2/2/13 Agilityn alkeita

Eilen tehtiin ohjaustekniikkatreeniä ProCaniksella. Jatkossa etenemme pentujemme kanssa niin, että meillä on joka toisella tunnilla erilaisia ohjaustekniikoita ja sitten joka toisella kerralla näitä edelliskerralla opittuja asioita harjoitellaan radan yhteydessä. Tänään tunnin teemana oli valssin ja takaaleikkauksen opettelu ja alastulokontaktin nenänkosketus. Valssi ja takaaleikkaus oli valittu tunnin teemoiksi sen tähden, että ne voivat helposti mennä koiralla sekaisin ja nyt opetetaan koiraa erottamaan ne alusta alkaen toisistaan poikkeaviksi ohjauskuvioiksi. Maria ja myöhemmin Sari selittivät mulle tämän sekaannuksen syyn, mutta täytyy todeta että blondi ei vielä ihan tajunnut. Jotenkin se ymmärtääkseni liittyi siihen, että molemmissa koiranpuoleisella kädellä lähetetään hypylle ja rintamasuunta osoittaa ponnistuskohtaan ohjaajan hidastaessa / pysäyttäessä oman liikkeensä. Ja valssinkin voi tehdä jääden kauas hypystä.

Valssia opetettiin aluksi niin, että koira jäi parin metrin päähän esteestä ja itse oltiin paikallaan asemissa. Myöhemmin vauhtia lisättiin laittamalla koira toisen hypyn taakse, ja myös omaa osuutta muutettiin niin että piti liikkeestä pysähtyä ja tehdä valssi. Lelu oli aluksi sen siivekkeen takana, jonka suuntaan koiran toivottiin kääntyvän, lopuksi se oli koiran takana eli kaukana toisesta hypystä.

ProCaniksen ohjaussysteemi on sellainen, että koira lähetetään koiranpuoleisella kädellä ja vedetään luokse vastaisella kädellä. Ymmärtääkseni osa tekee valssin esim. niin, että ennen estettä ohjauskädeksi vaihdetaan vastainen käsi, joka toimii koiralle merkkinä tulevasta valssista. Tässä ohjaussysteemissä lähettävä käsi on edelleen koiranpuoleinen käsi, mutta tulevasta valssista kerrotaan rintamasuunnalla ja liikkeellä. Käsiä ei itseasiassa tarvita ollenkaan, mutta ne tuovat koiran hyppyyn vakautta. Kuitenkin jos syyllistyy huiskimiseen ohjauskädellä, voi olla parempi jättää kädet kokonaan pois ja tehdä valssi pelkällä ohjausjalalla, omalla liikkeellä ja rintamasuunnalla.

Omassa ohjauksessa piti pitää koiranpuoleinen ohjauskäsi ja jalka edessä. Vastainen käsi oli lähellä vartaloa ja jalka takana. Katse koiraan, rintamasuunta ponnistuskohtaan. Ohjauskäsi pidettiin paikallaan, sillä ei huiskaistu yhtään ja ohjaajan liike oli pysähtynyt (eli ei valuttu kohti estettä) vaan koiralle opetetaan, että tämä signaali tarkoittaa valssia ( -> hyppypäätös, ponnistus ja tiukka käännös hypyn jälkeen). Koiran ponnistaessa otettiin askel taaksepäin esteensuuntaisesti (koiran liikekaarta mukaillen) ja ohjauskädeksi vaihtui aikaisempi vastainen käsi, joka edelleen pysyi lähellä vartaloa.

Jatkoin tämän treenausta tänään. Eilen ongelmana oli, että Tao hämmentyi kun pysyin paikoillani enkä valunut kohti estettä, pysähtyi ja kääntyi katsomaan mua kummastuneena. Usein itse en malttanut odottaa paikoillani ja antaa Taon tehdä itsenäisesti päätöstä, vaan lähdin jo liikkeelle tai annoin sille lisäavun huiskaisemalla kädelläni. Maria sanoi että näin Tao laittaa mut tekemään niin kuin haluaa, sen sijaan mun pitäisi pysyä paikoillani ja antaa sen ratkaista tämä kohta. Tänään kun tätä tehtiin, niin ensimmäisellä kerralla Tao pysähtyi taas mutta nyt maltoin pysyä ohjausasennossa, seuraavilla kerroilla Tao tekikin hypyn koska se oli nyt tajunnut mitä siltä odotettiin. Erityisen hienolta tuntui, että se ei valunut yhtään vaan teki tiukat käännökset siivekkeen ympäri tehtiinpä valssi kummasta suunnasta hyvänsä.

Selvisi että jos Tao tulee takaani ja haluaisin sen tulevan vasemmalle puolelleni, se helposti sujahtaa oikealta selkäni takaa. Näin tänäänkin, ja menin vielä palkkaamaan tästä ennenkuin tajusin mitä olikaan tapahtunut. Eli pitää olla tarkkana, pitää katsekontakti hyvänä ja lukea koiraa reagoiden siihen mitä näkee sen päättäneen tehdä. Oikealle puolelle se mielestäni tulee hyvin. Tämä varmaan liittyy jotenkin pentusen paimenominaisuuksiin. Saatiin kuitenkin hyviä onnistumisia eilen ja tänään, kun muistin itse olla tarkkana.

Takaaleikkausta treenattiin myös ilman vauhtia ja sitten toisen esteen kanssa vauhdin kera. Tämä tuntui jotenkin hankalalta. Takaaleikkauksessa piti leikata koiran linja ennenkuin koira oli ponnistanut. Liian läheltä ei kannattanut leikata vaan piti olla riittävän ajoissa. Ohjauskäsi vaihtui lennossa ja rintamasuunta osoitti ponnistuskohdalle. Tao ei oikein kuunnellut mitä mä siellä sen selän takana juoksentelin, sama ongelma oli tänään. Muutaman kerran se juoksi kauas esteen taakse tai meni esteen jälkeen siihen suuntaan joka sille näyttäisi olevan vahvempi, eli oikealle (johtuu varmaan paljosta tokoilusta että Taon vasen puoli on vahvempi mikä tekee oikealle käännökset helpommiksi). Lelua pidettiin aivan siivekkeen takana ja tästä oli apua, mutta varsinaisia oivalluksia ei tullut. Tänään kokeilin niin että tein puolenvaihdon takana oikein tömistellen, jotta Tao tajuaisi että minä siellä takana vaihdan puolta ja niin kuuluisi senkin tehdä. Muutamia kertoja Tao kääntyi taas oikealle esteen jälkeen kun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle, näistä en palkannut vaan otettiin uusi yritys. Sitten saatiin kaksi onnistunutta toistoa, joista pääsin hihkaisemaan jes! ja palkkaamaan ruhtinaallisesti, sitten asia jätettiin hautumaan.

Lopuksi eilen treenattiin alastulokontakteja. Pienen keskustelun jälkeen Maria sai mut vakuuttuneeksi, että nenäkosketus alastulokontaktilla voisi olla meille toimivin tapa. Kontaktiesteissä pelkään, että ylösmenokontaktit tulee olemaan ongelma ja alastulokontaktit hitaat, aijjaamistakin pelkään. Tähän aijjaamiseen nenäkosketus voisi olla toimiva estokeino. Siinä koira juoksee alastulokontaktille ja tekee siihen 2on2off-stopin ja koskee kuononkärjellä maahan. Tärkeää tässä kuonokosketuksessa on se, että opettaa koiraa alusta alkaen tekemään sen niin että koira ei kosketusta tehdessään katso ohjaajaansa vaan tökkää maahan kuononkärjellä katsoen alaspäin. Tämän katsekontaktin puuttuminen auttaa siihen, ettei koira ole niin kiinni ohjaajassa alastulokontaktia suorittaessaan eikä jää niin herkästi kyttäämään esim. etupalkkaa.

Tätä treenattiin alkuun samalla tyylillä kuin 2on2offia eli laatikon avulla. Palkka annettiin etutassujen väliin maahan. Sitten ruvettiin odottamaan että koira tarjoaa jonkinnäköistä kuonon laskemista ja tämä sheipattiin siihen, että koira kosketti maata kuononkärjellä. Alaleualla kosketukset kera katsekontaktin jätettiin palkkaamatta. Yhdessä setissä 3-5toistoa, viimeisestä nenäkosketuksesta palkaksi vapautus etupalkalle. Tao oli innoissaan ja saatiin hyviä toistoja, se sai hyvin ajatuksesta kiinni. Jatkossa treenaan tätä niin että seison, sitten mukaan liitetään etupalkka ruokakipossa ja siirryn koiran viereen seisomaan.

Koira ja kuvaaja.

 Illalla kotona treenattiin takatassutargettia. Benson on nyt oivaltanut tämän, tein lyhyttä kestoa jossa heitin aina palkan vähän matkan päähän Bensonista. Tao oli ihan pähkinöinä tästä jutusta. Sen silmät loistivat, häntä heilui ja se keskittyi niin että välillä näytti että kohta silmät tippuu päästä. Tao keskittyi takatassuunsa pitäen sitä korkealla ilmassa, huitoen ilmaa ja lopulta se sai pinnistettyä takatassun targetille. Bensonin ja Taon ero on siinä, että Benson menee takatassutargetille sijoittaen "etukautta" eli se pyöräyttää itsensä niin että takatassut osuvat lopulta laudalle. Tao puolestaan miettii asian takatassu kerrallaan, jolloin se voi olla lautaan nähden missä kohdassa tahansa; se vain siirtää takatassun oikeaan kohtaan ajatellen ja halliten juuri sitä takajalkaa, jota se haluaa siirtää.

Tao on niin innoissaan kaikesta naksuttelusta, että voisin opetella hyödyntämään naksutinta nykyistä paremmin tokossa. Mulla on tässä yksi haaste ensin mietittävänä: haluaisin että koira on aktiivinen ja on oikeasti ymmärtänyt ja osaa opettamani liikkeet, mutta miten estän ettei siitä tule tarjousmasiina joka keksii kaikkea ylimääräistä väliin eikä malta odottaa siinä asennossa jossa haluan sen olevan? Mun mielestä keston lisääminen naksuttelukoulutuksessa on todella hankala asia, pitäisi päästä jonkun kokeneen oppiin. Periaatteessa tiedän kuinka keston lisääminen tehdään, mutta käytännön toteutus kyllä ontuu.