perjantai 22. maaliskuuta 2013

22/3 Saksalainen Vol 2

Olipas huippuaksatreenit taas ProCaniksella, täytyy laittaa ihan ylös että mitä opin.

Tao syttyi heti keväällä agilityyn, mutta nyt se on ihan kilahtanut. Tänään pieni eläin aivan tärisi ja vinkui kun mentiin hallille, niin innoissaan hän oli. Ruokakaan ei maistunut. Sitten kun pääsi radalle, niin oli täysin äänetön ja toimi kuin unelma. Oikeesti, en voi kyllä koiraa syyttää mistään virheestä mitä radalla tapahtuu. Tao on niin helposti ohjautuva, irtoava koira. Estehakuinen, nöyrä, ketterä.

Oma ohjaaminen tuntuu helpolta, kun tietää miten koira reagoi, eli juuri niinkuin ohjaan. Ihan mahtavaa on oppia lajia huippuseurassa, Markolta löytyy selitys ja idea joka asiaan, on onni oppia tekemään asiat oikein heti alusta alkaen. Myös se on huippua, että tunnilla kuulee selityksen miksi kannattaa valita juuri joku tietty ohjauskuvio, koska sitten kisoissa ohjausta suunnitellessa on tietotaitoa tehdä näin. (Sitä odotellessa ;) )

Tänään selvisi miksei mun saksalainen toiminut omatoimitreeneissä. Mun pitää edetä pidemmälle, eli käyn tyrkkäämässä Taon takaakiertoon, ja siinä vaiheessa kun Tao on esteen päällä, mun pitää olla edennyt jo siivekkeen ohi alta pois. Ja samalla pitää rintamasuunta ja katse kohti alastuloa. Saksalainen on superkiva nyt kun sen oikein oivalsi :-)

Sitten Marko ystävällisesti selitti
- vastakäännöksen: koira ja ohjaaja kääntyvät eri suuntiin, esim. koira kääntyy takaakiertoon mennäkseen vastapäivään, ohjaaja kääntyy myötäpäivään.
- myötäkäännöksen: koira ja ohjaaja kääntyvät samaan suuntaan

Tänään opin, että
- ennen kuin koira lähestyy estettä, on tärkeää suunnata rintamasuunta ja ohjausjalka kohti sitä kohtaa johon koiran halutaan etenevän estettä lähestyessään, esim. takaakierrossa. Pari kertaa mun rintamasuunta oli liikaa esteelle, jolloin koira takaakierron sijaan suoritti esteen suoraan. Myös katseen suunnalla on iso merkitys!
- koiran lähestyessä estettä pitää olla maltti pitää ohjaus niin kauan kunnes koira lukitsee esteen, mutta...
- ajatus pitää pitää vähintään yhdessä esteessä eteenpäin: koiran lukittua esteen täytyy jo edetä lujaa(?) kohti seuraavaa suoritettavaa estettä. Tässä valuin pari kertaa liian lähelle seuraavaa estettä tai en edennyt riittävästi. Ongelmana oli myös, että jäädyin hetkeksi paikalleni kun pitäisi jo edetä nopsaan.
- heiluvien käsien sijaan oleellisempaa on ohjata rintamasuunnalla, jaloilla, liikkeellä ja katseella. Omasta mielestäni olen edennyt tässä, pyrin pitämään kädet lähellä vartaloani vähäeleisinä ja yritän ohjata enemmän rintamasuunnalla. Yritän myös tietoisesit rauhoittaa omaa ohjaustani, hosumalla ei synny kuin kaoottista yhteistyötä.
- täytyy tehdä lähtötreeniä! Erityisesti jos rata alkaa pakkovalssikuviolla, kannattaa laittaa käsi ihan alas lähelle maata, ja sitten nostaa sitä ylemmäs - koira lukittuu paremmin käteen ja etenee suoraan kohti sitä tehden tiukan pakkovalssin.
- Lähtöön liittyen täytyy myös tehdä häiriötreeniä, eli heilua ja tehdä ohjauskuvioita, eikä koira saa lähteä kuin vasta sanallisesta käskystä

Valssia tehtiin taas eri kohdissa, eri tyyleillä. Liikkuvassa valssissa ajauduin liian lähelle seuraavaa suoritettavaa estettä, jolloin Tao ajautui takaakiertoon.

Treenien jälkeen jäähdyttelylenkillä Tao rakastui mali-Almaan, joka loppuviimein oli hieman raju leikkikaveri herrasmiehelle, joka on tottunut puudelin kanssa nätisti leikkimään. Ihastui säilyi silti ja pilke silmässä ;)

Paljon on vielä opittavaa agilityn kiehtovassa maailmassa! Pidän tässä lajissa siitä, että siinä voi vauhdikkaan, muutaman kymmenen sekunnin mittaisen suorituksen aikana haastaa itsensä. Pitää oppia liikkumista, sijoittumista, ajoitusta, erilaisia ohjauskuvioita, sen lisäksi että opettaa koiralle koko joukon erilaisia taitoja jotka sitten radalla nivotaan kokonaiseksi suoritukseksi, sekä saumatonta yhteistyötä ja yhteisymmärrystä. Mun mielestä agility on ihan kuningaslaji joka haastaa koiraakin enemmän ohjaajan taitoja ja kykyjä :-)

Kotona ihasteltiin Vuoden tokotulokaspalkintoa, jonka Maiju ystävällisesti meille toi, kiitos siitä. :-) Puudeli sai muutaman palan suklaapupua ja otettiin pienet lahjaposeeraukset. Oltiin myös saatu hopeinen lautanen, jonka alkuperä jäi vähän epäselväksi, mutta lautanen lämmitti mieltä. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti