Kasvattajapäivillä

Meitä Jallislaisia alkaa olla jo niin monta, että kasvattajapäivät kasvaa, onpa kivaa!

Tanja oli varannut mökin Kiikalasta. Sinne majoittui osa porukasta, mukaanlukien minä Ennin, Taon ja Kulon kanssa. Mökillä aloitettiin tottakai ruokailulla, onhan se tärkein juttu. :-D Tao ja Kulo hömpöttivät mukana, tunkivat ihmisten syliin ja naamalle, ja Tao paheksui pentuja. Siitä on nyt 2,5 vuoden kypsässä iässä tullut aikamoinen tosikko pentuja kohtaan. Murahtelee niille, mutta ei voi silti mennä pois vaan pakko on olla mukana kaikessa. Välillä käänsi naaman toiseen suuntaan ja yritti sietää. Hauska seurata kuinka Taon ilmeet muuttuivat nauravasta (kun joku rapsutti sitä) inhotukseen (kun joku ällöpentu tassutteli hänen lähelleen).

Lauantai-ilta vietettiin Salo cityssa, Salon koirahallissa. Johanna liikkuroi Kulolle ja mulle yhtä sun toista, ja näin yleisesti ottaen todettakoon, että homma oli Kulon mielestä vähän liian kivaa. Lähtökohtaisesti, jos koira ääntelee jo kentälle tultaessa, niin silloin mulla pitäis hälytyskellot soida :D Ohjatussa olisi jättänyt merkin kokonaan välistä, teki merkiltä nopeat pyörähdykset ajautuen keskikapulalle, tunnarissa juoksi kapuloille niin lujaa että yksi kapula lensi 5m päähän ja toi sata väärää, kaukoissa liikkui vaihdoissa sinne sun tänne, ruudussa ampaisi aluksi suuntaan x jne jne... Pienellä äänellä höystettynä. Eli treeniä tarvitaan vielä kovasti, jotta siellä pienessä mustavalkoisessa päässä pysyisi ajatus tekemisestä myös silloin, kun jalat veisivät lujempaa. Hauska likka! :)

Tao teki tokoa, ja semmoista hömpöttelytokoa: lähetys merkille, kaukoja, hyppy vasemmalle, stop, peruutusta, pyörähtelyä, aa, ruutu, kaukoja jne... Näissä se tekee kivasti, etenkään jos kaukoja ei tehdä liian montaa vaihtoa. Aksaakin pääsi hän tekemään mun ja lainaohjaaja Tanja P:n kanssa. Tao ihastui Tanjaan niin paljon, että kantoi hänelle seuraavana aamuna suussaan karkkipaperin. Tosin tahtoi sen heti takaisin. Ja antoi heti takaisin. Ja tahtoi heti takaisin. Ja antoi heti takaisin. Ja tahtoi... :-D

Sunnuntaina mentiin paimeneen. Kobukat, vähän reilu 4kk, ihastuttivat rohkeudellaan. Eivät wallikset kyllä näin rohkeita mun muistaakseni olleet ekaa kertaa lampailla.

Kulon kanssa mentiin hihnassa pyöröaitaukseen. Sisään käveli keskittynyt koira matalassa asennossa lampaita katsoen. Tytteli alkaa vihdoista viimein tajuta, mistä tässä on kyse :) Tai no ei ehkä ihan vielä, ei sillä vielä ole oikein ymmärrystä tasapainon hakemisesta, pari kertaa tosin tajusi lähteä hakemaan sitä. Mutta kyllä se pieni paimenkoira alkaa sieltä löytyä ja tuntuu että Kulo tekee mun kanssani. Muuten touhu oli aikamoista sählinkiä, mitä ei helpottanut yhtään se, että mä oon niin pihalla. Siis myös kuvainnollisesti. Kulo pieni tokokoira ei myöskään Taon lailla pysty asiayhteydestä päättelemään kuinka reagoida käskysanoihin, vaan esimerkiksi tule-käskyllä hän kiersi äkkiä lampaat ja juoksi luokseni, sen sijaan että olisi tullut niiden takana tuoden ne samalla mulle. Montaakaan äkkisyöksyä ei enää tullut kohti lampaita vaan Kulo uskalsi kävellä rauhallisesti kohti niitä, ei mennyt Tanjan viime kerralla tekemä treeni hukkaan. :)

 Taon kanssa mentiin isolle pellolle, mutta joutui sekin reppana liinaan. Ollaan oltu sen kanssa vaan mukavuusalueella ja tehty peruskuljetusta, mun kävellessä siksakkia ja Taon pitäessä lampaita mulle. Nyt lähdettiin harjoittelemaan poispäinajoa, jota pitäisi tehdä kovasti, koska Taolla on flänkille lähtö niin vahvana. Lari tuli auttamaan meitä; Piu piti lampaita kauempana aidasta ja Lari antoi mulle ohjeita. Ehkä sieltä jotain ymmärrystä alkoi  tulla, koska saatiin hyviä pätkiä joissa Tao kulki suoraan lampaiden perässä. Jos lampaat lähtevät kulkemaan yhtään lujempaa, Taolle tulee kova halu juosta niiden eteen ja pysäyttää ne, sen sijaan että se ymmärtäisi hidastaa omaa kulkuaan ja antaa lampaille tilaa. Alla olevassa kuvassa Tao menee aika rauhallisen näköisenä, kamera ei ole tainnut osua lopun menoon jossa Tao veti matalana kaikin voimin eteenpäin kohti lampaita. Tao on muuten ihan hirmurohkea lampaiden kanssa: esim. kun käskin sen maahan, niin se makoili tyynenä lampaita tarkkaavaisesti tuijottaen, vaikka nämä tulivat yhtenä porukkana kohti sitä. Ei sillä ollut ajatustakaan tehdä syöksähdystä tai lähteä pois. Ja lampaat kyllä väistivät tällaista koiraa, vaikkei se mitään meuhkannutkaan.

Äiti-Jallis on vaan niin maailman upein timantti!