perjantai 31. tammikuuta 2014

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Aksaa Taon kanssa ja tokoa Kulon kanssa

Perjantain ProCaniksen treeneissä oli veikeä rata suoritettavana. :)


Ja näin mä sen ohjasin:

- menin 2- ja 3-esteen väliin. Koiran kutsuminen, oma rintamasuunta 3-esteen ponnistuspaikalle, tähän ponnistuskohdan merkkaus ja myötäpäivään kääntyminen ja lähetys putkeen (4). Vastakäännös tässä käänsi Taoa niin voimakkaasti, että se ohjautui A:lle (niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, ottaen huomioon Taon vauhdin ja koon!)
- Lähetys putkeen 4 niin, että rintamasuunta oli putkelle päin. Lähetys mahdollisimman kaukaa ja mahdollisimman pian itse liikkeelle kohti 5-estettä, jonne siirryttiin 4-putken oikealla puolella pysyen.
- Ennen 5-estettä persjättö niin, että koiran tullessa putkesta olin jo hypyn edessä riman kohdalla, niin että Tao näki kierrettävän siivekkeen. Lähetys takaakiertoon ja vastakäännös ja kepeille (6) lähetys
- Koiran pujotellessa ehti juosta sen edelle. 7 ja 8 pitäen koiran puoleinen, oikea ohjauskäsi lähellä vartaloa, ettei koira kaartanut turhan kaukana esteiden takana
- 9-siivekkeen kohdalle matalana, käsi lähellä vartaloa ja maata, jotta koira saatiin tiukasti ohjaukseen. Takaakiertoon, tähän niisto-persjättö ja nopean niistomerkkauksen jälkeen äkkiä liikkeelle että ehti 10-esteelle ja sen ohikin.
- 11-esteellä vauhdikas twisti; koira takaakiertoon, laskeutusmiskohdan merkkaus, äkkiä alta pois ja koira pysyi oikealla puolen
- ennen 12-estettä rytmitys
- ennen 13-estettä rytmitys, ja tarkkana että rintamasuunta pysyi tässä kohti ponnistuskohtaa. Äkkiä taas liikkeelle koiran lukittua esteen.
- Valssi joka alkoi jo ennen kuin koira ponnisti 14-esteelle
- Takaaleikkaus 15-esteelle, jossa muistettava, että kun takaaleikkaa niin oman linjan ylitettävä koiran linja ENNEN kuin se ponnistaa!
- 16-esteelle päällejuoksu, jossa pysyttävä lähellä siivekkeitä eikä saanut kääntää koiraa liikaa kentän keskiosaa päin, muuten se lähestyi helposti puomia (17) kovassa vauhdissa vinosti. Yksi koira tämän koki ja räpellyksen jälkeen tippui selälleen puomin ylösnousukontaktilta :(
- Puomin jälkeen Tao odotti kiltisti alastulokontaktilla. Käänsin kädellä näyttäen sen kuonon kohti putken (18) suuta, ja lähetys putkeen. Takaaleikkaus putken (18) ja A:n (19) välissä
- A:n jälkeen ohjaus 20-esteelle ja etenkin 21-esteelle mahd kaukaa, ja tähän vastakäännös ja taas matka jatkui vauhdikkaasti, että oli jo hyvän matkaa ehtinyt juosta putken oikeaa puolta kun koira sujahti putkeen
- Meidän aika loppui näille kohdin, ehdittiinköhän kerran kokeilla kepeille kääntöä. Siinä oli suunnitelmana, että vetäisi koiran "nenästä" ekaan väliin. Olin suunnitellut valssin keppien ja putken (24) väliin ja aikonut ehtiä vastaanottamaan koiran putkesta 25- ja 26-esteiden väliin, pitäen rintamasuunnan 25-esteen ponnistuspaikkaa kohden ja loppu ei tässä olisikaan enää ollut hankala. Tätä ei päästy kokeilemaan.

Agility Taon kanssa on alkanut tuntua ihan tosi kivalta, ja koko ajan enemmän ja enemmän hallittavissa olevalta asialta. Minä olen mielestäni kehittynyt siinä, että nyt mun ajatus ei enää tökkää joka ohjauskuvion välissä (ennen suoritin radan niin monessa osassa, kuin oli esteitäkin...), vaan ajatus luistaa ja ohjatessa on koko ajan takaraivossa mielessä radan jatko. Ihan mahtava tunne! Olen ruvennut pääsemään liikkeellekin niin reippaasti (ainakin itsestä tuntuu siltä ;)), että jalat ovat nykyisin ihan hapoilla aksatunnin jälkeen. ;)

Tao puolestaan on agilityssa niin muru. Se on ihan mahdottoman kiltti (voiko pyhäkoululaiselta muuta odottaakaan??) ja tekee just niinkuin sitä ohjaan. Kuitenkaan se ei herkästi ota häiriötä mun tekemisistä vaan kykenee näkemään "metsän puilta" eli sen mun ohjauksen punaisen langan. Se on yllättävän ketterä kaveri. :D

Kulo puolestaan on aivan mahtava tokokaveri!

Kuluneella viikolla olen opettanut sen pyörähtämään ympäri (vastapäivään käskystä, myötäpäivään tarvii vielä käsiavun) ja menemään laatikolle 2on2offiin. Olen ruvennut pienentämään laatikkoa ja eilen harjoiteltiin littanalla tyynyllä. Siinä olikin taas miettimistä. Kulo ei vielä ole ihan täysin löytänyt takajalkojaan, tai oivaltanut että niitä voi ihan itse siirrellä yksi takatassu kerrallaan, ja tähdäten vielä kohtuupienelle alueelle. Mutta kyllä se siitä, mä oon ihan vakuuttunut että Kulon hermojärjestelmässä muodostuu uusia yhteyksiä takatassujen ja aivojen välille kovaa kyytiä! ;) Tuo pyörähtäminen on ainakin sen mielestä niin kivaa, että se tekee sitä innostuksissaan jo ihan muuten vain. Ajatella, että vielä viikko sitten se ei osannut sitä. Sille on avautunut ihan uusi pyörähtämisen maailma :)

Ollaan treenailtu myös kaukoja (s-m) ja olen tehnyt erilaisia kokeiluja. Namit molemmissa paikoillaan olevissa käsissä on toimineet, sillä on saatu hyviä vaihtoja joissa tassut pysyvät paikoillaan. Eilen kokeilin vaihtoja takatassut tyynyn päällä, ja tassut pysyivät hyvin paikoillaan vaikka seisoin enkä houkutellut namikädellä juurikaan.

Lenkillä olen leikkinyt Kulon kanssa paljon, ja tuntuu että nyt, 2,5kk meillä oltuaan, Kulo on alkanut ihan oikeasti kotiutua ja siitä on alkanut paljastua vieläkin kivempi harrastuskoira, kuin mitä luulin! Silmät sädehtien se tuijottaa mua tehtäviä kysyen, ja tuntuu että se ei näe ketään muuta kuin minut.

Tänään meillä oli nuorten koirien tokoringin treenit Tallilla. Kulo oli niin innoissaan ja säpäkkänä, että alkuun meni vähän plörinäksi kun se innokkuuttaan ehti tehdä vähän muutakin kuin mitä oli tarkoitus :D

Ajattelin että kokoan tähän mitä meidän pitää nyt treenata avoimen luokan liikkeitä varten. Toki nämä ovat hyvää pohjaa ylempiä luokkiakin varten ja ylempien luokkienkin liikkeitä treenataan koko ajan, mutta avoin luokka on nyt konkreettinen lähitavoite.

Paikkamakuu
- Ideaalisuoritus: Putoaa nopeasti maahan, laittaa pään VASTA lepo-käskyllä alas, odottaa tarkkaavaisena mutta levollisena paikallaoloajan, pitää pään maassa kun palaan viereen, nousee sivulle pomppaisten innokkaasti tasatassuin.
- Tilanne, hyvät asiat: Menee nopeasti alas. Pysyy varmasti paikallamakuussa. Ei haittaa vaikka menen piiloon.
- Tavoitteet: Varmuutta lisää pään maahan laskemiseen ja siellä pysymiseen. Kuono tassujen väliin, nyt herkästi laittaa sen oikean tassun oikealle puolelle. Nopeampi sivulle istumaannousu. Iloisempi ilme.
- Suunnitelma: Paljon toistoja pään maahan laskemiseen, naksu ja palkka eteen jotta saa ajatusta paikkamakuuasennossa enemmän eteenpäin jottei kellahtaisi lonkkalepoon. Oma oikea jalka vasemman eteen jottei Kulo saa päätään oikean tassun oikealle puolelle. Rauhallisempi harjoituksen vaikeutustahti ja tiheämpi palkkaus, jotta ilme pysyy iloisena. Sivullenousupomppaisuun pitäisi miettiä sopiva palkkaustapa. Maiju ehdotti nimen käyttämistä tässä. Voisikohan käyttää myös kainalopalkkaa? Tai opettaa tähän käsitargetille pomppaisun?

Seuruu
- Tilanne: katsekontaktin pito vahvistunut ihan huimasti (tänään seurautin namien ja lelujen yli ja Kulo ei huomaa mitään, vaan kyttää intopiukeena). Käyttää takapäätään mielestäni käännöksissä hyvin. Toisinaan edistää, myös perusasentoihin pysähdyttäessä. Mä en aina osaa kävellä oikein, eikä aina meinaa löytyä sopivaa rytmitystä liikkeestä pysähtymiseen (haluaisin ottaa tässä oikealla jalalla askelen ja astua vasemmalla viereen). Mun talvikengät on ihan liian suuret klohmot :-D Ilmeisesti, kun olen ruvennut kävelemään hieman ripeämmin, jalan ympäri c:n muotoon käpertyminen on vähentynyt? (Treenikamuuut...?) Liian kovassa vireessä yliyrittää, eli tarvitsee hyvän virittelyn oikeaan mielentilaan pohjalle.
- Tavoitteet: ajatusta vielä taaksepäin. Eri askelsiirtymien ja paikallaankäännösten oppiminen.
- Keinot: patukka kainalossa mahdollisimman takana. Askelsiirtymät ja käännökset namiavusteisesti, ettei tule pomppua ja että pysyy oikeassa kohdassa (helposti edistää tässä)

Maahanmeno
- Mun mielestä kiva; putoaa nopeasti alas. Pitäisi nähdä videolta että näkisi onko mitään probleemaa.

Luoksetulo
- Tilanne: flänkkää oikealle. Ei reagoi pysäytyskäskyyn. Tulee hirveällä kyydillä.
- Tavoite: juoksee suoraan. Reagoi välittömästi pysäytyskäskyyn vetäen liinat kiinni. Tulee sivulle juosten suoraan kohden ja pyörähtäen vasta kohdalla ilman pomppua perusasentoon.
- Keinot: flänkkäämisen vähentäminen tuntui onnistuvan hyvin niin, että laitoin pari lautaa maahan sille puolelle, jolta Kulo flänkkäsi, ja pidin lelun näkyvillä kiinni vasemmassa reidessä. Teki tämän jälkeen suoria luoksetuloja loppuun asti ja sai juosta lelulle palkaksi. Pysäytyskäskyjä treenailtiin kierrättämällä kahdeksikkoa ja pysäyttelin tässä. Ongelmana se, että vauhti ei ollut niin luja ja sitä myöten pysähdyksetkin olivat vähän löysiä. Nyt pitäisi pitää tiukasti kriteeristä kiinni ja vartaloavuin aikaansaada tiukka pysähdys, että Kulo oppisi oikean tekniikan. Tähän tarvitsen treenikavereita ideoimaan kanssani. :-)

Seisominen
- Pysähtyminen voisi olla vieläkin napakampi. Perusasentoon istahtaa niin innoissaan, että päätyy hieman eteen ja vinoon.
- Keinot: Palkka lentää taakse samalla kun tulee stoppikäsky. Pidettävä huoli siitä, ettei kehitä vinoa seisomaanpysähtymistyyliä. Namikädellä avustaen perusasentoon istuminen että pitää oikean paikan, sitten namikäden häivytys pois.

Kauko-ohjaus
- tekee istumaannousut vaiheittain, ts. ei tee sellaista etutassujen tasajalkahyppyä mitä toivon. Takajalat pysyvät paikoillaan. Etäisyyttä ei juuri ole tehty (< 2m). Maahan putoaa hienosti. Istumaannousu säpäkämmäksi.
- Keinot: Ennen kaukotreeniä hetsaten vire hyväksi -> tällöin tekee istumaannousut säpäkästi pompsahtaen. Kun tyyli alkaa vakiintua, niin voi ruveta laskemaan viretilaa ja palkita ne istumaannousut, jotka tekee oikealla tekniikalla.

Hyppy
- ei olla vielä juuri tehty kuin alokasluokan hyppyä, mutta eipä liene ongelma

Nouto
- Toisinaan edelleen pureskelee palauttaessaan kapulaa, ja jää herkästi vajaaseen perusasentoon. Tarvitsee toisen sivulletulokäskyn että palauttaa kapulan loppuun asti.
- Lelulle patoamisen kautta saatu pureskelua vähennettyä. Kapula suussa erilaisten asioiden tekemistä, pureskelusta pieni huomautus ja palkan ajoittaminen aina sellaisiin kohtiin, jossa puruote vakaa. Vedot patukan kanssa ja naksautus kun puree kapulaan vakaasti. Seuraamista ja paikalla pyörimistä kapula suussa.

Muuta:
- Mun pitäisi ruveta systemaattisesti käyttämään virittelysanoja.
- liikkeiden alkujen treenausta niin, että liikkuri hokee käskysanaa yms. ja mä palkkaan namilla Kulon siitä, että se pysyy rauhallisesti vieressä. Nyt välillä nykii / tipahtaa maahan.

Eli paljon on vielä hommaa, mutta haluaisin (osata) tehdä Kulon kanssa hyvät pohjat näihin liikkeisiin, jottei tarvitsisi myöhemmin korjailla. Mutta mukavaa on treenata noin mahtavan innokkaan työhullun, säpäkän ja suoraviivaisen koiran kanssa <3

Puudeli sai perjantaina uuden lookin, toisinsanoen sen turkissa on vuoron perään tupsuja ja vuoron perään lovia. Sen kanssa on jumpattu tasapainotyynyllä ja se teki kaukoja takatassut tyynyllä, pitäen ne hienosti paikoillaan. Benson on saanut uuden hiirilelun ja sitä on piiloteltu milloin minnekin. Benson on aina kaikessa mukana, mutta on myös oppinut ja hyväksynyt, että kun lähden mustavalkoisten koirien kanssa treenaamaan, se jää isännän seuraksi. Mun mielestäni Benson on saanut takajalkoihin lisää potkua ja tuntuisi olevan kohtuuhyvässä kunnossa. Se jaksaa hyvin 1-1,5h metsälenkit, tosin se pääasiassa tassuttelee mun kanssa rauhalliseen tahtiin, em mustavalkoisten koirien juostessa vauhdikkaammin. Benson tuntuu hyväksyneen oman paikkansa meidän kodissa ja tuntuu nykyisin olevan paljon tasapainoisempi ja onnellisempi kuin ikinä ennen. Se rakastaa Taoa ja myös Kuloa, ja Kulo rrrrrakastaa sitä, kuin myös Tao. Bordersgolliet ovat hyvin kohteliasta väkeä, ja väistävät pientä buudelia jos tämä murisee niille, mitä ei kylläkään usein tapahdu, mutta tuntuu luovan Bensonille tärkeää tunnetta siitä, että isommat eivät jyrää sitä vaan kunnioittavat sen pientä karvaista olemassaoloa. Meidän kolmen koiran laumassa vallitseekin hyvä harmoninen yhteishenki. :-)

tiistai 21. tammikuuta 2014

Hieronnassa

Käytiin eilen Hannan kanssa treenaamassa agilitya. Tao oli intopiukeena sinkoilemassa joka esteelle, joka oli lähimaillakaan. Testasin vähän sen pujottelutaitoja jättämällä sen muutaman metrin päähän kepeistä, ja menemällä itse n10m päähän keppien lopusta, hyppysiivekkeen kohdalle. Hanna katsoi, että pujottelu meni oikein ja kertoi jos tuli virhe. Kyllä se vaan ne kepit oikein otti. Keppien jälkeen oli kaksi hyppyä suoraan ja kolmas oikealle. Jos koiraa ei saanut kääntymään riittävän voimakkaasti, oli vaarana että se sujahti putkeen, joka oli kolmannen hypyn jälkeen tarjolla, sen sijaan että sen olisi saanut käännettyä renkaalle, joka oli hieman viistoon oikealle kolmannelta hypyltä katsoen. Kokeilin erilaisia tapoja, joilla saisin Taon menemään niinkuin halusin. Vieressä juokseminen oli aika lailla poissuljettu juttu, koska Tao eteni valtavalla vauhdilla ja jos yritin pysyä sen tahdissa, Tao kiihdytti vauhtiaan entisestään ja homma levisi. Mun ei auttanut muuta kuin ohjata sitä useamman metrin päästä takaviistosta rytmityksellä ja rintamasuunnalla. On muuten jännä tunne, että kun Tao posottaa tuhatta ja sataa muutaman metrin päässä edessä, niin kun työntää hieman toista olkapäätään eteenpäin Tao korjaa heti linjaansa. Miten se voi nähdä noin pienen ohjauseleen joka tulee suhteellisen kaukaa takaa??

Kulo pääsi tutustumaan agilityesteisiin. Se meni A:n, renkaan, muurin ja pussin. Rohkea neiti, ei arastellut yhtään! :) Kokeiltiin myös yllä mainittua L:n mallista kolmea hyppyä. Kulo ei vielä ole kovin estehakuinen, vaan aika lailla vietävä ja mussa kiinni. Hirveän herkästi tulee esteestä ohi tai menee ali. Treenattiin tätä Hannan avustuksella niin, että Hanna vei lelua esteen taakse ja oli valmiina nappaamaan sen pois, jos Kulo kiersi esteen tms.

Nopeasti oli tunti kulunut ja oli aika lähteä pois. Auton oven avatessani silmille löi voimakas ulosteen katku. Benson oli, kuinka sen kauniisti sanoisi, voinut hieman pahoin. Se oli karannut häkistään ja oksentanut kakan tuoksuista, ruskeaa ja limaista mömmöä ympäri autoa. Bravuuri oli iso limainen kasa keskellä käsijarrua. Haju oli sanoinkuvaamaton. Murhanhimoisin ajatuksin ja ärräpäiden lennellessä aloin kaapia suurimpia kasoja takakontista löytyneeseen pyyhkeeseen. Tietenkin yksi kasa tipahti vielä mun kengälle. Ajeltiin viereiseen Ideaparkkiin, kaikkien laittautuneiden ostoksilla olevien ihmisten joukkoon, itsellä resuiset toppavaatteet ja varmaan kakkan katku vaatteisiin tarttuneena, nenään se oli ainakin syöpynyt. Ostettiin korillinen auton sisätilapesuvälineitä ja kaksi ekstratehokasta wunderbaumia ja ei muuta kuin hommiin. Vajaan parinkymmenen asteen pakkasessa oksennuskakka alkoi jo jäätyä, samoin pesuaine ja omat kädet, joista vähitellen katosi tunto. Hannalle ikuisesti kiitollisuudenvelassa, että hän laittoi myös omat kätensä p*an ja auttoi pesemisessä. Homma oli niin toivotonta, siistiä ei saanut tekemälläkään ja lopulta meidän oli pakko lähteä sulattelemaan omat siniset tönköt kätemme Ideaparkin vessaan. Tästä ajelin hakemaan Henkan. Kultainen aviomieheni vain totesi, että näitä sattuu, toivottavasti Benson on kunnossa. Kotona kuumalla vedellä sai jo paremmin pestyä jäätyneitä oksennuslänttejä ja arvioisinko että sain ainakin 90 prosenttia oksennuksesta pestyä pois, myös sieltä käsijarrukotelon sisältä.

Illalla Tao ja Kulo pääsivät Hanna S-K:lle hierottaviksi. Taolla oli pieni jumi vasemman lapaluun takana, suurin ongelma oli sen takajalat. Niitä ei oikein ole saatu aikaisemmalla hieronnalla koskaan auki. Taon takajalat ovat olleet niin jäykät ihan siitä lähtien, kun se kasvoi nopealla pyrähdyksellä noin isoksi. Ell arvioi että sen jänteet, kalvot ja lihakset ovat joutuneet venymään hirmuista kyytiä. Tao ei venyttele takapäätään, ja siihen ell arvioi että se ei vaan uskalla. Olen antanut sen hyppiä itseäni vasten seisomaan, koska tässä se saa takajalat venyteltyä. Hanna suositteli lämpimästi tämän jatkamista. Hanna sai tehdä ihan tosissaan hommia Taon jäykkien takajalkojen kanssa, vielä kun Tao jännitti vastaan. Taolla näkyi perjantain vauhdikas aksatreeni lihaksissa. Ei mikään ihme, itsellänikin on reisilihakset olleet ihan tukossa tämän vauhtitunnin jälkeen. Kaikkea kireyttä ja jumitusta ei saatu nytkään auki ja me mennään uusintakäsittelyyn 3vkon päästä.

Kulo puolestaan oli pientä lanneselän tukkoisuutta lukuunottamatta varsin priimassa kunnossa. Hanna sanoi että sillä on tyypillinen paimenlinjaisen bc:n jyrkkä lantio. Lantion jyrkkyyteen nähden Kulon takajalkojen lihakset ovat uskomattoman vahvat, ja sillä on nartuksi epätyypillisen isot reisilihakset. Hyvä näin. Kulosta ei löytynyt muuta jumia ja koira nukkuikin rentona Hannan käydessä sitä läpi.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Tiltun koulutus

Pakkasen paukkuessa -21:ssä meitä hellittiin lämpimällä Ylökkin hallilla. Oli nuorten koirien tokoringin koulutus ja Tiltu A oli tullut koutsaamaan meitä.

Koulutus aloitettiin teoriaosuudella, jossa Tiltu kertoi kisakauden suunnittelusta ja kisoihin valmistumisesta sekä kisasuorituksen analyysista.

Tiltu ajattelee kisakalenterin 4-osaisena ympyränä (jotkut ajattelevat janana). Se koostuu vuodenajoista, kevättalvi, kevätkesä, kesäsyksy ja syksytalvi (tai jotenkin noin ;)). Tälle kakulle Tiltu sijoittaa isot kisat ja suunnittelee niiden väliin pienempiä välikisoja, jotka tukevat isoihin kisoihin valmistautumista.

Kisoihin 2-3vkoa
- mieti tämän hetkinen taso (Nämä liikkeet menee hyvin, tämä on kesken)
- 1 kk ennen kisoja ei voi kovin ihmeitä tehdä, 2vkoa ennen ei voi tehdä mitään
- hyväksy PUUTTEET, OLE REILU KOIRALLE
- Tee liikkeidenvälitreenejä:
-- mieti liikejärjestys ja niiden välit --> kuinka liikut ne (ennen rauhallisia liikkeitä / vauhdikkaita liikkeitä)

Kisoihin 1 vkoa
- rauhoitetaan tilanne, ei stressata
- helppoja treenejä, joissa tarkistellaan että vauhti/kuuntelu on kunnossa, treenataan liikkurihäiriötä
- treeneissä olevat ongelmat tulevat todennäköisesti esille myös kisoissa
-- et voi tässä vaiheessa tehdä oikein muuta, kuin miettiä miten voit ennakoiden estää ongelman ilmaantumisen kisoissa tai miten reagoit tapahtuneeseen ongelmaan kisoissa

Kisoissa
- keskity hetkeen, mene rutiinilla (rutiinin kehittymiseen menee 1-2 kisavuotta), tee parhaasi (parhaansa yrittäminen on hyvä kisatavoite)
-- älä jumiudu miettimään virheitä (mahdollisia, tapahtuneita)
-- kisatilanteessa voi tapahtuvia yllättäviä asioita, joille ei voi mitään. Esimerkiksi Tiltu kertoi, kuinka joulukuussa Messarissa keskellä ruutua olikin lapsi, kun hän oli jo lähettänyt koiransa merkiltä matkaan. (Katsoin suorituksen videolta ja ihan käsittämätöntä, kuinka koira pystyi tekemään hyvän suorituksen, vaikka keskellä ruutua oli tosiaan se muksu ja aikuinen ihminen tuli juosten hakemaan lasta ja ajoi tätä vielä hetken takaa. Siinä se Deri vaan meni ruudun keskelle, kun paikka ystävällisesti vapautui, ja meni maahan käskystä. Niin hienoa!) Liike otettiin luonnollisesti uusiksi, ja Tiltu aloitti kaiken puhtaalta pöydältä jäämättä märehtimään epäonneaan. Kisasuorituksen aikana suoritus menee niinkuin se menee.
- älä tee kisoissa viime hetken muutoksia, jotka saavat sinut poikkeamaan rutiineistasi. Sotkevat vain pakan. Tee mahdolliset muutokset vasta treenikaudella, harkinnan jälkeen.

Kisojen jälkeen
- kisa-analyysi: käy kisasuoritus läpi liike liikkeeltä ja mieti ongelmiin johtaneet syyt ja korjaussuunnitelma
--- käy koko suoritus läpi, pilko se osiin ja ala työstää näitä osia
-- Esim. huono stoppi luoksetulossa: onko koiran fysiikka kunnossa / onko käskyyn reagointi kunnossa / onko koiran tekniikka oikea
-- Kun Tiltun piti uusia ruutu Messarissa lapsi-ruudussa-episodin jälkeen, koira meni liian korkeassa vireessä. Eli, tee joskus kisatreeneissä niin, että otat joskus vauhdikkaita liikkeitä heti uudestaan tai esim. ruudun jälkeen pelkkää merkkiä ilman ruutuunlähetystä
-- Messarissa tunnari oli tehty kohtaan, johon koira oli pissannut hetkeä aikaisemmin. Tämän vuoksi Tiltun koira haisteli ja haisteli ja haisteli kapuloilla moneen kertaan. Tästä treenisuunnitelma: treenataan tunnaria paikoissa, joista on kulkenut paljon koiria, esim. oviaukon kohdalla (josta lisäksi tulee ilmavirta)

Teoriaosuuden jälkeen tehtiin kimppahäiriötreeniä:
- koirakot olivat rivissä perusasennossa. Joka toinen koirakko siirtyi pari metriä eteenpäin. Tämän jälkeen ohjaajat siirtyivät pari metriä koirien eteen ja tekivät katsekontaktinpitotreeniä. Koirat joko istuivat, seisoivat tai makasivat. Rivin alusta lähti koirakko pujottelemaan seuraamalla muiden välistä. Mentiin myös niin, että mentiin ohjaajan ja koiran välistä.
--- muodostelmaa vaihdettiin jonoksi, ensin koirilla kuonot siihen suuntaan josta pujotteleva koirakko tuli, sitten selät
- treenattiin noutoa kaikki samaan aikaan (oli aikamoinen kalabaliikki mutta koirat toimivat)
- pareittain treenattiin niin, että tehtiin vastakkaisiin suuntiin toinen noutoa, ja toinen luoksaria/kaukoja
- mentiin kaikki koirakot rinkiin, selät kohti ringin keskiosaa. Kaikki heittivät noutokapulan, sitten yksitellen käskettiin koiran noutaa kapula
- käännyttiin ringissä kasvot ringin keskiosaan päin. Yksitellen heitettiin noutokapula ringin keskelle ja käskettiin koiran noutaa se

Tein Kulon kanssa ja olin tosi ylpeä tytöstä, se on kehittynyt ihan valtavasti kontaktinpitämisessä! Pujottelu onnistui, vasta lopussa vähän ahdisti ja kontakti tippui kun mentiin kohtisuoraa yhtä kylläkin tyhjää koirahäkkiä. Noudoissa näki että tätä pitää treenata. Jostain syystä Kulo oli kovin mieltynyt Maijun ja Ihmeen kieltämättä ihanan valkeaan noutokapulaan ja olisi hakenut sen paljon mieluummin kuin meidän rähjäisen kapulan. Täytyy vahvistaa sitä, että Kulo katsoo tarkemmin mihin kapula laskeutuu, ja ylipäätään kapulan noutoa kovassa häiriössä. Positiivista oli myös se, että Kulo ei nyt yhtään pureskellut kapulaa palautuksessa (tähän monta hymiötä, ollaan edistytty!). Kehitettämisen varaa on palautuksessa, koska Kulo on nyt jäänyt vähän kiinni siihen, että muistutan sille lähempänä vielä sivulletulosta, ilman lisäkäskyä hidastaa kovasti/jää vähän matkan päähän istumaan.

Yksilöliikkeissä tehtiin Kulon kanssa kaukoja. Tao oppi kaukojen oikean tekniikan vähän kuin itsestään, koska se on niin rauhallinen ja harkitsevainen. Kulo puolestaan on niin paljon vilkkaampi, että ehtii tehdä vaikka mitä niilla tassusillaan (tulee muuan puudeli mieleen). Kulo käyttää vääriä lihaksia kaukoissa, tekee työtä pääsääntöisesti takareisilihaksilla, ei käytä vatsalihaksia eikä räätälinlihaksia.
- Kaukot seiso - istu
--- koskin kahdella sormella Kulon mahaan, jotta se muistaisi aktivoida vatsalihakset tässä vaihdossa. Muutaman muistuttelun jälkeen Kulo alkoi pitää "navan sisässä"
- Kaukot seiso-maahan
--- vaihdolla namilla ohjaten, itse hiljaa, muistettava pitää rauha tässä liikkeessä, koska jos itse yhtään häsläsin niin Kulo steppasi vielä enemmän
--- Kuloa häiritsi näissä vaihdoissa jotenkin kovasti se, että sillä on häntä. Tuntui itsestä vähän käsittämättömältä, koska kyseinen uloke on seurannut Kulon perässä jo kohta kaksi vuotta. Niin tai näin, maahanmenoissa suuri osa Kulon aivotoiminnasta meni siihen, että se asetteli häntänsä, olisihan ollut kauheaa jos häntä olisi jäänyt takapuolen alle. Vapaassa maahanmenossa häntä puolestaan ei haittaa yhtään. Ehkä tämä häntädilemma kertoo siitä, että Kulon ajatus saatiin treenissä takapäähän. Ja treenin edetessä Kulo alkoi tulla paremmin sinuiksi tämän kumman ulokkeensa kanssa eikä se enää häirinnyt niin paljoa. :D
- Treeniä: peruuta - maahan - peruuta - istu
- fysiikkatreeniä, peruuttamista kavalettien yli yms.
- Sannalta sain hyvän vinkin treenata kaukoja niin, että molemmissa käsissä on namit ja kädet ovat paikoillaan kaukojen asentovaihtojen kannalta sopivissa paikoissa. Sanallisella käskyllä koira vaihtaa asentoa ja saa namin kulloisestakin kädestä. Samalla joutuu luopumaan siitä namikädestä, joka ei ole käskynmukaisessa paikassa. Kokeilin ja toimi, saatiin käsien paikkaa hakemalla hyviä vaihtoja, joissa takajalat pysyivät paikoillaan. Ja mikä parasta, tämä oli riittävän yksinkertainen harjoitus jotta jopa mäkin kykenin suoriutumaan tästä ;)

Seuraavassa setissä meidän piti katsoa luoksetulon stoppia, mutta ei päästy edes siihen asti koska Tiltu huomasi, että Kulo ennakoi liikaa sivulletuloa ja lähtee kaartamaan vasemmalle pari metriä ennen loppua. Ideaalissa tulisi suoraan kohti ja tekisi napakan pyörähdyksen oikeaan asentoon. Tätä ruvettiin sitten työstämään niin, että namilla pyöritin Kuloa kumpaankin suuntaan. Ja tässä harjoituksessa tuli ilmi se, mitä olen Kulo liikkumisessa katsellutkin jo pitkään, että se on lanneselästään aika jumissa. Vastapäivään pyörimiset vielä jotenkin menikin, mutta myötäpäivään pyörimiset olivat ihan käsittämättömän hankalia. Näitä ruvetaan treenaamaan, ja onneksi olen varannut molemmille mustavalkoisille hieronta-ajan tälle päivälle ja Piira-aikakin on keväälle (voisi olla lähempänäkin tätä päivää mutta...)

Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Kuloon. Se on ollut mulla vasta kaksi kuukautta, ja pystyy mielestäni toimimaan hyvin siihen nähden. Paljon meillä on toki hommaa edessä, ihan lihaskunnon kuin oppimaan oppimisen ja itse toko-osaamisen kannalta, mutta ken työtä pelkää sen ei pidä tokoa harrastaman. Mahtavaa on tehdä näin innokkaan koiran kanssa. Kulo oli koko illan pitkän koulutuspäivän jälkeen niin onnellisen näköisenä, tunki syliin kieli kuononkärjestä roikkuen. Sillä oli ihan selkeästi Selvästi Hyvä Päivä!

Veljensä Suuri Ajattelija puolestaan... Voi morjens, tiedän että on olemassa sanonta Anna hevosen murehtia sillä on suuri pää, mutta vaikka Taollakin on suuri pää niin se voisi mun mielestäni silti miettiä ihan inansa pikkuisen vähemmän... Lähtökohdat ovat ne, että Tao ei tee näitä oikkujaan ilkeydestä tai pahuuttaan. Kun jotenkin vaan oppisin kertomaan sille, että tiettyjä asioita SAA tehdä ja että on ihan OK epäonnistua oikeastaan koska vaan, koska virheistä oppii. Voi vitsit kun mä voisin edes puolen tunnin ajan puhua Taon kanssa samaa kieltä ja voitaisiin puhua nämä asiat selviksi. Siihen asti me jatketaan yhteisen kielen ja sävelen etsimistä. Kuten olen aikaisemmin todennut, niin paljon tämä koira on opettanut mulle. Paljon ollaan edistytty ja monta viikkoa näytti jo niin hyvältä. Edistymistä osaa arvostaa ihan todella, kun tietää mistä ollaan lähdetty liikkeelle ja millaisia vaiheita meillä on ollut. Yksi parhaista jutuista on, että mä en enää ahdistu. Mulla on Kulo, jonka kanssa voin ahnehtia tavoitteita. Taon voin antaa rauhassa kasvaa ja kehittyä vielä, meillä ei Taon kanssa ole mihinkään kiire, ja oikeasti mä nautin ihan hirveästi matkanteosta tämän kultaisen koiran kanssa! Minkäs se sille voi että on niin kiltti.

No niin, tämän puheenvuoron jälkeen itse eiliseen suoritukseen... Tao oli ollut 6,5h häkissä kehän laidalla. Päässyt välissä ulos jalottelemaan. Olin ostanut Tiltulta yksärin tarkoituksena katsoa luoksetuloa. Olin tehnyt luoksetuloa harvakseltaan semmoisina hetkinä, kun Tao oli hyvässä vireessä, toisin sanoen yleensä treenien alussa kun sillä oli kaikkein eniten virtaa. Ahdistumisia ei ollut esiintynyt melkein kahteen kuukauteen. Vauhti ei ollut mikään huima, mutta Tao oli tullut laukalla luoksetulon loppuun asti ja alkoi jo saada itseluottamusta siihen, että mun eteen istumaan tulo on varmaankin hyvä juttu.

Ennen Taon vuoroa käytin sitä ulkona. Se sai tämän jälkeen hetken istuskella kentän laidalla, kun edellinen koirakko vielä suoritti. Menin riisumaan siltä takin. Näin heti, että Tao ei ollut semmoinen intoa puhkuva pomppukalle mitä se on viime aikoina ollut. Se oli korvat ihan luimussa, paineistuneen näköinen ja mielistelevä. Höntsäilin jotain pientä. Olin niin innoissani että kohta olisi meidän vuoro, että rekisteröin Taon paineistumisen vaan jotenkin mielen reunalla. Kokeilin lähettää Taon ruutuun, se on yksi sen lempiliikkeitä ja se karkaa ruutuun treeneissä ilman lupaakin ja menee yleensä aina mussuttamaan leluaan ruutuun. Tao lähti niin epävarmana ja hitaasti. Keskeytin ja totesin että tolla asenteella ei ole ruutuun menemistä. Korjattiin ruutu Maijun kanssa pois, koska sitä ei enää tarvittaisi. Yritin vähän nostattaa Taoa, se leikki kyllä vetoleikkiä mutta edelleen oli jännittynyt ja epävarma. Ja Taosta kyllä näkyy kilometrin päähän sen tunnetilat, Tiltun kanssa naureskeltiin kuinka selkeästi sen naamasta näkyy mikä on sen tunnetila. Menin kyykkyyn ja Tao tuli mielistelemään. Mutta ei vaan ihan täysin rentoutunut.

Me tehtiin suora luoksetulo liikkuroituna. Tao tuli ravilla korvat luimussa, anteeksipyytäen. Tiltun mukaan Tao ahdistuu liikkuroinnista, etenkin liikkeissä joissa sen pitää jäädä kaksin liikkurin kanssa, koska se on epävarma että kumpaa sen pitäisi totella. Tämä selittäisi kyllä sitä, miksi myös kaukot liikkuroituna on Taolle niin vaikea liike. Luoksetulon alussa Tao ennakoi maahanmenon, mutta tämä saatiin työstettyä nopeasti pois.

Tämän jälkeen alettiin työstää liikkeen aloituksen mielentilaa. Tiltu liikkuroi, minä palkkasin. Tavoitteena olisi, että jättäisin maahan koiran, joka on itsevarmassa, innostuneessa, odottavassa mielentilassa. Tiltu kehoitti mua kehumaan Taoa paljon, ja kehuilla oli ihan hirveän iso merkitys. Alas tippuneet korvat pompsahtivat heti ylös kun kehuin iloisesti. Kehuin jättäessäni Taon, kehuin kävellessäni poispäin, kehuin kääntyessäni ympäri... Jos toistin luoksetulokäskyn Taon tullessa hitaasti, niin tämä söi heti Taon itsevarmuutta. Tiltu kehoittikin vaan odottamaan että Tao tulee eteeni ja kehumaan kaikki luoksetulot. Nyt olisi tärkeää saada vaan liikkeeseen itsevarmuutta ja markkinoida istumispaikka mun edessäni maailman hienoimpana ja turvallisimpana juttuna.

Eli ei me päästy yhtään tekemään itse stoppeja tai maahanmenoja. Mä olin jo ajatellut, että voitaisiin kohtapuoliin mennä ekaan voittajankokeeseen, mutta jos koira on edelleen näin epävarma niin en altista sitä koetilanteeseen, jossa se on pulassa. Tein näin jo kerran ja kaduin sitä niin paljon että nyt odotan että Tao saa ikää ja itsevarmuutta lisää. Mulla ei ole Taon kanssa mihinkään kiire. Plääni on nyt se, että luoksarin ja kaukojen aluista rakennetaan ihan huippuhienot jutut ehdollistamalla Tao siihen, että liikkurin tietyistä lauseista seuraa tiettyjä kivoja asioita. Meidän slogan on, että "Liikkuri on ystävämme".

Tehtiin väliin pitkähkö seuraaminen askelsiirtymineen ja temponmuutoksineen. Tao oli niin mielissään tästä, mutta väsymys vei ylimääräisen pomppimisen ja tekniikka oli hyvä, perusasentoihin istumiset tosin hitaat. Tiltun mukaan Tao näyttää siltä että se on niin onnellinen kun saa kävellä mamman vieressä, liikkuri saa sanoa mitä vaan mutta hän on nyt mamman kanssa. Tiltun mukaan Tao käyttää takapäätään todella hyvin noin pitkärunkoiseksi koiraksi. Koska seuruu on Taon mielestä niin kiva, että se ihan palkkaantuu jo siitä että SAA seurata, niin kokeiltiin luoksetuloa niin että alku tehtiin liikkuroiden, mutta kutsuinkin sen seuraamaan. Tao oli alkuun niin hämillään tästä jutusta ja liikkeen rikkomisesta, että tarvitsi kaksoiskäskyn, mutta tuli sitten rennolla asenteella ja oli onnellista poikaa seuratessaan.

Vaikka Taon kanssa on omat haasteensa, niin mää niin tykkään siitä. Se on niin monimutkainen mutta hauska otus. Vielä mä saan sen pelittämään kaikissa liikkeissä ja sitten, kun saadaan luoksari kuntoon, niin menen ja palkitsen itseni jollain tosi hyvällä! (En tiedä vielä millä ;))

Siinä missä Kulo kiehnäsi illan suorastaan kehräten, makasi veljensä ihan raatona lattialla. Taisi ottaa yllättävän kovalle tämä henkinen taisto omia pelkoja ja epäilyksiä vastaan... Mun teoriani siitä, miksi eilen kävi niinkuin kävi, on se että Tao väsytti itsensä häkissä ollessaan ja kun sen vuoro koitti, se oli väsynyt --> vire oli matala --> otti herkemmin painetta ja ahdistui. Tästä opin sen, että pitää kisoissakin tarjota Taolle mahdollisuus oikeaan lepäämiseen autossa, se ei näköjään pysty ainakaan vielä lepäämään jos häkki on pois autosta.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Virstanpylväs!

Tänään oli oikein otolliset olosuhteet agilitytreeneille: kuukauden lähes totaalitauko agilitysta (keppejä treenailtu pari kertaa), pohjalla viitisen tuntia unta yövuoron jälkeen. Intopiukeena mentiin ProCanikselle. Rata oli profiililtaan meille jotenkin sopiva ja kiva. Spurtit pystyi ottamaan suurimmalta osin silloin, kun koira oli putkessa, ja yksi kolmeen esteen kiemura (esteet 6-8) oli sellainen, joka vähän kuin itsestään syötti koiran takaakiertoon joka esteelle. 14-esteelle ehtiäkseen piti spurtata siihen kulmaan 12-putkeen lähettämisen jälkeen niin, että olin jo puolivälissä 13-putken oikealla puolella kun Tao tuli putkelta 12. 14-hypylle poispäinkäännöllä sai koiran käännettyä tiukasti jatkoon. Kepit mentiin kahdesti ja ekalla kerralla piti kiihdyttää koiran ohi, että ehti asemiin koska heti keppien jälkeen koira otettiin jyrkästi takaoikealle ja 17-hypylle tehtiin takaakierto-niistopersjättö (siiveke kierrettiin oikealta). A-este ja keinukin radalla oli. Tao otti alastulot varmasti ja koski jopa a:n ylöstulokontaktille. Mulla oli väsymyksen takia sopivan letkeä olo. En miettinyt liikaa vaan menin ja tein. Jalat tuntuivat kevyiltä. Tao teki innolla mutta nöyrästi rataa.



Ja niin siinä sitten kävi, että me saatiin meidän ihkaensimmäinen puhdas ratasuoritus, 21-esteen mittainen! :) Ja meno tuntui ihan agiliidolta, tehtiin rataa yhdessä ja tuntui että itsellä oli koko ajan ajatus mukana ja jalat kulki. Tokikin huohotettiin suorituksen jälkeen molemmat pitkän aikaa. Onko kunto huono vai vauhti niin kova, veikkaan kyllä ensimmäistä ;)




Mietiskelin sellaista, että voisiko ohjattua noutoa ruveta opettamaan niin, että laittaisi keskikapulan normaalisti, ja reunakapuloiden tilalle lelut? Ehkä jopa vielä niin, että kaksi kapulaa olisi normaalit ja se kumpaa haetaan, lelu. Koira kumminkin oppii että sitä haetaan minkä liikkuri jättää ekana. Jos tällä menetelmänä saisi lisättyä reunakapuloiden ja vähennettyä keskikapulan arvoa.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kuva- ja videosaastetta

Oli niin ihana auringonpaiste tänään :) Otin kameran mukaan lenkille kun moneen kuukauteen sitä ei juuri ole kannattanut ulkoiluttaa. Metsä oli ihanan kevyen puuterilumen peitossa, aurinko pilkahteli puiden lomasta. Tuntui että omatkin akut latautuivat ihanasti kirpeästä pakkaspäivästä, ulkoilusta ja koirien seurasta nauttien!









Nappis kävi ilahduttamassa meitä ihan syötävän söpön 9-viikkoisen malinoispentu Martan kanssa. Siinä on Nappikselle lupaavanoloinen harrastuskoira!


Martan touhuilua ja riiviöyttä (onko toi sana??) seuratessa tuli monta kertaa mieleen, kuinka helpolla me ollaan Taon kanssa pentuaikana päästy. Sehän pääasiassa nukkui! Ei oikeastaan haittaa yhtään, koska siitä on nyt alkanut kuoriutua aikas kiva harrastuskaveri. Mää tykkään <3




tiistai 14. tammikuuta 2014

Talvisia tunnelmia

Voihan väsymys...

Tänään oli niin upeeta, kun aurinko paistoi valaisten päivän tavalla, jonka oli jo päässyt unohtamaan. No, ihailin sitä työpaikan ikkunan takaa, ja vielä monta vuotta keskeneräisenä roikkuneen parvekerempan takaa. Töistä päästyä oli vieläkin niin valoisaa ja ehdin bussiinkin niin, että oli hyvät mahdollisuudet päästä valoisalla lenkille. Kotona vaan hirveästi vaatetta päälle niin itselle kuin villakoiralle, Tao ja Kulo kyllä tarkenivat. -18 pakkaset, mutta ihana valo ja lumi! Ja mikä parasta, ehdittiin tehdä tunnin lenkki lumisessa metsässä, ilman että täytyi kaivaa lisävalaistusta :)

Viime yönä, tarkalleen ottaen puoli viideltä aamulla, kaduin ensimmäisen kerran sitä että Kulo tuli meille. Näin mietin seistessäni yövaatteissa 20 asteen pakkasessa pihalla, huutaen koiraa takaisin sisälle, koska hänelle oli tullut pissahätä, koska hän oli illalla ollut pihalla niin innoissaan ettei voinut malttaa pissata. Eikä tietenkään voinut malttaa odottaa edes tuntia pidempään siihen, että mun herätyskello olisi soinut. Ei varmaan tarvinne edes sanoa, että maistuiko uni sen jälkeen kun oli käynyt "virkistäytymässä" ulkona..

Ostin meille lintujen äänikirjan, semmoisen tosi kivan apparaatin jossa painellaan kirjassa oleva linnun numero ja kuullaan, kuinka juuri kyseinen siivekäs visertää tai raakkuu. Käytiin Henkan kanssa läpi useampi sata erilaista ääntä (ja ihmeteltiin, että tunnistaako joku ne toisistaan?). Ihana olisi oppia tietämään, että mikä lintu siellä ääntelehtii, kun vuositasolla metsässä vietetään aikaamme yhteensä varmaan satoja tunteja. Tao hiippaili ihmetellen tilanteeseen. Kun linnunlaulu alkoi soida, se rupesi katselemaan ylös kattoon, että missä se lintu on. Koska linnuthan ovat ylhäällä. Piste.

Benson yllätti tänään lenkillä positiivisesti, tulemalla kutsusta luokse. Siis sellaisessa tilanteessa, jossa kaikki kolme olivat juosseet kauas edelleni polulla ja mutkan takaa oli tullut mies vastaan kera sheltin. Tämmöiset tilanteet ovat aina kamalan noloja, jos näitä pääsee sattumaan. Onneksi juuri ketään ei koskaan tule vastaan tai ehdin ottaa koirat kiinni. Ja onneksi tämä revohka ei yleensä mene vieraita koiria lähelle, saati että rähisisivät. Ja buudeli tuntuu löytäneen jonkinlaisen nöyryyden iän myötä, kait se on nyt tarpeeksi katsellut noiden bordercollieiden touhuja. Oli kivaa sekin, että kun takaisin palatessa kaksi koiraa olisivat syöneet nämä mun kullannuppuni, heti nämä nähtyään alkoi semmoinen raivoaminen, niin nämä vain katselivat kummissaan että mikä noita vaivaa.

Eilen treenattiin Tallilla tokoa vain tunti. Ihan suotta pidettiin tynkätunti, koska kyllä siellä olisi tarjennut. Samaa mieltä olivat mustavalkoiset sisarukset, jotka näyttivät aivan pöyristyneiltä kun sai niin lyhyesti vain tehdä.

Kulon kanssa tehtiin ruutua ja häiriöseuruuta. Ruudussa hahmottaa jo, että pitää mennä nauhojen sisäpuolelle. Ainakin siltä tuntuu. Paikka saisi olla keskempänä. Vauhti on hieno! Seuruussa sen kontaktinpito on parantunut ihan huimasti. Kulo tuntuu olevan niin vilkas ja utelias koira, että sillä on ihan hirveä kiusaus edes nopeasti vilkaista että mitä siellä ympärillä tapahtuu.

Taon kanssa treenattiin paikkamakuiden alkuja ja loppuja. Se menee vinoon. Ja nousee hitaasti. Ja menee alas hämykäskyistä. Sitten tehtiin tunnaria verkon avulla niin, että villitsin sitä juoksemaan putkeen ja siitä tunnareille. Pystyi kyllä hienosti vaihtamaan kohellusmielentilan haistelumielentilaan, mutta kun ideana oli, että Sanna naksauttaisi kun Tao ilmaisee oman, niin se oli hiukan hankalaa kun Tao kääntyi kapuloiden päälle peittäen näkyvyyden tunnarityöskentelyynsä ja katsoi samalla mua, joka seisoin 15m päässä. Mutta kyllä se vielä hoksaa, että tässä onnistumispalaute tulee apparilta, ei multa. Oon ehkä liikaa tehnyt tätä Taon kanssa kotona, en edes tajunnut että se jäisi muhun "kiinni". Tehtiin myös luoksari, jossa tuli rennolla asenteella, vauhti ei ollut täysillä mutta asenne ratkaisi ja mähän oon nykyisin sen jokaiseen luoksetuloon onnellinen. Kun itsevarmuus on varmasti löytynyt, niin ruvetaan himpusti kiristämään mutteria. Olen niin onnellinen siitä, että mulla on sunnuntaina Tiltun koulutuksen jälkeen yksäri Taolle. Me katsotaan tätä luoksaria, Tiltulla oli viime kerralla niin toimivia vinkkejä ja nyt meillä on tähän asiaan puoli tuntia aikaa. :)

Mitäs vielä. Kaikki kolme koiraa saavat nykyisin tulla sohvalle. On niin ihanaa löhötä siinä koko perheen kesken. Miks me ostettiin isompi asunto, mehän mahduttaisiin muutamalle neliömetrille??

lauantai 11. tammikuuta 2014

Problem solved?

Eilisen epäonnistunut Taon tunnaritreeni painoi mieltä, joten tänään treenisuunnitelmat ja valmistelut ja ei kun treenaamaan.

Laitoin vierashuoneeseen kolme tunnarikapulaa, yksi hajustettu ja kaksi hajustamatonta, kompostiverkon alle. Varasin viereen makupaloja ja käteen naksuttimen. Sitten otin Taon huoneeseen.

Tao tajusi nopeasti että oltiin kiinnostuneita kapuloista. Se yritti ottaa kapuloita hampaillaan verkon alta, mutta painoin jaloilla verkkoa alas ja estin sitä saamasta kapuloita. En kieltänyt vaan odottelin vaan hiljaa. Tao tuli mielistelemään kun se ei tajunnut mistä on kyse. Tässä kohden osoitin kapuloita muistuttaakseni, että niistä ollaan kiinnostuneita. Tao yritti maistella kapuloita, sitten se vaihtoi strategiaa ja kulki kapulalta toiselle. Kun se sattui oman kohdalle, naksautin ja heitin namin kauemmas. Pyysin sitä käymään maahan, annoin siihen palkan, ja rauhakseen vaihdoin kapuloiden paikkaa. Samalla Tao sai mahdollisuuden taukoon ja miettimiseen. Uudella yrityksellä Tao lähti heti kulkemaan kapulalta toiselle, ja oman kohdalla taas naksautin ja heitin palkan. Tämän jälkeen se pääsi huoneesta tauolle sulattelemaan asiaa, ja esittelin asiaa Kulolle.

Ihmeekseni Kulo ei tarjonnut raivoisaa kaivamista verkolle, mutta monta muuta juttua kumminkin (verkon päällä tassuttelua, maahanmenoa, peruuttamista, kuonon maahan laskemista, istumista). Se pysähtyi makaamisen tarjoamiseen. Odotin hetken, ja rauhallisesti osoitin laajalla kädenliikkeellä kapuloita kertoakseni sille rauhallisesti ja rauhoittavasti, että niistä ollaan kiinnostuneita. Kulo lähti kulkemaan kapulalta toiselle, ja oman kohdalla naks ja palkka. Kulo palasi heti nopeasti samalle omalle kapulalle, tästä naks, palkka, paikkamakuu ja kapuloiden paikan vaihtaminen. Kulo yritti edelleen toisinaan ottaa väärää kapulaa verkon alta suuhunsa, ja hienointa tässä metodissa mielestäni on, että minun ei tarvinnut kuin odotella. Ei kieltämisiä, ei kapuloilta poisvetämistä, ei kerta kaikkiaan mitään mikä voisi paineistaa koiraa. Joka harjoitus loppui aina siihen, että Kulo lopulta pysähtyi omalle kapulalle. Vaihdoin koiria tiuhaan, yksi harjoituskerta ei kestänyt kauaa.

Sitten Taolla tapahtui oikein selvä oivallus. Se tajusi että omaahan tässä haetaan. Lisäsin kapuloiden määrää viiteen ja tein erilaisia muodostelmia. Se haisteli kaikki kapulat läpi, ja oman kohdalle osuttuaan yritti saada kapulaa verkon alta. Muihin se ei käyttänyt hampaitaan eikä avannut suutaan niiden kohdalla eli ensimmäisellä harjoituskerralla jäänyt maistelu jäi nopeasti pois. Voi vitsit kuinka iloinen koira se oli, kun tiesi näin onnistuneensa. Treenin jälkeen se pomppi onnellisena ilmaan! Kulo ei vielä tällä elämänsä ensimmäisellä tunnariharjoittelulla vielä ihan täysin saanut ideasta kiinni, mutta teki hyvän alun, ja sekin oli treenin jälkeen silmin nähden onnellinen, niin että sen piti vähän haukahdella. Hassu koira :)

Luulen että Taon kanssa voin siirtää tämän harjoituksen treenihallille, aluksi taas vain kolmella kapulalla tehden. Sitten lisätään kapuloita. Apparia kannattaa tässä hyödyntää niin, että tehdään liike mahdollisimman kokeenomaisesti, koira on ohjaajan sivulla, appari asettelee kapulat riviin, laittaa verkon päälle, ja seisoo verkon päällä naksutin kädessä. Ohjaaja lähettää koiran kapuloille, appari naksauttaa, ja ohjaaja palkkaa koiran kädessään olevasta namista. Näin vahvistuu koiran halu juosta kapuloilta nopeasti ohjaajan luokse.

Tärkeää naksutellessa on se, että täytyy odottaa hetki, jotta koira oppii oikeasti että oma täytyy ilmaista, eikä niin että se vain nokkii kaikkia kapuloita kunnes tulee naksautus.

Jatkossa harjoitusta voi myös vaikeuttaa niin, että laittaa koiran tekemään jotain kiihdyttävää, esim. lähettää putkeen, ja siitä kapuloille. Koiran on opittava avaamaan nenänsä kapuloille tullessaan, muuten se ei selviä tästä tehtävästä. Eikä tässä harjoituksessa verkon takia voi huijata nappaamalla summamutikassa vaan jotain kapulaa.

Kun harjoittelu sujuu, yksinkertaisesti vaan poistetaan verkko. Koira hyvin luontevasti tarjoaa oman suuhun ottamista ja ohjaajalle tuomista, kun reittikin on jo vahvistettu alkuharjoittelussa apparin kanssa. Jos käytännön harjoittelu tuntuu vaikealta, niin ProCaniksen Maria voi auttaa, häneltä olen tämän harjoittelutekniikan aikanaan Bensonin kanssa oppinut.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Täytyypä lisätä vielä jälkikäteen tähän loppuillan treenikuvio:

Benson oli saanut ensimmäisenä kokeilla illalla tätä tunnareiden ilmaisua verkon alta. Se oli unohtanut kaiken oppimansa, ja tarjosi vain kapuloiden päällä seisomista ja peruuttamista. En jaksanut alkaa opettaa sille tätä uudelleen, joten laitoin sen pois ja otin Taon tilalle.

Parin tunnin päästä sain idean että kokeillaas nyt vielä josko se puudelikin tämän tajuaisi. Mulla oli 5 tunnarikapulaa rivissä verkon alla, Taon treenin jäljiltä. Ihan kuin Benson olisi prosessoinut jotain, sillä se heti tajusi että täytyy haistella tunnarikapuloita eikä enää tarjonnut päällä seisomista tai muutakaan. Muutaman naksuttelun jälkeen se muisti mitä tässä haettiin, ja ilmaisi oman kapulan selvästi.

Kulo oli kovasti tulossa huoneeseen, joten päätin kokeilla että mitä parin tunnin miettiminen olisi sille tehnyt. Sekin rupesi nopeasti ilmaisemaan oman kapulan selvästi, pysähtyen sille ja yrittäen saada oman kapulan verkon alta suuhunsa. Muiden kohdalla suu ei auennut yhtään ja ohitti ne nuuhkimalla.

Lisäksi jatkojalostin tätä harjoitusta laittamalla aina namin maahan koirasta katsoen tunnaririvistön vasemmalle puolelle, jotta saisin samalla vahvistettua koiran ajatusta siitä, että aloittaa haistelun aina tunnaririvistön reunasta.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuvia lenkiltä Marin kanssa, käytiin treenailemassa, ulkoilemassa ja shoppailemassa. :)

Siru


Jewel kasvaa, oliko jo 13 viikkoa


perjantai 10. tammikuuta 2014

Voihan tunnistusnouto!

...kuinka se voikin niin iloisesti unohtua asian jo kerran ymmärtäneen karvaisesta päästä? Takana on useampi kuukausi onnistuneita tunnareita, tokikin voisi haistelutyöskentelyssä olla yhtään maistelematta niitä kapuloita ja ottaa sen oman heti kun osuu kohdalle, ilman että täytyy varmistella se viereinenkin kapula. No nyt jätkä tuntuu täysin unohtaneen, että mikä se tunnarin idea on. Juoksee iloisesti kapuloille, nappaa sieltä vaan jonkun ja palaa takaisin. Ja sitten kun tuli useampi epäonnistuminen niin tulihan sieltä se ahdistuminenkin, niin että lopulta koira kiemurtelee mun sylissä, jaloissa ja päällä ja mielistelee mutta ei saata mennä kapuloille, ja sitten kun saattaa niin äkkiä vaan suuhun jotain ja takaisin.

Eli back to basics!

Siskonsa puolestaan oli pätevänä ja sivulletulotkin onnistuivat hienosti, lopun takapuolen leiskautus jalan viereen oikein kirsikkana päällä. Hyvin ajattelee sivulletulon peppu edellä. Seuruun käännöksissä piti paikkansa.

Paljon on vielä työtä ja hommaa molempien kanssa, mutta onneksi me tykätään treenata. :-) Ja onneksi keväällä on monia mielenkiintoisia koulutuksia, ja onneksi on osaavia treenikamuja!

Tao pääsi eilen moikkaan rakasta Almaansa. Sari teki mulle osteopatiakäsittelyn, olipas hauskaa kerrankin olla itse hoidettavana kun on tottunut kuskaan näitä karvakuonoja, vaikka itsellä olisi selkä ja niskat kuinka kipeät! Buudelikin oli hoitohuoneessa ja tokihan hänen oli oltava koko ajan sylissä. Ja Tao tunki vähän väliä rötköttämään mun päälle. Kaikesta häiriöstä huolimatta, jotka Sari hienosti kesti, hoito saatiin onnistuneesti toteutettua ja hetken aikaa oli ihan semmoinen olo että olisi kroppa jengoillaan.

Tao ja Alma pääsivät koiraportin taakse samaan huoneeseen. Aluksi Alma esitti vaikeasti tavoiteltavaa, yksi naksuna vaan kuului. Sulhaspojan mielestä tämä oli äärimmäisen romanttista tämä tämmöinen käytös, ja se oli niin korvat ja pää pystyssä, teki oikeaa kosiotanssia.

Sitten koiraportin takaa toisen huoneen poikki käveli kissa.

Siinä unohtui ihana juoksujaan kehittelevä Alma paimenpojan mielestä, jäi lumoutuneena kyttäämään kattia. Almaa alkoi harmittaa, ja se löi Taoa tassulla ja kiemurteli selällään sen edessä. Vaikka se äsken oli esittänyt vaikeasti tavoiteltavaa, niin se taisi olla vain bluffia. Lopuksi koirat makoilivat kylki kyljessä rentoina, ihanaa kun ne tulevat näin hyvin keskenään toimeen ja näyttävät molemmat pitävän toisistaan.


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Pientä arkista aherrusta

Kulon kanssa:
- sivulletulon suoruutta. Jos jää vinoon -- "oho!". Korjaa itse heti suoraan. Ei saa tästä palkkaa, ainoastaan kehut. Kuloa selvästi itseäänkin harmittaa kun huomaa tehneensä väärin, ärähtää pienesti ja korjaa salamannopeasti suoraan. Usein treenin alussa tulee muutama vino, sitten muistaa tulla suoraan suoraan.
- tavallinen nouto. Oikeastaan kaikki muu on tässä hyvää, mutta edelleen leuat käyvät jonkin verran kun palauttaa kapulaa. Pystyy nykyisin tekemään kapula suussa jo vaikka mitä: istumaan, menemään maahan, seuraamaan... On ymmärtänyt nyt sen, että kun vedän laipoista, pitää purra tiukemmin kiinni kapulaan. Tosin vielä tähän voisi tulla vakautta puruotteeseen, kun teen vetoleikkiä niin Kulon leuat ovat edelleen aika epävakaat, tosin eilen tuntui että Kulolla tuli tähän oivallusta ja rupesi puremaan vakaammin. Tarvitsee tässä vetoleikissä kehuja, jotta tietää tekevänsä oikein. Jes-sanalla merkkaan kohdan kun puree oikein hyvin.
- metallinouto. Vielä pari viikkoa sitten ei pystynyt edes ottamaan kapulaa suuhunsa. Tehty paljon pelkkää kapulan nostoa, siitä jes ja lelupalkalle. Kun kapulan nosto alkoi sujua, vähän kantamista, kun se sujui, istumista kapula suussa jne... Nyt olen muutaman kerran ottanut sivulle, tässä herkästi jää vajaaksi. Tulee vaikutelma että on vielä niin paljon keskittymistä kapulan pitoon. Hakee kapulan innokkaasti, metalli-inho tuntuu väistyneen. Ei juuri pureskele. Kestää jo sen, että sivulla ollessa vedän kapulaa laipoista, puree tiukemmin kiinni samalla innokkaasti mua silmiin tuijottaen.
- kaukot. Istu-maa -vaihto hieno, pudottautuu alas. Maa-istu -vaihdossa tullut ajatusta takapään paikallaan pysymiseen, ja tässä pystyn jo ottamaan etäisyyttä ilman että pompsahtaa vaihdon yhteydessä kohti. Pompsahtaa ylös, mutta edelleen toivoisin hieman korkeampaa ryhtiä ja etutassuissa on pientä vaiheisuutta; ylös noustuaan vielä tekee pienet etutassun asettelut. Seiso-maahan -vaihdoissa hieman edetty; tein niitä Taolle rakentamani kumimatolla päällystetyn kontakti-harjoituslaatikon päällä. Tällä tavoin sai aika tehokkaasti eliminoitua pahimman liikkumisen vaihtojen yhteydessä. Tämän jälkeen saatiin lattialla hyvää liikerataa jossa tassut pysyivät paikoillaan. Jotenkin Kulo vetää itseään hieman köyryyn tässä maahan mennessään, vähän hankalan näköiseen asentoon.
- seuruu. Kulma- ja sivuaskeltyöskentelyyn nyt kuuri. Oli jo parempaa kun heti alkuun treenattiin tätä kovasti, nyt tulee itselle tunne ettei koira oikein pidä paikkaansa näissä. Vatia vaan esiin ja treenimään aluksi sen avulla. Lisäksi pysähtymisissä valuu hieman liian eteen, huomio palkan suuntaan.
- seuruu, kontaktinpito. Haluaisin Kulon kanssani voimakkaaseen kuplaan seuratessa, niin ettei se edes huomaisi mitä ulkopuolella tapahtuu kun seurautan sitä. Tässäkin on tullut pieniä edistymisiä. Eilen seurautin sitä niin, että heilutin lelua vasemmassa kädessä, ja se pystyi alun pienen vilkuilun jälkeen pitämään kontaktia. Tässä vielä vapautan sen samalle lelulle, josta sen on täytynyt hetkeä aikaisemmin luopua.
- jäävät. Maahan ja seisominen hyvät. Kotona peilin edessä treenatessani on jäänyt seisomaan suoraan. Pysyy hyvin niillä sijoillaan, joille jää. Istumisen välillä sotkee seisomiseen. Pienen muistuttelun jälkeen alkaa aina sujua ja toisinaan yllättää niin että muistaa heti oikean asennon.
- paikkamakuu. Osaa laittaa kuonon maahan, kun olen edessä. Sivulta käskytettynä ei niinkään ja sitä alettiin eilen työstää. Hyväksyin eilen vähän huonommankin kuonon paikan (etutassun päällä), pääasia että saatiin muutama onnistuminen niin etten joutunut antamaan käsiapuja. Tässä herkästi tarjoaa kaikkea muuta: kun käskytän sivulta maahan, menee nopeasti, kun käskytän kuonon maahan laittamista, pompsahtaa istumaan ja sitten herkästi siitä ylös. Nämä taitaa olla näitä nopean koiran reaktioita. :) Mutta nyt kotona harjoitellaan paikkamakuun alkua ja loppua, se myös tehotreenilistalle.
- tunnari. Ajattelin että kokeilen Kulon kanssa hajuerottelun opettamista kompostiverkon, naksuttimen ja muutaman tunnarikapulan kanssa. Benson oppi tällä tavoin tunnarin hyvin, eikä sillä esiinny tunnarityöskentelyssä maistelua, toisin kuin Taolla toisinaan.

Tao:
- Taon kanssa ollaan hinkutettu kaukojen seiso-istu-vaihtoja. Henkka-parka on joutunut roikkumaan sen takakoivissa. Ehkä hivenen on tullut ymmärrystä asiaan, mutta herkästi pakka leviää ja siirtää myös takajalkojaan istuessaan. Muuten olen vaihtoihin supertyytyväinen, suuri ajattelijani pitää takajalkansa paikoillaan kuin ne olisivat kasvaneet maahan kiinni! :) Olen tehnyt vaihtoja aika nopealla tempolla, ja Tao herkästi hieman ennakoi niitä. Etenkin nyt kun istumaan peruuttamista on harjoiteltu, niin tarjoaa sitä herkästi pian sen jälkeen kun on käskystäni noussut seisomaan. Eilen palkkasin seisomaan nousuja niin, että odotin hetken ja sitten pääsi lelulle.
- Seuruu sujuu kotona tosi kivasti. Vitsit mä tykkään Taon ryhdikkäästä seuraamisasennosta ja innokkuudesta! Kotona ei ole pomppimista, on suora, käyttää kroppaansa käännöksissä pitäen paikkansa. Ongelmana taitaa olla se, että miten saada sama vire hallillakin, kun kaveri on siellä niin innoissaan? Mutta en pidä tätä pahana enkä kovin akuuttina ongelmana, oikeasti mä olen vaan niin iloinen kun koira rakastaa tekemistä näin kovasti. :) Olen kyllä hiljaisella äänellä hallilla muistutellut Taolle, ettei saa hyppiä ja tästä tuntuu jonkin verran olevan apua. Vasemmalla kädellä olen muistutellut takapään suorana pitämisestä. Palkka tulee aina vasemmalta takaa.
- Edestä sivulle siirtymisen hyppy. Oikeasti. Miten mä en ole voinut puuttua tähän jo aikaisemmin? Kulolla sain tämän korjattua nopsaan pois, mutta veljensä peura pomppii kuin parempikin gaselli. Ei sillä ole hajuakaan takapään pyöräyttämisestä tässä. Treeniä treeniä...
- Asenne. Alkaa olla ihan mahtava! Eilen treenattiin liikkeestä maahanmenoa. Eka vaihto oli hidas. Sanoin "oho" ja otin koiran mukaani. Tao oikein sisuuntui, kuumeni ja yritti näykkäistä, ja sitten uudella yrityksellä putosi maahan nopeasti. Tao on alkanut ymmärtää, että ei se ole maailmanloppu jos mamma kertoo sille ettei se tehnyt ihan oikein, vaan sitten pitää vaan yrittää kovemmin. Hyvä Tao! :)
- Noudot, puu ja metalli. Molemmat on Taon mielestä huippuja. Täytyy treenikentällä ruveta kiinnittämään huomiota Taon toimintaan ennen noutokäskyä, varioiden lähetystä (esim. niin että välillä lähettääkin toiseen suuntaan lelulle). Ihan kohta ollaan tilanteessa, että koira karkaa kapulalle.
- Tunnari. Samainen ystävällinen Henkka-mieheni sahasi meille kassillisen tunnarikapuloita, jotka olivat päässeet loppumaan muutama viikko takaperin. Eli nyt olisi suunnitelmissa tehdä ensin kotona erilaisia haastetunnareita. Rakkaat lukijat, laittakaa mulle ideoita millaisia kaikkia tunnarivariaatioita voisin Taon päänmenoksi väsätä? :)

Kuvia ei valitettavasti ole. Miten ulkona voi olla niin pimeää, päivälläkin? Minä olen ollut ihan puhki työpäivän jälkeen, hyvä kun jaksaa sohvalle raahautua. Onneksi Henkka on auttanut ulkoiluttamalla koiria. Ne ovat saaneet juosta maalla. Taolla ja Kulolla menee touhut hyvin yksiin ja ne saattavat jolkotella kaksin useammankin tunnin ulkona. Illalla ovat ihan puhki. Tao kävi Teiskossa kastamassa jo talviturkkinsa. Kyllähän tammikuu on siihen oikein hyvää aikaa. Kaikki alkoi siitä, että Henkka sanoi koirille "Eteen" talon toisella puolella, kun halusi lähettää nämä pois jaloista autoa parkkeerattaessa. Tao tajusi viestin =veteen, ja juoksi täyttä kyytiä etupihalle ja kohta kuuluikin iso molskahdus. Oli kuulemma tullut nopeasti ylös vedestä, taisi olla yllättävän kylmää. Siitä oli juoksutettu sisälle lämpimään suihkuun ja kuivattelemaan.

Kolmen koiran touhuja on mukava seurailla. Nyt ymmärtää hyvin, että kyllä koira on laumaeläin. Niistä on todella paljon seuraa ja iloa toisilleen. Kaikki kolme tykkäävät toisistaan, Kulolla joskus menee jopa vähän yli kun se saa hellyyskohtauksia puudelia kohtaan. Silloin Bensonia pusutellaan niin että kuono tungetaan melkein toisen kurkkuun, häntä heiluu vimmatusti ja vielä ottaa etutassulla kiinni ettei toinen menisi karkuun. Ja ilme on niin rakastunut. Benson toisaalta tykkää näistä hellyydenosoituksista, mutta tuntuu ajattelevan että liika on liikaa. Kaikki ovat kateellisia toisten saamasta huomiosta. Jos yhtä rapsuttaa, niin muut heräävät kesken unien ja juoksevat paikalle vaatimaan oman osuutensa. Treenatessani yhtä, kaksi katsoo kateellisena lasi-ikkunan takaa. Treenien jälkeen seuraavat kuin hai laivaa, aina tulee tunne että haluaisivat tehdä enemmänkin, että treenit olisivat loppuneet niiden mielestä liian aikaisin.

Benson on ollut oikea suloinen sydänkäpynen. Siitä on tullut yllättävän kiltti ja nöyrä, onkohan se ottanut mallia mustavalkoisista perheenjäsenistään? Benson nukkuu mun kainalossa sohvalla, ja sen kainalossa on joko saamansa synttärilahjapehmolelu tai ikea-hiiri. Bensonin turkille täytyisi tehdä jotain, vitsit kun tietäisi mihin suuntaan talvi on kehittymässä. Tuleeko sieltä talvi?

perjantai 3. tammikuuta 2014

Jälkikausi avattu

Nyt kun metsänpohjat on mitä parhaimmillaan jäljestämistä ajatellen, niin kävin tekemässä Taon kanssa jäljen.

Jälkikamppeita kassiin pakatessa Tao tajusi mihin ollaan menossa, ja oli ihan luimussa ja mielistelevänä. Tuli tunne, että se vielä muistaa sen epäonnistuneen edelliskerran, vaikka välissä oli Heidin kanssa tehty onnistunut jälkitreeni.

Jäljen vanhetessa tein koirien kanssa lenkin. Tao oli hieman paineistuneen oloinen ja odotukseni jäljen suhteen eivät olleet korkealla. Olin tehnyt jäljen kivaan pääsääntöisesti sammalpohjaiseen metsämaastoon. Pakko oli tehdä jäljelle yksi joenylityskin haasteeksi. Suunnittelin että annan Taon jäljestää pitkällä liinalla, enkä hermostu sitten mistään vaan pidän oman pään kylmänä.

Jäljen alkamiskohtaan palattiin, kytkin Bensonin ja Kulon puuhun ja laitoin Taon valjaisiin jälkiliinan. Koira oli rauhallisen mutta jollain tavalla innokkaan oloinen, eikä vaikuttanut enää niin paineistuneelta. Lähetin sen janalla, lähti vasemmalle. Otin takaisin ja lähetin uudelleen, lähti oikealle. Kolmannella yrittämällä lähti suoraan, vaikkei janatyöskentely tässäkään ollut niin suoraa kuin tahtoisin. Janatreenit kuuluvatkin jäljen osalta nyt meidän harjoittelulistalle numerolla yksi.

Jäljen nosto ei ollut mikään nätti, oli ajautunut vähän sivuun ja löysi sitten jäljen. Lähti etenemään oikeaan suuntaan. Aika pian olikin eka keppi, en edes muistanut että olin jättänyt sen niin lähelle alkua. Jälkeä tehdessä matka tuntui pidemmältä, mutta Tao taisi vähän oikaista tässä. Yhtä kaikki, Tao juoksi keppi suussa innokkaana takaisin mun luo ja olin niin happy. Leikittiin kepillä, annoin kanafilettä palkaksi ja jatkettiin jäljestystä.

Nyt Tao jäljesti kuono niin syvällä jäljellä, että se tunki itsensä kaatuneen puun ja maan välistä. En tajua miten se edes mahtui, ihan tosissaan joutui runttaamaan. Teki vielä toisen puun kohdalla saman jutun, sitten totesi että helpompi on mennä jatkossa yli. Ojan ylitys meni varmasti, ilman mitään ongelmaa. Keppejä nousi 6/7, kaikki toi iloisella laukalla mun luokse. Nro 5 jäi löytymättä, en edes itse tajunnut että missä kohtaa me oltiin menty sen yli, vaikka olin merkannut kaikkien keppien kohdat.

Jäljen jälkeen kummatkin oltiin niin iloisia, myös Tao tajusi onnistuneensa ja leikki vapautuneesti ja riehakkaasti vetolelulla. Jälki- ja keppityöskentely ovat aikas kivalla mallilla, nyt vaan janojen kimppuun! :)

Kulon kanssa täytyisi myös aloittaa jälkitreenit ja keppi-ilmaisut. Ensi kerralla ajan auton metsän laitaan, käyn tekemässä jäljet molemmille. Kulon jäljen ei tarvitse vielä niin kovasti vanhentua ja laitan sille namia jäljelle. Sekin hyvä puoli tammikuisessa jäljen alkeistreenaamisessa on, että ei ole muurahaisia makupaloille mönkimässä! :)

Pikkupuudeli saa mennä putsaamaan Kulon jäljen, se on niin innokas pieni jälkieläin sekin vaikka vauhti ja meininki korvaatkin järjen käytön. :D

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Susan Garrettin ajatuksia ongelmien korjaamisesta

Silmääni sattui tämä sivu, jolta löytyy Susan Garrettin koulutusvideoita - ilmaiseksi muutaman päivän ajan:

http://susangarrettdogagility.com/2014/01/kicking-off-2014-with-two-big-surprises/

Ihan mahtavia oivalluksia tuli jo kahden katsotun jakson jälkeen. Kokosin tähän alle Susanin ajatuksia ei-toivotun käyttäytymisen muuttamisesta. Video oli englanninkielinen, toivotaan että sain Susanin ajatukset oikein. ;)

Ensimmäisessä videossa Susan puhui suhtautumisesta ongelmiin. Usein meillä ihmisillä on tapana syyllistää koiraa. Meillä on ideaalikuva täydellisestä pennusta/ koirasta. Jos ja kun tämä käsissämme oleva pentu ei yllä näihin usein epärealistisiin odotuksiin ja tavoitteisiin, pistämme syyn helposti pennun /koiran niskaan. Mutta jokaisella on vaikeuksia koiransa kanssa. Eivät vaikeudet, vaan meidän tekemämme valinnat vaikeuksien keskellä määrittävät koiramme tulevaisuuden. Eivätkä kohtaamamme vaikeudet, vaan tekemämme valinnat vaikeuksien kohdalla määrittävät meidät kouluttajina.

Minä myönnän, että olen syyllistynyt tuohon Täydellinen pentu-utopiaan. Minulla oli Taoon liittyen hirveästi odotuksia ja tavoitteita ja IHAN JUMALATON kiire! En ymmärtänyt sitä, että pentuni tarvitsi paljon enemmän aikaa kasvamiseen, kehittymiseen ja kypsymiseen. Ahdistuin ja ahdistin herkkää pentuani, jonka suurin toive oli että olisin siihen tyytyväinen. Voiko tästä syyttää sitä? Mielestäni ei! 

Onneksi en toivon mukaan tehnyt mitään peruuttamattomia virheitä. Minulle oli alusta alkaen tärkeää pitää ilo mukana treeneissä. Jos pentu oli uninen eikä tehnyt sellaisella draivilla, joka loi minulle iloa, me emme treenanneet. Meidän treenimme olivat itse asiassa todella lyhyitä ja vähäisiä Taon ollessa alle vuoden ikäinen. Viime kesänä Taossa rupesi löytymään vuorokauden hetkiä, jolloin se oli korkeammassa vireessä. Yritin ajoittaa treenit näihin hetkiin. Usein treenasimme vaikka keskellä yötä, kesällä onneksi oli valoisaa ja kolmivuorotyöläisen rytmit muutenkin mitä sattuu. Nyt tuntuu että olemme päässeet sellaiseen tilanteeseen, että riittää kun menemme treenikentälle, niin voin vähitellen luottaa siihen että Tao on automaattisesti hyvässä vireessä. Itse asiassa, kuten viime postauksessakin kirjoitin, sen vire on alkanut olla jopa turhankin korkea. Olen vahvistanut Taon virettä, huumorintajua ja röyhkeyttä minua kohtaan määrätietoisesti siitä lähtien, kun se tuli meille. Tao oli nuorempana niin nöyrä ja tosikkomainen, että sillä teetti ongelmia työskennellä minua kohti tai lähelläni. Esimerkiksi noudon palautuksessa kuitenkin halusin, että se tulisi kapulan kanssa eteeni itsevarmalla asenteella: "Tässä olen!" Sitä on vahvistettu paljon, onneksi Taon käytöstä on helppo vahvistaa, kun sille merkitsee niin tavattoman paljon se että olen siihen tyytyväinen. Koko koira aivan sulaa leveään hymyyn ja se on heti tarjoamassa uudelleen käytöstä, jolla sai minut hyvälle tuulelle. Olen myös kiusotellut sitä, en tiedä onko se mikään oikea keino, mutta sen kautta tuntuu että se oppinut ettei monenlaisia asioita, kuten rohkeutta ja huumorintajua. Kaikenlaista on koettu tässä vajaan kahden vuoden aikana, ylämäkiä mutta myös alamäkiä. Nyt tuntuisi että mentäisiin ylöspäin ja yhteistyömme olisi koko ajan nautinnollisempaa ja rennompaa. Ehkä isoimmat merkitykset ovat olleet Taon kasvu ja kehitys, mutta myös minun päänsisällä tapahtunut muutos. Enkä olisi siihen pystynyt vain itsekseni, vaan iso merkitys on ollut sillä, että sain mahdollisuuden ostaa ihailemani Kulo. Paineet Taon harteilta katosivat, minä en treenaa sitä liikaa vaan sille tulee Kuloa seuratessa kateuden hetkiä ja ennenkaikkea tuntuu että olen löytänyt jonkinlaisen henkisen tasapainon ja ilon suhteessa treenaamiseen ja tavoitteisiin. Tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti parempaa ja osaavampaa koirankoulutusta. On ainakin kaksi niin upeaa harrastuskoiraa että en voisi enempää toivoa. :)

Ja sitten Susanin oppeihin:

Kouluttajan toimintaan liittyviä haasteita koiran koulutuksessa
- Oikea ajoitus, kriteerin miettiminen ja siitä kiinni pitäminen, tilanteenmukainen vahviste
- treenien suunnittelemattomuus
- epärealistiset odotukset koskien koiran käyttäytymistä ja oppimista

 Koiran koulutus, perinteinen tapa vs. positiivinen koulutustapa

Esim. Koira näykkii seuraamisessa

Perinteinen lähestymistapa: Koira on tuhma tms. koiran virheeseen tai syyllisyyteen viittaava ajatus. Jos koira on syyllinen, herää ajatus että sitä pitää rangaista! à Rangaistaan koiraa jotenkin (esim. sanotaan ”ei” tai suihkutetaan sen naamalle vettä kun se yrittää näykkiä) à Opetetaan koira olemaan tekemättä jotakin. Kuitenkin, koiran on vaikeaa ymmärtää mitä tällä tarkoitetaan, koska tekemättä jättäminen on teoreettinen käsite, ei konkreettista toimintaa. à Koira oppii selviytymään ohjaajalta saamiensa negatiivisten palautteiden kanssa à koiran asenne ja motivaatio kärsivät ja sille kehittyy stressiä siitä, että se jatkuvasti ”vastuutetaan” tekemistään virheistä à erilaisia ongelmia: koira kääntyy omistajaansa vastaan, väistää omistajaa (ei ota katsekontaktia), nuuhkii maata, passivoituu jne.




LÖYDÄ ILO! Käännä haasteet vahvuuksiksi!

Käännä oma ajattelusi: Sen sijaan, että opetat koiraasi olemaan tekemättä jotain (hyppimättä vasten, näykkimättä, karkailematta jne jne) à Opeta se TEKEMÄÄN haluamaasi asiaa

Opeta koiraasi valitsemaan erilaisten häiriöiden ja ongelmakäyttäytymisen sijaan käytöksiä ja toimintoja, joita sinä haluat. Koulutus ei pidä sisällään kieltoja, huutamista, syytöksiä,… vaan iloa ja innovatiivista ajattelua.

Ei nähdä koirassa vikaa, vaan halutaan kasvattaa niiden asioiden arvoa koiran mielessä, joita pidetään tärkeinä.

Ratkaisuvaihtoehtoja:
- käytöksen uudelleen suuntaaminen (tai huomiotta jättäminen)
 --- häiriökäytös ei saa tuottaa koiralle mielihyvää. Esim. Koira järsii kenkiäsi. Huomiotta jättäminen ei tähän tehoa, koska kenkien pureskelu on itsessään palkitsevaa. Luun antaminen koiralle on tehokkaampi keino suunnata koiran käyttäytyminen toivottuun suuntaan.
- olosuhteiden hallinta
--- esim. pelottavien tai vaikeiden tilanteiden välttäminen, esineet joita koira voi rikkoa, pois koiran ulottuvilta jne.
- ongelmakäyttäytymisen korjaaminen koulutuksen keinoin

Ongelmakäytös: Koira näykkii seuratessa

Perinteinen koulutustapa
Positiivisen kouluttamisen tapa
Tavoite
Koiran lopettaa ”väärän, pahan” käytöksen
Luo koiran mielestä korkea arvo jollekin asialle, jota sinä haluat
Oletus
Koira on syyllinen
Koiran pitäisi ”tietää paremmin”
Puuttuminen on mieto mutta hyvin välttämätön
Ilon kautta treenaaminen
Koiran mielessä on todennäköisesti ristiriitaisia asioita, joita se pitää tärkeinä (näykkiminen/toivottu käytös)
Menetelmä
Kielto, suihkutetaan koiran suuhun jotain, pannasta nyppäisy jne.
Koira näykkii seurauttaessa juostessa – pysähdy ja ole huomioimatta koiraa à poistuu eteenpäin liikkumisen aikaansaama vahviste
Hallitse olosuhteita, luo niistä sellaiset että ne eivät vahvista näykkimiskäytöstä, esim. vähennä saalisärsykettä – liiku rauhallisemmin (löydä kriittinen piste optimaaliselle nopeudelle ja nosta tätä nopeutta asteittain koulutuksen edistyessä)
Mieti mitä haluat koiralta ja vahvista toivotun käytöksen arvoa (esim. koira pysyy vierelläsi seuraamisasennossa, vahvista paikkaa vasemmalla vieressäsi, tee siitä maailman ihanin paikka koirallesi – siitä tulee kehuja, ruokaa, leluja) – ajoita palkkaus tapahtuvaksi siihen hetkeen, kun koira toimii toivotunlaisesti. Mieti palkkauksen paikka ja laatu (esim. kiihdyttääkö palkka liikaa?)
Vaikutus tulevaisuuden treenaamiseen, mahdollisia seuraamuksia
Koira alkaa varoa kättä
Koiran luottamus ohjaajaan kärsii
Koira oppii, ettei kannata innostua liikaa treeneissä koska siitä seuraa ikäviä asioita
Koira voi oppia muita ei-toivottuja tapoja, esim. näykkäisee ja karkaa
Koiran fokus on vahvasti ohjaajassa
Kun koira on epävarma, tarjoaa seuraamista (jota pitää turvallisena)
Lopettaa näykkimisen, koska muunlaisen käytöksen vahviste on niin paljon palkitsevampaa (näykkimisestä seuraa tekemisen loppuminen, ei-näykkimisestä vahvisteet)


Käytös
Käytöksen uudelleensuuntaaminen / huomiotta jättäminen
Käyttäytymisen hallinta
Positiivinen vahvistaminen, koulutus
Kenkien järsiminen
Anna koiralle luu
Poista kengät koiran ulottuvilta
Ei yleensä tarpeen, 2 ed. keinoa riittävät, koiran aikuistuessa ongelma yleensä poistuu
Koira ei tule kutsusta luokse
Tämä ei hyvä vaihtoehto
Pidä koira hihnassa tai aidatulla alueella
Rakenna itsesi arvoa koiran silmissä


Koulutuksen suunnittelu
- aloita pienestä, hallittavissa olevasta muutoksesta
- rakenna arvoa jollekin haluamallesi asialle
- ohjaa ei-toivottu käytös kohti toivottua käytöstä

Koiran aggressiivinen käytös
- johtuu usein koiran epävarmuudesta, jolloin omistajan tehtävä on luoda koiralle itsevarmuutta ja luottamusta
- esim. aggressiivisuuden sijaan sietämisen opettaminen

1) Hallitse ympäristöä
- älä anna koiralle mahdollisuutta toteuttaa ei-toivottua käytöstä
- suunnittele harjoitusolosuhteet niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua (esim. etäisyys)
- hallitse ympäristöä ei-toivottujen yllätysten ehkäisemiseksi
2) Käytöksen uudelleen suuntaaminen
- anna koiralle muuta puuhaa. On olemassa paljon erilaisia tapoja, kuinka voit muuttaa koiran käytöstä niin, että sen sijaan että se haluaisi olla aggressiivinen muita koiria kohtaan, se päättäisi kohdistaa huomionsa sinuun ja toivotunlaiseen käyttäytymiseen, jota olet vahvistanut.

Tavoitteena saada koira tuntemaan olonsa hyväksi sellaisissa tilanteissa, jotka aikaisemmin ovat saaneet sen tuntemaan olonsa ahdistuneeksi.

Pähkinänkuoressa:
1) Uudelleenohjaa käytöstä / ole huomioimatta ei-toivottu käytös
2) Hallitse olosuhteita
3) Muuta käytöstä positiivisen vahvistamisen keinoin

Nykyisin, koiran koulutuksen kehityttyä, on olemassa tietoa siitä kuinka koiran käytöstä voidaan tehokkaasti muokata positiivisesti vahvistaen, ilman että tarvitsee käyttää rangaistusta.