Treeni-iloa

Innostuin Taon kanssa tekemään jälkeä, sitten kyllä tuli tietenkin lumi ja kovat vesisateet. Mutta muutama jälki ehdittiin tehdä ja varmaan tullaan ehtimään ennen kuin talvi tulee. Tao on alkanut innostua jäljestämisestä. Se on näköjään kaveri, joka vaatii kaikkeen tekemiseen oman aikansa, ennenkuin syttyy. Siinä missä puudeli syttyy heti ja tekeminen on sen mukaista (= kovaa sählinkiä), Tao makustelee ja tuumailee että onkohan tää nyt mun juttu. Ja sitten kokemuksen kertyessä alkaa innostua enemmän ja enemmän. Sama homma jäljestämisessä, vielä kesällä se meni niin hitaasti ja sen näköisenä ettei kiinnostanut ihan hirveästi, taas jos olis ollut jonkun lampurin puhelinnumero pikavalinnoissa niin olisi lähtenyt hyvä työkoira myyntiin (vitsi vitsi!). ;) Nyt viimeisimmissä jäljestyksissä olen tallonut jäljen ja ajanpuutteen vuoksi ollaan jouduttu tekemään jälki heti (tavoite olisi että vanhenisi 0,5-1h). Kaveri on ollut puuhun sidottuna ja pomppii jo ilmaan kun tietää että kohta pääsee jäljestämään. Jäljellä vetää vahvalla vedolla, mulle on ensi kertaa alkanut Taon kanssa tulla se oksienväistämisefekti, kun vauhtia on sen verran enemmän että oksat vaan vilisee. Välillä Tao löytää lähes tulkoon kaikki kepit, viime kerralla tuntui ettei se huomannut niitä yhtään. Kuulin Brandelin opissa olleilta, että voisi tehdä useamman lyhyen jäljen jossa kussakin yksi keppi. Jos koira menee kepin yli, sen annetaan mennä pari metriä eteenpäin, sitten se pysäytetään, näytetään maassa olevaa keppiä, todetaan että oho miten kävi, ja koira menettää mahdollisuuden jatkaa jäljestämistä. Näin roheaa konstia en vielä uskalla herkälle pyhäkoululaiselleni käyttää, ettei alkava jälki-innostus tyssää heti alkumetreillänsä, mutta ajattelin että kasvatan keppimotivaatiota etsittämällä niitä, ihan omana harjoitteena.

Tao rakastaa kantaa esineitä suussansa. Tämän sai Henkka karvaasti lauantaina kokea talvirenkaita Teiskossa vaihtaessaan. Yhtäkkiä hän huomasi, että maassa oli yksi öljyinen autonmutteri vähemmän kuin hetki sitten. Mustavalkoinen ystävä oli siinä hetkeä aikaisemmin kiehnännyt, joten hänestä tuli hetkessä pääepäilty. Henkka kutsui Taoa, joka tuli veikeän näköisenä huuli mutrulla luokse ja sylkäisi mutterin Henkan eteen. Mietimme millaista lauantai-hupia olisikaan syntynyt, jos Tao olisi nielaissut mutterin.

Herra Moilanen

Olin viikonlopun Maria Brandelin toko-opissa ja kirjoitin muistiinpanoja kynä sauhuten. Ajattelin niitä tännekin laittaa, kunhan ehdin. Paljon heräsi oivalluksia, ja monesti tuli tunne että "niin tietysti". Hirmuisen loogisia ja järkeenkäypiä neuvoja Marialla oli!

Me aloitettiin Taon kanssa luoksarilla, ja kuten aina käy kun yrittää ongelmaa jonkun hyvän kouluttajan edessä demota, sitä ei tapahdu. Niin tuli Taokin innokkaasti luokseni. Tämän jälkeen Maria pyysi mua näyttämään, kuinka olen luoksetuloa treenannut, ja näytin kaksi erilaista palkkaustapaa, 1) jossa lähden juoksemaan poispäin vetolelu kädessä ja Tao ampuu leluun kiinni ja 2) jossa pidän lelua takanani ja Tao juoksee siihen jalkojen välistä. Tämä viimeinen palkkaustapa taisi yleisössä kirvoittaa pientä naureskelua, ennenkuin näkivät että kyllä se todella mahtui jalkojen välistä juoksemaan! :) Maria sanoi että nämä ovat hyviä harjoitteita. Nyt täytyy luoda Taolle vahva historia onnistuneita luoksetulokokemuksia. Niinpä tietysti! Vaihtelen palkkaustapaa ja palkkauksen ajankohtaa, ensin luoksetulon vauhti tehdään pitkältä matkalta (yli 25m), sitten matkaa aletaan lyhentää tavoitteena, että lyhyemmältäkin matkalta Tao tulisi yhtä lujaa. Vien Taon leikittäen luoksetulon aloituskohtaan, jätän sen ilman odotteluja (jotta vire säilyy hyvänä), kävelen reippaasti pois ja kutsun samantien.

Maria puhui paljon Basics-treenaamisesta, jossa leikin ja lelujen avulla harjoitellaan tokossa vaadittavia taitoja. Leikkimällä voi esim. noudon osa-alueita treenata tosi hyviksi ennenkuin ottaa edes noutokapulaa esiin. Maria neuvoi meille erilaisia leikkejä, ja tuntui että mulle avautui oikea leikkimisen maailma ja olen sen jälkeen varioinut vielä lisää erilaisia leikkejä. Tehtiin mm. kahden lelun leikkiä, jossa Tao vaihtaa toisesta vetolelusta toiseen. Tao on himppuverran syttynyt tuohon vetämiseen. Se on ihan hurjan vahva! Mitäs sitä muuta ton kokoiselta elukalta voisi odottaakaan. Oon leikkinyt sen kanssa viime päivinä niin paljon vetoleikkejä, (kuolleen) lelun perään säntäämistä, nopeaa lelun nostoa ja nopeaa paluuta takaisin, leluun iskemistä yms. että mulla on selkä, kädet ja kyljet ihan kipeinä. Tämä leikkiminen käy hyvästä kuntoilusta!

Tao on vastannut hyvin lisääntyneeseen leikkimiseen, ja sillä on ollut hyvä vire eikä se ole ahdistunut reiluun viikkoon treenin aikana. No, mitä nyt pienesti kun treenattiin tunnaria Marian opeilla niin, että vähäeleisesti otin sen pois tunnareilta jos se maisteli kapuloita/meni oman yli. Tao kesti muutaman toiston hyvin mutta sitten sitä alkoi harmittaa, korvat meni luimuun ja se rupesi nöyristelemään. Sain sen kylläkin nopsaan nostatettua takaisin hyvälle mielelle ja sen jälkeen tehtiin vielä yksi toisto, jossa Tao oikein keskittyi ja teki juuri oikein. Mulla on nyt ollut Taon kanssa tosi rento fiilis ja sen kanssa treenaaminen on niin ihanaa! Tuntuu että se on opettanut niin paljon, en tiedä oonko muuta oppinut mutta ainakin suunnittelemaan treenejä niin että onnistuminen olisi hyvin todennäköistä ja olemaan itse aina mahdollisimman hyvällä tuulella, vaikka kaikki ei menisikään niinkuin Strömsössä. Taon luottamus ja innostus puolestaan ovat pikkuhiljaa lisääntyneet ja se selvästi rakastaa treenaamista. Eilen pidettiin välipäivä, tehtiin pitkä metsälenkki. Vein tunnaripihdit toisesta huoneesta treenitavarakaappiin. Tao huomasi ne heti ja häntä alkoi heilua; tehtäiskö jotain?? Lähdin kävelemään poispäin, jolloin Tao liimaantui sivulleni ja alkoi tarjota seuraamista. Myöhemmin Tao rupesi tarjoamaan sivulletuloja kun kuivasin hiuksia, saaden siitä palkaksi hiustenkuivaajan kanssa taistelua. Eli melkein treenitön ilta. ;)



Benson on yllättänyt itsehillinnällään. Kokeilin Marian koulutuksessa näkemiäni harjoitteita puudelille. Puudeli istumaan ja nami avokädellä, ei saanut ottaa sitä ilman lupaa. Yllättävän nopeasti ahne heti-mulle-kaikki-nyt-puudeli hoksasi jutun juonen, ja yllättäen (ja pettymyksekseni ;)) ei käyttänyt ääntä yhtään! Tehtiin myös pitoharjoitteita Marian opeilla niin, että annoin kepin Bensonin suuhun, vedin sitä varovasti molemmista päistä ja naksautin. Tämä sujui hyvin, mutta kun vaikeutin harjoitetta päästämällä vedon välissä hetkeksi irti, Benson heti tiputti kepin eikä se tuntunut millään ymmärtävän mitä siltä odotin, tuijotti mua vaan surkeana (taito jonka Benson osaa paremmin kuin hyvin!). Tao tajusi tämän harjoitteen heti. Bensonin kanssa ollaan tehty myös nenäkosketusta ja pallojumppaa. Vitsit kuinka kätevä tuo jumppapallo on, siinä saa pikkupuudelin treenattua vaikka telkkaria katsoessa! Istun sohvalla, tuen palloa jalkojen välissä, puudeli tasapainottelee pallon päällä ja syöttelen sille nameja harvakseltaan. Kovin pitkää harjoitusta tuossa ei kyllä uskalla tehdä kerralla etteivät puudelin pienet tukilihakset kipeydy.