sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Juoksut juostu

Huoh, Kulon juoksut on ohi! :)

Niinkuin fiilistelin että juoksut ei sekoita tämän työkoiran päätä, niin toisinhan siinä sitten kävi kun tuli tärppipäivät. Olimme 21.12. nuorten koirien tokorinkiläisten kanssa treenaamassa, Riitta "tuomaroi" meitä eli antoi palautetta ja kehittämisehdotuksia.

Me aloitettiin seuraamisella. Olen sitä miettinyt että onko se riittävän hyvää. Riitta oli siihen muuten tyytyväinen, kehui että siinä on hyvää asennetta ja muuten hyvä, mutta askelsiirtymissä ja joissakin käännöksissä ylityöskentelee takaosallaan.

Sitten tehtiin ohjattu nouto. Kulo ampaisi vauhdilla liikkeelle, mä olin vähän hidas ja pysäytin sen niin että sen takajalat oli merkin säteen ulkopuolella. Siitä sitten lähetin noutamaan sivukapulaa. Tästä sain palautteeksi sen, että olisi fiksua korjata koira merkille ennen kapuloille lähettämistä, koska jos koira on merkiltä ulkopuolella niin liike menee nollille. Liikkuri antaa ohjaajalle 3 sekuntia aikaa korjata koiran merkille, jos se on mennyt ulos, ja käskyttää tämän jälkeen noutamaan kapulan.

Sitten tehtiin zeta, järjestys istu, maahan, seiso. Asennot meni oikein ja muuten hyvin, mutta istuminen oli hidas ja vähän vino. Tähän Riitalta ohje, että pitäisi kävellä 0,5m päässä merkkien väliseltä linjalta, eikä oikealle käännöksessä saisi kävellä liian lähelle kartiota, koska muuten koira ajautuu käännöksen jälkeen liian lähelle linjaa.

Kulon tekeminen oli ollut zetaan asti hyvää, ehkä vähän koiruus oli omassa kuplassa, mutta zetassa alkoi levitä... Kulo rupesi jostain syystä väistämään merkkiä, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Muutenkin touhu alkoi olla vähän samanlaista kuin kesäisessä tokokokeessa, jossa koiralla oli kova kakkahätä. Ei ihan ollut näissä maailmoissa vaan teki puolivaloilla.

Zetan jälkeen menimme kentän laidalle. Siellä oli Maiju Ihmeen kanssa. Kulo rupesi vikittelemään Ihmettä, joka on siis narttu, ja tarjosi itseään Ihmeen astuttavaksi! Yritä siinä sitten keskittyä työntekoon kun on hirvee vauvakuume... :-D

Toka setti meni sitten ihan plörinäksi.

Aloitettiin muistaakseni tunnarilla. En muista mitä tässä tapahtui. Aika säätöä taisi olla.

Sitten jatkettiin ruudulla. Kulo meni merkille hitaasti. Ruudussa meni heti omatoimisesti maahan, asia jota Kulo ei ole ennen tehnyt. Ja kun korjasin niin jotenkin tuli vaan sellainen tunne, että ihan turha tehdä otuksen kanssa jolla on vaan vauvajutut mielessä.

Maanantaina käytiin hömpöttämässä valkun tokoissa, joissa kuvattiin tämmöinen joulutervehdys. (Kulo keskittyi hivenen paremmin, mutta ei vieläkään ollut ihan terävimmillään.)

https://www.youtube.com/watch?v=0ikd6OHwvXk&feature=youtu.be

Sillä väliin Teiskossa... Teimme tyhmästi niin, että poikkesimme lauantaina Teiskossa. Kulo oli pihalla, Tao sisällä. Meidän lähdettyä Tao pääsi pihalle, ja oli kulkenut siellä piiitkän aikaa vimmatusti Kulon jälkiä nuuskien. Yöllä heräsivät sitten siihen, että keittiöstä alkoi kuulua surullinen ulvonta. Taolle oli iskenyt sydänsuru kesken unien, ja se ulvoi pitkään ja hartaasti. Näin myös seuraavana päivänä. Eikä ruoka tietenkään maistunut muutamaan päivään. Tietääpähän ensi kerralla, ettei tulla sotkemaan Tao-paran nuppia Kulon juoksujen aikaan. Ja yllätyksenä on tullut, että lisääntymisvietti tärppipäivien aikaan on ihan uskomattoman vahva! Kun esim. Tao ei tärppipäivien aikaan muuten erityisemmin reagoi juoksunarttuihin ja pystyy keskittymään hommiin hyvin juoksunartuista välittämättä.

Huh, tuntuu että Kulon tekemisessä on vielä paljon viilaamista tokon saralla! Onneksi keväällä on monta mielenkiintoista koulutusta tulossa :)

Kulosta vielä yksi hauska tilanne. Otettiin meistä perhekuvaa kuusen edustalla, kamera oli jalustalla ja itselaukaisimella otti kuvia. Ajateltiin että ei oteta koiria kuvaan mukaan, kun Tao puuttuu porukasta. Henkka seisoi Ennin kanssa paikoillaan ja minä sahasin kameran ja poseerauspaikan väliä. Kulo katsoi hetken aikaa meidän touhuja, ja tuli sitten Henkan viereen istumaan ja poseerasi kameralle. Ehkä se ajatteli, että se on meidän perheen jäsen ja haluaa kanssa päästä kuvaan? :-D

lauantai 20. joulukuuta 2014

Koirien kuulumisia

Blogi päivittyy harvakseltaan, mutta se ei tarkoita että treenailut olisivat jääneet tauolle. Meidän piti Kulon kanssa korkata evl joulukuun viikko sitten, mutta Kulolla alkoi juoksut. Ihan mukava että hoitaa ne nyt pois alta, eikä keväällä tarvitse jännittää että koska alkavat. Tao lähti Teiskoon hoitoon, ja meillä onkin nyt kovin, kovin rauhallista. Jännä juttu, mutta "rauhallinen" Tao aiheuttaa kyllä eniten kotona touhua ja tohinaa, isolla koollaan, innokkuudellaan olla kaikessa mukana ja sillä, että se aiheuttaa Kulossa puolin ja toisin kateutta ja sisarukset intoutuvat vielä hanakammin kerjäämään huomiota ja rapsutuksia. Tao jahtaa Teiskossa oravia, vie naapurille pullaa ja taitaa muutenkin olla kovin onnellinen, kun saa olla lempi-ihmisensä Karin kanssa. :-D

Kulon kanssa ollaan hinkattu evl:n liikkeitä mutta hiottu myös ihan perusjuttuja:
- perusasentoon tulemista eri suunnista. Usein ekat toistot jäävät vähän vajaaksi, sitten ylityöskentelee, mutta usein muistaa nopeasti että täytyy tulla suoraan. Näin jos teen peilin edessä ja pääsen vahvistamaan oikeista asennoista.
- seuraamista: a) korkeaa ryhtiä ja paikkaa namiavusteisesti, b) käännöksissä mukanapysymistä (ollaan tehty paljon paikallakäännöksiä, askelsiirtymiä ja seuruun täyskäännöksiä ja siitä pysähdyksiä) sekä c) askelsiirtymiä. Kulo välillä ylityöskentee takaosallaan. Viime aikoina on alkanut toisinaan tulla vähän ääntä mukaan, huomaa että evl:n vauhtiliikkeitä treenatessa vire on alkanut nousta vähän liikaakin. Mun pitäisi opetella kävelemään liikkuroituna niin, että pysyisin tahdissa (rytmitajuni on kyllä niin onneton että tuo tavoite voi olla mahdoton), en reagoisi liikkurin käskytyksiin liian nopeasti, osaisin liikkua oikealla vauhdilla (hitaassa kävelyssä vähän nopeammin, juoksussa ja tav. kävelyssä vähän hitaammin). Lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota omaan eleettömyyteen.
- ruutua: Maiju antoi hyvän vinkin laittaa kosketusalusta takaisin ruutuun kun ollaan tehty evl:n ruutua merkiltä, ja sillä on saatu lisää vauhtia ja vauhti pysyy mielestäni paremmin loppuun asti. Tekeminen pysyy hyvänä myös silloin, kun otan kosketusalustan pois, mutta tuntuu vielä tarvitsevan kosketusalustakuureja. Luulen, että meillä on vielä edessä vääntö siitä, saako ruudussa mennä omia aikojaan maahan ja saako sieltä juosta omia aikojaan seuruuseen, ja toivon että nämä väännöt tulevat jossain muussa tilanteessa kuin kokeessa.
- ohjattua: Tässä on pitänyt tehdä kovasti hommia liike osiin pilkkoen. Aloitin vahvistamalla merkkiä niin että oli lelu takana ja kilpajuostiin merkille. Tein paljon näitä. Sitten laitoin kapulat merkin ympärille, ja piti edelleen juosta vain merkille. Sitten aloin lähettää suoraan sivuilla oleville kapuloille, ja aika nopeaan tahtiin 2-3 viikossa siirsin kapulat koe-etäisyydelle. Pari kokeenomaista toistoa meni hyvin, sitten levisi. Kulo juoksi merkille lähetettäessä suoraan kapuloille. Kun vaadin menemään merkille, vauhti hidastui ja kuvioihin tuli mukaan merkin kuonokosketus. Laitoin kosketusalustan merkin taakse, ennenkuin tuo kuonokosketus pääsisi vahvistumaan, ja tästä olikin suuri apu. Tein alkuun niin, että oltiin ohjatunnoudon aloituspaikassa ja heitin kapulat. Tästä lähetys merkille. Kulo juoksi kapuloille, joista kielto ja ohjaus merkille. Pian ymmärsi tämän, mutta juoksi merkille huonolla vauhdilla. Kun pääsin kuitenkin vahvistamaan tätä merkille menoa, vaikka olikin hitaampi, niin vauhti tuli nopeasti mukaan. Tein aina ekan merkillelähetyksen niin, että kävin palkkaamassa leikillä, sitten jätin Kulon merkin taa ja lähetin sieltä jommalle kummalle kapulalle. Kapulannostosta pääsääntöisesti vauhtipalkkaus. Kulolla alkoi kuitenkin vire nousta tässä niin, että se merkiltä kääntyi niin nopeasti ja lähti vauhdilla että oli menossa keskikapulalle. Palautin sivukapulat edemmäs, mutta eilen keksin harjoituksen, jolla uskon saavani kaaret hyviksi, ainakin vaikutti lupaavalta. Laitoin leluja merkin ja keskikapulan väliin. Kulo tietenkin aluksi kääntyi edelleen liian jyrkästi ja oli menossa ottamaan lelun suuhunsa. Pääsin kieltämään näistä. Sitten se oli ihan pihalla, että mitä sen pitäisi tehdä. Vein sen merkille ja menin nostamaan sivukapulaa. Palasin lähtöpaikkaan ja lähetin tälle kapulalle. Meni varovasti, olin joutunut muutaman kerran kieltämään joten oli mennyt epävarmaksi että saako ylipäätään lähteä merkiltä. Kun sitten päätti uskaltaa, vaikkakin huonolla vauhdilla, juosta sivukapulalle, tuli valtavat bileet. Toisto toistolta varmuus alkoi nopeasti lisääntyä, ja pian Kulo hoksasi harjoituksen jujun ja juoksi merkiltä hyvällä kaarteella, leluja väistäen, varmasti ja nopeasti sivukapuloille. Kapulan nostoista on tullut nätit nostotreenillä. Aluksi lähempää, sitten etäisyyttä kasvattaen. Pidemmällä matkalla jouduin pari kertaa huomauttamaan, jos sähläsi noston yhteydessä.
- tunnaria: Kulolla on tässä vähän kiire, ja on vielä vähän epävarma. Juoksee kovaa kyytiä kapuloille, haistelee. Ongelmana on, että toisinaan myös maistelee. Ja kun löytää oman, ei aina tohdi lähteä sitä heti palauttamaan vaan jatkaa varmistelua, ja joskus tuntuu menevän pasmat niin sekaisin ja tulee kiire ja nappaa vaan jonkun suuhunsa. Ollaan tehty haastetunnaria alkuun kotona, nyt myös hallilla. Toisinaan menee jo tosi hyvin, toisinaan tulee noita edellämainittuja ongelmia. Toivottavasti asiaa vie eteenpäin vähän se, että löysin uuden kipukohdan ja treenattiin se pois: nimittäin että Kulon mielestä oli tavattoman vaikeaa tehdä päätöstä, jos tunnarikapuloita oli vain kaksi.
- kaukoja: jotka ovat hieman levähtäneet. Olen palkannut vaihdoista heittämällä namia, jotta saisin niistä vähän vauhdikkaammat, sillä seurauksella että Kulo ei keskity niin hyvin takajalkoihinsa. Ja mulla on ollut haasteita kriteerin kanssa, esim. että onko se vielä ok, jos koira keventää vähän toista takajalkaansa vaihdon yhteydessä, eli ei tee kunnon painonsiirtoa taakse? Jos en ole hyväksynyt näitä, niin yleensä on alkanut siirtää painoa jatkossa paremmin taakse eli pitäisi vaan varmaan nillittää niistä kriteereistä.
- luoksari on vielä työn alla. Ulkona tekee jo välillä kivoja lukkojarrutuksia, toki kun on lähellä mua. Olen ajatellut kirittää Kuloa juoksemaan lujempaa luokseni, jos vauhti on huono. Voisi toimia tällä koiralla.
- zetaa on tehty kaaviona niin, että teen kaikkea koeohjeesta poikkeavaa, tavoiteena että Kulo ajattelisi tämän liikkeen sellaisena, jossa pitää olla tosi skarppina. Asentojen erottelua ollaan tehty kierrättämisen kautta, käsken istumaan/maahan/seisomaan kun juoksee poispäin tai kohti, milloin missäkin kohtaa. Kulo sekoittaa alkuun seisomisen ja istumisen, mutta on yleensä treenin lopussa tosi pätevänä.

Kulosta tulee koko ajan enemmän ja enemmän mun dream come true -harrastuskoira. Se on työkoira henkeen ja vereen, vaikka olis tärppipäivät (ja ihan selvästi Kulolla on hirmuinen pentukuume kun on häntä niin kippuralla), niin tokoa treenatessa unohtuu kaikki muu. Lenkilläkin se pomppii monta sataa metriä poikittain mun edessäni töitä kysyen. Sanon sille että "menes nyt siitä", ja koira sinkaisee eteenpäin palatakseen heti takaisin kysymään uutta tehtävää. Kulo on alkanut palkkautua paremmin sosiaalisista kehuista ja nyt voin todeta, että tämän koiran kohdalla on mennyt vuosi siihen, että meidän suhteesta on tullut sellainen, että kumpikin luottaa toiseen, ymmärtää toista, osaa ennakoida toista, välittää toisesta niin että tuntuu selkäytimessä saakka. Sitä on edes hankala kuvailla. Mutta nyt tuntuu että me voidaan mennä melkein minne vaan ja selvitään yhdessä. Vaikkei aina menis ihan putkeen taitojen osalta, mutta muuten. Kulo on myös muuttunut ihan eri koiraksi kuin tullessa. Se oli niin kohtelias ja kaino.

Onhan se sitä vieläkin, mutta se on saanut ihan hirveästi röyhkeyttä, huumorintajua, leikkisyyttä ja sinnikkyyttä. Pahoin pelkään, että myös huonoja taitoja, kuten vasten hyppimistä. Nyt jos Kulo tekee virheen, sanon sille että "Oho." Jos tämä ei tuota mitään muutosta sen ilmeessä, niin jatkan että "Ei me näin voida tehdä", saatanpa vielä sanoa että "Tyhmä koira". Viimeistään tuossa kohtaa Kulo toteaa että nyt riitti, ja alkaa haukkua mulle ja hyppiä vasten. Ja tämän jälkeen tiedän, että se seuraavalla toistolla yrittää kaikkensa, ettei epäonnistuisi. Se tuntuu myös uskomattoman hienolta, että Kulo luottaa muhun, ettei virheen tekeminen ole maailmanloppu. Luulen, että mun auktoriteetti Kulon silmissä on vähän laskenut, mutta kun se johtaa siihen, että koira on treeneissä vapautuneempi mutta silti arjessa yms tottelee, niin en pidä tuota ollenkaan pahana asiana.

Taostakin vielä sen verran, että hain sen hoidosta sunnuntaina ja käytiin agi-kisoissa. Ei ihan hurrattavaa menoa, eka rata levisi käsiin, mutta toka rata oli nolla siihen asti, kunnes toiseksi viimeinen rima tippui. Toka luva oli harmillisen lähellä! Kevään tavoite olisi kisata joka kuukausi ja ehtiä agi-treeneihin joka viikko, syksyllä ollaan oltu 3-4 kertaa ohjatuissa treeneissä ja marraskuussa jo löytynyt yhteinen sävel kyllä on taas kadonnut kolmen viikon tauon aikana. Tao käy agilityssa kuumana ja on vähän röyhkeä, jos en näytä sille selvästi mihin mennä, niin se ilomielin tekee omat päätelmänsä, ja kovin irtoavana ja estehakuisena koirana keksii yhtä sun toista ylimääräistä. :-D

Benson puolestaan ihastutti eilen tokotreeneissä. Buudeli juoksi ruutuun ja merkin taa ja teki hienot luoksetulon stopit! Jos Kulo tekisi yhtä hyvät niin olisin tosi iloinen! :) Benson on muuten ollut hyvin kiireinen vauvanhoitajana.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Kasvattajapäivillä

Meitä Jallislaisia alkaa olla jo niin monta, että kasvattajapäivät kasvaa, onpa kivaa!

Tanja oli varannut mökin Kiikalasta. Sinne majoittui osa porukasta, mukaanlukien minä Ennin, Taon ja Kulon kanssa. Mökillä aloitettiin tottakai ruokailulla, onhan se tärkein juttu. :-D Tao ja Kulo hömpöttivät mukana, tunkivat ihmisten syliin ja naamalle, ja Tao paheksui pentuja. Siitä on nyt 2,5 vuoden kypsässä iässä tullut aikamoinen tosikko pentuja kohtaan. Murahtelee niille, mutta ei voi silti mennä pois vaan pakko on olla mukana kaikessa. Välillä käänsi naaman toiseen suuntaan ja yritti sietää. Hauska seurata kuinka Taon ilmeet muuttuivat nauravasta (kun joku rapsutti sitä) inhotukseen (kun joku ällöpentu tassutteli hänen lähelleen).

Lauantai-ilta vietettiin Salo cityssa, Salon koirahallissa. Johanna liikkuroi Kulolle ja mulle yhtä sun toista, ja näin yleisesti ottaen todettakoon, että homma oli Kulon mielestä vähän liian kivaa. Lähtökohtaisesti, jos koira ääntelee jo kentälle tultaessa, niin silloin mulla pitäis hälytyskellot soida :D Ohjatussa olisi jättänyt merkin kokonaan välistä, teki merkiltä nopeat pyörähdykset ajautuen keskikapulalle, tunnarissa juoksi kapuloille niin lujaa että yksi kapula lensi 5m päähän ja toi sata väärää, kaukoissa liikkui vaihdoissa sinne sun tänne, ruudussa ampaisi aluksi suuntaan x jne jne... Pienellä äänellä höystettynä. Eli treeniä tarvitaan vielä kovasti, jotta siellä pienessä mustavalkoisessa päässä pysyisi ajatus tekemisestä myös silloin, kun jalat veisivät lujempaa. Hauska likka! :)

Tao teki tokoa, ja semmoista hömpöttelytokoa: lähetys merkille, kaukoja, hyppy vasemmalle, stop, peruutusta, pyörähtelyä, aa, ruutu, kaukoja jne... Näissä se tekee kivasti, etenkään jos kaukoja ei tehdä liian montaa vaihtoa. Aksaakin pääsi hän tekemään mun ja lainaohjaaja Tanja P:n kanssa. Tao ihastui Tanjaan niin paljon, että kantoi hänelle seuraavana aamuna suussaan karkkipaperin. Tosin tahtoi sen heti takaisin. Ja antoi heti takaisin. Ja tahtoi heti takaisin. Ja antoi heti takaisin. Ja tahtoi... :-D

Sunnuntaina mentiin paimeneen. Kobukat, vähän reilu 4kk, ihastuttivat rohkeudellaan. Eivät wallikset kyllä näin rohkeita mun muistaakseni olleet ekaa kertaa lampailla.

Kulon kanssa mentiin hihnassa pyöröaitaukseen. Sisään käveli keskittynyt koira matalassa asennossa lampaita katsoen. Tytteli alkaa vihdoista viimein tajuta, mistä tässä on kyse :) Tai no ei ehkä ihan vielä, ei sillä vielä ole oikein ymmärrystä tasapainon hakemisesta, pari kertaa tosin tajusi lähteä hakemaan sitä. Mutta kyllä se pieni paimenkoira alkaa sieltä löytyä ja tuntuu että Kulo tekee mun kanssani. Muuten touhu oli aikamoista sählinkiä, mitä ei helpottanut yhtään se, että mä oon niin pihalla. Siis myös kuvainnollisesti. Kulo pieni tokokoira ei myöskään Taon lailla pysty asiayhteydestä päättelemään kuinka reagoida käskysanoihin, vaan esimerkiksi tule-käskyllä hän kiersi äkkiä lampaat ja juoksi luokseni, sen sijaan että olisi tullut niiden takana tuoden ne samalla mulle. Montaakaan äkkisyöksyä ei enää tullut kohti lampaita vaan Kulo uskalsi kävellä rauhallisesti kohti niitä, ei mennyt Tanjan viime kerralla tekemä treeni hukkaan. :)



 Taon kanssa mentiin isolle pellolle, mutta joutui sekin reppana liinaan. Ollaan oltu sen kanssa vaan mukavuusalueella ja tehty peruskuljetusta, mun kävellessä siksakkia ja Taon pitäessä lampaita mulle. Nyt lähdettiin harjoittelemaan poispäinajoa, jota pitäisi tehdä kovasti, koska Taolla on flänkille lähtö niin vahvana. Lari tuli auttamaan meitä; Piu piti lampaita kauempana aidasta ja Lari antoi mulle ohjeita. Ehkä sieltä jotain ymmärrystä alkoi  tulla, koska saatiin hyviä pätkiä joissa Tao kulki suoraan lampaiden perässä. Jos lampaat lähtevät kulkemaan yhtään lujempaa, Taolle tulee kova halu juosta niiden eteen ja pysäyttää ne, sen sijaan että se ymmärtäisi hidastaa omaa kulkuaan ja antaa lampaille tilaa. Alla olevassa kuvassa Tao menee aika rauhallisen näköisenä, kamera ei ole tainnut osua lopun menoon jossa Tao veti matalana kaikin voimin eteenpäin kohti lampaita. Tao on muuten ihan hirmurohkea lampaiden kanssa: esim. kun käskin sen maahan, niin se makoili tyynenä lampaita tarkkaavaisesti tuijottaen, vaikka nämä tulivat yhtenä porukkana kohti sitä. Ei sillä ollut ajatustakaan tehdä syöksähdystä tai lähteä pois. Ja lampaat kyllä väistivät tällaista koiraa, vaikkei se mitään meuhkannutkaan.



Äiti-Jallis on vaan niin maailman upein timantti! 

torstai 13. marraskuuta 2014

Taon kanssa agi-kisoissa

... olimme tiistai-iltana :) Meillä oli kaksi starttia 1-luokassa, tuomarina Johanna Nyberg. Oman jännitysmomenttinsa toi Enni, 3kk, jonka otin mukaan koska mieheni ei pystynyt nyt hoitamaan häntä. Rataantutustumisen aikana Enni päätti herätä (annoin vaunuissa yhden tutun silmän alle) ja päätti että nälkä on, mutta imetys ei sujunut. Äkkiä etsimään hoitolaukusta tuttipulloa ja korviketta, sitten kanttiiniin jossa ei ollut mikroa, kanttiininpitäjä rupeaa täyttämään vedenkeitintä, lopulta saatiin pullo vesihauteeseen. Taon tyrkkäsin Hannan ja Rommin mukaan lämmittelykävelylle. Enni joi vähän, minä yritin tähyillä radan suuntaan että koska on meidän vuoro. Sitten tajusin että meitä ennen on enää yksi, ja vauva oli edelleen hereillä ja vähän kiukkuisena, joten tyrkkäsin hänet tuttipulloineen kanttiininpitäjälle, jolla onneksi on itsellään alle vuoden vanha vauva. Katselivat siinä toisiansa, mä temmoin Taolta takin ja pannan ja samassa kuulen että se meitä edellinen kisaaja onkin pois, joten juostiin radan aloituskohtaan. Tuomarilta lähtölupa, ja ei muuta kuin matkaan. Itsellä oli semmoinen adrenaliiniryöppy kehossa, että olin jotenkin niin tarkkana ja tiedostavana ja pinkaisin joka pysähtyneestä kohdasta matkaan. Tao oli irtoava ja nopea, mutta kuuliainen. Kaikki ohjauskuviot meni suunnitellusti, ja ehdin vielä tehdessä miettiä että kuinka tuntuu että kaikki rullaa just niinkuin pitääkin. Niin sitten pingottiin nollaradalla maaliin. Vauva syliin ja rattaisiin ja jäähdyttelykävelylle, kädet täristen. Kasvistädille puhelua että nolla tais tulla. Palatessa hallille kuulin että oltiin voitettu!

Toisen radan suoritusta odottaessa jännitti aika lailla, että tuleeko tästä lähdöstä samanlainen farssi kuin siitä ekasta. Enni kuitenkin söi jo medien radan aikana ja nukahti kiltisti rattaisiin. Olin keventänyt hänen vaatetustaan, sekin varmasti auttoi nukkumisessa. Toinen rata oli hyppyrata, 18 hyppyä ja pujottelu. Näytti aika vinkeältä... Tao kävi niin kuumana, tarttui koko ajan hihnaan ja retuutti sitä hampaat irvessä. Mietin että nyt on aika kuuma koira, mutta en tiennyt että mitä sille oikein tekisin. Niin siinä sitten kävi, että kun tuli lähdön hetki, Tao rynnisti, minä panikoin, rimat lenteli, koira kaarteli kaukaa ja hylkyhän siitä tuli. Lopussa löytyi jonkinlaista yhteistä tekemisen meininkiä ja lopun pujottelu oli hieno, siinä tultiin hyppysuoralta kovaa vauhtia kepeille jotka olivat niin suorassa linjassa, että koira ei hypyltä nähnyt kuin pystysuoran kepin. Hienosti Tao haki aloituksen ja jarrutti ekaan väliin voimakkaasti että pystyi suoriutumaan pujottelusta virheettä. Enni nukkui levollisesti koko ajan.

Ja nyt mä sitten mietin, että otanko Ennin jatkossa mukaan vai en?!? :D

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Marin ja Sirken koulutus

Tänään oli nuorten koirien tokoringin koulutus.

Tehtiin Kulon kanssa alkuun luoksaria. Siinä kaikki osa-alueet vähän pissii: stopit valuu, ennakoi, nousee kyynärpäät ylös jne

- jätöissä kun liikkuri sanoo "käsky" - toista maahanmeno-käsky. Myös liikkurin valekäskytystä, pitää kuunnella
- palkka aina takapalkkana:
--- jos ottaa läpijuoksuna, palkkaus niin että ohjaa koiran kiertämään itsensä ympäri ja siitä saa juosta takapalkalle. Jes-sanan ajoitus siihen kun koiralla hyvä vauhti/ kun koira kiihdyttää vauhtiaan. Auta koiraa itsesi kiertämisessä kutsumalla sitä, pyörähtämällä itsekin ympäri ja koiran kierrettyä sinut voit lähteä juoksemaan kilpaa takapalkalle. ---> tällä hyvä vauhti kohtijuoksemiseen
--- alkuun reaktiotreeniä niin, että kun tulee hyvällä vauhdilla - jes! - ja saa kääntyä ja juosta heti takapalkalle. Alkuun vartaloavuin. Sitten vartaloapujen häivytys pois. Kun saat koiralle nopeita reaktioita, alakin sanoa jes-sanan sijaan stop, jolloin toivotaan koiran tekevän yhtä nopea reaktio, mutta jäävän paikoilleen.
--- kun tekee stoppia, valitse palkkaus koiran seisomisasennon mukaan - jos on vinossa: ota kiertämään itsesi ja siitä takapalkalle, jos on suorassa, pääsee suoraan takapalkalle
--- vauhtia voi saada lisää niin, että appari pitää pannasta kiinni ja hetsaten
--- maahanmenoissa jos lähtee reagoimaan käskyyn hitaasti, anna heti perään toinen, vähän napakampi käsky ("sun pitäis olla jo maassa")

Paikkamakuu
- koirakot pienessä ringissä lähellä toisiaan, tästä jokainen tekee omaan tahtiin maahanmenoja ja -ylös sivulle nousuja --- itsevarmuutta lähellä muita koiria toimimiseen
- paikkamakuun alussa kun koira perusasennossa, siirry itse hieman edemmäs ja pyydä tästä maahan -- saat koiran paremmin suoraksi
- vastaavasti palatessa voi mennä vähän taaemmas ja pyytää koiran tästä sivulle, näin koiralle jää enemmän tilaa ja vapautta tehdä reipas istumaannousu. Istumaannousujen ripeyteen auttaa myös, jos viereen palatessa palkkaakin jo siitä eli ei pyydä nousemaan istumaan -- koiran positiivinen odotusarvo palatessasi sen sivulle kasvaa. Tai jos haluaa hieman huomauttaa, niin voi oikealla jalalla kuopaista maata koiran etutassujen edessä samalla kun sanoo sivullenousemis-käskyn, ja tästä megapalkka kun koira pomppaa istumaan

Katsottiin myös noutokapulan nostoa -- ilmeisesti meidän läheltä tehdyt nostotreenit ja muutama huomautus huonoista nostoista ovat tuottaneet tulosta, koska ei saatu esille sitä kapulannostosähläystä edes hetsattuna. Kulolla oli hyvä ajatus ottaa kapula heti suuhun. :)

Lopuksi tehtiin tunnaria. Tuli esille pientä väärien maistelua, johon Mari neuvoi avuksi vaikeiden tunnareiden tekemisen kautta kärsivällisyyden lisäämistä haistelutyöskentelyyn. Näissä ollaan ihan lähellä kapuloita, koska tässä treenataan vaikeihkoilla harjoituksilla vain haistelutyöskentelyä ja ongelmanratkaisua, eikä haluta huonontaa kapuloille meno- eikä paluuvauhtia. Tehtiin torni, jossa oma oli puolivälissä tornia, sekä rivi jossa kapulat olivat parin sentin välein eli tosi tiheästi. Näiden harjoitusten ohella on tärkeää pitää ohjelmistossa perustunnaria, jossa on mukana kapuloille meno pidemmältä matkalta.

Päivän ehkä suurimpia oivalluksia oli noiden luoksariharjoitteiden lisäksi palkkauksen jakaminen tasaisesti liikkeiden eri kohtiin. Yleensähän koira palkataan liikkeen lopuksi. Näin sillä on suuri odotusarvo liikkeen loppua kohden palkkaan, ja suuri odotus johtaa suureen pettymykseen, kun palkkaa ei kuulukaan. Tämä ratkaistaan palkkaamalla koiraa vaihtelevasti liikkeiden lopun sijaan liikkeiden alussa tai väleissä. Esim. Liikkeestä istuminen: Palkataan koira istumisen jälkeen (samalla koira vapautetaan istumasta, etenkin jos palkataan lelulla). Palkkauksen jälkeen koira ohjataan namilla takaisin istumaan, ja jatketaan liike kokeenomaisesti loppuun, sitten siirtymä, ja sitten voidaan palkata koira seuraavan liikkeen alussa, välissä tai lopussa.

Kulo oli hieno tyttö ja että sen kanssa on mahtavaa treenata :-) Ennikin oli mukana ja sai hyvää sosiaalistamista, kiitos kaikille jotka sylitteli häntä :)

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kulolle VOI1

Käytiin Kulon kanssa kokeilemassa millä mallilla on voittajan liikkeet, ja tokojumalat olivat niin suosiollisia että saatiin heti 1-tulos ja menolippu evl:ään. :)

Kulunut viikko on viimeistelytreenien kannalta ollut huono: mä olin väsynyt ja iloiseksi ja vaihteleviksi suunnitelluista tuli junnaavia ja olin itse mielentilaltani vähän äreä tai vähintäänkin niin pihalla että se kuuluisa punainen lanka oli välillä aika kadoksissa. Tuntui että sain viikon aikana enemmän vahinkoa kuin hyvää aikaan :-D

Niinpä tänään toiveena oli vain tsekata että missä mennään ja ottaa rennosti kehässä.

Tässä pisteet ja tuomari Pirkko Bellaounin kommentit suluissa (olipa muuten mukavaa saada kommentit yksilösuorituksen lopuksi, ja kiva että oli laittanut tarkasti ylös virheet!):
1. Luoksari - 7.5 - ennakoi stopit ihan törkeän paljon, ei ole kyllä näin huonoa luoksaria tehnyt ikinä ennen.
2. Seuruu - 9,5 - (1 vino perusasento normiseuruussa ja askelsiirtymissä, yksi löysä täyskäännös)
3. Ruutu - 9,5 - (ennakoi ruudun stopin hidastamalla vähän vauhtiaan)
4. Hyppynouto - 10
5. Metallinouto - 10 (oli kuulemma ollut inasen taas vino pa, ylityöskentelee takapuolella)
6. Tunnari - 10 (sama kuin yllä)
7. Kaukot - 9,5 - etuosa meni vähän vinoon
8. Paikkamakuu - 10 (meni hankalan näköiseen asentoon, mutta oli kunnioitettavaa että pysyi tasan siinä koko 4 minuuttia)
9. Kokonaisvaikutus - 10

Omaa treenilistaa:
- luoksarin vauhti ja stopit (oon viime viikon tehnyt oikeastaan vaan pelkästään läpijuoksutuksia mutta nyt lisää niitä, vauhdista huomauttamista tai valikoivaa palkkausta ja stoppeja työstetään puunkierron kautta)
- seuruu - saisi olla vielä hallitumpaa, paikka inasen taaempana, pa:en kanssa tarkkana,
- noudot - nosto siistimmäksi, pureskelemattomuustreeniä, pa:jen kanssa tarkkuutta
- paikallamakaaminen - itsevarmuutta lisää tähän (vähän ujostelee muita koiria tässä), lonkkalepotreeniä, suoruuden treenausta maahanmenossa sivulta (toinen kyynärpää jää herkästi ilmaan ja on hieman kiertyneenä)
- kaukot - etuosan suoruustreeniä (tosin mun mielestä vinous on vähentynyt kotitreeneissä ja silloin kun on vähän ujona, tulee tätä poikittamista enemmän)

Lopputulemana pisteitä 304 /320, sijoitus 1./6 ja menolippu evl:ään

Kiva on mahtavan ja työintoisen koiran kanssa treenata - kiitos kasvattitäti Tanjalle upeasta koirasta! Ja tietenkin Marille myös!!

Ja täältä löytyy suorituksemme videolta:


lauantai 11. lokakuuta 2014

Taon agilitykisaura korkattu! :)

Hetken mielijohteesta ilmoitin Taolaisen Tamskin kisoihin. Odotukset ei olleet korkealla koska olemme mammalomailleet. Hyllyjähän sieltä tuli, mutta kisat Taon kanssa oli positiivinen yllätys; oli ihan mahtavaa päästä menemään sen kanssa ja ihan kivannäköisestihän se ohjautui.:)

Eka rata oli ihan hirmuisen suoraviivainen ja helppo. Ajattelin että tätä en pilaa vaan annan Taolle suoritusrauhan ja annan sen tehdä mahdollisimman omatoimisesti. Hipsuttelin ja rintamasuunnalla osoitin menosuunnan. Tao poimi esteitä ja ohjautui ihan huipusti. Vielä kun olisin tuon yhden kohdan keinun jälkeen ohjannut kertoen Taolle mihin matka jatkuu. Puomiin täytyisi tehdä vauhtia lisää vapauttelemalla sitä puomin jälkeen putkeen. A:lle vaihtaisin ehkä juoksukontaktin.



Toka rata oli vähän mutkikkaampi. Mietin että kuinkahan innokkaasti Tao irtoilee ja pysyy mun mukana. Vaihdoin rataantutustumisen lopussa alun ohjauksen niin että menin kolmosesteen taakse. Ihan ei sitten mun pokka pitänyt, että olisin ollut siinä rauhallisempana, eikä tuo ohjaus videolla näytä kyllä siltä kuin millaiseksi sen olin mielessäni kuvitellut :D Radalla oli paljon sellaisia potentiaalisesti leviäviä kohtia, joten tuntui kivalta että sain Taon menemään ne esteet kuin olin tarkoittanutkin. :) Puomilta mun piti lähettää Tao renkaalle, mutta tätä ei olla tehty nyt aikoihin ja koska ohjaukseni taas oli mitä oli, niin Tao ampaisi putkeen.



Molemmilta radoilta siis hyllyt, mutta silti tosi mahtava fiilis! :)

Kulokin pääsi lopuksi hallille, tehtiin seuruuta, liikkeestä istumista ja kaukoja kunnon häiriössä. Likka oli kuin lentoon lähdössä ja aluksi sieltä tuli ääntäkin, mutta teki kuitenkin ihan kivasti ja kaukoissakin pysyi takatassut paikoillaan. :)

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Säätöä

Maanantaina oli tokovalkku. Kulo oli nyt paremmassa mielentilassa, keskittyneempi. Anu liikkuroi meitä, aloitimme luoksarilla. Yksi läpijuoksutus, toisella kerralla pysäytys. Stoppi on parantunut, mutta voisi olla vielä napakampi, ja luoksejuostessa on varautunut pysähtymään; vauhti saisi olla parempi. Lisäksi alkaa hieman ennakoida luoksetulokäskyä nostaen kyynärpäitä hieman ilmaan.

Seuraavaksi tehtiin kaukoja, Anu häiriköi takana. Alkuun lievemin, mutta koska viime viikon treenaus on tuottanut tulosta eikä Kulo ottanut häiriötä, lisättiin vaikeusastetta. Anu oli melkein Kulon yläpuolella ja Kulo melkein peruutti seisomasta istumaan Anun syliin, pystyi kuitenkin tekemään pitäen takatassut paikoillaan ja totellen heti käskysanojani, tehden oikeat asennot. Vaihdot voisivat olla vauhdikkaammatkin, mutta vauhdin tekemisen aika koittaa myöhemmin. Nyt tuntuu, että koiran pitää keskittyä tekniikkaan ja häiriöstä välittämättä olemiseen.

Tunnari, meni kovalla vauhdilla vähän takki auki, osui melkein heti omalle kapulalle jonka nappasi suuhun ja meinasi lähteä tuomaan, mutta sylkäisikin pois, nuuhki muut kapulat, tuntui unohtaneen että se oma oli vähän matkan päässä muista kapuloista ja nappasi sitten väärän ja palautti sen. Lähetin uudelleen, nyt toi oman. Tehtiin heti perään haastetunnari, jossa kapulat olivat osin päällekkäin. Kulo juoksi taas vauhdilla, töni kapulat kuonollaan hujan hajan ja toi oman. Nyt mun pitäisi kertoa Kulolle, ettei kapuloiden siirtely ole ok vaan pitäisi tehdä nätimmin.

Lopuksi ruutu; oli kotitreeneissä löytänyt taas oikean paikan ruudussa, mutta hallilla pysähtyi taas ruudun eteen. Voi höh. Hinkutin ruutua treenien lopussa ja paikka löytyi taas.

Tiistaina tein Kulolle haasteruudun. Alkuun ihan peruslähetystä ruutuun ja vauhtipalkkausta. Sitten heitin leluja ja noutokapulan matkalle, ei saanut mennä niille vaan piti juosta ruutuun. Käytiin keskustelua ruutuun menon suoruudesta, koska meinasi lähteä väistämään em esineitä. Lelun ollessa ruudussa ja pienellä virittelyllä onnistuivat suorat ruutuunjuoksut. Harjoittelin myös korjausta: laitoin Kulon ruudun eteen seisomaan ja harjoiteltiin ruutuun menoa siitä, jotta koetilanteessa voisin pelastella jos päättääkin jäädä ruudun eteen. Tässä oli alkuun kosketusalusta apuna.

Kokeilin hyppynoutoa metallilla. Metallin puruote on parantunut ihan huomattavasti, ei kolissut yhtään! :) Metalli oli ihan kamalalla mallilla syyskuussa, ote löyhä ja kapula kolisi. Laitoin isomman metallikapulan laipan läpi ohuen kissantaluttimen ja lukon käsilenkkiin kiinni niin että muodostui lenkki. Annoin kapulan Kulolle suuhun. Vedin varovasti. Alkuun Kulo päästi kapulasta irti, mutta nytpä kapula ei tipahtanutkaan sen tassuille vaan jäi roikkumaan mun kädestä. Naksautin, kun Kulo vähänkään puri vastaan jotta en olisi saanut kapulaa vedettyä sen suusta, ja pikkuhiljaa, oikeastaan aika nopeasti, päästiin lisäämään haastetta niin että sain vetää ihan kunnolla ja Kulo puri kapulaan lujasti. Tästä jatkettiin harjoitusta siten, että Kulo istui mun edessä, annoin kapulan sille suuhun, pyysin sen sivulle, ja samalla vedin hihnasta yrittäen saada kapulan pois. Hyvin puri tässäkin vastaan! Alkuun vedin vasta kun oli sivulla, sitten jo aiemmin Kulon ollessa liikkeessä.



Taon kanssa ollaan tehty pieniä tokopätkiä ja se on näissä ollut kovin innokkaana. Seuruussa on ihan liian edessä ja painaa, ja kaukoissa on alkanut liikkua eteenpäin. Kaukoissa mielentila vaihtelee kovasti, välillä paineistuu eikä meinaa pystyä tekemään, välillä tekee hienoja vaihtoja, esimerkiksi pomppaa etutassut seisomasta istumaan vaihdossa, takatassujen pysyessä paikoillaan.

Tiistaina oltiin aksatreeneissä, tällä kertaa Anu P koutsina. Mä olin niiiiin pihalla. Ihan oikeesti, järki jäässä, aivot jääneet kotiin, mitä näitä nyt on. Toisaalta, näissä treeneissä ei ollut tavoitteena tehdä vain rataa nollana, vaan ohjata Taoa niin, että se tekisi mahdollisimman tiukan reitin eikä kaarrottaisi esteiden jälkeen. Tämä onnistui niin, että mun piti ohjata Taon reitti esteelle niin, että se teki käännöksen ennen hyppyä. Ennakoiva ohjaus onkin mun tämän talven treenihaaste. Samoin kuin se, että mun pitää oikeasti ohjata sitä, en voi vain kaukaa huiskia sitä esteelle ja jättää sitä suoriutumaan yksin. Olen koko kevään ohjannut näin, tosin oli mulla ihan hyvä syy olla ehtimättä ohjauksiin. Nyt se syy on kuitenkin kotona Henkan hoidossa, joten ei muuta kuin tossua toisen eteen kentällä ja asennetta mukaan tekemiseen! Vielä kun sais ne hoksottimetkin mukaan. ;)

maanantai 6. lokakuuta 2014

treenivideoita ja vauva-arkea puudelin silmin

Vähän hiljaiseloa viettää tämä blogi, kun arki on nykyisin niin kiireistä ja väsynyttäkin. Silloin kun olen saanut nukuttua yöni vähän paremmin, ollaan treenattu. Tai no, melkein joka päivä sitä jotain on tullut tehtyä, vaikkei aina välttämättä olisi edes viisasta, jos on ihan kuutamolla. On se koirahulluus siitä jännä laji, että veri vetää koulutuskentälle vaikkei meinaisi jaksaa. Koirien kanssa touhuamisesta saa kyllä pontta arjen pyörittämiseenkin.

Benson on ottanut vauvan hyvinvoinnin omaksi sydämenasiakseen. Ilokseni olen saanut huomata, että näyttäisi siltä että olen saavuttanut Bensonin luottamuksen; mä ehkä juuri ja juuri osaan hoitaa vauvan :-D Muiden sylissä / hoidossa jos vauva on, niin heitä pitää seurata tarkkaan, ja olipa se kerran mennyt eteiseen ulvomaan niin lujaa kuin kuonosta lähti, kun vauva oli itkenyt. Jos vauva itkee jonkun muun sylissä, niin Benson saattaa tulla hakemaan mut. Eilen makoiltiin Bensonin kanssa saunan lauteilla miedoissa löylyissä. Olohuoneesta kuului vauvan itkua. Benson nousi välittömästi ylös ja meni saunan ovelle pyytämään ulos. Ei auttanut vaikka itku loppui nopeasti eikä vaikka minä yritin houkutella sitä takaisin lauteille. Pakko oli mennä tarkistamaan vauvan vointi. Tänään vauva oli leikkimatolla, minä makoilin siinä lähettyvillä. Tao tuli tassuttelemaan meidän väliin, lähelle vauvaa. Benson murisi sille sohvalta ja katsoi niin vihaisesti Taoa. Älä mene vauvan lähelle! Benson tykkää makoilla lähellä vauvaa, eikä haittaa jos vauva potkii sitä pienillä jaloillaan. Se yrittää päästä nuolemaan vauvan naaman ja korvantaustat.

Koirat yllättävät aina, suurella sydämellään <3

Kulon kanssa ollaan treenattu voittajan liikkeitä. Kaukoja olen tehnyt kotitreneissä mennen parinkymmenen metrin päähän, silti ollen tarkkana kriteeristä eli että takatassut pysyy paikoillaan. Kaukoissa on haasteena suoritusvarmuuden ja oikean tekniikan lisäksi se, että Kulo ottaa häiriötä lähellään olevista ihmisistä, kuten liikkurista. Sitä ollaankin sitten treenattu kovasti pois. Joka harjoituksessa parantaa huomattavasti. Lisäksi Kulo tahtoo siirtää etupäätään vasemmalle. Huomasin, että jos on todella motivoitunut, nousee maasta istumaan puhtaasti vatsalihaksilla vetämällä, jolloin päätyy suoraan istuma-asentoon. Tässä on videolla meidän kaukot 22.9. Meinaa vähän ennakoida, mutta tästä näkee että on ainakin sisäistänyt painon siirron taakse:


Luoksarissa stoppi on alkanut vähän edistyä. On tullut jo joitain lukkojarrutuksia, ilman että on täytynyt antaa vartaloapua. Kyllä tässä vielä on kuitenkin kovasti hommaa että tämä on tarpeeksi hyvä. Hetsasin vähän niin, että palkkasin vaihtelevasti jo poispäinkävellessäni, sillä seurauksella, että mokoma on ruvennut nousemaan makuuasennosta puoli-istuvaan asentoon. Tätä on nyt sitten korjattu.

Ruudussa Kulo keksi uuden paikan, ruudun eteen ulos. Tämä oli välillä jo pois mutta palasi sitten taas. Tähän ongelmaan oli apua siitä, että lähetin Kuloa ruutuun ylipitkältä matkalta, jopa 60m päästä. Lelu oli ruudussa valmiina. Tässäkin aluksi teki niin, että juoksi vajaan 20m ja kääntyi kohti mua, eli oli tainnut oppia laskemaan laukka-askeleensa? Nämä ylipitkät matkat toivottavasti rikkoivat tätä kaavaa.

Tunnari on joko tosi näyttävä, tai takki auki -sähellys. Tässä videolla:

Kiitos Piialle videoinneista ja Jennille liikkuroinnista!

Meillä alkoi treenit uudessa Tamskin valkku 1-ryhmässä. Tänään on tokat treenit. Kulo kävi viime maanantaina niin kierroksilla, kun mentiin pitkästä aikaa hallille treenaan, että kyllä oli aikamoista säätöä ja aivot oli jätetty jonnekin hallin ulkopuolelle. Torstaina kävin omatoimitreeneissä ja sama homma. Täytyy alkaa tehdä alkuun jotain keskittymistä ja itsehillintää vaativaa. :)

Taon kanssa käytiin viime viikolla aksatreeneissä. Tao oli hieno! Jos osasin kertoa riittävän ajoissa mihin matka jatkuu, niin se kykeni tekemään tiukat käännökset. Pientä hapuilua oli sen suhteen, että ei irronnut esim renkaalle. Olipahan mahtavat treenit ja Sami P huippukoutsi. Tänä talvena aletaan työstää mun perusohjausta ja ennakoivaa ohjausta. Siinä onkin työsarkaa! Lisäksi pitäisi opetella taas juoksemaan, jos olen koskaan osannutkaan. ;)


Paljon voisi kirjoitella meidän muistakin treeneistä, treenihaasteista ja -onnistumisista, mutta vauva kutsuu. :)



perjantai 12. syyskuuta 2014

Metallinen kotitehtävä

Koska Kulo näyttää vähän inhoavan metallista noutokapulaa, niin päätin ottaa sen tehotreenin alle. Sellaisen passiivisen tehotreenin :D Keräsin lelut kotoa pois ja laitoin tilalle kaksi metallikapulaani, keskikokoisen ja pienen. Ja sitten vain odottelin. Tao meni heti ottamaan isomman kapulan ja kanniskeli sitä suussa ja toi mun eteen. Se puree hienosti kapulaan kiinni, siinä on jopa hampaanjälkiä. En tiedä onko hampaiden kannalta hyvä juttu. Tao myös kiipesi sohvalle mun viereen kapula suussa ja asetteli sen äärimmäisen huolellisesti sohvan selkänojalle viereeni. Kahdesti. En tiedä mikähän tämäkin juttu herran mielestä on :D Lisäksi Tao muuten vaan makoili kapulan kanssa matolla, nuoli ja pureskeli sitä. Hassu koira :)

Benson kiinnostui myös kapuloista, ja haki ne molemmat itselleen sohvalle ja jemmasi niitä siihen etteivät muut saisi.

Kuloa alkoi selvästi harmittaa, kun pojat saivat kehuja kun tulivat tarjoamaan kapuloita mulle. Sekin meni maassa olevan kapulan luokse. Hirveästi teki mieli ottaa suuhun, mutta jestas kun se metalli tuntui niin inhottavalta. Kulo kiukutteli kapulalle, piti sellaista ihmeellistä mouruamista, ihan kuin olisi manannut että pitikin olla noin ikävästä materiaalista tehty. Veti kapulaa tassulla, laittoi suun kohdalle mutta ei saattanut purra hampaita kiinni kapulaan.

Lisäsin panoksia.

Otin purkin jossa oli koirien nappuloita. Mulle kapulan tuomista vastaan sai kehut ja namin. Pojat toivat kapuloita ihan kilvan. Näki kuinka Kuloa otti luonnon päälle, kun muut olivat niin paljon taitavampia ja saivat huomiota, kehuja ja vielä ruokaa. Niin se sitten valitsi pienemmän kapulan ja toi sen mulle. Ja tällä kertaa piti sitä napakalla otteella! Sai kehut ja sai namia. Ja toi vielä pari kertaa uudelleen. Sitten laitoin kapulat pois ja asian hautumaan. Osin senkin vuoksi, etten pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kun koko ajan joku oli hirmuisen hövelin näköisenä tuomassa kapulaa, Tao vielä tunki sitä vauvan päälle kun imetin enkä halunnut toista kieltääkään.

Harjoitukset jatkukoot tänään illalla. Kateus tuntuu niin kantavalta voimalta!

Tänään ajelin koirien kanssa hallille. Benson sai osallistua vain lämppä- ja jäähkälenkeille. Vaikea muuten löytää sellaisia hiekkateitä /-reittejä, joissa pääsee vaunuillakin mukavasti ja joissa voi pitää koiria vapaana. Tao nyt menisi missä vaan vapaana, mutta Bensonilla on paha haukkua vieraita ihmisiä enkä luota sen tottelevaisuuteen joka tilanteessa, ja Kulo säntäilee niin että pelkään sen jäävän vielä auton alle, jossa tiellä tai sen lähellä kulkee autoja.

Tao sai aloittaa. Tein sen kanssa pujottelua. Tao on niin taitava, se aloittaa pujottelun oikein olinpa oikeastaan missä vain, jopa kun lähetin sen leijeröiden niin että putki jäi väliin. Kokeilin vedättämistä ja takaaleikkausta, tässä tarvitse sanallisesti kannustaa että pystyi jatkamaan pujottelua, vaikka juoksin päinvastaiseen suuntaan.

Kokeiltiin myös keinua, eipä ollut siinä ongelmaa. Suoritti sen itsenäisesti niin, että jättäydyin itse muutaman metrin päähän taakse. Vapautin edessä olevalle putkelle ja siitä vielä lelulle.

Kontakteja tein kontaktitreinerillä, en tiedä mikä sen oikea nimi on mutta se on sellainen pieni a jossa toinen puoli on puomin, toinen A:n levyinen. Siitä vedättämällä, hienosti Tao kuitenkin pysähtyi alastulolle.

Puomin ylösmenoja niin, että laitoin sivuille vähän estettä jottei päässyt oikaisemaan vaan piti mennä päästä. Tao tykkäisi hypätä sivusta lähestyttäessä ylösmenolle puoliväliin jättäen kontaktialueen kokonaan tekemättä.

Lopuksi neliön muodostelmassa olevilla matalilla esteillä tekniikkaa, kokeilin ohjausta ilman käsiä. Takaakiertoja, suoria hyppyjä, välistä vetoja. Ekat kaksi hyppyä teki pitkiksi, mutta sitten rupesi taipumaan ja kokoamaan hyvin hypyille.

Taon kanssa on niin kiva aksata, kun se on niin irtoava ja itsenäisesti esteitä suorittava koira, joka ohjautuu kaukaakin.

Välissä tehtiin pieni kävely, ja sitten oli vielä Kulon vuoro tehdä tokoa.

Tehtiin
- luoksarin stoppia putken kautta. Taas toistan itseäni, mutta menee ihan kivasti
- seuraamisesta istumista, alkuun sotki maahanmenoon mutta sitten alkoi sujua
- vasemmalle käännöksiä, nyt kun keskityin kävelemään kulmat huolellisesti niin ei painanut käännöksissä jalkaan poskellaan. Meillä on näistä mennyt joka kokeessa pistevähennykset.
- merkkiä hetsaten, lelu oli merkin takana, juoksimme kilpaa (mä otin etupeltoa) ja merkille päästyämme vetoleikkiä. Kulo alkukesästä antoi näissä kilpailutilanteissa mulle heti periksi, mutta siitä on nyt tullut sellainen justiina että ottaa tämän kilpajuoksunkin tosissaan. Tein myös merkkiä niin, että ihan sen takana oli noutokapula, jota ei saanut ottaa vaan piti tehdä merkki. Kyllä oli hankalaa!
- ohjattua, haettiin vasenta. En ole vielä treenannut tätä aiemmin, nysse alkaa! :) Kapula oli n 6m merkistä suoraan sivulle, ei yhtään syvyyttä. Vein namilla ohjaten Kulon merkille.

Kiva oli Kulon kanssa tehdä, se oli taas niin innoissaan, silmät loistaen teki hommia.

Nyt päivän kivoimpaan hetkeen, vauva kainaloon ja puudeli toiseen, ja päiväunille! :)

torstai 11. syyskuuta 2014

Tokoa Taon kanssa?

Tämän viikon kuulumisia oikein pitkän kaavan kautta:

Maanantaina oli tavoitteellisten tokot. Jakauduimme niin, että mun kanssa treenasi Piia ja Heidi. Heidi heilutti lastenvaunuja ja Piia liikkuroi meille voivoi-liikkeitä. En muista järjestystä, mutta kuta kuinkin näin ne meni:
- metallinouto. Muuten jees, mutta puruote kapulaan tosi löyhä, ja nostokin voisi olla nätimpi.
- ruutu: tämä muuten kiva, meni vauhdilla keskelle ruutua ja vasta käskystä maahan, lähti mun käskystä seuraamiseen, mutta Piia liikkuroikin mut kääntymään oikealle, ja seuraamiseen tuloa tälle puolelle on treenattu tosi vähän. Kulo juoksi oikealta mun eteen, ja siitä seuraamiseen.
- tunnari, kapulat ympyrässä: juoksi oma-käskystä täysillä kapuloille, osui heti omalle jonka otti suuhun, mutta pudotti ja rupesi sitten haistelemaan vielä muita. Palasi oman luokse, mutta napasi vierestä väärän kapulan jonka toi mulle. Lähetin uudestaan kapuloille, toi oman.
- seuruu tehtiin lopuksi. Kulo oli mun mielestä inasen löysä ja motivaatio vähän laskenut, kun oltiin tehty jo aika pitkälti ilman palkkaa. Tämä ilmeni siinä, että se mun mielestä vähän vilkuili Heidiä joka työnsi lastenrattaita vieressämme. Ei viitsinyt työskennellä ihan niin hyvin kuin olisin mielinyt. Mä sain "noottia", että kävelin hirveää kyytiä. Piia oli suunnitellut seuruukaavion, jonka kesto olisi ollut 1,5min, mutta me posotettiin se sellaista kyytiä läpi että Piia joutui improvisoimaan ekstraa loppuun. Mä en vaan mahda mitään, mutta tuntuu niin upealta kävellä reippaasti, nyt kun kroppa on taas "oma" monen kuukauden jälkeen ja kävely tuntuu hyvältä :D

Toisessa setissä tehtiin
- luoksaria takapalkalla, stoppi vartaloavuin. Tavoitteena hyvä luoksetulovauhti, jonka sain helposti aikaan palkkailemalla vauhtipalkalla alkuun muutaman kerran yllättävissä kohdin, jo pois kävellessä, matkalla ja ottaen koiran loppuun asti. Stopit oli hyviä, ei mennyt edes vinoon, mutta ihanat viisaat treenikaverini käskivät minun jatkossa antaa sanallisen käskyn ensin ja vartaloavun vasta sitten, jos mielin häivyttää avut joskus pois! :)
- kaukoja niin, että Heidi piti takatassuista. Kokeilin viikonloppuna keksimääni juttua, että apparin pitäessä takajaloista kiinni oikein houkuttelin Kulon pitkään seisoma-asentoon nameilla ja vielä jatkoin houkuttelua samalla, kun annoin istumiskäskyn. Tässä ajatuksenani on oikein houkutella koiraa tekemään virhe tai ainakin houkutella sen ajatus vahvasti eteenpäin, ja ajaa se siihen tilanteeseen että se joutuu valitsemaan houkutuksen kohteesta luopumisen ja tekemään töitä taaksepäin ansaitakseen palkan. Appari auttaa tässä, koska haluan rakentaa osaamista tässä vaiheessa onnistumisten kautta jottei Kulon motivaatio kärsisi. Sitten kun toistoja on enemmän, voin alkaa vaatia siltä jo osaamista.

Tiistaina oli Maijun alo/avo-tokokurssin vika kerta. Mun piti aamulla tehdä jotain pientä, mutta vauveli oli aika rutuinen ja niin se päivä meni ilman että olisin saanut mitään kummempaa aikaan. Henkka tuli mukaan ja lähti vauvan kanssa vauvalenkille, ja näin sain tunnin ajan keskittyä vain ja ainoastaan koiraan. Tämä on kyllä niin hyvää vastapainoa vauva-arjelle, joka ei tunnu yhtään liian rankalta, varsinkin kun öihin on alkanut vähän löytyä nyt rytmiä. :)
Tehtiin Maijun kanssa:
- luoksaria. Sekä suoraa luoksaria takapalkalla, että puunkierron kautta ja tässäkin takapalkkaa hyödyntäen niin, että heitin lelun puoliväliin puun ja mun väliin, lähetin Kulon kiertämään puuta ja pysäytin kun oli ohittanut lelun ja tästä vapautus takapalkalle. Tässä pystyy lelun sijoittelulla hyvin kontrolloimaan sitä, ettei koira alkaisi kääntyä poikittain, koska välillä sen pystyy lähettämään lelulle oikealle ja välillä vasemmalle. Mä tuskailin Kulon tulovauhdin kanssa, koska onhan luonnollista että se alkaa stoppeja ennakoida. Maijun mukaan oon niin perfektionisti, että ihan niin huolissaan ei siitä tulovauhdista kannattaisi olla kuin mä nyt oon :D Tässä kuitenkin paljon palkkauksen vaihtelua ja läpijuoksuja, eikä pysäyttää saisi koskaan jos Kulo ennakoi stoppia juostessaan kohti.
- tunnaria. Kulo juoksi niin täysillä kapuloille, että taisi Maiju vähän säikähtää :D Osui taas heti omalle, ja sama toistui kuin eilen, että otti sen suuhun, mutta pudottikin sen sitten ja nuuhki vielä muut läpi, ja nyt sitten otti sen oman ja toi sen. Taidettiin tehdä vastaavanlainen vielä toisen kerran, ja taas taisi olla sama. En muista ihan varmaksi, mun muisti on viime aikoina ollut aika huononlainen :D Mutta tuli sellainen epäilys, että kovasta vauhdistaan huolimatta haistaako Kulo heti juostessaan sen oman, koska tuntuu nyt säännönmukaisesti ajautuvan suoraan sille, oli se missä vain? Tehtiin vielä erilaisia haastetunnareita, joista toisessa kapulat oli jonona siksakkina kiinni toisissaan päästä, ja toisessa kapulat olivat pareittain päällekkäin ristissä. Kulo selvitti nämä hienosti :)
- kaukojen s-i-vaihtoja Maijun pitäessä takajaloista, samalla tyylillä kuin eilen. Maijun mukaan ajoittain yritti liikuttaa takajalkaa eteenpäin. Aika näyttää, ymmärtääkö Kulo pitää takajalkojaan paikoillaan sitten kun appari poistuu, vai käykö niin että se vain tukeutuu tässä appariin eikä siirrä oppimaansa ilman apparia tapahtuvaan toimintaan. Toisaalta liike jää lihasmuistiin?

Meidän vuoron jälkeen treenasin Kulon kanssa sivummalla
- metallikapulan pitoa. Ideana oli antaa kapula Kulolle suuhun, vetää laipoista kevyesti ja naksauttaa kun Kulo pitää kiinni, mutta eihän tämä onnistunutkaan. Puruote oli niin höllä. Sitten kokeilin lelulle padottamista; kapula suuhun ja lelulla hetsausta ja jes-sana kun puri leuat yhteen. Toimi jonkun kerran mutta ei tässäkään läpimurtoa. Jopa vähän huononi, Kulo tarjosi että jos hän laittaa etutassun kapulan päälle niiin eikös se riitä? Tein loppuun pelkkää kapulan nostoa.
- lopuksi istumista, stoppeja ja maahanmenoja puunkierron kautta niin että käskytin milloin missäkin kohtaa. Istumisen sotki alkuun seisomiseen mutta alkoi sekin sitten sujua

Keskiviikkona ajelin vauvan ja Bensonin kanssa Halikkoon. Olin sopinut ajan jo kauan sitten, mutta sattui erittäin sopivaan kohtaan, koska Benson oli juuri juossut päin lipputankoa. Ihan täysillä, ottaen osuman oikeaan lapaansa. Oli katsonut sivulleen Taoa. Kuka opettaisi 6-vuotiaalle koiralle, että pitäisi opetella katsomaan eteensä?? Mutta hän ei tällaisia aina huomaa, tilanne vie niin mennessään. Olihan taustalla vielä pari kertaa kun toinen koira oli juossut Bensonia päin (että mä aina niin vihaan näitä tilanteita, vaikka eihän niille aina mitään voi..) ja kerran tämä pikkusähläri liukastui paikoillaan, kun sai idean yrittää napata ohilentänyt kärpänen suuhunsa. Benson alkukesästä pelkäsi kärpäsiä, mutta onkin nyt muuttanut asennettaan niin että yrittää nykyisin pyydystää niitä kiinni. En tiedä kumpi on pahempi, surkeana tärisevä pelokas koira vai terveyttään uhmaava huima saalistajakoira?

Joka tapauksessa, Piira löysi Bensonista ongelman jota ei ole pariin vuoteen ollutkaan, nimittäin sen rintaranka oli ihan käyrä. Etupää kireä. Niitä sitten hoiteli ja availi. Benson oli tosi hienosti käsiteltävänä, ajoittain jopa laski päänsä alas ja laittoi silmät kiinni. No okei, karkasi kyllä kahdesti käsittelystä ja takatöppöset tärisi, mutta nää on niin niitä että mihin vertaa :D

Ajomatka oli aika mielenkiintoinen. Mennessä vauveli nukkui, mutta paluumatkalla huusi ainakin tunnin. Pidin pysähdyksiä, syöttelin, mutta lopulta alkoi iskeä pelko että päästäänkö me ikinä kotiin ja kun näin että itku oli väsymysitkua, johon ei auta syöminen (saa vaan kahta kovemmat raivarit jos tässä kehtaa tarjota rintaa) eikä sylittely auttaneet. Niinpä ei auttanut kuin pitää oikealla kädellä tuttia raivoavan vauvan suussa ja ajaa ja toivoa, että töyssyinen autokyyti rauhoittaisi pienokaisen uneen niinkuin tavallisesti. Noh, tässä meni melkein tunti, jona aikana omat ajatukset eivät olleet kyllä niin täysillä ajamisessa kuin suotavaa olisi. Lopulta toinen nukahti ja kaiken kaikkiaan pääsimme kotiin turvallisesti. Mutta mietin kyllä pari kertaa, ennenkuin seuraavan kerran lähden yksinäni vauvan kanssa ajamaan melkein viisi tuntia yhden päivän aikana. Ei ole pienellekään kiva :( Illalla oli niin puhki tämän rupeaman jälkeen, etten jaksanut edes lenkille lähteä Taon ja Kulon kanssa. Onneksi ihana Henkka hoiti niiden liikuttamisen! <3

Tänään mun piti mennä hallille treenaamaan agilitya. Olen suoraan sanoen tuntenut huonoa omatuntoa siitä, kuinka vähän olen treenannut Taon kanssa. Tiedän ettei se edes vaadi samalla lailla tekemistä kuin Kulo, ja saahan se reilun tunnin lenkin päivittäin ja jotain pientä aktiviteettia. Mutta mulla on vaan itsellä sellainen olo, että jos ottaa tämän rotuisen koiran, sille pitää järjestää työtä. Taostakin huomaa, kuinka paljon se rakastaa tekemistä, vaikkei tehdessään ilmentäisi sellaista vauhtia ja draivia kuin siskonsa. Ehkäpä siinä onkin se syy, miksi tuntuu vaikealta motivoida itseään treenaamaan Taon kanssa, kun sen tekeminen ei sykähdytä mua ja toisaalta kun mulla on Kulo, joka on juuri sitä mitä harrastuskoirastani toivon. Enkä näe meillä Taon kanssa oikein tulevaisuutta tokon saralla. En aio mennä kisoihin koiran kanssa, joka näyttää siltä, kuin kouluttamiseni perustuisi väkivaltaan. Voittajassa meille haastavia liikkeitä ovat luoksari, tunnari ja kaukot, enkä tiedä saanko mielentilaa niissä koskaan kuntoon. Ruutu OLI tosi nätti, mutta sitten parilla treenikerralla huomautin omatoimisesta maahanmenosta ja niin katosi vauhti siinäkin. Eli näköjään vaikka pohjat olisi tehnyt hyviksi, niin nekin voi ihan parilla treenikerralla pilata. Ja aikaa näistä treenikerroista on kuukausia.

Mun piti tosiaan mennä treenaamaan agilitya, koska siinä Tao tekee draivilla. Ja ajattelin että tänä syksynä me vihdoista viimein aloitetaan meidän kisaura! Kuinkas ollakaan, pikku-vauveli löi taas kapuloita rattaisiin ;) nukkumalla aamuyön tosi katkonaisesti. Ikävää kun pienellä on mahanpuruja. Olin niin väsynyt että ajattelin jättää treenit väliin, mutta siinä vauvaa hyssytellessäni aloin lueskella Sabinan blogia. Kuinka hän on kuukausia tehnyt töitä Ukon kanssa, jolla on haasteita vireen ja vauhdin kanssa. Uskomattoman hienoa, kuinka Sabina on jaksanut jatkaa monen lajin treenaamista ja kuukausitolkulla yrittää ja yrittää. Sain todellisen tsemppipotkun, myös siitäkin syystä kun lueskelin kuinka montaa lajia Sabina treenaa. Nää treenihullujen blogit on kannustavia! :D

Niinpä vaavi rattaisiin, ja kävelimme mustavalkoisten kanssa läheiselle kentälle. Saivat samalla hoitaa asiansa. Kenttä on siitä kiva, että siinä on hyvänkokoinen hiekka- mutta myös nurmikkoalue.

Aloitin Taon kanssa. Se oli niin tohkeissaan kun pääsi mukaan. Rakensin ruudun, ja lähetin Taon sille. Vitsit kuinka h-i-t-a-a-s-t-i ja virkamiesmäisesti se laukkasi ruutuun. Mihin se asenne katosi? Kokeilin kierrättämistä, vauhtipalkkaamista, mutta aina kun ruutu-käsky kajahti niin koira vaihtoi virkamiesasenteelle. Siinä vielä lelua tavoitellessaan löi kulmahampaansa mun polveen pahaan kohtaan niin, etten meinanut kivulta pystyä enää kävelemään. Harmitti ja masensi. Olin kävellyt treenikentälle täynnä intoa ja onnistumisvarmuutta, ja tuntui että taas vedettiin matto alta tämän koiran kanssa. Tiedän että Taon tekeminen kelpaisi monelle, se kun tekee mielellään ja palkkautuu pelkistä kehuistakin, mutta minkäs mä sille mahdan, että haluan että koira tekisi vieläkin enemmän mielellään ja vauhdikkaammin? Jos koira tekee koko ajan käsijarru pohjassa niin itselläkin loppuu motivaatio. Tuntui että Tao väsähtikin niin nopeasti. Onhan se iso koirakin ja vielä kropaltaan keskeneräinen.

Laitoin Taon kiinni Kulon tilalle. Kulo oli rääkynyt ja huutanut koko Taon treenaamisen ajan, ja nyt se pomppi edessäni töitä odottaen. Aloitettiin luoksarin stopeilla samanlaisilla harjoituksilla kuin tiistaina, nurmikolla tehden, ja nämä menivät kivasti. Tosin, tosin, taisin taas antaa vartaloavut samaan aikaan käskyn kanssa tai jopa vähän ennen. Mutta muuten tuntuu, että nämä alkavat sujua. Kulo ei vieläkään näissä poikita.

Sitten tehtiin ruutua. En tiedä mitä tässä kahden päivän sisällä on tapahtunut, mutta Kulo oli ihan tyystin unohtanut ruudun paikan! Maanantaina sujui, ja perjantaina olin näyttänyt Henkalle, kuinka Kulo pystyy 50m päästäkin bongaamaan ruudun ja juoksemaan sen keskelle. Nyt se tarjosi sitkeästi paikkaa ruudun edessä, ja kun sanoin sille vähän turhankin napakasti ein, niin Kulo tuli räksyttämään mun eteen kiukkuisena. Tämä on uusi juttu sille. Kerroin että sen hormonipiikin jälkeen Kulo alkoi vasta kesäkuun puolivälissä palautua entiseksi itsekseen. Sen jälkeen itsevarmuutta on tullut koko ajan lisää. Ja huumorintajua! Tähän mennessä Kulo on suhtautunut mun toruihin sisuuntumalla ja yrittämällä enemmän, mutta mulle raivoaminen oli nyt ihan uusi juttu. Siinä haukkuessaan nostatti itseään vielä lisää niin, ettei ajattelusta tullut mitään ja vaikka kokeilin kaikkia erilaisia harjoitteita ja saimmekin onnistumisia, niin mulle tuli tunne ettei likan päähän oikeasti mennyt ajatus sisään siitä, mitä siltä odotin. En voi kuin ihmetellä, kuinka erilaisia nämä sisarukset ovat! Siinä missä Tao ajattelee liikaa ja ei tee, Kulo ei ajattele ja tekee liikaa :D Ei käy treenaaminen tylsäksi näiden kanssa.

Tehtiin sitten ruudun loppuosaa. Laitoin Kulon makuuseen ruutuun ja kävelin loppukaavion, kääntyen oikealle. Nyt Kulo tuli varmasti suoraan vasemmalle puolelle, mitä nyt ekalla kerralla juoksi täysillä päin mun jalkaa melkein keilaten mut. Tämän jälkeen hienosti. Näitä tehtiin myös kierron kautta, kävelin eri suuntiin ja otin tästä seuraamiseen.

Tao pääsi sitten etsimään omaa kapulaa. Piilotin yhden ainoan nurmikkoon. Taolta meni monta minuuttia ennenkuin se löysi oman kapulan, sen kunniaksi täytyy sanoa, että sillä pysyi koko ajan häntä korkealla ja se etsi melkein koko ajan, mitä nyt meinasi vaihtaa tämän tehtävän puunjuuren nuuhkimiseen mutta lisäkäskyllä jatkoi heti hommia. Oman löydettyään hirmuiset bileet ja sai kantaa lelua suussaan. Vielä hömpöttelyä, laitoin kiertämään kentällä olevan jalkkismaalin, pysäytin ja teetätin näistä yhden kaukojen vaihdot ja pääsi näistä palkalle. Teki maasta istumaan nousun ja maasta seisomaan nousun hienolla asenteella, vielä kun joskus onnistuisi kokonainen sarja.

Kulon kanssa tehtiin lopuksi vielä metallikapulan pitoa, edistymättä tässä oikeastaan yhtään. Tehtiin kapulan nostoa tarjoamisen kautta ja tässä kyllä kummatkin yrittivät käydä kauppaa; mä yritin saada Kuloa tekemään enemmän, ja Kulo tarjosi että jos vähemmällä tekemisellä saisi palkan. Kulo ei vaan tunnu tykkäävän tuosta metallista erityisemmin. Onneksi mun kaupankäyntitaidot oli tällä kertaa paremmat ja sain Kulon yrittämään enemmän. ;)

Huomenna olisi tarkoitus Hannan kanssa mennä hallille, jossa treenaan Taon kanssa kontakteja ja keppejä. Ja alan vilkuilla kisakalenteria sillä silmällä :)

tiistai 2. syyskuuta 2014

Agilityn hurmaa

Menimme tänään Hannan kanssa hallille, mun ei pitänyt aksata vielä mutta se päätös ei pitänyt hetkeäkään ;)

Olo oli henkisesti tukkoinen ja kunto mallia rapa. Aloitin puudelin kanssa:



Ja uskaltauduin sitten kokeilemaan peura-agiliitoakin. Toisessa videossa radan loppuosa.



Kulon kanssa tehtiin puu- ja metallinoutoa vauhtipalkalla: hallilla pystyy jarruttamaan itsensä kapulalle ja teki tosi nätit nostot! Kaukoissa hinkattiin seiso-istu-vaihtoja Hannan pitäessä takajaloista, tällöin pysyy kevyellä kiinnipitämisellä, oikeastaan kosketuksella, hyvin paikoillaan, mutta ilman liikuttaa sitkeästi. Luoksaria kokeilin takapalkalla mutta koko liikkeen työstäminen pitäisi varmaan aloittaa vauhdin palauttamisesta itse luoksetuloon.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kulon avoimen luokan koe Piirinmestiksissä

Aamulla valmistauduimme kovalla tohinalla ja kun vauva ja vanhemmat olivat syöneet ja valmistautuneet ja pakattu autoon olimme valmiita lähtöön. Vielä kun mieheni muistutti että koirakin olisi hyvä olla mukana ja hain senkin olohuoneesta, olimme vieläkin valmiimpia tämän vuoden tokon piirinmestiksiin, joissa starttasimme Kulon kanssa avoimessa luokassa TamSK:n 1-joukkueessa.

Ilmoittautumisen jälkeen syötin vauvan ja käytin Kulon kävelyllä ja kun se kakkasi, tiesin että tähdet olivat suotuisat koemenestyksellemme.

Aloitimme paikkamakuilla. Kulo on tässä valahtanut yleensä lonkkalepoon, joten treenasin sen kanssa parina päivänä edellisviikolla tönimällä takamusta ja huomauttamalla, jos meni lonkkalepoon. Kulo rupesi nopeasti menemään vähän leveämpään asentoon, jolloin se pystyi vastustamaan tönimistäni ja pääsin palkkaamaan sitä. Ja kas - harjoitus tuotti tulosta - Kulo pysyi ryhdikkäässä makuuasennossa koko paikallaoloajan 3min! :)

Sitten oli yksilöliikkeet. Kulo on saanut hirveästi varmuutta kisatilanteeseen, enää en huomaa siinä oikeastaan juurikaan eroa verrattuna treenitilanteisiin. Muutos on tapahtunut ihan tässä hiljan. Hyvä näitä alempien luokkien kokeita on kierrellä, ja tietty tehdä kokeenomaista treeniä ja treenata paljon eri paikoissa! Itsekin olen alkanut yhä enemmän luottaa koiraan kisatilanteessa ja luottamuksesta syntyy kiva rentous. Ainakin näissä alemmissa, helpoissa luokissa. :D Kulo oli kehässä kanssani ja olin tyytyväinen liikkeidenväleihin.

Luoksari on aikas surkea, en todellakaan jätä sitä tällaiseksi! Unelmani olisi, että koira tulisi täyttä laukkaa ja vetäisi käskyn kuultuaan liinat kiinni, jääden kuitenkin suoraan asentoon. Tiedän että Kulossa on potentiaalia tällaiseen suoritukseen, kunhan itse opin kouluttamaan sen.

Liikkeestä seisomisessa tapahtui työtapaturma, Kulo istahti lopun perusasentoon vasta toisella käskyllä.

Noudossa nosto oli vähän ruma, Kulolla oli ilokseni ajatus ottaa kapula suoraan suuhun, mutta se sähläsi tässä ja meni yli. Suunta on kaiketi kuitenkin oikea. :)

Kaukoissa eka istumaannousu aavistuksen vajaa. Etuosan sivusiirtymää ei nyt tullut oikeastaan yhtään, siitä olen tosi iloinen! Huomasin, että Kulo oli alkanut vähän oikoa vaihdoissa, eikä käyttänyt vaihdoissa keskivartaloaan. Tehtiin m-i-vaihtoja jumppapallon ja sohvan avulla, jolloin ei voi kuin pompauttaa itsensä vatsalihaksilla ylös. Kentällä palkkasin koiraa merkkaamalla istumaannousun jes-sanalla ja heittämällä välittömästi lelun sivulle vastakkaiseen suuntaan, johon Kulo liikkuu. Näistä taisi löytyä apu tähän ongelmaan.

Kaikkiaan olen tyytyväinen meidän suoritukseen. Viilattavaa toki riittää, mutta tämän päivän tärkein tavoite, iloinen yhdessä tekeminen ja rento fiilis kehässä, toteutuivat ja saatiin vielä pisteitäkin 194,5 ja voitettiin luokkamme.

Suorituksemme jälkeen lähdimme kotiin skipaten palkintojenjaon. Vaikka vauvelin kanssa meni kisoissaolo hienosti, oli takki aivan tyhjä yhdeltä ja piti mennä päikkäreille. Ehkä sitä saa energiat takaisin kun ateriavälit yöllä rupeavat vähän pitenemään. :)

Meidän joukkueessamme kisasivat Anu Rantanen Luun kanssa sijoittuen yksilökisoissa upeasti toiseksi, ja Tuula Pessa Mustin kanssa sijoittuen avoimessa luokassa kolmanneksi. Voitimme joukkuekisan. Tamskilaisille tuli muutenkin upeasti menestystä: Hanna-Mari Ikonen voitti Tosin kanssa piirinmestiksen, Kati Selkämaa ja Taito sijoittuivat Anun ja Luun jälkeen pronssille ja Sari Kärnä sijoittui Kurtin kanssa neljänneksi. Miinu Mäkelä ja Bertta tulivat kuudensiksi. Alokasluokassa Piia Karinen ja Fredde tulivat kolmansiksi. Seura on panostanut tokoon, ja se kyllä näkyy positiivisella tavalla! Onnea kaikille hienosta kisamenestyksestä! Kisajärjestelyt sujuivat hyvin, kiitos Mimmulle ja muille. :) Ensi vuonna päästään taas järjestämään piirinmestaruuskisat kuin myös tokon sm-kisat kesäkuun ekana viikonloppuna. :)

Tässä on meidän kisasuoritus videolla:



Nyt tarvitsee ruveta kertailemaan voittajan liikkeitä, niitä ollaan paljon treenattu mutta ovat nyt olleet useamman viikon treenitauolla. Työtä teettää etenkin kaukot joissa täytyy taas muistutella takatassujen paikallaan pysymisestä, luoksari joka on ihan epäkelpo ja tunnari, jossa eletään kauhun tasapainossa nappisuorituksen ja pohjanoteerauksen välillä :D Muutamia mainitakseni :D

lauantai 23. elokuuta 2014

Pilkun hiomista ja osittamista ;)

Sain tänään Marken treenikaveriksi ja pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan treenaamista jonkun toisen kanssa niin, että vauva oli rattaissa mukana. Vähän jännitti että itkeekö se ja häiritsee toisen treeniä, mutta hyvin meni. :) Kiltti vauveli nukkui paria itkun tirautusta lukuunottamatta koko sen 1,5-tuntisen joka treenattiin.

Tein Kulon kanssa alkuun seuraamista liikkuroituna, myös askelsiirtymiä. Marken mukaan seuraaminen on nättiä. Kulo istuu nopeasti heti kun liikkeeni pysähtyy, ja etenkin hitaaseen kävelyyn ja hitaassa kävelyssä vasemmalle käännöksiin reagoi myös herkästi istahtamalla, tässä täytyy itse tehdä temponmuutos pehmeämmin ja kulmat kävellä lyhyemmillä askeleilla, vähemmän töksähtävämmin.

Kaukot liikkuroituna 10m etäisyydeltä, kolme vaihtoa eli ylipitkä setti. Muuten hyvin, mutta tuli taas esiin etupään siirtymistä vasemmalle, vaikka Marke oli sillä puolen.

Luoksetulon stoppia. Kulo tulee tasaisella laukalla mutta vähän käsijarru pohjassa, odottaen koko ajan pysäytyskäskyä. Olen nyt ajanut sille sisään virittelysanan luoksetuloon ja kutsun alkuosan eri käskyllä, joten se tietää mistä liikkeestä on kyse. Tulee kuitenkin tasaisella vauhdilla eli ei hidasta ennen käskyä. Näillä mennään nyt piirinmestikseen, mutta vauhtia ja stopin tekniikkaa tullaan hiomaan kuluvana talvena.

Lopuksi noutoa. Palautusasento lopussa on nyt suora, mutta keskittyy asentoon tekniikan hiomisen jälkeen ja vauhti on vähän huonontunut. Palaa varmaan takaisin kun vain nyt pääsen palkkailemaan oikeista suorituksista. Pureminen on tosi vähäistä, korkeintaan yksi pieni kapulankorjaus. Isoin ongelma on kapulannosto. Tekee pelkässä nostotreenissä, jossa kapula on maassa, nättejä nostoja joissa iskee suulla kiinni kapulaan (jo mennessä, Marken huomio!), mutta kun teen noutoa siten että heitän kapulan, menee liialla saalisvietillä ja sählää kapulalla. Ei auta, vaikka odotan (jopa 10s) ennenkuin lähetän kapulalle. Tämä on noudossa nyt treenilistan kärjessä!

Kiitos Markelle kivasta ja tarkasta treeniseurasta! :)

perjantai 22. elokuuta 2014

Kulon treeniä


Olen kokeillut Kulon kanssa stopin treenaamista useammalla eri tavalla, mutta sitä itselle kolahtavaa tyyliä ei oikein ole löytynyt:
- takapalkka. Kun Kulon ajatus on takapalkassa, se pysähtyy aika nopeasti, mutta menee melkein poikittain koska ennakoi niin paljon palkalle. Jos työstän tätä palkkaamalla sitä toiseen suuntaan, se menettää ajatuksen taaksepäin ja pysähtymisetkin valuvat.
- vartaloavut. Vartaloavuilla Kulo pysähtyy tosi reippaasti, mutta ei opi tästä mitään. Se on niin herkkä mun vartaloavuille, että katsoo vain niitä eikä kuuntele yhtään antamaani sanallista käskyä. Vartaloavuissa on rajallinen etäisyys niiden tehon suhteen, kauempaa käytettynä tekee näissäkin valuvat stopit.
- appari heittää palkan samaan aikaan kun sanon käskysanan, itse eleetön. Kulo suhtautuu tähän lentävään palkkaan samoin kuin veljensäkin, eli paineistuu siitä että häntä viskotaan tavaroilla. Ei pysähdy reippaasti vaan luikkii ohi lelun.

Tiedän että moni on saanut hyviä tuloksia näillä menetelmillä, mutta mä vaan en osaa näiden kautta kertoa Kulolle, millaista suoritusta siltä toivon.

Lopulta kokeilin eilen Kulon kanssa sellaista, että jos se valui stopista, pahoittelin tätä kovasti ja vein Kulon siihen kohtaan, johon sen olisi pitänyt pysähtyä. Idean tähän sain Maijun puheista joskus aiemmin. (Kiitos!!) Ja tämä tuntuisi nyt kahden treenikerran jälkeen olevan semmoinen meille sopiva juttu! Molemmilla kahdella treenikerralla Kulo on ensin valunut, mutta on saanut jonkinlaisia oivalluksia, koska kummallakin kerralla se on tullut tasaista laukkaa ollen koko ajan valmis pysähtymään. Ei niin että ennakoisi stoppia, vaan niin että sillä on ajatus mukana. Olen pysäytellyt sitä eri kohtiin (voisinkin ensi kerralla tehdä niinkin, että laittaisin kolme kartiota parin-kolmen metrin välein, ja vaihtelisin minkä kohdalle Kulon pysäyttäisin, samalla saisin itse harjoitusta ajoittamisesta). Alkuun Kulo ennakoi stoppia tulemalla selvästi hitaampaa laukkaa tai jopa ravia, mutta tällöin otin sen vain sivulleni, ja sitten kevyesti härnäsin sitä lelun kanssa jota se ei tällaisella suorituksella ansainnut. Sen sijaan että Kulo tästä ahdistuisi, se sisuuntuu ja saattaa alkaa haukahdellakin. Seuraavalla kerralla se usein yrittää entistä kovemmin ja usein osuu oikeaan ja pääsen palkkaamaan sen.

Kaukojen vinouteen on auttanut se, että olen käynyt joka vaihdon jälkeen palkkaamassa ruoalla siltä puolelta, jota kohti haluan ohjata.

Noudossa ollaan harjoiteltu paluuasennon suoruutta, heittää takamuksensa liikaa mun taakse, ja tätä treenatessa paluuvauhti on tippunut joten myös siitä on pidetty kriteeriä yllä. Olen myös huomauttanut kapulan pureskelusta, ja se on vähän vähentynyt. Kapulan nosto on edelleen aika sähläämistä välillä ja se on edelleen työn alla.

Kiva on treenata Kulon kanssa, se on aina niin innokkaana ja väsymättömänä! :) Taonkin kanssa olisi ihana päästä treenimään, kunhan vaan vauva-arki alkaa vähän asettua, etenkin yöt. :)


maanantai 18. elokuuta 2014

Erilaista arkea

Niin siinä kävi, että mun kasvaneen mahan arvoituksen syyksi paljastui kaksi viikkoa sitten suloinen tyttövauva. :) Nyt ollaan opeteltu vauvan hoitoa ja koko perhe on tutustunut uuteen tulokkaaseen. Koirat olivat aluksi vähän pois tolaltaan kun vauva itki, mutta äkkiä nekin alkavat tottua. 1-3 kuonoa on melkein joka jutussa mukana ja saavat ollakin, luontevana osana vauvan elämää heti alusta alkaen.






Koirien kanssa olen käynyt kivun sallimissa rajoissa lenkillä heti kolmannesta päivästä lähtien. Perjantaina käytiin Kulon ja lauantaina Taon ja Kulon kanssa treenaamassa vähän tokoa, molemmat olivat niin intoa täynnä mutta kuitenkin keskittyneitä. Kulon kanssa tehtiin lauantaina jo vähän korjaussarjaakin (kaukojen asennonvaihtojen suoruutta, noutokapulan nostoa, seuruun paikkaa joka on taas levähtänyt liian eteen kun maha nyt hävisikin). Sittemmin vauva on ollut niin itkuinen, että on täytynyt itsekin lepäillä silloin kun toinen nukkuu. Manduca on muuten ihana kantoreppu, siinä pikkuinen kulkee sydäntä vasten ja pääsee metsään koirien kanssa! :)

Sain viikolla ilouutisen: pääsimme Kulon kanssa Tamskin tokon 1-valkkuryhmään, olen niin innoissani!! :) Treenit jatkuu ahkerasti!

torstai 31. heinäkuuta 2014

Tao kotiapulainen

Jokaisella raskaana olevalla naisella tai pienten lasten äidillä tulisi olla oma bordersgollie, kodin verraton apu! :D


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kesäkuvia

Helteet ovat hemmotelleet tai piinanneet, kuinka sen nyt ottaa. Olo on niin niin ihanan vetelä. Koirat ovat saaneet juosta maalla ja ovat uineet, uineet ja vielä kerran uineet. Mä olen ollut niin laiska treenaamisen suhteen. Monta kertaa on pitänyt ruveta treenaamaan, mutta en ole sitten saanut aikaiseksi. Maanantaina olin tavoitteellisten tokoissa ja voi kuinka kivaa tokoa kyllä on treenata, kolme tuntia vierähti vaikka meitä oli vain kolme paikalla! Kyllä se toko vaan niin mukavata on :) Paljon olisi nyt työtä Kulon kanssa tehtävänä. Pitäisi hioa liikkeiden osa-alueita paremmiksi ja opettaa uusia juttuja. Tarttis joka päivä tehdä jotain pientä mutta kun ei tee, niin ei asiatkaan etene. Mutta nyt me otetaan lomailun kannalta ja sitten, kun mun mahani vähän pienenee, niin on taas mukavampi tehdä juttuja molempien Wallisten kanssa.

Tässä lomatunnelmia meidän heinäkuulta:

Kissafanit ry:n vuosikokous avattiin perinteisesti katin tuijottelulla
Heinäkuun alussa oli näin muikeat ilmeet

Illalla oli ihana nauttia auringonlaskusta ja järvestä 

Harjasin karvanlähtöiset bc:t furminaattorilla, mikä saalis!

Kulo oppi hyppäämään laiturilta veteen käskystä. Se tekee loikan todella pehmeästi ja sulavasti! Kulon uimataidot ja -rohkeus ovat lisääntyneet ihan hurjasti!

Bensonkin on innostunut menemään veteen muiden perässä, ilman että täytyy heittää veteen keppiä tms

Tao pääsi rantasaunaan, yleensä siellä on meidän kanssa viihtynyt Benson

Sisko on niin ihana!

Kulo pieni paimentyttö, veikkaa on kiva kytätä

Siellä ne uivat, menisköhän sitä itsekin?

Komia poika

Ei tätä nyt ihan kaunottareksi voi sanoa? Vai voiko? Mulle maailman kaunein bc-tyttö <3

Piha on tarvinnut paljon kastelua, vielä kun sitä vettä päätyisi kasveille asti...

Aamusta tarkenee mennä metsään. Tao hoitaa itseään mutakylvyin


Tao ottaa iisisti kun pysähdyn, Kulo kantaa koko ajan keppiä ja pyytää töitä

Kulo ei meinannut sitten millään...
...osua...

...petiin
Sitten kävi näin.
Parempi vaan keskittyä siihen tähtäämiseen!