ProCaniksen treenit jäivät kesäkuussa kesätauolle. Me menimme testaamaan kuinka pärjäisimme kisoissa.
Ensimmäiset kisat olivat Takut Ry:n järjestämät epäviralliset kisat 22.6.11, joissa teimme kahteen kertaan sekä mölliradan että hyppyradan. Tavoitteena oli saada omaa jännitystä aisoihin, ja ilman paineita kokeilla miten puudeli reagoi yleisöön ja mun kisajännitykseen. Olisin ollut tyytyväinen jo siihen, jos Benson ei olisi karannut yleisön joukkoon, niinpä mölliradan voitto olikin todella iloinen yllätys. Hyppyradan tuloksia en tiedä. Mölli- ja hyppyradan välissä oli muutaman tunnin odotus, ja me oltiin kummatkin ihan puhki jo ennen radan alkua. Jännitys ja odottelu olivat tehneet tehtävänsä. Eka hyppyrata oli aikamoista säätämistä, mutta onneksi saatiin mennä rata uudelleen ja se meni jo vähän paremmin. Olin tyytyväinen lopun nopeaan pätkään, mutta paljon jäi vielä parannettavaa, mm. pujottelu varmaksi ja käännökset tiukemmiksi, nythän Benson hyppäsi valtavan pitkiä hyppyjä kun en osannut sille kertoa mihin rata jatkuisi esteen jälkeen.
Ja tästä kisavideoon (klikkaa)
Epiksien jälkeen treenattiin pujottelua oikein olan takaa. Benson on niin aktiivinen pallohullu, että se tarjoaa itse toistoja. Se ei lannistu epäonnistumisista, jos edes välillä tulee onnistumisia ja palkkaa ja jos sillä on joku haju mitä sen pitäisi tehdä. Kepit harjoittelimme verkoilla. Aluksi vieressä ohjaten, ettei se hypännyt verkkojen yli ulos. Kun se sai ideasta kiinni, tehtiin paljon toistoja kotona pihalla, pienissä max. kolmen toiston erissä. Pallo aina palkaksi, niin motivaatio oli huipussaan ja suoritus nopea. Minä juoksin milloin missäkin kohtaa, tai en juossut ollenkaan. Värväsin kotijoukkoja meluamaan Bensonin pujotellessa, tarinan opetuksena se että pitää häiriöistä huolimatta keskittyä pujotteluun. Sitten oli aika poistaa ensimmäinen verkko. Benson luikahti aukosta ulos. Seuraavalla kerralla olin aukon kohdalla ohjaamassa sitä, että pitää jatkaa pujottelua. Benson sai nopeasti ideasta kiinni, ja pystyttiin nopeaan tahtiin vähentämään verkot puoleen. Viimeiset verkot oli aloituksessa ja lopetuksessa. Sitten poistin nekin verkot. Bensonilla oli jo vahva idea miten pujottelu piti aloittaa ja lopettaa, mutta vahinkoja sattui välillä. Jos Benson aloitti pujottelun väärästä kohtaan, sanoin Äp! (mun itsekeksimä sana naksautuksen vastakohdaksi, eli sanon tämän sillä hetkellä kun Benson tekee jotain hieman väärin ja otetaan uusi yritys). Kun se aloittaa pujottelun oikein, sanon iloisella äänellä Hyvä!. Pujottelun väliajan olen hiljaa, koska olen huomannut että Benson tarvitsee keskittymisrauhan. (Enkä halua että se oppii pujotellessaan seuraamaan mun tekemisiä, niinpä mä voin Bensonin pujotellessa juosta vaikka A-esteen taakse eikä se häiriinny.) Viimeisen välin kohdalla sanon taas Hyvä!, eli merkkaan alun ja lopun.
Alla olevissa videoklipseissä on harjoittelun tuloksia. Eräänä kauniina kesäpäivänä tehtiin niin, että mä löhöilin aurinkotuolissa. Benson tarjosi kepittämistä ja aina kun se onnistui, heitin sille frisbeen. Onnistumisia tuli sen verran usein, että motivaatio säilyi korkeana, ja toisaalta epäonnistumisten (väärä aloitus, kesken lopetettu pujottelu) jälkeinen palkkion puuttuminen motivoi Bensonia yrittämään enemmän. Alla olevissa videoissa olimme harjoitelleet eri sisääntulokulmia.
Ensin toisesta suunnasta
Ja sitten toisesta (tiedetään, musiikit on aika mauttomia ;))
Epiksistä rohkaistuneina lähdettiin heti yrittämään 1-luokan hyppyrataa, 5.7.11 TAMSK:n järjestämiin kisoihin. Huomasin rataantutustuessani, että mulla tulee olemaan ongelmia saada Benson kääntymään 3-esteelle. Suunnittelin ihmisnuolta vauhdin torppaamiseksi, mutta kun kukaan muu ei suunnitellut vastaavanlaista ohjausta niin en sitten minäkään. Benson lähti liikkeelle kuin rasvattu salama, ja minä katsoin hoo moilasena kuinka se meni 3-esteen ohi ja suoraan putkeen. Olisin voinut tehdä edes napakamman pidätteen ennen 3-estettä - mutta kun en tajunnut! Loppurata sujui virheettömästi, vaikka olenkin jatkuvasti vähän myöhässä ja huiskin käsilläni kuin olisi ampiaislauma kimpussa. ;) Tästäkin täytyy oikein kaivamalla kaivaa jotain hyvääkin; olin tosi tyytyväinen Bensonin pujotteluun ja myös siihen, että maltoin pitää ohjauksen päällä niin kauan, että Benson oli varmasti lukinnut esteen.
1-luokan ei-niin-onnistunut rata
Seuraavana päivänä eli 6.7.11 kävimme taas kokeilemassa epiksiä, tällä kertaa TAMSK:n järjestämät. Edellisistä kisoista opin, että Benson lähtee ainakin kisoissa lähdöstä kuin tykin suusta. Huomasin että tällä radalla vaarana saattaisi olla a-este, joka houkuttelisi varmasti Bensonia mikäli en saisi sitä kääntymään 3-esteelle. Tähän sain tehdä ihmisnuolen tapaisen ohjauksen, alun mikä jäi edellispäivän kisoissa kokeilemattomana kismittämään! Alku onnistuikin kivasti. Rata sujui virheettömästi, mitä mä nyt välillä yritin huiskia Bensonia maata kiertävälle radalle, mm. muurin kohdalla... Saimme nopeimman ajan.
TAMSK:n epikset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti