Blogin nimi ja osoite muuttuu :)

Ei yhtä...

 ... ilman toista....

... eikä kahta ilman kolmatta!




Blogi on elänyt näissä koiralaumamme muutoksissa mukana, ja niinpä se nytkin muuttaa nimeään. Iloa ei tästä elämästä tule puuttumaan, kun saa näiden karvapäiden kanssa viettää aikaansa! :)

Kulo jatkaa kotiutumistaan kovaa kyytiä. Siitä on tullut rennompi ja iloisempi tyttö, joka pitää huolen että saa oman osansa rapsutuksia.

Eilen käytiin vanhempieni luona maalla, ja koirat ottivat ilon irti pellolla juoksemisesta. Etenkin nämä kaksi mustavalkoista sisarusta nauttivat yhdessä juoksemisesta, millaisia lihaskimppuja niistä vielä tulee :)

Vanhempani kysyivät että osaakos tämä uusi koira jotain. Päähänpistosta, siinä keittiössä jossa oli viisi muuta Kulolle vierasta koiraa, päätin näyttää heille pienen demonstraation. Kuullessaan tutun sivulletulokäskynsä Kulo pujotteli vauhdilla toisten koirien välistä sivulleni ja oli valmis hommiin. Lähdettiin tekemään seuraamista, ja päätin sen maahanmenoon jossa Kulo tipahti alas niin nopeasti kuin kykeni. On se niin makea!! Kokeilin Marin nouse-käskyä, otin metrin verran etäisyyttä, Kulo pomppasi istumaan tavoilleen uskollisesti eli niin nopeasti kuin oli mahdollista. Tässä vaiheessa Tao oli jo päättänyt että nyt on sen vuoro ja tunki sivulleni seuraamista tarjoamaan.



Aikas mieletön keskittymiskyky tällä neidillä on. Se oli suorastaan vihainen kun en teettänyt sillä enempää töitä, katsoa napitti pistävästi ja haukahti käskevästi. Sitten kun ymmärsi ettei enempää tule tätä laatua, kävi siihen keskelle keittiön lattiaa kyljelleen nukkumaan eikä välittänyt hälinästä.



Illalla jatkoin matkaani ProCanikselle, olin ostanut tokon irtotunnin enkä malttanut odottaa että pääsisin Marian hauskojen treenivinkkien pariin. Eikä tullut pettymystä, heti aloitettiin tunti mulle aivan uudella harjoituksella, jossa heitettiin nami kauemmas, koira sai mennä syömään sen. Lähdettiin kävelemään poispäin, ja kun kuultiin että koira on tulossa perään, sanottiin sille joku jäävien käsky (istu/maa/seiso). Näin ei varmasti pystynyt antamaan koiralle lisäapuja, harjoitus toimikin hyvänä kuunteluharjoitteena. Tao suoriutui tästä ongelmitta, kunhan sain oman käskytykseni normaaliksi, aluksi nimittäin kailotin käskysanat kovaa ja korkealta.

Sitten tehtiin yksilöliikkeitä. Seurasin muiden tunnariharjoittelua, jossa oma kätkettiin erilleen muista. Koira oppi, että ei kannata hätäillä kapuloilla vaikkei sitä omaa meinaisi sieltä löytyä, vaan jatkaa vaan etsimistä vähän suuremmalla haarukalla sitten. Hyvää itsetunnon lisäämisharjoitusta koiralle!

Me tehtiin luoksaria meidän yksilöosuudessa. Mietittäessä että huomautanko hitaista luoksetulovauhdeista kääntymällä ja kävellen lallatellen pois vai palkkaamalla kaikki hitaatkin ja antamalla Taon tehdä stoppi/maahanmeno hitaammastakin vauhdista (se kun usein tekee kaiken uuden tosi hitaasti ja vauhti lisääntyy vasta sen myötä kun se tietää mitä siltä odotetaan), Maria antoi tärkeän neuvon: on olemassa yhtä sun toista sääntöä, kuinka toimia näissä tilanteissa. Tärkein sääntö, joka pätee koiralla kuin koiralla, on se että anna koirasi kertoa mikä sille toimii parhaiten. Jos vauhti hidastuu tekemästäsi reaktiosta seuraavassa toistossa, se ei välttämättä ole koirallesi paras keino. Hankala selittää, mutta meillä on yhtenä tämän talven keskeisistä teemoista luoksetulon opettelu hienoksi liikkeeksi. Sen jos joskus saan Taon kanssa pelittämään, niin se tulee olemaan yksi isoimmista saavutuksistani! Taon kanssa haasteena on sen iso koko (pysähdykset kovasta vauhdista eivät ole sille niin helppoja), rauhallinen luonne (se ei sisäsyntyisesti ole nopeudessaan räjähtävä vaan tekee kaiken tasaisella vauhdilla), reagointi mun mahdolliseen tyytymättömyyteen (Tao ottaa mun tyytymättömyyden, jopa sellaisen jonka se itse epäilee olevan tyytymättömyyttä vaikka oikeasti mä vaan miettisin että mitäs nyt, paineistavana ja menee epävarmaksi ja hitaaksi). Ehdottomia plussia ovat koiran fiksuus (tosin johtaa ennakointiin ;)) ja se että tämä koira ei tee väärin tuhmuuttaan vaan se haluaa tehdä oikein ja olla hyvä. Kyllä me tästä vielä selvitään!



Ihan lopuksi tehtiin vielä paikkamakuut seuraavan ryhmän kanssa. Ja kukas sieltä lipuikaan seuraavassa ryhmässä sisään - Taon ihana tyttöystävä Alma! Olisitte nähneet kuinka lempeä ilme sen kasvoille tuli. Alma is one and the only true love. Sääli että Alma ei juuri noteeraa Taoa, tykkää kyllä mutta näiden tunteiden kuumuus ei ole läheskään samaa tasoa. Luonnollisesti Maria laittoi meidät paikkamakuuseen vierekkäin. Kerran piti liikkeen alussa muistuttaa Taolle että nyt ollaan töissä (mikä heijastui maahanmenon hitautena, mutta otin heti toisen toiston jossa tiputtautui alas niinkuin pitääkin), mutta muuten pyhäkoululainen suoriutui paikkamakuusta puhtain paperein. :)