20/1/2012 Fysioterapiaa ja tokoa

Benson pääsi tänään fysioterapiaan Kirsille. Bensonin kuntoutus on viime kuukausien mittaan edistynyt, mutta ei se vieläkään täysin kunnossa ole, näinköhän siitä koskaan edes täysin tervettä ja kivutonta koiraa saadaan. :(
- aristaa edelleen oikeaa lonkkaa, ei tee normaaleja takajalkojen venyttelyjä vaan vain lyhyet. Takajalkojen liikelaajuudet on kuitenkin normaalit, eli Benson saa takajalat suoraan taakse esim. takajaloillaan seistessään
- oikea kylki on jostain syystä jäykempi
- reiden alaosat /pohkeet on jumissa
- selkä edelleen aristaa
- peitsaa herkästi (peitsaus on viimeisten parin viikon aikana lisääntynyt, mietittiin että lumihangessa lenkkeily varmaan vetää selkää jumiin. Samoin varpaiden väliin jäävät lumipaakut aiheuttavat tassujen nostelua lenkeillä. Mutta minkäs teet kun lunta tulee kuin esterin p3rsiistä...)

Benson tykkäsi aivan valtavasti fysioterapiakäynnistä. Kaikki Kirsin tekemät testit olivat mielenkiintoisia sen mielestä, ja se mennä töpötti Kirsin perässä kuin lisää tekemistä kysyäkseen. Kehonhallinta ja vartalon lihasvoimat olivat kunnossa. Painon jakautuminen takajaloille oli tasaisempi kuin viime kerralla. Selästä ja oikeasta kyljestä lapaluun takaa löytyi pahempia jumeja kuin kuukausi takaperin. Kirsi näytti jumikohdan ja sen ihan tunsi käteen, ja sain selän hieromiseen ohjeita. Lopuksi puudeli nostettiin vesijuoksumatolle, mikä järkytti ressukan sydänjuuria myöten. Benson seisoi altaassa surkeana kuono vakavana. Aika nopsaan se kuitenkin alkoi asettua  ja saatiin vähän kokeiltua kävelyä. Asia jää puudelin mieleen hautumaan ja kuukauden päästä jatketaan totuttelua. Vesijuoksumaton jälkeen saatiin luonnollisesti puudelihepulit, jonka johdosta tilan kaikki matot oli mykkyrällä.

Onneksi Benson on kuitenkin niin valtavan iloinen ja energinen koira. Se jaksaa lenkillä mennä, treeneissä keskittyä, ruokahalut on hyvät, hyppii ja pomppii. Rauhoittuu sisällä, kun tekeminen loppuu. Tuulikki hieroi Bensonin tiistaina ja keksittiin, että kauratyynystä on iso apu. Kauratyynyn pitämisen jälkeen hieronnat sujuivat paremmin kuin koskaan koiran maatessa rentona. Selkäänsä ei nyt valittanut yhtään.

Meitä on purrut tokokärpänen, olen siitä tosi onnellinen! Kun agilitya ei voida harrastaa, niin kiva että on olemassa muitakin mielenkiintoisia lajeja. Benson rakastaa tokoiluja, lenkilläkin se saattaa pitkät pätkät tarjota seuraamista. Ihana koira :)

Tässä pari treenivideota:

Seuraaminen. Benson on tällä viikolla oppinut kääntämään takapäätään täyskäännöksessä vasempaan. Samalla kulmatyöskentely on tarkempaa kuin ennen. Pysähtymistä en ole vielä juuri treenannut seuraamisen yhteydessä. Vielä kun itse oppisi liikkumaan tasaisemmin...:

Noutokapulan treenaus. Olen yrittänyt erilaisilla tavoilla kasvattaa Bensonin halua ottaa noutokapula suuhunsa, ja tämä kapulasta pois töniminen vaikuttaa taistelunhaluiselle Bensonille sopivalta. Kuono vielä käy vähän, Benson ei niinkään kalua noutokapulaa kuin meinaa pudottaa sen ja ikäänkuin muistaa sulkea suun taas kiinni. Kapulan suussa pitämistä ollaan treenailtu ihan perinteisellä menetelmällä, tarvittaessa kuonosta kiinni pitämällä.

Nämä toimii meillä

Canis-lehdessä (4/2011) oli mielenkiintoinen artikkeli käytöksen vahvistamisesta. Jos haluttu käytös on rauhallista toimintaa, vahvisteena ei kannata käyttää mitään kiihdyttävää. Lelun heitto noutokapulan suuhun ottamisesta lisäsi noutokapulan järsimistä. Kuivanappulat eivät olleet riittävän hyvä vahviste. Ostin tänään Kirsiltä uusiseelantilaisia lampaanlihaherkkuja ja a'vot - se oli siinä - oikeanlainen vahviste suhteessa haluttuun toimintaan. Siinä ei sitten enää tarvittu enempää tönimisiä kun halu ottaa noutokapula suuhun oli löytynyt. Missään noutokapulatreenissä ei palkkaa ole tullut, mikäli noutokapula on tippunut suusta ennen irti-käskyä. Sitä voi sitten lähteä varioimaan vaikka miten:

Seuraava haaste on opettaa Benson poimimaan kapula maasta, sitä treenatessa... :)