keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Toko on niin kivaa :)

Maanantaina mentiin muutaman viikon kesälomatauon jälkeen tavoitteellisesti treenaavien tokoon. Tao oli niin onnellinen nähdessään tuttuja ihmisiä, etenkin Elina sai kunnon rutistuksen!

Tao löysi puupalikan

Me tehtiin:
- luoksetulon vauhtia: alku liikkuroituna, palkka yhtäkkiä poispäin kävellessä ja toisella kertaa kävelin 20m päähän, käännyin, odotin hetken ja sitten palkka. Palkkana vetoleluun syöksyminen. Vauhti hyvä.
- noudon iskuja: pidin Taoa pannasta kiinni, heitin kapulan muutaman metrin päähän, ohjasin sen kapulalle loivalla kaarteella. Iski innokkaasti kapulaan kiinni hyvällä tekniikalla (u:n mallinen kierto jossa vauhti ei stopannut), vauhtipalautus ja kapulan vaihto lennosta vetoleluun.
- noudon vauhti mennen tullen: alku liikkuroituna, heitin kapulan, appari heitti sitä vielä kauemmas, vapautin käskyllä kapulalle ja heti kun oli iskenyt kiinni kapulaan niin lähdin vetolelu kädessä juoksemaan poispäin innostaen Taoa tulemaan vauhdilla takaisin, tavoitteena sisäänajaa sille kova kiire kapulan napattuaan tulla heti takaisin mun luo. Toi alun liikkurointi ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen menovauhdin kasvattamiseen.. Hyvä sitäkin toisinaan tehdä kuitenkin eikä vauhti ihan hirveästi kärsinyt.
- Kaukojen aloitukset: liikkuroituna jättö, ensimmäinen vaihto maasta istumaan ja siitä vauhtipalkka yli taakse. Tavoitteena, että odottaisi jännittyneenä ja patoen ja singahtaisi maasta istumaan hypäyttäen molemmat etujalat tasajalkaa. Tao hiemankaan paineistuessaan ei välttämättä kykene nousemaan maasta istumaan, joten tätä vahvistetaan nyt kovasti.
- Nopeat maahanmenot: Tavoitteena että käskyn saatuaan tipahtaisi maahan niiltä sijoiltaan. Villitsin Taoa (se innostuu ihan hirveästi, kun kiljahtelen sille samanlaisia kimeitä haukahduksia mitä se itse innostuessaan päästää) ja siitä kimakalla äänellä mah!-käsky ja välillä vielä vein Taon namilla nopsaan alas. Tuntuu että se toimii hyvin, että olen muuttanut nopean maahanmenon käskysanan korkealle äänenkorkeudelle, jossa nopea maahanmeno olisi kiva leikki.
- Ruutu: lelu valmiina ruudussa. Sain ruutuun-juoksuvauhtia hyvin lisää, kun lähetin Taon kiertämään puuta ja siitä ruutuun. Meni vauhdilla. Viimeisellä kerralla tarjosi oma-aloitteisesti maahanmenoa ruudussa, en tiä oisko Pieksämäellä isojen koirien menoa katsellessa opiskellut. ;) Tämä ei kuitenkaan vielä tavoite, ruudun paikka pitäisi saada varmemmaksi ennen sitä. Myös ekalla kerralla laitoin lähetyskohdan merkiksi kosketusalustan, jonka Tao ystävällisesti nappasi suuhunsa ja vei ruutuun. Sitä ollaan kyllä sielläkin paljon pidetty. Tarkkana täytyy olla, että kuinka taakse ruutuun Taon haluan, jättikollien takajalat kun helposti valuvat yli ruudun.
- seuruu: tavoitteena ettei painaisi poskea reiteni etuosaa vasten, vaan että pää olisi ryhdikkäänä ja suorana. Houkuttelin sitä namilla, ja kun pää oli oikeassa asennossa, appari naksautti.

Paljonhan tässä näyttäisi olevan liikkeitä, mutta tein harjoitukset kolmessa osassa ja jokaista suoritusta vain muutaman toiston. Tempo oli nopea, välissä vauhdikasta leikkiä, ja lopetin ennenkuin Tao väsähti. Oli tosi kivaa! Tao odotteli innokkaana vuoroaan ja tanssi takajaloillaan kun hain sen tekemään. Oli tosi kivaa miettiä taas porukalla, että mitä tekee ja miksi. Treenien jälkeen oli niin virkeä ja iloinen olo. Miten olen koskaan voinut pitää tokoa tylsänä? Se ajattelu vallitsi kyllä silloin, kun tokokärpänen ei vielä ollut purrut, ja etenkin kun en ollut vielä tajunnut kuinka hauska laji toko oikeasti on ja kuinka hauskaa sen pitää olla. Onneksi Mäkelän Maria aikoinaan johdatti mut tämän oivalluksen pariin. :)

Meidän ihanat lenkkimaastot

 Ostin 85-senttisen jumppapallon, jonka päällä Tao on saanut harjoitella tasapainottelua. Reppana menee pallon päälle kovalla innolla, mutta kyllä sillä on täysi työ pysyä sen päällä. Ollaan nyt ekat päivät työstetty vain ylipäätään seisomista pallon päällä. Seuraava askel olisi lähteä kevyesti selästä painamalla pienesti "pomputtamaan" sitä pallolla ja valjaista kiinni pitäen heijaamaan sitä eteen ja taakse. Tao keksi, että tämän pallon kanssa voisi hyvin harjoitella kaukokäskyjä. Tuen pallon puusohvan ja jalan väliin. Tao laittoi omatoimisesti takajalat puusohvalle ja etutassut pallolle, ja rupesi killittämään mua odottavasti. Sanoin kokeeksi jonkun kaukokäskyn, ja Tao teki heti innokkaasti vaihdon. Näitäkin ollaan sitten tehty. Tässä pysyy takajalat paikoillaan kuin liimattuna, ja maasta istumaan Tao pompsahtaa oikein vauhdilla. Kokeilin lenkillä seiso-maa-vaihtoja, etäisyyttä oli 23m, teki vaihdot hieman hitaasti ja takajalkoja vähän siirtyen, mutta ei ollut aiettakaan tulla mua kohti.

Villakoiralle olen piilottanut nameja, ollaan jumpattu ja tehty pieniä temppuja. Eilen ajelin sen koneella klaniksi ja taas kerran muistin, miksi meille ei enää tule villakoiraa, niin ihana otus kuin se muuten onkin. Me ei kumpikaan tykätä yhtään trimmaamisesta, ei siitä sen enempää. Onneksi nyt menee taas kuukauden verran ettei tarvii tehdä tuolle turkille mitään. Benson on ollut jotenkin kovin onnellisen oloinen. Se pitää selkäänsä köyryssä ja keventää oikeaa takajalkaansa ja heittää sitä ravatessa oudosti ulkokautta, mutta sen lihakset ovat pehmeät ja se antaa mun tunnustella ja hieroa niitä luottavaisena ja vaikuttaa ettei sitä sattuisi. Se on kyllä semmoinen pieni rakas puudeli. <3

Pikku puutarhuri

Pikku kalastaja


lauantai 27. heinäkuuta 2013

Kesätunnelmissa


Ystävykset ripirinnan

Tao on Bensonin mielestä niin ihana!

Lisää kuvateksti


... siis niin todella ihana!


Sama koira ei voi kastaa kuononpäätään juodessaan vettä kupista. Voi mennä vettä nenään, nähkääs.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Kesää vietellen

Hiljaiseloa on ollut treenirintamalla, lomaa vietetty, ystäviä nähty, paranneltu tassunpohjia (kunnossa ovat nyt! :):):) ) ja omaa selkää (joka ei oo vielä kunnossa, mutta parempaan päin...) ja nautittu rennosta yhdessäolosta.

Ollaan käyty pitkillä metsälenkeillä, uitu, leikitty puutarhaletkun ja sadettajan kanssa (joka bc-omistajan unelma - laita sadettaja päälle ja koirasi liikuttaa itse itsensä!). Benson oli Piiran mukaan saanut kovasti selkälihaksia lisää, kiitos metsälenkkeilyn. Puudeliparka on semmoinen tällääjä, ei ole viikkoa ettei se juokse jotain päin, kolauta koipeaan, kaadu, putoa tai jotain muuta vastaavaa. Ittellä huoli sydämessä, että miten saan sen mitenkään pidettyä ehjänä vielä useita vuosia. Ollaan taas reipastuttu jumppaamisessa, pidetty BOT-loimea ja olen hieronut Bensonin selkälihaksia, mistä se tuntuu nauttivan ihan suuresti ja tekee hienoja vastavenytyksiä. Piira-käyntejä tihennetään 4kk välein tapahtuviksi, koska osteopatian vaikutus on aina niin selvä! Benson on kesälomalla saanut olla sylissä ja huomion keskipisteenä.

Meidän metsälenkkeilyn paratiisiin luikerteli käärme - kirjaimellisesti. Siinä se suon reunalla sähisi harmistuneena kun iso poppoo marssi vierestä ohi. Kuulin suhinan ja palasin katsomaan - kärmes veti itsensä pieneen liikkumattomaan kasaan, annoin toisen jatkaa kesäpäivän viettoaan rauhassa. Tiedän että meidän lenkkimaastot on oikein tyypillisiä käärmepaikkoja, mutta se että käärmeen näki, istutti huolen vähän eri lailla. Toivotaan että saadaan jatkaa lenkkeilyä ilman tämän läheisempää kontaktia näihin luikertelijoihin.

Taon kanssa ollaan treenattu tosi vähän, juuri sellaisella tavalla miten olis pitänyt treenata jo aikaa sitten! Tuntuu että nyt on löytynyt se rentous yhdessä tekemiseen ja opettelen olemaan ottamatta paineita siitä, mitä meidän pitäis osata ja millaisia meidän pitäis olla. Muutaman kerran viikossa ollaan tehty lyhyt 20min treeni, jossa on vauhtia ja iloa ja joka loppuu Taon mielestä kesken. Ollaan tehty vauhtiluoksetuloja Katin ohjeilla, seuruussa olen naksutellut kun Tao on korjannut pään asennon suoraan ylös, maahanmenoja ollaan yritetty tehdä (mutta mä en kerta kaikkiaan osaa opettaa näitä nopeita maahanmenoja Taolle!) ja noudossa ollaan treenattu nopeaa iskua kapulaan kiinni pienen kierron kautta ja vauhdikasta palautusta mua kohden. Loppuasentoa ei olla noutokapulan kanssa tehty, mutta Tao tuntuu syttyneen esineiden mulle tuomiseen ja keksii yhtä sun toista (esim. kurkku-vihanneksen löysi hän), minkä voisi mun eteen palauttaa. Tao tekee intopiukeena ja oon saanut oman pipon pidettyä nyt tosi hyvin löysänä. :) Lelutkin kiinnostaa ja motivoi koko ajan paremmin ja kuollut lelukin alkaa olla kova juttu kun mielentila on oikea!



Agilityn saralla ollaan edistytty pujottelussa - sujuu jo melko kivasti ilman verkkoja, joitakin pieniä työtapaturmia lukuunottamatta kun unohtuu joku väli menemättä - pujottelu on tarkkaa puuhaa jossa Taon täytyy vielä keskittyä suu tiukkana viivana että menee oikein. 2x2-menetelmällä ollaan treenattu eri sisääntulokulmia ja hauska on seurata, kuinka nopeasti fiksu koira hoksaa ja oppii.

Lauantaina käytiin lyhyesti Tallilla treenaamassa.
Lämmittelykävelyllä

Kontaktiesteillä ollaan keskitytty erityisesti ylösmenokontakteihin, koska ne tuntuu paljon hankalemmilta kuin alastulot, joille Tao tekee jo kivat 2on2offit. Tein niin, että virittelin puomin toisen vinon osan minipöydän päälle, ja kanisterin maahan tulevan pään molemmin puolin. Muutamalla ekalla kerralla puomin osa oli maassa. Naksautin siitä, että Tao kiivetessään osui etutassulla kontaktialueelle. Kyllä se tuntui tässä koko ajan varmemmin osuvan etujaloilla kontaktille, saas sitten nähdä mitä tapahtuu, kun kontaktiesteen ylösnousuun tulee enemmän kulmaa. Kanisterit molemmin puolin auttoivat hyvin siinä, että pystyin itse heti alusta alkaen ottamaan hyvin sivuetäisyyttä, ja Tao kaartoi ylösnousulle tehden hakien suoran lähestymisen sille, ettei lähde sivusta oikomaan ja lennä vielä joku kaunis päivä vauhdilla alas.




Ohjaustekniikoista kokeilin poispäinkäännöstä pitkästä aikaa, ja tiukan kieltämisen jälkeen Tao tajusi, että tämä ei ole semmoinen ohjausliike, jossa käydään ohjaajaa käteen kiinni ja löyihän sieltä se oivalluskin että käden osoittamaan suuntaan esteelle tässä mennään. Pyhäkoulupoika vireen noustessa osaa olla aikas raju hammastelija!
Tao tuntuu koko ajan rakkaammalta ja rakkaammalta, en tiedä miten näin kivan ja hienon otuksen onnistuinkin Tanjalta saamaan. =) Henkka ja myös Bensonkin tuntuvat olevan mustavalkoiseen paimeneen ihan lääpällään, Benson matkii Taon maneereita ja pihalla juoksee Taon perässä. Tao on niin suuri ja itsevarma, pienen villakoiran idoli. Ihana on seurata kuinka koirakaverit ovat niin hyvää pataa keskenään.

Pimu ja Tao

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Katin koulutuksessa

Meillä oli eilen ensimmäinen tokoringin koulutus, jonka piti Kati S. Pidin kovasti Katin tyylistä kouluttaa, koska hän oli niin kannustava, löysi kaikille toimivia ratkaisuehdotuksia ja perusteli miksi koira käyttäytyy niinkuin tekee ja mihin harjoitus perustuu.

Meillä oli Taon kanssa harjoittelun kohteena maahanmenot nopeaksi, luoksetulo nopeammaksi ja seuraaminen. Kati kehotti opettamaan maahanmenon kokonaan uusiksi (nyt Tao laskeutuu alas hitaalla hissitekniikalla), ja liittämään liikkeeseen uuden sanan. Vuorossa on siis pentutreeniä. Alkuun lelun kanssa nostatan Taoa, sitten namiavusteisesti vien sen nopeasti maahan ja sanon käskyn samalla. Saatiin onnistumisia. Tärkeää olisi vahvistaa Taolla ajatusta liikkeestä maahanmenosta eteenpäin suuntautuvana toimintana, kun se nyt ajattelee liikaa taaksepäin. Pitäisi poimia eteenpäin suuntautuvat liikkeet ja tukea eteenpäin ajattelua heittämällä jes-merkin jälkeen nami eteenpäin. Nopean maahanmenon sisäänajaminen vaatii satoja onnistuneita toistoja eli luvassa on paljon työtä.

Myös luoksetulon vauhdin lisäämiseen Katilla oli huippuhyviä ajatuksia! Yksi oli sellainen, että käveltyäni matkan päähän, odotan sekunnin-pari ja annan sitten käskyn. Tao jo aika kivasti virittyy odottaessa. On tärkeää tarkkailla sen virittymistä ja ajoittaa luoksetulokäsky sopivaan kohtaan. Virittymistä lisätään palkkaamalla vauhtipalkalla vaihtelevissa kohdin; milloin jo poispäin kävellessäni huudan jes - ja lelu tulee esiin, milloin käveltyäni matkan päähän odotan hetken, huudahdan jes ja lelu tulee esiin, ja milloin lelu tulee esiin Taon tultua vaihtelevan mittaisen matkan kohti mua. Ei varmaan tarvinne edes sanoa, että myös näitä vauhtiluoksetuloja täytyy treenata paljon.

Seuruussa Taon kaulaa ja päätä pitäisi saada mun jalkaa vasten kiertymisen sijaan suoraan ylöspäin ja paikkaa hieman taaksepäin. Tao ei nyt paina, mutta se että sen pää kiertyy mun jalkaa vasten, antaa mielikuvan siitä kuin se seuraisi liian tiiviisti, mistä jotkut tuomarit voivat sakottaa. Namiavusteista seuruutreeniä siis, ja nami tulisi antaa housun sivusauman takaa, ei missään nimessä edempää. Kati kertoo yhä vieläkin treenaavansa toisinaan Inton kanssa seuruuta namiavusteisesti, vahvistaen oikeaa paikkaa. Tottahan se varmasti on, että myös seuruu on liike, jota täytyy aina treenata ja pitää huolta, että siinä asento ja mielentila pysyy oikeana.

Kati vastaili koulutustilaisuuden lopussa kysymyksiin ja antoi hyviä ajattelemisen aiheita. Hän piti keskeisenä treenatessa, että pitää luoda itselle vahva mielikuva siitä, millaiselta koiran ideaalisuoritus näyttää omasta mielestä. Ja nimenomaan omasta, koska millään ei voi miellyttää kaikkia tokotuomareita, tokotuomarointi kun on inhimillistä toimintaa, johon vaikuttavat tuomareiden mieltymykset. Niinpä, jos itseä miellyttää korkeavireisempi seuraaminen, sitten treenaa sellaista seuraamista ja on valmis elämään sen tosiasian kanssa, että jotkut tokotuomarit sakottavat siitä. Olen niiiin samaa mieltä tässä asiassa mm. sen vuoksi, että itseä vartenhan tässä lopulta treenataan ja tämä on harrastusta omaksi iloksi. Bensonin kanssa treenatessani kuvittelin treenien alussa mielessäni, että olemme arvokisoissa (joihin Bensonilla ei ole edes osallistumisoikeutta, mutta se ei ollut olennaista), ja aurinkoisena päivänä nurmialustalla teemme kulloisenkin harjoituksen kohteena olevan liikkeen niin mahtavan täydellisesti, että yleisö huokailee ihastuksesta. Tämän jälkeen mietin, mitkä tekijät saivat suorituksen olemaan niin hyvä, ja tämän jälkeen oli helppo miettiä treenattavana olevan asian kriteeri. Suosittelen mielikuvaharjoittelua muillekin. ;) Taon kanssa se ei vielä ole niin helppoa, koska suorituksemme ovat vielä niin kaukana siitä mitä pidän ideaalina että vain ahdistun tokokeisiin liittyvistä mielikuvista. Enemmänkin Taon kanssa treeni pitää ajatella leikkinä.

Ideaalisuorituksen miettimiseen liittyy kriteerin miettiminen. Kriteeriin liittyen Kati korosti sitä, että siitä kannattaa pitää kiinni. Esimerkiksi luoksetulon stoppi on koiralle huomattavasti helpompaa tehdä esimerkiksi sipsuttaen tai ottaen pari askelta ennen pysähtymistä, kuin vetämällä lujasta vauhdista liinat kiinni. Jälkimmäinen vaihtoehto on näyttävämpi eikä koira valu siinä. Koska se vaatii koiralta fyysisesti enemmän, se mielellään päästäisi itsensä helpommalla, ja jos ohjaaja menee vielä palkkaamaan nämä valuvat, huonommat stopit, koira fiksuna otuksena vaihtaa pysähtymistyylin itselleen helpompaan.

Tähän liittyen Kati korosti, että liikettä opetettaessa opetetaan koiralle oikeanlainen liikkeen suoritustyyli lihasmuistiin. Tämä oikea suoritustapa opetetaan käyttäen niin paljon apuja, että se saadaan aikaiseksi. Tästä esimerkkinä tuo luoksetulon stoppi, tai nopea maahanmeno.

Tao oli tosi rauhallinen treeneissä. Seurasin kateellisena säpäköitä koiria, joiden omistajat tuskailivat koirien ylivireen kanssa. Meillä ei kyllä ylivire ole ongelma. Kati oli tässäkin ihanan kannustava, sanoi että älä stressaa vauhdista, sitä kyllä tulee Taon saadessa ikää ja etenkin kokemusta. Kaikki lupaavat että virettä tulee ajan myötä, pitäisköhän mun pikkuhiljaa alkaa uskoa siihen? Tao kyllä varmaan vähän jännitti treeneissä, musta on alkanut tuntua että vaikka se päällisin puolin näyttäisi olevan hyvin sinut paikassa kuin paikassa, niin se ei vuoroaan odotellessa pysty täysin rentoutumaan ja suorittaessaan on rauhallinen, eli reagoi varmaan niin. Joku toinen koira reagoisi keskittymisen laskemisella tai sähläämisellä, Tao näin. Eilistreenien jälkeen kotipihassa Tao oli ihan hurjana, haukkua louskutti, hyppi mua vasten, oli paljon säpäkämpi kuin treeneissä. Tuntuu lohdulliselta nähdä, että siitä löytyy luonnetta ja vauhtia, vaikka sitten kotinurkissa. Mä teetän pian itselleni paidan: "Kyllä se kotona menee".  Onhan Tao sillä tavalla rauhallinen koira, ettei se turhia hötky ja kotona ottaa tosi iisisti. Tao ei juurikaan sählää, ehkä se on katsonut että Benson sählää niin paljon ettei sen tarvitse.

Kati korosti myös sitä tärkeää asiaa, että pitää työstää ajatukset ja tavoitteet omassa päässä sellaiseksi, että on aidosti tyytyväinen koiraan, vaikkei se tekisikään sellaista suoritusta kuin millaisesta itse unelmoi. Tämä ajatus toimii esimerkiksi koiran suoritusnopeuteen liittyen. Olen huomannut, että Tao on ihan superherkkä mun mielentiloille, ja jos se kokee etten ole siihen tyytyväinen, se ahdistuu. Tiistaina tein metsäjälkitreenin, jossa en ollut tyytyväinen omaan toimintaani. Jäljeltä palatessamme kehuin Taoa, mutta harmittelin mielessäni omaa toimintaani ja mietin, kuinka voisin seuraavassa treenissä toimia paremmin. Tao vaistosi tyytymättömyyteni. Olimme ystäviemme mökillä. Tao meni kaverini auton takakonttiin nukkumaan, ja kun menin katsomaan sitä, se oli ihan luimussa ja anteeksipyytävän näköisenä. Myös illan se vietti omissa oloissaan ja arasteli tulla luokseni. Tuntui että vasta seuraavana aamuna se pääsi yli tästä "epäonnistumisestaan". Opin, että jatkossa keskityn suorituksen jälkeen palkkaamaan Taon iloisesti ja hyvin, ja vasta myöhemmin, selvästi suorituksen jälkeen ja mielellään niin ettei Tao ole vierelläni, käyn läpi treenin.

Keskiviikkona tein uuden jälkitreenin, johon olin todella tyytyväinen. Tein jäljen helpommalle metsänpohjalle (mulla on jälkeä tehdessäni ongelmana, että ajaudun koiralle hankaliin paikkoihin, ja yritän nyt tietoisesti keskittyä tarkkailemaan ympäröivää maastoa miettien jäljelle järkevää suuntaa) ja laitoin sille seitsemän keppiä. Tiistain treeneissä olin hidastanut Taoa liinasta, kun se meinasi kävellä kepin yli, mutta en halua opettaa sitä ajattelemaan että minä tietäisin jäljestä ja keppien sijainnista enemmän kuin se, vaan että se oppisi löytämään kepit ilman minkäänlaista vihjettä multa, omatoimisesti, ja että se oppisi ratkaisemaan jäljellä esiintulevat ongelmat omatoimisesti. Olen tosi aloittelija jäljestämisessä enkä tiedä olenko oikeassa, mutta uskon että koirat oppivat luontaisesti jäljestämään, kun niille annetaan harjoittelumahdollisuuksia ja palkitaan onnistuneista valinnoista, kuten kepin löytämisestä. Niinpä keskiviikon treenissä en mitenkään reagoinut tietässäni kepin lähestyvän (olen laittanut kepin kohdalle puuhun merkin jälkeä tallatessani), vaan niistä marssittiin yli jos Tao ei niitä huomannut, ja jos mitenkään reagoi keppiin saati että toi sen mulle, niin sai superkehut ja ihanaa rasvaista naudan barf-lihaa. Tao löysi 4/7 keppiä täysin omatoimisesti. Ruoan syötyään se oli heti lähdössä jatkamaan jäljestystä. Olin todella tyytyväinen Taoon ja treeneihin ja kehuin sitä vuolaasti ja pidin oikein hyvänä. Tao oli niin onnellinen onnistuttuaan, että se oikein nauroi ja piehtaroi mustikkaisessa rinteessä vierien alas, ja näytti nauttivan tästä täysin rinnoin! Illalla se oli suorastaan lapsellinen kiehnätessään kaikkien kimpussa. Tao on kyllä koira joka opettaa mulle niin paljon!

Olen tullut siihen tulokseen, että hidastan meidän etenemistavoitteita tokossa. Toivon saavani Taon avoimeen luokkaan ensi keväänä, en aiemmin. Me tulemme nyt tulevana syksynä työstämään mielentilaa (toko on hauska leikki) ja vahvistamaan perusliikkeiden pohjia. Mukavampi on sitten joskus jatkaa voittaja- ja toivon mukaan myös evl-luokkaan, kun pohjat on tehty huolella ja voi luottaa siihen, että koira oikeasti osaa ja tekee hyvässä mielentilassa. Vaikka on se varmasti niin, että kun jonkun ongelman saa ratkaistua, niin ilmenee toinen, valmista ei tule koskaan. Mutta uskon että hiljaa hyvä tulee, meistä kummastakin Taon kanssa. :)

Oltiin tosiaan mökillä muutama päivä. Tao sai parannella tassujaan. Yritin pitää sillä tassusiteitä, mutta se oli ihan mahdotonta. Tassusidettä pitää vielä yhden treenin ajan, mutta että tuntitolkulla, ei tule mitään. Onneksi Taoa pystyi liikuttamaan uittamalla. Hömpöteltiin ja treenattiin laiturilta ja veneestä veteen hyppäämistä ja veneeseen kiipeämistä. Tao oli niin innoissaan. Koulutusmenetelmäni oli varsin vanhanaikainen mutta toimi hyvin: heitin Taon kahdesti laiturilta veteen, sen jälkeen se meni sinne itse ihan innoissaan. Tällaiselta Taon meno näytti:



Bensonilla on ollut ihanat ajat mökillä. Päivät se oli mun sylissä, jaloissa tai ui tai leikki Taon kanssa tai sai rapsutuksia. Se pääsi meidän kanssa saunaankin ja rankan mökkipäivän väsyttämänä nukahti sielläkin mun syliin. Yöt se nukkui kainalossani. Heräsin keskiviikkoaamuna. Edessäni näkyi ruskea takaraivo. Siinä me kaikki kolme, Henkka mukaanlukien, nukuttiin kuin siskonpedissä, kaikki päät tyynyllä. Benson oli ilmeisesti katsonut että näin kuuluu nukkua. :D

Pikkuinen villakoira osallistui mökkiolympialaisiin



perjantai 5. heinäkuuta 2013

Toipilaat

Heti alkuun, ei mun heinäkuun tokotauko pidä eikä tuu pitämään. Heti ekana aamuna tehtiin vähän askelsiirtymiä ennen aamuruoan antamista, ja se oli siinä.



Illalla mentiin TamSK:n tavoitteellisten tokoon, ajattelin että viedään treenikamuille vaan tarjoiluja ja leikitään vähän ja lähdetään aikaisemmin pois. Ei siitäkään mitään tullut, kun en raaskinut lähteä pois! Alkuun oli kiva jutella sm-kisoista, ja sitten kun alettiin tehdä niin Tao oli niin innokkaana tekemässä että pakkohan se oli tehdä. Tajusin samalla, että vaikka Tao ei lauantaina koomaillut yhtään, niin sen jännittämisen huomasi siitä, ettei se ollut niin vauhdikas ja raju kuin mitä se on treeneissä. Aloitin meidän molemmat setit leikkimällä Taon kanssa. Ruutua tehtiin niin, että ruudussa oli lelu, josta kulki ohut naru Minnalle. Vapautin Taon ruutuun, ja Minna veti lelun liikkeelle. Vauhtia oli kyllä varsin tarpeeksi, vähemmänkin riittää sitten kun pitäisi saada koira pysähtymäänkin. Tehtiin myös noutokapulaan iskuja Lentsun ohjeiden mukaan, koska ongelmana on että Tao juoksee suoraan kapulalle, pysähtyy, ottaa kapulan suuhun ja kääntyy hitaahkosti. Tavoitteena on, että tekisi nopean u-käännöksen poimiessaan kapulan ja lähtisi vauhdilla palauttamaan kapulan mulle. Lähetin Taon koiranpuoleisella kädellä, hieman kaarevaa linjaa kohti kapulaa, sanoin jes kun tarttui kapulaan ja lähdin peruuttamaan lelu kädessä - Tao tuli nopeasti kapula suussa ja tiputti sen iskien leluun kiinni. Tehtiin vain näitä kapulaan iskemisiä muutaman kerran, ja Taolle vahvistui nopeasti u-käännöksen teko. Täytyy pitää tätä nyt ohjelmistossa ja pitää vauhtinoudotkin tauolla hetken aikaa. Vauhtinoutoja tehtiin tätä ennen, hyvää oli se ettei ollut väliä oliko kapula puinen vai metallinen, huonoa juuri tuo hidas tekniikka kapulan nostossa. Tehtiin myös vauhtiluoksetuloja niin, että lähtöasento oli kokeenomainen, ja vaihtelevissa kohdin sanoin jes ja otin lelun esiin. Taon vauhti kasvoi aina selkeästi kun lelu tuli näkyville. Aion käyttää vaihtelevaa tiheyttä, että kuinka nopeasti otan lelun esiin. Olipa kivat maanantaitokot! Saatiin tehdä koko ajan nurtsilla, mikä on Taolle mieleisin pohja.

Bensonin kanssa naksuttelin kaikkien tassujen laittamisesta laatikon sisälle. Aloitettiin helposta vadista, ja pienensin astiaa. Lopuksi kippo oli kooltaan 15x30cm ja hankalaksi teki että laidat olivat 15cm korkeat. Benson keskittyi yritykseen niin että melkein silmät pullistuivat päästä, mutta se ei vain hallinnut tassujaan niin että olisi onnistunut. Lopulta se istahti ja vinkui vähän surkeana. Jätettiin asia hautumaan siltä kertaa.



Tiistaina menin molempien poikien kanssa Tallille. Olen päättänyt ryhdistäytyä treenaamaan Bensoninkin kanssa enemmän. Tehtiin alkuun ruutua. Laitoin narupallon ruudun peräosaan ja päästin Bensonin irti. Se juoksi oppimaansa tapaan ruudun eteen ja käännähti katsomaan mua, mutta huomasi sitten silmäkulmastaan pallon ja kiihdytti ruutuun. Tämän jälkeen kaksi suoritusta niin että juoksi suoraan ruutuun pallolle. Sen jälkeen Tao pääsi tekemään. Se sai nähdä kun vein narupallon ruutuun. Mietin kuinka innokkaasti se juoksee näin kuolleelle lelulle, mutta turhaan. Olemme harjoitelleet sitä yy-kaa-koo-okke! -lähetystä ja Taosta näkee että se patoaa. Niinpä, kun okke-sanan tilalla sanoin ruutu, se ampaisi vauhdilla ruutuun. Näitä pari vielä. Sitten laitoin Bensonille vetolelun ruutuun. Benson juoksi vauhdilla ruutuun, mutta ei mennyt lelun kohdalle vaan ruudun vasempaan takanurkkaan, käännähti ympäri ja jäi seisomaan paikoilleen. Näitä yht. kolme toistoa, ei ollut vahinko vaan teki kaikki samalla lailla. Mahtavaa! Vielä kun siinä sivussa tehtiin Taon kanssa keppejä, jotka se treenien lopuksi pujotteli ensimmäistä kertaa ilman verkkoja, ja suoritti renkaan varmasti, vaikka lähetin sen jääden itse 5m päähän, oli mahtava fiilis treenien jälkeen.

Illalla fiilis sitten vähän lässähti, kun Tao alkoi ontua tassuaan, ja selvisi että sillä oli kuusi viiltohaavaa tassuissaan. Neljä pientä ja sievää, kaksi vähän syvempää ja haavanreunat hieman auki. Tulleet viikonloppuna, koska Varkaudessa ja Pieksämäellä oli niin paljon lasia ja usein huomasin sirpaleet vasta, kun olimme jo niiden kohdalla. Silloin vilkaisin sen tassuja nopsaan mutta katsoin vain ettei mistään vuotanut verta. Kiinnitin viikonloppuna huomiota, että Tao liikkui hieman epäpuhtaasti, mutta ajattelin että se oli vaan niin väsynyt jännittävien ja kuumien päivien johdosta.

Tao joutui keskiviikkona viettämään lepopäivän. Se sai olla meidän kanssa pihalla, kun tätini ja sisko lapsineen tulivat kylään. Naapurin mummo yritti houkutella Taoa omalle pihalleen. Juuri se sama, joka oli mulle oma-aloitteisesti luvannut, että ei hän mun koirille pullaa ihan hirveästi anna. :D Tao heilutti mummulle häntäänsä, ja näki että sen olisi tehnyt mieli mennä mummun tykö. Omalta pihalta ei kuitenkaan saa poistua, tuumi pyhäkoululainen, ja tyytyi vain heiluttamaan häntäänsä. Tätini kysyi, että onko Tao kaikille yhtä herttainen. On se, riippumatta toisen iästä, koosta, sukupuolesta, lajista... Tao rakastaa kaikkia ja olettaa että kaikki rakastavat myös häntä. Sillä on muutenkin niin yltiöpositiivinen elämänasenne, että tuntuu että se opettaa meitä ihmisiäkin. Tao näkee aina lasin puolitäytenä. :)

Tässäkin Tao näkee mahdollisuuden - vaikka Usma ärisee sille äkäisenä, voi se hyvällä liehittelyllä lämmetä :D

Torstaina eli eilen ajeltiin Piiralle Halikkoon. Benson ampaisi toukokuussa päin jotain metsässä. En nähnyt silloin, mikä se olisi voinut olla, koska metsänpohjassa ei ollut mitään ihmeellistä. Ehkä oksa. Vauhtia ei edes voinut olla kauheasti koska se oli juuri lähtenyt liikkeelle, mutta kovan tällin se kuitenkin sai koska kohdasta meni iho rikki ja Benson huusi kuin hyeena. Tosin siinäkään ei ole mitään ihan ihmeellistä, pieni villakoira saattaa joskus huutaa jo siitä jos joku astuu sen tassun viereen, jos se säikähtää että astutaan sen päälle. Benson liikkui episodin jälkeen normaalisti, mutta sille alkoi ilmetä liikkeellelähtöontumista parin askelen verran, sitten liikkuminen oli taas normaalia. Sai siihen pari päivää tulehduskipulääkettä, ja oireilun alettua uudelleen kesäkuun lopussa, soitin eläinlääkärille ja saatiin 10vrk Rimadyl-kuuri, jolla ontuminen on loppunut.

Kuten arvata saattaa, koko pieni villamies oli aivan solmussa kun Piira teki diagnoosinsa. Se oli siirtänyt painon oikealta etujalalta lähes kokonaan vasemmalle etujalalle, seisoi selkäranka banaanina vasemmalle, ja piti lanneselkäänsä köyryssä ja aristi lonkanseutuun koskemista. Etupää oli jumissa, oikean lapaluun edessä (en tiedä mikä on oikea anatominen kuvaus :)) oli selkeä lihaskyhmy ja lanneselkä oli jäykkä. Aina kun me mennään Piiralle, niin puudeli on juuri juossut jotain päin tai tippunut jostain. Se on sen aikainen säätäjä, tunnen oloni auttamattoman hitaaksi kun usein ehdin reagoida vasta kun vahinko on jo tapahtunut. Leena sai Bensonia oiottua, mutta ei se ihan niin vapautuneesti venytellyt kuin toisinaan hoidon jälkeen. Benson meni käsittelyn jälkeen Leenan tykö ja nuoli hänen kasvonsa niin innokkaasti, että ihan kuin se olisi kiittänyt hyvästä hoidosta! Muutenkin Benson oli käsittelyn aikana yllättävän rentona, ei äännellyt kuin hieman marisemalla kipeimpiä kohtia käsiteltäessä ja paikoin makasi silmät kiinni nukahtamaisillaan.

Sen jälkeen Leena vilkaisi pyynnöstäni Taon. Taolla on selkäranka ja lantio suorat, lihaksisto ikään nähden hyvä mutta rintarangassa pientä jäykkyyttä. Eli nyt venyttelyt rutiiniksi aina treenien jälkeen! Ostin 85cm dobo-pallon, sillä ruvetaan myös jumppailemaan.

Illalla ajeltiin Teiskoon, jossa piilotin pihaan omaa tunnaria. Tao etsi ensimmäisellä kerralla sitä useamman loputtomalta kestävän minuutin, kunnes löysi sen. Tuntui hyvältä, ettei se antanut periksi vaikka onkin vielä tosi kokematon! Treenattiin myös sellaista, että hajustin yhden kävyn ja asetin sen kohtaan, jonka ympärillä oli hajustamattomia käpyjä. Päästin molemmat koirat etsimään. Benson oli selkeästi kartalla ja nuuskien löysi juuri sen hajustetun kävyn. Tao ei oikein tajunnut tätä harjoitusta vaan alkuun nosteli minkä tahansa kävyn. Viimeisellä toistolla se meni ja nosti oikean kävyn. En tiedä tajusiko harjoitusta, mutta tähän lopetettiin tältä erää. Koirat tykkäävät tästä aivojumpasta kuin hullu puurosta, treenien jälkeen seurasivat mun perässä silmät loistaen.



Myöhemmin illalla löysin Taosta vielä yhden, kolmannen punkin. Kaksi edellistä olin löytänyt ja poistanut alkuviikosta, mutta jotenkin tämä nyt herneenkokoiseksi paisunut elikko oli jäänyt huomaamatta ja oli ehtinyt olla 4-5 päivää. Puremakohdan ympärys oli tulipunainen ja siinä oli muutaman sentin läpimittainen kova turvonnut patti. Säikähdin ihan hirveästi. Jonkun verran sain lohtua, kun poltin punkin pihalla. Voin kertoa, että punkki palaessaan paisuu vielä lisää ja sille tulee kova kuori. :-D Eipähän muni meidän pihaan. Etsin netistä tietoa punkista ja opin, että punkki verta imiessään tiiviistää sitä, sylkien veren sisältämää nestettä (kera erilaisten mahdollisten bakteerien ja virusten) takaisin isäntään, samalla mahdollisesti levittäen erilaisia sairauksia. Opin myös eräältä koirien punkkeja käsittelevältä sivustolta, että "Seuraeläimiä ei pitäisi päästää kulkemaan vapaana, vaan niitä pitäisi taluttaa vain alueilla, joista ruoho on leikattu lyhyeksi.". Olen hoitanut Taon ihan väärin mm. antaessani sen kulkea vapaana metsissä - voiko kasvattajaa syyttää siitä ettei hän ollut maininnut mulle tällaisesta tärkeästä asiasta?? :D

Tao on nyt siis toipilas, haavoja tassuissa ja patti kaulassa. Bensonilla on mahanalus syöty, punoittavia kutisevia ja märkiviä kohtia. Sillä on myös outoja kovia pikkuruisia patteja muutama, eivät punoita eivätkä kutia. Kesä on tullut meillekin. Soitin tänään eläinlääkäriin ja sain ohjeeksi paikallishoitaa näitä ja seurata vointia muutaman päivän. Vien eläinlääkäriin, jos tulee yleisoireita, kuten väsymystä tai ruokahaluttomuutta. Tuota ruokahaluttomuutta on vähän hankala arvioida, koska Taon ruokahalut ovat muutenkin aika huonot. Olen siirtänyt sen yhdelle aterialle, koska se ei ole aamuisin nälkäinen. Illalla se tankkaa ison annoksen. Canis-lehdessä oli joskus juttu, että koiraeläimelle olisi luontevampaa syödä kerralla enemmän, että sen ruoansulatusjärjestelmä olisi tarkoitettu tällaiseen. Nyt Tao syö 3dl ProBoosterin viljatonta nappulaa (klik) ja parisataa grammaa naudan lihaista rasvaa. Täytyy seurata pysyykö paino tuolla, vai lisäänkö lihan määrää. Olen myös harkinnut, että ostaisin ihan puhdasta silavaa ja antaisin sitä lisäksi ruoan joukkoon.

Tao kuitenkin on pirteä eikä sillä luut paista, joten olen aika tyytyväinen sen ravitsemukseen. B-vitamiini vielä lisättiin ruokavalioon, sen pitäisi kuulemma auttaa vesihännän ehkäisyssä. Taolla oli sunnuntaina vähän viitteitä siitä, että sille voisi tulla vesihäntä. Piiran mukaan tärkeää olisi kuivata uimisen jälkeen etenkin Taon takapää, etteivät hermot saa kylmää. Hyvä olisi myös pitää uimisen jälkeen hetki kylpytakkia.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kokemuksia meidän ekasta arvokisamatkasta

Osallistuttiin viikonloppuna TamSK:n 2-joukkueen jäseninä Pieksämäellä pidetyn tokon SM-kisojen alokasluokkaan Taon kanssa.

Treeneissä meillä meni luoksetulo pipareiksi pari viikkoa sitten ja olin jo hetken aikaa että voihan helvata, mutta loppuasennon muutoksella ja treenillä saatiin se kuntoon. Tehtiin kokeenomaisia liikkuroituja treenejä vuoropäivin ja vireennosto-hömpötys-treenejä vuoropäivin, ja treenit sujuivat hyvässä mielentilassa ja koira osasi, joten kisoihin lähdettiin hyvillä mielin. Tavoitteeksi olin asettanut mukavan arvokisakokemuksen saamisen, vähintään 160 pistettä eli 1-tuloksen ja sen ettei oltaisi ihan viimeisiä. Kisoihin osallistumisesta oli jo sikäli tosi hyvä fiilis, että Tamsk sponssasi meille superhienot, omilla nimipainatuksilla ja seuran logolla varustetut tekniset t-paidat. Jos mitään muuta ei kisoista jäisi käteen niin ainakin hienot paidat!

Perjantai alkoi aamulla tehdyillä viimeistelytreenillä Loukonlahden kauniissa maisemissa. Taolainen toimi kivasti, joten hyvillä mielin kamat kasaan ja Minnan&Velhon kanssa nokka kohti Varkautta, jossa majoittuiduimme Scandiciin. Taon ensimmäinen hotellikokemus. Koira tassutteli rentona hotelliin ja hissiin ja jäi rauhallisena hotellihuoneeseen odottamaan, kun me käytiin haukkaamassa suolapalaa. Sitten ajelimme Pieksämäelle, jossa pystytimme teltan koirien häkkejä varten. Saatiin kaikki kolme Tamskin telttaa samaan paikkaan, olipa yhteisöllistä! :D Joukkueemme johtaja Liisa oli hoitanut joukkueen ilmoittautumisen ja toi meille numeroliivit. Bongattiin ihanat myyntikojut ja ostettiin liian monta treenilelua (vaikka mäkin olin juuri päättänyt heittää yli puolet meidän treenileluista pois, kaappeja täyttämästä), tavallisia kartioita korkeammat ruutukartiot (ruohikkotreenailua varten) yms. yms. Sen jälkeen käveltiin alue ympäriinsä, leikin Taon kanssa ja tehtiin pieniä seuruupätkiä. Tao oli hurjana leluun ja pomppi mua vasten vapautuneena, sillä tuntui olevan superhauskaa!


Rakas <3
Hyvillä mielin ja väsyneenä yhdeksän jälkeen takaisin Varkauteen hotellille, koirien iltalenkitys, suihku ja unta ei kauan tarvinnutkaan odotella. Hotellihuoneen lämpötila pyöri siinä 30 asteen hujakoilla, haaveilemaani ilmastointia ei ollut mutta onneksi saimme ikkunaa auki pitämällä huonetta himpun verran vilpoisemmaksi.

Aamulla oli hämmästynyt olo, kun heräsin vasta herätyskellon soittoon. Tao oli nukkunut suihkussa, jossa oli viilein ja märin kohta, ja herätyskellon kuultuaan se ampaisi mun kainaloon. Siinä maattiin poski poskea vasten, toinen oli niin liikkis. <3

Koirien aamulenkin ja aamupalan jälkeen suunta Pieksämäelle. Lämpöä oli jo parikymmentä astetta ja pilvetön taivas, joten pahin kauhuskenaarioni, kuuma hellepäivä, oli tuleva tosiasia. Onneksi lähellä koealuetta oli järvi, jossa pääsi uittamaan koiria. Taon turkki on vaan sellainen, ettei sitä saa millään kasteltua ihoa myöten, eikä mustalla koiralla kauan mene kun turkki on jo auringon paahteessa kuivunut.

Meillä oli paikkamakuut ekana kehässä nro 1. Tuomarina Aino Nokelainen. Mentiin metsän laitaan, varjoiseen kohtaan odottelemaan vuorojamme. Taosta huomasi että sitä jännitti, se oli levoton ja jopa vinkui vähän. Mulla oli kuitenkin rento, hyvä fiilis ja ajattelin että se tarttuu varmasti Taoonkin. Se kuunteli levottomana tuomarin arvosanojen huutelua ja katseli ympärillään olevaa ihmis- ja koirapaljoutta. Meidän paikkamakuu oli seitsemännessä ryhmässä, joten kun tuli meidän vuoro, Tao oli jo tullut sinuiksi tilanteen kanssa. Luoksepäästävyydestä saatiin 10p (Tao oli niin onnellinen kun kiva täti tuli luokse, mutta tiesi ettei saa nousta moikkaamaan), paikkamakuusta 10p (meni ekalla käskyllä, piti kuonon visusti maassa - itseasiassa pienessä pensaassa huomasin Taon luo palatessani, nousi ekalla käskyllä) ja kokonaisvaikutus 9p (ilmeisesti tämä tuomari ei ollut antanut kenellekään kymppiä, näin huhu kiersi kisaajien keskuudessa). Näistä meidän vahvoista liikkeistä saatiin hyvä aloitus kisaan.

Sitten seuraavan kehän luo odottamaan. Alokasluokan kehät pyörivät sujuvasti ja nopeasti, suurkiitos tuomarille, liikkurille ja sisääneheittäjälle! Tao tiesi selvästi, että mekin mennään sinne kehään, koska se katseli kehään, vinkui ja yritti kiskoa sinne. Ei ainakaan puuttunut motivaatiota toiselta. :)

Kuumah!!

Toisen kehän tuomari oli Erkki Shemeikka. Ekana liikkeenä oli kytkettynä seuraaminen 8,5p (tuomarin mukaan seuruu oli nättiä, mutta vielä paikoin hieman hapuilevaa. Videolta katsottuna Tao ekalla suoralla hieman poikitti, ja innokkuuttaan myöhemmin hieman keuli), toisena liikkeenä oli liikkeestä seisominen 8,5p (perusasento lopussa oli vino, pyöräytti peppunsa sivulle istumisessa vasemmalle vinoon) ja hyppy 10p (Tao lähtiessä selvästi hieman kummeksui valkoista tokohyppyä, mutta suoritti liikkeen täsmällisesti), kokonaisvaikutus 8p. Erkki oli tiukka ja oikeudenmukainen mutta mukava tuomari. :)




"Pidäthän?"



Sitten äkkiä leikkimään ja odottelemaan kolmatta kehää. Sen verran Taoa jännitti, että makupalat eivät maistuneet. Tukijoukot oli niin superkannustavia, että fiilis oli koko ajan tosi iloinen ja rento. Suurkiitokset hyvästä seurasta!!

Kolmannessa kehässä tuomarina oli Räsäsen Riitta. Aloitettiin vapaalla seuraamisella, 9p. Mulla oli pieni jännitysnäytelmä menossa, kun en meinannut kuulla mitä liikkuri sanoi. Ihan kentän vierestä meni vilkkaasti liikennöity autotie, joka aiheutti kovan taustamelun. Molemmilla puolilla kenttää oli kehät, joissa suoritettiin samaan aikaan. Käännös vasemmalle ajoittui puoliksi onnellakin, mutta hyvä niin. Ilman hihnaa seuraaminen tuntui tosi hyvälle; Tao ei yhtään painanut ja tuntui pitävän nätisti paikkansa eikä sillä ollut aikomustakaan vilkuilla sivulleen. Liikkeestä maahanmenosta 10p (Tao meni heti käskystä maahan, suoraan asentoon.) ja luoksetulo 9p (tuli rennolla asenteella ja kohtuullisen reippaalla laukalla), kokonaisvaikutus 9p.


Luokse!
Meillä oli puoleen päivään mennessä kaikki liikkeet suoritettuina ja hyvillä mielin lähdettiin uittamaan koiria.




En tiennyt meidän kokonaispisteitä enkä sijoitusta, mutta sitten kuulin että ollaan toisena. Olin ihan puulla päähän lyöty. Äkkiä kännykästä katsomaan tulospalvelusta ja totta tosiaan - ei ollut kyse huonosta vitsistä vaan me koreiltiin listan kakkosena 185,67 pisteellä. Oltiin puolisentoista tuntia toisina, kunnes tulospalvelua päivitettiin ;D - ja tipuimme muutaman pykälän sijalle 5. Ihan superhyvä fiilis ja tavoitteet ylitetty moninkertaisesti, ja niin mahtavaa mennä Taolaisen kanssa palkintojen jakoon pönöttämään vitosnumeron taakse. Saatiin hieno treenilelu, johon Tao ihastui välittömästi, ja pokaali, jolla ruvettiin heti harjoittelemaan pitoja ja noudon palautuksia. :D





Illalla Tao treffasi rakkaan tyttöystävänsä Alman. Alma ei paljon Taosta perustanut vaan frisbee oli paljon mielenkiintoisempi, mutta Tao vain huokaili onnellisena ja kieppui Alman ympärillä. Ihastuksen aste nousi tuossa taannoin kummasti, kun Almiksella oli juoksut. Nyt on toisen sydän ihan syrjällään ja nähdessään tumman malin tai sakemannin, Tao jo elättelee toiveita että kyseessä olisi Alma.
Alma <3
Saanko esitellä: kaverukset Älli ja Tälli :-D


Sunnuntaina katseltiin finaali. Niin upeita suorituksia, ja kaikki olivat ihan sydän syrjällään kun 18 bortsun ja 1 kelpien joukkoon oli päässyt lapinporokoira. Pisteet hänen ohjaajalle! Finaalia seuratessa kävi selväksi, että nykyisin ei pelkkä hyvä tekninen tekeminen riitä, vaan pitää olla nopea ja voimakas ja silti teknisesti taitava. Tao ei vielä tee tokossa sellaisella draivilla, kuin haluan, mutta sitä draivia löytyy agilityssa ja esim. uimisessa joten se on olemassa! Nyt heinäkuu vietetään etsien tätä draivia leikkimisen kautta ja vain vauhdikkaita juttuja tehden. Tavoitteena aivopestä Tao ajattelemaan, että toko on supersiisti ja vauhdikas harrastus.


Hyppy...
... ja sukellus!
Meidän kummankin ihailun kohde Ihme :)
Kiitos Tanjalle ja Pirjolle mahtavasta koiruudesta, jonka kanssa oli niin superia mennä isoihin arvokisoihin kaiken häiriön keskelle, joka on niin sopeutuva ja helppo matka- ja treenikaveri ja joka on niin koira- ja ihmissosiaalinen!!! Kiitos Minnalle mahtavasta seurasta ja antoisista keskusteluista, ja kiitos kaikille TamSK:n Tavoitteellisesti treenaavien jäsenille treeniseurasta, liikkuroinnista ja hyvistä huomioista! Ja kun kiitoksen vauhtiin päästiin niin kiitos ihan kaikille jotka meidän kanssa ovat treenanneet tai muuten antaneet treenivinkkejä (erityiskiitos Maijulle!), tuntuu että tämän koiraharrastamisen ehdoton suola on ihanat koiraharrastajakaverit!