torstai 30. toukokuuta 2013

Jälkimettään!

Maanantaina oli tavoitteellisten tokot. Oltiin ihanalla koivujen reunustamalla nurtsilla, joka tosin oli jäänyt ruohonleikkaajalta nyt vähän unohduksiin, minkä vuoksi ruutukartiot eivät tahtoneet hirveän hyvin erottua. Odotin innolla, että miten viikonlopun oivallukset ja toimenpiteet näkyisivät treeneissä. Tao ylitti mun odotukset: se oli niin intoa ja tottelemisen halua täynnä että tuntui ihan mahtavalta! Aloitettiin kokeenomaisten liikkeiden setillä, palkkasin välissä kentän laidalla olevalla frisbeellä. Tao hakeutui oma-aloitteisesti sivulle, ja seuruun aloituskohtaa mietittäessä pysyi tiiviisti sivulla kontaktissa. Seuruu meni kivasti. Ekassa seuruussa oli käännöksiä liikkeessä ja paikallaan sekä askelsiirtymiä oikealle. Tao käyttää askelsiirtymissä kivasti kroppaansa seuraten suorassa asennossa pysyen, ottaa takajaloillaan ristiaskelia. En muista tarkkaa järjestystä, mutta oliskohan sitten tehty liikkeestä seis, jossa ei nyt ottanut sivuaskelia, luoksetulo jossa hieman flänkkäsi ja olisi voinut tulla kovempaakin, sivulle siirtymisen teki pompun kautta. Liikkeestä maahanmenossa reagoi käskyyn heti, mutta ei vielä tipahtanut sellaisella vauhdilla josta haaveilen. Loppuun vielä seuruuta, jossa oli juoksuakin. Ei pomppinut. Toisessa setissä tein liikkeiden osia. Noutokapulan palautusta lähietäisyydeltä, i-m-kaukoja niin että Minna alkuun piti oikeasta takajalasta, sivulle/eteen -vaihtoja. Opin että kannattaa sanoa liki-käsky matalana melkein kuiskauksena, tällöin Tao pyöräyttää itsensä edestä sivulle ilman pomppua. Paikallaolo kuono maassa, kerran jouduin ärähtämään, muuten pysyi hienosti. Ruoho oli sen verran pitkää, että näkyi vaan selkä. Tuli samalla tehtyä piilopaikkamakuuta. Seistiin autojen takana puolikyyryssä, ohiajavasta autosta katsottiin epäuskoisin ilmein, kun eivät nähneet puiden takana ruohikossa makaavia koiria. :-D

Tiistaina Tuulikki hieroi koirat. Bensonin selkä ja lihaksisto ylipäätään on paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin - ovat tainneet lenkit vapaana pehmeässä metsänpohjassa tassutellen ja viikoittaiset saunomiset tehdä terää. Vasen takajalka lonkan seutuvilta(?) ja häntälihakset olivat kipeänä, jonkinlaista lihasepätasapainoa puudeliraukalla on. Tao oli hivenen toispuoleinen, mutta lihaksisto muuten hyvässä kunnossa. Jänteet sillä on kireät. Tao on vieläkin aika jäykkä eikä venyttele takapäätään, ell välikuvausten yhteydessä ja joulukuun hoidolla Piira arvelivat, että nopea voimakas kasvu on tehnyt tämän. Tarvisi ottaa venyttelyt iltaohjelmistoon. Luulisin että jäykkyys osaltaan selittää Taon hitautta joissain liikkeissä.

Eilen suunnattiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna jälkimetsään. Eikös siellä ollut suunnistuksen iltarasti järjestettynä, ja metsä innokkaita jäljestämisen pilaajia täynnä! Käveltiin syvälle metsään ja löydettiin rauhallinen kolo. Metsänpohja oli rutikuivaa, harmitti kun en pystynyt menemään niille jälkipaikoille joiden oli lenkkeillessä havainnut soveltuvan hyvin jäljen alkeistreenaamiseen. Laitoin ekalla jäljelle joka askelelle Royal Caninin muroja, jotka olivat oikein meheviä. Jana n metrin. Taolla oli kova into päällä. Ampui janalle ja jäljestä n 5m yli, olisi varmaan jatkanut Kangasalalle asti. Löytyihän se jälkikin. Murot ei kiinnostaneet, olisko kaksi malttanut syödä. Intoa oli mutta tarkkuus aika tipotiessään, Tao ei ihan ollut oivaltanut että pitäisi sillä mun tekemällä jäljellä pysyä eikä lähteä haahuamaan. Pidin liinan muutaman metrin mittaisena, ja vain seisoskelin odottamassa kunnes Tao tajusi etsiä jäljen ja jatkaa matkaa. Lopussa olevan kepin (jonka ilmaisua ollaan pihassa treenattu, meillä ilmaisutapana että ottaa kepin suuhun) huomasi kun otin liinan lyhyeksi ja kyselin että missä keppi. Sai palkaksi ison möykyn koiranmakkaraa. Mä en suoraan sanoen muista miten toinen jälki meni. Jotenkin hämärä muistikuva että se olis ollut aikamoista haahuamista, mutta ajoittain pieniä hyviä pätkiä. Tätä tää yövuorojen välissä treenaaminen tietää, emäntäkin ihan puolipöllyssä vähien unien vuoksi.

Tänään uusi yritys. Pääsin niille haaveilemilleni jälkipaikoille, joissa oli sammalta ja metsänpohja kosteampaa. Muistona eilisestä oli enää vain hylätyn näköinen suunnistusrasti. Ekalla jäljellä jana n 1m, kolme käännöstä oikealle ja yksi vasemmalle. Froliceja 5-10m välein, pääsääntöisesti hankalampien kohtien jälkeen, esim. 2-3 metriä kulmasta. Jätin kepin loppuun sammalpläntille. Puuhun sidottu Tao mambosi ja pomppi ilmaan kun palasin sen luo. Hirveä veto päällä jäljestämään. Lähetin janalle, nyt löysi heti jäljen ja lähti etenemään sitä pitkin. Nyt myös tajusi pysyä mun tekemällä jäljellä. Jäljellä oli pieni polunhäive, ei varmaan kovin kuljettu, Tao varmisti sitä metrin ja palasi sitten etsimään jäljen jatkon. Pysyi hyvin jäljellä, jäljesti innokkaana häntä pystyssä. Pari kertaa kuono nousi mun makuun liian ylös, tällöin pysähdyin ja jatkettiin vasta kun laski sen syvemmälle. Löysi ihan itte lopussa olevan kepin ja heitti sen innoissaan ilmaan, sitten työntämään jo päätä mun kassiin jossa oli koiranmakkaraa pakasterasiassa. Sai kehut ja koiranmakkaraa ja oltiin niin tyytyväisiä molemmat. :) Puudeli pääsi tämän jälkeen ajamaan saman jäljen. Veti kuin hinaaja innolla eteenpäin, mutta pysyi jäljellä. Sitten tuli joku aivopieru ja lähti täysillä vetämään ihan väärään suuntaan, annoin mennä ja niinpä jälki hukkui ja jäljestys loppui siltä erää villakoiran kanssa.

Toisella jäljellä oli hieman enemmän kulmia maastonpohjan vuoksi. Pohja osin sammalta, osin lyhyttä heinikkoa. Lopussa keppi kannon päällä (mietin jo laittaessa että on varmaan paha). Ajattelin että kyllähän mä tän jäljen käännökset muistan enkä merkannut joka kulmaa, mutta yllätys yllätys - eipähän niitä enää muista sitten kun koiran kanssa menee, en ainakaan mä. Tämän vuoksi mulle jäi vähän epäselväksi, että oikaisiko muuten hyvin jäljestänyt Tao yhden kohdan. Note to myself - tee niin yksinkertaisia jälkikuvioita, että itse pysyt tolkuissasi. Parissa kohtaa kävelin ohuiden puunrunkojen välistä, ja Tao meni samoista kohtaa. Näissä pystyy hyvin tarkistaan pysyykö jäljen päällä. Jäljen loppuvaiheilla oli kiva huomata, että kun minä muistin jostain syystä jäljen kääntyvän vasemmalle sen jatkuessakin suoraan, ja pysähdyin, niin Tao hetken yritettyään jatkaa eteenpäin oikein sisuuntui ja rykäisi eteenpäin kohti oikeaa suuntaa. Onneksi sillä on rohkeutta ilmaista olevansa oikeassa. Lopussa olevan kannon päälle ei meinannut millään tajuta kurkistaa, pyöri vaan siinä ympärillä. Lopuksi oivalsi että siinähän se keppi on ja otti sen suuhun ja sitten heti taas palkalle. Puudeli ajoi tämän jäljen oikein superhyvin, tarkasti ja innokkaasti. Ai niin, yhdessä kohtaa se hukkasi jäljen hetkeksi ja lähti etsimään sitä juosten vimmatusti kahdeksikkoa niin, että liina oli kohta ihan solmussa puiden ympärillä. Säpäkkäliikkeinen puudeli ja edelleen uninen omistaja - ei hyvä yhdistelmä. ;)

Jäljeltä palatessa läheisellä ampumaradalla ammuttiin suoranaista sarjatulta. Ihanaa huomata, että Tao ei ole millänsäkään. :-)

Tao on kotona keksinyt ruveta piilottamaan meidän sandaaleja sohvatyynyjen alle. Kukaan ei tiedä että miksi. Benson on kovin läheisriippuvainen, en tiedä onko se rallytokon harrastaminen sittenkään niin hyvä juttu, kun se rupee taas esittään tota että hänen kanssaan pitäisi ihan koko ajan puuhata jotain ja velloo sitten itsesäälissä väärinymmärrettynä. Molemmat pojat on vaan niin mulle spesiaaleja ja rakkaita, samoin kyllä Henkalle!

maanantai 27. toukokuuta 2013

... ja jälleen kerran oivalluksia

On tää bordersgollien koulutus semmoista päänvaivaa vaativaa puuhaa, etten olis ikinä uskonut. Paljon enemmän joutuu miettimään kuin villakoiran kanssa, mikä sekin keksii kaikenlaista ylimääräistä. Meillä oli lauantaina tokoringin ekat omatoimiyhteistreenit, ja sain Maijulta paljon hyviä vinkkejä ja ajattelemisen aihetta (suurkiitokset Maijulle!).

Oon viime aikoina huomannut, että Tao tekee kivalla asenteella, kun höntsään sen kanssa. Heti kun teen vähänkään kokeenomaisempaa, tai jos treenaan muiden kanssa, sen vire on huono. Nyt selvisi syykin; jos mä en oo täysin rento niin Tao alkaa latistua, pahimmillaan koomaa. Se lukee mua kuin avointa kirjaa. Aloitettiin eilen tehdä sellaista treeniä kotipihalla, että mulla on erilaisia ilmeitä. Ekalla kerralla kun olin naama oikein vakavana, niin Tao seurasi parikymmentä senttiä takanani ihan luimussa. Aika voimakas reaktio. En varmasti haissut pelolta, koska muutin vain omia eleitäni. Eli se katsoo mun kasvonilmeitä, hartioita, ryhtiä... Patistin sitä työskentelemään kunnolla, vaikka vähän hirvittikin. Heti kun saatiin pari askelta hyvää seuruuta, niin muutuin iloiseksi ja bileet. Koira on ihan suunnattoman fiksu, ja tajusi nopsaan mistä tässä on kyse. Muutaman toiston jälkeen pystyin kulkemaan paha irvistys kasvoilla, jopa murisin vähän ääneen. :D Toinen vaan tassutteli siinä sivulla. Katsotaan mitä tästä seuraa! Olen ajatellut, että kun en mahda omalle jännittämiselleni mitään, ja kun kokeissa pitää pystyä toimimaan vaikka hirvittäisi, niin on reiluinta että opetan Taon työskentelemään hyvällä asenteella, vaikka mä ilmentäisinkin voimakastakin jännitystä.

Ette muuten ikinä usko, millä saan tuon pyhäkoululaisen nousemaan koomastaan: alan murista sille ja töniä sitä pois - se oikein nousee ja haukkuu raivokkaasti mulle! On pojassa kyllä luonnetta, vaikka siitä herkästi saa pehmon kuvan. Ja taas nousee kysymys, että onko se lintu vai kala??

Samalla olen alkanut vaatia Taolta asioita. Huomautan sille, jos se teki huonosti, esim. vinon perusasennon. Oikeasta suorituksesta seuraa aina bileet. Oon ollut aika arka huomauttelemaan Taolle mistään ja miettinyt liikaa, etten vain latista sen virettä. Nyt musta tuntuu, että alan oppia keinoja nostaa sen siitä latistuneesta vireestä, ja olen päättänyt etten treeneissä mieti niin hirveästi (koska silloin mun reaktiot tulee aina myöhässä ja koko treeni on vähän sellaista epäselvää pullamössöä), vaan omalla selkeällä suorituksen kriteerin miettimisellä ja siihen johdonmukaisesti reagoimalla pyrin tekemään treenitilanteista mahdollisimman mustavalkoisia. Sekin, etten mieti että miten Tao mahtaa suhtautua jos huomautan sille, on siirtänyt treenitilanteissa valtaa Taolta mulle. Kyllähän se on huomannut, että saa huonommallakin suorituksella tai luimuilulla palkan, ja että jos tekee vähän huonosti tai passiivoituu niin mä muutun hirveän kannustavaksi ja iloiseksi ja sitten saa vielä yrittää vaikka kuinka monta kertaa, että koskahan onnistuisi. Tao on kuitenkin työkoira, jolla on nöyryyttä ja hyvä työmoraali (jos näin voi sanoa). Kun olen nyt kiristänyt ruuvia, niin Tao on ruvennut itse tsemppaamaan: ennen esim. lepo-käskyllä se hidasteli ja suostui laittamaan kuonon alas, usein toisen tassun päälle, vasta toisella tai kolmannella komennolla. Nyt tämä uusi asenne siirtyi tähänkin liikkeeseen niin että kun tänään kokeilin tätä, laittoi heti kuonon keskelle tassujen väliin ja piti sen siellä vaikka seurautin Bensonia sen ympäri ja jopa hännän yli!

Sitten se vauhtiasia, joka on yksi meidän ongelma. Lähinnä sen puute. Olen nyt tehnyt sellaisen ratkaisun, etten ota siitä painetta. Vauhtia tulee iän (kehonhallinnan ja lihaksiston kehittymisen) ja varmuuden myötä varmasti lisää. Toki yritän palkkaustavalla tukea sen tulemista, mutta jos stressaan hitaudesta niin se tietää vain lisäongelmia. Katsotaan mitä senkin puolesta on tulevaisuudessa edessä. :)

Treenasin eilen ruutua niin, että laitoin kartiot lähekkäimmin, eli ruutu oli vähän pienempi. Tao hoksasi nopsaan, että sen pitää sijoittaa itsensä kartioiden väliin. Merkin taakse se juoksee innoissaan, vaikka sitä ei ole juuri treenattu. Kun on sen kerran oivaltanut, niin tuntuu muistavan. Kaukoissa ollaan edetty, oikeastaan kaikki vaihdot on lyhyeltä etäisyydeltä kasassa, tosin en tee niitä vielä sekaisin vaan joko i-m, i-s tai m-s- vaihtoina. Usein nostaa oikeaa takatassua ilmaan ja laskee sen alas, mutta tähän on auttanut jos joku edes pari toistoa pitää tassusta kiinni. Omaa tunnaria etsii pihasta nenäänsä käyttäen. Pureskelee kyllä tuodessa, sitä täytyy työstää. Noutokapulaa tavoittelee innolla, siinäkin saisi kaikki osa-alueet olla nopeampia (meno kapulalle, kapulan suuhun ottaminen, palautusvauhti). Metalli ei ole ongelma. Palautuksissa ongelma on ollut löyhä ote tai pureskelu. Tähän kehittelin tänään sellaisen treenin, että Tao saa tuoda mulle eteen sellaisia esineitä, joita on pidettävä tosi vakaasti suusa, jos haluaa ettei ne tipu. Esim. puuhelmistä tehty rannekoru on tällainen tai nukanpoistoharja joka on hankalan mallinen. Jos tippuu niin sanon oho! - Tao nykyisin nappaa esineen nopeasti maasta ja tarjoaa onnistunutta suoritusta. Treenattiin myös edessä istumasta sivulle tuloja ja sivulta eteen istumaan tuloja. Eilen pieni kädenliike apuna, tänään riitti kun piti namia paikallaan, Tao pyöräytti hienosti takapuoltaan ja vielä ihan suoraan eteen! Kyllä se tajuaa nopeasti mitä siltä halutaan O_o Nyt rupean tässä vaatimaan, että pitää käyttää takapäätään, ei pompahtaa.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että fiksu, mutta hitaasti kypsyvä ja monimutkainen koira nöyryytensä ja perusrauhallisen luonteensa vuoksi! Välillä ollut lähdössä johonkin lampolaan työkoiraksi tai laukkutehtaalle, mutta hetken mietittyäni ja ensikiukustumisen mentyä tajuan aina että se vaan on semmoinen, ja kun opin vetämään oikeista naruista niin hyvä siitä tulee. Itselläkin on kyllä niin paljon oppimista takana kuin (vielä enemmän) edessä, mutta on tämä antoisaa ollut! Onneksi Tao ei stressaa ympäristöstä eikä kilahda koskaan, vaikka sillä agilityssa kierrokset nousee niin siinäkin järki pysyy mukana!

Mistä päästään perjantain agilitytreeneihin, jotka oli taas huippukivat! Meillä oli rataprofiililtaan tällä kertaa aika simppeli rata. Tokan esteen jälkeen oli muutaman metrin päässä putki aika kutsuvasti, joka imaisi innokkaan putkikoiran ennenkuin edes ehdin tajuta ettei se ookaan tulossa siihen päällejuoksuun jota olin kolmosesteellä tekemässä. Marko antoi jälleen hyvän vinkin, näitä perustavaa laatua olevia agilityn perussääntöjä. ;) Koiralle pitää aina kertoa mihin rata jatkuu seuraavaksi suoritettavan esteen jälkeen silloin, kun koiralla on vielä kaikki neljä tassua maassa ennen seuraavaksi suoritettavaa estettä. Jos sen tekee vasta silloin, kun koira on esteen päällä, vain häiritsee koiran suoritusta, ja toisaalta koiran pitäisi ennen ponnistuspäätöstään jo tietää mihin matka jatkuu sen jälkeen. Eli mulla oli päällejuoksusta kertova ohjaus päällä jo kun Tao lähestyi 2-estettä - ja voilà - se tuli juuri niinkuin pitikin kolmosesteelle!

Kentän kulmassa oli putki ja kaksi hyppyestettä. Ensin putken jälkeen tehtiin molemmat hypyt suorina lähestymisinä, sitten putkeen, sitten molemmat hypyt takaakiertoina. Tein ekalle suoraan lähestyttävälle hypylle valssin, ja sain ohjeeksi pysähtyä ihan täysin ohjausasentoon. Jos vähänkään liike jatkui, niin koira luki sen herkästi takaakierroksi. Puolestaan takaakierrossa sain taas muistutuksen, etten saa seistä siivekkeen edessä. Eli kun koira tuli putkesta, seisoin keskellä riman edessä ja otin ohjausjalalla askelen eteenpäin, jolloin koira näki siivekkeen ja ymmärsi että se pitää kiertää. Jos puolestaan olisin halunnut Taon irtoavan esteen takana olevalla hypylle, niin siivekkeen peittämällä ja askeleen eteenpäin ottamalla sain tämän tapahtumaan - hyvä muistaa jos tulee tällainen kohta radalla vastaan. ;)

Tänään meillä jatkuu pihalla keppien treenaus. Tao "ui" jo hienosti keppeihin. On se raukka vaan pitkä, mutta on onneksi oppinut etenemään kauhomalla.

Pikkuisen villakoiran kanssa ollaan treenattu eteen istumaan tuloja. Todella huomaan näiden kahden koiran valtavan eron. Bensonin kanssa uuden liikkeen opettelu on puhtaasti työvoitto. Toistosarjoja kolmen toiston erissä ja kunnon mietintätauko välissä, siinä on meidän salaisuus. Jotkut asiat puudeli näyttäisi näennäisesti tajuavan, kuten pienennetyn ruudun keskelle itsensä sijoittamisen eilen, mutta kolmen onnistuneen toiston ja tauon jälkeen, kun pyydän sitä uudelleen menemään ruutuun, sillä ei ole enää harmaintakaan tajua että mitä se tää juttu olikaan. Tao puolestaan tajuaa jo kerrasta, parista, mutta sillä on sitten niitä kaikkia muita haasteita mihin en aina niin hyvin osaa itse vaikuttaakaan..

torstai 23. toukokuuta 2013

Videomatskuu

Ei olla kolmeen viikkoon treenattu kuin pieniä liikkeiden osia ja agilitya Taon kanssa. Eilen kokeilin, missä vaiheessa kokonaiset liikkeet on.

Taon seuruuta

Tämä on edistynyt ehkä eniten. Olen tehnyt namiavusteisesti käännöksiä. Toki vielä paikka ja asento seilaavat jonkin verran. Mutta positiivista on, ettei paina vaan pitää paikkansa "ihan itte", eikä oo ihan vinossa tai ihan hirveän edessä.

Luoksetulo

Luoksetulo, luoksetulo... Liike jota ennen Taoa pidin maailman helpoimpana opetettavana asiana... Taolle on täytynyt opettaa oikeastaan ihan kaikki tämän liikkeen osat työn ja tuskan kautta: vauhti (ei saa ravata tai tulla löysällä laukalla), kohti mua vauhdilla juokseminen (Tao juoksee mieluummin poispäin kuin suoraan kohti, se jotenkin tuntuu lukevan mun rintamasuunnan jarruna, juttu mikä toimii agilityssa, mutta ei tokossa...), suoruus (lähtee mielellään flänkkäämään) puhumattakaan liikkeen lopun osista.

Ensimmäinen suoritus eilen oli vauhtia täynnä, Tao juoksi täysillä - loppuun asti - törmäten aikas kovaa mun jalkoihin. Kahdella seuraavalla suorituksella se päätti itse valita, koska siirtyy mun edestä sivulle istumaan. Sen takia pidän noin pitkän tauon tuossa videolla, ennenkuin pyydän sen sivulleni, ja todennäköisesti sen takia sivulletulopyörähdys jää vähän vaisuksi ja vajaaksi. Sivulletulo ilman tuota pomppua kuuluu treenattavaa -listalle, samoin kuin pyllyn pyöräyttäminen ihan loppuun asti..

Liikkeestä maahanmeno

Tässä kanssa yksi murheenkryyni ;) Tavoitteenani on, että vielä jonain kauniina päivänä Tao maa-käskyllä tipahtaisi alas. Tätä ollaan treenattu, mutta muutamia yksittäisiä onnistuneita nopeita maahanmenoja lukuunottamatta en ole oikein onnistunut saamaan aikaiseksi nopeaa tipahtamista edes apujen kanssa. Tämä suoritus on nyt suht ookoo tällä hetkellä, Tao reagoi käskyyn samantein mutta maahanmenon nopeus ei ole vielä ihan sitä mitä haluan. Suoritusvarmuutta on tullut toistojen myötä lisää ja kyllä se nopeuskin on parantunut verrattuna aikaisempaan.

Liikkeestä seisominen

Tämä liike on mennyt takapakkia. Vielä helmikuussa Tao pysähtyi niille sijoilleen. Yhtenä syynä sivuaskelten ottamiseen pidän sitä, että Tao valmistelevassa osiossa seuraa huonossa tasapainossa, ihan kenossa ja poikittaen, niinpä se joutuu hakemaan tasapainon sivuaskelilla.

Agilityn pujottelussa Taolla alkaa olla idea selvillä! :) Kuten Taon iskän Wallun omistaja Pirjo totesi, niin tämä liike ei ole vaikea näille kavereille opettaa. Olen poistanut verkkoja välistä, ja Tao fokusoituu vaan keppirivistöön, ei verkkoihin. Pystyn lähettämään sen kauempaakin verkoille. Puudelikin voi sohlata vieressä mukana, useimmiten Tao ei tästäkään häiriinny.

Meillä on semmoista kahden koiran välistä ystävyyttä, että... :) Ihana seurata, kuinka hellästi toiset tuuppivat kuonolla toisiaan. En olisi ikinä voinut uneksiakaan, että Bensonista ja Taosta tulee näin hyvät ystävät!

Benson on voinut hyvin, ja ollut iloinen ja leikkisä, mikä on aika hyvä mittari kertomaan onko se kuinka kipeä selästään tai lonkistaan. Henkan mukaan Rally-tokon aloituksen jälkeen pieni villakoira on ollut oikein erityisen onnellinen. Sille on niin tärkeää, että senkin kanssa harrastetaan ja käydään kaksin omissa treeneissä!

tiistai 21. toukokuuta 2013

Treenailua ja ajattelun aiheita

Viime viikolla treenattiin enimmäkseen meidän pihan nurmikolla.

Väkästelin hienon puulaatikon 2on2off-treenailua varten. Tai no, se puulaatikko oli valmiina mutta liimasin siihen auton kumimattoa muutamaan eri kohtaan. Nyt siinä on kumipinnoitus maata vasten olevilla reunoilla ja päällä pitävä pinta. Taon kanssa alettiin treenata sitä, ja täytyy sanoa että mä oon aivan liian hätäinen kriteereissä etenemisen kanssa. Ihmeesti Tao silti taisi oppiakin jotain.

Harjoiteltiin myös takaa/hyppy-käskyn erottelua. Takaa-käskyllä Tao irtosi muutaman metrin päässä olevalle hyppyesteelle, kiertäen lähettävän käden puoleisen siivekkeen ja hypäten takaakierron. Hyppy-käskyllä suoritti esteen suoraan. Tossa jotenkin ymmärrettiin toisiamme enkä mä onnistunut sekoittamaan Taon ajatuksia.

Keppejä ollaan harjoiteltu verkoilla, Tao käy suorittamassa ne muutaman kerran päivässä, usein kun mennään pihalle. Se on hirveän kiinnostunut niistä, etenee vielä aika rauhallisesti mutta olen ajatellut ettei vauhdin aika ole vielä. Eilen poistin pari verkkoa välistä ja hyvin meni silti, ei aikonutkaan poistua aukoista.

Perjantain treenien teemana oli sylkkäri. Tao kävi niin kuumana, että se ajatteli että käy kiinni mun käteen kun en ole selkeämpi ohjauksessani. Tästä käytiin pieni keskustelu, ja sitten harjoitukset jatkui niin että pidin namia kädessä. En oo Taon kanssa tehnyt sylkkäriin mitään alkeispentutreeniä, joten nyt alkuun tehtiin vain sitä, että peruutin ja kiepautin Taon antaen sitten namin. Ongelmana oli alkuun se, että Tao karkasi sylkkäristä hypättävälle esteelle. Löytyihän se syykin: Tao lukee mun katsetta tässä tilanteessa. Ratkaisuna oli, että sylkkärin alussa katsoin käteeni, ja sitten siirsin katseeni esteelle. Näin Tao tuli aluksi sylikäännökseen, ja hyppäsi suoritettavan esteen vasta sitten kun mä ilmaisin sille niin. Meillä tuli pieni riitakin. Oman ohjausmokan takia (liike väärään suuntaan) vein Taon kahdesti peräkkäin putken väärään päähän. Tao ajatteli että ilman muuta tämä este suoritetaan jatkossakin näin päin tässä kohtaa, eikä kuunnellut mua vaikka korjasin oman ohjaukseni. Jouduin huomauttamaan asiasta aika rumastikin, mutta Tao ei ottanut tästä painetta vaan sille kasvoi korvat päähän ja mentiin yhteisymmärryksessä tämäkin kohta. Meillä on pikkaisen agility levinnyt, johtuen siitä että tehdään haastavampia ratoja, ja mulla menee niin suuri osa aivokapasiteetista oman ohjauksen muistamiseen, että usein unohdan katsoa koiraa tai en muista, miten ko kohta piti ohjata. Tao on niin hurahtanut agilityyn, että sillekin on alkanut tulla vauhtia ja virettä touhuun, se ei oo enää niin kiltti pyhäkoululainen vaan haastaa ja tekee myös omia johtopäätöksiä, jos=kun olen myöhässä. Nyt vaan pitää aina rataantutustuessa harjoitella mahdollisimman paljon omaa suoritusta ilman koiraa.

Tao oli pihaa kastelemassa


Tokossa ollaan hinkattu hyvin pieniä liikkeiden osia:
- perusasennossa, kun sanon valmis, Tao ottaa katsekontaktin ja saa namin
- maahanmenoja nopeammiksi (ja ovat nopeutuneetkin jo hieman). Teen niin Taon tullessa vierelläni, että yhdessä käskyn kanssa teen nopean kumarruksen eteenpäin. Olen ajatellut että tämä auttaisi siihen, että Tao ajattelisi nopean maahanmenon enemmän eteenpäin, nyt kun se tekee maahanmenon liikaa kauko-tekniikalla
- eteentuloja niin että mulla on keppi vas kädessä, jotta Tao tulisi keskelle eikä mun vasemman jalan eteen. Taolle toimii tämä väärien suoritusten estäminen parhaiten, koska se hidastuu jos sille tulee virheitä ja se menee epävarmaksi. Tao on herkkä mun tunnetiloille, ja sen vire laskee myös siitä, jos se huomaa etten ole ihan tyytyväinen sen suoritukseen. Ja vaikken sanoisikaan mitään, niin Tao kyllä aistii. Joissakin tilanteissa huomauttaminen saa Taon yrittämään paremmin, toisissa siitä tulee epävarma.

Eilen oli tavoitteellisten tokot. Olin ihan puhki työmaratoonin jälkeen, enkä ollut suunnitellut meidän treenejä. Ajattelin että tehdään samoja juttuja mitä ollaan nyt männä viikko tehtykin. Yhden kentän vaihdon jälkeen mentiin lähelle Pirkkahallia sijaitsevalle hiekkakentälle, jossa osa kenttää oli kivikovaa ja vähän liukastakin, osassa kenttää oli isoja kivenmurikoita. En pitänyt pohjasta, eikä pitänyt Taokaan. Eka setti oli sellaista haahuilua ja vire oli niin väärä, että pistin koiran takaisin autoon. Munkin piti vähän kerätä ajatuksia. Toisessa setissä pääsin siihen treenikuplaan kun höntsäilin omia juttuja. Tavoitteena on, että onnistuisin pääsemään siihen treenikuplaan myös silloin, kun pitää keskittyä siihen mitä liikkuri sanoo, olipa kyse treeni- tai kisatilanteesta. Ehkä siihen pääsee sitten kun on kokemusta ja taitoa enemmän. Tao oli kaikkiaan mun makuun liian hidas välimatkaa sisältävissä liikkeissä. Suunnittelin, että menen heittelemään sille palloa erilaisille hiekkakentille, jos saisi sillä tavalla sitä toimimaan paremmin myös muilla, kuin nurmi- tai tekonurmipohjilla.
- seuruu on parantunut, vielä tosin on jonkun verran pientä takapään seilausta, mutta uskon että koiran kypsyminen ja kehonhallinnan parantuminenkin auttaa tähän ongelmaan. Täyskäännöksissä on ruvennut pysymään paremmin mukana, kun oon nyt niitä tehnyt kotona namiavusteisesti.

Kotiin päästyä illalla Tao oli ihan sitä mieltä, että vielä pitää päästä treenaan. Se tuli näykkiin mun käsiä kun makasin sohvalla, oikein yritti aktivoida että ylös sohvalta senkin laiskimus. Niinpä mentiin vierashuoneeseen tekemään pienet iltatreenit, tein aina kolme toistoa per koira toisen odottaessa ulkopuolella. Tao oli niin intoa piukeena, että mä tulin tosi hyvälle fiilikselle. Olin ihan rentona, en yhtään stressannut että tekeekö se teknisesti täysin oikein. Tao teki hienoja suorituksia nopeasti ja innokkaasti (maahanmenoissa putoamisia, sivulle tuloja, eteen tuloja, kapulan kanssa eteentuloja, kaukojen seiso-istu-vaihtoja) ja mä olin niin ylpeä siitä ja kehuin sitä oikein vuolaasti sydämestäni. Tao suorastaan kiemurteli onnesta ja oli onnellinen, kun sai tehdä mulle mieliksi, ja yritti vielä enemmän että mitä voisi tehdä. Ihan uskomaton fiilis. Taas mä sain niin paljon lisää pohdittavaa tosta koiruudesta. Selvää on ainakin se, että se tekee ensisijaisesti töitä mulle, ei palkalle. Se palkkautuu niin hienosti mun kehuista ja on nöyrä. Tao myös osaa paljon asioita, ja kun sillä on itsevarma ja rento olo (eli kun mulla on?), se myös tekee suoritukset nopeasti. Mulle tuli eilen sellainen olo, että mulla on timantti käsissäni, jota mun täytyisi vaan osata hioa ja viedä eteenpäin oikein. Vaikeaksi sen eteenpäin viemisen tekee se, ettei kyse ole vain teknisten asioiden opettamisesta, vaan lisäksi mun täytyy hallita omaa ja myös Taon tunnetilaa. Lisäksi Taon tunnetila ei aina ole noin nöyrä ja tekemisenhaluinen, mun pitäisi selvittää että mistä nuo tunnetilat tulevat ja kuinka niihin voisi vaikuttaa. Tao ei koko ajan janoa mun huomiota, koska se saa sitä aika paljon muutenkin. Tarvisi todennäköisesti laittaa mun huomio maksulliseksi (lue Vapun koulutuksen teksti), mutta ongelmana on etten oikein raaskisi tehdä niin, kun musta on niin ihanaa rapsuttaa ja halia sitä. Ehkä me valitaan jonkinlainen kultainen keskitie sen suhteen, että millaisia tavoitteita meillä on suoritusten ja harrastamisen sekä niihin tarvittavien tekojen suhteen. :-)

Benson tulee soutelemasta
Pikku-puudeli sitten. Hän pääsi tavoitteellisten tokossa näyttämään kuinka olen treenannut sille luoksetulon stopit. Ekalla kerralla heitin sille pallon kun se oli puolivälissä. Tokalla kerralla tein käsieleen, ja palkkasin terävän pysähdyksen heittämällä pallon merkkisanan jälkeen. Pahaksi onneksi pallo pomppi Marikan auton alle, puudeli sata lasissa perässä. Hölmöläinen juoksi päin autoa niin että kopsahti, löi vasemman olkapäänsä siihen. Ja huusi eikä voinut astua etujalalleen. Menin sen luokse, ja lähdin tunnustelemaan niveliä murtumakohdan löytääkseni (vaikken uskonut sellaista löytäväni). Puudeli rupesi siinä tunnustellessa itsekin tajuamaan, että tassu ei tainnutkaan mennä poikki, ja sille tuli myös mieleen että se pallo on vielä siellä, kuono pitkällä rupesi tähyilemään sitä. Päästin sen pallolle, eikä se enää yhtään ontunut eikä ole ontunut sen jälkeenkään. Olipahan taas dramaattinen esitys! Kipulääkkeen toinen sai illalla, ettei nyt menisi niin pahasti juntturaan.

Bensonin selkä- ja takajalan lihakset eivät nykyisin arista läheskään niin paljon kuin talvella. Sille on tullut kivasti lihasta lisää, kun ollaan kävelty metsässä ja se on saanut omaan tahtiin tassutella mättäältä toiselle. Ainoa minkä koskemista se aristaa, on hännän lihakset. Jostain tuo hännän kipeys varmasti kertoo, liikkuukohan se kuitenkin jotenkin epätasapainossa ja joutuu hännällänsä tasapainottamaan itseään? Nyt Benson saa nivelapuaineena Synoquinia ja Nutrolin Senioria. Barffauksessa saa edelleen vain vaaleaa lihaa. Bensonin vatsa on ihan huomattavasti vahvistunut; se ei mene juuri mistään sekaisin ja koiran vastustuskyky on muutenkin parantunut. Benson on nykyisin rautavatsa. :-)

Olen Bensonin kanssa treenannut eteenistumaan tuloa. Pieni koira tarjoaa heti muita temppuja, jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu oikein. Voi esim. mennä oikein nopeasti maahan, tai istua orava-istunnassa. Tai kiertää takakautta sivulle istumaan. Tai pyörähtää ympäri. Hänen kanssaan on niin hauska treenata. Benson ei juuri yhtään palkkaudu kehuista. Jos kehun tai silitän, se vain tapittaa mua sen näköisenä että missä palkka. Onneksi Benson on valmis tekemään töitä tosi pitkäkestoisestikin palkan saadakseen, ja se on tajunnut että palkan saa hyvin tehdystä työstä. Mutta on se vaan sellainen villakoiran höppänä, ei paljon mieti reaktioitaan kuonoaan (10cm) pidemmälle ja ajautuu tilanteisiin.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Is your dog fit or fat?



Is your dog fit or fat? 

Learn how to body condition score him 
Kirjoittaja: Dr. Sophia Yin


Joka kerta kun luennoin koirien käytöskoulutuksesta, joku kysyy minulta: ”Mutta entä jos koirani ei motivoidu ruuasta?” Tämä saa minut aina ihmettelemään, asummeko samalla planeetalla. Ensinnäkin, jos koiralla todella ei olisi minkäänlaista motivaatiota ruokaan, se kuolisi. Mitä osallistujan oikeasti olisi kannattanut kysyä minulta on: ”Miksi koirani ei syö, kun koulutan sitä? Voisiko sillä olla mitään tekemistä sen tosiasian kanssa, että sillä on jatkuvasti ruokaa syötävänä ja se saa makupaloja aina kun edes vilkaiseekaan minua?”

Toisekseen, huolimatta siitä kuinka hämmentyneinä nämä osallistujat esittävät kysymyksensä, useimmiten huomaan että heidän koiransa on aika pulska, jopa lihava! Toisin sanoen, syy miksi koira ei syö kun he haluavat käyttää ruokaa treenaamisessa on se, että koira saa jo ennestään ihan liian paljon ruokaa ja on useimmiten yksinkertaisesti täynnä tai kylläinen.

Ei ole yllättävää, että niillä ihmisillä, jotka  ajattelevat ettei heidän koiransa motivoidu ruuasta, on lemmikkejä joiden ylimääräiset kilot puhuvat muuta. Noin yksi kolmasosa yhdysvaltalaisista koirista ja kissoista on huomattavan ylipainoisia. On yllättävää, että samat ihmiset jotka itse unelmoivat supermallinlaihasta vartalosta, ovat iloisia katsoessaan tanakkaa lemmikkiään. He tietävät missä joka ikinen pikku läskimakkara tai rasvakerros sijaitsee heidän omassa vartalossaan – ainakin naiset tietävät – mutta heillä ei aavistustakaan että ne pehmeät kurvit, joilla heidän koiransa komeilee, ovat oikeasti läskikerroksia.

Ratkaisu on oppia pisteyttämään lemmikkisi vartalo

On olemassa yksinkertainen ratkaisu tähän läskimakkarasokeuteen. Omistajat voivat yksinkertaisesti oppia pisteyttämään lemmikkinsä vartalon (Body condition score, BCS). Pisteytys on Nestle Purinan vuonna 1997 kehittämä. Tässä 9 kohdan pisteytysjärjestelmässä koirat, jotka saavat tuloksen yksi, ovat aivan liian laihoja – käytännössä nälkiintyneitä. Ne näyttävät kuin käveleviltä luurangoilta, koska niiden aliravitsemus on johtanut rasvakudoksen menetyksen lisäksi lihaskudoksen menetykseen.




Asteikon toisessa päässä on pisteytysjärjestelmän koirat, jotka saavat tuloksen 9. Tällainen koira näyttää kuin valtavalta, täyteen ahdetulta makkaralta. Sillä on paksu rasvakerros rintakehän ympärillä, selkärangan päällä ja hännäntyvessä, jotka saavat sen muistuttamaan enemmän pöytää kuin elävää eläintä. Vatsaontelossa sijaitsevan rasvan vuoksi sen vatsalinja ei nouse takaa.






Ideaali on asteikolla tuloksen neljä tai viisi saava, missä arvon 4,5 saava käsitetään atleettiseksi. Koirat, jotka saavat tuloksen 5, omaavat kylkiluut ja selkärangan jonka voit helposti tuntea (Tunnustelu tapahtuu kämmenellä silittämällä – ei kohtisuoraan sormilla painaen!). Ylhäältä katsottuna erotat vyötärön alkavan kylkiluiden jälkeen, ja sivulta katsoen erotat vatsalinjan nousevan. 


Jos olet epävarma koirasi painon arvioinnissa, pyydä eläinlääkäriltäsi arvio. Ja jos huomasit koirasi olevan pulska tai todella ylipainoinen, sait samalla vastauksen siihen miksei koirasi motivoidu ruuasta.

Täältä löytyy Body Condition Score System -juliste

Täältä löytyy Body Condition Score System -video





tiistai 14. toukokuuta 2013

14/5 Treeni-iloa

Sunnuntaina puudeli pääsi Henkan kanssa Teiskoon ottamaan vähän iisimmin, ja me ajettiin Taon kanssa Haukijärvelle. Tao on lakannut kyttäämästä lapsia ja kissoja, lapsia kierrettiin aikaisemmin pehmein polvin ja kissat oli jotain, joka muodosti pienen roopenkollien elämän keskiön. Nyt lapset sai juosta mites halusivat ja kissoja käytiin vain pikaisesti tuijottamassa. :) Vähän kyllä hirvitti ettei pikkupeura kaada ketään kumoon, mutta läheltäpititilanteilla selvittiin. Syynä vauhtiin ja vaaratilanteisiin se, että olin ottanut hyppyesteen mukaan ja sen avulla treenasin yksittäisiä ohjauskuvioita. Eipä siitä treenistä kyllä oikein mitään tullut, mutta mukava oli olla maalla rakkaiden seurassa :)






Uuuh... Iihana somelainen muija!
Uuhh, iih-hana!!

Eilen oli tavoitteellisten tokot, mentiin Peltolammin uimarannan nurtsille. Tokoilin kameran kera ;) Kiitokset Marikalle meidän menon kuvaamisesta. Me tehtiin kaksi settiä. Taon kanssa tehtiin noutojen paluuvauhteja; koira kiertämään tuomaani siivekettä kapula suussa ja takaisintullessa jalkojen välistä lelun kimppuun. Vauhtia löytyi myös metallikapula suussa. Metallia ei olla tehty aikoihin, ja se näkyi siinä, että hetken empi kapulan suuhun ottamista. Sitten oli ok juoksennella sen kanssa. Seuruuta, piti paikkansa ja muuten ok, mutta haluaisin että menisi jotenkin kootummin, nyt meni mun makuun vähän turhan pitkänä. Mulle tulee itselle vaikutelma jotenkin löysästä menosta. Suora luoksetulo pitkältä matkalta, se kiva ja vauhtia löytyi riittävästi. Tao pystyy nykyään tulemaan mua kohden vauhdilla, tykkään siitä! :) Ruutu; vauhti kiva ja varmasti meni loppuun asti, ruudussa kosketusalusta. Seiso-istu niin että etutassujen takana rima, jonka yli piti astua taaksepäin. Meni muuten kivasti, mutta tässä tuli taas esiin Taon taipumus nostaa oikeaa takajalkaa. Marke roikkui sitten tässä jalassa, mistä oli apua myös kun ei pidetty kiinni jalasta. Tosin apu oli tässä vaiheessa vielä lyhytkestoinen, muutaman toiston jälkeen alkoi taas tassu nousta. Nopeat maahanmenot eivät olleet nopeita nähneetkään, enkä mä osannut antaa hyviä vartaloapuja. Tao hidastui toisto toistolta, miten siinä niin kävi?? Tao oli ajoittain niin raisu, että sain polveeni kivan vekin. Mää tykkään silti :-) Ja nyt pitää ruveta kieltämään napsimisesta, heti kun vire nousee niin tulee hampaat mukaan, ja se tekee välillä kipiää. Meidän hienot treenikamut:

aussi Velho

schapendoes Molla

cockeri Nico

bc Farra


nahkalassie Zini

Tao tuo metallia

Taon seuruuta, tavoitteena saada ryhtiä lissää!
Tänään käytiin Nappiksen kanssa Hervoodissa treenailemassa. Oon huomannut, että Tao on hiekkapohjaisella kentällä selkeesti hitaampi kuin nurtsilla. Ruutuunmeno oli kovin hidas. Yksi syy oli se, että kokeilin pallonheittokahvaa. Tao oli niin innoissaan pallosta, ettei olis malttanut juosta mun (=pallon) luota ruutuun kun se oli niin ihana. Pari vauhtinoutoa, ok. Vähän seuruuta, se ihan ok. Tao on ruvennut edistymään paikan pitämisen suhteen. Peppu vähän aukes. Kokeiltiin myös nopeita maahanmenoja, jotka edelleen ihan paskoja. Taas sama efekti, että hidastuivat toisto toistolta. Nappis kokeili kanssa, hänen kanssaan Tao ei mennyt maahan ollenkaan. Tästä paska fiilis. Vaihdettiin sitten lajia agilityyn. Tai Tao oikeastaan vaihtoi. Hän oli koko ajan vilkuillut kovin kiinnostuneena puomille. Se ei siis oo mennyt puomia vielä koskaan, mitenkään. Tao hipsutteli puomille, ravasi sen ylös, eteenpäin, alas, huomasi että onpas kiva vekotin, kääntyi ja ravasi sen uudelleen. Kolmannella kerralla vähän kurkisti päältä, että voiskohan tästä alas tulla, mutta siinä vaiheessa sanoin että älä luulekaan, jolloin ravasi esteen loppuun. Alastulokontakteilla huutelin stop - pysähtyi vähän hitaasti, vasta kun oli kokonaan maassa. Sitten hää huomasi keinun (sitä ollaan paukuteltu etutassuilla). Olipas sekin kivan oloinen vempain - joten Tao päätti kokeilla sitäkin. Säikähti ihan hirveästi kun se pamahti alas ja teki ilmaloikan pois päältä. Jäi harmittamaan ja kääntyi heti takaisin, ei muuta kuin uusi yritys - taas säikähti ja pomppasi pois. Vilkaisi mua ja lähti taas yrittämään - tää on pakko selvittää. Kun ei muuta keksinyt, niin teki keinulle täydellisen 2on-2off- alastulon, tosin niin että pyöräytti itsensä jo alhaalla olevalle keinun päälle. Tähän oli hyvä lopettaa nämä itseohjautuvat kontaktitreenit. En tiedä oliko yhtään mitään järkeä antaa ton tossukan tutustua oman päänsä mukaan näihin esteisiin, mutta en mahtanut mitään että oli vain niin kertakaikkisen kiehtovaa seurata kuinka järkevä, fiksu koira tutustui niihin. Luulen että saan näille esteille paremman vauhdin, kun saan ne markkinoitua Taolle sellaisina juttuina mitkä se on itse keksinyt. Loppuun tehtiin hyppytekniikkaa. Kuuden askelen välit, viimeisen esteen korkeutta lisäsin pikkuhiljaa ad 45 senttiin. Fiksu koira, kerran kolautti riman alas, sitten tajusi että pitää katsoa korkeutta eikä toistanut virhettä.

Puudeli aloitti tänään uuden harrastuksen: rally-tokon. Kolme asiaa tarvii ensi viikon aikana treenata: tänne-käskyllä suoraan eteen istumaan tuleminen mistä suunnasta tahansa,  edestä sivulle tuleminen kierrä-käskyllä oikean kautta ja ohjaajan sisälukutaito. Mulla meni jo ihan sekaisin, että missä kohtaa koiran piti istua ja missä ei. Jos koira istuu silloin kun sen ei pitäisi ja ei istu silloin kun pitäisi, niin kymmenen virhepistettähän siitä napsahtaa. Ja minkä hitsin takia niitä erilaisia kylttejä pitää olla yli kolmekymmentä - siinä on pienen ohjaajan pää ihan pyörällä? Kiva uusi laji tutustuttavaksi kuiteskin. Benson on muuten oppinut leikkimään vetoleikkiä - se on ihan hurjana siihen nykyään! :)

Illalla oli pakko kokeilla vielä pihalla Taon kanssa maahanmenoja. Suunnittelin sellaisen treenin, jossa tehtiin alokasluokan liikkeidenosia. Tehtiin näitä osia, 1-2 toistoa, treenien sisältö vaihteli koko ajan. Tao oli innoissaan - se on sen verran fiksu että se tylsistyy jos teen kovin ennalta arvattavaa. Periaatteessa kaikki jutut oli tuttuja sille, niihin vaan tarvitaan varmuutta lisää. Mulla oli palkkana lihanpaloja, ja Tao into piukeena. Istuin tuolille odottamaan, mitä Tao keksisi tarjota. No maahanmenoja tietenkin! Siitä se idea sit lähti: rupesin poimimaan hyviä maahanmenoja. Hitaista kehuin, nopeista sai lihanpalasia. Ekoilla kerroilla katsoi mua ihan hölmistyneenä, että miksi ei palkka lennä, sitten rupes saamaan juonen päästä kiinni ja rupesi tarjoamaan nopeampia suorituksia. Huomenna tai ylihuomenna teen niin, että vastaavaa mutta kävelen samalla. Nyt jo ehtinyt yhdistää, että maahanmenot tehdään mun edessä. Nyt menee muuten mun sivulta tosi kivasti maahan, tiputtautuu alas.

lauantai 11. toukokuuta 2013

1/5 Lentsun opissa

Ihan mahtava oli tämän päivän Lentsun koulutus, tykkäsin!! Opittiin niin paljon ja saatiin hyviä vinkkejä kuinka treenata tiettyjä ongelmakohtia. :) Voi kun tuon Lentsun oppiin pääsisi viikoittain tai edes kuukausittain... Vitsailtiin että hän tulee joka lauantai tästedes opettamaan Treelle.

Tao oli ihan hassu. Se on ollut viime aikoina niin kivassa mielentilassa, ja sama jatkui tänään. Alussa kun selitin meidän ongelmia, Tao kieri selällään, kävi pusuttelemassa katsojat ("Ihan nopeesti vaan, mamma!") ja sillä oli sellaista kivaa pilkettä silmäkulmassa, mistä oon haaveillut kuukausia. Mua ei yhtään haittaa se, jos Tao tekee jotain höppänää. Tavoite on, että treeneissä on hauskaa niin ohjaajalla kuin koirallakin!

Seuruu
Ekassa setissä näytin meidän seuruuta. Koska herra roopenkollie oli niin kovin innoissaan, seuruu oli ihan järkyttävää. Siinä poikitettiin, edistettiin, hammasteltiin, oltiin välillä väljänä, välillä painettiin. Lentsu oli ihan kauhuissaan. :-D Kokeiltiin hidasta käyntiä, ja siinä pentunen (voiko näin enää sanoa??) toimi tosi kivasti - keskittyi ja toimi hyvin. Tehtiin niin, että kävelin 5 askelta hidasta, 2 askelta normaalinopeutta ja 5 askelta hidasta. Saatiin kotiläksyksi, että teen tässä hitaassa käynnissä pysähdykset, käännökset, askelsiirtymät, peruuttamiset ja väliin normaalinopeudella tehtyä seuraamista. Näin siirretään koiralle vastuuta oikeassa paikassa pysymisestä, eli sen täytyy keskittyä ja tsempata. Ideana ei kuitenkaan ole kaupata seuraamista tylsänä juttuna koiralle. Pidän tällä hetkellä Taon asenteesta seuruuseen - nyt kun saa sen vielä skarpimmaksi niin kyllä siitä hyvä tulee :)

Maahanmeno
Näytin myös meidän liikkeestä maahanmenon kysyäkseni vinkkejä nopeuden kasvattamiseen. Haluaisin, että Tao tipahtaisi niiltä sijoiltaan maahan kun se kuulee "maa"-käskysanan. Tähän saatiin sellainen treeniohje, että
- lähetän Taon kiertämään esim. puuta
- peruutan namit molemmissa käsissä, kädet edessä
- odotan että Tao tulee riittävän lähelle - enkä itse ennakoi!
- kun Tao on lähellä, teen nopean kyykkäisyn jaloilla (vartaloapu) ja samaan aikaan maa-käsky. Tavoitteena markkinoida läpi maahanmenokäsky niin, että sitä seuraa välitön, nopea maahanmenoliike
Saatiin tosi hyviä toistoja, joissa Tao löi liinat kiinni ja tipahti alas.
Kun koiralle on alkuun opetettu, mitä siltä halutaan, voidaan ruveta poimimaan ja palkkaamaan nopeita maahanmenoja.
- kun treenaan maahanmenoa sivulla liikkeestä, koira ei seuraamiskäskyn alla

Luoksetulo
- Tehtiin pitkältä matkalta (30-40m?) -- tuli lujalla vauhdilla, iloisella asenteella loppuun asti :) Oon tyytyväinen että nyt näyttäisi siltä, että ollaan selätetty se tohdinko-juosta-vauhdilla-kohti-emäntää-ongelma! Lentsunkin mukaan luoksetulon vauhti täytyy tehdä pitkällä etäisyydellä, ja että vauhtia ei tarvitse olla enempää - enemmänkin tarvitsee ruveta miettimään että kuinka Taon saa pysähtymään tuosta vauhdista...

Nouto
- täytyy treenata useita eri osa-alueita:
1) noutokapulan nosto varmemmaksi ja nopeammaksi:
-- lähetän koiran hieman kaartaen noutokapulalle (ei suoraan, koska siinä vauhti töksähtää) koiranpuoleisella kädellä ja jalalla
-- kun koira ottaa kapulan, jes! --> lähden peruuttamaan lelu kädessä ja vauhdikas noutokapulan vaihto leluun
-- eri käskysana kuin tavan noudossa merkiksi koiralle, että tässä kyse nopeasti noutokapulan nostoleikistä
2) Palautusvauhti nopeammaksi ja itsevarmemmaksi
-- koira kiertämään puuta noutokapula suussa
-- roikotan palkkaa jalkojen välissä takanani
-- kun koira kiertänyt puun ja palaamassa kohti, pidän sihinä-ääntä
-- tavoitteena että koira ampuu kiinni leluun
3) Edessäistumisasento suoraksi (nyt treenattu sivulletuloja niin paljon, että Tao ruvennut eteenistuessa ajautumaan hieman keskilinjan ohi vasemman jalkani eteen)
- sisätreeninä / pihalla
- istun tuolilla jalat harallaan
- odotan että Tao tarjoaa eteen istumista (alkuun täytyy antaa pientä vihjettä)
- palkaksi nami koiran yli muutaman metrin päähän (mietin että voisinko tässä antaa namin myös edestäni ja toisella vapauttaa koiran?)
- kapulan kanssa sama juttu. (Tässä ajattelin, että voisinko palkata namin edestäni ja kapulan heitolla saada Taon irtautumaan musta? Näin saisin sen innokkaammin noutokapulan peräänkin)

Paikkamakuu
- keksin ihan itte laittaa Taolle makkaranpalan metrin päähän eteen kun se makasi paikkamakuussa pää maassa --> toimi hyvin!
- Lentsu huomasi, että Tao ajattelee laskiessaan pään maahan liikaa taaksepäin --> paino liikaa taakse --> menee lonkkalepoon. Eli pitää houkutella sitä venyttämään kaulaa eteenpäin --> paino etupäähän --> pystyy olemaan ryhdikkäässä makuuasennossa vaikka olisikin leuka maassa

Oli tosi kivat treenit ja muita katsoessani näin hyviä vinkkejä:
- tunnarikapulat muutaman sentin päähän seinästä --> koira oppii, että olipa se missä vireessä tahansa, sen täytyy pysähtyä "kuin seinään" tunnareille tullessaan. Samalla saa pois sen, että koira etutassuilla lyö tunnaririvistön tuhannen p*n päreiksi (Bensonin rakas tapa). Lentsulla tunnarit 90% treeneistä lähellä seinää, aitaa tai muuta estettä
- ruudussa palkan heitto ruudun eteen --> koira ruutuun päästyään käännähtää nopeasti ympäri kohti ohjaajaa. Täytyy olla tarkkana kriteerin kanssa, eli että koira juoksee hyvään kohtaan ruudussa. Lentsu käyttää lelua ruutumotivaation lisääjänä ja kosketusalustaa paikan merkkaajana ja harrastaa lelu-kosketusalusta-yhdistelmiä.
- ruutu-käsky = juokse 25m täysillä eteenpäin ---> tätä käskysanaa ei käytetä ruutuun sijoittumistreenissä (vaan esim. mene, korjaa, oikea/vasen/tää)
- koiran hieno pepun pyöräytys ja sivulleperuuttaminen: koira istumaan, sijoitutaan parikymmentä senttiä sen taakse ja pyydetään sitä sivulle --> se peruuttaa viereen istumaan. Matkaa pidennetään hitaasti 1-1,5 metriin. Tämä on kuulemma koirien mielestä kiva temppu! Tällä mekin voitais saada sivulletulon pomppu pois

Pakko fiilistellä: Tao on niin ihana! En tiedä mitä sille on tapahtunut, mutta se on nyt "puhjennut kukkaan"! Tämäkin blogikirjoittaminen piti keskeyttää hetkeksi, koska piti käydä tekemässä pienet treenit pihalla. Tao kerjää huomiota, eikä hellitä ennenkuin ollaan käyty treenaamassa. Oon niin mielissäni siitä, että sen treenimotivaatio on ihan tapissa. :) Sille on tullut ihan hirveästi vauhtia, motivaatiota, virettä, iloista asennetta, hulluutta, pilkettä silmäkulmaan, sanoinko jo vauhtia, leluhulluutta, treeni-intoa... :-) Mun ei enää tarvitse innostaa sitä, vaan se on ihan sata lasissa tekemässä töitä mun kanssani ja yrittää innostaa mua! Ollaan tehty sen kanssa 1-2h metsälenkkejä päivittäin, joissa se on saanut kiipeillä milloin missäkin (Tao rakastaa kiipeillä tukkipinojen ja isojen kivenlohkareiden päälle ja se on ROHKEA). Se on saanut tosi kivasti lihaksia ja kehonhallintaa, mikä näkyy treeneissä siinä, että se saa kroppansa liikkeelle ja jaksaa laukata!

Lentsun treenien jälkeen jäin harjoittelemaan keinua. Ollaan vasta siinä vaiheessa, että Tao paukauttaa keinun etutassuillaan. Se oli tänään ihan liekeissä keinusta, paukauttaen sen oikein voimallisesti alas. Ei yhtään ujostellut.

Lentsun treenien jälkeen käytiin kisaturisteilemassa Tamskin agi-kisoissa. Paljon oli tuttuja kisaamassa, oli kiva katsella heidän menoaan. Taas tuli sellainen tunne, että pitäis raahautua tuonne lenkkipolulle ja tehdä siellä ketteryysharjoituksia.. Eikä muutaman ylimääräisen läskikilon tiputtaminen varmaan ois yhtään pahitteeks.. ;-) Tao ei voinut millään käsittää, ettei se muka pääsisi suorittamaan rataa. Se tarjosi hienoja sivulletuloja ja seuruuta, huusi ja veti radalle. Nähtiin myös aivan ihana länderi-villis-sekoitus (suunniteltu, Kennelliiton hyväksymä!), aivan eksoottisen näköinen ja ihana oli hän. Nähtiin myös melkein Taon kokoinen ja näköinen trikki-bc-uros, ties vaikka olisi yhteisiä sukulaisia. Mahtavan oloinen ja kuuloinen koiruus oli hän!

perjantai 10. toukokuuta 2013

10/5 Agility from the start

Viime viikon perjantain ProCaniksen aksatreeneissä ei päästy yhtä takaakiertopersjättöä pidemmälle. Niinpä tällä viikolla on keskitytty perusteisiin. Roudasin Teiskosta Henkan omin pikku kätösin väkästelemät ihan pikku agi-siivekkeet uuden kotimme pihalle. Meidän vieressä on hiekkakenttä, jonne ei ole iso vaiva kantaa muutamaa hyppysiivekettä, ja pihallakin pystyy tekemään yksittäistä estettä.

Opetin Taolle takaa-käskyllä tekemään takaakierron. Homma on varmuuden ja etäisyyden kasvattamisvaiheessa, tavoitteena on että pystyn kauempaa takaa-käskyllä antamaan Taolle vihjeen, kuinka suorittaa este. Se saa itse valita sopivimman reitin. Omaan toimintaan liittyvä tavoite on, että sitten tosiaan tajuan käyttää tätä vihjesanaa ja vieläpä riittävän ajoissa, eikä vasta sitten kun koira on jo ajautunut liian lähelle estettä.

Tao nauraa

Toinen treenamme perusasia liittyi katsekontaktin puolelle hakeutumiseen. Ajoittain Tao karkaa selän takaa ja niin kävi myös viikko sitten. Olen ajatellut sen liittyvän koiran kokemattomuuteen. Niinpä tehtiin sellaista treeniä, että jätin Taon istumaan ja kävelin 5m päähän seisomaan selin siihen. Kutsuin sitä luokse kääntäen katseeni sille puolelle, johon halusin Taon hakeutuvan. Yhdistin tämän takaakiertoharjoitukseen niin, että lähetin koiran esteelle muutaman metrin päästä, ja kun Tao suoritti estettä käännyin selin siihen ja pyysin sen jommalle kummalle puolelle katseellani. Treeni toimi tosi hyvin - ja tämän päivän aksatreeneissä Tao meinasi yhdessä kohtaa livahtaa mun selän takaa, mutta huomasikin erehdyksenä, löi jarrut kiinni ja hakeutui katseen puolelle. Tätä harjoitusta jalostan niin, että jätän Taon istumaan ja lähden juoksemaan poispäin, eli sama homma liikkeestä. Kerroin tämän harjoituksen Markolle, joka antoi vinkin että voisin tehdä niinkin, että lähden juoksemaan poispäin molemmat kädet suorana sivuilla, ja vaihdan katsekontaktin puolta useamman kerran saman harjoitteen aikana. Kädet pysyvät samassa asennossa. Koira oppii seuraamaan katsekontaktini suuntaa ja pitämään sitä käsiliikkeitä tärkeämpänä vihjeenä.



Treenilistalle tuli myös twist. Sitä käytetään päällejuoksun sijaan takaakierron jälkeen, jos halutaan kääntää koiraa esteen jälkeen voimakkaammassa kulmassa. Tähän sellaista treeniä, että tuuppaan koiran takaakiertoon ottaen ohjausjalalla askel eteenpäin, koiranpuoleinen ohjauskäsi matalalle lähelle maata, koiran lähdettyä takaakiertoon peruutan rintamasuunta ja katse alastulokohtaa päin ja tiputan lelun maahan alastulokohtaan. Twistissä pitää hahmottaa kuvitteellinen koiran etenemislinja esteellä, ja pitää oma napa koko ajan tätä linjaa kohden. Mun mielestä on tavattoman vaikeaa olla vauhdilla peruuttaessa törmäämättä esimerkiksi siivekkeeseen. Ikäviä esteitä sinne laitettu ohjaajaparkojen kiusaksi.

Myös päällejuoksua voisi taas vahvistella niin, että pitää lelun vastakkaisessa kädessä ja tiputtaa sen alastulokohtaan.  Tässä ei ole mitään ongelmia - Tao luikahtaa yllättävän pienestä raosta ollakseen melkoinen koiranrotkale, mutta vahvistaa kai aina voi.

Valssissa pitäisi vahvistaa sitä, että valssin ohjausvihjeellä koira irtoaa esteelle, vaikka oma liike ja etenkin käsieleet olisivat täysin pysähtyneet. Tämäkin asia Taolla aika hyvällä mallilla.

Virittelin myös kepit pihaan, mikä ei ollutkaan yksinkertainen juttu, koska kallio näytti kokeellisen tutkimukseni perusteella olevan laajalla alueella vain 3-5cm syvyydessä. Sain ne kuitenkin yhteen kohtaan viritettyä ja niihin verkot kiinni. Tao käy ulos päästessään heti suorittamassa kepit, pujottelu on sen mielestä tosi hauska ja hassu juttu.



Benson-paralla on selkä ihan jumissa :( Se juoksi viime viikolla lenkillä päin jotain, olettaisin että oli oksantynkä tai vastaava. Huusi kuin syötävä ja oikeaan etujalkaa tuli lavan etupuolelle ihorikko. Kävin sen jalan läpi nivel niveleltä, ja siinä samalla puudeli rauhoittui. Ei ontunut ja loppu lenkin kulki normaalisti. Pari päivää tämän jälkeen oli ihan oma itsensä, vähän ehkä aristi nirhaumakohtaa. Henkka huomasi, että Benson lepäämästä ylösnoustessaan ontui hetken oikeaa etujalkaansa, tätä ei kestänyt kuin 1-2 askeleen verran. Tätä oiretta oli pari päivää. Tätä oireilua ei tosiaan kauan kestänyt. Eilen tehtiin Henkan ja koirien kanssa kahden tunnin metsälenkki Aitovuoressa. Takaisinpäin käännyttäessä huomattiin, että Benson on ihan puhki. Ei auttanut kuin kävellä kotiin, väsynyt pieni villakoira kävellä laahusti vieressäni. Bot-loimi selkään kotona, mutta tänään on selkä ollut ihan jumissa. Tänään pieni villakoira sai tehdä vain pari puolen tunnin kävelyä ja saunan jälkeen hieroin sen selkää, huomenna on kanssa luvassa lepopäivä. Voi pientä villakoiraa. :-/ Ilonkin aiheita meillä on; me aloitetaan tiistaina Bensonin kanssa rally-toko. :)

lauantai 4. toukokuuta 2013

4/5 Vappu Alatalon motivointiklinikka

Osallistuin tänään Takut ry:n järkkäämään Vappu Alatalon motivointiklinikkaan, olipas huippukiva päivä ja opin niin paljon! Alla muistiinpanot ja lopuksi meidän treeni. Jälleen kerran, muistiinpanot ovat minun tulkintaani siitä mitä Vappu tänään puhui, asiat alla eivät välttämättä ole niinkuin Vappu on ne tarkoittanut (etenkin kun nyt ihan väsyneenä näitä kirjoittelee niin tuntuu ettei saa kaikkea ilmaistua ihan niinkuin oli sen tänään nähnyt; ei vaan löydy sanoja):




Ensinnäkin; koiran motivaatio pitää rakentaa. Ei ole olemassa harrastuskoiraa, joka on synnynnäisesti täydellinen! (Tämä oli valtavan helpottavaa kuulla! ;))

Vappu liittää motivaatioon eri osa-alueita:

1) Hyvä omistajan ja koiran välinen suhde, joka on kaiken perusta
  • koira jumaloi omistajaansa (ihminen kaiken kivan alku ja juuri). Kun koira tekee jotain, mitä omistaja haluaa --> siitä seuraa jotain hyvää
  • koiralla olo, että ihmiseen voi luottaa. Omistajan täytyy lukea koiraa: miksi koiralla on vaikeaa, miksei pysty suoriutumaan? Tähän liittyy se, että koiralta ei vaadita asiaa, jota sille ei ole opetettu.
  • koiralta rajataan itsepalkkautumisen mahdollisuudet (esim. ohjaajan luota karkaava koira hihnassa, kunnes koulutus on siinä vaiheessa että sen voi päästää vapaaksi)
  • älä kuitenkaan inhimillistä koiraa miettimällä esim. sellaista, että pitääkö koirani minusta. Kyllä se koira pitää. Ihminen on liian herkkis. Koira ei pahoita mieltään siitä, että siltä vaaditaan jotain tai että se esim. vedetään jostain tilanteesta pois aika suorasukaisestikin.
2) Mikään ei ole koiralle ilmaista
  • opettele tietämään, mistä koirasi pitää
  • listaa tärkeysjärjestyksessä erilaiset ruoat / lelut / toiminnat, joista koira pitää /ei pidä. Ykkönen on tärkein jne.
  • esim. Lelu: 1. pallo, 2. vetolelu, 3. tyhjä pullo, 4. sormi tai Toiminta: 1. juokseminen, 2. pyöriminen, 3. haistelu, 4. silittely, 5. katsekontakti, 6. sohvalle pääseminen, 7. autosta ulos pääsy jne (toisin sanoen: mieti avoimesti kaikki erilaiset, ei niin itsestään vaihtoehdot!)
  • tätä palkkauksen arvoittamista voi hyödyntää esim. niin, että koiran väsyessä vaihtaa treeneissä koko ajan palkkaustyyliä huonommasta parempaan. Voi varmaan soveltaa niinkuin mä oon soveltanut, eli ok suorituksesta tulee ok palkka ja nappisuorituksesta huippupalkka?
  • Palkkojen arvojärjestys muuttuu siten, että aikaa myöten koira kyllääntyy johonkin palkkaan ja joku toinen palkkaustyyli muuttuu tärkeämmäksi - päivitä siis listaa aika ajoin!
  • Rajaa pois sellaiset palkkautumisen vaihtoehdot, joita koira voi käyttää itsepalkkautumisen välineinä. Sen sijaan tarjoa niitä, kun koira tekee jotain mitä halusit. Näin siis myös arkielämässä, ei vain treeneissä. Ideana aivopestä koira ajattelemaan, että omistaja on kaiken hyvän antaja ja mahdollistaja.
  • Toisin sanoen, kaikki maksaa. Kaikenlaisia arkielämän asioita voi käyttää koiran palkkioina ja aivopesun mahdollistajina
  • pitää myös miettiä, että mitä haluaa vahvistaa koirassa
    • koira on rauhallinen --> palkkaa aktiivisuudesta
    • koira on levoton --> palkkaa rauhoittumisesta
  • saimme kotitehtäväksi miettiä, mitä kaikkea koiran arkipäivässä voisi laittaa maksulliseksi? Tavoitteena saada koira koko ajan ajattelemaan: "Mitä minä voisin tehdä, jotta saisin omistajani iloiseksi --> antamaan minulle palkkioita?"
  • erota tästä terapiatoiminta! Esim. jos koira paineistuu jossain olosuhteessa -- terapiatoiminnassa puretaan koiran pahaaoloa, se ei ole motivointi tai koulutustilanne
  • tavoitteena saada löysä ja vähädraivinen koira rakastamaan työntekoa
3) Vireenhallinta
- Opettele tuntemaan koirasi optimaalinen viretilan alue
  • uutta asiaa opetellessa matalampi (pysyy aivot mukana), jo opittua asiaa treenatessa korkeampi (saadaan vauhtia)
  • keskittymistä ja tarkkuutta vaativissa tehtävissä matalampi, vauhtia tai uskallusta vaativissa korkeampi
- ylivire
  • koiraa pannasta kiinni pitäen / lyhyessä hihnassa pitäen odotetaan, että koira rauhoittuu
  • esim. jos koira huutaa auton häkissä kun se on niin kuumunut, opetetaan koiralle, että sen täytyy hiljentyä ja istua pyllyllensä ennenkuin se pääsee ulos. Tehdään niin, että avataan takakontti ja annetaan koiralle 5min aikaa rauhoittua. Jos ei tässä ajassa rauhoitu -- takakontti kiinni mahdollisuus päästä ulos siirtyy. Koira alkaa miettiä, että mitä muuta sen pitäisi keksiä jotta se pääsisi pois häkistä
  • otettava huomioon koiran rotu ja yksilölliset ominaisuudet - voiko koiralta tietyssä tilanteessa vaatia rauhoittumista vai pitäisikö esim. mennä kauemmas agilitykentästä rauhoittumaan?
  • kuuman koiran selviytymiskeino voi olla, että se kilahtaa kun se on epävarma, että mitä ohjaaja haluaa siltä. Tällaisten koirien kanssa on tärkeää edetä koulutuksessa systemaattisesti ja rauhallisesti hyvä osaamispohja luoden. Esim. pujottelun tulee olla todella varma, ennenkuin sen voin yhdistää muuhun rataan kuumalla koiralla. 
  • ylivireisen koiran kanssa ohjaajan tulee rauhoittaa omia eleitään. Usein koiran kuumuessa ohjaajakin alkaa kuumua.
  • älä anna levottoman koiran vuoroaan odottaessaan päästä hillumaan = kuumentamaan itseään -- käske mennä maate


Vappu sivusi useasti Evan ja Emelien koulutusmetodia, jonka mukaan koira on treenien aikana joko:
- parkissa (esim. autossa, paikkamakuussa, häkissä, hihnassa - odottaa vuoroaan, ei pääse häsläämään omiaan, omistaja ei ota koiraan katsekontaktia tai anna muuta huomiota tällöin koiralle)
- kuljetuksessa (esim. harjoituksen aloituskohtaan, voidaan tehdä lelun tai namin avulla tai sylissä kantaen. Tässäkään koira ei pääse häsäämään omiaan)
- virityksessä (ennen suoritusta koira viritetään siihen mielentilaan, joka on seuraavaksi suoritettavan harjoituksen kannalta oikea. Esim. eri mielentila, jos seuraavaksi harjoitellaan tunnaria tai metallinoutoa)
- suorittamassa (ennalta suunniteltua harjoitetta) Ennalta suunnitellun harjoituksen toistoja 1-3(-5) - ei ole väliä onko koirasi ferrari vai mopoauto - tämän enempää toistoja ei kannata kerralla tehdä! Mieluummin teettää 1-3 laadukasta toistoa ja pitää tauon, määrä ei korvaa laatua! Usein toinen ja kolmas toisto ovat parhaimmat, neljännestä eteenpäin lähtee huononemaan...
- palkkautumassa (ohjaajan kanssa; ei myöskään omaa hilluttelua)
- kuljetuksessa (takaisin parkkiin)

Näin toimien ei mahdollisteta koiran omaehtoista touhuilua. Tällainen kontrolloitu, hallittu treenaustapa sopii etenkin karkaileville, levottomille, häiriöherkille yms koirille.

Ylläkuvattuun toimintaan liittyy treenien hyvä ennalta tehty suunnitelma!
Suunnittele:
- mistä harjoitus alkaa - kuljeta koira aloituskohtaan leikittämällä
- ota kaikki turhat treenin aikaiset tauot pois - tee se aika täysillä mitä teet
- 1-3(-5) laadukasta toistoa
- sitten koira parkkiin lepäämään, ohjaaja ei tällöin huomioi koiraa mitenkään
- hyvään treenien suunnitteluun liittyy koiran onnistumisen mahdollisuuksien lisääminen ja toisaalta epäonnistumisen mahdollisuuksien vähentäminen (esim. rajaamalla häiriöitä tai kiusauksia pois)

LEIKKIMINEN KOIRAN KANSSA
- Jos seuraat koirien välistä leikkiä, huomaat että se vaihtaa koko ajan muotoaan: leikkityyli ja tempo vaihtuu, koirien osat vaihtuvat. Ihmiset leikkivät koiransa kanssa yleensä hyvin stereotyyppisesti. Opettele leikkimään vaihtelevasti! --> lelua kiskotaan, tullaan koiran perässä vetoleikissä, lelua heitetään, juostaan pakoon lelun kanssa, juostaan koiran perässä (mutta kun juostaan koiran perässä, ideana ei ole että koira on sellaisessa mielentilassa, että ähäkutti etpäs saakaan tätä lelua, vaan takaa-ajo on osa leikkiä jota leikitään ihmisen määrittelemillä säännöillä)
- Leikissä koira toteuttaa saaliskäyttäytymiseen liittyviä viettejään. (Leikkimällä pennut harjoittelevat saalistamiseen liittyviä taitojaan - eikö?) Mietipäs kuinka moni jänis tunkee itseään koiran suuhun? Tai ravistelee itseään sivusuunnassa? Leikkiessä lelu pitäisi siis saada liikkumaan niin kuin saaliseläin, eli pakenemaan niin että koira saa hyökätä sen perään. Myös kun katsoo kahden koiran vetoleikkiä, näkee etteivät ne riepota lelua sivusuunnassa niinkuin ihmiset helposti tekevät.
- Usein sanotaan, että epävarman koiran tulee antaa voittaa vetoleikki. Ei välttämättä - voi olla että koira nauttii enemmän vetoleikkivaiheesta, kuin voittamisesta. Opettele tuntemaan mistä sinun koirasi pitää leikissä!
- Leikki on vuorovaikutusta koiran kanssa
  • usein ohjaaja on liian röyhkeä leikkiessään koiran kanssa (on liian dominoiva, passiivinen tai raju)
  • älä nosta itseäsi koiran yläpuolelle leikkiessä (kehumalla, sanomalla jes) -- tässä kumpikaan ei kouluta toista - leikki on hauskanpitoa!
  • herkkä koira voi paineistua siitä, jos kumarrut sen ylle. Tällaisen koiran kanssa mene kyykkyyn, peruuta jne
  • oleellinen tavoite, että koira pitää ohjaajaa+lelua kiinnostavampana kuin lelua yksinään (--> ei tällöin halua karata lelun kanssa)
- Huolehdi leikin turvallisuudesta!
  • älä revitä lelua sivusuunnassa tai muutenkaan (mieti koirasi niskoja...)
  • pidä vetoleikissä lelu koiran selkälinjan alapuolella (mieti edelleen niitä koiran niskoja ja selkää...)
  • ei äkkinykäisyjä
  • ei hyppyyttämistä
  • ei vaarallisia leluja (joihin voi esim. tassu jäädä jumiin)
  • ei lelun heittoa kohti seinää tms.
- Opettele tunnistamaan leikin vaiheita ja lukemaan koirasi tunnetilaa leikin aikana!
  • leikin alkuvaiheessa koira ei välttämättä pure leluun kiinni kovin lujasti. Pidä leikin aloittaessasi lelusta kiinni kahden sormen otteella, ettet vahingossa kiskaise lelua liian rajusti koiran suusta (sama asia, kuin jos antaisit koirallesi litsarin! Ihmekös jos koira ei tämän jälkeen tavoittele lelua kovin innokkaasti...)
  • leikin keskivaiheilla vaihtele leikkiä
  • on eri asia vetäistä lelu koiran suusta leikin alussa kuin leikin ollessa kuumimmillaan 
- Leikilläkin on sääntönsä:
  • leikki alkaa ja loppuu aina ihmisen aloitteesta
  • leikki alkaa jostain merkkisanasta (okke, jes, vapaa, tule, ...)
  • leikki päättyy vasta, kun ihminen niin päättää (jos koira lopettaa leikin kesken, ohjaaja innostaa sen jatkamaan leikkiä ja lopettaa leikin vasta ihmisen päätöksestä -- näin toimien opetetaan myös koiralle, että se ei saa esim. suorittaessaan sille annettua tehtävää jättää hommaa kesken)
  • koiralle tehdään selväksi (selvillä merkkisanajärjestelmällä), koska se saa tarttua leluun ja koska ei -- totuta koira omaan liikkeeseesi yms jotta se ymmärtää että vain yhdestä tietystä sanallisesta luvasta saa tarttua leluun
Ongelmatilanteita ja ratkaisuja:
- Koira unohtaa omistajansa ja jää tuijottamaan jotain. ÄLÄ NALKUTA KOIRALLE!! Tavoitteena on, että sinä olet superkiva tyyppi! Aina kun moitit / torut / annat negatiivista palautetta koirallesi - huononnat teidän välistä suhdetta ja koiran motivaatiota. Eli jos koira jää tuijottamaan jotain, on kaksi vaihtoehtoa:
1) pidä koira hihnassa, ja palkkaa se namilla kun se katsoo sinua. Häiriöherkän koiran kanssa voit treenin alussa joutua syöttämään sille monta kymmentä namia tiheästi jotta saat sen oikeaan mielentilaan, eli ajattelemaan että on oikeasti kannattavampaa katsella sinua kuin ympäristöä
2) tökkäise koiraa kevyesti takapuoleen ja huikkaa samalla iloisella äänellä esim. hui! ja säntää pakoon aloittaen iloinen takaa-ajoleikki!
- Koira tekee treeneissä virheen / epäonnistuu tehtävän suorittamisessa (yleensä johtuu siitä, että ohjaaja on tehnyt jotain väärin)
--- älä palkkaa tästä vaan
--- teetä helppo temppu
--- ja palkkaa tästä
--- Näin toimien luodaan koiralle sellainen mielikuva, että mitä tahansa kannattaa yrittää (ts. ei kannata lamaantua), ja palkatta jääminen ei ole rangaistus tai maailmanloppu

- Koira karkaa ohjaajan luota ihmisten tai koirien luokse
-- sementtitolppaharjoitus
--- koira hihnaan
--- ohjaaja seisoo hihnan päällä, hihnan toinen pää kädessä (tuplavarmistus, jonka avulla saa myös helposti säädettyä hihnan kireyttä)
--- ohjaaja ei huomioi mitenkään koiraa
--- hihna tiukalla
--- odotellaan, että koira tarjoaa katsekontaktia, joka palkitaan
--- aluksi matalalla häiriöllä, sitten häiriötä lisäten
-- toinen vaihtoehto on kiljaista iloisesti ja juosta vastakkaiseen suuntaan pakoon

- Koira ei anna kiinni
-- johtuu yleensä siitä, että koira on oppinut että kiinnijoutuminen merkitsee kivan loppumista. Muutetaan tämä koiran käsitys:
-- koira innostetaan leikkimään ohjaajan kanssa
-- leikin lomassa pujotetaan sille panta, jossa on hihna kiinni, kaulaan (aluksi panta on käsivarren ympärillä, siitä liu'utetaan koiran kaulaan)
-- leikkiä jatketaan vielä tovi sen jälkeen, kun panta on pujotettu koiran kaulaan
--- näin koira oppii, että luoksetuloa seuraa leikki, ei kiinnijoutuminen

- Koira näykkii/ puree omistajaansa (esim. vesikoirat, karjakoirat) 
-- koiraa tartutaan pannasta ja viedään autoon -- treenit loppuvat siltä kertaa. Ei kannata ruveta riitelemään koiran kanssa, koska se vain nostattaa puremishaluja enemmän eikä ole tehokas ratkaisu puremisen poiskitkemiseen.

- Koira haukkuu / komentaa omistajaansa
-- sama kuin yllä, tai:
-- sementtitolppaharjoitus

- Koira ei ota kunnon puruotetta
-- etsi sellainen purulelu, johon koira tarttuu mielellään (leluissa on valikoimaa - mieti lelun pehmeys, paksuus jne)
--- esim sellainen on hyvä vetolelu, että laittaa sukan sisälle tennispallon tai jotain herkkua

- Aktiivinen, vilkas koira rupeaa haistelemaan maata / kaivamaan kuoppaa -- vähäeleisesti siirretään koira hihnan avulla toiseen kohtaan ja näin toimien lopetetaan ei-haluttu toiminto. Ei anneta koiralle huomiota.

- Koira on mataladraivinen -- jos koira on mataladraivinen, älä anna sen lihoa! Jokainen rasvasentti kylkiluiden päällä tietää ylimääräistä painolastia, jota muutenkin rauhallisen koiran pitää raahata mukanaan. 

Taon treeni:
- Tao leikki tosi kivasti, hyvällä innolla, tiukasti leluun kiinni purren
- Mäkin sain palautetta että leikin hyvällä tyylillä (en tunkenut lelua Taon suuhun, en painostanut)
- Ei irrottanut lelusta käskyllä (tosin eipä sitä ole juuri harjoiteltukaan; enemmänkin on tehty töitä sen kanssa että Tao pitäisi lelusta kiinni kuin että irrottaisi siitä...) -- tätä opeteltiin näin: 
-- leikin Taon kanssa
-- sanoin irti ja heitin sille nameja kuonolle (päästi muuten nopeasti irti!) Taon ei ollut pakko syödä kaikkia nameja, vaan keräilin niitä maasta kilpaa sen kanssa
-- kahden lelun leikkiä: molemmissa käsissä samanlaiset lelut. Aluksi innostetaan koira leikkimään toisen kassa, sitten se muuttuu passiiviseksi ja aletaan liikuttaa toista lelua. Irti-käskyn anto ajoitetaan samaan kohtaan kun koira irrottaa ekasta lelusta tarttuakseen toiseen

Yy-kaa-koo-leikki
-- leikin Taon kanssa vauhdikkaasti
-- tartuin sitä pannasta, samalla lelu muuttui kuolleeksi ja annoin irti-käskyn
-- nostin lelun ylös oman leukani alle (käsissä edelleen pitäen)
-- odotin että Tao tarjosi istumista
-- kun Tao istui -- kiljaisin okke ja lelulla leikkiminen palkaksi
-- rakennetaan pikkuhiljaa kesto (okke --> koo-okke --> kaa-koo-okke --> yy-kaa-koo-okke) --> samalla koira patoaa lisää kuullessaan laskemisen 

Kuollut lelu houkuttelevammaksi:
-- Leikin Taon kanssa vauhdikkaasti
-- tartuin sitä pannasta, samalla lelu muuttui kuolleeksi ja annoin irti-käskyn
-- heitin lelun muutaman metrin päähän (hetsasin: Missä lelu?)
-- kun Tao katsoi lelua, sanoin okke -- vedin pannasta ja päästin sen lelulle
-- juoksin itse kilpaa perässä ja lelun luokse tultua leikittiin vauhdikkaasti
-- pikkuhiljaa rakennetaan patoamisen kestoa samoin kuin yllä. Lopulta voidaan tehdä niin, että viedään lelu yhdessä, ja vapautetaan koira sille vähän matkan päästä, tai että lelu on valmiina ja pannasta vetämällä saadaan koira heti nostamaan virettään
-- pannasta vetämisestä tulee virittävä ele, jolla koira vire nousee ja koira patoo --> saadaan rakennettua koiralle hyvä virityskeino: esim. ruutuunlähetyksessä pannasta vetämällä saadaan koira viritettyä niin että se tekee räjähtävän ruutuun lähdön

Luoksetulotreeniä
- Vappu piti Taosta kiinni, minä juoksin karkuun koiraa innostavasti kiljuen. Vappu päästi Taon mun perään ja palkkasin sen takaa-ajoleikillä ja taisteluleikillä
- Vappu piti Taosta kiinni, minä kävelin jonkun matkan päähän ja käännyin toko-luoksetuloasentoon. Kutsuin koiraa luokse, ja kun se lähti tulemaan, lähdin juoksemaan pakoon ja loppu oli sama kuin yllä. 
- Toimi hyvin, Tao tuli vauhdilla!

Tao piti treeneistä kovasti, samoin minä :) Nyt mulla on konsteja, kuinka saan sen toimintaan vauhtia ja kuinka saan kehitettyä sille oikean leluhulluuden ja sen avulla hyvän vireen! Tao on aika löysä ja mataladraivinen koira mun mielestä, mutta Vappu sanoi että se teki tänään juuri sopivalla draivilla ja että Taon etu on se ettei se kilahda vaan sillä pysyy aina järki päässä. Sitäkin mietittiin, että kunhan sen kroppa kypsyy, vauhtiakin tulee varmasti lisää. Vapun mukaan Taon kroppa on vankistunut huomattavasti jo tammikuuhun verrattuna eikä ole enää niin mahdottoman löysä. Oli sen laukalle kuulemma yleisössä vähän naureskeltu, on se aika matkaavoittava mutta toisaalta vielä aika honkkeli. Tao oli mahtava, sitä ei haitannut vieressä seisova yleisö vaan keskittyi täysillä käsillä olevaan hommaan. Sitten kun treenit oli ohi, piti mennä pussaamaan Vappu. 

Päivän ehkä suurimmat oivallukset ovat, että jokainen koira on mahdollista saada motivoituneeksi työskentelemään. Ohjaajan ja koiran suhde on kaiken aa ja oo. Ohjaajalla pitää olla kriteerit kristallinkirkkaana, samoin mietittynä että mitä tekee jos koira tekee jotain ei-toivottua. Motivaatiotreeni kysyy ohjaajalta koiransa tuntemista ja koiranlukutaitoa, sekä kärsivällisyyttä (esim. odottaessa koiran rauhoittumista tai rakennettaessa suorituksen kestoa)! Motivaatiotreeniä ja leikkimistä voi tehdä missä tahansa - esim. ulkoilulenkki on mitä mainioin siihen!