13/3 Elämä on ihanaa

Onpas ihanaa kun aurinko paistaa ja kevät kolkutteleepi ovella. Ihana tulla kotiin jossa karvan veljekset ottavat niin iloisina vastaan. Kyllä meillä ihmisillä olisi niin paljon opittavaa koirilta! Tosin hekin voisivat ottaa hieman oppia ihmisiltä ja opetella paremmin luottamaan, että me ihmiset kyllä tullaan tänäänkin takaisin kotiin. Etenkin puudeli.

Nyt remuttu ja riekuttu. Tao alkaa jo muistaa, ettei vasikan kokoinen koiruus voi hyppiä vasten. Se istuu niin pyhäkoululaisen näköisenä katsellen suoraan sydämeen, että siinä sulaa toisen edessä. Mistä tuli mieleeni, että sain seurakunnalta tervetulokirjeen jossa kerrotaan alueen seurakunnan toiminnasta, mutta pyhäkoulusta ei ollut halaistua sanaa! Pitäiskö laittaa pääpapille viestiä että kai sellaista toimintaa on - täällä olisi yksi innokas tulija? Benson sen sijaan suhtautuu vähän maallisemmin kirkkoon, tänäänkin sitä harmitti kun kirkon kellot kalajivat (kirkko on ihan talomme lähellä) ja asiasta piti huomauttaa puhisemalla ja silmiä muljauttelemalla.

Meidän lähellä on järvi, jonka jäällä ollaan käyty kävelemässä niin aamusta kuin illasta. Ei ole liikaa lunta ja siellä on hyvä painaa takaa-ajoleikkejä tai juosta ihan muuten vaan. Itsekin pitäisi viritellä juoksuharrastusta kun ei olisi ylämäetkään riesana. Koiria ja ylipäätään lenkkeilijöitä on meidän alueella paljon, joten kuumakallepuudeli joutuu ulkoilemaan paljon hihnassa. Sen vastapainoksi hän pääsee saunan lauteille nauttimaan puukiukaan luomista kosteista, ihanista löylyistä. :) Lähialueen metsäiset lenkkimaastot odottavat koluamistaan ja löytymistään. Odotan että lumet sulavat, koska lähellä on paljon hyviä jälkimetsiä. Heidin huhtikuisella jälkiluennolla palauttelen mieliin, että mites lähdetään Taon kanssa etenemään. Jäljestämisestä toivon kivaa rauhallista vastapainoa luonnon helmassa tokolle ja agilitylle.

Hyvää kevättä kaikille!!