torstai 22. joulukuuta 2011

22/12/11 Hyvää joulua!!!

TOINEN NIMI -Kirjoittanut Paula Laitinen
Homo sapiens, kaksijalkainen,
kiireinen, viisas ihminen.
Kuuntele, hiljennä hiukkasen:
Nimen toisen jo hakkasin kivehen.

Jalo, hyvä isäntä. Sinulla on
paras aarre alla auringon.
Kiitä Luojaa kun koiras´ hän maailmaan loi
ja juuri sulle sen sitten soi.

Oman lajisi joukosta löydä et
vaikk´ itsesi väsyksiin etsinet
niin uskollista ja palvovaa.

Niin paljon sinua rakastavaa.
Minne lienetkin kiireisiis´ eksynyt
mene ystäväs´ luokse juuri nyt!
Avaa suusi sanoille hellimmille.
Sitä rakasta niin. Olet velkaa sen sille.

HYVÄÄ JA RENTOUTTAVAA JOULUA!!!
Rapsuttakaa koirianne! :)



lauantai 17. joulukuuta 2011

17/12/2011 Ensimmäinen LUVA

Benson on kuntoutunut viimeisten kuukausien aikana niin mahtavasti, että olen päättänyt silloin tällöin treenata /kisata agilitya. Viimeisten kolmen kuukauden aikana ollaan käyty kahdesti omatoimitreenailemassa, ja puudeli on toiminut niin kivasti että päätin ilmoittaa sen ykkösten kisoihin.

Paikkana oli TAMSK:n Talli. Tallin pohja on meillä toiminut kivasti, eikä Benson ole sillä liukastellut kuin kerran kun sillä oli kosteat tassut. Nyt kentän pohja oli kuiva ja pitävä.

Kisoissa Benson kävi paljon kuumempana kuin odotinkaan, niinpä rakettipuudeli tulikin kovaa kyytiä eikä kolmannelta esteeltä kääntynytkään putkelle ihan niin kuin olin ajatellut. Onneksi siitä ei ykkösissä sakoteta. Kontaktit otettiin varman päälle, ja onneni on että koira on niin mielettömän ohjaajanöyrä ja osaa esteet varmasti.

Tällä kertaa tuli luokkavoitto ja saatiin ensimmäinen LUVA, eli luokanvaihtoon oikeuttava tulos. Kisailut jatkuu sillä mentaliteetilla, että mikä tahansa kisa voi olla viimeinen, mikäli koiran vointi siitä millään tavalla kärsii.

Ja tässä kisavideo:

torstai 15. joulukuuta 2011

15/12/2011 Paimennusta ja fysioterapiaa

Olin viime lauantaina seuraamassa Rajahiilen kennelissä paimennusharjoituksia. Paimennustreenit alkoivat sillä, että talutimme kolme lammasta lampolasta pellolla olevaan metalliaitaukseen. Minun pässini oli pieni mutta pippurinen, eikä piitannut siitä sitä kiskotaan villoista ulos lumisateeseen. Se polki sorkkaansa maahan ja ravisteli sarventynkiään, mutta tuli kuitenkin helposti mukana. Tulevan bc-omistajan ensimmäinen haaste voitettu, pärjäsin lampaalle! ;)

"Perhana!"

Päivi selosti mahtavalla kokemuksella ja tietotaidolla mitä harjoitusten aikana tapahtui. Koiranohjaaja käveli lammasaitausta ympäri. Tavoitteena oli, että koira kiertää aitausta samaan suuntaan ei liian lähellä lampaita, ja alkaa hakeutua kello kahteentoista ohjaajaan nähden. Sinne saavuttuaan se pysähtyy ja käy vaistonsa ohjaamana maahan. Se alkaa hakea oikeaa paikkaa suhteessa paimenen liikkeisiin pysytellen koko ajan vastakkaisella puolella laumaa. Kun koira tämän oppii, sen elekieli muuttuu: häntä ja etuosa laskeutuvat ja katsoo lampaita intensiivisesti mutta on hiljaa. Tällöin sitä ei ohjaa saalis- vaan paimenvietti. Vasta kun koira toimii hallitusti tässä vaiheessa, on aika päästää lampaat vapaaksi.

Koirat olivat hyvin eritasoisia, joten sain monipuolisen kuvan siitä kuinka paimennusvietin herääminen tapahtuu. Erästä koiraa ei lampaat olisi vähempää voinut kiinnostaa (naureskeltiin luontaiselle paimenelle), toista ne pelottivat kovin, kolmas oli syttynyt lampaille eikä nähnyt mitään muuta kuin ne, mutta epävarmuuttaan ärhenteli niille ja oli siinä vielä aika paljon saalisviettiäkin mukana. Tämä koira harjoitusten edetessä alkoi toimia koko ajan paremmin, eli kiertää lampaita paikallaan olevan ärhentelyn sijaan. Yksi koirista oli pisimmällä paimennustaidoissa, ja se kiersi lampaita matalana ja itsevarmana käyden maahan lauman toiselle puolelle.

"Hurjia koiransyöjälampaita..."
Lampaat seurasivat koiria silmä kovana. Ne tuntuivat aistivan koirien kokemattomuuden, ja isottelivat koirille päätään pudistellen ja sorkkaa maahan lyöden. Paimennus oli valtavan mielenkiintoista, ja tuntui kuin olisi päässyt bordercollien luontaisen olemisen juurille. Kiitos vielä mahdollisuudesta päästä seuraamaan treenejä!


Tunteet käy kuumana ja lampaat on niiiiin kiinnostavia!

Mieli alkaa vähän tasoittua

Joukon taitavin näyttää mallia


Tänään kävimme Bensonin kanssa fysioterapeutti Kirsi P:lla. Kirsin mukaan Benson on hyvässä lihaskunnossa ja sen liikkeet näyttivät hyvältä. Juoksin jalkakäytävää edestakaisin Nekalassa. Benson sai kiivetä jyrkät rappuset hitaasti ylös ja alas sekä kävellä 15cm maasta olevien tikapuiden puolapuiden yli. Näiden harjoitusten jälkeen Kirsi sanoi, että sillä on hyvä kehonhallinta. Benson nosteli takajalat taitavasti puolapuiden yli astuen väleihin. Vaakalla katsottiin kuinka paino jakautuu tassuille. Benson alkusyksystä ennen kuntoutusta kevensi oikeaa takajalkaa, nyt se on alkanut laittaa sille painoa enemmän kuin vasemmalle. Mistäköhän tässäkin on kyse..? Molemmat takajalat olivat nyt yhtä paksut, kun 6vkoa sitten vasen oli sentin paksumpi. Selässä on vielä lannerangan alueella lihasjumia, ja oikealla puolella samoin. 

Jatkossa jumppaamme Bensonin kerran päivässä, ja teemme sen kanssa kyljen venytyksiä ja jalkojen taaksepäinvenytyksiä. Muut venytykset pyritään tekemään siten, että Benson itse tekee ne. Se venyttelee etuosaansa tosi runsaasti, ja takajalkojaankin koko ajan enemmän ja enemmän. Takajaloissa tavoitteena on ylläpitää jalkojen liikeradat mahdollisimman laajoina. Muuten jatketaan tunnin ei-liian rankoilla lenkeillä päivittäin.

Mikä parasta, Kirsi sanoi että meillä on tosi hieno koira joka on hyvässä kunnossa ja onnellinen! :) Kirsi oli niin ihanan kannustava ja näki koirassa muutakin kuin huonot lonkat ja synkän tulevaisuuden. C:n lonkkien ei välttämättä tarvitse ollakaan maailmanloppu, jos pidämme koiran lihaskunnon aina hyvänä. Ja mikä parasta, Kirsi ei tuominnut meidän agilityuraa ihan täysin loppumaan. :)

Tällä kertaa jaan Bensonista kuvan, joka osoittaa kuinka hassun näköinen on koiran jalka:

perjantai 2. joulukuuta 2011

2/12/2011 Kuntoutusta ja kuntoutumista

Ajattelin päivitellä vähän Bensonin kuntoutumispuolta, jos jotkut samojen ongelmien kanssa painivat lukevat tätä blogia.

Me käytiin tasan kuukausi sitten ensimmäisen kerran fysioterapeutin luona. Kuukauden Cartophen-pistoshoitokuuri oli juuri päättynyt. Vastaanotolla oli silloin köyryssä seisova, käsittelyä pelkäävä koira, jonka etuosa oli ihan jumissa ja takaosan syvät lihakset olemattomat.

Sen jälkeen kaksi viikkoa jumpattiin fyssarin ohjeiden mukaan kolmesti päivässä, tehtiin tunnin lenkki ja lenkin jälkeen hierottiin kevyesti etuosan lihakset ja venyteltiin etu- ja takajalat sekä selkä. Käytettiin Back On Trackin manttelia lenkeillä. Benson sai Arthroflex-mikstuuraa ja Viacutan-öljylisää. Tuulikki hieroi Bensonin kahdesti.

Toisella fysioterapiakäynnillä olikin aivan uudistunut koira. Benson oli päivittäisten hoitojen aikana tottunut käsittelyyn, joten se seisoi lähes täysin rentona ja luottavaisena hoitopöydällä. Sen etuosan lihaksiston kireys oli helpottanut ja lihakset olivat pehmoiset, enää ei esimerkiksi tuntunut kovaa pattia hauiksen kohdalla. Takaosaan oli jo alkanut tulla voimaa (syvien lihasten kehittyminen on hidas prosessi, joten kahdessa viikossa ei vielä ehdi ihmeitä tapahtua). Olin tehnyt Bensonin kanssa muutamaa päivää ennen fysioterapiaa liian pitkän ja rankan lenkin, jonka johdosta sen oikea lonkka oli aristava. Syvät lihakset eivät vielä tässä vaiheessa ole riittävän vahvat tukemaan reisiluuta lonkkamaljaan koko liian rankan lenkin aikana, joten saatiin muistutus olla tekemättä tässä vaiheessa liian pitkiä lenkkejä.

Saimme vähän vaikeutusta jumppaohjeisiin jumppatyynyn muodossa, ja nyt jumpataan kahdesti päivässä. Mulla jäi viikon verran taukoa venyttelyihin toisen ft-käynnin jälkeen, ja tunsin että etuosan lihaksisto oli taas kireä. Venyttelin koiran, ja seuraavana päivänä etuosa oli taas pehmeä. En aio venytellä koiraa päivittäin, 2-4 kertaa viikossa riittänee.

Tällä hetkellä tilanne on se, että jatketaan syvien lihasten vahvistamista ja lihaskunnon parantamista ja venyttelyillä huolehditaan ettei lihaksisto kireydy. Pitkät selkälihakset ovat edelleen jumissa, tähän asiaan kaipaisin apua esim. akupunktion muodossa. Koska selkälihakset ovat jumissa, Benson väsyessään peitsaa lenkeillä. Tähän on auttanut se, että se juoksee mahdollisimman paljon vapaana, silloin se ei peitsaa niin herkästi. Kiellän/ estän peitsaamisen, koska sen vaikutuksesta selkälihakset menevät vaan enemmän jumiin. Takajalkojaan Benson venyttelee jo aika mukavasti, tosin ei vielä täysin vapautuneesti. Etuosaansa se rakastaa venytellä jääden venytysasentoon muutamaksi sekunniksi. Benson ravistelee turkkinsa normaalisti, se ei varo takaosansa ravistelua vaan ravistelun kruunaa hännän kiukkuinen ravisteluliike. Bensonin takajalkojen askel on pidentynyt ja ravi muuttunut vetävämmäksi. Pupulaukkaa en ole nähnyt sen nyt menevän. Se ottaa korkealle pomppien vastaan kotiintulijat, ei onnu, ei ole jäykkä (päinvastoin!).

Nyt pitäisi kieltää kaikki puudelin riekkuminen, vähintäänkin kunnes oikea lonkka on rauhoittunut. Benson ei kyllä ole kovin kipeä tällä hetkellä, koska se on koira joka hyvin herkästi osoittaa jos joku tuntuu epämukavalta tai sattuu, ja tällä hetkellä se on hyvin iloinen ja energinen yksilö olematta kuitenkaan päätön riehuja (muuten kuin silloin kun se saa hepulin). Benson tekee hienosti oman osansa jumpissa, mutta lonkan tilannetta ei edesauta se että hepulikohtauksen iskiessä juostaan päättömästi asuntoa päästä päähän matkalla liukastellen ja toisinaan huonekaluihinkin törmäillen. Olemmekin hyvillä mielin Bensonin kuntoutumisen johdosta, on kiva nähdä että koira voi hyvin.

Kuntoutumisen ohessa ollaan käyty koiratanssitreeneissä. Olen valinnut harjoiteltavaksi sellaisia liikkeitä, jotka tukisivat Bensonin kuntoutumista, mm. takaosan hallintaa. Eli ollaan harjoiteltu jalkojen välistä pujottelua niin etu- kuin takaperin (takaperin menee vasta yksi väli), peruuttamista, mun kiertämistä peruuttaen tai etuperin, takajalkojen varassa istumista, pyörähdyksiä molempiin suuntiin, 180 asteen kääntymistä mun edessä, etuosan venyttelyasentoon viemistä eli kumartamista... Kaikki nämä temput eivät auta takaosaan, mutta onpahan niitä ollut mukava treenailla. Samalla olen oppinut Bensonin oppimisesta ja sen kouluttamisesta. Äijäparka on nyt viime viikkoina tosin oppinut niin paljon temppuja, että se on välillä ihan pyörällä päästään eikä muista mikä käsky tarkoitti mitäkin. Nyt täytyykin vähän hillitä tahtia ja opetella vanhat temput "selkäytimeen" ennen uusien temppujen ottamista harjoittelurepertuaariin.

Tokoa ei olla nyt viime aikoina juuri treenattu, kuin sen mitä olen kokeillut että kuinka se takaosa alkaa löytyä seuraamisen kulmissa, ja alkaahan se löytyä hienosti. Meillä alkaa tokon valmennustunnit ProCaniksella viikon päästä, ja sitten kun mä oikeasti tiedän mitä ja miten treenaan, voin täysillä paneutua tokon treenaamiseen. En millään malttaisi odottaa että pääsen sisälle tähän kiehtovaan lajiin! :)