi- ja pohjelihakset tuntuvat pehmeiltä, niissä ei ole ollut pitkään aikaan sellaisia aristavia kovia kohtia, mitä vielä joitakin kuukausia sitten oli. Olemme varovaisen toiveikkaita sen suhteen, että saisimme pitää rakkaan puudelimme vielä monta vuotta seurassamme. Nyt se tuntuu ainakin olevan elämänsä kunnossa! (Noh, eiköhän Piira palauttele taas maan pinnalle ensi kuussa ;)) Tänään Benson sai tehdä agilitya matalilla esteillä ja voi kuinka toinen tykkäsi, mutta voi kuinka hitaalta ja kädessä kiinni olevalta se tuntuukaan kun on tottunut peuran kanssa menemään.

Olen syöttänyt Taolle ja Kulolle nappuloiden kanssa Maukas Naudan lihaista rasvaa. Sen koostumus on nyt muuttunut, kun valmisteita on uudistettu. Nyt se näyttää Naudan vetiseltä lihalta. :( Pitäis miettiä joku toinen valmiste tämän tilalle, varmaan Kennel-Rehulta Lihainen rasva, joka on puolet halvempikin kuin tuo Mustin&Mirrin tuote. Kokemuksia?

Sitten rakkaan peuranpoikaseni treeneistä. :) Nyt meidän elämä on aikas agilitypainoitteista. Sen vastapainoksi olen venytellyt peuraa muutaman kerran viikossa, ja tuntuisi että esim. kummankin takajalan pystyy nyt paremmin viemään taakse pidemmälle ja ylemmäs. Aikaisemmin tuntui kuin olisi hevosta yrittänyt venytellä, siitäkin on meinaan kokemusta.. Ja sillä jumppapallolla on saanut lötkötellä ja kyllä se Taon selkä vaan aina muuttuu niin lämpimäksi, kun Tao siinä lepäilee.

Treenattiin tänään aksaa. Mulla oli suunnitelmissa treenata keppien avokulmia, joissa käy usein vahinkoja, ja hyppytekniikkaa jossa mä aiheuttaisin huiskivilla käsilläni häiriötä ja silti pitäisi pystyä hyppäämään tiputtamatta rimaa. Mutta kentällä olikin rata valmiiksi koottuna ja tehtiin sitä. Agility alkaa Taon kanssa tuntua niin maailman hienoimmalta, ja mä luotan koko ajan enemmän ja enemmän Taoon ja siihen, että voin ohjata sitä monen metrin päästä. Mulle käänteentekevä oivallus on ollut se, että Tao lukee mun rintamasuuntaani niin voimakkaasti. Kuvittelen että mun rintakehästä lähtee eteenpäin osoittava valtava nuoli, jolla näytän pari metriä eteenpäin Taosta katsoen reittiä jota sen pitää kulkea. Tao on niin herkkä ohjattava, ja me ruvetaan koko ajan paremmin ymmärtämään toisiamme. Se on upeampi agilitykoira, kuin osasin unelmoidakaan. :-) Mun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa oikeasti treenaamaan noita ylösnousukontakteja. Tänään kun tein kontaktiesteet vähemmän varmistellen kuin lauantaina, niin eipä tainnut tassu montaakaan kertaa osua ylösmenokontaktille... :-/

Tokon suhteen ollaan vietetty vähän hiljaiseloa, mitä nyt olen naksutellut ja vahvistanut mun eteen istumaan tulemisen arvoa ja tunnaria ollaan tehty silloin tällöin. Kaukojakin pitäisi jumpata.. Jumppapallolla on tehty tasapainoilua.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Epiksissä

Oltiin tänään Taon kanssa Tamskin järjestämissä epiksissä. Kyseessä oli ekat aksakisat Taon kanssa (vaikkeivat viralliset olleetkaan) ja mulle ekat aksakisat kahteen vuoteen.

Osanottajien joukko ei ollut suuren suuri, vaikka siellä yksi suuri irlanninsusikoira olikin jota kaikki jännittävät, että mahtuuko putkeen ja onneksemme mahtuihan se.

Rata sisälsi aikas vauhdikkaita kohtia, mutta myös pari kinkkisempää kohtaa jossa oli mahdollisuuksia esim. putkeen karkaamiseen. Mietin että kuinkahan käy... kuinka saan peuran pidettyä samalla radalla mun kanssani, se kun on semmoinen nopsajalka. Onneksi Maija ystävällisesti rataantutustumisessa korjasi mulle kuinka rata menee, olin jotenkin ajatellut että yksi hyppy piti ottaa mutta ei sitä sitten ollutkaan.

Tao odotti käyden aika kuumana, jatkuvasti roikkui hihnassa kiskomassa. Tehtiin seuruun häiriötreeniä, siinä poju keskittyi hyvin eikä haitannut vaikka pujoteltiin vieraiden ihmisten ja koirien välistä.

Sitten oli meidän vuoro. Tehtiin rata kaksi kertaa. Ekasta radasta ei valitettavasti ole videota, koska kamera tilttasi. Se oli muuten käsittääkseni virheetön, mutta Tao tuli keinulle niin vauhdilla että tipahti siltä alas, eikä meinannut heti uskaltaa mennä sitä mutta kolmannella yrittämällä saatiin sekin tehtyä.

Toisella kerralla Tao kävi aika kuumana ja taisi hieman äännelläkin. Tuli rima alas (mun moka, laskin ohjauskäden alas) ja keppien aloitus meni mönkään. Kaikkein ihmeellisimmältä tuntui, että lopun estekuvio meni virheettä molemmilla kerroilla, mä kun aina jäin niin paljon jälkeen että ajattelin ettei mulla ole muuta vaihtoehtoa kuin ohjata kaukaa takaa.

Kisakirjakin tuli samalla reissulla varmistettua ja kaikille lienee tullut yllätyksenä, mutta Tao merkattiin maksien luokkaan. ;-)

Tässä toinen suoritus videolla: