Kesää vietellen

Hiljaiseloa on ollut treenirintamalla, lomaa vietetty, ystäviä nähty, paranneltu tassunpohjia (kunnossa ovat nyt! :):):) ) ja omaa selkää (joka ei oo vielä kunnossa, mutta parempaan päin...) ja nautittu rennosta yhdessäolosta.

Ollaan käyty pitkillä metsälenkeillä, uitu, leikitty puutarhaletkun ja sadettajan kanssa (joka bc-omistajan unelma - laita sadettaja päälle ja koirasi liikuttaa itse itsensä!). Benson oli Piiran mukaan saanut kovasti selkälihaksia lisää, kiitos metsälenkkeilyn. Puudeliparka on semmoinen tällääjä, ei ole viikkoa ettei se juokse jotain päin, kolauta koipeaan, kaadu, putoa tai jotain muuta vastaavaa. Ittellä huoli sydämessä, että miten saan sen mitenkään pidettyä ehjänä vielä useita vuosia. Ollaan taas reipastuttu jumppaamisessa, pidetty BOT-loimea ja olen hieronut Bensonin selkälihaksia, mistä se tuntuu nauttivan ihan suuresti ja tekee hienoja vastavenytyksiä. Piira-käyntejä tihennetään 4kk välein tapahtuviksi, koska osteopatian vaikutus on aina niin selvä! Benson on kesälomalla saanut olla sylissä ja huomion keskipisteenä.

Meidän metsälenkkeilyn paratiisiin luikerteli käärme - kirjaimellisesti. Siinä se suon reunalla sähisi harmistuneena kun iso poppoo marssi vierestä ohi. Kuulin suhinan ja palasin katsomaan - kärmes veti itsensä pieneen liikkumattomaan kasaan, annoin toisen jatkaa kesäpäivän viettoaan rauhassa. Tiedän että meidän lenkkimaastot on oikein tyypillisiä käärmepaikkoja, mutta se että käärmeen näki, istutti huolen vähän eri lailla. Toivotaan että saadaan jatkaa lenkkeilyä ilman tämän läheisempää kontaktia näihin luikertelijoihin.

Taon kanssa ollaan treenattu tosi vähän, juuri sellaisella tavalla miten olis pitänyt treenata jo aikaa sitten! Tuntuu että nyt on löytynyt se rentous yhdessä tekemiseen ja opettelen olemaan ottamatta paineita siitä, mitä meidän pitäis osata ja millaisia meidän pitäis olla. Muutaman kerran viikossa ollaan tehty lyhyt 20min treeni, jossa on vauhtia ja iloa ja joka loppuu Taon mielestä kesken. Ollaan tehty vauhtiluoksetuloja Katin ohjeilla, seuruussa olen naksutellut kun Tao on korjannut pään asennon suoraan ylös, maahanmenoja ollaan yritetty tehdä (mutta mä en kerta kaikkiaan osaa opettaa näitä nopeita maahanmenoja Taolle!) ja noudossa ollaan treenattu nopeaa iskua kapulaan kiinni pienen kierron kautta ja vauhdikasta palautusta mua kohden. Loppuasentoa ei olla noutokapulan kanssa tehty, mutta Tao tuntuu syttyneen esineiden mulle tuomiseen ja keksii yhtä sun toista (esim. kurkku-vihanneksen löysi hän), minkä voisi mun eteen palauttaa. Tao tekee intopiukeena ja oon saanut oman pipon pidettyä nyt tosi hyvin löysänä. :) Lelutkin kiinnostaa ja motivoi koko ajan paremmin ja kuollut lelukin alkaa olla kova juttu kun mielentila on oikea!

Agilityn saralla ollaan edistytty pujottelussa - sujuu jo melko kivasti ilman verkkoja, joitakin pieniä työtapaturmia lukuunottamatta kun unohtuu joku väli menemättä - pujottelu on tarkkaa puuhaa jossa Taon täytyy vielä keskittyä suu tiukkana viivana että menee oikein. 2x2-menetelmällä ollaan treenattu eri sisääntulokulmia ja hauska on seurata, kuinka nopeasti fiksu koira hoksaa ja oppii.

Lauantaina käytiin lyhyesti Tallilla treenaamassa.

Lämmittelykävelyllä

Kontaktiesteillä ollaan keskitytty erityisesti ylösmenokontakteihin, koska ne tuntuu paljon hankalemmilta kuin alastulot, joille Tao tekee jo kivat 2on2offit. Tein niin, että virittelin puomin toisen vinon osan minipöydän päälle, ja kanisterin maahan tulevan pään molemmin puolin. Muutamalla ekalla kerralla puomin osa oli maassa. Naksautin siitä, että Tao kiivetessään osui etutassulla kontaktialueelle. Kyllä se tuntui tässä koko ajan varmemmin osuvan etujaloilla kontaktille, saas sitten nähdä mitä tapahtuu, kun kontaktiesteen ylösnousuun tulee enemmän kulmaa. Kanisterit molemmin puolin auttoivat hyvin siinä, että pystyin itse heti alusta alkaen ottamaan hyvin sivuetäisyyttä, ja Tao kaartoi ylösnousulle tehden hakien suoran lähestymisen sille, ettei lähde sivusta oikomaan ja lennä vielä joku kaunis päivä vauhdilla alas.

Ohjaustekniikoista kokeilin poispäinkäännöstä pitkästä aikaa, ja tiukan kieltämisen jälkeen Tao tajusi, että tämä ei ole semmoinen ohjausliike, jossa käydään ohjaajaa käteen kiinni ja löyihän sieltä se oivalluskin että käden osoittamaan suuntaan esteelle tässä mennään. Pyhäkoulupoika vireen noustessa osaa olla aikas raju hammastelija!

Tao tuntuu koko ajan rakkaammalta ja rakkaammalta, en tiedä miten näin kivan ja hienon otuksen onnistuinkin Tanjalta saamaan. =) Henkka ja myös Bensonkin tuntuvat olevan mustavalkoiseen paimeneen ihan lääpällään, Benson matkii Taon maneereita ja pihalla juoksee Taon perässä. Tao on niin suuri ja itsevarma, pienen villakoiran idoli. Ihana on seurata kuinka koirakaverit ovat niin hyvää pataa keskenään.

Pimu ja Tao