Ensimmäiseksi mentiin pieneen pyöröaitaukseen, jossa oli muutama lammas keskellä. Tao meni tohkeissaan sisään, olin luullut että se olisi pelännyt mennä niin ahtaaseen tilaan mutta mitä vielä. Lähetin Taon kiertämään lampaita ja pidin sauvaa sen lapaluuhun suunnattuna, näin saatiin taattua se että Tao piti riittävää etäisyyttä lampaisiin. Sauva ei siis tietenkään koskenut, vaan oli sellaisena henkisenä tukena. Myös oli tärkeää tukea sitä, että koira lampaita kiertäessään piti päänsä suoraan eteenpäin eikä kohti lampaita käännettynä, muuten se pienentäisi huomaamattaan etäisyyttään lampaisiin. Taolla tämä onnistui ihan itsestään. Lauman vastakkaiselle suunnalle päästyä käskin Taon maahan. Näitä tehtiin muutama toisto kumpaankin suuntaan, menivät kivasti ja Tao oli lampaille niin kohtelias että siirryttiin pellolle isomman lauman pariin.
Alkuun tehtiin ihan vaan sellaista, että lähetin Taon kiertämään laumaa ja käskin toisella puolella maahan. Sitten kävelin Taon luokse ja lähetin taas kiertämään laumaa. Olin suoraan sanoen aikas pihalla, mutta tämmöinen yksinkertaisella kaavalla etenevä harjoitus sopi mun aivokapasiteetille paremmin kuin hyvin. Tao teki rauhallisella, keskittyneellä asenteella.
 |
| Halipus |
Muistin Wallu-isän omistajan Pirjon ohjeen, että katso koiraa, älä lampaita. Tao haki lammaslauman toiselta puolelta katsekontaktia, johon vastasin. Tuijotettiin toisiamme, ja yhtäkkiä paimennus alkoi tuntua ikäänkuin tanssilta. Hahmotin lampaat tajuntani jollain kaukaisella kolkalla, mutta huomioni ja keskittymiseni oli täysin kiinnittynyt Taoon, joka tuntui olevan ihan yhtä kiinnostunut musta. Tuntui kuin oltaisiin saatu vahva henkinen yhteys. Kun astuin askelen oikealle, Tao siirtyi heti vasemmalle pitäen lampaita mulle. Peruutin ja käännyin vasemmalle, heti Tao myötäili liikkeitäni hakien tasapainoa, samalla intensiivisesti tuijottaen. Peruutin suoraan. Tao teki pientä siksakkia ja yritti lähteä sivusuuntaan, mutta onnistuin mielestäni reagoimaan sen aikeisiin hyvin, pienillä äännähdyksillä sain kerrottua sille että senkin piti edetä suoraan, ja voi kuinka pienistä merkeistä se ymmärsi mitä yritin sille sanoa ja rupesi kävelemään suoraan. Odota-käskyllä rauhoittelin sen etenemistä, jotteivat lampaat puskeneet ohitseni vaan etenivät maltillisesti. Tao muisti suuntakäskyt ja totteli maahanmeno-käskyä aika kivasti, toisinaan piti sanoa kaksi kertaa käsky. Kun meidän vuoro oli ohi, oli hankalaa saada sitä malttamaan jättää lampaat pellolle, olisi karannut niille koko ajan. Taolla pysyi maltti ihan yhtä hyvin kuin oikeastaan kaikessa muussa tekemisessäkin, ja sen kanssa voisi varmaan paimennuksessa edetä nopeastikin. Nyt pitäisi vaan päästä paimentamaan, ja paljon! :) Paimennuskärpänen ainakin puraisi taas. Taon kanssa on mukava käydä paimentamassa, koska se on aina ihan superkohtelias lampaille. Jotenkin se varmaan kuitenkin huokuu sellaista rauhallisen, ison koiran itsevarmuutta, koska tänä kesänä lampaat eivät ole jääneet haastamaan sitä vaan ovat suosiolla väistäneet. Kyllä on ollut aika kilttejä lampaitakin. :)
 |
| Kuva: Lari Tapola |
Sen jälkeen käytiin porukalla syömässä, ja sitten ajettiin Mannalaan ja koko revohka pääsi pellolle irrottelemaan. Sosiaalisilla koirilla ei pieniä satunnaisia murahduksia lukuunottamatta tullut mitään riitoja, niiden sijaan juostiin hippulat vinkuen. Tai no, kuka juoksi ja kuka kyttäsi. Tao enimmäkseen paineli menemään. :)
 |
| Piu, Kulo, Tao, Manna, Jallis-äiti, Pes ja Pippa |
 |
| "Vapaa!" |
Kahvittelujen jälkeen loppuun vielä pienet tokoilut. Tao oli tosi lahna, hohhoijakkaa. Ei ehkä paras ajoitus kaiken paimentamisen ja juoksemisen jälkeen. Nouto oli kuin hidastetusta elokuvasta ja luoksetulo ihan kamala. Ruutuunjuoksu oli hidas ja paikkakin hakusessa, tosin ei ollut nauhoja ruudussa. Kokeilin tokoilua Taon siskon Kulon kanssa ja se oli ihana. Tao oli ihan villinä kun näki mun tekevän jonkun toisen kanssa, ja sen jälkeen nähtiin seuruuta hyvällä asenteella. En oikein tiedä että mitä tekisin tuon tokoilun suhteen, olen ihan hullaantunut lajiin mutta Taolle se ei tuntuisi olevan ihan ykkösjuttu. Sillä tosin vaihtelee vire ihan jatkuvasti, välillä on tulta ja tappuraa ja vauhtia, ja välillä löysä ja hidas. Ei voi kuin odottaa ja antaa ajan näyttää, mihin meidän tokoilu-ura tästä etenee. :)
 |
| Löysä asenne ei onneksi tästä kuvasta välity :) |
Muuten ollaan tehty agilitya ja paikkapaikoin tuntuu että ihan kuin pientä flown hetkeäkin alkaisi jo löytyä! Tao on lajissa niin nopea mulle, että monesti tekee mieli antaa jo heti lähdössä periksi, näkee vain kuinka peuran tassut vilahtaa monen metrin päässä. Torstaina tehtiin välistävetoja ja pienen väännön jälkeen Tao rupesi ymmärtämään, mitä siinä hain takaa ja tuli paremmin ohjauksiin. Se on kyllä niin makee agilityssa, vielä kun mä opin liikkumaan ja ennakoimaan ja ohjaamaan ja ja ja...! Perjantaina Toni L piti meille ratatreenit Procaniksella ja mehän saatiin ainakin viisi perättäistä estettä tehtyä suht sujuvasti, ihan huippufiilis ;) Sitten kun piti tehdä niisto+perjättö+persjättö niin alkoi ongelmat. Kaksi kertaa ehdin toiseenkin persjättöön ja yhden kerran saatiin toisen persjätön jälkeinen käännöskin onnistumaan. Mutta kyllä se vielä tästä :)))
Pikkuvillakoirakin on saanut tehdä vaikka ja mitä. Hänen kanssaanhan ei ole mitään kisatavoitteita, joten hänen aktiviteettinsa muodostuu pitkien metsälenkkien lisäksi naksutinkoulutuksesta, jumpasta, halimisesta, rapsuttelusta, saunomisesta, kyljessä kiinni makoilusta ja pehmo-oravan piilottamisesta asuntoomme. Voitte uskoa että nämäkin asiat voidaan tehdä hirveällä sählingillä, paitsi kyljessä kiinni makaamisen. Ihailen jatkuvasti Bensonin kykyä tehdä Ihan Kaikki Sata Lasissa. Muutenkin se on ollut kovin onnellisen oloinen pieni koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti