sunnuntai 28. lokakuuta 2012

28/10/2012 Lajikirjoa :)

Männä päivinä ollaan puuhattu yhtä sun toista!

Taon kanssa oon tehnyt vauhtinoutoa ja nyt se rupeaa jo hyppimään ilmaan ilosta kun otan noutokapulan esiin, ja varastaa kapulalle. Vielä pitäisi saada lisää vauhtia joka osa-alueeseen: kapulalle juoksemiseen (se on aika nopea), kapulan suuhun ottamiseen ja etenkin siihen, että heti kun kapula on suussa olisi kova kiire takaisin mun luokse. Oon palkannut vetoleikillä, Tao tiputtaa jes-merkkisanasta kapulan eli varsinaista luovutusta ei olla vielä yhtään tehty.

Nyt tuli ohjelmistoon kaukojen seiso-istu-vaihto, jossa täytyy oppia että istumaan peruutetaan. Meillä siis Taon kanssa kaukoissa kriteerinä takajalkojen paikallaan pysyminen. Vaikka kaveri on melkoinen honkkeli, niin ihmeesti se pystyy maahan-seiso-vaihdoissa pitämään ne kinttunsa paikoillaan! Tänään tehtiin myös sellainen treeni tähän väliin, että kun sanon jonkun asennon, siinä ollaan kunnes sanon seuraavan asennon. Meno on turhan villiä välillä, asentojen vaihtotiheys saa ollakin suurehko jotta saadaan paljon toistoja ja liike lihasmuistiin, mutta joku tolkku siinäkin pitää olla ja takajalkojen pysyttävä paikoillaan. Naksuttelin asentojenvaihdoista ja asennoissa pysymisistä, ja jos omatoimisesti vaihtoi asennon niin korjasin takaisin oikeaan asentoon. Taosta näki että se oikein keskittyi ja pohti, ja alkoi nopeasti tajuta mitä siltä odotettiin!

Luoksetuloa ollaan myös tehty. Taon paikallaolosta on tullut melkoisen varma. Esim. tänään jätin sen istumaan ja juoksin 25m päähän, käännyin ja seisoin hetken eleettömänä, ja sitten kutsuin pentua. Olen tyytyväinen siihen, että se heti kutsusta lähtee reippaasti juoksemaan kohti iloisessa mielentilassa ja juoksee suoraan. Tähänkin toivon tulevaisuudessa vielä vauhtia lissää. Olen tässäkin palkannut vetoleikillä.

Perjantaina Procaniksen treeneissä olin kaksi peräkkäistä tuntia, ensin Bensonin, sitten Taon kanssa.
Aluksi treenattiin sivulletuloa häirittynä niin, että vasen käsi oli totutusta poiketen joko tyhjänä sivulla / siinä oli ruokaa tai lelu.
Benson:
- jäi tyytyväisenä istumaan ruoan/lelun alapuolelle puolen metrin päähän jalasta. Piti helpottaa niin, ettei kädessä ollut mitään, ja taputtaa vasenta reittä oikealla kädellä. Hoksasi yhdessä kohtaa ihan selvästi tämän jujun ja rupesi tulemaan jalkaan kiinni, mutta ajatukset oli vahvasti kädessä, katsekontakti huono. Ruoan kanssa vaikeaa ja tarvi paljon apuja, lelun kanssa ei tullut mitään.
Tao:
- paljon viksumpi kuin puudeli ;) Tajusi nopeasti, että pitää tulla jalkaan kiinni sivulle. Haki katsekontaktia. Lelulla kun kokeiltiin, niin tuli vahva epäily että käyttää silmää. Ei varsinaisesti jumittanut, mutta hidastui toisto toistolta lelua käytettäessä. Oon tätä hidastumista huomannut pallon kanssa aikaisemminkin, en tajunnut että on silmän käyttöä. Pysymme siis vetoleikissä ja nameissa.

Seuraava treeni oli liikkeestä jäävät niin, että ne tehtiin kierrättämisen / putkeen menon kautta:
Benson:
- valuu, valuu maahanmenossa kohti. Jää herkästi kyynärpäät ilmaan. On vauhdikas putkeen menijä ja Bensonin saa helposti juoksemaan lujaa luokse. Liikkeestä seis on tosi terävä, maahanmeno ja istuminen huonot, vetelät. Ruokapalkka toimii paremmin kuin pallo, joka saa pienen eläimen suorastaan tärisemään maahanmenossa.
Tao:
- hoputin liikaa putkeen, alkoi kuumua eikä nuorenmiehen pää kestänyt vaan alkoi vuotaa ja haukkua. Ei saa näköjään vielä (jos koskaan?) liikaa nostaa virettä, ei vielä osaa pitää sitä kaikkea innostusta sisällään. Taolla on tosi hienot jäävät: kun annan käskyn niin se tottelee nopeasti; liikkeestä istumisessa se melkein luistaa vielä muutaman sentin pyllyllään. Vireen noustua liikaa liikkeet menivät vähän keskenään sekaisin. Alkaa ennakoida helposti, jolloin luoksetulo-osuudessa hidastaa kovasti. Taon kanssa täytyy tehdä putkea + siivekkeen kierrättämistä/lelulla palkkaamista, jotta saadaan lisää vauhtia luoksetuloon näissä kierrättämis- ym. jutuissa. Tosin täytyy katsella että miten toimitaan ettei ääntelyongelma yleisty, toivottavasti se oli vain kertaluontoinen homma perjantaina...

Eilen oltiin Somerolla Nietosvaaran Päivin opissa. :) Kyseessä oli Tanjan järkkäämä kasvattajatapaaminen, jossa testattiin että syttyykö ipanat lampaille. Paikalla oli 6 pentua, suurin osa olikin jo käynyt syttymässä lampaille. Tao teki ekana, Päivi vei pitkällä liinalla ja opetti pentua. Alkuun vähän jännitti lampaat ja tämä jännitys purkautui lampaille haukkumisena ja valehyökkäyksinä lampaita kohti. Tao lähti herkästi kiertämään lampaita, tosin tämä käytös tuli esille parin metrin päässä lampaista ja saattoi Päivin mukaan johtua siitä, että lampaat on vielä niin jänniä, että sen sijaan että niitä uskallettaisiin lähestyä suoraan, niin ne on mukavampi kiertää ja yrittää sivusta ajaa. Niinpä Päivi keskittyi opettamaan Taolle suoraa ajoa eikä päästänyt sitä kiertämään. Ja oli Taon tukena niin, että se uskalsi lähestyä ihan lampaiden lähelle. Päivi tarvittaessa hätisti lampaita poispäin, Tao ei tätä huomannut vaan luuli itse saaneensa lampaat liikkeelle ja sai näin lisää itseluottamusta. Toinen tärkeä oppi, jota Päivi opetti, oli rauhallinen lähestyminen kohti lampaita. Tao olisi mieluummin juossut vauhdilla ja lujaa. Treeni kesti kymmenen minuuttia, ja sinä aikana näki selvän parantumisen Taon työskentelyssä! Kun tietää mitä tekee, niin osaa opettaa koirillekin mitä niiden kuuluu tehdä. Vaistot on siellä vahvoina, mutta pitää oppia lähestymään hillitysti, kuuntelemaan ja tottelemaan paimenta ja saada rohkeutta ja itseluottamusta siitä, että pelkällä katseella voi saada isonkin eläinlauman väistämään.

(Kuva: Tanja Vahtera)
Katselivat toisiansa...
Kenen korvat ei kuulu joukkoon?
Paimennusten jälkeen pennut saivat juosta pellolla, ja kylläpä niillä oli mukavata. Tao ihastui siskoonsa Kuloon ja seurasi tämän kannoilla. Tao teki ihmeellisiä jäniksenhyppyjä ja viiletti peltoa. Korvat sillä oli jääneet johonkin muualle, mutta oli ilo katsella kuinka reipas pentu se oli. :) Oli niin mukava vaihtaa kuulumisia Tanjan ja muiden pennunomistajien kanssa, kuinka onnekasta että kaikki ovat niin tavattoman mukavia että pentutapaamisia odottaa niin innolla!

(Kuva: Tanja Vahtera)

(Kuva: Tanja Vahtera)
(Kuva: Tanja Vahtera)

Pes, Piu, Tao, Manna, Jallis ja Kulo
Pippa, Pes, Piu, Tao, Manna, Jallis ja Kulo
"Vapaa!" (Kuva: Tanja Vahtera)

(Kuva: Tanja Vahtera)

Jallis seurasi kakaroiden menoa

Kulo on Taon mielestä niin ihana :)
Kintuissa on mittaa vaikka muille jakaa!

Benson vietti päivän kotona

Tänään käytiin treenaamassa Eteläpuistossa flyballia, päästiin tekemään neljän koirakon viestiäkin. Bensonista on tullut varma menijä radalla, se ei paljon ympärilleen katsele vaan päähän mahtuu vain ajatus pallosta. Toistoja tuli yhteensä kuutisen kappaletta, enempää en viitsinyt tehdä kun koira osaa eikä sen terveys ole paras mahdollinen, Benson tömäyttää aika itseään säästelemättä pallotelineelle:



Flyball-treenien jälkeen treenasin molempien koirien kanssa lyhyesti tokoa. Kun tulin Taon kanssa treenaamasta, oli Benson murtautunut ulos häkistä ja löytänyt Frolic-pussin. Pussin sisältä kuului vaimeaa vinkumista. Auton hätävilkut oli hän tajunnut laittaa päälle ;)

Kiero puudeli pinteessä

tiistai 23. lokakuuta 2012

23/10/2012 Bensonin kaukot uusiksi

Oon vääntänyt Bensonin kaukojen kanssa viikkotolkulla, mutta kun ei se vaan pysty pitämään niitä takakoipiaan paikallaan... Istu-maahan-vaihdot menee hyvin, mutta seisomaannousuissa sen täytyy aina ottaa apuaskel takajaloillaan, se kun ei oikein tunnu pääsevän hyvään asentoon heti kertalaakista. Olen ajatellut tämän johtuvan siitä, että Benson keventää oikeaa takajalkaansa sillä seurauksella, että sen jalan lihakset on tietenkin heikommat. Koira on muutenkin vähän vino ja toispuoleinen, ja pitää painoaan normi-villakoiraa enemmän etujaloillaan (Piispasen vaa'alla todettu juttu). Tämä painon siirto etujaloille on tyypillinen nivelrikkoisen koiran reaktio, huono juttu tietenkin sen puolesta että siinä välissä on vielä kipeä selkä.

Ongelmana on siis se, että jos halutaan koiran tekevän kaukojen vaihdot takajalat paikoillaan, koiran täytyisi
- siirtää kaukoissa painoaan takajaloilleen
- tiedostaa takajalkansa ja hallita ne. Takajalat me löydettiin jo melkein vuosi sitten (kyllä! Bensonkin tietää että hänellä on myös takajalat, joita voi hallita!), kun alettiin tehdä jumppaa jumppatyynyllä. Benson mielellään nykyisin asettelee takajalkansa esim. kosketusalustalle koska se on niin kiva juttu. Mutta sitten kun pitäisi tehdä asennonvaihtoja, niin pakka leviää ja pikkutassuset alkavat ottaa niitä tukiaskeleitaan.

Kunnes Maria perjantaina keksi, että miksen opeta Bensonia tekemään asennonvaihtoja etutassut paikoillaan. Kaikki tekijät puhuisivat tämän tekniikan puolesta!

Heidi linkitti mulle tämän erittäin havainnollisen videon, jonka avulla tiedän nyt miten lähdetään etenemään hommassa! Nyt meitin muutenkin koko ajan paisunut ja joiltain osin vähintäänkin epäilyttävä tokotarvikesäilömme täydentyy tiiliskivellä ja puudeli saa taas uuden pähkinän purtavakseen:



Täytyy vielä mainita eilisistä treeneistä Hannan kanssa, jotka oli ihan superkivat ja joissa päästiin heti testaamaan viikonlopun Christan koulutuksesta saatuja oppeja. Teetin näsäviisaalle puudelille seuraavanlaisen harjoituksen, jossa se ei ollut ollenkaan näsäviisas vaan kerrankin oikein kuuliainen:
- Benson merkin taakse
- josta löytyykin noutokapula
- jonka se ottaa pidä-käskyllä
- ja lähtee tuomaan tule-käskyllä
- keskellä luoksetuloa on luoksetulon stoppi
- minkä jälkeen Bensonin pitää tehdä istu-maahan -kaket
- minkä jälkeen se tulee sivulle ja luovuttaa noutokapulan
Hetken kesti että tajusi ottaa noutokapulan, mutta muuten oli hyvin kuulolla ja tuntui nauttivan tällaisesta yllättävästä treenistä! :)

Taon kanssa leikittiin, harjoiteltiin siivekkeen kiertoa, luoksetuloa, vauhtinoutoa ja vähän seuraamista. Vaihdettiin kenttää ja käytiin tekemässä muutaman kerran putki (Tao hakee putken pimeästä kulmasta) ja matala hyppy. Hypyissä harjoiteltiin irtoamista ja takaakiertoa, ja kasvatettiin pallointoa. :)

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

21/10/12 Christan tokokoulutus

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä 16h tokokoulutuksessa, kouluttajavieraana Christa Enqvist. Tässä on muistiinpanoni viikonlopulta. Heti täytyy todeta, että tuntuu että sain varmaan yhden kymmenesosan viikonlopun annista ja tiedosta ylös, tuli niin paljon asiaa ja kaikkea ei ymmärtänyt, kuullut tai muistanut. Nämä muistiinpanot jotka tässä esitän, ovatkin asioita jotka minä opin viikonlopulta, eli minun ymmärrykseni kautta käsiteltyjä asioita, ei välttämättä asioita jotka Christa oli näin tarkoittanut kuin olen ne tähän kirjannut. Jos tätä blogikirjoitusta lukee joku viikonlopun koulutukseen osallistunut, niin pyydän korjaamaan jos olen käsittänyt jonkun asian väärin. Kiitos. :-) Huom. Kursiivilla olevat kommentit omaa pohdintaa.

Christa painotti pennun koulutuksessa asenteen, motivaationja intensiteetin hakemista. Nämä asiat täytyy saada kuntoon, sen jälkeen liikkeet on helppo opettaa. Tämä tuli mulle mukavana yllätyksenä, että tokomaailman huippu ajattelee näin. Joskus tokosta tulee sellainen käsitys, että se on pikkusievää teknistä näpertämistä, jossa ei ole väliä koiran hyvällä vireellä vaan sillä, että se tekee teknisesti oikein. Christan mukaan liikkeisiin pitää saada voimaa, hän painotti sitä viikonlopun aikana monessa kohtaa. Upeaa olisikin, että saisi koiransa koulutettua tekemään tarkasti ja oikein, ja lisäksi innokkaasti ja voimakkaasti. Siinä on tavoitetta!

Christa painotti sitä, että perusasiat täytyy treenata tosi varmoiksi ennenkuin niitä lähdetään jalostamaan korkeamman luokan liikkeiksi. Pennun kanssa tärkeimmät treenattavat asiat ovat:
- istu
- maahan
- seiso
- nouto
- sivulletulo
- kontakti

Pennun treenaus sisältää paljon leikkiä, ja sen täytyy oppia ajattelemaan omistajansa olevan maailman paras. Christa opettaa koiran jo pienestä pitämättä olemaan välittämättä treenikentällä muista ihmisistä ja koirista.

Virheiden sietäminen:
Koiran täytyy tuntea alusta asti, ettei sen tarvitse pelätä virheiden tekemistä. Nuorta koiraa voi palkata, vaikka se tekisikin virheen --> itseluottamus ja into kasvaa. (Palkan arvottaminen? Huonommasta suorituksesta huonompi palkka?) Myöhemmin kun koira osaa, palkataan vain onnistuneista suorituksista --> koira tehtyään virheen yrittää entistä paremmin. Toisaalta täytyy olla äärimmäisen mustavalkoinen ja reilu koiraa kohtaan siitä, mistä palkkaa tai huomauttaa. Kriteeri ei voi vaihdella ja aaltoilla. Koiralle opetetaan "kädestä pitäen", että sen täytyy luottaa ohjaajaan ja kuunnella häntä. Jos koira on epävarma, sitä ei pidä yrittää tsempata (koska se vain ruokkii koiran epävarmuutta), vaan neutraalisti antaa sille tarvittava lisäkäsky.
-- Koira on vakava, pelkää virheitä --> hurlumhei-treeniä, jossa tulee paljon virheitä mutta on hauskaa ja vauhdikasta. Esim. Koira lähetetään ruutuun -- jossa tehdään kaukovaihtoja (esim. istu-maahan) -- siitä luoksetuloon -- kesken luoksetulon seis -- oikealta hakemaan noutokapula -- noutokapula suussa tokohyppy kohti ohjaajaa -- kapulan luovutus ohjaajan edessä -- ohjaajan sivulle -- lähetetään hakemaan kolmesta noutokapulasta keskimmäinen. Koiraa autetaan tarpeen mukaan, virheitä ei pelätä eikä niistä rangaista vaan homma jatkuu ja on kivaa ja rentoa!

Luoksetulon stoppi:
- luotava vahva mielikuva uudesta asiasta
- pallo (pehmoinen lelupallo) heitetään suoraan kohti koiran rintaa --> saadaan koira pysähtymään etukroppaansa käyttäen, eli etuosa menee alaspäin ja paino on etujaloilla
- tarvittaessa appari voi heittää pallon

Sivulletulo:

- Christan mukaan kun koiralle opettaa vahvan sivulletulon, on seuraaminen tämän jälkeen helppo opettaa.  Eli opeta sivulletulo todella valmiiksi, ennenkuin lähdet liikkeelle.
- alkuun koira tulee edestä sivulle. Sitten lähetetään koira kiertämään jotain. Ohjaaja pysyy samalla kohtaa, mutta vaihtaa hieman rintamasuuntaansa --> koiran on opittava tulemaan eri kulmista suoraan asentoon sivulle.
- Jos koira tulee vinoon tai tulee muuten väärään paikkaan --> sen on opittava itse korjaamaan paikkansa. Ohjaaja pysyy paikallaan ja antaa koiralle uuden käskyn --> koiran tullessa oikeaan kohtaan annetaan nami --> koira oppii korjaamaan asentonsa paikallaan olevan ohjaajan vieressä.  Ohjaaja ei siis ota askelta eteenpäin auttaakseen koiraa korjaamaan asentoaan!!!
- Jos koira tulee heti oikein --> superpalkka!!!
- Koiraa ei rangaista virheestä, mutta se huomaa että oikeasta suorituksesta tulee parempi palkka, ja parantaa suoritustaan tavoitellessaan tätä.
- Tavoitteena on aktiivinen koira, eli opetetaan koira korjaamaan itse virheensä. Christa antaa aina kuitenkin käskyn toivoessaan koiran korjaavan virheensä, tällä vältetään se että koira rupeaa sähläämään luullessaan palkan viipymisen johtuvan esim. väärästä paikasta.


Seuraaminen:

- Koira seuraa ohjaajaa - ei päinvastoin! On koiran tehtävä pitää oikea paikka ja fokus omistajassa. Jos koira on passiivinen, omistaja herkästi muuttuu aktiiviseksi ja näin ruokkii koiran passiivisuutta. Jos koira hidastelee, ohjaaja jää herkästi odottelemaan sitä jolloin koiralle tulee tunne, että ohjaaja huolehtii että se pysyy mukana eikä sen itse tarvitse huolehtia. Pitäisi luoda juuri päinvastainen ajatus!

Koiran aktiivisuus vrt passiivisuus (jos koira passivoituu - älä itse aktivoidu vaan vaadi koiran aktiivisuutta)
Fokus ohjaajassa vrt ohjaajan luota karkaaminen

Koiran motivaatio seuruussa huono: tee motivaatiotreeniä: 
- sivulletuloja -- palkkaa
- seuraa-käsky, jota seuraa palkka
- seuruun lähtöjä, jota seuraa palkka
---> Koiralle korkea odotusarvo seuraa-käskyssä

Koira on seuruussa liian etäällä jalasta
- käännöksiä vasemmalle
- palkka jalassa kiinni
- taputa reittä ja pyydä lähemmäs

Koira luulee tietävänsä paremmin kuin ohjaajansa:
- Aluksi koiralle opetetaan liikkeet niin varmoiksi, että nähdään sen osaavan ne. Tästä seuraa se, että koira syttyy tekemiseen ja alkaa luulla tietävänsä omistajaansa paremmin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vaikka halutaan, että koira on fokusoitunut tehtävään, se täytyy silti myös keskittyä omistajaan. Koira yrittää sulkeutua omaan kuplaansa keskittyessään tulevaan tehtävään, mutta tästä seuraa se että koiran ohjaajan kuuntelu ja keskittyminen ohjaajan sanomisiin kärsivät. Eli...
- Sitten lähdetään rikkomaan liikkeitä yhdistämällä niitä tavoilla, joita koira ei voi ennakkoon tietää:
- Bensonin kohdalla tämä ilmeni noudossa, jossa se alkoi ääntelemällä komentaa että saisi luvan hakea noutokapula ja oli kovin jännittyneenä jousena sivulla. Tehtiin näin:
-- Benson sivulle -- noutokapulan heitto -- seuraa-käsky -- täyskäännös -- seurauttamista -- täyskäännös -- käsky hakea noutokapula
-> tässä kävi niin, että Benson ampaisi seuraa-käskystä noutokapulalle, eli se ei kuunnellut mitä sille sanottiin luullessaan tietävänsä miten homma menee ilman, että tarvisi kuunnella mitä ohjaaja sanoo. Vasta kolmannella kerralla saatiin onnistunut suoritus, koiralta joka oli jo aika merkittävällä tavalla nöyrempi kuin harjoituksen alussa!
- voi tehdä myös näin: heitä noutokapula -- peruuta pari askelta -- pyydä koiraa uudestaan sivulle -- palkka

Palkkaus:
- treenaa liikkeiden välejä ja kisanomaista palkkausta
- tee 3-5 koeliikettä, sitten superpalkka
- palkkaa puolet kerroista liikkeiden aikana kun koira tekee hyvin, puolet liikkeiden välissä
- treenaa namista / palkasta luopumista, lisäksi jos arkielämässä huomaat liiallista kiinnostusta johonkin asiaan, treenaa siitä luopumista. Älä päästä jumiutumaan lelulle, puutu ajoissa ennenkuin kehittyy ongelma!
- mieti sellaisia palkkauskeinoja, joita voit käyttää kisatilanteessa. Häivytä ajoissa pois sellaiset palkkauskeinot, joita et voi hyödyntää kisatilanteessa, esim. takapalkka.


Häiriötreeni eli mitä varten ne koiran korvat ovat olemassa - ohjaajan kuuntelemista varten!:
- Häiriötreenillä aiheutetaan koiralle ristiriitainen olo --> opetetaan koiraa selviytymään siitä --> suoritusvarmuus kasvaa
- opetetaan koiralle, että treenikentällä ei välitetä muista
 -- koiran on helpompi olla
 -- koiraa on helpompi kouluttaa
 -- koira on luotettavampi

- tavoitteena, että koira keskittyy vain omistajaan - ei siihen mitä ympärillä tapahtuu tai mitä ympärilläolevat sanovat / käskevät
- aloita kun koira 6-8kk vanha. Esim: Koiralle käsky Käy siihen / pistä maate (eri asia kuin varsinainen paikkamakuu) --> pyydetään jotain toista kutsumaan koiraa -- jos koira lähtee liikkeelle, huomautus ja palautus takaisin paikalle. Opetetaan koiraa treenikentällä keskittymään vain ohjaajaansa
- jos koira ei keskity ohjaajaan -- älä lähde mukaan varmistelemaan -- huomautus koiralle ja uusi mahdollisuus
- jos koira karkaa -- hae se heti takaisin / laita hihnaan estääksesi karkaamisen. Koiralle ei saisi seurata mitään hyvää karkaamisesta
-- asiaa treenattiin esim. niin, että koira laitettiin paikkamakuuseen. Appari houkutteli koiraa iloisesti kehuen, antaen käskyjä (istu, tänne, putkeen jne), nameilla, lelulla hetsaten. Alkuun oli kriteerinä, että koira pysyy paikallaan, myöhemmin vaikeutetaan kriteeriä niin, että täytyy säilyttää katsekontakti ohjaajaan. Jos koira liikkuu paikalta, se nostetaan päättäväisesti takaisin oikeaan kohtaan. On tärkeää, ettei ohjaaja hermostu vaan pysyy tyynenä ja päättäväisenä. Käskysanaa voi hokea, ja koiran aikoessa tehdä virheen on tärkeää reagoida jo kun se on aloittamassa esim. paikalta poistumisen. Christa sanoi, että hän ei osallistuisi edes alokasluokan kokeeseen, mikäli koira ei selviydy tämänkaltaisesta paikallaoloharjoituksesta. Koiran pitää esim. pysyä paikkamakuussa, vaikka vierestä kutsuttaisiin toinen koira luoksetuloon. Jos omistaa useamman koiran, voi laittaa koirat paikkamakuuseen ja kutsua niitä nimeltä - se koira saa tulla jonka nimi sanottiin.
-- häiriötä aiheutettaessa täytyy seurata tarkasti koiran raktioita ja elekieltä! Jos koira alkaa väistää häiriötä (esim. kääntää katseen pois, ahdistuu) --> silloin pitää olla koiralle reilu ja lakata puskemasta päälle
-- jos koira alkaa sählätä, ota päästä tiukka ote ja anna napakka Lopeta-käsky --> saadaan koira rauhoittumaan, kuulolle
-- NEUTRAALI KORJAUS ON USEIN KAIKKEIN PARAS
- häiriötreeniä tarpeen mukaan, esim. kerran kolmessa viikossa / kuukaudessa

Korvat auki:
- Koiralle lupa mennä syömään nameja apparin kädestä -- sitten kutsutaan koira luokse. Jos ei tule -- mennään hakemaan koira pois. -- Annetaan uudestaan lupa mennä makupaloille (aluksi joudutaan huomauttamaan koiralle siitä, ettei se saa karata apparin luokse ilman omistajan lupaa) -- kutsutaan koiraa -- kun se tulee luokse superpalkka! (tai ainakin parempi palkka kuin apparilla oli)

HÄIRIÖTÄ VOI TREENATA IHAN KAIKESSA

A) Seuruun häiriötreeniä:
- joku kutsuu iloisesti, kun koira seuraa iloisesti. -- jos koira lähtee moikkaamaan, pannasta kiinni ja vedetään neutraalisti koira takaisin oikeaan paikkaan
- seurauta lähelle seinää, esineitä jne.
- joku heittää leluja, nameja
- appari huutaa käskyjä, heiluu tiellä jne.
--> koira keskittyy vain omistajaan seuratessaan

B) Hypyn häiriötreeniä:
- ihmisiä istuu maassa hypyn takana, silti pitää tehdä oma suoritus oikein

C) Noudon häiriötreeniä:
- ihmisiä matkan varrella, voivat kutsua luokse, heittää lelua

D) Tunnarin häiriötreeniä
- tunnarikapuloiden joukossa pallo, silti pitää etsiä ja tuoda oma
--> koira menee tunnarikapuloille tarkkana, eikä henkseleitä paukutellen
-- reagoi kieltäen jo kun on avaamassa suutaan ottaakseen pallon
-- ole alkuun tosi lähellä
- tunnarikapuloiden joukossa ohjatun noudon kapula
 1) pyydä koiraa nouda-käskyllä hakemaan ohjatun noudon kapula
 2) pyydä koiraa etsi-käskyllä etsimään ja tuomaan oma tunnarikapula
--> harjoitus jossa koiran vire erilainen, kehittää koiran keskittymistä ja vireensäätelyä, ohjaajan  käskyjen kuuntelemista

Ruutu
- vastuu oikeaan kohtaan menemisestä koiralla
- täytyy kasvattaa koiran ruutumotivaatio tosi korkeaksi, jotta saadaan voimakas ja vauhdikas ruutuunmeno. Ensin pitää kasvattaa koiran motivaatiota, voimaa ja vauhtia ruutuun menemiseen, vasta sitten ruvetaan hiomaan tekniikkaa!
- on ok laittaa välillä pallo ruutuun. Christa ei laita palloa ruudun taakse / ulkopuolelle vaan siihen kohtaan, mihin haluaa sen pysähtyvän --> vahvistetaan oikeaa kohtaa. Jos pallo olisi ennen ruutua, olisi se Christalla häiriötreenin vuoksi näin: pitäisi juosta silti ruutuun oikeaan kohtaan
- On ok käyttää kosketusalustaa alkuun, mutta siitä täytyy päästä kohtuunopeaan eroon, muuten koira jumiutuu siihen ja etsii kosketusalustaa, eikä hahmota omaa sijaintiaan ruututötsien mukaan. Kosketusalustaa ei häivytetä pienentämällä sitä, muuten kehitetään koirasta sellainen, että se etsii ruudusta kaikkea sellaista minkä se voisi tulkita kosketusalustaksi.
- jos koira jää väärään kohtaan, vedä se pannasta oikeaan paikkaan, kehu ja vapautus (mutta ei lelupalkkaa)
- jos koira peruuttaa oikeaan kohtaan / hakee hitaasti oikean kohdan -- kehu ja vapautus, ei sen ihmeempää palkkaa
- Vauhtia ja intensiteettiä niin, että lähetetään koira kiertämään siivekettä ja siitä ruutuun. Monelle koiralle helpompi tehdä vauhdikas ruutuun meno vauhdikkaasta lähdöstä. Passiivisesta sivullaistumisesta aktiiviseksi ruutuun juoksijaksi hankalampaa muuttua (ainakin joillekin koirille) -- Tätä voidaan treenata:
Passiivisuudesta aktiivisuuteen: 
Koira istumaan -- ohjaaja vähän matkan päähän narupallo kädessä -- jes-sanalla koira saa juosta lelulle. Jos koira ei lähde riittävän innokkaasti, sille ei anneta lelua, vaan ohjaaja leikkii sillä tai voi kopitella apparin kanssa - koira alkaa enemmän tavoitella lelua ja lähtee seuraavalla kerralla säpäkämmin

Nouto: 
- pitää tehdä koirasta noutokapulahullu, ennenkuin aletaan huomauttelemaan ja hinkkaamaan tekniikkaa
- metallinouto: ensin ei yhdistetä käskysanaa, vaan alkuun leikitään noutokapulalla ja heitetään sitä, kun koira tuo niin kehu ja palkka. Hetsaamalla saadaan koira tarttumaan kapulaan hyvän kautta. -- sitten koiran ottaessa metallisen noutokapulan suuhun tehdään kaikkea superkivaa, esim. esteiden hyppimistä ja putkeen menoa
- tavoitteena, että nouto on asia jota koira haluaa tehdä, ei sellainen velvollisuus minkä se tekee vakavana
- paljon (useita kuukausia) vauhtinoutoa alkuun! Älä hätäile!

Kaket:
- tekniikka supervarmaksi - vasta sitten etäisyyttä (etäisyys ei ole ongelma, kun koira varmasti tietää mitä sen kuuluu tehdä)
- mustavalkoisuus: älä koskaa palkkaa tassujen liikkuessa = pidä kiinni kriteeristä! Muuten koiran on todella vaikeaa tajuta mitä siltä odotetaan
- paljon toistoja --> liike lihasmuistiin
- vasta sitten aletaan kasvattaa etäisyyttä, kun koira tekee vaihdot oikein olipa namikäsi missä tahansa
- ei käsimerkkejä, jos etäisyys alle 5 metriä. Lisäavut vasta kun etäisyyttä on enemmän.
- alkeistreeniä: nopeaa asennonvaihtoa makupalan avulla -- liike lihasmuistiin
- sitten samaa treeniä mutta nyt kädessä ei makupalaa
- kiinnitä huomiota maahan - seiso -vaihtoon: jos koira nousee liian pitkään asentoon (etujalat liian edessä), se jää liian pitkäksi jolloin sen on vaikea tehdä oikeanlainen istumaanperuuttaminen tästä -- kosketa koiran etutassuja, kun koira väistää taaksepäin niin kehu. Koira oppii siirtämään etutassut taaksepäin jo pelkästä osoittamisesta. Palkan arvottamisen avulla saadaan se siirtämään tassut omatoimisesti hyvään kohtaan.
- jos koira istumaannousussa jättää asennon vajaaksi - korjausliike mutta ei palkkaa
- takapalkka kakeissa on hyvä -- saadaan ajatus taaksepäin, jolloin koiran paino siirtyy takajaloille

Merkki:
- alkeistreeni: lelu merkin taakse, päästetään koira merkille. Tätä useita viikkoja, kuukausia --> koirasta tulee merkkihullu. Sitten välillä pallo pois, appari taputtaa kohtaa merkin takana, ja oikeasta merkin taaksemenemisestä palkka lentää.
- jos koiralla on tapana nuuhkia merkkiä, yritä palkata ennenkuin ehtii nuuhkia. Merkkihulluutta kasvattamalla saadaan merkin nuuhkiminen pois, koska koiralla on kova kiire merkin taakse
- sitten: jätä koiraa eri kohtiin, merkin viereen, eteen, taakse (takaa kaikkein vaikein siirtyä muutama askel eteenpäin oikeaan kohtaan merkin taakse, koska koira usein jo kokee olevansa sen takana)
- opeta koira hakeutumaan aina sille merkille, joka on suoraan sen edessä: laita kaksi merkkiä vähän matkan päähän toisistaan - koiran on mentävä sille joka on sen edessä
- merkin opettaminen kierrättämällä on vähän huono, koska siinä vastuu oikeaan kohtaan pysähtymisestä on omistajalla, ja toisaalta siinä annetaan toistuvasti ristiriitainen käsky koiralle: käsketään kiertää mutta ei anneta kiertää.

Ohjattu nouto
- monet koirat lukitsevat keskimmäisen kapulan. Kun koira juoksee merkille - odota pari sekuntia ja anna vasta sitten suuntakäsky
- häiriötreeniä tässä: lähetä koira noutokapulalle -- anna seis-käsky -- lähetä koira oikealle / vasemmalle (johon on aikaisemmin laitettu ylimääräiset noutokapulat)


Taon kanssa näytin, mitä ollaan tähän asti tehty ja mitä se osaa. Saatiin tällainen palaute:
- Ei tarvitse osata enempää tämänikäisenä
- Hontelo, kehonhallinta vielä tosi huonoa, ei voi vaatia ihan hirveästi / teettää harjoituksia jossa tarvitaan kehonhallintaa
- leluhulluutta lisää, eli joka treeni aloitetaan kahden lelun leikillä (Taolle alkoi tulla pallohulluutta! :) )
- seuruussa pitkiä suoria -- pääsee seuraamisen rytmiin. Ei liian vaikeita kulmia (tosin namin avulla voi tehdä, teki ne kivasti)
 - jäävät: meni hyvin, mutta istu-käskyllä meni ajoittain maahan. Tällöin korjaa käsiavulla istumaan mutta älä palkkaa
- nouto: tee paljon vauhtinoutoa. Heitto 20-30m päähän (appari avuksi!) - pennun pannasta kiinni ja vapautus nopeasti - jes! - ja palkka
 -- tavoitteena noutokapulalle juoksu ja paluu laukalla; Tao on iso koira ja isoilla koirilla on riskinä, että ne tippuvat herkästi raville jos ei ole kova motivaatio
  -- älä tee pitotreeniä - vauhtinoudolla kasvatetaan kapulannoutointo tosi suureksi ennenkuin tehdään pitotreeniä (jos sitä edes tarvitsee tehdä, usein jos kapulainto ja sen palautusnopeus on riittävän suuri, ei mälväämistäkään esiinny)

Bensonin kanssa ilmeni seuraavat asiat:
- maahanmenossa sivullaistuessa jää oikea kyynärpää ilmaan
-- koira sivulle -- nami vasemmalla kädellä ulkokautta nopeasti alas, sen avulla nopea maahanmeno alas
-- ilman käsiapua: jos jää kyynärpää ilmaan, kosketa sormella kyynärpäätä + maahankäsky -- kehu jos korjaa kyynärpään alas
-- jos tekee oikein eli lyö molemmat kyynärpäät alas -- voi esim. appari naksauttaa ja tästä superpalkka!
-- koira maahan -- hyppimällä vieressä yritetään provosoida nostamaan kyynärpää(t) ilmaan, jolloin päästää huomauttamaan
-- namikädellä hämy (tai muunlainen häiriö) + maahan-käsky -- pitää totella heti ja mennä kunnolla alas
-- lelun avulla nopea maahanmeno
- Benson maahanmennessä herkästi ryömii eteenpäin, mutta tämä jää todennäköisesti pois kun maahanmeno opetetaan tosi nopeaksi ja varmaksi
- näsäviisaus josta oli edellä juttua ("Minä tiedän mitä minun pitää tehdä eikä tartte kuunnella mitä mamma sanoo")
- seuruu oli Christan mielestä hyvän näköistä, ajoittain oli epävarma: --> seurautetaan lähellä seinää, esineitä --> itsevarmuutta ja luottoa ohjaajaan lisää
- ÄÄNTELYYN SAATIIN TREENIVINKKI:
- Benson paikkamakuuseen -- namipala eteen. Jos ääntelee -- palkka pois ja koira pois. Jos pysyy hiljaa, saa palkan. Ensin pidennetään kestoa, sitten etäisyyttä. Tavoitteena, että lopulta Benson saa paikkamakuun jälkeen palkan repusta kentän laidalta
- voisi jalostaa näin: Benson sivulle -- saa lähteä palkalle kun on hiljaa?
- Benson ei ikinä saa tehdä yhtään mitään asiaa, ennenkuin se on hiljaa
- Opetetaan Benson vaikenemaan saadakseen haluamansa asian. Bensonin kohdalla ongelmana on kärsimättömyys ja epävarmuus, se joko komentaa vinkumalla tai vinkuu epävarmuuttaan -- opetetaan että ohjaajan komentaminen ei ole ok, lisätään itsevarmuutta
- Liikkeestä seis, ongelmana se että ollessani selin Bensoniin se teputtaa:
- ongelma ei tullut esille, kun olin kasvot Bensoniin päin.
- Pyrittiin aikaansaamaan ongelma, jotta siihen voitiin puuttua: peruutin nami kädessä Bensonia houkutellen -- seiso-käsky -- jos koira vielä tulee eteenpäin, huomautus ja työnsin koiran siihen kohtaan mihin sen piti alunperin pysähtyä. Jos koira pysähtyi heti käskystä -- yritin makupalalla houkutella sitä vielä etenemään jotta pääsisin huomauttamaan sitä tästä. Kun pysyi kaikesta huolimatta paikallaan, kehu ja palkka
- Benson sivulla seuraamisessa, sanoin seiso-käskyn ja samanaikaisesti käännyin ja heitin pallon ihan sen yli taakse (isommalla koiralla etujalkojen väliin)
- Leikittämistä, yhtäkkiä seiso-käsky
- Koira paikkaseisomiseen, sen ympärillä riekkumista ja hyppimistä, on oltava aivan paikoillaan

Jos on joku ongelma - sukella pää edellä ratkomaan sitä!  :)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

14/10/2012 Tokokoira mikä tokokoira

Oltiin perjantaina ProCaniksen treeneissä Bensonin kanssa. Oli taas ihan superihana tunti! Benson oli ihan mahtava! En oo viime päivinä treenannut sen kanssa mitään ihmeellistä, lähinnä ollaan jumpattu kakeja. Benson on siitä vekkuli otus, että se selvästi miettii asioita treenien välillä. Taas oli muutama asia loksahtanut minivoguen alla paikoilleen. Nyt on taas vahvasti semmoinen olo, etten voi jättää tavoitteellista tokoilua Bensonin kanssa!

Tunti oli myös erittäin opettavainen. Pidän Marian tyylistä opettaa, onkohan mitään ongelmaa johon ei olisi ainakin muutamaa ratkaisua jota voisi yrittää? Jos joku suoritus menee hyvin, niin lisätään häiriötä niin paljon että tulee epäonnistuminen josta pääsee korjaamaan. Siitä ei opi niin tehokkaasti, että mennään vaan onnistumaan, olen sitä mieltä. Siis siinä vaiheessa kun koira jo osaa asian ja haetaan suoritusvarmuutta. Tietenkin uuden asian oppimisessa suunnittelen treenin niin että tulisi vaan onnistumisia. Koira ja omistajansa oppivat paljon enemmän virheistä, mikäli koiralle saadaan kerrottua että se mitä teit oli väärin, tee näin, ja palkattua oikeasta suorituksesta. Koko ajan omaa suoritusta voi viilata paremmaksi ja varmemmaksi.


Benson oli niin onnellinen kun se pääsi hallille, koko pieni koira oikein säteili. Ensimmäisenä tehtiin hauska ja vauhdikas ruutuharjoitus: kentällä oli kolme ruutua. Meillä oli kosketusalustat teipattuna joka ruudussa. Teippaus auttaa meillä siihen, ettei Benson surffaa kosketusalustalla. Harjoituksen ideana oli, että koira oppii etsimään ruudun kentältä. Ruutuunmenotoistoja saadaan tällä menetelmällä paljon ja tiheään tahtiin, mikä lisää koiran varmuutta ja suoritusnopeutta. Benson tarjosi aluksi taas pientä kaupankäyntiä ruutuunmenoissa, hän mm. meni kentällä olevan pienen teipinpalan kohdalle seisomaan, samoin matossa oleva pieni kupru oli ilman muuta merkki hänelle. Laitoin Bensonin paikkaistumiseen ja kävin näyttämässä ruudun keskiosan, näin tehtiin joka ruudun kohdalla ja tämän avulla saatiin nopeita suoria ruudun keskelle menoja. Positiivista oli, että Benson jäi aina seisomaan ihan paikoilleen kosketusalustalle. Bensonilla on usein kova hinku palata mun luokseni, Maria naureskeli että onpa hirveä vaatimus kun pitää ihan 20m päähän musta juosta. Puudeli-parka. Tähän auttoi ratkaisevasti se, että juoksin aina viemään namin Bensonin luokse, jolloin se oppi nopeasti ettei sen tarvitse sählätä kun ruoka tulee ruutuun. Samalla sai vahvistettua ruudun keskiosaa kivana paikkana.

Tässä voisi Bensonin mielestä olla tunnarikapula silputtavana


Muiden suorittaessa odoteltiin kentän laidalla, minä seurasin millaisia neuvoja muut saavat. Kaikkien suoritus meni aika samalla mallilla, että ekoilla toistoilla menee vähän merkki ja ruutu herkästi sekaisin, mutta onnistumisia alkoi tulla. Benson ei suinkaan suostunut odottelemaan. Se bongasi ohjatun noudon kapulan, ja kävi hakemassa sen. Hetken päästä mulla oli olo, että mua tuijotetaan. Benson tapitti silmä kovana kapula suussa niin kauan, että huomasin sen. Annoin palkan. Benson jalosti tätä vielä vähän pidemmälle ottamalla noutokapulan uudelleen suuhun, ja menemällä lähellä olevan jumppatyynyn päälle seisomaan. Taas sieltä napitettiin mua. Muilla oli hauskaa, niin oli kyllä mullakin. :-)

Tunnin lopuksi treenattiin seuraamista. Seurautin Bensonia muiden ryhmän jäsenten ja heidän koiriensa vierestä, vähän kuin tottiksen henkilöryhmää ois tehty mutta ihmisten lisäksi oli hyppiviä ja touhuavia vieraita koiria. Benson ei ottanut yhtään häiriötä vaan seurasi tiukasti katsekontaktia pitäen. Maria nosti vähän haastetta ja kävi hakemassa superhyvää herkkua. Ensin Benson ei tätäkään tajunnut ja olin todella yllättynyt kun tämä herkkusuu vaan seuraa makupaloista välittämättä. Sitten kun Benson makupalat huomasi ja alkoi niitä himoita, saatiin hyvää harjoitusta jossa pääsin huomauttamaan väärästä käytöksestä ja palkkaamaan oikeasta. Meillä auttoi tässä se, että hoin seuraa-käskyä, mikä auttoi Bensonia muistamaan mitä siltä odotettiin.

Tunnin jälkeen saatiin kotiläksyksi opettaa orava, tästä on apua kakeissa. Saadaan istumaannousut ryhdikkäiksi. Benson ainakin herkästi jäisi vähän lysyyn ennakoiden maahanmenoa. Benson osaa tämän asennon, nyt me treenataan siihen etäisyyttä.



Rupesin myös nyt treenaamaan kotona niin, että toisen koiran tehdessä toinen on paikkamakuussa. Haastava, mutta erittäin hyödyllinen harjoitus, kummallekin koiralle tosi hyvä! Ja se, joka pääsee suoritusvuoroon, on ihan intoa piukassa katsottuaan kun toinen on saanut tehdä. Täytyy tässä luoda rutiini, että sanon sen koiran nimen+käskyn paikalle jättämisessä ja vapauttamisessa, jotta pojat oppivat ettei pelkkä vapaa-käsky (toiselle tämänt treenin yhteydessä annettu) vielä vapauta paikalla makaavaa.

Taon kanssa ollaan nyt käytetty vallan pantaa niillä pienillä matkoilla, jotka se kulkee hihnassa. Tao ei tykkää yhtään vetää pannassa, joten me ollaan oikeastaan nyt kerrasta opittu nätti hihnakävely. :) Tästä pidetään nyt vaan kiinni ettei penikka oppisikaan vetämään pannan kanssa. Tästedes homma toimii niin, että pannassa ei saa vetää, mutta valjaissa saa. Taolla on edelleen tosi hyvä fiilis seuraamisessa, ja se tarjoaa ryhdikästä asentoa.


torstai 11. lokakuuta 2012

11/10/2012 7-kuinen kullannuppu :)

Taolle tuli tänään tasan seitsemän kuukautta täyteen, ajatella. On se aikamoinen kullannuppu. Lahjaksi se sai turkoosin Ruka-merkkisen puolikuristavan pannan, ja pääsi ensimmäistä kertaa eläessään kokeilemaan hihnassa oloa panta kaulassa. Ei ehkä ihan sitä mitä hän oli toivonut ;) Taon kanssa oli ihana kierrellä eläinkauppoja, käytiin parissakin. Miten se voikaan olla niin järkevä pentu? Siinä missä Benson etsii koko ajan jotain epäilyttävää ja on äärimmäisen häiriöherkkä ympäristölle, Tao muodostaa täydellisen vastakohdan. Se suhtautuu kaikkeen niin hyvällä fiiliksellä, ystävällisen kiinnostuneesti. Tai en tiedä onko kiinnostunutkaan ihan oikea sana, esimerkiksi kaupassa Taoa napakasti silmiin tuijottanutta vesikoiraa se hetken katseli, mutta heti kun pyysin sitä tulemaan mukanani se unohti vesikoiran. Sen kanssa ei hihnalle ole hirveästi tarvetta. Sana 'seesteinen' kuvaa Taoa hyvin. Se on aika sinut itsensä ja maailman kanssa! :-)



Eilen treenattiin metsäjälkeä Alasenjärven metsässä, jonka huomasin risteilevän polkuja. Eli meillä oli treenien teemana polun ylitykset. Ihmisiä ei pahemmin siellä vesisateessa liiku, eikä uimarannan lähistö houkuttele näin syksyn aikaan. En siten usko, että poluilla oli kovin tuoreita jälkiä. Taolla oli kuitenkin tekemistä polkujen kanssa, mutta himmailin liinassa jos meinasi lähteä polkua pitkin. Luulen että sille tuli aika monta oivallusta treenin aikana kun se aina lopulta löysi jäljen jatkon.

Maanantain treeneissä saadun ahaa-oivalluksen jälkeen Taolle on seuraamisessa tullut paljon lisää intoa ja motivaatiota. Siitä on tullut kiva liike. :-) Se rupeaa jo tarjoamaan seuraamista ja seuraa hyvässä ryhdissä. Hele muistutteli taas siitä kuinka koira saadaan tekemään hommia itselle eikä palkalle. Palkkaa ennakoi aina mun kehut ja tyytyväisyys Taon toimintaan. Koira oppii, että sen kannattaa tavoitella ohjaajan hyvää mielentilaa. Tao on niin iloinen kun sitä kehutaan! Tässä on kuvasaastetta tältä päivältä, kun käytiin poikien kanssa ihastelemassa Nappiksen ja Ainon uutta kotia ja testaamassa lenkkimaastoja. Hyviä jälkimetsiä havaittiin olevan ihan lähellä! :-)






Ajan säästämiseksi treenaan molempia yhtä aikaa ;)
Mä sain idean, että taidan ruveta opettamaan Bensonille tokon sijaan kaikenlaisia erilaisia sirkustemppuja! Tokoilu on aika tarkkaa puuhaa, joten Taon kanssa treenattuani voisi olla hyvää vaihtelua opetella jotain aivan hupsua Bensonin kanssa. Toisaalta tokossa on Bensonille niin vaikeita asioita, kuten paikkamakuu, että voisin antaa sen vanheta vielä muutaman vuoden - ehkä paikallaolostakin tulisi helpompaa sille iän myötä? Benson rakastaa kaikkea yhdessä tekemistä, sillä tekemisellä ei niin ole väliä että mitä se on. :)





maanantai 8. lokakuuta 2012

8/10/12 Oivalluksia!

Tänään pakkasin pojat Toyotaan ja suunnattiin Helenalle. Helenan kanssa treenattiin jälkeä ja katsoin kun Lissu teki esineruutua. Lissu suoritti vaikean jäljen kuono niin syvällä jäljellä, että se yritti ryömiä puiden alta. Ojat ja tiet eivät tälle malille olleet ongelma eikä mikään. Tässä on tavoitetta. :) Lissun into jäljestää ja tuoda Helenalle esineitä oli mahtavaa katsottavaa. Oikeastaan kaikki se halu, jolla Lissu teki hommia, oli niin ihailtavaa. Taolla oli Helenan mukaan hyvä haju jäljestämisestä, mutta kuono välillä aaltoili; pääsääntöisesti oli alhaalla jäljellä mutta välillä nousi ylemmäs. Pitäisi vaan aina heti hoksata heti pysähtyä ja jatkaa vasta sitten, kun se kuono on laskeutunut, eikä antaa yhtään edetä ilmavainulla tai sen tapaisellakaan.

Lissu palauttaa vauhdilla esinettä

Iltapäivällä tottisteltiin pihassa, ja sain päivän suurimman ahaa-elämyksen. Tao leikkii hyvällä vireellä, mutta esim. seuraa neutraalissa tunnetilassa. Ja mä haluaisin että kaikki toko perustuisi valtavaan motivaatioon, jossa mä annan sille luvan tehdä asioita, jotka on sen mielestä huippukivoja. Sain hyvän vinkin rytmittää tottistelua: lyhyempää leikkipätkää, lyhyempää seuraamispätkää jossa vire säilyy huippuhyvänä. Leikitän Taon hyvään vireeseen, sitten lähden kävelemään reippaasti poispäin jolloin Tao tulee intoa piukassa mukaan. Siihen seuraa-käsky ja namin avulla ohjaus oikeaan paikkaan, muutama askel seuruuta ja innokas palkkaus. Vire ja tekemisen into kasvoivat jo yhdellä treenikerralla selvästi. Taolla on niin hyvä itsehillintä, etten usko että sen kohdalla ollaan tällä treenityylillä lähelläkään sellaista ongelmaa, että se kuumuisi liikaa ja alkaisi häsätä. Mutta täytyy tätäkin (ja mahdollisesti ilmaantuvaa ääntelyä) pitää silmällä, ja uskon että virettä saa helpommin alas kuin ylös. Mitään malia en Taosta tavoittele, mutta tekemisen iloa itse suorituksiinkin haluan lisää, ja sitä paitsi tämä treeni oli superhauskaa varmasti molemmista. Tässä vähän tämän päivän treenailua, haettiin tuntumaa. Ekassa pätkässä on liian pitkää leikittämistä ja liian pitkää seuruuttamista. Taon intoon olen tyytyväinen. :)



Illalla näin ava-kanavalta Nietosvaaran Päivin tilalla kuvatun paimennuksen alkeet -ohjelman: Koiran elämää. Nyt sain hyvän oivalluksen siitä, mitä mä teen seuraavalla kerralla lampailla Taon kanssa. :) Onneksi seuraava kerta sijoittuu juurikin Päivin luokse, kun lokakuun lopussa meillä on Tanjan järjestämät paimennustreenit siellä.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

7/10/2012 Taon pk-viikko

Männä viikolla ollaa jäljestetty ahkerasti. :) Tao on mun mielestä ollut oikein etevä, tosin voipa olla että joku asiasta enemmän tietävä olis eri mieltä. Mutta pääasia että meillä on mukavata :) Edellisviikolla Tao sähläsi jäljellä, mutta nyt on tehnyt tarkkaa työtä. Tauko on ehkä auttanut? Juuri Heidille sitä manasin, että harmittaa kun ei tiedä eri maastonpohjien vaikutuksesta jäljen voimakkuuteen, niin ei pysty aina sieltä käsin keksimään selitystä että miksi koira välillä pysyy tosi hyvin jäljellä, välillä haahuilee kovasti. Pitäisi oppia lukemaan koiraa paremmin, että oppisi siitä lukemaan koska se on jäljellä ja koska hukannut jäljen.

Treeneissä ollaan maltilliseen tahtiin kasvatettu janan pituutta. Nyt olemme noin 2 metrissä. Tao on hienosti oppinut, että kun lähetän sen jäljelle niin se etenee suoraan. Nameja meillä on ollut noin viiden metrin välein, ja jäljen pituus on alle 100 metriä. Suomalainen metsänpohja kun on niin vaihtelevaa, niin jälkeä on tehty niin sammalella, kanervikossa, risukossa, pensaikossa, heinikossa jne. Polun ylityksiä on ollut, ja haasteena on tällä hetkellä, että Tao mielellään lähtisi jäljestämään polkua myöten missä on voimakkaampi haju. Merkkaan jäljet tosi tiheästi sanomalehtipaloilla puihin, jotta tiedän missä jälki kulkee. Jos Tao eksyy jäljeltä, pysähdyn sanaa sanomatta enkä anna sen edetä ennenkuin se on löytänyt jäljen jatkon. Samoin jos kuono nousee, pysähdyn ja matka jatkuu vasta kun kuono laskeutuu alas. Tao kyllä pääsääntöisesti jäljestää hienolla maavainulla, eipä se kuono juuri nouse. Jälki on tähän mennessä päättynyt kepille, jonka alla on makkaraa lehtien alle piilotetussa rasiassa. Nyt kuitenkin ajattelen, että rupean jättämään pelkän kepin, tallon kohdan jossa merkki on vähän laajemmalta alueelta, ja kun Tao nostaa kepin palkkaan sen antamalla makkaran rasiasta joka on taskussani. Jos se näin oppisi paremmin yhdistämään, että keppi kannattaa löytyä ja se kannattaa antaa mulle.

Tao tykkää jälkitreeneistä ja on innokkaana kaverina lähdössä aina jäljelle. Se on tyylilleen uskollisesti aika malttavainen kaveri, ei mikään kohnottaja tässäkään. Olen antanut Taon jäljestettyä Bensonin putsata jäljeltä namit jotka ovat sille jääneet. On ollut hauska seurata näitä kahta hyvin erityylistä koiraa. Bensonilla on kova vauhti päällä, ja sen johdosta jälkikin helposti hukkuu, mutta ei hätää, aina voi vaan juosta vielä lujempaa ja jos siinä juostessa sattuu saamaan namin hajun kuonoon ja löytää sellaisen niin sen hauskempi on päättömästi juoksennella! :)

Kultakutri ja kolme karhua

Eilen treenattiin esineruudun alkeita lähimetsässä Taon kanssa Helenan puhelimessa antamilla ohjeilla. Olin ottanut kangaskassiin hyvin erilaisia esineitä, koska tiedän ettei Taolla ole ongelmia ottaa esineitä (metallisiakaan) suuhun ja halusin tehdä sille heti alusta selväksi, että metsästä noudetaan satunnaisia esineitä eikä vain yhtä ja tiettyä. Aloitin heittämällä tyhjän 0,5litraisen vesipullon vähän matkan päähän metsässä, ja päästin Taon sille ("Missä esine?"). Tao juoksi pullolle, nuuhki sitä, nuuhki maastoa sen ympärillä ja lähti sitten palaamaan takaisin luokseni. Sillä ei ollut kiinnostusta ottaa pulloa suuhunsa. Hain pullon ja hetsasin Taoa sillä, tönien Taoa poispäin ja heitellen pulloa ilmaan, niin että hetken päästä se todella halusi saada pullon itselleen! Heitin pullon uudelleen vähän matkan päähän, ja nyt Tao juoksi sille vielä lujempaa ja otti sen suuhunsa. Kehuin sitä heti iloisesti, jolloin se tiputti pullon suustaan ja katsoi minua. Jähmetyin paikalleni ja olin ihan hiljaa. Tao otti pullon uudestaan suuhun kokeilevasti, ja kehuin taas peruuttaen samalla taaksepäin. Tao lähti tulemaan pullo suussa luokseni, mutta pudotti pullon kesken matkan. Pysähdyin taas ja olin hiljaa. Nopsaan se tajusi ottaa pullon taas suuhun, jolloin kehuin ja peruutin. Pullo putosi matkalla muutaman kerran, ja reaktioni ja Taon reaktio toistuivat, lopulta pullo oli kannettu kokonaan luokseni ja Tao sai namipalkan ja kehuja. Tehtiin pullolla vielä kolmas heitto, nyt Tao juoksi pullolle, otti sen suuhunsa ja toi luokseni tiputtamatta sitä kertaakaan, ja sai namin lisäksi leikkihetken vetolelulla. Se oli aivan innoissaan, silmät säihkyen. Tämän jälkeen heitin sille jokaista tuomaani esinettä kerran-pari, ja Tao haki esineen minulle. Mulla oli hyvin erilaisia esineitä, esimerkiksi kynä jota joutui jo etsimään varvikosta. Hienosti Tao tajusi etsiä esinettä niin kauan, että sen löysi, ja tuoda sen mulle. Vaikeutin harjoitusta odottamalla esineen heitettyäni pari sekuntia ennen Taon päästämistä irti. Kokonaisuudessaan treeni ei montaa minuuttia kestänyt ja loppui Taon mielestä liian aikaisin.

Ollaan treenattu tunti, tehty tämän jälkeen jäähdyttelylenkki ja minä olisin jo lähdössä kotiin...

Oon yrittänyt innostaa Taoa pallon noutamiseen. Oikeasti, se ei vielä oo syttynyt pallolle. Tämä hidas innostuminen pallolle on tullut mulle yllätyksenä, koska olen asunut muutaman vuoden yhden maailman pahimmista pallohulluista kanssa. (Hänen kanssa ollaan menossa kisaamaan pallonnoudon mestaruudesta Messariin.) Tao saattaa juosta pallon luokse (toisinaan aika laiskastikin), ja katsoa palloa ottamatta sitä suuhun. Toisinaan se palauttaa sen iloisesti, toisinaan jättää pallon niille sijoilleen. En tiedä olenko oikeassa, mutta sillä ei taida olla hirveän kova saalisvietti? Tao ei kyllä lähde juoksemaan juoksevien lasten/ pyöräilijöiden / toisten koirien peräänkään, mistä pidän. Taistelutahtoa siitä löytyy mun makuuni kivasti. Enkä tiedä vaikka iän myötä tulisi enemmän halua juosta lentävän lelun perään. Rievun perään se kyllä lähtee, tuodakseen sen takaisin jotta leikkisimme vetoleikkiä. Pääasia on, että meillä on jo kolme hyvää palkkauskonstia (mun kehut, ruoka ja vetoleikki), mutta ei tämä pallon noutaminenkaan huono lisä olisi. Toinen asia, minkä ilmaantumista odottelen mielenkiinnolla, on että Tao rupeaa tekemään hommia saadakseen leikin palkaksi. Tällä hetkellä Tao tekee jotain saadakseen namin tai mun hyväksynnän. Tämä on asia jota odottelen mielenkiinnolla. Lelupalkkauksella saisi seuraamiseen hyvän vireen ja intensiteetin, samoin kuin moneen muuhun liikkeeseen.

Benson, Tao, takana Mici ja edessä Awa
Tokossa Tao on edistynyt jäävissä liikkeissä. Teen kaikkia kolmea (i, m, s) sekaisin. Tao ei enää tarvitse niihin käsiapua. Istu on korkealla äänenkorkeudella, Top keskikorkealla ja Maa matalalla. Tao juoksee innolla vadin päälle ja pyörii siinä ympyrää. Bensonin fyssari Elina tunnusteli Taoa ja mm. sanoi, että sillä on hyvä tasapaino ikäisekseen. Takatassuja ollaan hissuksiin etsitty, Tao osaa jäädä esim. tyynyn päälle niin että takajalat ovat tyynyllä, etujalat maassa.

Bensonin kanssa ei olla tehty niin paljon, puudeli on nyt saanut ottaa vähän kevyemmin koska huomaa, että kylmillä kosteilla keleillä sen oikea lonkka aristaa enemmän. Vähän ollaan kertailtu seuraamista, ja Benson on saanut tehdä jälkeä. Molempien koirien kanssa ollaan jumpattu iltaisin tekemällä seiso-maahan-vaihtoja. Tuulikki ompeli Bensonille ihanan sademanttelin, joka on ollut näillä keleillä ihan ehdoton! Käytiin pari kertaa sovittamassa keskeneräistä manttelia, ja tämän näköinen siitä tuli:

Bensonin uusi hieno mantteli <3

Kaverukset Benson ja Awa
Eilen käytiin Jutan kanssa tekemässä Onnille ja Bensonille verijälki ja Taolle metsäjälki. Tehtiin verijälki tämän ohjeen mukaan. Ajattelin että tuulinen keli ja kuiva varvikko on metsäjäljellä hankala yhdistelmä, mutta Tao jäljestikin tosi tarkasti. Benson juoksi verijälkeä pysyen suuren osan matkasta jäljellä, intoa oli ainakin kovasti ja jäljen loppukin löytyi.

Menossa tekemään verijälkeä; toivottavasti ketään ei tule vastaan!