Tao













 Nimi: Walk 
Kutsumanimi: Tao
Rotu: bordercollie
Syntymäaika: 11.03.2012
Sukupuoli: uros
Väri: mustavalkoinen
Emä: CMM'S JADE
Isä: WALK ON JED
Omistajat: Katri ja Henri Mure
Kasvattaja:Tanja Vahtera

Terveys:
Lonkat B/B
Kyynärät 0/0

Tärkeät tapahtumat:
15.4.13 Pohjois-Hämeen Nuorten koirien tokorinkiin pääsy

Koetulokset:
21.4.13  Toko Alo1
29.6.13 Toko Alo1 / SM-kisat Pieksämäki / sij. 5./88
1.9.13 Toko Avo1 / P-Hämeen piirinmestaruuskisat / sij. 4./15
28.4.2014 BH-koe
Kesällä 2015 Tao nousi agilityssa maxi2:iin
Tao Koiranetissä

Tavatessaan uudet omistajat kissa perää,
osaavatko nämä rapsuttaa sitä korvan takaa
ja onko ruoka maittavaa. Koira sanoo: "Minä 
rakastan teitä. Voi, rakastakaa, rakastakaa tekin 
minua.

-- Pamela Dugdale

Tao on nöyrä, keskittymiskykyinen, sosiaalinen, pehmeä ja helppo pyhäkoulupoika. Se ei tunnu välittävän tippaakaan kovista äänistä (asumme ampumaradan ja kiekkokaukalon vieressä). Myöskään uudet vilkkaammatkaan paikat tai erilaiset alustat eivät horjuta Taon mielenrauhaa. Taon mörkökausi ei näyttänyt koskaan alkavan, ehkä vastapainona sille että Bensonin mörköikä on kestänyt jo seitsemän vuotta. Tao rakastaa kaikkea ja kaikkia ja se on koira, joka opettaa meille ihmisille (ja ehkä joillekin koirillekin, kuten naapuripihan mastiffiurokselle), kuinka elämän voi jatkuvasti nähdä niin valoisana. Kaksi eri koiraa on hyökännyt Taon kimppuun sen oltua alle vuoden, mutta nämä eivät ole muuttaneet sen suhtautumistapaa, että kaikki ovat ihania. 

Alkuun Tao on ollut kovasti rauhallinen, mutta kasvun tasoituttua ja kropan kehittyessä siitä rupesi löytymään mukavasti potkua! (täältä ja täältä löytyy pari videota) Tao on ollut erittäin hitaasti kehittyvä koira, ja minun on täytynyt venyttää omaa kärsivällisyyttäni ja antaa sille aikaa kehittyä omaan tahtiin.  Nyt vajaa nelivuotiaana Tao on juuri sellainen koira, josta olen haaveillutkin, nimittäin sellainen iloisenhullu positiivisuuskapselin niellyt koira joka rrrrakastaa yhdessä tekemistä! Tao on saanut valtavasti energiaa, mikä näkyy niin arjessa, lenkkipolulla kuin treenikentälläkin. Meillä on osa tokoliikkeistä vähän levinnytkin kun koira on niin korkeassa vireessä, että liikkeisiin tulee pientä ylimääräistä säätämistä ja pomppimista. Saisihan sen tältä pyhäkoululaiselta helposti pois kieltämällä, mutta minä tykkään sellaisesta hulluudesta ja minulle tokossa on tärkeämpää, että koiralla näyttää olevan superkivaa, kuin se että se tekee teknisesti äärimmäisen tarkasti. Vaikka olenkin melkoinen pipertäjä ja pilkunviilaaja mutta silti. :-D

Tokossa Taon kanssa on ollut haasteena se, että siitä ei ole ollut luontaisesti niin mukavaa juosta minua kohti. Joku paimenkoiran juttu tämä. Poispäin juoksemisen kanssa puolestaan ei ole ollut mitään haasteita, eteen-käskyllä Tao rakastaa juosta kymmeniä metrejä eteenpäin. Lisäksi tokossa Tao välillä paineistuu vähän turhan helposti. Se tuntuu vähän liikaakin miettivän, että olenko minä siihen tyytyväinen. Muiden ihmisten kanssa ei ole tällaista paineistumista eli tämä on joku meidän kahden välinen klikki joka aina välillä pulpahtaa esille. Toisaalta arjessa Tao on aika kova, saan antaa sille aika laillakin painetta joissain asioissa eikä se ota siitä itseensä, joten olen tullut siihen tulokseen että tämä kovuus/pehmeys on aika monimutkainen asia, ja Tao tuntuu ainakin käyttävän sitä sen mukaan miten se itse kokee parhaiten kussakin tilanteessa hyötyvän. Eli vaikka Tao on nöyrä, niin on se myös aikamoinen opportunisti ja sitkeä ja vahva.  Agilityssa Tao puolestaan on jopa vähän tuhma, eikä todellakaan pelkää tekevänsä virheitä. Vaikka agility on Taolle suoranaista huumetta, se pystyy odottamaan vuoroaan vapaana ollen kentän laidalla, tosin jokainen lihas vapisten kun niin kovasti tekisi kentälle mieli. Usein myös tokoilemme muiden suorittaessa rataa vieressä, ei haittaa vaikka vierestä sujahdettaisiin putkeen, Tao vaan tekee entistä ryhdikkäämpänä ja innokkaampana mutta keskittyminen ei kärsi. 

Tao on niin onnellinen kun saa tehdä, ja edelleen suurin ja tärkein palkka, joka saa sen onnesta soikeaksi, on se että minä olen siihen tyytyväinen. Lelut ja namit tulevat hyvänä kakkosena. Tokossa olemme jo pitkään säännöllisen epäsäännöllisesti treenanneet voittajan liikkeitä, joista suuri osa alkaa olla valmiina mutta osa on vielä vaiheessa. Saa nähdä löydänkö koskaan aikaa ja energiaa tavoitteellisempaan tokoiluun; nyt sitä tehdään omaksi iloksemme ja kumpikin taitaa olla onnellisempi näin. Agilityssa Tao on erittäin irtoava, vahvan estefokuksen omaava ja rataa itsekin hyvin aktiivisesti lukeva, kokoisekseen ketterä, mutta kuitenkin melko nöyrä ja helposti ohjautuva, ei pudottele rimoja, suoraviivainen koira joka menee juuri sinne mihin sen käskenkin mennä, oli kyseessä sitten tarkoitus tai vahinko. Se suoriutuu kepeistä ja kontaktiesteistä itsenäisesti, se ei tarvitse niissä minua vierelle kulkemaan ja voinkin jäädä taakse tai ottaa reilusti sivuetäisyyttä sillä välin. Agilityssa meidän urakehitystä ovat hitaan ja aloittelevan ohjaajan lisäksi hidastaneet lapsen syntymä, josta aiheutui kuukausien totaalitauko treenaamisesta, ja se että treenaamme agilitya vain kerran viikkoon, jos silloinkaan. Bensonin spondyloosidiagnoosin jälkeen olen alkanut suhtautua agilityyn vähän sillä mielellä, että ei korkeita tavoitteita vaan yritetään pysyä terveinä ja naatiskellaan hauskasta yhteisestä harrastuksesta. Metsäjäljellä on tehty pohjia ja siinä jälkityöskentely ja keppi-ilmaisu ovat hyvällä mallilla, janatyöskentelyä ei ole treenattua. Jäljen treenaaminen on lapsen myötä tyystin jäänyt ajanpuutteen vuoksi. Esineruudussa irtoaa helposti ruudun peräreunaan asti. Paimennuksessa Taolla on paljon luontaista taitoa, mutta senkään lajin harrastamiseen ei ole omat resurssit oikein riittäneet. Silloin tällöin ollaan ajeltu jonnekin paimentamaan. Kun vaan emäntänsä ymmärtäisi lajista jotain. Toivon että kesällä 2016 ehdittäisiin paimentaa niin, että saataisiin perusrata suoritettua. Lampaat, kissat ja oravat ovat Taolle huumetta. :D


Tutustumismatkani Taon sielunelämään on edelleen vasta aluillaan ja Tao muuttuu edelleen, joten en osaa vielä sanoa mikä se on koiriaan. Yhden asian kuitenkin tiedän: sen suurin toive ja pyyntö on: "Voi rakastakaa, rakastakaa tekin minua." Ja mehän rakastamme!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti