Kulon kanssa maanantain tavoitteellisten tokossa. Valkku tuli sovitusti samaan paikkaan, joten saatiin useampi kehä, vedettiin muoviset kehänauhat merkeiksi. Kulolle on tehnyt niin hyvää nämä kimppatreenit (ja mulle! :-)), ei ottanut oikeastaan yhtään häiriöö muista ja muiden tekemisistä.
Aloitettiin paikkamakuulla ja istumisella. Meitä oli rivistössä 11 koiraa. Kovin oli mustavalkoista, oli siellä muutama väripilkkukin. Yksitellen alas ja ylös. Kulo on tässä päässyt siitä tahmailusta ja menee reippaasti omalla käskyllä. Sekä makuussa että istumisessa levollisen näköisenä.
Tehtiin kokeenomainen kokonaisuus meidän kehässä soveltaen, Heidi liikkuroi.
Meille alkuun zeta. Kulo sekotti istumisen seisomiseen, muuten kokonaisuus taisi olla kiva.
Seuraavaksi tunnari. Aloitettiin harjoitus niin, että Heidi piilotti vain oman ruohikkoon. Kulo meni vauhdilla omasta yli ja sillä meni niin pitkä tovi löytää oma, että mä ehdin jo mielessäni huolestua että toivottavasti se ei anna periksi. Ei huolta, häntä korkealla heiluen se etsi touhukkaasti kunnes löysi kapulan - ja palautti sen Heidin sivulle. Mentiin kehään ja siellä tunnari kokeenomaisesti. 6 kapulaa ympyränmuotoon. Kulo oli kovin itsevarmana ja innokkaana, ja oma-käskystä ampaisi reippaalla laukalla kapuloille. Kapuloilla nättiä työskentelyä ja nenänkäyttöä, ja oman löydettyään nappasi sen suuhun ja lähti palauttamaan sitä - taas Heidille! Joka oli mennyt vähän sivummalle ettei näin kävisi. Heidillä oli sellaiset treenivaatteet kuin mulla yleensä (sininen takki ja mustat housut), ja mulla puolestaan oli erilaiset kuin yleensä, joten luulen että Kulo on vaatteiden perusteella tulkinnut Heidin olevan mä siinä tekemisen tohinassa. Tästä tulikin hyvää ideaa taas harjoitteluun, itselle vähän enemmän vaihtelua treenivaatteisiin (mutkun se sininen pitää sadetta paremmin) ja liikkurointia ja palautuksia niin että mun lähellä on muitakin ihmisiä.
Sitten kaukot, i-m-vaihdoin. Kulo tarvitsi ekaan istumaannousuun kaksoiskäskyn, sen jälkeen vaihdot moitteetta. Mietin että kun Kulo on viime aikoina tarjonnut istumaanpomppaamista myös silloin kun on pitänyt nousta seisomaan eli sekoittanut vielä käskysanoja, olen kieltänyt sitä, joten ehkä se oli vähän epävarma että saiko nyt nousta. Hieman se myös vilkuilee liikkuria eli näitä liikkuroituja kaukoja nyt vaan aktiivisesti treeniohjelmaan.
Lopuksi nouto. Nätti nosto ja palautus pureskelematta, vauhti hyvä mennen tullen.
Seuraavassa setissä ruvettiin vääntämään ärsykekontrollia ruutuun. Lauantaina Kulo bongasi noutokapulan kehän toisesta päästä ja juoksi ruutu-käskyllä hakemaan sitä, joten nyt jatkettiin sunnuntain kotitreenejä, joissa oli tullut jo pieniä oivalluksia. Heitin lelun ja käskin ruutuun. Oli hirmu vaikeaa irrota lelun ohi. Jouduttiin siirtymään melkein lelun tasalle ja autoin koiraa lisäkäskyin ja kannustuksin. Lopulta oli pakko vain käydä itse ruudussa taputtamassa paikkaa. Aika juoksi ja mitään suurta läpimurtoa ei tässä tullut.
Kaukojen alku ja m-i-vaihto liikkuroituna, ongelmitta. Palkka heti tästä.
Luoksarin stoppia niin että appari piti koiraa pannasta, kutsuin luokse ja suurella vartaloavulla ja sanallisella käskyllä sain koiran tekemään lukkojarrutuksen ja siitä takapalkalle. Seuraava luoksetulo suora, ei yhtään ennakoinut vaan tulla hömpötti täyttä laukkaa.
Illalla väänsin Taon kanssa kaukoja. Se oli sellainen täysin suunnittelematon hetken mielijohdetreeni. Tuli vaan tunne, että nyt loppui se filmaaminen ettei muka pystyisi tekemään vaihtoja. Yritin pysyä mahdollisimman tiukkana ja olla menemättä siihen filmaamiseen mukaan. Tao tarjosi laajan variaation totaalikoomailusta ylihitaaseen, varovaiseen suorittamiseen, mutta en hyväksynyt mitään näistä. Yllättäen se pystyikin sitten tekemään ihan superreippaita ja vauhdikkaita vaihtoja, niin että suorastaan hyppäsi seisomasta istumaan. Näistä isot billeet. Välillä kokeili taas koomailua, on varmaan saanut tehdä sitä niin kauan että se on tuttu toimintamalli jos pitää mennä hieman sinne epämukavuusalueelle, jossa voi tulla niitä epäonnistumisiakin. Harjoituksen opetus oli, että tuossa koirassa on enemmän luonnetta, sitkeyttä ja kovuutta kuin mitä mä luulenkaan!
Tiistaina tehtiin pitkä metsälenkki Marjan ja mali Titin kanssa. Neito sopeutui nopeasti mun laumaan joka otti sen ilolla vastaan. Tao vikitteli ja Benson yritti astua. Herrasmiehet... Onneksi Taon kanssa oli kiva painia ja Kulon kanssa juosta. Kulo osasi jopa kahdesti sanoa "är!" kun liikaa hampaili niskaa, ja Titi totteli tosi nätisti tätä ja jätti hetkeksi rauhaan, saaden Kulon heti rentoutumaan.
Eilen tein Kulon kanssa pikatreenit Teiskossa. Jälleen käskysanaerottelua. Rakensin ruudun ilman nauhoja ja laitoin sinne kosketusalustan. Mentiin lähetyskohtaan ja heitin noutokapulan vähän sivummalle. Ruutu-käskyllä Kulo juoksi ilman muuta noutokapulalle. Kielsin ottamasta sitä. Taas auttamista ja patistelua ja sitten tajusi että pitää vaan juosta sinne ruutuun. Kun tämä alkoi sujua hyvin, sekoitettiin taas vähän pikkukoiran päätä ja nyt pitikin pidä-käskyllä hakea noutokapula. Mutta eihän sitä saanut ottaa, tuumasi Kulo. Taas patistusta ja auttamista ja niin se noutokapulan haku onnistui, siitä vauhtipalkka. Tämän jälkeen piti mennä taas ruutuun. Ja sitten hakea noutokapula. Ja sitten pitikin kiertää vasemmalla oleva puu. Kun Kulo tajusi leikin idean, se oli siinä oikein taitava ja teki iloisesti.
Taokin sai rallatella pari kertaa ruutuun ja juoksi nyt hyvällä vauhdilla.
Illalla koirat pääsivät Hannalle hierottavaksi.
Tao ei ollut niin pahasti jumissa kuin olin pelännyt (mun mielestä sen takapää on jäykkä), itseasiassa Hanna kehui että sen lantio on oikeinkin liikkuva. Mutta lauantain ontumisen syyksi paljastui vasemman takareiden revähdys, joka oli tullut metsälenkillä kun kävelimme laavulle. En tiedä missä kohtaa, mitään ihmeempää ei tapahtunut, mutta Tao kyllä juoksi porukassa ja illalla käytti jalkaa tosi jäykästi. Sain kipulääkkeen, venyttelin ja pidin bot-loimea, pari päivää oli vähän kevyemmällä liikunnalla ja näytti jo hyvältä mutta nyt löytyi syykin. Hanna antoi lihakseen laseria ja alkuun Taon jalka hieman nytkähteli, mutta sitten koira rentoutui. Illalla käytti jalkaansa taas vähän jäykemmin, tänään on ollut parempi. Eilen ja tänään joutuivat Kulon kanssa menemään rauhallisen hihnalenkin ravilla.
Kulo oli lievää lanneselän jumia, joka aukesi käsittelyssä, lukuunottamatta lihaksiltaan vetreä Hannan sanoin. Hanna arveli että se on sellainen koira, jonka lihakset palautuvat hyvin rasituksesta. Lihaksikasta tyttökoiraa oli kuulemma mukava hieroa. Tuntuu että Kulo on siltäkin osin niin täydellinen harrastuskoira, että sillä on hyvä kroppa! Onhan sillä suorat etu- ja takakulmaukset mutta eivät ne sitä tunnu häiritsevän. ;)
Erityisesti Tao mutta myös Kulo olivat kovasti ihastuneita Hannaan. Hieronnan suuri jännitysnäytelmä oli tassutella ilmavat kierrerappuset ylös ja myöhemmin alas toiseen kerrokseen. Tao tassutteli niitä mennen tullen ja useampaankin kertaan, mutta Kulolla meinasi rohkeus loppua, kannustamalla se uskaltautui jatkamaan matkaansa.
Tänään koirat viettävät vapaapäiväänsä, halusivatpa sitä tai eivät. ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti