perjantai 12. syyskuuta 2014

Metallinen kotitehtävä

Koska Kulo näyttää vähän inhoavan metallista noutokapulaa, niin päätin ottaa sen tehotreenin alle. Sellaisen passiivisen tehotreenin :D Keräsin lelut kotoa pois ja laitoin tilalle kaksi metallikapulaani, keskikokoisen ja pienen. Ja sitten vain odottelin. Tao meni heti ottamaan isomman kapulan ja kanniskeli sitä suussa ja toi mun eteen. Se puree hienosti kapulaan kiinni, siinä on jopa hampaanjälkiä. En tiedä onko hampaiden kannalta hyvä juttu. Tao myös kiipesi sohvalle mun viereen kapula suussa ja asetteli sen äärimmäisen huolellisesti sohvan selkänojalle viereeni. Kahdesti. En tiedä mikähän tämäkin juttu herran mielestä on :D Lisäksi Tao muuten vaan makoili kapulan kanssa matolla, nuoli ja pureskeli sitä. Hassu koira :)

Benson kiinnostui myös kapuloista, ja haki ne molemmat itselleen sohvalle ja jemmasi niitä siihen etteivät muut saisi.

Kuloa alkoi selvästi harmittaa, kun pojat saivat kehuja kun tulivat tarjoamaan kapuloita mulle. Sekin meni maassa olevan kapulan luokse. Hirveästi teki mieli ottaa suuhun, mutta jestas kun se metalli tuntui niin inhottavalta. Kulo kiukutteli kapulalle, piti sellaista ihmeellistä mouruamista, ihan kuin olisi manannut että pitikin olla noin ikävästä materiaalista tehty. Veti kapulaa tassulla, laittoi suun kohdalle mutta ei saattanut purra hampaita kiinni kapulaan.

Lisäsin panoksia.

Otin purkin jossa oli koirien nappuloita. Mulle kapulan tuomista vastaan sai kehut ja namin. Pojat toivat kapuloita ihan kilvan. Näki kuinka Kuloa otti luonnon päälle, kun muut olivat niin paljon taitavampia ja saivat huomiota, kehuja ja vielä ruokaa. Niin se sitten valitsi pienemmän kapulan ja toi sen mulle. Ja tällä kertaa piti sitä napakalla otteella! Sai kehut ja sai namia. Ja toi vielä pari kertaa uudelleen. Sitten laitoin kapulat pois ja asian hautumaan. Osin senkin vuoksi, etten pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kun koko ajan joku oli hirmuisen hövelin näköisenä tuomassa kapulaa, Tao vielä tunki sitä vauvan päälle kun imetin enkä halunnut toista kieltääkään.

Harjoitukset jatkukoot tänään illalla. Kateus tuntuu niin kantavalta voimalta!

Tänään ajelin koirien kanssa hallille. Benson sai osallistua vain lämppä- ja jäähkälenkeille. Vaikea muuten löytää sellaisia hiekkateitä /-reittejä, joissa pääsee vaunuillakin mukavasti ja joissa voi pitää koiria vapaana. Tao nyt menisi missä vaan vapaana, mutta Bensonilla on paha haukkua vieraita ihmisiä enkä luota sen tottelevaisuuteen joka tilanteessa, ja Kulo säntäilee niin että pelkään sen jäävän vielä auton alle, jossa tiellä tai sen lähellä kulkee autoja.

Tao sai aloittaa. Tein sen kanssa pujottelua. Tao on niin taitava, se aloittaa pujottelun oikein olinpa oikeastaan missä vain, jopa kun lähetin sen leijeröiden niin että putki jäi väliin. Kokeilin vedättämistä ja takaaleikkausta, tässä tarvitse sanallisesti kannustaa että pystyi jatkamaan pujottelua, vaikka juoksin päinvastaiseen suuntaan.

Kokeiltiin myös keinua, eipä ollut siinä ongelmaa. Suoritti sen itsenäisesti niin, että jättäydyin itse muutaman metrin päähän taakse. Vapautin edessä olevalle putkelle ja siitä vielä lelulle.

Kontakteja tein kontaktitreinerillä, en tiedä mikä sen oikea nimi on mutta se on sellainen pieni a jossa toinen puoli on puomin, toinen A:n levyinen. Siitä vedättämällä, hienosti Tao kuitenkin pysähtyi alastulolle.

Puomin ylösmenoja niin, että laitoin sivuille vähän estettä jottei päässyt oikaisemaan vaan piti mennä päästä. Tao tykkäisi hypätä sivusta lähestyttäessä ylösmenolle puoliväliin jättäen kontaktialueen kokonaan tekemättä.

Lopuksi neliön muodostelmassa olevilla matalilla esteillä tekniikkaa, kokeilin ohjausta ilman käsiä. Takaakiertoja, suoria hyppyjä, välistä vetoja. Ekat kaksi hyppyä teki pitkiksi, mutta sitten rupesi taipumaan ja kokoamaan hyvin hypyille.

Taon kanssa on niin kiva aksata, kun se on niin irtoava ja itsenäisesti esteitä suorittava koira, joka ohjautuu kaukaakin.

Välissä tehtiin pieni kävely, ja sitten oli vielä Kulon vuoro tehdä tokoa.

Tehtiin
- luoksarin stoppia putken kautta. Taas toistan itseäni, mutta menee ihan kivasti
- seuraamisesta istumista, alkuun sotki maahanmenoon mutta sitten alkoi sujua
- vasemmalle käännöksiä, nyt kun keskityin kävelemään kulmat huolellisesti niin ei painanut käännöksissä jalkaan poskellaan. Meillä on näistä mennyt joka kokeessa pistevähennykset.
- merkkiä hetsaten, lelu oli merkin takana, juoksimme kilpaa (mä otin etupeltoa) ja merkille päästyämme vetoleikkiä. Kulo alkukesästä antoi näissä kilpailutilanteissa mulle heti periksi, mutta siitä on nyt tullut sellainen justiina että ottaa tämän kilpajuoksunkin tosissaan. Tein myös merkkiä niin, että ihan sen takana oli noutokapula, jota ei saanut ottaa vaan piti tehdä merkki. Kyllä oli hankalaa!
- ohjattua, haettiin vasenta. En ole vielä treenannut tätä aiemmin, nysse alkaa! :) Kapula oli n 6m merkistä suoraan sivulle, ei yhtään syvyyttä. Vein namilla ohjaten Kulon merkille.

Kiva oli Kulon kanssa tehdä, se oli taas niin innoissaan, silmät loistaen teki hommia.

Nyt päivän kivoimpaan hetkeen, vauva kainaloon ja puudeli toiseen, ja päiväunille! :)

torstai 11. syyskuuta 2014

Tokoa Taon kanssa?

Tämän viikon kuulumisia oikein pitkän kaavan kautta:

Maanantaina oli tavoitteellisten tokot. Jakauduimme niin, että mun kanssa treenasi Piia ja Heidi. Heidi heilutti lastenvaunuja ja Piia liikkuroi meille voivoi-liikkeitä. En muista järjestystä, mutta kuta kuinkin näin ne meni:
- metallinouto. Muuten jees, mutta puruote kapulaan tosi löyhä, ja nostokin voisi olla nätimpi.
- ruutu: tämä muuten kiva, meni vauhdilla keskelle ruutua ja vasta käskystä maahan, lähti mun käskystä seuraamiseen, mutta Piia liikkuroikin mut kääntymään oikealle, ja seuraamiseen tuloa tälle puolelle on treenattu tosi vähän. Kulo juoksi oikealta mun eteen, ja siitä seuraamiseen.
- tunnari, kapulat ympyrässä: juoksi oma-käskystä täysillä kapuloille, osui heti omalle jonka otti suuhun, mutta pudotti ja rupesi sitten haistelemaan vielä muita. Palasi oman luokse, mutta napasi vierestä väärän kapulan jonka toi mulle. Lähetin uudestaan kapuloille, toi oman.
- seuruu tehtiin lopuksi. Kulo oli mun mielestä inasen löysä ja motivaatio vähän laskenut, kun oltiin tehty jo aika pitkälti ilman palkkaa. Tämä ilmeni siinä, että se mun mielestä vähän vilkuili Heidiä joka työnsi lastenrattaita vieressämme. Ei viitsinyt työskennellä ihan niin hyvin kuin olisin mielinyt. Mä sain "noottia", että kävelin hirveää kyytiä. Piia oli suunnitellut seuruukaavion, jonka kesto olisi ollut 1,5min, mutta me posotettiin se sellaista kyytiä läpi että Piia joutui improvisoimaan ekstraa loppuun. Mä en vaan mahda mitään, mutta tuntuu niin upealta kävellä reippaasti, nyt kun kroppa on taas "oma" monen kuukauden jälkeen ja kävely tuntuu hyvältä :D

Toisessa setissä tehtiin
- luoksaria takapalkalla, stoppi vartaloavuin. Tavoitteena hyvä luoksetulovauhti, jonka sain helposti aikaan palkkailemalla vauhtipalkalla alkuun muutaman kerran yllättävissä kohdin, jo pois kävellessä, matkalla ja ottaen koiran loppuun asti. Stopit oli hyviä, ei mennyt edes vinoon, mutta ihanat viisaat treenikaverini käskivät minun jatkossa antaa sanallisen käskyn ensin ja vartaloavun vasta sitten, jos mielin häivyttää avut joskus pois! :)
- kaukoja niin, että Heidi piti takatassuista. Kokeilin viikonloppuna keksimääni juttua, että apparin pitäessä takajaloista kiinni oikein houkuttelin Kulon pitkään seisoma-asentoon nameilla ja vielä jatkoin houkuttelua samalla, kun annoin istumiskäskyn. Tässä ajatuksenani on oikein houkutella koiraa tekemään virhe tai ainakin houkutella sen ajatus vahvasti eteenpäin, ja ajaa se siihen tilanteeseen että se joutuu valitsemaan houkutuksen kohteesta luopumisen ja tekemään töitä taaksepäin ansaitakseen palkan. Appari auttaa tässä, koska haluan rakentaa osaamista tässä vaiheessa onnistumisten kautta jottei Kulon motivaatio kärsisi. Sitten kun toistoja on enemmän, voin alkaa vaatia siltä jo osaamista.

Tiistaina oli Maijun alo/avo-tokokurssin vika kerta. Mun piti aamulla tehdä jotain pientä, mutta vauveli oli aika rutuinen ja niin se päivä meni ilman että olisin saanut mitään kummempaa aikaan. Henkka tuli mukaan ja lähti vauvan kanssa vauvalenkille, ja näin sain tunnin ajan keskittyä vain ja ainoastaan koiraan. Tämä on kyllä niin hyvää vastapainoa vauva-arjelle, joka ei tunnu yhtään liian rankalta, varsinkin kun öihin on alkanut vähän löytyä nyt rytmiä. :)
Tehtiin Maijun kanssa:
- luoksaria. Sekä suoraa luoksaria takapalkalla, että puunkierron kautta ja tässäkin takapalkkaa hyödyntäen niin, että heitin lelun puoliväliin puun ja mun väliin, lähetin Kulon kiertämään puuta ja pysäytin kun oli ohittanut lelun ja tästä vapautus takapalkalle. Tässä pystyy lelun sijoittelulla hyvin kontrolloimaan sitä, ettei koira alkaisi kääntyä poikittain, koska välillä sen pystyy lähettämään lelulle oikealle ja välillä vasemmalle. Mä tuskailin Kulon tulovauhdin kanssa, koska onhan luonnollista että se alkaa stoppeja ennakoida. Maijun mukaan oon niin perfektionisti, että ihan niin huolissaan ei siitä tulovauhdista kannattaisi olla kuin mä nyt oon :D Tässä kuitenkin paljon palkkauksen vaihtelua ja läpijuoksuja, eikä pysäyttää saisi koskaan jos Kulo ennakoi stoppia juostessaan kohti.
- tunnaria. Kulo juoksi niin täysillä kapuloille, että taisi Maiju vähän säikähtää :D Osui taas heti omalle, ja sama toistui kuin eilen, että otti sen suuhun, mutta pudottikin sen sitten ja nuuhki vielä muut läpi, ja nyt sitten otti sen oman ja toi sen. Taidettiin tehdä vastaavanlainen vielä toisen kerran, ja taas taisi olla sama. En muista ihan varmaksi, mun muisti on viime aikoina ollut aika huononlainen :D Mutta tuli sellainen epäilys, että kovasta vauhdistaan huolimatta haistaako Kulo heti juostessaan sen oman, koska tuntuu nyt säännönmukaisesti ajautuvan suoraan sille, oli se missä vain? Tehtiin vielä erilaisia haastetunnareita, joista toisessa kapulat oli jonona siksakkina kiinni toisissaan päästä, ja toisessa kapulat olivat pareittain päällekkäin ristissä. Kulo selvitti nämä hienosti :)
- kaukojen s-i-vaihtoja Maijun pitäessä takajaloista, samalla tyylillä kuin eilen. Maijun mukaan ajoittain yritti liikuttaa takajalkaa eteenpäin. Aika näyttää, ymmärtääkö Kulo pitää takajalkojaan paikoillaan sitten kun appari poistuu, vai käykö niin että se vain tukeutuu tässä appariin eikä siirrä oppimaansa ilman apparia tapahtuvaan toimintaan. Toisaalta liike jää lihasmuistiin?

Meidän vuoron jälkeen treenasin Kulon kanssa sivummalla
- metallikapulan pitoa. Ideana oli antaa kapula Kulolle suuhun, vetää laipoista kevyesti ja naksauttaa kun Kulo pitää kiinni, mutta eihän tämä onnistunutkaan. Puruote oli niin höllä. Sitten kokeilin lelulle padottamista; kapula suuhun ja lelulla hetsausta ja jes-sana kun puri leuat yhteen. Toimi jonkun kerran mutta ei tässäkään läpimurtoa. Jopa vähän huononi, Kulo tarjosi että jos hän laittaa etutassun kapulan päälle niiin eikös se riitä? Tein loppuun pelkkää kapulan nostoa.
- lopuksi istumista, stoppeja ja maahanmenoja puunkierron kautta niin että käskytin milloin missäkin kohtaa. Istumisen sotki alkuun seisomiseen mutta alkoi sekin sitten sujua

Keskiviikkona ajelin vauvan ja Bensonin kanssa Halikkoon. Olin sopinut ajan jo kauan sitten, mutta sattui erittäin sopivaan kohtaan, koska Benson oli juuri juossut päin lipputankoa. Ihan täysillä, ottaen osuman oikeaan lapaansa. Oli katsonut sivulleen Taoa. Kuka opettaisi 6-vuotiaalle koiralle, että pitäisi opetella katsomaan eteensä?? Mutta hän ei tällaisia aina huomaa, tilanne vie niin mennessään. Olihan taustalla vielä pari kertaa kun toinen koira oli juossut Bensonia päin (että mä aina niin vihaan näitä tilanteita, vaikka eihän niille aina mitään voi..) ja kerran tämä pikkusähläri liukastui paikoillaan, kun sai idean yrittää napata ohilentänyt kärpänen suuhunsa. Benson alkukesästä pelkäsi kärpäsiä, mutta onkin nyt muuttanut asennettaan niin että yrittää nykyisin pyydystää niitä kiinni. En tiedä kumpi on pahempi, surkeana tärisevä pelokas koira vai terveyttään uhmaava huima saalistajakoira?

Joka tapauksessa, Piira löysi Bensonista ongelman jota ei ole pariin vuoteen ollutkaan, nimittäin sen rintaranka oli ihan käyrä. Etupää kireä. Niitä sitten hoiteli ja availi. Benson oli tosi hienosti käsiteltävänä, ajoittain jopa laski päänsä alas ja laittoi silmät kiinni. No okei, karkasi kyllä kahdesti käsittelystä ja takatöppöset tärisi, mutta nää on niin niitä että mihin vertaa :D

Ajomatka oli aika mielenkiintoinen. Mennessä vauveli nukkui, mutta paluumatkalla huusi ainakin tunnin. Pidin pysähdyksiä, syöttelin, mutta lopulta alkoi iskeä pelko että päästäänkö me ikinä kotiin ja kun näin että itku oli väsymysitkua, johon ei auta syöminen (saa vaan kahta kovemmat raivarit jos tässä kehtaa tarjota rintaa) eikä sylittely auttaneet. Niinpä ei auttanut kuin pitää oikealla kädellä tuttia raivoavan vauvan suussa ja ajaa ja toivoa, että töyssyinen autokyyti rauhoittaisi pienokaisen uneen niinkuin tavallisesti. Noh, tässä meni melkein tunti, jona aikana omat ajatukset eivät olleet kyllä niin täysillä ajamisessa kuin suotavaa olisi. Lopulta toinen nukahti ja kaiken kaikkiaan pääsimme kotiin turvallisesti. Mutta mietin kyllä pari kertaa, ennenkuin seuraavan kerran lähden yksinäni vauvan kanssa ajamaan melkein viisi tuntia yhden päivän aikana. Ei ole pienellekään kiva :( Illalla oli niin puhki tämän rupeaman jälkeen, etten jaksanut edes lenkille lähteä Taon ja Kulon kanssa. Onneksi ihana Henkka hoiti niiden liikuttamisen! <3

Tänään mun piti mennä hallille treenaamaan agilitya. Olen suoraan sanoen tuntenut huonoa omatuntoa siitä, kuinka vähän olen treenannut Taon kanssa. Tiedän ettei se edes vaadi samalla lailla tekemistä kuin Kulo, ja saahan se reilun tunnin lenkin päivittäin ja jotain pientä aktiviteettia. Mutta mulla on vaan itsellä sellainen olo, että jos ottaa tämän rotuisen koiran, sille pitää järjestää työtä. Taostakin huomaa, kuinka paljon se rakastaa tekemistä, vaikkei tehdessään ilmentäisi sellaista vauhtia ja draivia kuin siskonsa. Ehkäpä siinä onkin se syy, miksi tuntuu vaikealta motivoida itseään treenaamaan Taon kanssa, kun sen tekeminen ei sykähdytä mua ja toisaalta kun mulla on Kulo, joka on juuri sitä mitä harrastuskoirastani toivon. Enkä näe meillä Taon kanssa oikein tulevaisuutta tokon saralla. En aio mennä kisoihin koiran kanssa, joka näyttää siltä, kuin kouluttamiseni perustuisi väkivaltaan. Voittajassa meille haastavia liikkeitä ovat luoksari, tunnari ja kaukot, enkä tiedä saanko mielentilaa niissä koskaan kuntoon. Ruutu OLI tosi nätti, mutta sitten parilla treenikerralla huomautin omatoimisesta maahanmenosta ja niin katosi vauhti siinäkin. Eli näköjään vaikka pohjat olisi tehnyt hyviksi, niin nekin voi ihan parilla treenikerralla pilata. Ja aikaa näistä treenikerroista on kuukausia.

Mun piti tosiaan mennä treenaamaan agilitya, koska siinä Tao tekee draivilla. Ja ajattelin että tänä syksynä me vihdoista viimein aloitetaan meidän kisaura! Kuinkas ollakaan, pikku-vauveli löi taas kapuloita rattaisiin ;) nukkumalla aamuyön tosi katkonaisesti. Ikävää kun pienellä on mahanpuruja. Olin niin väsynyt että ajattelin jättää treenit väliin, mutta siinä vauvaa hyssytellessäni aloin lueskella Sabinan blogia. Kuinka hän on kuukausia tehnyt töitä Ukon kanssa, jolla on haasteita vireen ja vauhdin kanssa. Uskomattoman hienoa, kuinka Sabina on jaksanut jatkaa monen lajin treenaamista ja kuukausitolkulla yrittää ja yrittää. Sain todellisen tsemppipotkun, myös siitäkin syystä kun lueskelin kuinka montaa lajia Sabina treenaa. Nää treenihullujen blogit on kannustavia! :D

Niinpä vaavi rattaisiin, ja kävelimme mustavalkoisten kanssa läheiselle kentälle. Saivat samalla hoitaa asiansa. Kenttä on siitä kiva, että siinä on hyvänkokoinen hiekka- mutta myös nurmikkoalue.

Aloitin Taon kanssa. Se oli niin tohkeissaan kun pääsi mukaan. Rakensin ruudun, ja lähetin Taon sille. Vitsit kuinka h-i-t-a-a-s-t-i ja virkamiesmäisesti se laukkasi ruutuun. Mihin se asenne katosi? Kokeilin kierrättämistä, vauhtipalkkaamista, mutta aina kun ruutu-käsky kajahti niin koira vaihtoi virkamiesasenteelle. Siinä vielä lelua tavoitellessaan löi kulmahampaansa mun polveen pahaan kohtaan niin, etten meinanut kivulta pystyä enää kävelemään. Harmitti ja masensi. Olin kävellyt treenikentälle täynnä intoa ja onnistumisvarmuutta, ja tuntui että taas vedettiin matto alta tämän koiran kanssa. Tiedän että Taon tekeminen kelpaisi monelle, se kun tekee mielellään ja palkkautuu pelkistä kehuistakin, mutta minkäs mä sille mahdan, että haluan että koira tekisi vieläkin enemmän mielellään ja vauhdikkaammin? Jos koira tekee koko ajan käsijarru pohjassa niin itselläkin loppuu motivaatio. Tuntui että Tao väsähtikin niin nopeasti. Onhan se iso koirakin ja vielä kropaltaan keskeneräinen.

Laitoin Taon kiinni Kulon tilalle. Kulo oli rääkynyt ja huutanut koko Taon treenaamisen ajan, ja nyt se pomppi edessäni töitä odottaen. Aloitettiin luoksarin stopeilla samanlaisilla harjoituksilla kuin tiistaina, nurmikolla tehden, ja nämä menivät kivasti. Tosin, tosin, taisin taas antaa vartaloavut samaan aikaan käskyn kanssa tai jopa vähän ennen. Mutta muuten tuntuu, että nämä alkavat sujua. Kulo ei vieläkään näissä poikita.

Sitten tehtiin ruutua. En tiedä mitä tässä kahden päivän sisällä on tapahtunut, mutta Kulo oli ihan tyystin unohtanut ruudun paikan! Maanantaina sujui, ja perjantaina olin näyttänyt Henkalle, kuinka Kulo pystyy 50m päästäkin bongaamaan ruudun ja juoksemaan sen keskelle. Nyt se tarjosi sitkeästi paikkaa ruudun edessä, ja kun sanoin sille vähän turhankin napakasti ein, niin Kulo tuli räksyttämään mun eteen kiukkuisena. Tämä on uusi juttu sille. Kerroin että sen hormonipiikin jälkeen Kulo alkoi vasta kesäkuun puolivälissä palautua entiseksi itsekseen. Sen jälkeen itsevarmuutta on tullut koko ajan lisää. Ja huumorintajua! Tähän mennessä Kulo on suhtautunut mun toruihin sisuuntumalla ja yrittämällä enemmän, mutta mulle raivoaminen oli nyt ihan uusi juttu. Siinä haukkuessaan nostatti itseään vielä lisää niin, ettei ajattelusta tullut mitään ja vaikka kokeilin kaikkia erilaisia harjoitteita ja saimmekin onnistumisia, niin mulle tuli tunne ettei likan päähän oikeasti mennyt ajatus sisään siitä, mitä siltä odotin. En voi kuin ihmetellä, kuinka erilaisia nämä sisarukset ovat! Siinä missä Tao ajattelee liikaa ja ei tee, Kulo ei ajattele ja tekee liikaa :D Ei käy treenaaminen tylsäksi näiden kanssa.

Tehtiin sitten ruudun loppuosaa. Laitoin Kulon makuuseen ruutuun ja kävelin loppukaavion, kääntyen oikealle. Nyt Kulo tuli varmasti suoraan vasemmalle puolelle, mitä nyt ekalla kerralla juoksi täysillä päin mun jalkaa melkein keilaten mut. Tämän jälkeen hienosti. Näitä tehtiin myös kierron kautta, kävelin eri suuntiin ja otin tästä seuraamiseen.

Tao pääsi sitten etsimään omaa kapulaa. Piilotin yhden ainoan nurmikkoon. Taolta meni monta minuuttia ennenkuin se löysi oman kapulan, sen kunniaksi täytyy sanoa, että sillä pysyi koko ajan häntä korkealla ja se etsi melkein koko ajan, mitä nyt meinasi vaihtaa tämän tehtävän puunjuuren nuuhkimiseen mutta lisäkäskyllä jatkoi heti hommia. Oman löydettyään hirmuiset bileet ja sai kantaa lelua suussaan. Vielä hömpöttelyä, laitoin kiertämään kentällä olevan jalkkismaalin, pysäytin ja teetätin näistä yhden kaukojen vaihdot ja pääsi näistä palkalle. Teki maasta istumaan nousun ja maasta seisomaan nousun hienolla asenteella, vielä kun joskus onnistuisi kokonainen sarja.

Kulon kanssa tehtiin lopuksi vielä metallikapulan pitoa, edistymättä tässä oikeastaan yhtään. Tehtiin kapulan nostoa tarjoamisen kautta ja tässä kyllä kummatkin yrittivät käydä kauppaa; mä yritin saada Kuloa tekemään enemmän, ja Kulo tarjosi että jos vähemmällä tekemisellä saisi palkan. Kulo ei vaan tunnu tykkäävän tuosta metallista erityisemmin. Onneksi mun kaupankäyntitaidot oli tällä kertaa paremmat ja sain Kulon yrittämään enemmän. ;)

Huomenna olisi tarkoitus Hannan kanssa mennä hallille, jossa treenaan Taon kanssa kontakteja ja keppejä. Ja alan vilkuilla kisakalenteria sillä silmällä :)

tiistai 2. syyskuuta 2014

Agilityn hurmaa

Menimme tänään Hannan kanssa hallille, mun ei pitänyt aksata vielä mutta se päätös ei pitänyt hetkeäkään ;)

Olo oli henkisesti tukkoinen ja kunto mallia rapa. Aloitin puudelin kanssa:



Ja uskaltauduin sitten kokeilemaan peura-agiliitoakin. Toisessa videossa radan loppuosa.



Kulon kanssa tehtiin puu- ja metallinoutoa vauhtipalkalla: hallilla pystyy jarruttamaan itsensä kapulalle ja teki tosi nätit nostot! Kaukoissa hinkattiin seiso-istu-vaihtoja Hannan pitäessä takajaloista, tällöin pysyy kevyellä kiinnipitämisellä, oikeastaan kosketuksella, hyvin paikoillaan, mutta ilman liikuttaa sitkeästi. Luoksaria kokeilin takapalkalla mutta koko liikkeen työstäminen pitäisi varmaan aloittaa vauhdin palauttamisesta itse luoksetuloon.