Tunti oli myös erittäin opettavainen. Pidän Marian tyylistä opettaa, onkohan mitään ongelmaa johon ei olisi ainakin muutamaa ratkaisua jota voisi yrittää? Jos joku suoritus menee hyvin, niin lisätään häiriötä niin paljon että tulee epäonnistuminen josta pääsee korjaamaan. Siitä ei opi niin tehokkaasti, että mennään vaan onnistumaan, olen sitä mieltä. Siis siinä vaiheessa kun koira jo osaa asian ja haetaan suoritusvarmuutta. Tietenkin uuden asian oppimisessa suunnittelen treenin niin että tulisi vaan onnistumisia. Koira ja omistajansa oppivat paljon enemmän virheistä, mikäli koiralle saadaan kerrottua että se mitä teit oli väärin, tee näin, ja palkattua oikeasta suorituksesta. Koko ajan omaa suoritusta voi viilata paremmaksi ja varmemmaksi.
Benson oli niin onnellinen kun se pääsi hallille, koko pieni koira oikein säteili. Ensimmäisenä tehtiin hauska ja vauhdikas ruutuharjoitus: kentällä oli kolme ruutua. Meillä oli kosketusalustat teipattuna joka ruudussa. Teippaus auttaa meillä siihen, ettei Benson surffaa kosketusalustalla. Harjoituksen ideana oli, että koira oppii etsimään ruudun kentältä. Ruutuunmenotoistoja saadaan tällä menetelmällä paljon ja tiheään tahtiin, mikä lisää koiran varmuutta ja suoritusnopeutta. Benson tarjosi aluksi taas pientä kaupankäyntiä ruutuunmenoissa, hän mm. meni kentällä olevan pienen teipinpalan kohdalle seisomaan, samoin matossa oleva pieni kupru oli ilman muuta merkki hänelle. Laitoin Bensonin paikkaistumiseen ja kävin näyttämässä ruudun keskiosan, näin tehtiin joka ruudun kohdalla ja tämän avulla saatiin nopeita suoria ruudun keskelle menoja. Positiivista oli, että Benson jäi aina seisomaan ihan paikoilleen kosketusalustalle. Bensonilla on usein kova hinku palata mun luokseni, Maria naureskeli että onpa hirveä vaatimus kun pitää ihan 20m päähän musta juosta. Puudeli-parka. Tähän auttoi ratkaisevasti se, että juoksin aina viemään namin Bensonin luokse, jolloin se oppi nopeasti ettei sen tarvitse sählätä kun ruoka tulee ruutuun. Samalla sai vahvistettua ruudun keskiosaa kivana paikkana.
 |
| Tässä voisi Bensonin mielestä olla tunnarikapula silputtavana |
Muiden suorittaessa odoteltiin kentän laidalla, minä seurasin millaisia neuvoja muut saavat. Kaikkien suoritus meni aika samalla mallilla, että ekoilla toistoilla menee vähän merkki ja ruutu herkästi sekaisin, mutta onnistumisia alkoi tulla. Benson ei suinkaan suostunut odottelemaan. Se bongasi ohjatun noudon kapulan, ja kävi hakemassa sen. Hetken päästä mulla oli olo, että mua tuijotetaan. Benson tapitti silmä kovana kapula suussa niin kauan, että huomasin sen. Annoin palkan. Benson jalosti tätä vielä vähän pidemmälle ottamalla noutokapulan uudelleen suuhun, ja menemällä lähellä olevan jumppatyynyn päälle seisomaan. Taas sieltä napitettiin mua. Muilla oli hauskaa, niin oli kyllä mullakin. :-)
Tunnin lopuksi treenattiin seuraamista. Seurautin Bensonia muiden ryhmän jäsenten ja heidän koiriensa vierestä, vähän kuin tottiksen henkilöryhmää ois tehty mutta ihmisten lisäksi oli hyppiviä ja touhuavia vieraita koiria. Benson ei ottanut yhtään häiriötä vaan seurasi tiukasti katsekontaktia pitäen. Maria nosti vähän haastetta ja kävi hakemassa superhyvää herkkua. Ensin Benson ei tätäkään tajunnut ja olin todella yllättynyt kun tämä herkkusuu vaan seuraa makupaloista välittämättä. Sitten kun Benson makupalat huomasi ja alkoi niitä himoita, saatiin hyvää harjoitusta jossa pääsin huomauttamaan väärästä käytöksestä ja palkkaamaan oikeasta. Meillä auttoi tässä se, että hoin seuraa-käskyä, mikä auttoi Bensonia muistamaan mitä siltä odotettiin.
Tunnin jälkeen saatiin kotiläksyksi opettaa orava, tästä on apua kakeissa. Saadaan istumaannousut ryhdikkäiksi. Benson ainakin herkästi jäisi vähän lysyyn ennakoiden maahanmenoa. Benson osaa tämän asennon, nyt me treenataan siihen etäisyyttä.
Rupesin myös nyt treenaamaan kotona niin, että toisen koiran tehdessä toinen on paikkamakuussa. Haastava, mutta erittäin hyödyllinen harjoitus, kummallekin koiralle tosi hyvä! Ja se, joka pääsee suoritusvuoroon, on ihan intoa piukassa katsottuaan kun toinen on saanut tehdä. Täytyy tässä luoda rutiini, että sanon sen koiran nimen+käskyn paikalle jättämisessä ja vapauttamisessa, jotta pojat oppivat ettei pelkkä vapaa-käsky (toiselle tämänt treenin yhteydessä annettu) vielä vapauta paikalla makaavaa.
Taon kanssa ollaan nyt käytetty vallan pantaa niillä pienillä matkoilla, jotka se kulkee hihnassa. Tao ei tykkää yhtään vetää pannassa, joten me ollaan oikeastaan nyt kerrasta opittu nätti hihnakävely. :) Tästä pidetään nyt vaan kiinni ettei penikka oppisikaan vetämään pannan kanssa. Tästedes homma toimii niin, että pannassa ei saa vetää, mutta valjaissa saa. Taolla on edelleen tosi hyvä fiilis seuraamisessa, ja se tarjoaa ryhdikästä asentoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti