Ystävänpäivää kaikille :)

Pikaiset muistiinpanot männä viikon treeneistä:

Torstaina käytiin Tallilla höntsäilemässä. Treenasin Taon kanssa alkuun yksittäisillä esteillä takaaleikkausta ja valssia jotka alkoivat sujua hyvin. Sitten tehtiin seuruuta jossa heti liikkeelle lähdössä Tao lähti poikittaan eteeni ja paimentaan. Tein sellaista treeniä, että sanoin seuraa mutta en heti lähtenytkään liikkeelle, tai jos lähdin niin otin vain yhden askelen. Näin jos Tao lähti edistämään liikaa, se ajautui liian kauas eikä pystynyt tekemään oikeaa sivulletuloa vaan joutui peruuttamaan. Sillä seurauksella, että Tao rupesi odottamaan vaan paikallaan että mihin mä oon oikein menossa kun musta ei näköjään tiedä, ja seuraa-käskyllä se ei lähtenyt liikkeelle. Sivulletulotkin oli ihan hakusassa, Tao rupesi tarjoamaan kaikkea muuta esim. eteenistumaan tuloa tai maahanmenoa. Onneksi oltiin sovittu Lauran ja Ipen kanssa metsälenkki, pääsin epäonnistuneen treenin jälkeen tuulettamaan päätäni.

Perjantaina tajusin, että Tao luulee itsestään vähän liikoja. Että se saa päättää asioista eikä totellakaan välttämättä täydy. Tao teki tämän tosi ovelasti, en edes tajunnut että juniori siinä veteli oikeista naruista. Rupesin muuttamaan omaa käytöstäni niin, etten mm. ollutkaan enää rapsutusautomaatti ja en hyväksynyt jos ei heti toteltu, palkka lähti tai tuli huomautus. Tao oli ihan ihmeissään, ja kohtuupienillä omilla käytösmuutoksilla Taon asenne muuttui takaisin nöyräksi pyhäkoulupojaksi.

Illalla oli aksatreenit ProCaniksella, nyt tehtiin niitä valsseja ja takaaleikkauksia radalla. Tao oli M-A-H-T-A-V-A! Radat meni tuosta noin vaan, se luki mun ohjaukset kuin unelma ja reagoi valssia / takaaleikkausta ennakoiviin ohjauseleisiini just niinkuin pitikin. Käännökset valssin/takaaleikkauksen jälkeen oli tiukkoja, ja Tao irtosi esteelle niin hyvin että pystyin tekemään em ohjaukset muutaman metrin päästä. Nyt mä tajusin sen miksi takaaleikkaus ja valssi voi mennä sekaisin. Oletetaan että koirakko lähestyy estettä niin, että koira on vasemmalla puolella. Valssissa ohjaaja hidastaa liikettään jääden koiran oikealle puolelle, koiranpuoleinen ohjauskäsi paikoillaan. Koiran pitää esteen jälkeen kääntyä tässä tapauksessa tiukasti oikealle. Takaaleikkauksessa ohjaaja jättäytyy koiran taakse ja vaihtaa ennen koiran ponnistusta puolta, koiranpuoleinen käsi ohjaa esteelle. Koiran pitää esteen jälkeen kääntyä nyt tiukasti vasemmalle. Jos ohjaaja on myöhässä, mistä koira tietää kumpaan suuntaan sen pitää esteen jälkeen kääntyä?

Lauantaina tein lyhyen tokotuokion pihalla, kiukutti torstain epäonnistunut treeni. Seuruussa jäi lähdössä paikoilleen istumaan, mutta ihmettelin tätä ja reittä taputtamalla patistin Taon mukaan, tähän saatiin edistymistä ja muuten meni kivasti, Tao käytti takaosaansa käännöksissä ja pysyi kohtuusuorana, vähän sillä on ruvennut takapää aukeamaan. Luoksetulossa Tao yllätti positiivisesti tulemalla kovaa vauhtia ja vielä kiihdyttämällä lopuksi, niin että se oikein tömähti mun jalkoja päin eteen istumaan. Olin tästä superonnellinen ja kehuin kovasti.

Maanantaina oli tavoitteellisten tokotreenit. Olin tosi väsynyt työputken jäljiltä ja kaikki ideat ihan hukassa. Eka setti oli hirveä, olin jotenkin kovin kireänä ja jännittyneenä ja Tao otti häiriötä. Luoksetulo oli ihan kamala, Tao kaarteli sinne tänne ja lopulta päätyi eteeni istumaan. Oli epävarmakin. Toisessa setissä sanoin että vain höntsäilen. Muut esittivät että he juttelevat keskenään ja antoivat meidän keskittyä. Tehtiin vähän merkille lähetystä, jääviä niin että peruutin, peruuttamista, pyörähdyksiä, seuruuta. Sellaista lyhyttä settiä tiheällä palkkaamisella ja kehuilla. Päästiin sisälle siihen yhdessä tekemisen kuplaan, jossa muu ympäristö unohtuu ja me tehdään vain toisillemme ja on superkivaa. Saatiin palautetta että nyt näytti hyvältä ja että Tao on kehittynyt kovasti syksystä. Voi vitsi kun mä saisin tuon kuplan, jonka sisälle me molemmat mahdutaan, venymään kahteenkymmeneen metriin. :-)

Tiistaina menin heti aamusta Tallille. Tein molempien poikien kanssa vuorotellen, Taon kanssa kiinnitin huomiota että koko ajan oli superkivaa ja vire korkealla. Se taisi onnistua, koska Tao ei ole autossa vuoroaan odottaessaan enää pitkään aikaan huutanut mutta nyt huusi, ei olisi malttanut odottaa siellä. Tein seuruuta niin, että kuiskasin käskyt jännittyneellä äänellä. Tao oli tosi innoissaan tästä ja skarppina. Tehtiin hidasta kävelyä, juoksua, käännöksiä. Jos Taon takapää aukesi, pyysin sitä pyörähtämään vasemman kautta ympäri ja tämä auttoi - tämän jälkeen takapää pysyi suorempana. Erityisen iloiseksi tulin kun näin, että Taolle on alkanut hahmottua seuruun oikea paikka, ja se pysyi siinä myös hitaassa käynnissä. Juoksussa ja hitaassa käynnissä Tao pysyi suorana, juoksussa on ollut sitä ongelmaa että pakka leviää ja Tao lähtee kääntymään eteeni mutta nyt pysyi oikein. Luoksetuloa tehtiin niin että otin joko eteen tai lähetin putkeen. Vaikka meni innoissaan putkeen, niin en saanut oikein samaa intoa siihen luoksetulo-osuuteen. Muuten oli oikein hyvän mielen treenit.

Keskiviikkona käytiin Maijun kanssa Hakametsän jäähallin parkkiksella. Taon luoksetulo oli taas hirveä ja sain Maijulta vinkkejä, mitä voitaisiin kokeilla. Tärkeää mm. on, etten katso Taoa luoksetulossa silmiin, mitä olen huomaamattani tehnyt. Seuraaminen tuntui kivalta, ja siinä mielentila on sellainen kuin haluankin. Merkille meno ok, siihen lisää etäisyyttä. Ruutua kosketusalustan kanssa ja palkaksi lentää ruoka, ei lelu. Siihenkin pitäisi saada etäisyyttä.

Kokeilin tänään aamulla pihalla sitä luoksetuloa, se oli taas kovin hidasta eikä Tao ollut siinä niin rento ja innokas kuin haluaisin. Mä luulen että ongelman syy saattaa olla siinä, että mä oon tehnyt tästä ongelman. Mun pitäisi olla iloisempi ja rennompi, mutta oon tunneoppinut että tää nopea suora luoksetulo on meille niin vaikea. Juuri kun aloin jo luulla, että se etenee, niin siihen tulikin takapakkia ja nyt on jotenkin ihan lohduton olo. Mulla on lisäksi joku pitkän matkan syndrooma. Tykkään puuhastella kaikkea niin että koira on lähellä, mutta jos pitää lähettää jonnekin kauas tai kutsua luokse kaukaa, niin meen itse epävarmaksi ja tietäähän sen mitä siitä sitten seuraa. Välillä tulee sitten sellainen olo etten oikeasti tiedä mitä oon tekemässä enkä varmaan kyllä tiedäkään. Joka tapauksessa, tein sitten aamulla niin että riekutin pentua ja tehtiin kaikkea ihan hölmöä ja otin luoksetuloa lyhyeltä matkalta leikin lomassa. Jos Tao tuli hitaasti, niin nauroin kuinka hölmö pentu se on ja tönin pois, ei saanut palkkaa. Tästä tuntui vähän sisuuntuvan ja tuli seuraavalla kerralla nopeammin. Vapautin heittämällä namin muutaman metrin päähän ja siitä otettiin sitten uusi luoksetulo. Mun pitäis varmaan kokeilla tätä ottamalla jotain niin superhyperhyvää ruokaa, että Tao tekisi mitä tahansa saadakseen sitä. Jotenkin pitäisi saada nyt tämä ongelmakierre katkaistua ja luoksetuloon sen sijaan positiiviinen kierre.

Ja sitten sitä Ystävänpäivää, ihanaa ja sydämellistä ystävänpäivää kaikille blogin lukijoille!!! :)))

Ystävyys on sitä, että voi tehdä harrastaa yhdessä...

...tai vetäytyä lämpimän viltin alle kun ulkona paukkuu pakkanen :)