tiistai 31. heinäkuuta 2018

Koirahierojaopinnoista

Ajattelin kirjoittaa pienen postauksen käymistäni koirahierojaopinnoista, jos jota kuta muutakin kiinnostaa ko koulutus :)

Heti alkuun täytyy todeta, että koulua ei kannata aloittaa sellaiseen elämäntilanteeseen, jossa on muita kiireitä. Opinnot vaativat paljon opiskelua, hierontaharjoittelua yms. Meidän ryhmästä putosi ehkä neljäsosa pois vuoden aikana. Viitisentoista reipasta pysyi menossa mukana ja sai todistuksen kouraansa. Kaikki aloittaneet olivat varmasti motivoituneita, enkä tiedä että oliko pelkästään koulun vaativuus keskeytyksen takana vai oliko muita henkilökohtaisia syitä. Sen tiedän, että ihan jokaisen meistä suurin pelko oli, että olisi sairastumisen vuoksi estynyt osallistumasta jollekin kouluviikonlopulle. Toki viikonlopun materiaalit sai koululta ja opiskelutoverit jakoivat ilomielin omat muistiinpanonsa, mutta se tunne kun yrittää saada anatomiankuvista kotona jotain tolkkua...Käytin Kulon syksyllä näyttelyissä ja ollessani sen kanssa näyttelykehässä, koulussa oli käyty läpi lonkan anatomia. Se tunne, kun yritti muiden muistiinpanoista päästä käsitykseen että mikä lonkan kyhmy, ulkonema, kuoppa, ... on mikäkin latinaksi ja suomeksi. Aikataulutus muuttui niin, että kouluviikonloput pysyivät pelkästään kouluviikonloppuina. :-D

Syksyllä käytiin läpi hieronnan tärkeitä perusteita, mm. hieronnan indikaatiot/kontraindikaatiot, mekaaniset/fysiologiset vaikutukset, hierontaotteet teoriassa ja käytännössä, kylmä/lämpöhoito, venyttely, ... Luusto käytiin tarkasti läpi alkaen takapäästä; coxa, femur, tibia, fibula, siirtyen etupäähän, scapula, humerus, ulna, radius, kallo. Eri kuvakulmista, joka uloke nimeten. Välillä manasin että onko oikeasti joka ikiselle hemmetin luumöykylle ollut ihan totta pakko keksiä nimi ja haaveilin että löytäisin jonkun vielä nimeämättömän oleellisesti tärkeän möykyn jonka voisin nimetä Mureen kryyniksi :D

Kun takaosan luustokohdat oltiin käyty läpi, alettiin sujuvasti opiskella takaosan lihaksia. Kun luustokohdat olivat tuttuja, oli helppoa tarkkaan tietää mistä lihas lähti ja mihin kiinnittyi. Sama etuosaan, selkään, vatsalihaksiin, kaulan lihaksiin, ...

Ensimmäinen koe joulukuussa oli kirjallinen. Me kirjoitimme kynät sauhuten useamman tunnin. Koe sisälsi laajoja esseevastauksia (jossa varmistettiin että hieronnan perusteoria oli hallussa), mutta isossa roolissa oli pikkutarkka osaaminen: meidän tuli osoittaa osaavamme nimetä syksyllä opiskellut luustokohdat, lihasten kiinnittymiskohdat, funktiot ja venytykset.

Keväällä opiskelutahti tuntui vain kiihtyvän. Opiskeltiin loput etuosan lihakset, selkä, kaulan lihakset, syviä lihaksia, nivelet, mennen koko ajan spesifimpiin tietoihin. Me piirsimme lihaskortteja, kirjoitimme yhteenvetoja ja taulukoita lihaksista, kiinnitimme näitä lappuja pitkin asuntojamme jotta voisimme keittiössä, olohuoneessa, jopa vessassa! - aina tilaisuuden tullen kerrata niitä. Tentimme niitä toisiltamme, tuskailimme yhdessä että kuinka kukaan voi nämä koskaan oppia. Ahkera pänttääminen kantoi hedelmää ja kevään näyttökokeen tyyppisesti suoritetuissa kokeissa luettelimme toisillemme Päivin valvoessa kymmeniä lihaksia, niveliä, hieronnan teoriaa, ... Jos joku herättäisi minut keskellä yötä ja pyytäisi kuvaamaan esimerkiksi latissimus dorsin insertio- ja origokohdat ja näyttämään ne koirasta tarkasti ja sen lisäksi osoittamaan lihaksen funktiot ja venytykset, minä varmaan latelisin ne kuin ulkomuistista. Todennäköisesti venytyksessä näyttäisin lihaksen venyttelyn tehoa lisäävän kierron ensin väärin, mutta sitten itseäni soimaten korjaisin ja manaisin kuinka supinaatio ja pronaatio menevät minulta välillä sekaisin.

Koiran anatomian ja fysiologian syvällisen opiskelun lisäksi kävimme läpi erilaisia hoitomuotoja (esim. laser, tens), erilaisia harrastuslajeja ja niiden kuormittavuuksia koiran keholle, origo-insertio-tekniikkaa, syvähierontaa, trigger-käsittelyä (ja voi kuinka vaikeaa tuo onkaan - siinä on vielä paljon harjoittelua että sormituntuma kehittyy!)

Perehdyimme erilaisiin kuntoutujiin osteopaatti Katriina Slotten vaativassa ohjauksessa, laajojen ja paljon harmaita hiuksia aiheuttaneiden (kunnes joku löysi hyvää, valitettavasti englanninkieliset, kirjallisuutta asiasta) kotitehtävien kautta. Kirjoitimme näppäimet sauhuten kuntoutussuunnitelmia, jotka tunnilla käytiin läpi, yksinkertaistaen, järkeistäen ja käytännön tasolle tuoden, turvallisuus huomioiden, muokaten toimivammiksi. Emme missään nimessä ole halajamassa fysioterapeuteille kuuluvaa koiran kuntoutusta, mutta meilläkin pitää olla ymmärrystä, mitä koiran kehossa tapahtuu erilaisten toimenpiteiden /vammojen seurauksena, voidaksemme hoitaa oman osuuttemme turvallisesti ja koiran hyvinvointia lisäävästi.

Meillä oli pitkin vuotta useampia asiantuntijoita luennoimassa. Valovoimainen eläinlääkäri Pipsa Lampinen piti piiitkän päivän, jonka aikana sukelsimme ortopedisten ongelmien maailmaan. Aiheesta olisi varmasti voinut puhua viikon, kuukauden, vuoden, vuosiakin, mutta näinkin saimme todella tuhdin tietopaketin. Eläinlääkäri Johanna Virtanen puhui koiran fysiologiasta ja sairauksista, imusolmukkeiden tunnustelusta yms. Tuntui että opin elimistön aineenvaihdunnasta ja hormonitoiminnasta asioita, joita en ollut edes sairaanhoitajaopinnoissani ymmärtänyt. Tai ei ollut jäänyt mieleen.

Oli monia muitakin vierailevia luennoitsijoita. Kaikilla oli paljon annettavaa ja vuoden aikana ymmärrys koiran hyvinvoinnista ja koirahieronnasta rakentui monesta palasesta laajaksi, syvälliseksi kokonaisuudeksi. Valitettavasti tätäkin kirjoittaessa tuntuu, että monia yksityiskohtia on jo unohtanut. :( Onneksi muistiinpanot ovat kansioissa, joista niitä voi helposti kerrata ja palautella mieleen.

Koulua oli suurin piirtein joka toinen viikonloppu. Syksyllä jokaista viikonloppua odotti kuin kuuta nousevaa, mutta keväällä kesää kohti mentäessä alkoi väsymys painaa. Mietimme että tähän vaikutti kouluviikonloppujen jatkuva vaikeutuminen. Syksyllä opiskeltiin yksinkertaisia asioita, mutta kevättä kohden alettiin miettiä monimutkaisempia koiran hyvinvointiin vaikuttavia kokonaisuuksia. Enää ei ollutkaan niin helppoa pysyä kärryillä ja ymmärtää kuulemaansa. Toki loppukeväästä laajat kirjalliset kotitehtävät ja koulun päättötyö sekä isot tentit vaativat myös veronsa jaksamisen suhteen.

Koulun aikana hieroimme projektikoiria, yhteensä 100h. Niistä kirjoitettiin kirjallisia analyyseja opettajalle ja keskusteltiin luokan kesken ongelmista ja onnistumisista, aina toki anonyymisti salassaolopitovelvoite huomioiden.

Vuoden aikana ryhmämme, opettaja mukaanlukien, hitsautui tiiviiksi porukaksi. Tuntuu kummalliselta, että emme enää kahdesti kuussa kokoonnu samaan luokkatilaan. Onneksi yhteydenpito on jatkunut tiiviinä ja jatko-opiskelupäiviä suunnitellaan ahkerasti.

Sitten yleisemmästä yksityisempään eli omaa pohdintaa.

Oma koiranpito on kokenut koulun myötä aikamoisen muutoksen. Käytännöt niin arjessa kuin treeneissä ovat muuttuneet järkevämmiksi ja koirien hyvinvointia paremmin tukeviksi. Hieron koirani ainakin lyhyesti läpi ainakin kerran viikossa. Olisi pitänyt ottaa koiristani kuvia ja videota liikkeistä ja olemuksesta ennen koulua ja koulun jälkeen.

Vuosi oli ankara tahdiltaan ja saimme paljon tietoa ja ymmärrystä. Mitä enemmän asioita olemme käyneet läpi, sitä enemmän on tullut ymmärrystä siitä kuinka paljon pitäisi ymmärtää vielä lisää. On lihaskireyksiä, joita en vielä osaa aukoa, en omiltakaan koiriltani joita hoidan paljon. Se syö naista, pakko myöntää! En tiedä opinko koskaan todella taitavaksi, sen aika näyttää. Se vaatii paljon työtä, erityisesti paljon erilaisten koirien hieromista, jatko-opintoja, syyseuraussuhteiden miettimistä jne.

Välillä kun tuskailen oman keskeneräisyyteni kanssa (Päivi, älä käsitä tätä kritiikkinä koulua kohtaan, sä tiedät että mä tuskailen tämän asian kanssa varmaan hamaan loppuuni asti), täytyy muistella mitä hyvää olen saanut jo näillä taidoillani aikaan ja olla tyytyväinen siihenkin. Sain parannettua rakkaan Bensonini elämänlaatua sen viimeisinä kuukausina. Konkreettisia todisteita tästä oli esimerkiksi se, että jos se alkoi murista lapsille, osasin helpottaa sen oloa niin että hieronnan jälkeen se ei enää murissut vaan makoili tyytyväisenä. Kulon selkäkarvat törröttivät kuolleina pystyssä, eivät törrötä enää, taka-askel oli töpöttävää, on pidentynyt ja ravaa rennoon letkeästi. Ja osaan jo useimmiten hieroa sen niin, että saan sen takajalan ontumisen loppumaan (tosin se käyttää oikeaa takajalkaansa edelleen hieman jäykemmin kuin vasenta ja valitettavasti Flexadin ei ole kahden kuukauden syöttämisen jälkeen tuonut vielä sen liikkeeseen puhtautta, jatkan kuuria vielä kuukauden). Taon selkä oli jäykkä, on mennyt paljon parempaan suuntaan ja osaan seurata ja hoitaa sen rintalihasta jonka reväytti metsälenkillä vuosi sitten liukastuttuaan mutaisessa kohdassa. (Välillä Päivi on käynyt tekemässä faskia-käsittelyt ja tuntuu että Päivin käyntien jälkeen olen saanut omalla hieronnalla parempia tuloksia eli se tukee hyvin hierontaa ja tämän ja faskiahoidon omien hyötyjen vuoksi faskiaopinnot lienevät seuraavaksi opiskelun kohteena. Tämän linkin takaa löytyy hyvä postaus aiheesta!). Asiakaskoirissa on ollut tyytyväisiä koiria, jotka ensimmäisen kerran vihaisuuden/pelokkuuden jälkeen ovat muuttuneet hoitomyönteisiksi hierottaviksi. Tämä muutos tai kun koira oikein yrittää estää poislähtöni tarjoamalla itseään edelleen hierottavaksi, tuntuu tosi palkitsevalta.

Valitettavasti kaikkia asiakaskoiria en ole osannut auttaa. Onneksi Tampereella on niin paljon taitavia osaajia, joten hyvillä mielin on voinut kehottaa hakeutumaan jonkun toisen pakeille tietäen että saavat avun. Sillä tavalla hyvillä mielin, että koira saa avun, mutta oikeasti sillä tavalla ihan hajoillen, että harmittaa kun ei vielä itse osaa auttaa kaikkia :-P (Toisaalta koulussa käsittelimme yhteistyötä eri ammattilaisten kesken ja ajatuksena nimen omaan se, että yhteistyössä on voimaa) Omien puutteiden tiedostaminen ruokkii tehokkaasti nälkää opiskella lisää. Teen koirahierontaa hyvin pienimuotoisesti, ja palasin juuri hiljattain toiseen palkkatyöhöni jota aloin tehdä osa-aikaisesti enkä sen ohella ehdi hieroa kuin pari-kolme koiraa viikossa. En tiedä uskallanko ikinä heittäytyä täysipäiväiseksi yrittäjäksi, mutta tiedonnälkää ja oppimishalua pitää ainakin ehdottomasti tyydyttää vielä lisää, jo ihan oman henkisen hyvinvointini kannalta :-D

Jatko-opiskelua on hyvä jatkaa, koska olen saanut todella rautaisen perustan koiran lihashuoltoon. Sydämestäni kiitos, Päivi Kilponen, upeasta vuodesta jonka tarjosit minulle ja muulle luokalle! <3

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Loppu häämöttää!

En viittaa omaan loppuuni kuitenkaan :D

Koirahierojakoulussa on tullut syyskuun alusta lähtien käytyä joka toinen viikonloppu. Päälle projektihieronnat 100h ja kaikki kirjalliset ja suulliset läksyt. Alkaa olemaan takki melkoisen tyhjä, mutta vielä olisi paras eli lopputentti edessä :D Mä myöhemmäksi omaksi ja jo ajankohtana muiden suureksi "riemuksi" kaivoin tentin sisältöä koululla open ja luokan kesken sovittaessa esiin näyttötutkinnon vaateet ja lueskelin niitä ääneen. Sieltä saatiin muutama juttu lisää jo muutenkin laajanpuoleiseen kokeeseen ja tämmöiset sisällöt olisi meidän kaikkien tarkoitus esittää:

- 20 lihaksen O-I-F latinaksi ja näytä t a r k a s t i kiinnittymiskohdat
- 8 lihaksesta hermo mikä hermottaa
- hermosto: yleistieto (keskus/ääreishermosto, liike/tuntohermo, afferentti/efferentti jne)
- venytys 5 lihasta, passiivinen ja lihaskohtainen
- laserointi itse valittuun kohteeseen ja perustelut miksi laseroi
- origo-insertio -käsittely 8 lihakseen
- pintafaskia-käsittely + perusteita
- tutki koira: inspektio, palpointi, anamneesi (käynnissä nivelet, ravissa rakenne) - kerro mitä havaitset ja miten vaikuttaa hierontasuunnitelmaan
- koiran rakennetyyppi - mieti perusrakennetta yhdessä asiakkaan kanssa
- harrastus: laji - keskustele asiakkaan kanssa,
--- verryttely- ja jäähdyttely
--- ruokinta ja nesteytys
--- mitkä kohdat ko lajissa tyypillisesti jumiutuu ja miten ennaltaehkäistä
--- asiantuntevaa jutustelua, opastusta, harrastuspolun rakentelua
- 2 loisen esittely (sanallisesti :D )
- aseptiikka - putsaa välineet ja tila ja kerro mitä ja miksi
- laadi asiakkaalle yksilöllinen hoitosuunnitelma, kerro mitä ja miksi
- iliopsoas -käsittely

Meillä oli keväällä toinen laaja tentti, jossa kerrottiin keväällä opiskeltujen (syksyllä opiskellut oli jo tentitty) 12 lihaksen O-I-F, 5 passiivista ja 2 aktiivista venytystä, hierontaotteet ja niiden fysiologiset ja mekaaniset vaikutukset, 2 nivelen (olka/kyynär/lonkka/polvi) rakenne (nivelsiteet, niveltyvät rakenteet jne), ko nivelen ongelmat ja hoitovaihtoehdot (pohjautuen mm. ell-luentoon). Selkälihakset (erector spinae, mediaalinen, intermediaalinen ja lateraalinen juoste ja näihin liittyvät asiat), kylmä ja lämpöhoidon toteutus, periaatteet ja vasta-aiheet, mobilisointi, nivelten testaukset, ... yms. Meidät oli jaettu kolmen hengen ryhmiin, eli oli kokeen tekijä, arvioija ja asiakas. Kokeen tekijä esitti kokeessa vaaditut asiat tekemänsä suunnitelman mukaisesti ja arvioija otti kokeen vastaan ja raportoi sitten Päiville suorituksen, toki Päivi ja apuope Tiina kiersivät myös itse kuuntelemassa kokeen sujumista. Tämä arviointi-kuvio takasi sen, että piti opiskella paljon omaa koetta laajemmin asioita, miten muuten olisit tiennyt esim. että tulivatko kaikki lihasten kiinnittymiskohdat sanottua..

Meillä on luokasta tippunut varmaan kolmannes opiskelijoista pois, tahti on ollut aika kova ja kaikkien pahin pelko on ollut se, että on kipeänä eikä pysty tulemaan koululle. Aihe on kyllä hurjan mielenkiintoinen, motivaatio kantaa ja kannattelee ja tuntuu että tämä vuosi on antanut paljon! Kokeeseen pänttäämisen ohella olen kirjoittanut lopputyötäni, joka mulla on aiheesta Trigger-käsittelyt. Triggereihin kun törmää joka sessellä, niitä on ihmisilläkin kymmeniä, joten halusin syventää omaa ymmärrystäni aiheesta vielä lisää.

Koulun jälkeen olisi tarkoitus kerrata asioita ja lueskella lisää. Olen kouluvuoden aikana ostanut kymmenkunta kirjaa jotka odottavat lukemista, ei vaan ole hirveästi ollut aikaa ylimääräiseen opiskeluun mutta niiden kirjojen lukeminenkin koittaa pian. Ja ihan aikuisten oikeasti, mä lähdin tähän koulutukseen oppiakseni hieromaan omat koirani mutta niin vain vei mennessään ja nyt tässä hierotaan koiria sen minkä ehditään ja mietitään erilaisia jatkokoulutusvaihtoehtoja ja tuskaillaan kun ei olla vielä riittävän hyviä (oonko mä ikinä omasta mielestäni riittävän taitava missään, lieneekin toinen kysymys mutta onneksi osaan elää oman epätäydellisen itseni kanssa pääsääntöisesti sopuisasti :D )

PS. Näillä kesäkeleillä, harrastakaa esijuottoa. Eli pari tuntia ennen treenejä juotatte koiranne kunnolla, esim. maustamalla veden ruoalla että varmasti juo

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Yksi on pois joukostamme

Eilen tuli kuukausi siitä, kun menin Bensonin kanssa uusimaan kipulääkereseptejä /miettimään kipulääkityksen jatkoa. Eläinlääkärintarkastuksessa löytyi sydämestä nopeasti kehittynyt paha sivuääni (4/6), menossa oleva polven ristiside ja runsaasta kipulääkityksestä huolimatta Benson aristi toista lonkkaansa, jossa oli pitkälle edennyt nivelrikkoa. Bensonin terveydestä murehtiminen alkoi mulla rakkaan villakoiran ollessa vasta 2,5-vuotias, kun vauhdikkaalta agilitypuudelilta löytyi lannerangasta spondyloosi ja alkava nivelrikko. Vuosi sitten aloin todella tehdä surutyötä sen tosiasian kanssa, että koska on aika tehdä viimeinen matka eläinlääkäriin. Tuolloin Benson levisi jäisellä pihalla ja sen nivelrikkoinen lonkka kipeytyi ollen useamman kuukauden huonona. Pitkäaikaissairaalla koiralla on vaikea tehdä päätöstä sen suhteen, koska raja tulee vastaan. Tuntui ihan mahdottomalta tehdä ratkaisua. Toisella oli kuitenkin elämänhalua, se leikki, lähti mielellään lenkille jne. Oli raskasta katsoa sen liikkumista kun näki ettei se ihan kunnossa ollut. Viimeisen puolen vuoden ajan pystyin helpottamaan sen oloa paljon hieromalla sitä säännöllisesti. Tuntui upealta, kun yleensä hieronnassa stressaava puudelini nukahti hierontaan tai kun sain hieronnalla hieman kärttyisäksi muuttuneen käytöksen pois. Bensonilla alkoi näkyä väsymistä, sen näki silmistä jotka eivät enää tuijottaneet enää niin kirkkaina ja välillä tuntui ettei se olisi jaksanut aina seurata mun jaloissa, mutta kun se mun perässä hiihtäminen oli sille Elämän Asia. Lasten itkiessä se ei enää aina jaksanut niin ulvoa. Lenkillä se innostuvana koirana saattoi toisinaan lähteä spurttaamaan Taon ja Kulon perään ja sai muutamia kertoja huonon olon. Vauhti alkoi muutenkin hidastua ja rauhoittua. Epäilin että sydämessä ei ehkä kaikki olisi kunnossa. Benson sai viimeisen puoli vuotta nukkua yöt mun jaloissa, tein silläkin tavoin osin surutyötä, tankattiin läheisyyttä puolin ja toisin. Viimeinen eläinlääkärireissu meni kauniisti. Benson leikki hihnallaan eläinlääkärin vastaanotolla. Kun terveystarkastuksessa kävi ilmi sydämen ja polven tilanne, purskahdin itkuun. Tiesin, että nyt oli koittanut aika. Onneksi oltiin päivän toiseksi viimeinen asiakas. Mentiin pihalle kevätaurinkoon kävelemään ja autoon istumaan, pidin Bensonia sylissä ja rapsuttelin. Se oli hyvin rauhallinen ja torkkui sylissäni. Eläinlääkärissä Benson sai rauhoitteen, ja luottavaisena se käpertyi syliini kerälle nukkumaan. Siitä se siirrettiin hoitopöydälle, jossa sai kanyylin tassuun ja nukutettiin ikiuneen. Benson sai mennä hyvin kauniisti ja levollisesti rakkaan emäntänsä ja isäntänsä seurassa. Silitin sitä viimeisen kerran, ja tajuntaan löi että nyt sai silittää joka paikasta, ei tarvinnut varoa kipeää jalkaa. Enää ei ollut vaivoja, ei kipuja.

Monenlaisia ajatuksia pyörii päässä. Itsesyyttelyihin taipuvaisena ihmisenä mietin mitä kaikkia asioita olisin voinut tehdä Bensonille paremmin, mutta näillä mun resursseilla yritin huolehtia siitä niin hyvin kuin pystyin. Ikävä on kova, ei viime aikojen kipeää koiraa vaan sitä nuorta ja vauhdikasta Bensonia. Helpotuskin on suuri. Koti tuntuu paljon avarammalta, tyhjemmältä. Bensonin uurna on meidän kirjahyllyssä, pääsee varmaan Teiskon multiin, missä on monena kesänä saanut viilettää isolla pihalla ja hyppiä järveen.

Toivottavasti isä heittelee Bensonille palloa niin paljon kuin mahdollista, siellä jossain <3
Benson 14.11.2008-20.3.2018



































maanantai 29. tammikuuta 2018

Vuosi polkaistu käyntiin

Blogi jatkuu hierojakoulupainoitteisena, koska nyt omien koirien kanssa ollaan lähinnä lenkkeilty ja ovat tunnin jos toisenkin toimineet hierontauhreina, ei mitään uutta siis... Hyvin ovat osaansa sopeutuneet ja kaikki ovat iloisen oloisia. Bensonin takia olen ehkä tyytyväisin että pääsin tähän kouluun. Sen kanssa on aina ollut hankalaa viedä sitä hierojalle, kun se jännittää niin paljon eikä rauhoitu hoitoon. Mamman käsittelyyn on helpompi rauhoittua, ja nähtiinpä sekin ihme, että Benson nukahti hierontaan (vieläpä kun hieroin sen heikomman takajalan nelipäistä reisilihasta)! En olisi ikinä kuuna päivänä uskonut että tällainenkin voisi olla mahdollista, lehmienkin lentämisen uskoin olevan enemmän mahdollista. Kulo on mulle täydellinen harjoituskappale. Se ei onnu, mutta liikkuu ravissa vähän vinottain, ottaa oikealla takajalalla lyhyempää askelta, ja vetää tietyt paikat toistuvasti jumiin. Mulla on (ainakin) yksi jumikohta, jonka aukomista en ole vielä saanut ratkaistua (meillä on vielä koulussa käymättä läpi mm. trigger- ja origo-insertio-käsittelyt), mutta moneen jumiin olen keksinyt tavan jolla saan ko kohdan aika mukiinmenevästi auki. Pohdiskelua on auttanut koulussa saavutettu ymmärrys lihasten kiinnittymiskohdista. Mutta opintomatka on vasta alkutaipaleella ja jatkuu...

Joululoma koulusta tuli tosi tarpeeseen, olin ihan tooosi poikki syksyn jälkeen. Sain luettua yhden kirjan ja askarreltua lihaskortteja lisää, projektihierontoja tein hyvin vähänlaisesti. Tammikuun puolivälin kouluviikonlopun lähestyessä en olisi millään malttanut odottaa että on lauantaiaamu ja saa mennä kouluun imemään oppia.

Lauantaina Päivin kanssa käytiin läpi mm. selkänikaman anatomiaa ja niveltä yleisesti ottaen. Tutustuttiin laserhoitoon. Nyt en muista mitä muuta käytiin läpi. Ainakin hännän hieromista käsiteltiin ja saatiin kotiläksy. Iltapäivällä meille tuli puolustuvoimista kaveri kertomaan sotakoirien käytöstä Suomen maanpuolustuksessa. Keskustelimme mitä kannattaa huomioida tietyntyylisten vahvojen koirien hieromisessa, että homma sujuu ilman turhia konflikteja. Näistä käytännön vinkeistä saa omaan työkalupakkiin välineitä. Luento-osuuden jälkeen saimme nähdä työnäytöksen, jonka jälkeen osa meistä pääsi hieromaan (sota)koiran. Kivanoloinen koira, joka saa elää monipuolisesti tehden, rakastettuna työkaverina ja perheenjäsenenä.

Sunnuntaina Turusen Virpi kävi pitämässä meille selkäpäivän. Virpi on koirahierojaksi valmistuttuaan jatkanut opiskelua, selän traktio- ja mobilisointihoitoihin ja faskiakäsittelyihin. Saimme ymmärrystä mm. selän kunnon arviointiin, koiran selän kuormituskohdan arviointiin, röntgenkuvien löydösten vaikutusten koiran vointiin pohtimiseen etc.

Edellispäivänä, lauantaina käytiin läpi kotitehtävä joka oli kuvitteellinen asikas case. Keskustellen käytiin läpi, mitä asiakkaalta kysellään ennen hoitoa, millaisia asioita voisi olla asiakkaan koiran oireiden takana, millainen hoitosuunnitelma tehdään etc. Sitten alkoi sellainen teoriapaukutus, että iltapäivällä oli paukut aika vähissä ja taisin illan olla kiukkuinen kun olin niin väsynyt :D Käytiin läpi värttinä- ja kyynärluu. Luustokuvat olivat useammasta eri suunnasta, jolloin päästiin niin lähelle kolmiuloitteista havainnollistamista kuin paperilla on mahdollista. Latinankieliset sanat olivat aika pitkiä ja jotenkin oli vaikeaa sisäistää, että miten ne menivätkään. Kun luurangosta käytiin samat kohdat läpi. Opiskeltiin myös olka-, kyynär-, lonkka- ja polvinivel nivelsiteineen ja muine anatomisine kohtineen, niveltyyppeineen, liikesuuntineen jne. Ja toki taas monesta eri kuvakulmasta. Iltapäivällä käytiin läpi nivelten mobilisointihoito jota harjoittelimme toisillemme, ja päivän lopuksi meille tuli muutama asiakas hierottavaksi ja opettajat seurasivat meidän työskentelyämme.

Eilen päivä alkoi puoli yhdeksältä ja päättyi vähän ennen viittä, parilla erittäin lyhyellä tauolla pidettynä. Puhumassa oli eläinlääkäri Pipsa Lampinen, mahtava persoona ja viihdyttävä esiintyjä rautaisella ammattitaidolla. Pipsa kertoi että hän oli ollut ortopedisessa koulutuksessa ulkomailla jossa oli viikon ajan käsitelty patellaluksaatiota ja sen erilaisia hoitomuotoja. Nyt edettiin vähän reippaammalla tahdilla kun kahdeksan tunnin aikana käytiin pitkälle yli kaksisataa pp-diaa jonka aikana käsiteltiin niin selän kuin nivelen ja luiden kehityshäiriöitä, sairauksia, hoitomuotoja, murtumia ja kipulääkitystäPäivän ehkä suurin ymmärrys tuli röntgenkuvan rajallisen informaation ymmärryksestä ja magneettikuvan merkityksestä, jos oikeasti halutaan ymmärtää oireilun taustalla olevia syitä.