BH-koe

Kävin eilen mustavalkoisten kanssa suorittamassa bh-kokeen, joka pidettiin Hämeenkyrössä Vaivian pk-kentällä. Tuomarina oli Virve Köppä.

Pk-maailma on itselle ihan vieras, joten lueskelin säännöt ja katselin youtubesta videoita. Maijan ja Riimin kanssa käytiin kerran viime viikolla harjoittelemassa, ja maanantaina kävelin kaaviot molempien kanssa kerran läpi meidän lähikentällä.

Kotitreeneissä Tao teki luoksetulon hitaasti, ravilla, niinkuin se melkein aina tekee. Sain idean kokeilla että mites se reagoisi jos tänne-käskyn sijaan huutaisinkin putkeen? No sehän posotti täyttä laukkaa eteeni istumaan. Kokeilin vielä toisenkin kerran ja kun edelleen homma pelitti kuin junan vessa, niin mielessä kävi että mitä jos tätä kokeilisi myös illalla, kun ei siellä pk-kentällä varmaan putkia ole? Laitoin vielä kasvis-Tanjalle viestiä ja se sanoi että kokeile ihmeessä, joten niin mä päätin käyttää tätä ihan uutta käskysanaa. :D

Ajeltiin sitten Maijan kanssa kentälle, koe alkoi kuudelta. Olin Taon kanssa numerolla yksi ja Kulon kanssa numerolla 10, eka ja vika siis. Paikan päällä ei ollut juuri ketään tuttua naamaa ja jännitti aika lailla, kun tuo pk-maailma on vielä aika vieras ja mietin että joudunko häpeemään omien koirien osaamis- ja viretasoa. Mulla on jotenkin aina semmoinen pieni alemmuuskompleksi pk-kentillä, oon tämmöinen tokoilija eikä mulla oo koiria jotka syö pieniä lapsia välipaloiksi. :-D

Taon kanssa lähdettiin, olin vielä sivummalla kokeillut kerran tuota putkeen-käskyä ja tuntui edelleen toimivan. Nappis ja Aino suorittivat meidän parina, ja menivät paikkamakuuseen. Tao seurasi sivulla luotettavana niinkuin aina, eipä sitä tarvii peljätä että tippuuko siltä kontakti tai muuta. Pujoteltiin henkilöryhmän läpi ja tehtiin muut kiemurat. Kaikki muut tottisliikkeet oli Taon kanssa varmoja, mutta sitten tuli se luoksetulo. Jätin koiran maahan ja kävelin 30 askelen päähän. Tuomari nyökkäsi luvan. Vielä mietin hetkin että onko tässä mitään järkee, vedin syvään henkeä ja kajautin iloisen putkeen-käskyn. Ja koira lähti ja teki elämänsä luoksetulon kisaolosuhteissa! Niin hymyssä suin istui siinä edessäni!

Niin oltiin tottiskaavio suoritettu ja mentiin tekemään paikkamakuu, jonka tiesin olevan varma. Siinä Nappiksen käskytystä kuunnellessani tuli mieleen että ei helvata, kivan lisäjännityksen tein Nappikselle, kun hänen koiransa Aino on henkeen ja vereen aksakoira. Hienosti se Aino kuitenkin oli paikoillaan pysynyt putki-käskyn kajahtaessa, mitä oli pieni piippaus kuulunut. :-D

Tässä on Taon tottisosio kolmen videon pätkissä, Maija H kuvasi:

Tao sai arvostelussa kaikista osa-alueista arvosanan erinomainen. Se oli tehnyt hommia (pyhäkoululaisen) vakavuudella, iloisuutta ja hännänheilutusta oli toivottu vähän lisää ja vauhtia joihinkin juttuihin. Tao oli arvostelun aikana iloinen sitten senkin edestä, veti hihnaa ja piehtaroi maassa niin että meni heinää kuonoon ja aivastutti.

Ihan vielä ei voinut jännittäminen loppua, koska Kulon kanssa oli vielä menemättä.

Otin sen autosta ja leikin vähän. Kokeiltiin luoksetuloa niin että se tulisi eteen istumaan, sitä oltiin harjoiteltu parina päivänä ja kovasti oli ajatus tulla suoraan sivulle. Päivällä treeneissä oli jo näyttänyt siltä että se osaa tämän, mutta nyt kun jännitti niin halusi palata tuttuun suoraan sivulletuloon. Houkuttelin namilla tulemaan suoraan eteen. Tehtiin myös hihnaseuruuta niin että Maija leikki Riimin kanssa, tuijottaa ei heitä saanut. Koira oli vähän vaisun tuntuinen eikä se oikein ollut mun kanssa samassa kuplassa ja itseäkin alkoi jännittää. Sitten olikin meidän vuoro jo mennä, ennenkuin olin ehtinyt kunnolla purkaa tätä jännitystä leikin kautta.

Meillä oli vuorossa ekaksi paikkamakuu, sitä ei oltukaan kertaakaan treenattu mutta tiesin että kyllä Kulo pysyy. On se niin monet tokotreenit maannut kentän laidalla ja on fiksu täysjärkinen koira. Ei siinä nytkään mitään ongelmaa ollut. Kertasin mielessäni askelmäärät paikkamakuun aikana, ei sillä että olisin silti kertaakaan ihan laskuissa pysynyt. Miten vaikeaa voikaan olla laskea viiteenkymmeneen? Tai edes viiteentoista? :D

Niin mentiin sitten Kulonkin kanssa. Se teki hienoa seuruuta pitkällä 50 askelen suoralla. Kuiskasin sille että hyvä tyttö, jolloin sen kontakti tippui välittömästi ja se haahuili hetken. Manasin omaa typeryyttäni ja päätin antaa koiralle työrauhan. Käännyttiin takaisin ja tehtiin temponmuutokset. Kohti henkilöryhmää kävellessäni muistin että pahus vie, tätähän me ei oltu huomattukaan treenata kertaakaan aikaisemmin. Kulo oli kovin mielissään menossa moikkaamaan ihania ihmisiä, joten jouduin antamaan sille lisäkäskyn.

Sitten ryhmästä pois ja talutin irti. Henkilöryhmässä taas lisäkäsky, edelleenkään ei saa mennä ketään moikkaamaan vaikka ihania varmasti ovat. Vapaana seurauttaminen tuntui paremmalta, niinkuin se aina tuntuu. Kulo ei kuitenkaan ollut ihan oma täpäkkä itsensä, käännökset oli löysät ja kulmissa vähän valui. Ei tuntunut ihan hyvältä. Istuminen meni varmasti, samoin maahanmeno, luoksetulossa teki ratkaisun tehdä jotain sivulle- ja eteentulon väliltä. Siitä suureellisesti pyysin sen sivulle, että tuomari näkisi, että kyllä se ei tullut suoraan sivulle. :-D

Arvostelussa Kulon osiot saivat arvosanat erittäin hyvä tai erinomainen. Tuomari sanoi että no nyt tässä koirassa näkyi se pieni hänen toivomansa lisäripaus iloisuutta ja säpäkkyyttä! Ja mä siihen että aijaa, koirahan oli vaisu! (Millainen tykki siitä tuleekaan, kun saadaan lisää suoritusvarmuutta ja kokemusta :)))

Sitten ajeltiin Kyröskoski-cityyn, itseensä suuren kauppakeskuksen pihaan eli siihen Tokmannin parkkikselle. Siellä tapahtuva kaupunkiosuus oli molemmille koirille pala nakkia. Tao oli kyllä näyttänyt tyrmistyneeltä, kun jätin sen tolppaan, otsa rutussa katseli mua vielä kun palasin. Kuloa ei hetkauttanut mikään.

Yllä olevat kuvat: Minna Saarinen / Kyröskosken käyttökoirat

Niin saatiin molemmille kivat avaimenperät ja ihkaekat tittelit. :-)

Todistetusti hyvinkäyttäytyvät Ukko, Riimi, Aino, Kulo ja Tao

Täydellinen tokokoira

Olimme tänään Miia T:n kanssa tokoilemassa. Pari tuntia vierähti tuossa tuokiossa.

Treenasin Kulon kanssa. Oon niin myyty tuohon koiraan, se tuntuu yhä edelleen mun unelmien harrastuskoiran ruumiillistumalta! :)

Tein Kulon kanssa alkuun kahden lelun leikkiä. Kulo jää lelulle juostuaan hirveästi hakemaan sopivaa kohtaa lelusta johon tarttuisi, sen sijaan haluaisin että se lelulle juostuaan kääntyisi ja palaisi vauhdilla mun luokseni. Tätä on saatu tällä leikillä vahvistettua hyvin, ja muutenkin tämä parantaa mielestäni yhdessä leikkimisen fiilistä.

Sen jälkeen tehtiin ruutua ja merkkiä niin, että Miia vei lelun ruutuun / merkin taakse, hetsasin Kuloa ja päästin sen irti. Ruutuun juoksee suoraa ja hyvällä vauhdilla. Merkille ekalla kerralla teki pienen mutkan, sen jälkeen juoksi suoraan. Kahdesti juoksi merkin vasemmalta puolelta, kolmannella kerralla oikealta. Varmaan vielä hakee omaa tyyliä, tätä ei ole niin paljon ehditty vielä treenata.

Noutoa tehtiin ohjatunnoudon kapulalla, jolla nostot ovat tosi nätit. Takaisintullessa pyöräytti kapulaa kerran suussa vaikka vauhtipalkkasin, joten ruvettiin työstämään tätä. Otin palautuksia lelulle padottaen, toimi. Sen jälkeen Kulo sai seurata kapula suussa, tämän se jo tietää eikä leuat käy yhtään.

Tunnaria tehtiin verkon avulla muutaman metrin etäisyydeltä, alku kokeenomaisesti liikkuroituna. Kulo katseli mua veikeän näköisenä, kun käännyin selin kapuloihin. Ekaksi ympyrämuodostelma. Kulo kiersi ja kiersi kapuloita. Välissä kävi syömässä namin, jonka oli menovaiheessa jättänyt huomaamatta, eli aika säätöä oli. Se oli hyvin lyhyesti merkannut heti ekalla kerralla oman, mutta Miia viisaasti oli naksauttamatta tästä, koska haluamme että se merkkaa oman selvästi. Toisella haistelukierroksellaan merkkasi oman selvästi ja pääsi siitä vauhtipalkalle. Toisella kerralla kapulat olivat rivissä. Nyt Kulo juoksi laukalla varmasti vasempaan reunaan syömään namin, ja aloitti siitä haistelun. Merkkasi heti oman selvästi, ja pääsi siitä vauhtipalkalle.

Tehtiin hihnaseuruuta, jota Kulo ei miellä oikeaksi seuraamiseksi. Niin nytkin. Miia aiheutti häiriötä, ja Kulo oli oitis ampaisemassa leluhäiriön luokse. Tästä huomautus ja muutaman yrityksen jälkeen Kulo rupesi ymmärtämään homman jujun ja pitämään kontaktia. Vaihdettiin leluhäiriö liikkurihäiriöön, johon Kulo ei mennyt yhtään halpaan. Otin hihnan irti ja Miia liikkuroi meille liikkeestä jäävän, jonka seurautin läpi. Tehtiin ihan kisamaisesti paikan aloitukseen ohjaamiset ja muut. Kulo ei reagoinut liikkuriin mitenkään, näyttäisi että pääsiäisperjantain treenin jälkeen se tajusi tämänkin. Fiksu likka.

Kaukoja treenattiin niin, että pyysin Kuloa tekemään maahan-seiso-vaihtoja niin että olin muutaman metrin päässä. Ekan vaihdon ryssi tassutellen hieman eteenpäin, josta huomautus. Tämän jälkeen muisti taas mikä on tämän liikkeen jujun ja tämän jälkeen teki useamman vaihdon niin, että kaikki neljä tassua pysyivät paikoillaan kuin liimattuna! Nousi hyvällä, itsevarmalla asenteella, häntä heiluen, silti tarkasti keskittyen. Palkkasin jokaisen onnistuneen vaihdon jälkeen namilla, Kulon pysyen edelleen kuin tervattuna paikoillaan.

Pari maasta istumaan nousua, vetää itsensä vatsalihaksilla ylös etutassut tasatassua. Tää on nyt alkanut mennä "selkäytimeen"!

Tämän jälkeen kertasin Kulolle do-käskyä, eli peruutus ja siitä istumaan. Sitten Miia piti Kuloa takatassuista kiinni ja tehtiin seiso-istumisvaihtoa ensimmäistä kertaa. Kulo yleisti hienosti do-käskyllä istumaanmenon taaksepäin suuntautuvana liikkeenä, eikä Miian tarvinnut pitää kuin kevyesti käsiä takatassuilla - Kulolla ei ollut aikomustakaan siirtää niitä! :) Häntä vaan huiski appariparkaani kasvoille kun koira oli niin mielissään tekemässä! Nyt vaan tätäkin vaihtoa kotona Henkan kanssa, ja voisiko olla että meillä olisi kohta kaikki kaukojen vaihdot jonkinlaisessa kuosissa?

Luoksetulon stoppia tehtiin niin, että ajoitettiin Miian kanssa merkin avulla stoppi-käskyn anto ja lelun heitto. Kulo ei reagoinut stoppikäskyyn mitenkään ja lelu pomppi sen ohi. Se oli ihan ihmeissään. Otin perään uuden yrityksen niin, että heitin itse lelun. Kulo lähti hitaalla laukalla ja reagoi käskyyn / pallonheittoon hyvin. Se jäi seisomaan pallon pomppiessa sen ohi ja kiltisti vasta jes-sanalla ampaisi pallon perään. Tätä täytyy miettiä... Haluanko että vauhti on näin paljon hitaampi? Toisaalta tulee laukalla, ja haluanko edes että tulee niin sata lasissa kuin normaalisti? Selvää on se, ettei se vielä osaa stoppikäskyä. Mulla on, kiitos Taon, hirveät antipatiat luoksaria kohtaan, minkä vuoksi en ole sitä Kulon kanssa treenannut oikeastaan yhtään. No, olihan sillä se kynsihommakin josta parantumiseen meni melkein pari kuukautta. Kulolla ei ole mitään mielentilaongelmia luoksarin suhteen, joten mullakaan ei ole mitään syytä inhota tätä liikettä. Toinen inhon syy on se, että stopeissa on mun mielestä vaikea pitää kiinni kriteereistä. En suomeksi sanottuna osaa opettaa tätä liikettä!

Kaiken kaikkiaan oli ihan mahtavat treenit, monessa asiassa oli tullut edistystä, koira teki into piukeena ja itselle jäi niin hyvä fiilis! Nyt vaan tuota stoppia (ja montaa muutakin asiaa..) treenaamaan, ihan mahtavaa on treenata upean koiran kanssa, jonka asenne on niin super! :) Kiitos Miialle treeniseurasta! :)

Valssin vahvistaminen

Tämän iltaisten aksatreenien suurin oivallus tuli valssin suhteen.

Mä harrastan Taon kanssa monessa tilanteessa poispäin käännöksiä, koska niillä peuran saa kääntymään tiukemmin kuin ihan perusohjauksella jossa rintamasuunta pysyy koko ajan liikkeen suuntaisena. Opin että ne syövät koiran ohjautumista valssiin, koska molemmissa ohjauksen alku on samantyyppinen, mutta valssissa koiran pitäisi tulla ohjaajan kasvojen puolelle kun taas poispäinkäännöksessä ohjaaja pyörähtää eikä koira hakeudu samaan kohtaan kuin valssissa. Hankala selittää, mutta ehkä tästä sai pointin.

Niinpä kun tehtiin valssi yhteen kulmaan, Tao valuikin selkäni taakse sen sijaan että olisi kääntynyt tiukasti ohjaukseen.

Tätä korjattiin palkalla liikkeestä. Eli tiputin palkan tai appari heitti sen eteeni, ja itse jatkoin liikettä kohti seuraavaa estettä.

Palkkausta niin, että ohjaajan liike jatkuu palkan tiputtamisen jälkeen, pitäisi harrastaa enemmän, näin vahvistettaisiin koiran lähtemistä ohjaajan liikkeen mukaan eikä luoksetuloa vain silloin kun ohjaaja on pysähtynyt. Ja sillä vähennettäisiin sitäkin, että ohjaajan pysähtyessä koira kaartaa ohjaajan luo ja vahvistettaisiin koiran itsenäistä estefokusta.

Taolla tuo estehakuisuus on kyllä muutenkin tosi hyvä, se lukee rataa erinomaisesti ja poimii esteitä ilman että mun täytyy hirveästi saattaa sitä: pieni vihje riittää sille. Tästä oli tämän illan treeneissä apua, kun meillä oli pitkä estesuora jolla en pysynyt koiran vauhdissa, ts. en saanut itseäni riittävän nopeasti liikkeelle tuosta kulmassa tehdystä valssista ja jäin jälkeen. Sepä ei haitannut, koska riitti että pidin rintamasuuntani vain oikeaan suuntaan eli esteille, niin tehtiin suorat hypyt ja kolmannen hypyn jälkeen tiukka käännös oikealle putkeen. On se vaan hienoa mennä rataa ohjaajanöyrän koiran kanssa, joka lukee niin herkästi mutta järkevästi ohjaustani.

Muuten oli vähän siinä mielessä tylsät treenit, että olin yövuorojen välissä väsynyt ja ärtyisä ja hermostuin suotta koiraan. 99%:ssa tapauksista virhe on aina mussa, koska tiedän etten vielä ole mikään taitava ohjaaja. Niinpä on epäreilua kiukutella parhaansa yrittävälle koiralle. Kerran tähän oli kyllä syytä, kun Tao karkasi mun jalkojen välistä putkeen, jonka yritin blokata siltä seisomalla putkensuun edessä. En edes tajua, että kuinka se mahtui?? :D

Lämppälenkillä metsässä kevään kukkaloistosta nauttien

Kevään ensimmäinen näkemäni valkovuokko

Koiranpäivän tokoshow

24.4. vietettiin valtakunnallista koiranpäivää. Päivän kunniaksi Kennelliitto alajärjestöineen oli järjestänyt Koiranpäivän tapahtuman Nalkalan kentällä. Pidimme siellä belggareiden mm-tokojoukkuelaisten ja nuorten koirien tokoringin koirakoiden kanssa kaksi tokoesitystä. Tokoesitysten ohessa oli mätsäri, joka oli kerännyt mukavasti porukkaa, erilaisia infopisteitä eri harrasteisiin liittyen ja flyball-show.

Tässä on meidän toisen setin videot. Tein osan liikkeistä Kulon, osan Taon kanssa. Olimme harjoitelleet esitystä kerran viime viikolla, joten täytyy sanoa että olen tyytyväinen kuinka hyvin homma kokonaisuudessaan toimi. :)

Molemmat mustavalkoiset olivat ihanan innokkaita, eikä niitä tuntunut yleisö häiritsevän. Erityisesti Kulo oli niin onnellinen että häntä vaan heilui kun sai tehdä. Tao oli innokas, mutta epävarmuutta esiintyi ruutuun menossa ja noudon palautuksen sivullesiirtymässä. Meni näissä vähän käsijarru pohjassa yms. Mutta liikkeiden jälkeen oli ilo ylimmillään.

Videot:

Kulon kanssa seuruu, paikkamakuu, seuraamisesta maahanmeno

https://www.youtube.com/watch?v=tthm4R4Jn2Q&feature=youtu.be

Kulon kanssa hyppy, Taon kanssa seuruu, ruutu ja nouto

https://www.youtube.com/watch?v=o3-b8679aGM

Lopuksi rinkelihaaste Taon kanssa paikkaistumisessa

https://www.youtube.com/watch?v=SnZuZPYlQB4&feature=youtu.be

Kulon harjoituskoe

Kävimme tänään harjoittelemassa kisaamista Kulon kanssa, kun Pirkanmaan noutajat järjestivät epäviralliset tokokokeet. Huomasin ilmoituksen viikolla ja hetken mielijohteesta laitoin ilmoittautumisen vetämään, vaikka sairastelujen ja työkiireiden takia treenit ovat olleet todella vähäisiä viime aikoina, viikkoon emme ärhäkän flunssani vuoksi ole tehneet mitään ja pariin viikkoon emme ole ehtineet käydä kimppatreeneissä. Mutta olin asennoitunut suoritukseen hyvänä harjoituksena.

Paikan päälle kurvattiin vähän myöhässä, äkkiä ilmoittautumiseen ja koira autosta lämmittelyyn ja virittelyyn. Kuloa kiinnosti kaikki ympäröivä maailma, mutta kun palkkasin sitä kaikesta katsekontaktinotosta itseeni, se alkoi tarjota tätä toimintoa. Vähän se oli väsynyt, oli varmaan sitten kuitenkin saanut aamupäivällä juosta vähän liikaa veljensä kanssa. Halusin nähdä miten se tekee hieman väsyneenä, toisinsanoen jäisikö sellainen liian innokkuuden aiheuttama ylimääräinen tepsutus ja epätarkkuus pois - ja kyllä se jäi.

Tuomarina oli Tiina Palmu ja liikkurina Minna Järnvall. Aloitimme yksilöliikkeillä, lopussa luoksepäästävyys ja paikallaolot.

Seuraaminen kytkettynä 9,5 - Tämän liikkeen harjoittelu aloitettiin koepaikalla, ja Kulo suhtautui tähän vielä kehässäkin vähän asenteella että ollaan hihnalenkillä, ei ihan paras skarppiustaso. Tuuli heilutti kehänauhoja ja niitä piti vilkaista pari kertaa.

Seuraaminen vapaana 10 - Tässä oli jo paremmala asenteella, tosin käännöksissä käytti vähän laiskantuntuisesti takaosaansa. Itse saisin oikeasti opetella kävelemään kulmat pehmeämmin ja pitämään kävelyn tahdin samana koko suorituksen ajan. Lisäksi kävelin hirveän pitkillä askelilla ja liikkeestä pysähtymisessä hidastin omaa kävelytempoani ihan liikaa ja liian aikaisin.

Liikkeestä maahanmeno 10 - Koira meni nopeasti alas ja suoraan ja kaikin puolin bueno. Itse olin kuulemma aavistuksen hidastanut omaa kävelyvauhtiani ennen käskynantoa, joten nyt todella tämä oma kävely treenin alle!

Luoksetulo 10 - Ihan kivasti, vähän ennakoi sivulletuloa hidastamalla selvästi jo paria metriä ennen, mutta perusasento oli suora ja siitä olen iloinen! :) Eikä flänkännyt eikä häiriintynyt vieressä lepattavasta kehänauhasta.

Liikkeestä seisominen 0 - Kulo keksi yhtäkkiä liikkurin, ja meni hänen käskytyksestään maahan. Ystävällisesti saimme tätä jäädä hiomaan ja tosi kiva, että ongelma tuli nyt esille - voimme sen treeneissä työstää pois ja suoritusvarmuus lisääntyy kun Kulo oikeasti oppii, että vain mun sanomisiani totellaan. Fiksu tyttö ja tässä näkyy vähäinen viimeaikainen treeniminen :-)

Hyppy 10 - Hyvin teki, vähän jäi turhan lähelle estettä mutta tiedän että pystyy avoimessakin tulemaan ongelmitta takaisin, joten en tee tälle mitään.

Kokonaisvaikutus 10

------

Luoksepäästävyys 10 - Hienosti istui peppu maassa, oli selkeästi mielissään kun vieras täti tuli rapsuttelemaan mutta tiesi että töissä ollaan

Paikallaolo 10 - Tein tämän pää ylhäällä ja pysyi levollisella ilmeellä. Meni lonkkalepoon kesken ajan eli tönimistreeniä vaan lisää. Meni alas ja nousi ylös heti käskystä, jäi vähän lysyyn ylös noustessa.

Suoritus videolla (pahoittelut huonosta kuvanlaadusta)

Kulo oli kiva varma kisakaveri! Se oli aika ihmeissään kun palkkaa ei herunut, mutta ei ruvennut säätämään mitään omiaan. Palkkaamattomuustreenit kuuluvat kevään asialistalle, toivotaan että vastoinkäymiset ja takapakit olisivat nyt taaksejäänyttä elämää ja saataisiin ehjää treenikautta, niin että voitaisiin oikeasti edetä treenisuunnitelman mukaisesti.

Kisapaikalla Kulo oli reipas, vähän kyllä kiinnosti muut koirat ja etenkin kaikki ihanat ihmiset. Kokemattomuus näkyi molemmilla mutta sehän on vaan treenattava asia, tärkeintä on että kaikki edellytykset ovat nyt ihan kohdillaan. Kulon kanssa on mahtavaa jatkaa yhteistä tokouraa!! :)

Kaukokäskyt - tuo rakastettava liike

Lukija varmaan poiminee ironian otsikkoon liittyen.

Kaukokäskyt täydellisine suoritustavoitteineen ei liene kenenkään tokoilijan ykkösliike.

Benson on kätevästi yhdistänyt tässä suorituksessa asentojen vaihdot ja luoksetulon. Se kyllä osaa kaikki asennot, mutta siirtymä on monen metrin luokkaa. Kätevää - minun ei tarvitse suorituksen lopuksi rasittaa liiaksi omia jalkojani, vaan puudeli on aivan edessäni ja voin siitä siirtyä sen viereen. :D

Tao osaa vaihdot seisomasta istumaan siirtymistä lukuunottamatta, jossa se on liikuttanut takatassujaan eteenpäin, mutta jonka senkin se on tosin nyt alkanut oppia. Meillä on kaukokäskyissä englanninkielinen käskysarja: sit = maasta istumaan pomppaisu, down = maahanmeno istumasta tai seisomasta (hissitekniikalla tämä jälkimmäinen), up = seisomaan nousu ja uutena do = seisomasta istuminen. Aloitin tämän do-vaihdon opettamisen käskemällä Taoa peruuttaa ja ohjaamalla sen namin avulla istumaan. Näin sille on yhdistynyt tähän vaihtoon vahva ajatus taaksepäin suuntautuvasta liikkeestä, ja kun tämän yhdisti kaukosarjaan niin suuri älykkömme hoksasi, että kun muissakin vaihdoissa täytyy pitää takatassut paikoillaan niin varmaan myös tässä. Taon kanssa haaste ei olekaan vaihtojen teknisessä osaamisessa, vaan siinä että herkkä pyhäkoululainen pystyy tekemään ne. Tässä kun voi epäonnistua, mikä ei ole kiva juttu. Riittää kun Tao itse tajuaa epäonnistuneensa, tai ylipäätään epäonnistumisen mahdollisuuden. Tämän sankarin huvittavista oikuista kertonee sekin, että se voi tehdä täydelliset kaukojen vaihdot 30m päässä musta (jopa niin että meidän välissä on pieni metsikkö), mutta ei välttämättä 5m päästä. Kaukoja ollaan tehty paljon 1-4 vaihdon sarjoina, milloin missäkin paikassa ja yhteydessä. Kaikkein parhaiten menee aksatreeneissä, kun toinen koira tekee vieressä rataa ja Tao on hyvässä vireessä. Kokeenomaiseen suorittamiseen ei ole kiire, antaa itsevarmuutta kertyä. Mutta tuo maasta istumaan tasajalkaa pomppaisu on kyllä makea!

Luonnollisesti halusinkin samanlaisen tekniikan myös Kulolle. Tämä tättähäärä on tässäkin asiassa niin eri maata verrattuna veljeensä. Hiiteen tekniikat, eikö se riitä että tehdään vauhdilla? Jos siinä sitten tulee pompittua eteen, taakse tai sivuille, niin mitä sen on niin väliä, ketä kiinnostaa? Kulolla ei alkuun riittänyt keskivartalonhallinta eikä maltti, ja häntäkin häiritsi ja oli tiellä. Keskivartaloa vahvistettiin erilaisilla harjoitteilla ja jumpilla sekä kutittelemalla mahasta, niin että Kulo "veti navan sisään". Suhteensa omaan häntäänsä se sai ratkaista ajan kanssa ja toistojen myötä, ja pianhan se hoksasikin että se häntä asettuu kyllä ilman sen tarkempaa huolehtimista. Kärsivällisyyttä suoritukseen haettiin vastahoukuttelulla: Kulon piti pystyä luopumaan namista vaikka vein sen avokämmenellä Kulon leuan alle, vasta jes-sanalla sai syödä sen. Maasta istumaannousuja tehtiin kahden namikäden jumppana, jonka jälkeen lelulla virettä nostaen ja sitten oikeista suorituksista palkaten. Vatsalihakset ovat vahvistuneet ja tämä vaihto alkaa nyt teknisesti näyttää siltä, kuin haluankin. Etäisyyttä pitää alkaa kasvattaa ja tehdä paljon kokeenomaisia alkuja. Seiso-maahan-vaihtoja tehtiin alkuun niin, että Henkka roikkui takajaloissa ja palkka tuli vastahoukuttelun tavalla. Tällä hetkellä jumppaan tätä vaihtoa niin, että lauta on takatassujen edessä. Se on niin selvä merkki koiralle itselleenkin, kun kynsi rapsahtaa lautaan, jos takajalat eivät pysy paikoillaan. Välillä tehtiin kuurina maahanmenoja peruuttamisen kautta, koska tässä oli liikaa ajatus eteenpäin, tällä tunnuttiin saaneen ajatus taaksepäin tapahtuvasta liikkeestä hissinä. Seisomasta istumaan -vaihtoja on alettu opetella peruuttamisen kautta ja ihan kuin siellä olisi pieni oivallus jo kytemässä; peruuttaa säpäkästi ja istahtaa kun sanon "do". Tämä neitikoira ei kyllä hoksaa itse että kaukovaihdoissa pitää takajalat pysyä paikoillaan, mutta tässä kohtaa appari astuu taas mukaan kuvioihin kun vaihtoa aletaan yhdistää muihin. Istumasta seisomaan nousun olen ajatellut opettaa pomppaamalla, joko käsi- tai kosketustargetin avulla. Sitten olisi kaikki vaihdot jotenkin ajettu sisään, mutta vielä tarvitaan paljon työtä että ensin tekniikka saadaan vahvasti selkäytimeen ja sitten vielä käskysanojen erottelut. Tekniikan pitäisi kestää myös silloin, kun Kulo on korkeassa vireessä ja haluaisi vaan tehdä kaiken niin nopeasti kuin suinkin mahdollista.

Hauska näiden kanssa on treenata, etenkin kun näkee kuinka ne itsekin tästä nauttivat! :)

Lauantain tokottelut

Nappis tuli lauantaina tähän ja mentiin viereiselle kentälle tokoileen. Aika velliä se kenttä vieläkin paikoin on, mutta sula kummiskin.

Tein Kulon kanssa, Tao vietti huilipäivää koska se on ollut niin aktiivinen jälki- ja aksakoira.

Ekaksi tunnari. Alkuun neljä kapulaa, ja kun Kulo merkkasi heti oman niin laitoin seitsemän kapulaa ympyrän muotoon. Hyvällä vauhdilla ja rennolla asenteella, haisteli, merkkasi selvästi oman ja siitä vauhtipalkalle. Ai niin, tärkeä pointti, kapulat oli verkon avulla. Olen nyt opettanut Kulolle tunnarin ihan täysin tuon verkon kanssa. Alkuun meni useampi viikko niin, että Kulo vaan mielsi tunnaririvistön noutojutuksi, mutta sinnikkäällä oman kapulan vahvistamisella (appari naksauttaa, kun pysähtyy oman kohdalle, ja pysähtymisen kestoa on lisätty) on saatu tämän vauhtimimmin päähän taottua ajatus että tämä on haisteluliike. Välillä tuntui jo vähän tuskaiselta kun takapakkia tuli heti, jos harjoitusta vaikeutettiin. Nyt olen viikon ajan tehnyt tätä eri paikoissa, jopa treenihallilla, ja kun sielläkin on tullut onnistuneita oman ilmaisuja niin on alkanut löytyä positiivinen onnistumisen kehä. Parasta tässä menetelmässä mun mielestä on, että tämä ei paineista koiraa. Estetään tekemästä väärin, ei tarvitse kieltää, ainoastaan vahvistetaan onnistumisia.

Ruutua tehtiin lelulla ja näyttöruutuna. Siinäkin tuli mukavia onnistumisia; suoria ruutuunjuoksuja. Paikkaa tarvii vielä vahvistaa, mutta tällä hetkellä ajatus on aika usein ruudun takaosaan.

Noutoa tehtiin ohjatun noudon kapulalla, ja se toimii näköjään parhaiten ulkona hiekkakentällä. Ajatuksena oli ottaa kapula heti suuhun ilman mitään ylimääräistä säätöä. Tässä kuvasaastetta:

"Pidä!"

 

"jes!"

Kuva: Maarit Rantala

Pari sanaa Taolaisen aksatreeneistä. :) On se vaan niin kiltti poika! Meillä oli taas sellainen kunnon ei-mitään-mahkuja-ehtiä-irrottelu: suora putki jonka jälkeen hypyn takaakierto. Mun ei tarvii ottaa paineita jos en ehdi Taon kanssa rintarinnan putken jälkeiseen elämään. Kilpajuoksu ennemmin pahentaa tilannetta saaden Taon kiihdyttämään omaa menoaan, sen sijaan keskityin ohjaamaan - kaukaa takaa! Huusin Taon nimeä jo kun se oli vielä putkessa että sain sen kuulolle, hiljensin omaa vauhtia ja sieltä kaukaa takaa ohjasin sen takaakiertoon esteelle. Ja sehän ohjautuu. Samalla rupesin pohtimaan että miksi pidättäytyä omissa perinteisissä ajatuksissa siitä, kuinka läheltä ohjaa koiraa. Taon kanssa vaan yhä enemmän ohjaamista kauempaa, takaakierto- niisto - persjätötkin voi tehdä yli kaksinkertaisen matkan päästä ilman mitään ongelmaa. Päinvastoin, ongelmia syntyy jos yritän rynnimällä ehtiä jollekin ennaltamäärittelemälleni etäisyydelle suhteessa esteeseen.

Mielentila

Ollaan Taon kanssa päästy kevään aikana pari kertaa tekemään tottista pk-kentälle. Seuruu on vaan niin siistiä Taon mielestä, teknisesti hieman painaa ja saattaa poikittaa ja edistää, mutta mielentila on mitä mainioin. Hypyn korkeutta olen nostanut pikkuhiljaa, nyt mennään 8 tokohypyn laudassa ja menee iloisesti ja kevyesti (noh, eipä noilla koivilla pitäiskään olla hypyn kanssa ongelmia ;)). A-esteen kävi omatoimisesti kerran liitelemässä (ei onneksi satuttanut itseään, Piira-check) ja sen jälkeen tehtiin se myöhemmin hieman kontrolloidummin.

Mutta luoksetulossa on vielä työtä. Olen nyt useamman kuukauden ajan palkannut iloisesti kaikki luoksetulot, hitaammatkin, mutta kun sen epävarmuuden siemenen on saanut istutettua niin se tuntuu juurtuneen sitkeästi... Läheltä tullessa ei mitään ongelmaa, Tao tarjoaa eteen istumista milloin missäkin tilanteessa ja tulee vähän turhankin tiiviisti ja ihanan innokkaana. Se on tuo matka, jonka aikana ehtii miettiä ja pohtia asioita... Ja vielä tähän todettakoon, että vapaassa tilanteessa pystyy juoksemaan pitkältäkin matkalta vauhdilla luokse, mutta jos olen vähänkään koemaisesti niin ongelmia syntyy. Ajattelen asian niin, että mielentilajutut ovat niin sitkeitä, että tarvitaan vaan paaaljon positiivisia kokemuksia että saadaan tämä asia "uudelleenkoodattua".

Ja voi kun voisin aikakoneella hypätä Taon nuoruuteen ja neuvoa itselleni, että Taon luoksetulovauhdista älä koskaan huomauta mitenkään. Se mikä kovemmalle ja korkeavireisemmälle koiralle voi toimia hyvin, ei pehmeälle rauhallisemmalle koiralle välttämättä sovi yhtään. Tässä Kulo on tyystin erilainen kuin veljensä: jos sille huomauttaa virheestä, se ottaa huomautuksen rakentavasti ja haluaa heti yrittää onnistua eikä se paineistu juuri yhtään, ja jos paineistuu niin pikkuleikit ja paineistuminen unohtuu heti ja voidaan jatkaa puhtaalta pöydältä. Toisaalta eipä tuo huomauttaminen Taonkaan kohdalla ole noin mustavalkoinen (heh) asia; esimerkiksi voin huomauttaa sille hitaasta maahanmenosta ja se poimii heti tämän ja tekee nopeammin seuraavalla kerralla.

Mutta miten tämän saisin siirrettyä luoksetuloon, sitä en osaakaan sanoa. Olen lähtenyt lelun kanssa lällätellen pakoon, joskus auttaa ja sisuunnuttaa Taon, useinkaan ei. Tuo koira on niiiiin monimutkainen että tuon lällättelyjutunkin aikana se ehtii tehdä erilaisia johtopäätöksiä tilanteista ja toimia sen mukaan. Välillä tuntuu, että Tao on liian fiksu koira mulle. :) Sitä on palkitsevaa kouluttaa siinä mielessä, se hoksaa asiat ihan supernopeasti ja oppiminen tapahtuu hetkessä. Asioiden tekninen kouluttaminen ei olekaan hankalaa, vaan sen vauhdin ja oikean mielentilan luominen liikkeisiin, koska se ei tule sisäsyntyisesti.

Uskon että osaavampi koirankouluttaja olisi tämän luoksetuloasian saanut Taon kanssa estettyä / korjattua, mutta Taolla on vain mut ja näillä nallekarkeilla mennään. :-) Ja toisaalta, eipä tuo ole maailman eikä edes Suomen ainoa paimenlinjainen bc, jolla on tämän asian kanssa haasteita. Aika näyttää kuinka meidän käy tämän ongelman suhteen. Taolle on tullut lisää vauhtia ja itsevarmuutta, mutta tuleeko sitä vielä lisää vai oliko muutos tässä, aika näyttää. Uskon ja toivon, että kun Taon saa vielä lisää lihasmassaa, tuota räjähtävää vauhtiakin tulee lisää :) Ja mihin Taon kanssa asian tiimoilta päästäänkään, uskon että se riittää Taolle itselleen enemmän kuin mainiosti, kun vain saa mun kanssani tehdä hyvässä hengessä.

Meidän treenien punaiseksi langaksi onkin muotoutunut se, että tavoitteet asetetaan sille korkeudelle että voidaan olla aidosti iloisia. Ja jos minä olen iloinen, on tuo tunteiden tulkkini myös iloinen. Ei kaikkien tarvitse olla niitä huippuunsa viritettyjä turboahdettuja raketteja. Mutta tekemisen iloisuus on mielestäni asia, josta ei saisi tinkiä - siinä on tavoitetta! :)

Taon 1. janatreeni

Tein Taolle kuusi janaa. Janalähetys n 1-2m. Jälki muutaman kymmenen metriä, päässä keppi.

1. ja 3. jana, molemmilta jälki lähti oikealle
- otti takajäljen, annoin mennä metrin verran ja pysäytin, korjasi itse

2. ja 6. jana, molemmilta jälki lähti vasemmalle
- suoraan jana loppuun ja jäljen päältä lähti nätisti vasemmalle

4. jana, josta jälki lähti oikealle
- oli tehty niin, että janan lopussa oli puu eli yli ei voinut mennä. Halusin vahvistaa Taon janatyöskentelyn ajatusta eteenpäin ja ihan eläinkokeellisesti sanoin "eteen". Tao ampasi eteen, tuli puulle, otti jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Tän pyhiksen kanssa pystyy nostattamaan aika lailla, ilman että tarkkuus kärsisi, mutta enpä tiedä uskaltaako tätä kuinka tehdä.

5.  jana, josta jälki lähti vasemmalle
- ihan himpun verran oikaisi jäljelle, lähti oikeaan suuntaan

Eli ainakin tässä treenissä jäljen nostot vasemmalle sujuivat kivasti, oikealle otti herkästi takajäljen (2/3). Kiintoisaa... :) Se on ainakin selvä, että molempia pitää treenata, mutta myös pitää muistaa koko ajan rikkoa treenikaavaa koska tämä jälkiliinan toisessa päässä oleva kaveri on ihan mestari yleistämään!

Olin merkannut kaikkien keppien kohdat, joten pystyin tarkkailemaan koiran työskentelyä keppiä lähestyttäessä. Tao haistoi kepin ja 2-3m ennen ja alkoi vimmatusti nuuskien ja pyörien etsiä sitä. Löysi varmasti kaikki kuusi keppiä, jotka toi ylpeänä mulle.

Jäljellä olisi voinut pysyä päällä tarkemmin, mutta toisaalta jälki oli tosi tuore (10min), joten haju ei varmaan ollut laskenut jäljen päälle. Teen kuitenkin vielä tuota nurmijälkeäkin tässä rinnalla.

Koko jälkitreenin ajan ja jälkeen kummallakin hyvä mieli: Tao oli rento ja iloinen, samoin minä. Jäljen jälkeen Tao jopa hyppi vasten. Tämmöisiä treenejä vaan lisää, janaa rauhallisesti pidentäen, niin ei tule mitään ongelmia. :-)

Kevään eka jälki :)

Kävin tänään moikkaamassa Heleä ja lapsia, samalla näin aivan mahdottoman hienon mali-ipanan Jarmon, ikää 16 viikkoa, enemmän lihasta kuin olisin voinut uskoa yhdelläkään vauvakoiralla olevan, ja hienosti Hele oli saanut koulattua järkeä tuon naskalihampaan päähän joten sisällä se ei ollut sellainen tuholainen kuin olin odottanut.

Hele teki Jarmon kanssa namijäljen, pennulla oli hirveä imu jäljelle!

Tämän jälkeen tein Taolle jälkitreenin Helenan valvovien silmien alla. Rutikuivana viime kesänä en saanut mentyä jälkimetsään kuin jonkun surkean kerran ja viime kerrasta oli lähes puoli vuotta aikaa, joten päätettiin tehdä ihan namijälki nurmikolle. Pääosin namit joka askelella, mutta välissä 2-3 askelen pätkiä joilla ei namia. Kolme kulmaa, joista yhdessä ei namia. Jana metrin mittainen. Tarkoituksena oli tsekata, että missä mennään Taon jäljestyksen teknisen osaamisen suhteen.

Heti jälkeä tehdessä kävi selväksi, että mä kävelen jälkeä tehdessä liian levein askelin. Näin tulin tehneeksi tavallaan kahta jälkiuraa. Tämä näkyi Taon jäljestämisessä siinä, että alkuun se pää heiluen jäljesti jalanjäljeltä toiselle, mutta hyvin pian valitsi toisen uran jättäen vasemman puoleiset askelet huomioimatta. Tao jäljesti tarkasti ja keskittyneesti kuono syvällä jäljellä, kuono ei noussut kertaakaan. Ne osuudet, joissa ei ollut namia, se jäljesti erittäin huolellisesti tarkastaen joka askelen. Se ei aina syönyt jalanjäljellä olevaa namia, eipä se tokotreeneissäkään aina namista perusta, tämän olen tunnaria treenatessani huomannut. Tao tuntuu enemmän keskittyvän käsillä olevaan tehtävään kuin nameihin. Kulmissa se meni aina hieman yli, pysähtyi, nenällä haravoi kulman jatkon huomaten sen nopeasti. Hihna oli koko ajan löysänä ja mun tehtävänä oli vain olla häiritsemättä koiraa. Tao-parka ei kyllä edennyt jäljellä sellaisella raivolla kuin pikkumali, mutta Taon tuntien näin sen tekevän innoissaan ja hyvällä mielentilalla, ja toisaalta mun hommani on tosi helppo, kun liina löysällä seuraan koiran tarkkaa hienoa työskentelyä ja vastuunkantoa! Jäljen jälkeen leikittiin ja tässäkin huomasi, kuinka koira oli itseensä tyytyväinen ja leikki erittäin vapautuneesti! Jäljen tekninen osaaminen on hyvällä mallilla, erittäin kelpoa metsäjälkeen. Nyt opettelen itse kävelemään jäljen hieman eri tavalla, tehdessäni tekniikkaa nurmijäljellä.

Suunnitelmissani on tehdä etenkin alkukeväästä tekniikkaa näin (keppejä jäljelle laittaen), ja sen ohessa janatreeniä sekä keppi-ilmaisua metsässä. Janatreenissä on tärkeää suunnitella treenit niin, että onnistumisprosentti on korkea ja koira saa itsevarmuutta irrota janalle ja uskoa että jälki löytyy aina sieltä edestä. Yritän yhdelle janatreenikerralle saada tehtyä useamman janan ja kasvattaa matkaa viikkojen kuluessa, pikkuhiljaa. Metsäjälkeäkin aletaan pian tekemään kun on pienet tekniset muistelut tehty pohjalle nurmella.