 |
| Tao löysi puupalikan |
Me tehtiin:
- luoksetulon vauhtia: alku liikkuroituna, palkka yhtäkkiä poispäin kävellessä ja toisella kertaa kävelin 20m päähän, käännyin, odotin hetken ja sitten palkka. Palkkana vetoleluun syöksyminen. Vauhti hyvä.
- noudon iskuja: pidin Taoa pannasta kiinni, heitin kapulan muutaman metrin päähän, ohjasin sen kapulalle loivalla kaarteella. Iski innokkaasti kapulaan kiinni hyvällä tekniikalla (u:n mallinen kierto jossa vauhti ei stopannut), vauhtipalautus ja kapulan vaihto lennosta vetoleluun.
- noudon vauhti mennen tullen: alku liikkuroituna, heitin kapulan, appari heitti sitä vielä kauemmas, vapautin käskyllä kapulalle ja heti kun oli iskenyt kiinni kapulaan niin lähdin vetolelu kädessä juoksemaan poispäin innostaen Taoa tulemaan vauhdilla takaisin, tavoitteena sisäänajaa sille kova kiire kapulan napattuaan tulla heti takaisin mun luo. Toi alun liikkurointi ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen menovauhdin kasvattamiseen.. Hyvä sitäkin toisinaan tehdä kuitenkin eikä vauhti ihan hirveästi kärsinyt.
- Kaukojen aloitukset: liikkuroituna jättö, ensimmäinen vaihto maasta istumaan ja siitä vauhtipalkka yli taakse. Tavoitteena, että odottaisi jännittyneenä ja patoen ja singahtaisi maasta istumaan hypäyttäen molemmat etujalat tasajalkaa. Tao hiemankaan paineistuessaan ei välttämättä kykene nousemaan maasta istumaan, joten tätä vahvistetaan nyt kovasti.
- Nopeat maahanmenot: Tavoitteena että käskyn saatuaan tipahtaisi maahan niiltä sijoiltaan. Villitsin Taoa (se innostuu ihan hirveästi, kun kiljahtelen sille samanlaisia kimeitä haukahduksia mitä se itse innostuessaan päästää) ja siitä kimakalla äänellä mah!-käsky ja välillä vielä vein Taon namilla nopsaan alas. Tuntuu että se toimii hyvin, että olen muuttanut nopean maahanmenon käskysanan korkealle äänenkorkeudelle, jossa nopea maahanmeno olisi kiva leikki.
- Ruutu: lelu valmiina ruudussa. Sain ruutuun-juoksuvauhtia hyvin lisää, kun lähetin Taon kiertämään puuta ja siitä ruutuun. Meni vauhdilla. Viimeisellä kerralla tarjosi oma-aloitteisesti maahanmenoa ruudussa, en tiä oisko Pieksämäellä isojen koirien menoa katsellessa opiskellut. ;) Tämä ei kuitenkaan vielä tavoite, ruudun paikka pitäisi saada varmemmaksi ennen sitä. Myös ekalla kerralla laitoin lähetyskohdan merkiksi kosketusalustan, jonka Tao ystävällisesti nappasi suuhunsa ja vei ruutuun. Sitä ollaan kyllä sielläkin paljon pidetty. Tarkkana täytyy olla, että kuinka taakse ruutuun Taon haluan, jättikollien takajalat kun helposti valuvat yli ruudun.
- seuruu: tavoitteena ettei painaisi poskea reiteni etuosaa vasten, vaan että pää olisi ryhdikkäänä ja suorana. Houkuttelin sitä namilla, ja kun pää oli oikeassa asennossa, appari naksautti.
Paljonhan tässä näyttäisi olevan liikkeitä, mutta tein harjoitukset kolmessa osassa ja jokaista suoritusta vain muutaman toiston. Tempo oli nopea, välissä vauhdikasta leikkiä, ja lopetin ennenkuin Tao väsähti. Oli tosi kivaa! Tao odotteli innokkaana vuoroaan ja tanssi takajaloillaan kun hain sen tekemään. Oli tosi kivaa miettiä taas porukalla, että mitä tekee ja miksi. Treenien jälkeen oli niin virkeä ja iloinen olo. Miten olen koskaan voinut pitää tokoa tylsänä? Se ajattelu vallitsi kyllä silloin, kun tokokärpänen ei vielä ollut purrut, ja etenkin kun en ollut vielä tajunnut kuinka hauska laji toko oikeasti on ja kuinka hauskaa sen pitää olla. Onneksi Mäkelän Maria aikoinaan johdatti mut tämän oivalluksen pariin. :)
 |
| Meidän ihanat lenkkimaastot |
Ostin 85-senttisen jumppapallon, jonka päällä Tao on saanut harjoitella tasapainottelua. Reppana menee pallon päälle kovalla innolla, mutta kyllä sillä on täysi työ pysyä sen päällä. Ollaan nyt ekat päivät työstetty vain ylipäätään seisomista pallon päällä. Seuraava askel olisi lähteä kevyesti selästä painamalla pienesti "pomputtamaan" sitä pallolla ja valjaista kiinni pitäen heijaamaan sitä eteen ja taakse. Tao keksi, että tämän pallon kanssa voisi hyvin harjoitella kaukokäskyjä. Tuen pallon puusohvan ja jalan väliin. Tao laittoi omatoimisesti takajalat puusohvalle ja etutassut pallolle, ja rupesi killittämään mua odottavasti. Sanoin kokeeksi jonkun kaukokäskyn, ja Tao teki heti innokkaasti vaihdon. Näitäkin ollaan sitten tehty. Tässä pysyy takajalat paikoillaan kuin liimattuna, ja maasta istumaan Tao pompsahtaa oikein vauhdilla. Kokeilin lenkillä seiso-maa-vaihtoja, etäisyyttä oli 23m, teki vaihdot hieman hitaasti ja takajalkoja vähän siirtyen, mutta ei ollut aiettakaan tulla mua kohti.
Villakoiralle olen piilottanut nameja, ollaan jumpattu ja tehty pieniä temppuja. Eilen ajelin sen koneella klaniksi ja taas kerran muistin, miksi meille ei enää tule villakoiraa, niin ihana otus kuin se muuten onkin. Me ei kumpikaan tykätä yhtään trimmaamisesta, ei siitä sen enempää. Onneksi nyt menee taas kuukauden verran ettei tarvii tehdä tuolle turkille mitään. Benson on ollut jotenkin kovin onnellisen oloinen. Se pitää selkäänsä köyryssä ja keventää oikeaa takajalkaansa ja heittää sitä ravatessa oudosti ulkokautta, mutta sen lihakset ovat pehmeät ja se antaa mun tunnustella ja hieroa niitä luottavaisena ja vaikuttaa ettei sitä sattuisi. Se on kyllä semmoinen pieni rakas puudeli. <3
 |
| Pikku puutarhuri |
 |
| Pikku kalastaja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti