Hieronnassa

Käytiin eilen Hannan kanssa treenaamassa agilitya. Tao oli intopiukeena sinkoilemassa joka esteelle, joka oli lähimaillakaan. Testasin vähän sen pujottelutaitoja jättämällä sen muutaman metrin päähän kepeistä, ja menemällä itse n10m päähän keppien lopusta, hyppysiivekkeen kohdalle. Hanna katsoi, että pujottelu meni oikein ja kertoi jos tuli virhe. Kyllä se vaan ne kepit oikein otti. Keppien jälkeen oli kaksi hyppyä suoraan ja kolmas oikealle. Jos koiraa ei saanut kääntymään riittävän voimakkaasti, oli vaarana että se sujahti putkeen, joka oli kolmannen hypyn jälkeen tarjolla, sen sijaan että sen olisi saanut käännettyä renkaalle, joka oli hieman viistoon oikealle kolmannelta hypyltä katsoen. Kokeilin erilaisia tapoja, joilla saisin Taon menemään niinkuin halusin. Vieressä juokseminen oli aika lailla poissuljettu juttu, koska Tao eteni valtavalla vauhdilla ja jos yritin pysyä sen tahdissa, Tao kiihdytti vauhtiaan entisestään ja homma levisi. Mun ei auttanut muuta kuin ohjata sitä useamman metrin päästä takaviistosta rytmityksellä ja rintamasuunnalla. On muuten jännä tunne, että kun Tao posottaa tuhatta ja sataa muutaman metrin päässä edessä, niin kun työntää hieman toista olkapäätään eteenpäin Tao korjaa heti linjaansa. Miten se voi nähdä noin pienen ohjauseleen joka tulee suhteellisen kaukaa takaa??

Kulo pääsi tutustumaan agilityesteisiin. Se meni A:n, renkaan, muurin ja pussin. Rohkea neiti, ei arastellut yhtään! :) Kokeiltiin myös yllä mainittua L:n mallista kolmea hyppyä. Kulo ei vielä ole kovin estehakuinen, vaan aika lailla vietävä ja mussa kiinni. Hirveän herkästi tulee esteestä ohi tai menee ali. Treenattiin tätä Hannan avustuksella niin, että Hanna vei lelua esteen taakse ja oli valmiina nappaamaan sen pois, jos Kulo kiersi esteen tms.

Nopeasti oli tunti kulunut ja oli aika lähteä pois. Auton oven avatessani silmille löi voimakas ulosteen katku. Benson oli, kuinka sen kauniisti sanoisi, voinut hieman pahoin. Se oli karannut häkistään ja oksentanut kakan tuoksuista, ruskeaa ja limaista mömmöä ympäri autoa. Bravuuri oli iso limainen kasa keskellä käsijarrua. Haju oli sanoinkuvaamaton. Murhanhimoisin ajatuksin ja ärräpäiden lennellessä aloin kaapia suurimpia kasoja takakontista löytyneeseen pyyhkeeseen. Tietenkin yksi kasa tipahti vielä mun kengälle. Ajeltiin viereiseen Ideaparkkiin, kaikkien laittautuneiden ostoksilla olevien ihmisten joukkoon, itsellä resuiset toppavaatteet ja varmaan kakkan katku vaatteisiin tarttuneena, nenään se oli ainakin syöpynyt. Ostettiin korillinen auton sisätilapesuvälineitä ja kaksi ekstratehokasta wunderbaumia ja ei muuta kuin hommiin. Vajaan parinkymmenen asteen pakkasessa oksennuskakka alkoi jo jäätyä, samoin pesuaine ja omat kädet, joista vähitellen katosi tunto. Hannalle ikuisesti kiitollisuudenvelassa, että hän laittoi myös omat kätensä p*an ja auttoi pesemisessä. Homma oli niin toivotonta, siistiä ei saanut tekemälläkään ja lopulta meidän oli pakko lähteä sulattelemaan omat siniset tönköt kätemme Ideaparkin vessaan. Tästä ajelin hakemaan Henkan. Kultainen aviomieheni vain totesi, että näitä sattuu, toivottavasti Benson on kunnossa. Kotona kuumalla vedellä sai jo paremmin pestyä jäätyneitä oksennuslänttejä ja arvioisinko että sain ainakin 90 prosenttia oksennuksesta pestyä pois, myös sieltä käsijarrukotelon sisältä.

Illalla Tao ja Kulo pääsivät Hanna S-K:lle hierottaviksi. Taolla oli pieni jumi vasemman lapaluun takana, suurin ongelma oli sen takajalat. Niitä ei oikein ole saatu aikaisemmalla hieronnalla koskaan auki. Taon takajalat ovat olleet niin jäykät ihan siitä lähtien, kun se kasvoi nopealla pyrähdyksellä noin isoksi. Ell arvioi että sen jänteet, kalvot ja lihakset ovat joutuneet venymään hirmuista kyytiä. Tao ei venyttele takapäätään, ja siihen ell arvioi että se ei vaan uskalla. Olen antanut sen hyppiä itseäni vasten seisomaan, koska tässä se saa takajalat venyteltyä. Hanna suositteli lämpimästi tämän jatkamista. Hanna sai tehdä ihan tosissaan hommia Taon jäykkien takajalkojen kanssa, vielä kun Tao jännitti vastaan. Taolla näkyi perjantain vauhdikas aksatreeni lihaksissa. Ei mikään ihme, itsellänikin on reisilihakset olleet ihan tukossa tämän vauhtitunnin jälkeen. Kaikkea kireyttä ja jumitusta ei saatu nytkään auki ja me mennään uusintakäsittelyyn 3vkon päästä.

Kulo puolestaan oli pientä lanneselän tukkoisuutta lukuunottamatta varsin priimassa kunnossa. Hanna sanoi että sillä on tyypillinen paimenlinjaisen bc:n jyrkkä lantio. Lantion jyrkkyyteen nähden Kulon takajalkojen lihakset ovat uskomattoman vahvat, ja sillä on nartuksi epätyypillisen isot reisilihakset. Hyvä näin. Kulosta ei löytynyt muuta jumia ja koira nukkuikin rentona Hannan käydessä sitä läpi.