Meillä oli Taon kanssa harjoittelun kohteena maahanmenot nopeaksi, luoksetulo nopeammaksi ja seuraaminen. Kati kehotti opettamaan maahanmenon kokonaan uusiksi (nyt Tao laskeutuu alas hitaalla hissitekniikalla), ja liittämään liikkeeseen uuden sanan. Vuorossa on siis pentutreeniä. Alkuun lelun kanssa nostatan Taoa, sitten namiavusteisesti vien sen nopeasti maahan ja sanon käskyn samalla. Saatiin onnistumisia. Tärkeää olisi vahvistaa Taolla ajatusta liikkeestä maahanmenosta eteenpäin suuntautuvana toimintana, kun se nyt ajattelee liikaa taaksepäin. Pitäisi poimia eteenpäin suuntautuvat liikkeet ja tukea eteenpäin ajattelua heittämällä jes-merkin jälkeen nami eteenpäin. Nopean maahanmenon sisäänajaminen vaatii satoja onnistuneita toistoja eli luvassa on paljon työtä.
Myös luoksetulon vauhdin lisäämiseen Katilla oli huippuhyviä ajatuksia! Yksi oli sellainen, että käveltyäni matkan päähän, odotan sekunnin-pari ja annan sitten käskyn. Tao jo aika kivasti virittyy odottaessa. On tärkeää tarkkailla sen virittymistä ja ajoittaa luoksetulokäsky sopivaan kohtaan. Virittymistä lisätään palkkaamalla vauhtipalkalla vaihtelevissa kohdin; milloin jo poispäin kävellessäni huudan jes - ja lelu tulee esiin, milloin käveltyäni matkan päähän odotan hetken, huudahdan jes ja lelu tulee esiin, ja milloin lelu tulee esiin Taon tultua vaihtelevan mittaisen matkan kohti mua. Ei varmaan tarvinne edes sanoa, että myös näitä vauhtiluoksetuloja täytyy treenata paljon.
Seuruussa Taon kaulaa ja päätä pitäisi saada mun jalkaa vasten kiertymisen sijaan suoraan ylöspäin ja paikkaa hieman taaksepäin. Tao ei nyt paina, mutta se että sen pää kiertyy mun jalkaa vasten, antaa mielikuvan siitä kuin se seuraisi liian tiiviisti, mistä jotkut tuomarit voivat sakottaa. Namiavusteista seuruutreeniä siis, ja nami tulisi antaa housun sivusauman takaa, ei missään nimessä edempää. Kati kertoo yhä vieläkin treenaavansa toisinaan Inton kanssa seuruuta namiavusteisesti, vahvistaen oikeaa paikkaa. Tottahan se varmasti on, että myös seuruu on liike, jota täytyy aina treenata ja pitää huolta, että siinä asento ja mielentila pysyy oikeana.
Kati vastaili koulutustilaisuuden lopussa kysymyksiin ja antoi hyviä ajattelemisen aiheita. Hän piti keskeisenä treenatessa, että pitää luoda itselle vahva mielikuva siitä, millaiselta koiran ideaalisuoritus näyttää omasta mielestä. Ja nimenomaan omasta, koska millään ei voi miellyttää kaikkia tokotuomareita, tokotuomarointi kun on inhimillistä toimintaa, johon vaikuttavat tuomareiden mieltymykset. Niinpä, jos itseä miellyttää korkeavireisempi seuraaminen, sitten treenaa sellaista seuraamista ja on valmis elämään sen tosiasian kanssa, että jotkut tokotuomarit sakottavat siitä. Olen niiiin samaa mieltä tässä asiassa mm. sen vuoksi, että itseä vartenhan tässä lopulta treenataan ja tämä on harrastusta omaksi iloksi. Bensonin kanssa treenatessani kuvittelin treenien alussa mielessäni, että olemme arvokisoissa (joihin Bensonilla ei ole edes osallistumisoikeutta, mutta se ei ollut olennaista), ja aurinkoisena päivänä nurmialustalla teemme kulloisenkin harjoituksen kohteena olevan liikkeen niin mahtavan täydellisesti, että yleisö huokailee ihastuksesta. Tämän jälkeen mietin, mitkä tekijät saivat suorituksen olemaan niin hyvä, ja tämän jälkeen oli helppo miettiä treenattavana olevan asian kriteeri. Suosittelen mielikuvaharjoittelua muillekin. ;) Taon kanssa se ei vielä ole niin helppoa, koska suorituksemme ovat vielä niin kaukana siitä mitä pidän ideaalina että vain ahdistun tokokeisiin liittyvistä mielikuvista. Enemmänkin Taon kanssa treeni pitää ajatella leikkinä.
Ideaalisuorituksen miettimiseen liittyy kriteerin miettiminen. Kriteeriin liittyen Kati korosti sitä, että siitä kannattaa pitää kiinni. Esimerkiksi luoksetulon stoppi on koiralle huomattavasti helpompaa tehdä esimerkiksi sipsuttaen tai ottaen pari askelta ennen pysähtymistä, kuin vetämällä lujasta vauhdista liinat kiinni. Jälkimmäinen vaihtoehto on näyttävämpi eikä koira valu siinä. Koska se vaatii koiralta fyysisesti enemmän, se mielellään päästäisi itsensä helpommalla, ja jos ohjaaja menee vielä palkkaamaan nämä valuvat, huonommat stopit, koira fiksuna otuksena vaihtaa pysähtymistyylin itselleen helpompaan.
Tähän liittyen Kati korosti, että liikettä opetettaessa opetetaan koiralle oikeanlainen liikkeen suoritustyyli lihasmuistiin. Tämä oikea suoritustapa opetetaan käyttäen niin paljon apuja, että se saadaan aikaiseksi. Tästä esimerkkinä tuo luoksetulon stoppi, tai nopea maahanmeno.
Tao oli tosi rauhallinen treeneissä. Seurasin kateellisena säpäköitä koiria, joiden omistajat tuskailivat koirien ylivireen kanssa. Meillä ei kyllä ylivire ole ongelma. Kati oli tässäkin ihanan kannustava, sanoi että älä stressaa vauhdista, sitä kyllä tulee Taon saadessa ikää ja etenkin kokemusta. Kaikki lupaavat että virettä tulee ajan myötä, pitäisköhän mun pikkuhiljaa alkaa uskoa siihen? Tao kyllä varmaan vähän jännitti treeneissä, musta on alkanut tuntua että vaikka se päällisin puolin näyttäisi olevan hyvin sinut paikassa kuin paikassa, niin se ei vuoroaan odotellessa pysty täysin rentoutumaan ja suorittaessaan on rauhallinen, eli reagoi varmaan niin. Joku toinen koira reagoisi keskittymisen laskemisella tai sähläämisellä, Tao näin. Eilistreenien jälkeen kotipihassa Tao oli ihan hurjana, haukkua louskutti, hyppi mua vasten, oli paljon säpäkämpi kuin treeneissä. Tuntuu lohdulliselta nähdä, että siitä löytyy luonnetta ja vauhtia, vaikka sitten kotinurkissa. Mä teetän pian itselleni paidan: "Kyllä se kotona menee". Onhan Tao sillä tavalla rauhallinen koira, ettei se turhia hötky ja kotona ottaa tosi iisisti. Tao ei juurikaan sählää, ehkä se on katsonut että Benson sählää niin paljon ettei sen tarvitse.
Kati korosti myös sitä tärkeää asiaa, että pitää työstää ajatukset ja tavoitteet omassa päässä sellaiseksi, että on aidosti tyytyväinen koiraan, vaikkei se tekisikään sellaista suoritusta kuin millaisesta itse unelmoi. Tämä ajatus toimii esimerkiksi koiran suoritusnopeuteen liittyen. Olen huomannut, että Tao on ihan superherkkä mun mielentiloille, ja jos se kokee etten ole siihen tyytyväinen, se ahdistuu. Tiistaina tein metsäjälkitreenin, jossa en ollut tyytyväinen omaan toimintaani. Jäljeltä palatessamme kehuin Taoa, mutta harmittelin mielessäni omaa toimintaani ja mietin, kuinka voisin seuraavassa treenissä toimia paremmin. Tao vaistosi tyytymättömyyteni. Olimme ystäviemme mökillä. Tao meni kaverini auton takakonttiin nukkumaan, ja kun menin katsomaan sitä, se oli ihan luimussa ja anteeksipyytävän näköisenä. Myös illan se vietti omissa oloissaan ja arasteli tulla luokseni. Tuntui että vasta seuraavana aamuna se pääsi yli tästä "epäonnistumisestaan". Opin, että jatkossa keskityn suorituksen jälkeen palkkaamaan Taon iloisesti ja hyvin, ja vasta myöhemmin, selvästi suorituksen jälkeen ja mielellään niin ettei Tao ole vierelläni, käyn läpi treenin.
Keskiviikkona tein uuden jälkitreenin, johon olin todella tyytyväinen. Tein jäljen helpommalle metsänpohjalle (mulla on jälkeä tehdessäni ongelmana, että ajaudun koiralle hankaliin paikkoihin, ja yritän nyt tietoisesti keskittyä tarkkailemaan ympäröivää maastoa miettien jäljelle järkevää suuntaa) ja laitoin sille seitsemän keppiä. Tiistain treeneissä olin hidastanut Taoa liinasta, kun se meinasi kävellä kepin yli, mutta en halua opettaa sitä ajattelemaan että minä tietäisin jäljestä ja keppien sijainnista enemmän kuin se, vaan että se oppisi löytämään kepit ilman minkäänlaista vihjettä multa, omatoimisesti, ja että se oppisi ratkaisemaan jäljellä esiintulevat ongelmat omatoimisesti. Olen tosi aloittelija jäljestämisessä enkä tiedä olenko oikeassa, mutta uskon että koirat oppivat luontaisesti jäljestämään, kun niille annetaan harjoittelumahdollisuuksia ja palkitaan onnistuneista valinnoista, kuten kepin löytämisestä. Niinpä keskiviikon treenissä en mitenkään reagoinut tietässäni kepin lähestyvän (olen laittanut kepin kohdalle puuhun merkin jälkeä tallatessani), vaan niistä marssittiin yli jos Tao ei niitä huomannut, ja jos mitenkään reagoi keppiin saati että toi sen mulle, niin sai superkehut ja ihanaa rasvaista naudan barf-lihaa. Tao löysi 4/7 keppiä täysin omatoimisesti. Ruoan syötyään se oli heti lähdössä jatkamaan jäljestystä. Olin todella tyytyväinen Taoon ja treeneihin ja kehuin sitä vuolaasti ja pidin oikein hyvänä. Tao oli niin onnellinen onnistuttuaan, että se oikein nauroi ja piehtaroi mustikkaisessa rinteessä vierien alas, ja näytti nauttivan tästä täysin rinnoin! Illalla se oli suorastaan lapsellinen kiehnätessään kaikkien kimpussa. Tao on kyllä koira joka opettaa mulle niin paljon!
Olen tullut siihen tulokseen, että hidastan meidän etenemistavoitteita tokossa. Toivon saavani Taon avoimeen luokkaan ensi keväänä, en aiemmin. Me tulemme nyt tulevana syksynä työstämään mielentilaa (toko on hauska leikki) ja vahvistamaan perusliikkeiden pohjia. Mukavampi on sitten joskus jatkaa voittaja- ja toivon mukaan myös evl-luokkaan, kun pohjat on tehty huolella ja voi luottaa siihen, että koira oikeasti osaa ja tekee hyvässä mielentilassa. Vaikka on se varmasti niin, että kun jonkun ongelman saa ratkaistua, niin ilmenee toinen, valmista ei tule koskaan. Mutta uskon että hiljaa hyvä tulee, meistä kummastakin Taon kanssa. :)
Oltiin tosiaan mökillä muutama päivä. Tao sai parannella tassujaan. Yritin pitää sillä tassusiteitä, mutta se oli ihan mahdotonta. Tassusidettä pitää vielä yhden treenin ajan, mutta että tuntitolkulla, ei tule mitään. Onneksi Taoa pystyi liikuttamaan uittamalla. Hömpöteltiin ja treenattiin laiturilta ja veneestä veteen hyppäämistä ja veneeseen kiipeämistä. Tao oli niin innoissaan. Koulutusmenetelmäni oli varsin vanhanaikainen mutta toimi hyvin: heitin Taon kahdesti laiturilta veteen, sen jälkeen se meni sinne itse ihan innoissaan. Tällaiselta Taon meno näytti:
Bensonilla on ollut ihanat ajat mökillä. Päivät se oli mun sylissä, jaloissa tai ui tai leikki Taon kanssa tai sai rapsutuksia. Se pääsi meidän kanssa saunaankin ja rankan mökkipäivän väsyttämänä nukahti sielläkin mun syliin. Yöt se nukkui kainalossani. Heräsin keskiviikkoaamuna. Edessäni näkyi ruskea takaraivo. Siinä me kaikki kolme, Henkka mukaanlukien, nukuttiin kuin siskonpedissä, kaikki päät tyynyllä. Benson oli ilmeisesti katsonut että näin kuuluu nukkua. :D
 |
| Pikkuinen villakoira osallistui mökkiolympialaisiin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti