VUH!

Pääsinpäs koneelle emännän huomaamatta. Siellä se taas paijjaa sitä uutta kakaraa. Se näyttää tulleen tänne jäädäkseen, niin olen yön hiljaisina tunteina, kun on aikaa tuumailla, päätellyt. Tassuista on jo kynnet loppuneet päivien laskemisessa, että kyllä se jo ikuisuuden on täällä ollu. Aluksi olin ihan järkyttynyt kun se tuli tänne MUN kotiin, MUN ihmisten luokse ja kehtaa ottaa MUN luita ja leluja! Pahinta oli kun nykyisin tunkee jo MUN treenihallillekin mukaan ja mä joudun odotteleen autossa pahana.

Eilen jo ajattelin että nyt tuli kakaralle lähtö, kun se oli kakannut vastapestylle filtille (joka oli pesty aiemmin sen vuoksi että sille oli tehty isot pissat - eikö sillä penikalla oo mitään rotia??), ja isäntä istui siihen kakan päälle ja ihmetteli että mistä se paha haju oikein tuli. Mutta kun isäntäväki asian huomasi, niin ne nauroikin vaan ihan katketakseen. Ihme väkeä.

Mutta onneksi tää sohva on edelleen mun valtakuntaa,  ja mökillä saan edelleen nukkua emännän kainalossa. Ja, täytyy rehellisyyden nimessä myöntää, että on ihan kiva nukkua sen pennun kanssa selät vastakkain eteisen filtillä (siis jos siinä ei oo sitä kakkaa tai pissaa). Ja päivät alkaa ja päättyy ihan kivasti kun me leikitään hurjia hammastelu-, paini- ja vetoleikkejä. Mutta isäntäväen kanssa sen ei tarvis niin hirveesti kaveerata. Eikä olla niin tarkkana niiden omien ruokiensa kanssa, ihan hyvin mä voisin vähän auttaa sen ruokakupin tyhjentämisessä.

Niin että loppujen lopuksi en oo vielä ihan päättänyt, että onko tää penikka hyvä vai huono asia.

tuumii,
Benson