Treenipäivitys

Pieni treenipäivitys :)

Treenattiin tänään Kulon kanssa i-m-vaihtoja. Maahan se pudottautuu tosi tyylikkäästi, mutta istumaannoustessa on kaikennäköistä variaatioo: nousee vaiheittain, jää lysyyn tai pompsahtaa niin vauhdikkaasti että samalla koko koiran paikka vaihtuu. On niitä hienojakin vaihtoja joissa pompsahtaa istumaan pysyen paikallaan, mutta vielä se ei oo tajunnut että mitä siltä odotan. Suunnitelma: 1) treenata vaihtoja niin kauan ihan läheltä, että tekniikka vakiintuu halutunlaiseksi, 2) tehdä lyhyitä treenipätkiä useamman kerran päivässä ja 3) palkata johdonmukaisesti vain ne suoritukset, joissa kriteeri täyttyy (nousee tasatassuin, nousee ryhdikkääseen asentoon). Liitin tähän liikkeeseen uuden käskysanan "Sitta", koska lauantain tokotreeneissä tultiin siihen tulokseen, että Kulolla on vanhaan käskysanaan vahva mielleyhtymä kuinka sen tekee, ja tämän vaihdon tekniikka ei ole tämän pilkunviilaajan mieleen. ;) Palkkausta on mietitty kanssa, joko tosi herkkunamit tai lelu jolla saadaan iloiset täpäkät vaihdot. Helposti Kulo noustessaan laittaa etutassut vinoon musta nähden oikealle, joten olen siirtänyt palkan vasempaan käteen. Palkkaamistyyliä täytynee vielä pohtia yhdessä muiden kanssa, onneksi mulla on niin viisaita treenikamuja. :-) Tähän väliin kiitokset että olette olemassa!! :)

Pitäisi pian alkaa tosissaan treenata seiso-maahan -vaihtoja (ja sitten seiso-istu). Olen joitakin kertoja kokeillut namilla houkutellen, mutta on ollut tosi hankalaa. Kulo vaan pyörii ja hyörii siinä eikä ymmärrä seurata namia mennen maahan hissinä. Mutta eiköhän se pian tämänkin hoksaa. :)

Uutena (tai ainakin reaktioista päätellen ainakin unohtuneena) asiana Kulo tutustui tänään metalliseen noutokapulaan. Mutta eihän sitä voi ottaa suuhun! Tuumi sama tyyppi, joka ongelmitta pystyi perjantaina pitämään piparia suussa 5min ja eilen sukkapuikkoa (mitäs tuli seuraamaan mun neulomista, joutui heti hommiin ;) Selvisi haasteesta kyllä tyylikkäästi). Kokeilin asian esittelyä niin, että otin myös Taon mukaan treeneihin ja laitoin sisarukset kilpaa noutokapulalle. Kulo antoi Taon nostaa noutokapulan, mutta oli sitä mieltä että oli itse oikeutettu leluun ja syöksyi sille veikkaansa ennen. Sitten ei muuta kuin pidä-käskyn hokemista, kapulan osoittelua ja odottelua. En hyväksynyt sellaisia nostoja, joissa samantien sylkäisi kapulan suustaan, koska tiedän tämän koiran pystyvän parempaan. Pian saatiin muutamia toistoja, joissa nosti kapulan suuhun ja piti sitä niin kauan (joitakin sekunteja), että sanoin jes. Puruote oli höllä, mutta edistyttiin metalliseen noutokapulaan suhtautumisen kanssa aimo askel. Pian se oppii ettei sen suu tästä pilalle mene. :)

Lauantaina treenattiin ruutua. Ekan kerran vietiin lelu yhdessä ruutuun, tokalla kerralla kävin viemässä lelun sinne, kolmannella kerralla tein näyttöruudun. Huomaa että Kulo muistaa tehneensä tätä joskus kauan aikaa sitten, se eteni tässä niin nopeasti.

Maiju tsekkasi meidän seuraamisesta seisomaan jäämisen. Kulo pysähtyessään asettelee etutassujaan niin että jää hieman vinoon. Tässä täytyy kiinnittää huomiota omaan kävelyyn seiso-käskyä antaessani.

Kulo otti lauantaina alkuun tosi paljon häiriötä vieraista ihmisistä ja liikkuroinnista ja luoksetulossa väisti liikkuria, mutta nopsaan tahtiin ymmärsi että keskittyy vaan siihen omaan tekemiseen.

Taon kanssa tehtiin tänään kaukojen vaihtoja niin suurelta etäisyydeltä, kuin meidän vierashuone antoi myöden (4m). Tao on päässyt yli ahdistuksestaan ja on jo monta kuukautta pystynyt tekemään vaihdot, jopa silloinkin kun huomautan sille huonosta tekniikasta. Muuten kaikkien vaihtojen tekniikat ovat mieleiset, mutta seisomasta istumaan mennessä liikauttaa välillä toista takatassuaan. Jos joku pitää siitä kiinni tai muuten muistuttelee tästä tassusta, niin pitää hyvin ajatuksen mukana.

Tehtiin myös tunnari, jossa toi varmasti oman. Eipä sille tässä virheitä oo sattunut. Asennekin on rento. Tehtiin myös tuota metallikapulan noutoa, seuruuta (kotona seuraa suorassa asennossa, pomppii kyllä herkästi), liikkeestä jääviä (istuminen hyvä, sen jälkeen maahan-käskylläkin olisi vain istunut) ja luoksetulon loppuosaa.

Taolla alkaisi olla kaikki voittajan liikkeet kasassa luoksaria lukuunottamatta. Voi vitsit kun sen vois jotenkin jättää väliin. ;) Luoksaritreenit etenevät nousujohteisesti, paljolti sen ansiosta, että olen nyt oikeasti pystynyt itse löysäämään omaa pipoani enkä ahdistu ajatellessani että Tao voisi ahdistua. Kuulostaa järkevältä? Meistä alkaa Taon kanssa pikkuhiljaa tulla kaikin puolin täyspäisiä. ;) Mä pitäisin Taon ahdistumisen syynä nöyrää ja miellyttämishaluista koiraa, joka seuraa tarkasti ohjaajansa pienimpiäkin eleitä ja peilaa tämän tunteita. Ja vielä merkittävämpänä syynä ohjaajaa, joka ei aina osaa hallita omaa päänuppiaan, ahdistuu ja ahdistaa. Taon kanssa tokoilun pitää olla hauskaa ja huumorintajuista, asia jota Tanja on mulle toistanut toistamisesta päästyään ja joka nyt oikeasti alkaa olla totta meidän kohdalla. Nyt mulla on kaksi koiraa, joiden kanssa voin harrastaa tavoitteellisesti. Kaikki tavoitteeni eivät ole yhden miekkosen harteilla. Nautin siitä, että meillä vallitsee Taon kanssa yhteisymmärrys, se tietää mitä mä haluan siltä ja se osaa ihan hirmuisen paljon asioita. Yksi Taon hienoimpia ominaisuuksia on, että mulla ei tarvitse olla välttämättä edes mitään palkkaa. Se tekee niin täysillä töitä mulle, että kun kehun sitä, koko koira sulaa ikionnelliseen hymyyn ja sen vire nousee pelkistä kehumisista. Toki vetolelut on aina treeniliivin taskussa ja aktiivisessa käytössä. ;) Agilityssa on muuten hauskaa, että jos Tao on siinä omasta mielestään tehnyt hyvin ja mä en huomaa palkata sitä (koska kuuntelen kouluttajan neuvoja), niin Tao menee omatoimisesti kiskomaan lelun mun taskusta (huonoa käytöstä, mutta kertonee siitä että agilityssa palkka pitää saada).

Mutta tämmöisiä kuulumisia, pienin askelin edetään molempien koirien kanssa kohti tavoitteita. Kiire ei ole, mieluummin edetään pipa löysällä, tehden hyvät pohjat. Ehkä mä en uskalla edetä nopeampaa? Onneksi näillä kavereilla ei kuitenkaan ole mitään henkilökohtaisia tavoiteaikatauluja vaan ovat tyytyväisiä mun tekemiin päätöksiin etenemistahdista. ;)